perjantai 23. helmikuuta 2018

Rumbaa nauttien

Astikaisen Maijan torstaijatkoissa Puitokulma täyttyi innostuneista rumbaajista. Väenpaljous ja osaavat viejät ovat normi jo aiemmilta torstai-illoilta (täällä), mutta se että treeneissä sai tanssia oikean tanssibändin säestyksellä, toi harjoitteluun rutkasti lisäpuhtia ja -iloa.

Maija oli kutsunut paikalle kolmemiehisen bändin (laulu/piano/harmonikka, basso/sello ja rummut), jonka nimeä en harmikseni muista - noloa. Mutta hyvin soittivat ja kivasti osasivat kappaleesta kuin kappaleesta vääntää rumbaversion. Sama porukka, jota tanssikaveri oli sattumalta viime viikolla kehunut bändiksi, jonka tahdissa on kiva tanssia :):) Pisteenä iin päällä paikalla oli myös taitava seuratanssipari Timo Klemola ja Petra Helminen, jotka esimerkillään opastivat tanssijoita rumban saloihin. Timo osasi pilkkoa vaikeatkin kuviot sopiviin osiin, jotta myös ei-niin-harjaantuneet viejät pystyivät ohjaamaan seuraajansa jatkotason kiemuroihin. Ja kaikki nauttivat.

Rumbassa askeleet astutaan muiden latinotanssien tapaan päkiä edellä. Tämä taisi olla ainoa pieni tekniikkajuttu, joka treeneissä mainittiin. Pääosin opittiin kivoja, helposti perusrumbaan lisättäviä kuvioita ja nautittiin rumban sensuellista keinunnasta.

Kivaa ja ruuhkaista - eli nautittava kolmetuntinen. Edelleen Puistokulman torstaitreenit ovat ykköspaikalla sydämessäni :):)

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kävelyhumppaa

Viime kesänä keksin pääkaupunkiseudun eläkeläistanssit, joissa hyväkuntoiset 60-80 -vuotiaat viettävät iloisia iltapäiviä musiikista, tanssista ja toisistaan nauttien. Tanssilattiat täyttyvät naurusta ja hulluttelusta, ja välillä meno muistuttaa päiväkotien iltapäiväryhmiä :):) Mutta kivaa on ja tärkeintä on että saa tanssia - ja jos tanssikurssituttuja sattuu paikalle, niin sydämensä kyllyydestä.

Eläkeläisten tansseissa soitetaan yleensä ainakin kahdesti kahden humpan setti. Toistaseksi olen joko jäänyt suosiolla sivuun tai yrittänyt naureskellen harppoa viejän perässä. Humppa on minulta jäänyt nuoruudessa oppimatta, ja tanssikursseillakin olen toistaiseksi keskittynyt muihin tanssilajeihin. Jos humppahaussa on osunut osaava viejä, olen kutakuinkin pysynyt perässä, mutta jos humppa on viejälle yhtä outo kuin minulle, niin tanssiessa on enemmän naurettu ja hulluteltu kuin humpattu. Astikaisen Maijan kävelyhumpan alkeet Käpylässä tulivat siis enemmän kuin tarpeeseen.

Kävelyhumppa aloitetaan yleensä niin, että molemmien rintamalinja on menosuuntaan eli niin viejä kuin seuraajakin on noin 45 asteen avauksessa. Naisen vas käsi lepää kevyesti miehen oik olkapäällä ja miehen oik käsi naisen vas kyljessä, ei selässä. Solmukädet ovat ilmavasti edessä vähintään vyötärön korkeudella. Aloitusaskeleet otetaan eteenpäin ja astutaan kokoajan tasatahtiin, yleensä neljään laskien. Nainen aloittaa oikealla ja mies vasemmalla jalalla eli molemmat ”ulkojaloilla”. Eteenpäin kanta-askelin ja taaksepäin päkiä edellä painopiste päkiöillä, kuten perusvakioissa. Askeessa on selkeä (humpahtava) baunssi - joka toisella syvempi - ja pieni kiertoliike ulospäin.

Illan aikana Maija opetti mm. käden alituksia, rusetteja, mannekäännöksiä, kainalon vaihtoa ja miehen kiertoa. Kainalosta toiseen siirtymiseen menee yleensä neljä humppa-askelta. Asettuessaan miehen kainaloon naisen lantio jää miehen lantion eteen. Mies myös kierretään useimmiten neljällä askeleella. Mikäli kiertämisen jälkeen mies pyöräyttää naisen tämän käden ali, nainen astuu ensin miehen edessä kaksi askelta ja pöyräytetään vasta kolmosella ja nelosella.

Humppa ON kivaa!! Eikä hirmu vaikeaa. Seuraavissa eläkeläistansseissa humppa ei tältä mummolta jää enää väliin...

torstai 15. helmikuuta 2018

Aika rumba

Maanantaisin Malmin työväentalolla opettava Pirjo Kärnä oli lomalla pari viikkoa, minkä ajan hänen tilallaan opetti Martti Lång. Tiistaina oli vuorossa rumba.

Ja olihan menoa - jos jonkinlaisia kädenpyörityksiä ja -alituksia. Kieputuksia ei saanut videoida, joten vain vähän jäi mieleen. Martti on osaava tanssija, mutta opetusmetodeissa on parantamisen varaa. Usein hän yrittää opettaa  pitkänkin sarjan siten, että tanssii sen itse läpi nopeasti ja huolimattomasti, panee musiikin soimaan ja käskee viejien seurata perässä. Seuraajien askeleita hän ei opettanut ollenkaan, joten seuraajat olivat pääosin viejien armoilla.

Miehistä vain jokunen pystyi omaksumaan kaikki opetetut kieputukset, useimmat oppivat jonkun heilautuksen ja osa tippui vauhdista heti kättelyssä. Mielestäni käsiliikkeet olivat liian pitkiä ja monimutkaisia - ja kokonaisuudet sekavia. Pilkottuna ja lyhyempinä liikkeet olisivat olleet helpompi omaksua ja liittää kunkin tanssijan omaan kuviovalikoimaan. Koristeeksihan ne on mielestäni tarkoitettukin.

Aikamoinen rumbahan illasta tuli. Tuli ikävä Pirjoa ja hänen rauhallista ja selkeää opetustapaansa.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Puotilan hitaat

Sunnuntaina Puotilan työväentalolla oli Helsingin Tanssikurssien keski/jatkotason kolmetuntinen otsikolla ”Mausteita hitaisiin”. Kun tanssikurssin ohjelmassa on ”hitaat”, ei koskaan tiedä mitä on odotettavissa. Alkuun en edes hahmottanut, mitä ”hitaat” tarkoittaa (täällä) - en tosin tiedä tiedänkö vieläkään.

Kimmo Luukkosen ”hitaat”-kolmetuntisen alkupuolella harjoiteltiin tanssimaan bluesia (?) ja loppupuolella keskityttiin isoloimaan (?). Molemmat käsitteet olivat minulle tanssin yhteydessä aiemmin tuntemattomia.

Kimmo selvensi, että bluesin tanssimiseen ei tarvita blues-musiikkia. Bluesia voi tanssia monenlaiseen hitaaseen musiikkiin, johon tavanomainen foksi tai tango ei tunnu sopivan - kuten hitaat-nimistä tanssia yleensäkin. Bluesia eikä ns. hitaita ole vakioitu tiettyihin askeliin eikä kuvioihin, joten tanssipari voi periaatteessa tanssia miten haluaa. Kuunnellen ja tanssien musiikkia, kokeillen muista tansseista opittuja kuvioita, käyttäen luovuutta ja pitäen hauskaa - yhdessä.

Blues-tanssi kuuluu siis hitaisiin tansseihin. Bluesille on tyypillistä, että hitaiden askelien väliin liitetään perinteisestä yhdysvaltalaisesta blues-tanssista omaksuttuja ”askel-tap, askel-tap” -askelpareja. Tällöin nainen astuu ensin oik jalallaan oikealle (askel) ja vetää vas jalan voimakkaasti oik jalan viereen täpäten vas jalan päkiällä maahan (tap). Ja sama toisetaan vasemmalle aloittaen vas jalalla. Mies tekee saman askelluksen naisen peilikuvana. Askel,tap-askelluksen ympärille sitten lisätään mitä mielikuvituksellisempia hitaita askelia ja kuvioita. Vahvalla vartalon sykkeellä.

Jos blues-tanssiin haluaa jonkin askelmallin, niin Kimmo opetti seuraavan: Alkuun yllä kuvattu askel-tap (nainen oikealle) ja askel-tap (naisen vasemmalle). Tämän jälkeen neljällä hitaalla astutaan joko eteen, taakse, pivotia, avauksia tai käden alituksia. Vahvalla vartalonkierrolla, joka lähtee lantiosta eikä vain hartioista. Seuraajia Kimmo muistutti pitämään kädenalituksissa kätensä mahdollisimman rentoina.

Viimeisen tunnin aikana Kimmo keskittyi opettamaan vartalon isolointia. Isolointi tarkoittaa itämaisista ja latinotansseista tuttua tapaa liikkua, jossa vartalon eri osia liikutellaan toisistaan irrallisina. Kimmo harjoitutti ylävartalon liikuttamista lantion ja alavartalon pysyessä paikallaan.

Ylävartalon liikuttelua voi itsekseen kokeilla siten, että seisoo hajareisin kädet sivulle ojennettuina ja siirtää ylävartaloaan vasemmalla pitäen vyötärön ja alavartalon paikoillaan. Alavartalon paikallaan pysymistä voi korostaa sillä, että pyrkii painamaan oikeaa jalkapohjaan maahan. Esimerkiksi linjoissa tai taivutuksissa nainen voi isoloiden jatkaa miehen liikettä ylävartalollaan. Kimmon tanssipari Ida kehoittikin seuraajia rohkeasti isoloimaan - jopa liikkeitä vahvasti suurennellen.

Jostain syystä Puotilan hitaat vetivät tällä kertaa vähän väkeä. Etenkin miehiä kaivattiin, mikä Helsingin tanssikursseille on poikkeuksellista - siellä on yleensä aina tasaparit.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Foksi villitsee

Foksi on iisiä ja kivaa kujeilua - tanssia parhaimmillaan. Tuttuja askelia ja helppoja kuvioita kevyessä vartalokontaktissa letkeällä baunssilla. Torstaina tätä hauskaa saatiin kolme tuntia TanssiGurun Kimmon ja Marikan ohjauksessa.

Parhaimmillaan foksi on tanssijansa näköinen, persoonallinen tanssi, jossa näkyy palasia niin tangosta, valssista kuin fuskusta. Tärkeää foksin iloiselle keveydelle on taitaa suljettu mutta hengittävä tanssiote, kuten Suomen Tanssistudioitten lajiesittelyssä sanotaan - vartalokontakti on kiva, vaan ei välttämätön (täällä).

Kimmon johdolla harjoittelimme mm. foksikävelyä ja rytmirikkoja. Puolet viejistä omaksuivat uudet kuviot lähes välittömästi, puolet hieman kangerrellen, mutta useimpien kanssa oli mukava tanssia. Oppi seuraamaan monenlaista viejää - ja se tekee seuraajalle aina hyvää. Huomasin että aloittelevan viejän kanssa oli helpompi löytää yhteinen rytmi ja askel, kun ei hakeutunut vartalokontaktiin, vaan jätti suosiolla ylävartaloiden väliin pienen hajuraon.

Perussettiin lisättiin hitaasta valssista tuttuja, oikean käännöksen alun jälkeen (myötä- ja vastapäivään) tehtäviä käden alituksia. Kun mies naisen kääntyessä pitää oikean kätensä ilmavasti naisen uumalla, nainen ei pääse karkaamaan liian kauas viejästä. Ja ainakin minusta miehen ohjaava ote tuntui mukavalta ja korosti yhteistä liikettä. Käden alituksissa nainen astuu neljä hidasta menosuuntaan kääntyen ja lopussa kääntyy kahdella nopealla miehen eteen. Avauksissa nainen säilyttää vartalokontaktin mieheen, kuten muissakin vakiotansseissa.

Kimmo huomasi, että perusasennossa ylävartaloni on herkästi vinossa. Oikea kylki/olkapää pyrkii nousemaan ja vasen laskemaan. Ja välillä myös ajaudun pariini nähden liikaa omalle vasemmalle. Näissä pitää jatkossa tsempata.

Tykkään TanssiGurun tunneista: Selkeät ja kannustavat opettajat sekä helposti lähestyttävä ja vieraammankin vastaanottava tanssiporukka. Ja suloinen puolitoistavuotias Jasmus valkoisissa farkuissaan!

perjantai 2. helmikuuta 2018

Törmäsen tunnilla

Torstaina lumipyry sekoitti Etelä-Suomen. Uskaltauduin kuitenkin yrittämään Antti Törmäsen tangotunnille Käpylän työväentalolle. Sankka lumisade, teille kasaantunut lumi ja yllättävä liukkaus hidasti matkaa ja myöhästyin treeneistä yli puoli tuntia. Mutta pääsin perille ja löysin jopa autolle parkkipaikan lumikinosten välistä.

Paikalla oli sopivasti väkeä, mutta naisia selvästi miehiä enemmän. Miespulaa pahensi se, että neljä-viisi viejää eivät osallistuneet parinvaihtoon, vaan tanssivat vain oman parinsa kanssa. (Tämä tosin on täysin sallittua.) Viimeiselle tunnille kymmentä naista jäi tanssittamaan vain kolme miestä. Mutta sujuihan se tangon harjoittelu niinkin.

Antti on selkeä ja hyväntuulinen opettaja. Opettaa vahvasti viejiä, unohtamatta kuitenkaan seuraajia. Pitkin iltaa hän tiputtelee pieniä tekniikkavinkkejä. Korvat, olkapäät, lanteet ja nilkat samassa linjassa. Nainen voi nostaa solmukätensä kyynerpäätä hieman ylös/ulospäin, jotta mies ei pääse työntämään naisen kättä naisen olkapään taakse. Purista reisiä yhteen ja muista keskivartalo. Vartalon kiertyessä myös lantio kiertyy samaan suuntaan. Naisen taka-askeleessa astuva jalka voi olla pienessä aukikierrossa lonkasta lähtien. Antti neuvoi etsimään vartalokontaktin yllättävän keskeltä: sekä viejillä että seuraajilla rintalastan keskiosasta, ehkä hippusen oikealle.

Antin mukaan tangon nopeat (tai hitaat) sivuaskeleet sopivat rauhallisesti lipuviin musiikin kohtiin ja nopeat (tai hitaat) menosuuntaan-yhteen askeleet paremmin nopeisiin staccatokohtiin. Hän korosti myös askelten rauhoittamista ja maadottamista.

Yksinkertainen ja kiva otsokuvio (H,H,H,H,N,N): Nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H), vas jalalla eteen tulosuuntaan (H) ja aloittaa otson astumalla oik jalalla miehen oik sivulle vinosti tulosuuntaan tehden otson kääntyen oik jalan päkiöillä (H). Lopuksi nainen astuu miehen editse vas jalalla menosuuntaan (H) ja liike päättyy naisen kääntäessä kahdella nopealla askeleella rintamalinjansa takaisin miestä kohden selkä menosuuntaan (N,N). Otsoissa lyhyitä askelia, jalkoja siirrettäessä isovarvas viistää maata. Käännös päkiöillä vasta kun toinen jalka nojaa kääntyvän tukijalan nilkkaan.

Yhdeksältä lumimyräkkä oli rauhoittunut, ja väsyneet tanssijat saivat autonsa liikkeelle kinosten alta.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Reteesti rumbaa

Pitkästä aikaa olin eilen Astikaisen Maijan alkeet/alkeisjatko-tason treeneissä Käpylän Karjalatalolla. Kyseessä oli rumba-boleron alkeet, ja ajattelin että rumban perustekniikan kertaus ei olisi pahitteeksi. Olin unohtanut, että latinotanssien alkeistreeneissä Maija opettaa pääosin tanssin askelia ja aika vähän tekniikkaa. Toisin kuin esimerkiksi Jyrki Keisala ja Kimmo Lasanen, jotka molemmat painottavat kunkin tanssin tekniikkaa jo alkeisopetuksessa. Joten rumbani ei tiistaina paljon petraantunut, mutta sainpahan tanssia.

Alkeisryhmästä huolimatta vähintään 3/4 osaa treeniporukasta oli kaikkea muuta kuin aloittelijoita - paikalla ei tainnut ollut yhtään ensikertalaista. Maijan kolmetuntinen opetusrupeama olikin pääosin alkeisjatko-tasoa - avauksia, huiskuja, käden alituksia ja ohituksia. Ei siis mitään uutta, mutta hyvää kertausta. Äkkäsin yhden ”uuden” asian, jota en aiemmin ole selvästi rekisteröinyt: Käden alituksissa nainen kääntyy vasta toisella nopealla askeleella.

Maanantain läsnäolo-treenit (täällä) tuntuivat vaikuttavan vielä tiistaina. Osasin entistä paremmin kohdata jokaisen tanssiparini ja rauhoittua tanssimaan juuri hänen kanssaan. Eipä menneet Jyrkin ja Hannan opit harakoille...

tiistai 30. tammikuuta 2018

Vartalovaste ja lattiatuki

Maanantaina Keravan Taitokolmiossa (täällä) etsittiin suljetun tanssiotteen salaisuuksia Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan opastuksella. Jyrkillä oli kurkunpääntulehdus, joten Hanna vastasi pääosin puhepuolesta. Vaan eipä Jyrki pitkään tuppisuuna malttanut...

Vähän erilainen kolmetuntinen aloitettiin ja lopetettiin pitkällä kokovartalohalauksella vuorossa olevan tanssiparin kanssa. Tunnelman löytymistä edesauttoi opettajien valitsema herkistelymusiikki. Vähitellen halauksesta lähdettiin hakemaan rentoa mutta ryhdikästä, pehmeää mutta tukevaa, omilla jaloilla seisovaa paritanssiasentoa. Tarkoitus oli löytää kummallekin mukava, rento ja luontainen asento. Hanna muistutti koko ajan ”hartiat rentoina”. Yllättävän nopeasti onnistuin rauhoittumaan ja laskeutumaan läsnäoloon ja nautittavaan tanssihetkeen useimpien viejien kanssa.

Viejä ohjaa seuraajaa vartalollaan. Liike lähtee ylävartalosta, jota viejän jalat seuravat. Seuraajan vastuulla on säilyttää imukuppimainen kosketus/vaste parin ylävartaloiden välillä nojaamalla kevyesti koko ajan viejään. Tämä edellyttää hallittua ja vakaata keskivartaloa - molemmilta. Hyvän vartalovasteen kautta niin viejä kuin seuraajakin tuntee parinsa painonvaihdot eli kummalla jalalla toinen kulloinkin seisoo. Vartalovasteen korostamiseksi lähes koko kolmetuntinen tanssittiin ilman solmukäsien otetta. Nainen piti oik kättään miehen lantiolla suoliluun kuopassa, ja mies etsi vas kädelleen sopivan paikan.

Opet kehoittivat viejiä astumaan paljon hitaita askeleita, ja muutenkin rauhoittamaan tanssia. Ja kuuntelemaan musiikkia. Kaikki ylimääräinen ”tahditus”liike käsillä tulee karsia. Halutessaan myös seuraaja voi rauhoittaa parin tanssia rauhoittaen omaa olemustaan, liikekieltään ja askeliaan. Muutenkin sekä Hanna että Jyrki kehoittivat seuraajia olemaan aktiivisia tanssijoita, eikä vain passiivisesti seuraamaan viejän liikkeitä. Hyvä seuraaja voi ylävartalonsa hitauden/seuraamisen muutoksilla viestittää viejälle, että esim tässä musiikin kohdassa voisimme hidastaa liikettä ja hetken nautiskella - ennenkuin taas jatketaan viejän ohjauksessa.

Jyrkin mukaan hyviin hitaisiin ei tarvita muuta kuin toimiva vartalokontakti ja molemmilla hyvä ja ”tukeva” yhteys lattiaan. Ja fiilistä. Eli näillä jatketaan torstain tangotreeneihin...

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Iloa chachasta

Yks, kaks, chachachaa pelasti torstaipäiväni. Maija Astikaisen jatkoryhmä muutti vuoden alussa Käpylästä Vantaan Puistokulmaan, ja on löytänyt paikkansa sydämessäni. Mukavia ja osaavia viejiä, puheliaita ja innostuneita seuraajia, tanssittavia biisejä sekä sopivasti vanhoja ja uusia kuvioita. Ja kolmen perättäisen käyntikerran (valssi, tango ja chacha) jälkeen voin syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että lähes aina löytyy tasaparit. Mitä tanssiin hurahtanut mummi muuta voisi toivoa.

Torstain jatkoissa ei enää kerrata perusaskelta eikä muistuteta rytmistä eikä raamista, vaan keskitytään tanssimiseen. Välillä tosin kaipaisin lyhyttä muistutusta perusjutuista (täällä), mutta viime torstaina nautin älyttömästi kun sain vain sydämeni kyllyydestä tanssia - mitä nyt jokunen uusi kuvio lisättiin perussettiin.

Jatko-opetuksen kaikki kuviot pystyin omaksumaan lähes välittömästi (mikä tietenkin hyväilee itsetuntoani :):) sillä kaikki Maijan opettamat ”uudet” koukerot koostuivat minulle jo tutuista lyhyemmistä kuviopalasista. Maija muistutti, että vasteesta huolimatta naisen kädet elävät ja joustavat miehen rytmissä. Olkavarsia ei tule puristaa kylkiä vasten.

Pääosin tanssittiin pehmeää lavatanssichachata eikä opetuksessa tähdennetty latinotanssien sähäkkyyttä eikä aksentteja, joten ne on tältä mummolta vielä täysin oppimatta. Mutta kivaa oli ja chacha sujui kuin tanssi...

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Väärässä ryhmässä

Eilen tulin palautettua taas maan pinnalle! Tälläkin kurssikokemuksella ja näillä tanssikilometreillä voi vielä eksyä väärään treeniryhmään.

Tiistaina joensuulainen Juhani Tahvanainen opetti vanhaa tangoa Hyvinkään Hymyhuulissa (täällä). Kun Etelä-Suomessa tarjoutui mahdollisuus treenata tanssia itse herra Wanhatangon opissa, päätin lähteä baanalle pitkästä ajomatkasta ja lumipyrystä huolimatta.

Olen pari kertaa ollut vanhan tangon alkeissa (täällä) ja kerran jopa Tahvanaisenkin tunnilla, joten uskoin pärjääväni hyvinkääläisten alkeisjatkoryhmäläisten kanssa. Ja etenkin kun vanhan tangon opetus oli kolmen opetuskerran putki, jossa ohjelman mukaan alkeisjatkoryhmästä huolimatta lähdettiin perusteista. Tosin viime viikkoinen eka kerta jäi minulta väliin. Ja ehkä se kostautui...

Muistissa oli vanhan tangon askeleet ja tanssiasento (täällä). Hidas, nopea, nopea, hidas. Vahva etunoja, raami kevyesti avattu, naisen katse parin väliin, lantio irti parista, polvet suorina. Koska paino on selvästi päkiöillä, nainen askeltaa (tai ainakin näyttää askeltavan) päkiöillä. Pehmeä liikekieli.

Aiemmista treeneistä muistan, miten vaikeaa minun on ollut asettua riittävään etunojaan ja luottaa parin tukeen. Ja jättää alakroppien väliin riittävästi työskentelytilaa jaloille. Heti päivän toinen viejä sanoi minulle vaivautuneena: ”Älä painaudu niin lähelle, en pysty liikkumaan.” Osin tästä hämmentyneenä yritin koko tanssikierroksen ajan etsiä oikeaa asentoa tiheästi vaihtuvien parien kanssa - saaden onnistumisen tunteen vain pari kertaa. Tuntui että osa viejistä ei edes halunnut vartalokontaktia ja osa ei itse nojannut tarpeeksi eteenpäin. Vanhan tangon onnistunut vartalonoja vaatii myös viejältä reipasta etunojaa, ja mielestäni tähän taipui vain jokunen joukkoon eksynyt edistynyt viejä. Mutta myönnän virheeni - vanhan tangon vaatima vanha A-asento on vielä täysin hakusessa.

Tahvanainen eteni nopeasti, ja puolessa välissä putosin lähes täysin kärryiltä. Tätä edesauttoi se, että ryhmässä oli 3-4 viejää, jotka eivät mielestäni edes yrittäneet tanssia vanhaa tangoa tai opetettavia kuvioita, vaan kiersivät lattiaa lyhyillä tangofoksin askelilla. Ja kolmetuntisen loppupuolella useampi nainen joutui seisomaan salin reunalla parinkin tanssirundin ajan. Olisin halunnut enemmän mahdollisuuksia treenata tunnin oppeja.

Juhanin opetus eteni minulle liian nopeasti - ilmeisesti olin eksynyt liian vaativaan ryhmään. Vaikka katsoessani sivusta muiden menoa, oli vaikea uskoa että taso oli liian vaativa. Mutta ehkä tosiasiat on kohdattava rehellisesti :):) ja ensi kerralla menen suosiolla vanhan tangon tunnille, jossa koko ajan opetetaan vain alkeita. Joita tosin tullessani luulin tälläkin tunnilla opetettavan. Enää en tiedä mitä opetettiin - niin pihalle menin kolmetuntisen aikana. Hymyhuulissa minun hymyhuuleni katosivat...

Onneksi hakoteille meneminen on eläkeikäiselle jo tuttua, ja tietää että hakoteiltäkin löytää takaisin turvalliseen kotiin.