sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Mummotkin tanssivat


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää 
ja joistakin mummoista tulee puita 
ja he humisevat lastenlastensa yllä, 
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta 
ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen. 
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi

lauantai 8. joulukuuta 2018

Viimein lavalla


Parikuukautisen aherruksen jälkeen taistelin jännityksen ja innostuksen ristitulessa, kun yli 30 muun eläkeikäisen kanssa sain olla osallisena Hanna Brotheruksen modernissa tanssiteoksessa Oodi metsälle, joka esitettiin Keskuskirjasto Oodin avajaisissa itsenäisyyspäivän aattona (täällä).

Taidan olla hurahtanut moderniin tanssiin... Samalla lailla kuin hurahdin viitisen vuotta sitten paritanssiin - ilman mitään ennakkokokemusta tai aiempaa osaamista. Paritanssia en jätä koskaan, mutta luulen, että alan sen rinnalla kokeilla modernia tanssia ja ehkä jotain muitakin tanssilajeja. Sain Hannan tanssipajaan osallistuneilta ikätovereiltani jo pari vihjettä erilaisista senioreille tarkoitetuista tai heihin vähintään positiivisesti suhtautuvista treenipaikoista ja harjoitustunneista. Intoa on enemmän kuin yli kuusikymppisen fysiikka kestää. Joten varovasti, varovasti mummoseni - krooppaa ja jaksamista kuunnellen.

Viimeistään Hannan ikäihmisten tanssipajassa tajusin, mihin innostus voi myös mummoja ja pappoja kantaa ja kuljettaa, kun uskaltaa heittäytyä innostuksen ja intohimon vietäväksi iästä riippumatta. Jos vain terveys sallii ja rohkeus riittää... Ja monenlaisten sairausjuttujenkin kanssa pystyy tekemään monenlaista, vaikka se vaatii enemmän eri asioiden huomioimista.

Tanssi kaikissa muodoissaan tuo valtavasti iloa, lisää itsetuntemusta sekä auttaa keskittymään tähän hetkeen ja kuuntelemaan vierellä pyörivää kanssatanssijaa. Elämää parhaimmillaan...

tiistai 27. marraskuuta 2018

Avaudu tanssille ja toiselle

Helsingin työväenopiston ikäihmisten tanssityöpajassa harjoittelemme koreografi Hanna Brotheuksen ohjauksessa Oodi metsälle -nimistä lyhyttä tanssiesitystä Helsingin uuden keskuskirjasto Oodin avajaisiin (täällä). Viimeinen työntäyteinen viikko on juuri alkamassa.

Tämänpäiväisissä treeneissä Hanna toivoi, että yrittäisimme tuottaa liikkeen ja tanssin sisältämme - elämään ja tuntemaan kropassamme musiikin ja lyhyen tanssihetken. Hän väitti, että läsnäolomme omassa tanssissamme (tai sen puute) näkyy myös silmistämme aina katsojille asti - jopa mummin pienistä tihrusilmistä :):) Toinen tärkeä asia jota Hanna korosti, oli ryhmän yhteisen liikkeen aistiminen ja oman yksilöllisen tanssin synkronointi ryhmän liikkeeseen. Se on hänen mukaansa jollain yliluonnollisella tavalla mahdollista, vaikka muiden liikkumista ei omaan tanssiin keskittyessä selkeästi näkisikään. Uskon että näin on, mutta se vaatii vahvaa keskittymistä ja rehellistä läsnäoloa.

Jos me edes ajoittain pystymme liikkumaan henkilökohtaisten tunteidemme voimalla ja kukin omalla liikekielellämme, mutta yhtenäisenä ryhmänä - kuten Hanna toivoo - esityksestämme tulee upea. Onneksi onnistumistamme tukevat Johannes Brotheruksen lempeä ja hieno musiikki sekä puvustajien jännittävät valkoiset silkkipaperiluomukset.

Hannan ohjeet oman liikkeen ”tuntemisesta” ja ilmaisemisesta sekä toisen läsnäolon aistimisesta ja hänen liikekielensä huomioonottamisesta - yhteisen liikkeen tärkeydestä - pätee enemmän kuin hyvin myös paritanssiin. 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Sylitanssit

Maijan torstain teemana oli sylitanssit, joiksi hän kutsui hidasta valssia, foksia, bluesia ja ns. slovareita. Eli taas tanssittiin jo tuttuun tyyliin (täällä) ensin kaksi soittoa yhtä tanssia, seuraavat pari soittoa toista ja seuraavat kolmatta tanssia - toki vaihtaen tanssiparia soittokappaleiden aikana tavallisten tanssitreenien tapaan. Kurssilaisilta vaadittiin enemmän keskittymistä, kun hitaan tunnelmallisen slovarin jälkeen saatettiin hypätä esim sähäkkään nopeaan foksiin. Mutta useimmilta vaihto sujui ilman ongelmia.

Maijan apuna olivat taas taitavat Timo ja Petra. Tanssin tiimellyksessä paljastui, että treenaajien joukossa olivat myös Timon ja Petran vanhemmat. Oli ilo saada tanssia Petran isän pehmeässä ja osaavassa viennissä, vaikka alkuun askeleeni hänen kanssaan tyystin sekosivat kun sulattelin tätä yllättävää sukulaisuussuhdetta.

Hitaassa valssissa ei torstaina ollut uutta. Joskin itselleni selveni, että naisen kädenalitus lähtee parhaiten liikkeelle oikean käännöksen alun jälkeen, jolloin miehen selkä ja naisen rintamalinja ovat menosuuntaan. Nainen astuu ykkösaskeleen suoraan miestä kohti ja kakkoskolmosella pyörähtää miehen ohjaamana oman kätensä alitse joko myötä- tai vastapäivään. Lopussa naisella on selkä ja miehellä rintamalinja takaisin menosuuntaan. 

Maija kertasi lyhyesti amerikkalaisen valssin askelta. Mies aloittaa astuen oik jalallaan eteen ristiin. Nainen astuu vas jalallaan ristiin oik jalkansa taakse (yks), jatkaa oik jalalla oik sivulle (kaks) ja kääntyy astuen takaisin vas jalalleen (kol). Tärkeää on että kakkosaskeleen jälkeen taaksejäänyttä vas jalkaa ei vedetä oik jalan viereen, vaan jalat pysyvät auki ja kolmoselle astutaan lähes samalle paikalle kuin ykkösaskel astuttiin. Askelilla on tarkoitus edetä, joten naisen on pidettävä huolta, ettei hän jää tamppaamaan paikoilleen. 

Hitaasta ja nopeasta foksistakaan ei uutta. Blues-tanssista Maija muistutti, että blues kuuluu hitaisiin tansseihin ja perusaskellus on sivulle hidas-tap, takaisin hidas-tap ja neljä nopeaa menosuuntaan mieluiten ohiaskelina. 

Vaikeinta kaikille illan tansseista tuntui olevan slovareiden eli ”hitaiden” tanssiminen. Timo korosti yhteistä tunnetta ja hyvää tanssiraamia. Tunneyhteyttä edistää, jos/kun uskaltaa tai viitsii ennen tanssiin lähtöä rauhoittua ja katsoa pariaan silmiin, eikä tanssin tiimellyksessäkään silmiin katsominen - välillä - ole kiellettyä. 

Timo neuvoi viejiä ”hitaissa” tanssimaan ennemmin laulajan melodian ja sanojen aikaansaaman tunteen kuin musiikin rytmin mukaan. Timo kertoi itse aloittaneensa etsimään ”hitaiden” tanssien luonnetta astuen/tanssien pelkkiä hitaita askelia - maltilla ja tunteella - maadoittaen jokaisen askeleen. Hän suosittikin viejiä astumaan enemmän hitaita kuin nopeita askelia ja enemmän ohiaskelia kuin kohtiaskelia - vahvalla tukijalalla ja selkeällä painonsiirrolla. Ja muistamaan, että näennäisestä hitaudesta huolimatta vartalon liike ei ”hitaissa” koskaan pysähdy. Tätä edistää se, jos seuraaja täydentää ja jopa jatkaa viejän aloittamaa liikerataa omalla vartalollaan esim. kahdeksikkoa tehtäessä.

Innostunut ilmapiiri, sopivantasoista opetusta ja paljon tanssittajia. Niistä on hyvä tanssitreeni tehty...

perjantai 23. marraskuuta 2018

Maijan mixi

Marraskuussa Astikaisen Maija on torstaijatkoissa kokeillut tanssittaa ja opettaa kolmen tunnin aikana vuorotellen kolmea eri tanssia - vähän oikeiden tanssien tapaan. Viime viikolla oli vuorossa kolmen tunnin latinomix, joka sisälsi rumbaa, chachaaja salsaa. Näistä rumba kuuluu lemppareihini ja chacha menettelee, mutta salsaa en paritansseissa ole harjoitellut tai kokeillut kertaakaan - ennen viime viikon torstaita...

Salsan rytmi on nopea, nopea, hidas, nopea, nopea, hidas. Parisalsa aloitetaan yleensä vakio-otteessa selvällä hajuraolla. Nainen astuu oik jalka taakse (nopea) - jolloin mies astuu naista kohti - ja nainen jatkaa astuen vas jalka paikalla (nopea) ja oik jalka paikalla (hidas), vas jalka eteen (nopea) - jolloin mies astuu poispäin naisesta - ja sitten oik jalka paikalla (nopea) ja vas jalka paikalla (hidas). Ja alusta. Välillä voidaan tanssia avo-otteessa, jolloin usein naisen aloittaessa oik jalka taakse mies astuu omalla vas jalallaan taakseen poispäin naisesta.

Tällä perusaskelluksellaan tehdään erilaisia latinotanssien kieputuksia, ja nainen seuraa. Askeleet ovat päkiäjohtoisia kokojalan askelia - ilman joustoja. Ja askel ennen lantiota. Salsan askelluksussa ei yleensä ole rytmirikkoja, mutta lanteet ja koko vartalo elävät rytmin mukana.

Selvisihän mummi nopeasta salsastakin. Ja ihan kivaa oli - loppujen lopuksi...

maanantai 19. marraskuuta 2018

Lisää Laren tangoa

Viikonloppuna olin toistamiseen Äänekoskella jyväskyläläisen Tanssin taikaa -tanssikoulun järjestämässä tangoretriirissä. Ekaa kertaa osallistuin Lare ja Riitta Pitkäsen tangoviikonloppuun viime tammikuussa (täällä). Koska opet olivat kivoja ja porukka mukavaa, päätin mennä uudelleen - enkä pettynyt.

Alkuun Lare kertasi tangon tekniikkaa. Hän opetti ”etunojatangoa”, jossa parin palleat nojaavat voimakkaasti toisiinsa, mutta lantiot pidetään irti. Laren mukaan tiukka lantiokosketus kuuluu enemmin kilpatanssiin. Minulla tahtoo edelleen herkästi etenkin ohiaskelissa vartalovaste kadota eli tuppaan kiiruhtamaan hivenen viennin edelle. Olkapäät ja lantiot pysyvät kummallakin samassa (omassa) linjassa.

Toinen ongelmani ohiaskelissa on se, että oik kyynerpää ja käsivarsi antavat hieman periksi eli karkaavat liian taakse. Lare neuvoi minua tiukentamaan ohiaskelissa kämmenen vastetta, vaikka perusotteessa vaste voi olla aika vähäinen. Perusotteessa naisen oik solmukäden kämmen voi suuntautua hieman ulospäin, mutta ranne pysyy suorassa.

Lare kertasi pitkään ja yksityiskohtaisesti tangoaskelta - alkuun ilman vartalonkiertoja. Miehen astuessa eteenpäin vas jalalla liike lähtee siitä, että mies koukistaa (oik) tukijalan polvea. Seuraavaksi hän ojentaa astuvan vas jalan eteenpäin ja ojentaessaan suoristaa tämän (vas) jalan polven. Sitten hän ponnistaa askeleeseen vauhtia (oik) tukijalalla suoristaen oik polven ja astuu vas jalan kantapää edellä maahan rullaten koko vas jalkapohjan maahan. Ponnistus suuntautuu menosuuntaan eteen-, ei ylöspäin. Ja ponnistaminen ei tarkoita sitä, että askeleelle hypähdetään tai että takimmainen (oik) jalka liikkeen voimasta irtoaa maasta. Seuraavaksi mies siirtää vartalon painon uuden (vas) tukijalan päälle ja vetää vanhan (oik) tukijalan vas jalan viereen. Askeleessa on tärkeää, että tukijalan ponnistus, astuvan jalan polven suoristus ja vartalon painon siirto tapahtuvat oikea-aikaisesti ja se ettei liike pysähdy eikä jalkoja nostella irti maasta.

Tangoa ei tanssita - toisin kuin monesti näkee - koko ajan polvet koukussa, vaan on tärkeää että askeleelle astuttaessa ja askeleelta lähdettäessä polvi suoristuu. Eikä vartalo liiku ylös/alas-suunnassa, vaan päälaki pysyy koko ajan samassa tasossa.

Näiden perusjuttujen lomassa treenattiin ohituksia, rytmirikkoja ja kieputuksia. Ja kivaa taas oli - onneksi juttu jatkuu maaliskuussa fuskun ja rumban merkeissä.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Rumba walks - kolmas

Pitkästä aikaa olin TanssiGurun treeneissä Espoossa. Vuorossa oli Kimmon ja Marikan jatkorumbaa ja kivasti porukkaa - joukossa useampi tuttu naama. Ja tukkukaupalla Lasasen Kimmon tekniikkaa.

Kimmo kävi seikkaperäisesti läpi vartalon eli lähinnä lantion ja yläkropan liikkumista ja rumbakävelyä. Kummatkin ovat teknisesti haastavia ja vaativat tarkkaa keskittymistä ja hyvää vartalon hallintaa. Kun lantion saa oikeaan liikkeeseen, on vielä hahmotettava että liikkeen pitää olla luontaista seurausta koko vartalon liikehdinnästä eikä keinotekoista lantiotyöntöjen ylikorostamista. Periaatteessa lantio ei muljahda vartalon ja jalan ”ulkopuolelle”.

Kun rumbakävely tehdään teknisesti oikein, se on upean näköistä ja lisää ”rumbafiilistä”. Mutta laiskasti ja väärin tehtynä se näyttää ja tuntuu tylsältä puistokävelyltä. Mutta meille tavalliselle lavatanssijoille oikea tekniikka on haastavaa. Olen kahdessa aiemmassa postauksessa yrittänyt kuvata rumban kävelytekniikkaa (täällä ja täällä), eikä niihin ole paljoa muuta lisättävää kuin että harjoitus tekee mestarin.

Ehkä pari pikku juttua: Jalkaterä - tarkemmin etuvarvas - ei saa irrota maasta. Paino päkiöillä, jalkaterät auki. Astuvan jalan lantio johtaa liikettä. Hartialinja pysyy paikallaan paria kohti, vaikka lantion lisäksi selkäranka kiertyy ja liikkuu lantiosta irrallisena eteen/taakse.

Kun astutaan oik jalalla eteenpäin, oik polvi johtaa jalan liikettä - varpaat maassa. Ensin maahan painetaan varpaat, minkä jälkeen koko jalkapohja rullataan maahan ja oik jalan polvi suoristetaan. Hetken vartalon paino on mol jaloilla eli vas jalka on suorana takana, vas lantio takana ja vas jalka hieman uloskiertyneenä, jolloin vain vas jalan isovarvas koskettaa maata. Seuraavaksi vartalon paino siirretään oik jalan päälle, lantio suoristetaan, jolloin takimmainen vas polvi koukistuu kiinni oik jalan suoraan polveen, vaikka vas jalan sääri sojottaa vielä takana. Vas jalka kuljetetaan oik jalan ohi polvi johtoisesti - polvet toisiaan hipoen ja isovarvas lattiaa nuohoten. Ja sama alusta astuen vuorostaan vas jalalla.

Lisäksi treenattiin useampia avaus- ja kaulauskuvioita, jotka lähinnä viejiltä vaativat hyvää omaksumiskykyä ja määrätietosta vartalovientiä.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Amerikan valssia

Kimmo Luukkosen sunnuntaitreenien loppuosa oli omistettu amerikkalaiselle valssille. Kimmo kertoi tanssineensa aikoinaan paljon ko valssia ja uskoo, että tuntee sen salat parhaiten Suomessa.

Amerikkalaista valssia tanssitaan hitaaseen valssimusiikkiin ja lavoilla sitä voi hyvin sekoittaa myös tavalliseen hitaaseen valssiin. Se on rennompaa ja irtonaisempaa kuin tuikkasääntöinen hidas valssi - ikäänkuin kevyt, leikkisä versio hitaasta valssista. Amerikkalaista valssia voi tanssia vartalokontaktissa, mutta mm. kävelytykset, avaukset ja useat kuviot tanssitaan mieluummin irti parista.

Miehen perusaskel lähtee oik jalalla eteen naista kohti (yks) ja kaksi ohiaskelta vartalonnousulla (kaks, kol), minkä jälkeen vas jalalla eteen naista kohti (yks) ja kaksi etenevää askelta edelleen naista kohti vartalonnousulla (kaks, kol). Vartalonnousut ovat maltillisempia kuin hitaassa valssissa. Avaukset tehdään ohiaskeleiden (yks, kaks, kol) jälkeen. Avauksissa vartaloita ei saa avata liikaa, kuten ei muissakaan vakiotansseissa. Kontakti pariin tulee säilyttää, vaikka vartalot eivät kosketakaan toisiaan.

Avauksesta mies voi heijata naisen toiselle kyljelleen (yks, kaks, kol) ja takaisin (yks, kaks, kol). Tai mies voi vuorotella kääntyen joka toisen heijauksen itse naisen editse naisen astuen paikoillaan. Halutessaan mies voi myös heijattuaan naisen toiselle kyljelleen ja jatkaa siten, että pujahtaa oman vas ja naisen oik käden alitse (yks, kaks, kol) ja vetää tämän jälkeen naisen lähelleen oik kylkeensä (yks, kaks, kol).

Useat opettajat opastavat yhdistämään hitaaseen valssiin amerikkalaisesta valssista ns. siipiaskelia (täällä). Kimmo ei tätä lavatansseissa suosita, sillä ne pysäyttävät valssin etenemisen ja usein ruuhkauttavat perässätulijoita. Hän neuvoi sen sijaan lavatansseissa kokeilemaan edestakasin kääntyvää valssin ristiaskellusta.

Kimmo kertoi, että Amerikassa tämä Euroopassa amerikkalaiseksi valssiksi kutsuttu tanssi on keveytensä ja irtonaisuutensa takia etenkin eläkeläisten suosiossa. Amerikkalainen valssi ei vaadi tiukkaa vartalokontaktia, joten sitä on kiva ja helppo tanssia myös naispareissa - hyväkuntoisia ikääntyneitä naisiahan on edelleen enemmän kuin miehiä.

Ja sopii amerikkalaisen valssin viehko eteneminen hyvin meille suomalaisillekin eläkeläisrouville :):)

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Lähes yksäri

Sunnuntai-iltapäivänä oli Puotilan työväentalolla kolme tuntia valssia - alkupuoli hidasta valssia ja loppupuoli amerikkalaista valssia. Opettamassa oli mukava Kimmo Luukkonen apunaan Ida Levänen.

Väkeä oli käsittämättömän vähän. Liekö osasyynä upea, marraskuulle epätyypillisen lämmin ja aurinkoinen sää. Minun lisäkseni paikalla oli yksi viejä ja yksi seuraaja, joten minä ja toinen nainen harjoittelimme puolet ajasta oppilas-viejän ja puolet opettaja-viejän kanssa. Meillä kahdella oli kissanpäivät - saimmehan kolme tuntia lähes yksityisopetusta.

Kimmo kertasi yksityiskohtaisesti hitaan valssin tekniikkaa. Hitaassa valssissa on kolme eritempoista askelta: ykkönen on vahva askel, kakkonen on erittäin vahva askel ja kolmonen on mitättömän heikko askel. Vauhti askeleeseen lähtee tukijalan koukistuksesta ja kierrosta, mikä purkautuu ykkös- ja kakkosaskeleelle, eli vauhdin tulee riittää selvästi myös kakkoselle. Ja kolmosaskeleella uuden tukijalan kantapään pitää painautua selvästi maahan.

Hidas valssi keinuu kolmeen suuntaan. Tutuin suunta on ylös ja alas: nousu lähtee kolmosaskeleen lopussa ja laskee seuraavan kolmosaskeleen alussa. Toinen keinuminen tapahtuu sivusuunnassa kyljissä: ykköselle astutaan suorassa, mutta kakkoselle astuttaessa astuvan jalan puoleinen kylki venyy ja palautuu kolmosella. Kolmas keinuliike syntyy lantion svingistä: Miehen astuessa oik jalalla eteenpäin hän työntää lantionsa eteen, mitä nainen myötäilee. Naisen astuessa oik jalalla eteenpäin vuorostaan hän työntää lantionsa eteen, mitä mies vuorostaa myötää.

Valssissa vartalokontakti on kevyt ja molemmat kannattelevat kätensä ilmavasti. Naisen vas kämmen lepää kevyesti miehen oik olkapään päällä. Pää pidetään ylhäällä ja katse horisonttiin. Kimmo huomautti, että katseeni pyrkii herkästi laskemaan.

Astuessaan eteenpäin myös nainen astuu oik jalallaan voimakkaasti ja isosti. Samoin oik käännöksen loppuosassa nainen astuu rohkeasti oik jalalla miehen jalkojen väliin ja vas jalalla sivulle, jolloin mies ikäänkuin lepää naisen tehdessä työtä. Kimmon sanoin ”minä vien, sinä viet”.

Kiva ja selkeä puolitoistatuntinen, jossa porauduttiin hitaan valssin saloihin. Harmi poisjääneille - jäitte paljosta paitsi...

perjantai 2. marraskuuta 2018

Bettina ja läsnäolo

Taitokolmion maanantai-illassa Bettina Karppinen opetti tällä kertaa foksia. Väkeä oli - ilmeisesti yllättävän lumipyryn takia - yllättävän vähän.

Energinen Bettina - pikkutiikeri, kuten Taitokolmion aktiivi hänet esitteli - muistutti läsnäolon tärkeydestä kaikissa tansseissa. Asia jonka hän tuntuu ottaneen sydämen asiakseen. Ja hyvä näin, sillä läsnäolon merkitystä ja vaikutusta tanssiin ei koskaan voi liikaa korostaa. Harjoituksetkin tuntuvat itsestä ja toisesta vielä mukavammilta, kun treenauksen lisäksi yrittää samalla keskittyä ainakin ajoittain huomioimaan kulloistakin treenipariaan.

Läsnäoloon asettumista harjoiteltiin mm. tanssimalla parin kanssa siten että vuoroin silmät olivat kiinni seuraajilla, vuoroin viejillä ja vuoroin molemmilla yhtä aikaa. Lisäksi Bettiina muistutti kunnon tervehtimisestä ennen tanssia - myös treenituntien parinvaihtoringissä. Tämä tarkoittaa mm. silmiin katsomista ja lyhyttä vartaloiden ”tunnustelua” ennen ensimmäisiä tanssiaskeleita.

Läsnäoloharjoitusten lisäksi Bettina opetti joitakin rytmirikkokuvioita foksiin. Perusaskeleen jälkeen nainen astuu taakseen menosuuntaan kolme hidasta askelta aloittaen oik jalallaan. Sitten nainen kääntyy hieman vastapäivään paikalla astutuilla kahdella nopealla, minkä jälkeen hän astuu ensin vas jalalla (H) ja sitten oik jalalla (H) taakseen ristiin lopettaen kahteen vastapäivään kääntyvään nopeaan askeleeseen. Minkä jälkeen nainen astuu taas kaksi hidasta taakseen ristiin ja kaksi vastapäivään kääntyvää nopeaa askelta. Eli nainen ikäänkuin kiertää ympyrää miehen edessä vastapäivään kääntyen omalle vasemmalleen, kunnes mies lopettaa liikkeen. Vastaavasti mies astuu eteen ristiin.

Loistava ilta, jossa opeteltiin nauttimaan paritanssista kulloisenkin tanssiparin kanssa. Kiva lisä mieleenjääneeseen Bettinan Joensuun foksituntiin (täällä).