torstai 17. lokakuuta 2019

Arkun alkeita

Keskiviikkona jatkui Susa Matsonin kymmenen kerran tangoiltojen sarja, jossa Susa yhdistää lavatangoon vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Ensimmäinen Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämä ilta oli kaksi viikkoa sitten (täällä), ja loppusyksyn Susa jatkaa viikon välein.

Tällä viikolla Susa keskittyi pääosin argentiinalaiseen tangoon ja sen alkeisiin. Tämä sopii minulle, sillä arkkutango ei ole minulle tuttua. Tietämättömyyteni saattaa näkyä myös kirjoituksissani. Mutta ehkä ja toivottavasti tietämykseni tanssista lisääntyy syksyn ja opetuksen edetessä :):)

Toistaiseksi tanssimme tunnilla arkkua suljetussa otteessa hajuraolla. Vahva etunoja pariin, polvet suorempina kuin lavatangossa. Askeltaessa reisien sisäpintojen pitää hangata toisiaan. Nainen pitää vas kättään miehen olkapään/hauiksen takana, mistä hänen tulisi aistia miehen painonsiirrot. Vas käsi voi välillä liukua alaspäin miehen käsivartta pitkin ja asettua olkavarren keskikohdalle kämmenen puristaessa kevyesti takaapäin. Solmukädet ovat kapeammalla kuin lavatangossa. Pään asennosta ei vielä keskusteltu, mutta huomasin pitäväni päätä kevyesti oikealle ja katse kohti miehen dekolteeta. Oikein vai väärin - en vielä tiedä. Kun siirrytään vartalokontaktiin, niin kontakti on pallean kohdalta ja lantiot ovat irti toisistaan,

Kaksi asiaa on ylitse muiden. Ensinnäkin sekä viejällä että seuraajalla vartalon paino tulee aina olla selkeästi jomman kumman jalan päällä, ja tämä pitää pystyä viestittämään omalla vartalollaan parille (täällä). Vastaavasti kummankin pitää olla herkkänä ja aistia, kummalla jalalla tanssikumppanin vartalon paino on. Eli hyvät vi-se-taidot ovat arkkutangossa kultaakin arvokkaampia. Toinen tärkeä juttu on se, että joka askeleelle jalka kierrätetään tukijalan kautta. Kun tähän vielä lisätään rauhallinen ja määrätietoinen askeltaminen niin arkkutangossa pärjää pitkälle.

Illan aikana Susa kävi läpi kaksi perusaskelkuviota. Ensimmäinen oli ympyräkuvio, jonka nainen aloittaa astumalla vas jalalla eteen (1) ja oik jalalla oik sivulle (2) vetäen vas jalan painottomana oik jalan viereen. Jalkaa vetäessään nainen valmistautuu seuraavaan ohittavaan askeleeseen kiertämällä ylävartaloaan oikealle, jolloin oik kylki (+ käsivarsi) kääntyy taaksepäin menosuuntaan ja vas kylki (+ käsivarsi) eteenpäin. Kierto tapahtuu myös lantiossa, mutta pää katsoo vas kyljen suuntaan. Näin kiertyneenä nainen astuu vas jalalla ohiaskeleen taakseen menosuuntaan (3). Tämän jälkeen nainen astuu vielä oik jalalla taakseen oikaisten vartalon kierron (4). Sitten nainen astuu vas jalalla vasemmalle (5) ja vetäessään oik jalan painottomana vas jalan viereen hän valmistautuu seur ohiaskeleeseen kiertämällä vartaloaan samoin kuin äsken eli myötäpäivään. Sitten nainen astuu oik jalalla ohiaskeleen eteenpäin tulosuuntaan (6). Lopuksi nainen palaa alkuasentoon astuen vas jalalla eteenpäin ja siirtää painonsa oik jalan päälle (7).

Kun edellinen ympyräkuvio tehdään yhdessä parin kanssa viejän ja seuraajan jalat liikkuvat toistensa peilikuvina. Koko ajan kummankin ”ajovalot” osoittavat toista kohti.

Toinen askelkuvio oli Susan edelliseltä tangoillalta tuttu kuvio, jossa nainen tekee kaksi nopeaa askelta taaksepäin ristiaskeleella (täällä). Joskin tällä kertaa Susa neuvoi naista astumaan 1. askeleen vas jalalla eteen, jolloin mies astuu vastaavasti oik jalalla taaksepäin.

Kun mies yrittää viedä nainen astumaan ristiaskeleen tavallisen ”ympyrä”askeleen sijaan, miehen tulee antaa naiselle tästä selkeä merkki ”työntämällä” naista hellästi eteenpäin. Tällöin nainen irtaantuu miehestä ja vetää vas kämmenen miehen olkapään takaa miehen kyynervarren keskiosaan.

Lopuksi Susa opetti naisille etuotson. Arkkutangossa otsoon voi lähteä mm. ristiaskeleesta, jossa naisen vas jalka on ristissä oik nilkan edessä. Tällöin mies kääntää naista niin, että naisen takana oleva oik jalka ”vapautuu” ja kääntyy painottomana vas jalan rinnalle (miehen puolelle). Tästä nainen aloittaa vas jalalla otson. Otsossa jalat ja lantio ovat kääntyneet askeleen suuntaan, mutta ylävartalo ja ”ajovalot” pidetään paria kohti. Otsot astutaan mietona kanta-askeleena.

Jään innolla odottamaan ensi keskiviikkoa ja Susan seuraavaa arkkutuntia. Ei minusta arkkutanssijaa tule, mutta fuusiotangoni on hyvässä alussa :):)

tiistai 15. lokakuuta 2019

Tangoa alkeista

Käpylässä oli maanantaina Antti Törmäsen tanssikoulun tangoilta, jonka veti Joonas Kainulainen - kolme tuntia, joiden tasoksi ohjelmassa oli merkattu perusteet/keskitaso.

Pitkästä aikaa olin tanssitunnilla, jossa opettaja todella pysyi ohjelmassa merkityissä ko tanssin perusteissa. Usein käy niin, että perusopetustunnilla ei ole yhtään todellista aloittelijaa, vaan kaikki osallistujat ovat enemmän tai vähemmän osaavia, alkeita kertaamaan tulleita pitkäaikaisia tanssinharrastajia. Opettajan hahmottaessa tilanteen hän lähtee opetuksessaan liikkeelle alkeisjatkosta eikä todellisista ko tanssin alkeista. Ja hyvä näin.

Maanantaina Joonaksen alkeistunnilla sattui olemaan useita lähes ensikertalaisia, joten osaava opettaja pitäytyi ”oikeissa” alkeissa pitkään. Ja taas tuli todettua, että myös konkarille perusjuttujen kertaaminen tekee aina hyvää. Perustaa ja tekniikkaa voi ja tarvitsee treenata jatkuvasti.

Mitä tällä kertaa nappasin Joonaksen opeista? Askeleen tangomaisuus tulee mm siitä, että rullaa jalkapohjan lattiaan sekä eteen- (kantapään kautta) että taaksepäin (päkiän kautta) astuttaessa. Eteenpäin astuttaessa lantio, olkapäät ja pää seuraavat astuvaa jalkaa, eivätkä jää jalan taakse. Seuraajan tulee taaksepäin astuessaan ojentaa astuva jalka vahvasti reidestä/lonkasta lähtien. Eli perusperustaa :):)

Illan loppupuolella harjoiteltiin vielä pari alkeisjatkotason tangojuttua, kuten ns. pikkuvasen-käännös ja ohittava vasen käännös. Pikku vasen -nimityksen kuulin ensimmäistä kertaa. Hyvä paikallaan pysyvä pikkukuvio mm. ruuhkatilanteisiin. Pikku vasen tarkoittaa neljää askelta, jossa stoppari yhdistetään joko yhteen- tai ohiaskeleeseen ja rytminä voi olla HHHH, NNNN, HHNN tai NNHH. Viejä astuu vas jalalla eteen ja takaisin taakse oik jalan päälle, minkä jälkeen hän astuu joko vas jalalla vasemmalle ja oik yhteen, tai ensin vas ja sitten oik jalalla ohiaskeleen eteenpäin - koko ajan kääntäen liikettä hieman vasemmalle.

Paljon porukkaa. Alkuun naisenemmistö, mutta illan vanhetessa naisia karsiutui ja miehiä tuli lisää, ja loppuillasta saatiin lähes tasaparit.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Svengaava fusku

Kolme tuntia Antti Törmäsen fuskua - kivasti porukkaa, tasaparit :):) ja joukossa useampi hyvä fuskuviejä. Nautittava ja kiva torstai-ilta Käpylän työväentalolla.

Luulin jo tietäväni aika paljon fuskusta. Mutta taas tuli todettua, että aina oppii uutta. Antin treeni-ilta eteni hyvin rakennetussa järjestyksessä perusalkeista yksinkertaisilta näyttäviin, mutta haastaviin vienti/seuraamiskuvioihin.

Antin fusku on pehmeää ja intiimiä eli pari pysyy lähellä toisiaan - lyhyitä askelia - hyvässä vise-kontaktissa. Seuraaja pitää ylävartalonsa koko ajan paria kohti, ellei viejä ohjaa häntä kääntämään ylävartaloaan. Näin myös nopnop-askelissa eli ylävartaloa ei viedä jalan mukana aukikiertoon. Palatessaan taaksepäin astutusta nopnop-askeleesta nainen astuu seuraavan hitaan askeleen miestä kohti, eikä oik sivulle.

Minulle tyystin uusi juttu oli se, että fuskun suljetussa otteessa nainen puristaa vas kämmenellä kevyesti miehen oik olkavarren keskiosasta siten, että naisen vas kyynerpää roikkuu selkeästi miehen kyynerpään alapuolella. Eikä latinotanssien tapaan miehen oik olkapään edessä, kuten olen luullut. Mies taas ohjaa oman vas ja naisen oik käden (solmukädet) pehmeästi suoraksi alas lähelle vartaloita. Näin Antin mukaan tanssitaan swing-tansseja, joihin fuskukin luetaan.

Swing korostuu myös siinä, miten viejä ohjaa seuraajan selkeisiin vastakiertoihin aina ennen kädenalituksia. Tässä nainen on miehen armoilla. Jos mies ei vie naista vastakiertoon, naisen on turha siihen pinnistellä. Please miehet - kädenalitukset ilman vastakiertoja ovat svengittömiä ja laiskannäköisiä.

Antti harjoitutti meitä viemään ja seuraamaan ns. viejän chicken wing -käden liikettä. Siinä mies ohjaa naisen ensin oik sivulleen kämmen naisen vas kyljellä ja kääntämällä oik kyynerpäätään ”sisäänpäin” ohjaa naisen kääntymään eri suuntiin joko naisen myötäpäivään tai vastapäivään. Käsittämätöntä, miten seuraajana todella pystyi hyvän viejän viennissä tuntemaan selvästi, miten päin ja minne suuntaan viejä seuraajaa ohjasi :):) Eli ollessa avauksessa miehen oik kyljellä, nainen voi kääntyä myös vastapäivään ja liike voi suunnata myös miehen taakse. Onneksi paikalla oli hyviä viejiä, jolloin seuraajana sai tuntuman, mitä liikkeellä haettiin. Tämän jälkeen pystyi tuntemaan ja seuraamaan paremmin myös kokemattomampien viejien vientiviestejä.

Lopuksi treenattiin yhdessä parin kanssa peräkanaa ”sylikkäin” astuttuja charleston-askeleita ja tähän yhdistettyä, Antin mukaan mustan tason kuvioyhdistelmää. Ihmeen hyvin me kaikki opimme senkin. Kiitos Antin hyvän, selkeän ja rauhallisen opetuksen.

Iloa ja innostusta - ja uutta - pursuava fuskutunti. Kiitos taas Antti!

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Haastava chacha

Pitkästä aikaa jätin tanssitreenin kesken, mikä tietty harmitti. Kyseessä oli Taitokolmion maanantaitreenit ja Bettina Karppisen chachan lila-tunti. Seuran kalenterissa on selvästi merkitty, että lila tarkoittaa keskitaso/haastava -tuntia. Kurssiesitteessä ko tunnin kurssitasosta kuitenkin kerrotaan, että kyseessä on ”Keskitaso eli hallitset chacha:n perusteet: tunnet rytmin, perusaskeleen ja muutaman peruskuvion.” Ehkä asia on selvä Taitokolmion vakijäsenille, mutta harvemmin treeneissä kävijöille esite antaa mielestäni tunnin tasosta väärän kuvan.

Viikko sitten olin Bettinan vastaavalla lila-merkityllä rumbatunnilla, jossa pärjäsin kohtuullisesti ja nautin kovasti (täällä), joten uskoin selviäväni myös chachan lila-tunnilla. Mutta toisin kävin - treeni oli tasooni nähden liian haastava. Tosin rumbaboleroa olen treenannut huomattavasti enemmän kuin chachaata, ja toiseksi rakastan rumbaa, kun chacha on aina ollut minulle vähän kuin kivi kengässä - pikkuinhokkini.

Taitavien tanssijoiden tanssimana chacha on upea ja näyttävä tanssi. Sellaista, jota katson mielelläni - hienoa ja vaativaa tekniikkaa, säkenöivää ja vangitsevaa seksikkyyttä. Mutta ilman hyvää tekniikkaa chacha on löperön näköistä ja myös tanssina tylsä. Mutta chachan tekniikka on tositosi vaikeaa ja vaativaa, ainakin minulle vielä vaikeampaa kuin rumban tekniikka. Chachassa jalkojen pitää sykkiä rytmissä kuin paraskin ompelukone, kun rumbassa on enemmän tanssitapaani sopivaa viivyttelevää hitautta. 

Kaksi tuntia pysyin jotenkuten Bettinan tekniikka- ja kuvio-opetuksen mukana. Mutta kolmannen tunnin päätin jättää väliin, sillä jo toisen tunnin lopussa koin olevani chacha-osaamiseni äärirajoilla. Toisaalta olin tyytyväinen, että osasin jättää illan kesken, enkä vain rimpuillut mukana ”kun paikalle olen tullut”. Keskeyttämällä säästin itseäni turhalta huonommuuden tunteelta ja viejiä tuntitasoon nähden liian taitamattomalta seuraajalta.

Jotain kuitenkin ehdin ja pystyin omaksumaan Bettinan chacha-opetuksesta. Perusaskeleessa on tärkeää, että taka- ja etuaskelissa lantio kääntyy/avautuu, mutta ylävartalo säilyy koko ajan paria kohti. Reisien sisäpintojen pitää joka askeleella koskettaa toisiaan.

Naisen kädenalituksessa nainen pitää ylävartalonsa mahdollisimman pitkään miestä kohti. Jos chachaa lasketaan yks (sivuaskel), kaks (eteen/taakse askel), kol (takaisin), chacha (chasee-askel), niin ykkösellä astuttavalla oik sivuaskeleella naisen ylävartalo pysyy vielä miehelle tai oikeammin on hieman kiertyneenä vasemmalle. Kakkosella ko asento pysyy edelleen ja vain vas jalka lähtee ristiin oik jalan edestä valmistautuen nopeaan käännökseen. Vasta kolmosella nainen kääntää myös ylävartalonsa myötäpäivään kääntyen samalla vas jalan päällä ja palaten takaisin oik jalan päälle miehen eteen, jossa astuu chachalla chasee-askeleen.

Bettina kutsui naisen kädenalitusta ”spot-käännökseksi”. Se kuvaa paremmin tapaa, jolla Bettina tekee ja opettaa käännöksen - nopeana ja terävänä. Miehen vientikäsi ei vie ylöspäin, vaan sivulle eli nainen ei tavallaan pyörähdä miehen käden ali, vaan itsekseen miehen etuviistossa. Mies vie naista venyttäen käännöksen puoleista kylkeään ja vieden samanpuoleista kättään sivulle, ei ylöspäin. Samanaikaisesti kummankin ylävartalot lähestyvät jousen lailla toisiaan, ennen kuin nainen ”ponnahtaa” aktiivisesti omaan käännökseensä.

Tämä oli vain pintaraapaisua niistä chachan tekniikkajujuista, joita Bettina ehti kahden tunnin aikana opettaa. Raapaisua, jota pystyin perustaidoillani omaksumaan - iso osa meni minulla yli hilseen.

Oikeastaan olen tyytyväinen, sillä sain konkreettisen todistuksen siitä, että chachassa kuulun ehdottomasti vasta alkeisjatkotasolle.

torstai 3. lokakuuta 2019

Argentiinan mausteita

Pirjo Kärnän tanssikoulu järjestää kymmenen kerran tangokurssin, jossa tangoa laajennetaan fuusiotangon suuntaan lisäämällä siihen vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Opettamassa on Pirjon tunneilta tuttu energinen Susa Matson. Kurssi alkoi tällä viikolla ja se järjestetään keskiviikkoiltaisin Vantaan Puistokulmassa.

Ensimmäisenä keskiviikkona paikalla oli runsaasti innostunutta väkeä ja vaihtorinkiin saatiiin lähes tasaparit. Alkuun treenattiin hetki tangon perusaskelta, mutta nopeasti siirryttiin argentiinalaisen eli arkkutangon perusteiden harjoitteluun.

Tanssiasennosta ei vielä puhuttu, ja Susa toivoi meidän alkuun harjoittelevan tanssimalla parin kanssa hajuraolla. Illan aikana asennosta paljastui kuitenkin jotakin. Tanssitaan tissit koko ajan paria kohti ja mahdollinen vartalokontakti on rintalastan alaosassa. Otsat yhdessä, ja naisen pää voi olla joko naisen vasemmalle tai oikealle. Asento on perustangoa kapeampi - mies pitää olkavartensa huomattavan lähellä kylkiään. Naisen vas käsi voi olla ylhäällä perustangon tapaan tai roikkua alempana, jolloin nainen puristaa kevyesti kämmenellään miehen oik olkavarren keskiosasta ikäänkuin takakautta ja kyynärpää roikkuu miehen kyynärpään ulkopuolella.

Susa opetti arkkutangon perusaskeleen seuraavasti. Nainen astuu vas jalalla eteenpäin (H), oik jalalla oik sivulle ja vetää vas jalan painottomana oik jalan viereen (H). Seuraavaksi ensin vas jalalla ja sitten oik jalalla ohiaskel taaksepäin menosuuntaan (NN). Tämän jälkeen nainen vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen laskien vas jalan jalkapohjan hitaasti maahan ja siirtää vartalon painon eteen ristiin tulleen vas jalan päälle (H). Seuraavaksi nainen astuu oik jalalla taakse (H) ja vas jalalla vas sivulle (N), vetää oik jalan vas jalan viereen (N) ja siirtää vartalon painon oik jalalle.

Jos arkun perusaskeleen liittää perustangoon ns. fuusiotangossa, niin silloin perusaskel kannattaa aloittaa toisesta hitaasta eli askeleesta, jonka nainen astuu oik jalalla oikealle sivulle. Tämä siksi, että naisen aloittava jalka perustangossa on oik jalka, mutta arkkutangossa vas jalka ja vasta kakkosaskel astutaan vas jalalla. Jatkossa pitää vielä varmistaa, tehdäänkö liitos näin ??

Ekalla kerralla tehtiin myös neliöaskelta, missä on elinehto että kumpikin pystyy vartalollaan viestittämään parilleen, kumman jalan päällä hänen vartalonsa paino on. Tärkeä on tajuta, että vartalon paino on aina selkeästi jommalla kummalla jalalla, ei molemmilla. Neliön kulmissa liikettä jatkava jalka voi joko vaihtua tai sama jalka voi jatkaa käytyään vain painottomana tukijalan vieressä. Painon siirto ja jalan vaihto tulee tapahtua selkeästi koko vartalon pituudelta eli myös pää liikkuu vartalon jatkeena. ”Vinkkejä” voi aistia mm. siitä, että jos vartalon paino ei vaihdu jalalta toiselle, viejä pysyy yleensä ylhäällä kylki venytettynä. Jos paino siirretään toiselle jalalle, viejä usein hieman niiaa polvista ja heijaa vartalonsa toiseen suuntaan. Eli arkkutango vaatii todella rauhallista ja selkeää painon siirtoa ja vartalovientiä sekä keskittynyttä ja tarkkaa seuraamista.

Tosi kiva ja selkeä tunti. Ekaa kertaa sain hieman kiinni siitä, miten arkun perusaskel periaatteessa pitäisi tehdä. Toki tajuan, että nautittava arkkutango on luovaa ja täynnä tunnetta, eikä silloin ajatella perusaskelta. Minun tapani oppia lähtee kuitenkin perusaskeleen kautta ja vasta sen opittuani pystyn relaamaan ja keskittymään perusaskeleen ”unohtamiseen”.

Kiitos Susa ja Pirjo - varmasti tavataan seuraavien tangoiltojen merkeissä.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Bettinan balettia

Pitkästä aikaa olin Taitokolmion maanantaijatkoissa Kannistonkadun ruotsalaisella koululla Keravalla. Kaatosateesta huolimatta paikalla oli kivasti porukkaa ja kolmea viejää vaille tasaparit - useita taitavia viejiä ja seuraajia. Taitokolmion jatkoryhmissä hyvä tanssitaito on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Paikalle tullessa saa sitä mitä tilaa eli viejä saa osaavan seuraajan ja seuraaja taitavan viejän :):)

Maanantaina minua veti Keravalle rumba ja Bettina: rumbaboleron ja muiden lattareiden tekniikkaa keski/haastava-tasolla innostavan Bettina Karppisen johdolla. Ja myös opetuksen osalta saatiin mitä tilattiin eli Bettinan tekniikkatunti ei ollut vain rumban perusaskeleen tekniikka (mikä sekin on haastavaa), vaan keskittyi latinotanssien lantioon, jalkoihin ja käsiin. Eli kolmen tunnin kokonaisuus sisälsi minulle hyvinkin haastavia elementtejä, mutta selvisin, opin ja nautin.

Jalkaterät ulospäin ja jalat auki lonkkaan asti reidet tiukasti yhteen puristettuna. Tiukka keskivartalo, ei kanta-askelia. Askeleet samalle lankulle. Bettinan rumbaboleron hidas perusaskel liikkui eteen- ja taaksepäin eikä suoraan sivulle, kuten esim. Kimmo Lasanen opettaa. Askelta astuttaessa molempien sekä eteen/taaksepäin astuvan jalan että ponnistavan tukijalan sisäreisi venyy/jännittyy. Ne ikäänkuin pyrkivät vastakkaisiin suuntiin, jolloin myös kummankin jalan lonkat/lantiot liikkuvat vastakkaisiin suuntiin. Taka- ja etunopeita astuttaessa vartalon paino viedään astuvan jalan päälle. Naisen kädenalituksissa nainen on kakkosella vielä kokonaan miestä kohti ja kääntyminen alkaa vasta kolmosella.

Cucaracha-askeleeseen lähdettäessä jalkaterät ovat yhdessä (hieman akuankassa) ja naisella paino oik jalalla ja vas jalasta vain päkiä maassa. Sitten nainen rullaa jalkateriä siten, että hetken mol jaloista vain päkiät ovat maassa (hii-), minkä jälkeen nainen rullaa vas jalkaterän maahan oik jalan jäädessä päkiäasentoon (-das). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla oikealle - painon vain nopeasti käydessä oik jalan päällä - (nopea), minkä jälkeen paino palaa takaisin vas jalan päälle ja oik jalka vedetään painottomaan päkiäasentoon vas jalan viereen (nopea). Seur hitaalla nainen rullaa jalkateränsä siten, että oik jalkapohja rullaa maahan ja vas jalka rullaa painottomaan päkiäasentoon pysyen edelleen oik jalan vieressä (hii-das). Sitten nainen astuu vas jalalla vasemmalle (nopea), minkä jälkeen vetää vas jalan takaisin painottomana oik jalan viereen (nopea). Halutessa aloitetaan uusi cucaracha. Miehet tekevät saman, mutta peilikuvana.

Bettina opetti mm. kuviosarjan, jossa nainen tekee spot-käännöksiä. Tässä spot tehtiin suoraan naisen tavallisen kädenalituksen jälkeen. Tällöin nainen aloitti astumalla vas jalalla menosuuntaansa (hii-). Paino vas jalan päällä ja oik jalka jätetään painottomana samalle paikalle mistä askel lähti, ei siis keritä oik jalkaa vas jalan viereen. Tasapaino rauhoitetaan ja nainen kääntyy myötäpäivään edessä olevan vas jalkansa päällä 360 astetta, jolloin takana oleva oik jalka jää ristiin vas jalan eteen (-das). Tämän jälkeen oik jalka vain ”vapautetaan” ja siirretään astumaan naisen menosuuntaan (nopea) ja vielä vas jalalla astutaan menosuuntaan (nopea).

Ilta oli tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa. Bettina hehkui ja pisti koko illan parastaan. Tykkäsin, ja niin tuntuivat muutkin osallistujat tykänneen.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Tangojalka rullataan

Aurinkoinen syyskuun lauantai kului sisätiloissa, mutta yhtään ei harmittanut. Sain olla lempitanssini - tangon - parissa ja treenata mukavien ja osaavien opettajien - Merja ja Kari Filpuksen - ohjauksessa yli viisi tuntia. Käpylässä oli Helsingin tanssikurssien jo perinteeksi muodostuneiden filpustreenien tämän syksyn kolmas päivä.

Yli puolet paikalla olleista harjoitteli vakiparinsa kanssa vaihtamatta paria. Vaihtoringissä oli kymmenkunta viejää ja 10+3 seuraajaa eli kolme ”ylimääräistä” naista johtuen viime hetkien peruutuksista. Yleensä Helsingin tanssikursseilla on tasaparit, koska monista muista kursseista poiketen niille pitää ilmoittautua etukäteen ja kursseille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä saman verran seuraajia ja viejiä. Kymmenestä vaihtoviejästä vain kolme oli mielestäni jatkotasoa, muut enemmän tai vähemmät alkeisjatkolaisia. Alkuun tämä harmitti minua kovastikin. Vähitellen joukosta kuitenkin löytyi ne viejät, joiden kanssa oli mukava tanssia - puolin ja toisin - ja heitä odotellessa selvisin huumorilla myös muiden viejien kanssa :):)

Tykkään siitä, että kurssitasosta riippumatta Merja ja Kari kertaavat aina alkuun tangon perusjuttuja. Taas askellettiin pitkä tovi pelkkiä hitaita perusaskeleita ympäri salia. Tukijalalta ponnistaen ja vastakierrolla, joka kiertyy suoliluiden ja tissien välistä hartioiden kiertyessä vain mukana. Hartiat, kädet ja rintojen yläpuoli tietoisen rentoina. Kari painotti, että ei kannata astua pitkiä, äärimmilleen venytettyjä askeleita - ennemmin pysytellä luonnollisissa ja rennoissa askelissa.

Vakioissa vartalon painopiste pidetään alhaalla ”tanssitaan maata kohden”, mikä välillä tai usein on yllättävän vaikeaa. Hitaille askelille viejän tulee aina valmistautua: aloittaa mm. vartalon vastakierto tukijalan päällä ennen askeleen ottamista, ja vasta sen jälkeen astua eteenpäin. Eli valmista ja liiku, valmista ja liiku. Tämä on myös seuraajalle tärkeä merkki viejän aikeista eli edellytys toimivalle vienti-seuraamiselle.

Merjan ja Karin tangossa korostuu sähäkkyyden muutokset - hitaat astutaan hitaina ja nopeat nopeina. Tärkeää on kuitenkin tajuta ja sisäistää kropassaan se, että myös nopeat askeleet astutaan ajatuksella ja maaduttaen selkeästi jokaikinen nopeakin askel. Myös nopeissa askelissa pitää joka askeleella ehtiä painaa koko jalkapohja maahan. Nopeita askelia ”rauhoittaa” myös se, että seuraaja ei karkaa viennistä, vaan odottaa viejän merkkiä liikkua. Nopeissa askelissa ei nopeudesta huolimatta saa tulla kiireen tunnetta. Eikä näkyä kiirehtimistä.

Sähäkkyyden muutoksia ja tanssin tangomaisuutta voi korostaa mm. sillä, että pidentää/pidättää toista hidasta askelta, joka astutaan ennen nopeita askelia. Joissakin teksteissä tämä on ilmaistu seuraavasti: Hidas, hidas+, nopea, nopea.

Askeltamisen ohella opittiin myös useampi kiva kuvio. Ehkä kivoin oli kuvio, joka alkoi avauksella (HH) ja kahdella nopealla eteenpäin (NN). Tämän jälkeen kuvio jatkui neljällä hitaalla askeleella siten, että mies kääntyy naisen eteen tämän vas kyljen kautta selkä menosuuntaan ja nainen jatkaa oik jalalla eteenpäin menosuuntaan miestä kohti (H) - miehen peruuttaessa. Tämän jälkeen vas jalalla edelleen menosuuntaan mutta kohti miehen vas kylkeä (H), vielä oik jalan päälle otsokäännökseen (H) ja paluu takaisin miehen eteen vas jalalla (H). Sitten stop-askel naisen aloittaessa oik jalalla taakse (N) ja palatessa kääntyen vas jalan päälle (N) ja loppuun kaksi ohiaskelta naisella selkä menosuuntaan (NN). Lopuksi nainen astui oik jalalla oikealle (H) ja teki sitten lyhyen linjan vas jalalla vasemmalle (H).

Kun Kari ohjasi seuraajan vain yhteen otsokäännökseen, hän veti naisen otson aikana oman jalkansa yhteen eikä jättänyt haara-asentoon, kuten moni opettaja neuvoo. Taas muistutus siitä, miten monin tavoin tangoa voi tanssia ja opettaa.

Treenien aikana Kari muistutti toistamiseen siitä, että tangossa on tärkeää että jokainen askel - niin eteen- kuin taaksepäin - rullataan tasaisesti jalkapohjaa pitkin siten että lopussa jalkapohja on kokonaan maassa. Näin tehdään jokaisella askeleella! Eteenpäin astuttaessa kantapäältä päkiälle ja taaksepäin liikuttaessa päkiältä kantapäälle. Ja samoin tehdään, kun astutaan pois jalan päältä. Tämä korostuu etenkin naisten taka-askeleessa, jolloin vanha tukijalka irtoaa lattiasta päkiäjohtoisesti kantapää viimeisenä.

Iltapäivän aikana Kari tanssitti kaikkia vaihtonaisia ja antoi kullekin henkilökohtaista palautetta. Minä leijuin pilvissä, kun Kari kiitti kevyttä tanssiasentoani ja aktiivista seuraamistani ja sanoi että kanssani on hyvä tanssia. Oikeaa kättä hän kehotti keventämään ja rentouttamaan entisestään. Tosin jo hetken päästä hän sanoi, että kehujen jälkeen tanssini jännittyi ja vartaloni painopiste karkasi liian korkealle. Että se siitä. Mutta oikealla tiellä ollaan.

Itse huomasin, että kun treenaan tiettyä pitkää kuviota, tahdon herkemmin karata viennistä kun ”tiedän” mitä on tulossa. Sen sijaan kun vapaassa tanssissa en tiedä mitä on tulossa, keskityn enemmän viejän liikkeiden seuraamiseen, ja silloin pystyn paremmin rauhoittumaan siihen että liikun vain viejän ohjauksessa, enkä ennakoi.

Taas tuhti treenipaketti tangoa :):) Eikä kyllästymistä edelleenkään näköpiirissä...

perjantai 27. syyskuuta 2019

Perusrumbaa

Varma merkki talven tulosta on se, kun Astikaisen Maijan torstaitreenit siirtyvät Pavin kesälavalla Puistokulmaan (täällä). Eilen olin ekaa kertaa Pavikauden jälkeen Maijan kolmetuntisissa rumbatreeneissä.

Tunneilla ei ole mikään muuttunut sitten viime kevään - samat tutut naamat, lähes tasaparit, toimiva parinvaihto, paljon perustanssia ja kivaa musiikkia. Maijan torstaitanssijat tuntuvat olevan uskollista porukkaa. Harva tuntuu käyvän muissa treenipaikoissa tai muilla opettajilla. Mutta useimmat etenkin sinkkutanssijoista käyvät ahkerasti tansseissa. Iloista ja innokasta porukkaa.

Minulle rumbassa tärkeää on peloton heittäytyminen tanssihetkeen ja läsnäoloon, jolloin nautittavan rumban vaatima kutkuttava yhteys ja tunne yhteisestä tanssista voi syntyä - myös treeneissä. Vähän jopa yllättäen myös musiikki on alkanut merkitä yhä enemmän tanssikokemuksessani. Jotkut rumba(bolero)biisit, kuten tuttu Besame mucho, vievät minut välittömästi rumbamoodiin.

On ollut jännä huomata, miten musiikki on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi tanssiani. Jokunen vuosi sitten en tanssiessani edes kuullut musiikkia, kun piti keskittyä askeliin, seuraamiseen, jännityksen vähentämiseen jne. Nyt musiikki on lähes ykkönen tanssitunnelman luomisessa :):)

Läsnäolon ja musiikin lisäksi minulle merkitsee yllättävän paljon myös tekniikka. Kuten tanssiblogistani varmaan välittyy tykkään treenata ja hioa kunkin tanssilajin yksityiskohtia. Tai ainakin tietää, mihin olisi tarkoitus pyrkiä, vaikka itse en joka nippeliä pystykään toteuttamaan - eikä ehkä ole tavoitteenikaan. Nykyään etenkin tanssiessani rumbaa ja tangoa tanssinautintoani treeneissä (tai etenkin treeneissä) lisää, jos/kun parikseni sattuu viejä, joka on samoissa ajatuksissa eli kaiken muun ohella keskittyy myös tekniikkaan.

Torstaina Maija ei rumban alkeisjatko/jatkotunnilla opettanut eikä kerrannut tekniikkaa, mutta lyhyitä kuviopätkiä opittiin useampia. Ehkä tämä vaikutti siihen, että myös me opetettavat emme huomioineet pahemmin tekniikkaan. Kuitenkin juuri rumbassa tekniikan tuottama lantion liike ja toisaalta liikkeen pidätys on minulle iso osa rumban jujua.

Yhdessä Maijan kuviossa tehtiin naisen etuotsoja. Maija neuvoi seuraajaa astumaan pitkän askeleen astuessaan otsoon. Tämä kuulemma helpottaa viejän askellusta. Viejällähän on oik jalka edessä ja vas takana ja hän heijaa painoaan oik ja vas jalan päällä polviaan koukistaen. Kuvion otsosta poistuttiin naisen oik jalalla alkavalla pistolla (NN), minkä jälkeen tehtiin miehen vas puolelle taipuva linja (H).

Eli aika perusrumbaa pyörittiin ilman kummempia lantion latinotouhuja tai sähäköitä käännöksiä. Mutta kivaa oli näinkin. Illasta jäi hyvä fiilis - ja silloinhan tanssi on tehnyt tehtävänsä.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Karjalatalo kutsui

Keski-Helsingin Eläkeläisten järjestämät päivätanssit alkoivat kesätauon jälkeen maanantaina Karjalatalossa Käpylässä. Leppoisaa tanssia lähes joka maanantai yhdestä neljään taas toukokuuhun asti. Kivasti porukkaa - paikalla kuitenkin aika paljon keskenään tanssivia pariskuntia. Onneksi koko iltapäivän oli sekahaku, joten ainakin vikkelimmät, ilman paria tulleet seuraajat saivat halutessaan tanssia.

Jussi Roponen veljineen soitti ja lauloi paljon tangoa, valssia, hidasta valssia ja hidasta lavafoksia eli kivaa tanssimusiikkia. Tangossa sain onnistuneesti treenattua Törmäsen Antin viime torstaina opettamaa kivaa takaotsokuviota (täällä). Sen sijaan hitaassa valssissa - joka kuuluu suosikkitansseihini - en tällä kertaa löytänyt yhteistä säveltä tutun viejän kanssa. Yritimme useaan otteeseen, mutta vaikka kumpikin hallitsee hitaan valssin perusjutut, ymmärryksemme hitaan valssin hitaudesta ja rauhallisuudesta ei kohdannut. Olisin kaivannut enemmän levollisuutta ja rauhaa - musiikin tunnelmissa viivähtämistä - pysähtymistä ja asettumista kolmannelle hitaalle askeleelle ennenkuin lähdetään uuteen yks,kaks,kol- keinuntaan.

Toisin kuin hidas valssi tavallinen valssi ei kuulu lempitansseihini, ja sitä soitettiin iltapäivän aikana monta kappaletta. Kysyin pariltani, haluaisiko hän kokeilla valssiin tanssittavaa tangoa eli tangovalssia (täällä). Hän halusi ja yllätti minut positiivisesti löytäessään nopeasti valssimusiikin rytmiin sopivan HNNH-askelluksen. Tanssiasennoksi valitsimme vanhantagon vahvanojaisen A-asennon. Minun pääni löysi sopivan paikan siten, että käänsin päätä oikealle ja nojasin otsan vas puolen viejän oik leukaan. Keinuvaa tangoa valssin säestyksellä - kivaa.

Maanantaipäiväni taitavat jatkossa täyttyä tanssista...

perjantai 13. syyskuuta 2019

Tangotaival etenee

Tangotreenini jatkuvat :):) Olen täysin hurahtanut tangoon - persoonallisesti vietyyn ja tanssittuun suomalaiseen lavatangoon. Torstaina hurahtamiseni kuljetti minut Käpylän työväentalolle, jossa Törmäsen Antti opetti Hilman avustuksella alkeisjatko/jatko-tason tangoa kuudesta vähän yli yhdeksään.

Alkuun Antti kertasi perusaskelta ja tanssiraamia sekä sitä miten tanssin saa tuntumaan ja näyttämään tangolta. Tärkeää on ettei astu tangon ns. nopeita perusaskeleita liian nopeasti - hätiköiden, ohimennen. Antti suositti luopumaan miettimästä askelia ”hidas, hidas, nopea, nopea” -askelina, vaan ajattelemaan mielessään ennemmin esim. ”hidas, hidas, eteen/taakse, yhteen”. Antti neuvoi naisia pitämään oik kyynerpäätään hieman sivulla etuviistoon eli ei kovin kapealla. Ja miesten huolehtimaan siitä, että heidän oik olkapäänsä ei valahda eteenpäin naisen tanssitilaan. Pää selkärangan jatkeena ja leuka alhaalla.

Seuraavaksi Antti siirtyi ohiaskeliin ja avaukseen. Ohittavissa askelissa mies oikeastaan sulkee itsensä naista kohti eikä ”avaa” ylävartaloa, jolloin hän kääntyisi naisesta poispäin. Vartalon kierto alkaa toisen hitaan askeleen lopussa - Antti kiertää ylävartaloaan yllättävän vähän. Nainen astuu ohittavat askeleet taaksepäin menosuuntaan ”samalle lankulle” ja varpaat vinosti miestä kohti - jalkaterän sisä/ulkosyrjän kautta koko jalkapohjalle. Harva opettaja onnistuu sanallisesti selittämään, miten viejä viestittää seuraajalle onko tulossa ohittava askel vai avaus. Antinkaan monisanaisesta selityksestä ei ymmärtänyt mitään :) Mutta hänen tanssiessaan kanssani sekä ohiaskeleita että avauksen, minulla ei ollut pienintäkään epäilystä kumpaan hän on viemässä. Jostain viejän vartalon liikkeestä sen yleensä vain aina tuntee.

Loppuun kiva kuvio, johon sisältyi naisen tekemä takaotso. Kuvio alkoi siten, että nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan, sitten vas jalalla avaukseen miehen oik kainaloon ja oik jalalla vielä taakse tulosuuntaan. Tämän jälkeen nainen tekee oik jalan päkiän päällä takaotson kääntyen vastapäivään, minkä jälkeen hän on hieman miehen oik puolella kasvot takaisin tulosuuntaan. Otso helpottuu, kun otsoa edeltävän, oik jalalla astutun askeleen nainen astuu sopivan lyhyenä ja muistaa ettei siirrä vartalon painoa ko jalan kannalle. Otso käännetään keskivartalosta, ei jaloilla eikä käsillä. Hilma teki otson uskomattoman rauhallisesti, tasapainoisesti ja tyylikkään minimalistisesti - painoton jalka kevyesti kääntyvän tukijalan vieressä. Tämä tavoitteena :):)

Onneksi tänä syksynä riittää tangotunteja, joista Antin tunnit ovat parhaimmasta päästä. Pitäisikö blogin nimi muuttaa pikkuhiljaa tanssitaipaleesta tangotaipaleeksi :):)