tiistai 18. kesäkuuta 2019

Askel askeleelta

Taas hidasta valssia - maanantaina Männistön kauniilla kesälavalla Keravan Taitokolmion kesätreeneissä. Opettamassa vieraili TanssiGurun Kimmo Lasanen Marika-vaimonsa kanssa. Tupa täynnä, mutta tällä kertaa naisia oli kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Maanantai-iltana se ei kuitenkaan haitannut, sillä ilma oli niin lämmin ja painostava, että minulle teki vain hyvää huilata välissä. Viejät taisivat joutua aika koville...

Kimmo neuvoi - kuten muutkin opet - lyhentämään ykkösaskelta ja pidentämään kakkosaskelta, ja kolmosaskeleella vetämään jalkaterät selvästi yhteen (ellei aio astua ohiaskelta). Tärkeää on kakkosaskeleella vetää jälkeen jäänyt jalka lattiaa pitkin edellä astuneen jalan viereen. Kimmon ohje kolmos- ja ykkösaskeleen ajoitukseen oli se, että kakkosaskeleen ylösnoususta laskeudutaan kolmosen aikana, mutta polvien koukistus ja vauhdin otto seuraavaan ykkösaskeleeseen tapahtuu vasta ykkösen alussa, eikä vielä kolmosella.

Kahden viimeisen tunnin aikana Kimmo opetti useamman kivan, jatkotason valssikuvion. Alkuun hän vain näytti kuviot Marikan kanssa ja pani tanssiparit heti seuraamaan. Kuvioiden vaikeutuessa hän opetti askeleet viejille palapalalta, mutta seuraajat saivat tyytyä osaaviin viejiin.

Kaksi kivaa valssikuviota lähti kumpikin oik käännöksen alulla. Tämän jälkeen nainen kääntyy avaukseen miehen oik sivulle siten, että hän astuu ensin oik jalalla miestä kohti (yks), sitten vas jalalla kääntyen vas kylki miehen oik kylkeen (kaks) ja palauttaa painonsa takaisin oik jalalle ollen edelleen miehen kyljessä (kol). Seuraavaksi nainen astuu vas jalalla eteenpäin (yks), jatkaen oik jalalla, jonka päällä kääntyy miehen kautta takaisin miestä kohti (kaks) ja lopuksi astuu miehen kylkeen vas jalalla  - vähän otson tapaan (kol). Tämän jälkeen nainen kääntyy kahdella lyhyllä askeleella miehen vartaloa seuraten (yks,kaks) ja astuu kolmannen askeleen oik jalallaan miehen jalkojen väliin. Koko ajan naisen tulee säilyttää askelissaan valssin nousut eli ykkösellä alhaalla, kakkosella nousu ja kolmoselle alas.

Toinen kuvio oli monimutkaisempi: otson tapaisia käännöksiä, mutta rytmirikoilla: ensimmäiseen otsoon käytettiin kaksi iskua (yks,kas), toiseen yksi isku (kol) ja kolmanteen taas kaksi iskua (yks,kaks) ja lopuksi tavallinen askel (kol). Vaati taitavaa ja tarkkaa vientiä viejiltä ja erittäin tarkkaavaista seuraamista seuraajilta. Onneksi saimme kuviot videolle...

Taitokolmiossa on paljon osaavia viejiä. Aiemmin olen arastellut heittäytyä heidän kyytiinsä ”enhän minä heidän viennissään pysy”, ja tämän takia usein alisuoriutunut seuraajana. Yllättäen huomasin, että seuraamispelkoni oli vähentynyt ja sainkin kokea useita nautinnollisia tanssihetkiä. Askel askeleelta tanssitaitoni, seuraamiseni ja kykyni rentoutua ja heittäytyä petraantuvat.

Lähdin Männistön treeneihin hieman allapäin, mutta tanssi teki taas tehtävänsä - palasin kotiin virkistyneenä ja hyvillä mielin.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Supertreeni

Torstaina olin tänä kesänä ekaa kertaa Maijan jatkotreeneissä Pavilla. Ja oli aivan superia! Opettajana oli vieraileva tähti Ari Vaskelainen, joka opettaa mm. porilaisen Tanssitaivaan riveissä. Lajina jatkotason hidas valssi. Ja väkeä solkenaan. Useita hyviä harrastetanssijoita, jotka olivat ilmeisesti hakeutuneet paikalle juuri Arin takia. Ja lähes tasaparit, mikä nykyään Maijan torstaijatkoissa on ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Kolmen tunnin treeneissä Ari käytti yhden kokonaisen tunnin treenaten ja kerraten yksinomaa valssineliötä ja -salmiakkia. Vaikka olimme jatkotunnilla - tai ehkä juuri siksi - hän pani kaikki harjoittelemaan tunniksi tätä perusaskelta yksinään ilman parin tukea. Vartalon kannatusta, pyllyn alla pitämistä, tukijalalta ponnistamista - tasapainoa. Ja vartalon kiertoja. Yllättävästi minulla oli taas tasapainon kanssa ongelmia. Kummasti se vaihtelee - välillä helppoa ja välillä lähes mahdotonta.

Ari korosti hitaassa valssissa sitä, miten tärkeää molempien on huolehtia omasta kannatuksestaan ja tasapainostaan sekä pitää ylävartalo omalla puolellaan. Toinen Arin valssin avainasia oli viejän ”alle astuminen”, jota en ihan vielä täysin äkännyt. Pitänee tarkistaa joltain toiselta opelta...

Ari muistutti tanssin alun merkitystä yhteisen tanssin onnistumiselle. Asetutaan rauhallisesti tanssiasentoon ja etsitään hyvä vartalokontakti. Tätä ennen viejä voi halutessaan tarttua kevyesti vas kädellään seuraajan oik käteen. Mutta vas kätensä viejä asettaa seuraajan selkään vasta lopussa - hyvän vartalokontaktin löydyttyä.

Lyhyt, suht voimaton ykkösaskel. Kakkosaskel sen sijaan on pitkä ja voimakas, ja ponnistus lähtee tukijalalta, jolloin liikkeeseen tulee automaattisesti myös hitaan valssin sivukallistuksia. Hitaan valssin luonteelle on tärkeää, että kolmosaskeleelle rauhoitutaan selvästi ja kootaan askeleet yhteen, puristetaan pylly vartalon alle ja annetaan liike-energian tasoittua ennen uudelle ykkösaskeleelle lähtemistä. Kolmosaskeleella jalkapohjat ja kantapää tulee ehtiä painautua maahan. Ei haittaa, vaikka tuntuisi että ykkösaskeleelta hieman myöhästyy. Kolmosaskeleen selkeä painottaminen oli ehkä Akin vakssitreenin merkittävin oppi.

Kahden seuraavan tunnin aikana päästiin jo nauttimaan paritanssista. Ja kertaamaan joitakin yksinkertaisia, kivoja kuvioita. Ensin palautettiin mieleen stopparit, jotka nainen alkaa useimmiten astumalla vas jalalla oik takaviistoon polvesta koukistaen (yks), minkä jälkeen palaa takaisin oik jalalle (kaks) ja astuu vas jalalle (kol). Sama toistetaan aloittaen vasemmalle takaviistoon oik jalalla. Sama tehdään kahdesti molemmille puolille. Stopparit voi lopettaa esim yhteisellä pyörähdyksellä, jolloin viimeisen naisen vas takaviistoon tehdyn stop-askeleen (yks) jälkeen mies vetää naisen lähelleen, jolloin nainen palaa vas jalalleen (kaks) ja astuu oik jalallaan miehen jalkojen väliin (kol). Lopuksi pyöritään yhdessä ympäri kolme lyhyttä askelta (yks,kaks,kol). Ja uudestaan perusvalssiaskeleeseen nainen lähtee astuen oik jalalla taakse (yks) jne.

Ari kertasi myös ohittavan oik käännöksen. Oik käännöksen alun jälkeen viejä kääntää ylävartalonsa voimakkaasti siten että hänen oik (seuraajan vas) kylki osoittaa menosuuntaan, ja sekä viejä että seuraaja astuvat kolmosaskeleen ohiaskeleena - viejä suoraan taakse ja seuraaja ohittaen viejän tämän oik puolelta. Tämän jälkeen palataan perusasentoon, jolloin seuraajan selkä on menosuuntaan ja aloitetaan askellus alusta.

Lopuksi treenattiin vielä naisen käden alituksia ja miehen pyörähdystä oman kätensä ali. Oik käännöksen jälkeen mies pani naisen pyörähtämään kakkosaskeleella naisen käden ali (tällä kertaa) ulkokautta ympäri.

Ari oli opettaja, jonka opetustyyli, suhtautuminen opetettaviinsa ja huumori sopivat täydellisesti minun tapaani oppia ja olla opetettavana. Kiitos Maija kun hankit Arin meitä preppaamaan! Toivottavasti teet näin jatkossakin...

Ps. Ari on siis Ari eikä Aki, kuten alkuun kirjoitin. Korjattu :):)

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Meritanssit

Viime viikolla piipahdin päiväseltään Tallinnassa (täällä). Keskiviikkona VikingLinen VikingXprs-laivan ravintolasalissa oli sekä mennessä että tullessa parituntiset päivätanssit, joita vauhditti Eija Kantola Omega-orkestereineen. Mukava yllätys.

Ravintolabaari oli lähes täynnä, kuten koko laivakin. Pääosin eläkeläisiä - joukossa joitakin lapsiperheitä ja lomailijoita. Tanssijoita riitti kourallinen - useimmat pariskuntia, joskin jokunen aktiivinen tanssiinhakijakin salista löytyi. Useimmat paikalla olijat istuskelivat omissa pöydissään seurustellen, juoden olutta ja katsellen pariakymmentä tanssiparia.

Eijan ja Omegan musiikki kutsui tanssiin: paljon fokseja ja joitakin tangoja, humppaa ja valssia - joskin vain pari latinotanssia eikä yhtään rumbaa. Laivan tanssilattia oli pieni, mutta riittävä vähäisille tanssijoille. Ilma oli tyyni eikä laiva keinunut. Eikä tanssilattialla juoksennellut yhtään lasta, kuten usein Siljan perhelähdöillä.

VikingLinen keskiviikon ja torstain ”tanssiristeilyjä” voi suositella tanssiville pariskunnille, mutta ilman paria matkustavalle ainakin kesäkuun alussa tanssiminen jäi haaveeksi.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Viivytä valssia

Fuskun jälkeen Koiviston Kati keskittyi Pavilla hitaaseen valssiin. Onneksi elettiin vielä kuunvaihteen viileitä päiviä, joten kaksituntisen fuskun jälkeen jaksoimme vielä hyvin painaa pari tuntia valssia.

Maanantai-illan tärkeintä antia oli huomata, miten vahvasti Kati painotti sitä, että valssaajat osaavat riittävästi hidastaa ykkösaskelta. Tätä edistää mm. se, että viejä rauhoittuu jo ykköstä edeltävälle kolmosaskeleelle: kakkosaskeleen nousun jälkeen painaa varmasti ja rauhallisesti molemmat jalkapohjat maahan ja koukistaa polvia. Ja se, että rytmin ykkösellä viejä on vasta astumassa ykkösaskeleelle (kantapää vasta koskettaa maata) eikä ole jo täydessä vauhdissa (astuvan jalan koko jalkapohja maassa). Seuraajan tehtävänä on seurata viejää nanosekunnin viiveellä ja pitää huoli, ettei karkaa viennistä astumalla omaa taka-askeltaan liian aikaisin tai paina (taakse) astuvaa jalkaansa maahan ennenaikaisesti.

Kati korosti myös sitä, miten tärkeä naisen on seistä omilla jaloillaan ja pysyä omalla puolellaan - sivusuunnan kravattilinjaa ylittämättä. Eikä pitkäkään mies saa valua naisen puolelle. Naisen katse horisonttiin miehen ohi - rinta ylväästi rottingilla. Vas käden kämmenen nainen asettaa (Katin mukaan) miehen oik olkapään/hartian taakse, kuten fuskussakin (täällä).

Kati kertasi yksinkertaisia perusjuttuja mm. oikeaa ja vasenta käännöstä. Ja muistutti, miten tärkeää on siirtää vartalonpaino aina jommalle kummalle jalalle, ja viestittää se selvästi myös tanssiparille. Ja tärkeää on pitää vartalolinja koko ajan paria kohti.

Uutta oli siksak-askelien yhdistäminen hitaaseen valssiin. Useimpien viejien kanssa siksakkini ei onnistunut, vaikka kuvio sinänsä on tuttu mm. foksista. Siksak-sakeleet tehdään ilman valssimaisia nousuja ja laskuja.

Mukava ilta ja sopiva kombinaatio: Leikkisän ja rennon fuskun jälkeen oli helpompaa löytää rentoutta myös kurinalaiseen hitaaseen valssiin. Selkeäsanainen ja kannustava opettaja, joka kierteli salissa antamassa henkilökohtaistakin palautetta. Kati palaa Paville ainakin heinä- ja elokuun alussa. Sitä odotellessa...

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kavenna fuskua

Maanantaina porilaisen HappyDance-tanssikoulun Kati Koivisto opetti Vantaan Pavilla kuudesta kymmeneen: ensin kaksi tuntia fuskua ja sitten kaksi tuntia hidasta valssia. Sopivasti väkeä, ja vain jokunen ”ylimääräinen” nainen.

Katin fuskussa polvet noustessa selvästi ylös. Jalkaterä rullataan lattiaan päkiän kautta, mutta eteenpäin astutaan kanta-askelilla, kuten foksissa - hyvällä sykkeellä. Tanssitaan päkiöillä ja etunojassa ikäänkuin maata kohti. Jalat koko ajan vartalon alla. Kati neuvoi astumaan sekä sivu- että taka-askeleet lyhyinä - ei koukata vartalon ”ulkopuolelle”.

Hyvä ryhti, olkapäät rentoina. Olkavarret irti vartalosta. Tärkeää on pitää kädet rentoina, mutta ei velttoina. Avo-otteessa nainen antaa kämmeniensä levätä kevyesti - sormissa pieni koukku - miehen kämmenillä. Ei painavina, eikä toisaalta liian painottomina. Ranteet alhaalla. Suljetussa otteessa Kati neuvoi naisia liimaamaan vasemman kätensä kevyesti miehen oikeaan olkavarteen. Naisen vas käden kämmen asetetaan miehen olkapään taakse. Tästä Kati ei antanut periksi - tanssin lomassa hän kävi siirtelemässä seuraajien kämmeniä viejän olkapäältä tämän yläselkään. Katin mukaan naisen on tärkeä tuntea miehen vienti myös tämän selästä, etenkin kun astutaan rinnakkain suoraan eteen- tai taaksepäin.

Kumpikaan tanssija ei saa heijata käsiään ”musiikin tahtiin”, vaan kädet pidetään rennosti paikoillaan. Etenkin avo-otteessa innostunut fuskaaja saattaa herkästä vispata käsiin musiikin instiroimana.

Joitakin uusia kuvioita, joissa oudointa minulle oli kävellä rinnakkain seisten yhdessä taaksepäin. Mieleen palautui myös tuttu jalanheittokuvio, jossa nainen seisoo miehen oik kyljessä ja astuu oik jalalla tukevasti eteen (miehen peilikuvana), taivuttaa vartaloaan vastaliikkeeseen suoraan taakseen ja heilauttaa vas jalkansa eteen. Sitten nainen astuu vas jalalla taakse, taivuttaa vartaloaan suorana eteenpäin ja heilauttaa oik jalkansa taakse.

Katin fuskussa korostui rentous, leikkimielisyys ja hauskanpito. Ja hyvä syke sekä yhteistä tanssia tukeva parikontakti ja selkeät vientipisteet.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Askeleen hienosäätöä

Hanna Tuominen käytti tanssitreeneissä pitkän tovin selostaessaan, miten jalkapohja tulee rullata lattiaan. Tuntuu ehkä turhanpäiväiseltä hienosäädöltä, mutta kun kokeilin Hanna ohjeita, niin tuntui että askel rullaantui maahan saumattomammin ja maadottui tukevammin kuin aiemmin.

Seistessä vartalon paino on päkiöillä, ja mieluummin hieman isovarpaan ja kakkosvarpaan puolella, ei pikkuvarpaalla. Kävellessä astutaan enemmän jalkapohjan sisä- kuin ulkosyrjällä - ainakin mielikuvissa. Vakioissa eteenpäin astutaan kantapään kautta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tömäyttää maahan kantapään reunaa, vaan lattian kohtaa ensimmäisenä kantapään keski- tai etuosa, ei siis kantapään terävä ulkoreuna. Kun astutaan taaksepäin, ensimmäisenä lattiaan rullataan taas päkiä, ei varpaiden ojennettuja kärkiä.

Tanssissa kaikki lähtee jäntevästä keskivartalon tuesta. Vähintään yhtä tärkeää on hartia-alueen ja käsivarsien rentous. Rintojen yläpuolella ylläpidetään hyvää ryhtiä, mutta rentoutta, rentoutta  ja rentoutta. Vartalon kierrot lähtevät ylävartalon alaosasta - suoliluun harjojen ja kylkiluiden alaosan muodostamasta neliöstä - ei hartiaosasta.

Tämä on tosi tärkeää. Alkeistunneilla painotetaan jatkuvasti hyvän tanssiraamin tärkeyttä. Herkästi saattaa jäädä käsitys - kuten mm. minulle - että hyvä raami vaatii lähes kivikovan ylävartalon, johon myös käsivarret osallistuvat. Ekaa kertaa kuusivuotisen tanssiurani aikana satuin tunnille, jossa opettaja selitti selkeästi ja siten että minäkin äkkäsin, että hyvä raami ylläpidetään pääosin keskivartalon alaosasta ja tissien yläpuolisen ylävartalon ja käsivarsien lihasjännitys rentoutetaan, vaikka hyvä ryhti ja käsivarsien hyvä kannatus säilyy. Kiitos Hanna!

Kun pyörähdän käteni ali, kohotetun käden puoleinen hartiani pyrkii nousemaan. Vaikka käsivarsi nousee rennosti ylös (kyynerpää ei ylitä olkapäätä) - viejän ohjaamana - olkapää pidetään alhaalla.

Hannan tunnilta sain monia tervetulleita vinkkejä parempaan tanssivartaloon. Eikun lavoille treenaamaan.

torstai 30. toukokuuta 2019

Tango tutummaksi

Tiistaina tangoa vaihteeksi TanssiGurussa Espoossa. Marika ja Kimmo Lasanen kertasivat suomalaisen lavatangon perusjuttuja: HHNN-askelia, ohiaskelia, avauksia, helppoja linjoja sekä oikeaa ja vasenta käännöstä.

Paljosta treenaamisesta huolimatta tangoni on edelleen vaiheessa. Suomen yllätyksellisen jääkiekon MM-mestaruuden innoittamana päätin tanssiparin kanssa treenatessa yrittää noudattaa tuoreiden mestareiden ohjetta. Samaa ohjetta jonka Hanna Brotherus - harjoitellessamme eläkeläisporukan tanssiesitystä Oodin avajaisiin (täällä) - sanoitti seuraavasti: Minä tuen sinua ja sinä tuet minua - yhdessä me onnistumme. Ja se tuntui jopa toimivan. Onnistuin jättämään liiallisen parin virheiden kommentoinnin väliin, ja - ainakin yritin - keskittyä viejän ohjaamaan yhteiseen tangoon. Jäi tunne, että jopa onnistuin - ainakin paritanssi tuntui tiistaina enemmän parin tanssilta.

Mitä tutuista tangon perusjutuista jäi mieleen? Ainakin se, että Kimmo astuu molemmat hitaat askeleet (HH) vartalon vastakierrolla ja lopun nopeissa askelissa (NN) vartalo jää viimeisen hitaan askeleen kierron suuntaan. Hitaiden askeleiden välissä ja kahden nopean lopussa on tärkeää, että vartalonkierto puretaan ja vartalo rentoutuu. Etenevissä askelissa vartalosta kiertyy vain ylävartalo, mutta jalat ja jalkaterät osoittavat menosuuntaan (vartalon isolointia). Mutta tärkeää on että ei kierrä vain hartioita tai ylävartalon yläosaa, vaan koko ylävartalo kiertyy lantion yläpuolelta lähtien. Sen sijaan ohiaskelissa kiertyy koko vartalo sivusuuntaan, myös lantio, reidet ja jalkaterät, jotka osoittavat vinottain paria kohti.

Kun palaan avauksesta takaisin parin eteen selkä menosuuntaan, on tärkeää, että muistan astua oik jalalla ensimmäisen hitaan askeleen riittävän pitkänä taakse menosuuntaan. Astun tämän askeleen herkästi vain paluuaskeleena miehen eteen eli vain sivulle oikealle, enkä oikealle, mutta selvästi myös taakse. Tämän unohtuessa mies tulee herkästi jaloilleni...

Tässä ehkä mukavan treeni-illan tärkeimmät oppini. Ja tärkeää oli, että sain tanssia kolme tuntia peräjälkeen vain tangoa. Ehkä osasin soveltaa myös käytäntöön jotain siitä, että pari- tai ryhmäliikunnassa ei riitä vain yksisilmäinen yksilötreeni, vaan onnistuakseen tarvitsee sisäistää edes hitunen ajatusta, että minä en pärjää, eikä minun tarvitse pärjätä yksin. Eikä pärjää toinenkaan...

Vaikka paritanssi ei kohdallani olekaan kilpatanssia, niin se on kuitenkin yhteistä tekemistä yhteiseksi iloksi ja nautinnoksi. Joten siihen voi mielestäni soveltaa joitakin ryhmäliikunnan onnistumisjuttuja...

maanantai 27. toukokuuta 2019

Lisää linjoja

Sunnuntaina Luukkosen Kimmo ja Leväsen Ida kertasivat tangoon, foksiin ja valssiin sopivia linjoja alkeisjatko-tason tunnilla. Vähän väkeä, mutta tasaparit.

Jatkuvasti ihmettelen, miten (useimmat) tanssiopet jaksavat yhtä innokkaasti opettaa riippumatta montako treenaajaa paikalle ilmestyy. Kimmollakin huumori kukkii ja hiki virtaa aina - riippumatta oppilasmäärästä. Totuushan kuitenkin on, että enempi väkeä tietää enempi leipää - pääosa paritanssitreeneistähän ainakin pääkaupunkiseudulla toimii kertamaksuperiaatteella.

Mutta takaisin tanssiin ja linjoihin. Yksinkertaisin linja on musiikkiin sopiva rytmirikko, jossa mies astuu suoraan joko oik jalalla oik sivulleen tai vas jalalla vas sivulleen ja siirtää vartalon painon astutun jalan päälle ilman vartalon kiertoa tai taivutusta. Viejä ainoastaan venyttää askeleen puoleista kylkeään ja ylävartaloaan askeleen suuntaan ja yli pitäen alavartalon ja lantion paikallaan (ns. isolointia). Lopuksi viejä siirtää vartalon painon takaisin painottomalle jalalle ja kokoaa jalat yhteen. Viejä päättää, kuinka monta iskua linja kestää. Ja seuraaja seuraa peilikuvana viejän vartalon liikettä ollen vartalokontaktissa.

Linja onnistuu paremmin, kun parin lantiot painetaan kiinni toisiinsa. Ja kun viejä asettuu ”parin alle” eli pyrkii kyykistämään polvista niin että hänen lantionsa jää ikäänkuin seuraajan lantion alle, ylävartalo suorana. Vartalon kiertyessä linjaan myös tukijalka kääntyy päkiöiden päällä siten, että varpaat osoittavat askeleen tulosuuntaan.

Seuraavaksi Kimmo opetti perinteisemmän linjan, johon viejä lähtee aina vartalon vastakierrosta selkä edellä. Saavutettuaan linja-asennon viejä voi antaa seuraajalle tilaa taivutukseen hölläämällä seuraajan selässä olevaa kättään. Tai sitten olla hölläämättä, jolloin nainen pysyy lähempänä.

Kolmantena Kimmo opetti sähäkämmän ja lyhytkestoisemman linjan. Siinä viejä astuu voimalla ja kulmikkaasti suhtlyhyen askeleen vasemmalle sivulle. Seuraavaksi hän koukistaa voimakkaasti tukijalan polvea, jolloin sivulle jäänyt oik jalkaterä liikkuu automaattisesti lattiaa pitkin poispäin vartalosta. Samanaikaisesti viejä taittaa ylävartalonsa vyötäröstä lähtien sivuttain suorana kohti oik jalkaa (vinkkuveitsi-asento). Lopuksi viejä nousee hitaasti takaisin ylös, jolloin oik jalkaterä palaa alkuperäiselle paikalle ja suoristaa ylävartalonsa. Ja jatkaa tanssiaan aloittaen vas jalalla hitaan eteen tai taakse. Koko ajan seuraaja seuraa omalla vartalollaan viejän liikkeitä,

Pikkuhiljaa linjoista alkaa tulla luontainen osa tangon tanssimista...

perjantai 24. toukokuuta 2019

Mukavaa Männistöllä

Torstaina olin ensimmäistä kertaa Männistön iltapäivätansseissa. Kauniilla paikalla Tuusulassa Kellokosken ruukin vieressä oleva Männistön lava on sinänsä tuttu, sillä Keravan Taitokolmion kesätreenit on pidetty ja pidetään Männistöllä, ja niihin olen aiempina vuosina osallistunut joitakin kertoja.

Mutta torstain kolmetuntiset iltapäivätanssit olivat uusi tuttavuus - ja osoittautui kaikinpuolin mukavaksi sellaiseksi. Ensinnäkin lavalla oli mukavasti väkeä - ei liikaa eikä liian vähän - pääosin eläkeikäisiä ja lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia. Toiseksi lavalla sai mukavasti tanssia, sillä pareja vaihdettiin ahkerasti. Kolmanneksi lavalla oli mukavasti tanssittavaa musiikkia, josta vastasi mukava nuori mies - Jarno Itkonen. Ja ulkobuffetissa oli mukavaa tarjottavaa - herkkuhiiren huomio kiinnittyi etenkin hyvännäköiseen banaanikakkuun, mikä tällä kertaa jäi vielä maistamatta. Ja vessat olivat siistit, eikä jonoja.

Ja sääkin oli mukava, vaikka Hesasta lähtiessä ajattelin että viime päivien helteistä viilennyt toukokuinen perussää saattaa olla liian kylmä lavatansseille. Palelevaisena varasin päälle poikkeuksellisesti kollarin, joten hikihän minulla virtasi kaiken aikaa. Olin unohtanut, että useimmat puiset avolavat ovat lasitettuja, eikä kylmä eikä tuuli pääse viilentämään sisätilaa, vaan pienen lavan ongelma on enemminkin tanssiväen aiheuttama kuumuus. Mutta en antanut kuumuuden enkä hien haitata menoa.

Torstai Männistöllä oli siis kokonaisuudessaan tosi mukava tanssikokemus. Eli sinne palaan mieluusti uudelleen ja toivottavasti useammankin kerran ennen syksyä...

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Fuskun pyörähdyksiä

Puotilan sunnuntai jatkui pistotreenien (täällä) jälkeen fuskun pyörityksillä - edelleen Kimmon ja Idan ohjauksessa. Kimmon mukaan fuskussa pyörii nykyään pääosin seuraaja, kun aiempina vuosina myös viejät tekivät paljon pyöriviä kuvioita.

Fuskun yleisin pyörähdys on tuttu kuvio, jossa nainen pyörähtää myötäpäivään oman oik kätensä ali kerran (HHNN) ja palaa pyörähtäen takaisin miehen eteen (HHNN). Jos mies antaa voimakkaamman vauhdin ja vastakierron eikä laske vas kättään alas, se on viesti maiselle että hänen tulee pyöriä kaksi kierrosta oman oik kätensä ali rytmirikolla (HNNH), josta liike jatkuu nopnop-taka-askeleeella.

Mies voi fuskussa lähettää naisen myös pisto- eli spinpyörähdykseen - spin tehdään miehen edessä, ei sivulla kuten edellä kuvattu peruskädenalituksessa. Tällöin mies antaa vauhtia naisen oik käteen joko omalla vas kädellään tai omalla oik kädellään (ns. hyvää päivää -ote). Kummassakin tapauksessa nainen ottaa vauhtia omalla oik kämmenellään miehen pystysuorasta ja tukevasta vas tai oik kämmenestä sekä alun voimakkaasta vastakierrosta. Mies ei työnnä naista, vaan nainen ponnistaa itse vauhtia miehen paikallaan pysyvästä kämmenestä. Nainen pyörähtää myötäpäivään (lähes) täyden ympyrän oik jalkansa päkiän päällä (H), minkä jälkeen hän kääntyy lopun ympyrästä astuen vas jalalla hitaan miehen edessä (H) ja nopnopit taakse (NN). Kimmon mukaan pisto-ympyrä jätetään hieman vajaaksi, jotta naisen vartalon liike voi jatkua vielä toisen hitaan askeleen aikana.

Lopuksi Kimmo opetti vaihtoehtoisia kuvioita, joita nainen voi tehdä miehen oikean kautta tapahtuvan tavanomaisen paikanvaihdon sijaan. Yleisin näistä on kuvio, jossa nainen astuu miehen oik kyljen ohi kääntyen miehen takana (kääntyvää) miestä kohti rytmirikolla (HNNH) ja nopeilla askelilla joko myötä- tai vastapäivään ympäri ja astuu viimeisen hitaan vas sivulleen ollen taas miestä kohti. Ja lopuksi nopnopit taakse.

Vaihtoehtoisesti nainen voi kääntyä miehen oik kyljen kautta tämän ohi neljällä hitaalla ja astua lopuksi - ollen jo kääntynyttä miestä kohden - nopnopit taakse, kuten edellisessä paikanvaihtokuviossa. Molemmissa kuvioissa viejän on tärkeä odottaa ja tehdä omat loppu-nopnopit taakse vasta kun nainen tekee omia nopnopejaan, jottei mies kiiruhda vahingossa naisen edelle.

Kolmas vaihtoehto naiselle on jäädä paikoilleen (ja yllättää mies) ja tehdä miehen edessä - hieman  tämän oik puolella - pistopyörähdys, eikä siis lähteä ollenkaan paikanvaihtokuvioon. Eli nainen voi samasta miehen viennistä itse valita, tekeekö hän HNNH-paikanvaihdon, HHHH-paikanvaihdon vai paikallaan pysyvän pistopyörähdyksen.

Aktiivinen seuraaja voi mm. näin hämmentää yhteistä tanssia ja pitää viejää hereillä ja valppaana. Lopputuloksena yhteisestä fuskusta tulee yhä kivempaa ja leikkisämpää...