tiistai 7. elokuuta 2018

Tasapaino-ongelmia

Olin odottanut Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan Suljetun otteen salaisuudet -erityisiltaa Taitokolmion kesätreeneissä kodikkaalla Männistön lavalla Kellokoskella. Yllättäen jännitys ja tasapaino-ongelmat häiritsivät pahasti tanssiani ja pilasivat nautintoni. Odotetusta illasta jäi pettynyt ja osaamaton olo. Harmittaa...

Osallistuin tammikuussa Hannan ja Jyrkin vetämään vastaavaan treeniin Taitokolmion talvisalilla, ja koin selvinneeni ilman merkittäviä tasapaino-ongelmia, vaikka outoa tuntia etukäteen jännitinkin (täällä). Joten en ollut ollenkaan varautunut maanantaisiin ongelmiin.

Tiedän että keskivartalotukeni ei ikäni ja treenaamattomuuteni takia ole parhaasta päästä. Mutta tavallisesti alkukankeuden häivyttyä ja keskittyessäni vartalon kannatukseen kroppani relaa ja alun mahdolliset tasapaino-ongelmat katoavat. Maanantaina näin ei käynyt, vaan kamppailin koko kolmetuntisen tasapainoni kanssa. Turhauttavaa. Jännittyneisyyteni oli varmaan käsinkosketeltavaa, koska Hannakin tarttui tanssin lomassa yläselkääni ja neuvoi minua rentouttamaan ylävartaloani.

Ja kun koko kolmetuntisen juju oli tanssia omilla jaloillaan miehen ylävartalon viennissä jäntevästi, mutta rennosti. Tuntui, että olin raskas kuin kivireki enkä löytänyt luontevaa tapaa asettua viejän imuun. Tuntui, että jalkani olivat koko ajan miehen jalkojen tiellä vaikka koin nojaavani ylävartalolla mieheen jopa liikaa... Eli kaikki pielessä.

Saattaa olla, että osin ongelmiini vaikutti myös se, että myöhästyin illan alusta kymmenisen minuuttia. Keskittymiselleni on tärkeää, että olen treenipaikalla hyvissä ajoin ja pääsen heti ensi minuuteilla kiinni opetukseen ja kuulen opettajan pohjustuksen alkavalle tunnille. Joten jatkossa ajallaan...

Hanna kehotti etsimään keskivartalon kannatusta siten, että kuvittelee sisäänsä kumipallon hieman navan yläpuolelle. Ja liikkuessaan ajattelee liikuttavansa tätä sisäistä palloa eteen, taakse ja sivulle. Hän myös neuvoi seuraajia ojentamaan jalkansa taka-askeleeseen siten, että lattiaa koskettaa ensimmäisenä isovarvas ja päkiä, minkä jälkeen jalkapohja rullataan maahan. Taka-askeleeseen ei lähdetä varpaat suoraksi ojennettuna, kuten olen kuvitellut. Varpailta rullatessaan seuraaja voi helpommin säädellä askeleen nopeutta ja tarvittaessa jopa pysäyttää liikkeensä.

Jyrki paljasti, että hänen unelmaseuraajansa on kevyt liikkuja, mutta niin jäntevä että kun hän viejänä pysäyttää liikkeen, seuraaja on täysin hereillä ja seuraajan vartalo niin jäntevänä - ei jäykkänä, että seuraaja pystyy vaivatta pysäyttämään hetkessä myös oman etenemisensä. Tällöin viejä saa jännästi tukea seuraajan vartalosta toteuttaessaan parin yhteisiä liikkeitä ja pysäytyksiä.

Mukava ja opettava harjoitus oli sellainen, jossa asetuttiin parin kanssa vajaa metrin päähän toisista - ei vartalokontaktia - ja liikuttiin eteen, taakse ja sivulle viejän ylävartalon ohjauksessa. Hitaita ja nopeita sekaisin. Etenkin ohiaskelissa paljastui, kiertääkö viejä/seuraaja riittävästi ylävartaloaan.

Treeneissä oli kiva ja hyväksyvä tunnelma, ja opet olivat innostuneita ja innostavia sekä kannustavia ja entistä rennompia. Joten jännittyneisyyteni ei olisi pitänyt johtua opetustilanteesta, vaan ennemminkin pintaan pyrki omia sisäisiä mörköjäni.

Ehkä lähdin liian reteesti liikkeelle kuvitellen suureellisesti, että tämähän on minulle tuttua...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Vihreästä mustaan

Tanssinopettaja Jyrki Keisala hehkuttaa Paritanssipäiväkirja-blogissaan (täällä) Valasrannan tanssileiriä. Kehuu ja ylistää upeita opettajia, oppilaita ja järjestäjiä. Kaikki tuntuivat nauttineen leiristä huolimatta helteistä ja ampiaisista, kuten aina. 

Jyrki kirjoittaa myös minua mietityttäneestä asiasta eli koska tanssija voi osallistua tai on valmis osallistumaan punaisiin eli haastaviin treenitunteihin. Mustille eli vaativille tunneille Valasrannassa pääsee nykyään ainoastaan tasotsekin kautta, minkä uskon olevan tervetullut sekä oppilaille että opettajille. 

Blogitekstissään Jyrki kirjaa myös ajatuksia, joita tanssiopeille oli Valasrannassa herännyt heidän harmitellessaan punaisille tunneille osallistuvien oppilaiden kirjavaa tanssiosaamista ja -kokemusta. Lainaan alle Jyrkin tekstiä - hieman oikoen ja tiivistäen:
  • Tanssijan omaa edistymistä tukee parhaiten se, että hän pääosin osallistuu oman tanssitasonsa mukaisiin tunteihin.  
  • Tasoryhmät eivät ole ihmisarvon mittari.   
  • Tanssija, joka menee hänelle ylivoimaisen haastavalle tunnille, pilaa mahdollisella kompuroinnillaan vaihtoringissä eteensä sattuvan tanssiparinsa mahdollisuuden päästä harjoittelemaan ko tunnin harjoitteita.   
  • Tanssija on usein eri tansseissa eri tasolla.
  • Myös edistyneen tanssijan kannattaa palata välillä alkeistunneille, koska kehollisen ymmärryksen lisäännyttyä niistä voi omaksua uudella tavalla tärkeitä perusasioita, jotka tuntuivat ”silloin vihreänä aikana” heprealta. 
Olen täysin samaa mieltä. Oppilaana tosin tiedän, että välillä on vaikeaa realistisesti ja rehellisesti arvioida omaa osaamistaan ja yrittää yksin päättää mille tasotunnille tänä vuonna kuuluisi. Varsinkin, kun tuntuu että eri tanssikouluissa ja -seuroissa tasoryhmät vaihtelevat suuresti. Uskon, että jos kysymys ”mille tasolle kuulun” vaivaa, kannattaa useimmiten osallistua kahdesta vaihtoehdosta alemmalle tasolle. Mutta joskus valitsen innoissani väärin, minkä usein huomaan heti treenitunnin alussa. Mutta päätös, että tunnin jättää kesken, on myös usein vaikea - varsinkin jos samanaikaisesti ei ole toista vaihtoehtoista tuntia valittavana. Olen kuitenkin joskus näin tehnyt, ja lähtenyt vain ulos itseäni ja toisia säästäen.

Uskon, että myös opettajaa harmittaa, jos hän huomaa että esim puolet hänen jatkotason kurssilaisistaan kuuluisi oikeasti alemmalle tasotunnille. Näissä tilanteissa ope joutuu yllättäen muuttamaan suunnittelemansa oppitunnin helpommaksi. Jos opettaja pystyisi ja osaisi mainita asiasta asianomaisille oppilaille, se olisi mielestäni hyväksi sekä kyseisille oppilaille itselleen että muille tanssijoille tasojen selkeytymisenä. Mutta tietäen miten vaikeaa on sekä antaa että vastaanottaa negatiivista palautetta - satakertaa hankalampaa kuin positiivista palautetta. Jokainen tykästyy opettajaan, joka kehuu minun osaamistani, mutta entäs kun opettaja yrittäisi kauniisti viitata että et ehkä taidoiltasi kuulu vielä tähän ryhmään...

Tanssikurssit.fi -sivustolta (täällä) löytyy hyvät ja monisanaiset kuvaukset siitä, mitä eri kurssitasoilla edellytetään. Tasoja on nykyään kahdeksan - vihreästä eli perusteista mustaan eli vaativaan. Kannattaa tutustua - auttaa varmaan muitakin, jotka pohtivat ”mille tasolle kuulun”. Ko. vaatimusten mukaan jo siniselle eli keskitasolle osallistuminen vaatii aikamoista tanssitaitoa: ”Kun vientisi/seuraamisesi on selkeää ja sujuvaa, ja hallitset peruskuviot varmasti, voit hakea siniseltä tunnilta lisää haasteita.”

Kaikki tämä huomioiden toivon, että tanssinopettajat ottavat käyttöönsä Jyrkin blogissaan esiin nostaman ehdotuksen. Jyrkin mukaan opettajat olivat pohtineet, että opet voisivat pientä maksua vastaan 10-15 minuutin tanssisessioissa auttaa oppilaita arvioimaan omaa tanssitasoaan.

perjantai 3. elokuuta 2018

Love-ilta

Torstaina Astikaisen Maija oli järjestänyt jatkotason tanssijoilleen iloisen yllätyksen. Pavin vakiotanssitreeneissä Maijan lisänä oli opettamassa Jari Aaltonen Oulusta ja musiikki ei tullut nauhalta, vaan Pavin lavalla oli soittamassa ihkaelävä viisihenkinen Helminauha. Illan Maija oli ohjelmaan nimennyt SuomiLove-illaksi.

Helminauhat soittivat vuorotellen tangoa, hidasta valssia ja ns. hitaita, jolloin tanssittiin hidasta lavafoksia, ”bluesia” tai ”Jarin hitaita”. Jos hitaat tuottavat ongelmia, Jari neuvoi lähtemään liikkeelle astumalla alkuun menosuuntaan kaksi hidasta ja neljä nopeaa askelta - tunteella ja keskittyen. Ja Maija komppasi, että jatsahtavia hitaita voi lähestyä astumalla (naisen askeleet) oik jalka oik sivulle ja vas jalka viereen tap-askeleella ja tämän jälkeen vas jalka takaisin vas sivulle ja oik jalka tämän viereen tap-askeleella. Tämän jälkeen astutaan menosuuntaan kaksi tai neljä nopeaa askelta. Eli blues-tanssia, jolla ei ole paljoa tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa.

Maija ilmoitti illan alussa, että tänään ei opeteta kuvioita, vaan keskitytään musiikin kuunteluun ja tulkintaan. Tango sujui minulta ihan ok, mutta tällä kertaa en löytänyt yhteistä säveltä yhdenkään tanssittajan kanssa, kun soittovuorossa oli hidas valssi. Outoa, sillä yleensä hidas valssi on ollut minulle a piece of cake... Ja hitaissakin oli välillä vaikeuksia, mutta kun suljin silmäni ja keskityin seuraamiseen onnistuin jotenkuten.

Jari muistutti, että vakioissa miehelle tärkeintä on viedä vartalolla ja keskittyä tukijalkaan. Eli ei ajattele että nyt astun vas jalalla eteenpäin, vaan että nyt ponnistan eteenpäin oik jalalla (tukijalka), jolloin eteen astuva vas jalka automaattisesti heilahtaa eteenpäin. Naiselle tärkeintä on pitää paino päkiöillä ja nojata kevyesti mieheen.

Oli kivaa, mutta ennenkaikkea oli hikistä. Oma tanssini ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan vain harvojen viejien kanssa.

Helminauha soitti ihanasti, vaikka en vielä keskittyessäni seuraamiseen pysty samalla kuuntelemaan laulun sanoja. Ehkä sen vielä opin, sillä uskon että sanojen kuunteleminen ja musiikin tarinan ymmärtäminen tuo tanssiin uutta syvyyttä. Sitä odotelessa...

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Martti Malmilla

Maanantaina pistäydyin maaseudulta kaupungin helteeseen. Lähes kahden viikon tanssitauon jälkeen veri veti treeneihin - helteestä huolimatta. Maanantain vaihtoehdot olivat vähissä, ja päätin mennä Pirjon alkeisjatko/jatkoon Malmille.

Pirjo on loppukeväästä muuttanut osan treeneistä siten, että yhden tanssin sijasta samana iltana treenataan 2-3 eri tanssia - tunti kutakin. Ja samalla hän on lyhentänyt joitakin treenikertoja kolmesta tunnista kahteen tuntiin. Ei hyvä. Minulle kahden tunnin tanssirupeama on ehdottomasti liian lyhyt. Ja tykkään, kun yhtä ja samaa tanssia saa treenata ja tanssia kolme tuntia putkeen, eli 2-3 eri tanssia illan aikana ei ole minun juttuni. Sopii lavoille, mutta ei treenisaleille. Mutta makuja on monia, kuten on treenaajiakin. Ilmeisesti muutokset on tehty asiakkaiden eli tanssijoiden toiveesta. Minä toivon, etteivät muut tanssiopettajat seuraa Pirjon esimerkkiä...

Tällä kertaa Malmin kolmetuntisessa treenattiin chachata, rumbaa ja fuskua. Kaikki treenaajat selvisivät illasta hengissä :):) vaikka ulkona oli lähes kolmessakymmentä astetta. Pirjolla oli käsi paketissa, joten hänen sijaansa opettamassa oli Martti. Martti osaa tanssia, mutta opettaminen ei ole hänen juttunsa. Chachan, rumban ja fuskun kuvioita käytiin läpi sekavasti ja suurpiirteisesti - jäin kaipaamaan Pirjon selkeää ja yksityiskohtaista opetustyyliä.

Mukavinta ja opettavinta illan aikana oli tanssia Maikku-assarin kanssa - kivaa ja selkeää vientiä. Rumbassa hän muistutti minua astumaan joka askeleen vahvasti maahan ja viipymään selkeästi myös nopealla kolmosaskeleella. Samaa tähdensi Kimmo omalla rumbatunnillaan sanoen, että seuraaja palaa taka-askeleelta vasta viejän vetovasteesta. Fuskussa Maikku neuvoi minua askeltamaan kevyesti pomppien kuin kumipallo - liekö mummista on kumipalloksi...

Maanantainen treeni-ilta ei yltänyt lähellekään treeni-iltojeni top-kymppiä. Jotkut tanssiopettajat vaan sattuvat opettamaan juuri niitä asioita, joita omassa kehitysvaiheessani juuri kaipaan ja joita pystyn omaksumaan. Ja juuri sellaisella tavalla tai metodilla, joka tavoittaa minut ja johon kroppani ja mieleni on sekä kykenevä että valmis.

Tähän Malmin Martti ei pystynyt. Toki olen kriittisyyteni ja ikäni puolesta vaativa opetettava...

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Yksivuotias Blogi

Aloitin kirjoittaa tätä tanssiblogia vuosi sitten 21.7.2017 (täällä). Aikaisemmin olin kirjoitellut tanssiharrastuksestani ja -kokemuksistani muiden juttujen lomaan Mummin matkassa -blogiini, jota edelleen jatkan kirjoittaen mm. matkoista ja mökkeilystä.

Viime vuoden heinäkuussa (täällä) eräs Mummin matkassa -blogin lukija kommentoi, että blogi alkoi hänen harmikseen täyttyä pikkutarkoista tanssipostauksista. Olin tätä itsekin jo miettinyt ja pohtinut erillistä tanssiblogia, mutta todennut idean blogista, jossa kirjoittaisin vain treenikokemuksistani, tuhoontuomituksi. Eihän minulla riittäisi edes juttua...

Lukijakommentin sysäämänä päätin kuitenkin yrittää. Ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Rakastan omaa tanssiblogiani :):) Ja juttua tanssitreeneistä ja oppimistani askelista, kuvioista ja muusta riittää enemmän kuin yhden blogin tarpeeseen. Kirjoitan omaksi ilokseni ja ikäänkuin tekisin muistiinpanoja. Minulle askelkuvioista kirjoittaminen toimii eräänlaisena mielikuvaharjoituksena ja edistää askelten mieleenpainumista.

Kirjoittaessani yksityiskohtaisesti opetetuista tanssiaskelista ym. kirjoitan miten olen askeleet itse ymmärtänyt ja/tai miten ne muistan kirjoitushetkellä. En takaa, että olen ymmärtänyt tai muistanut ne oikein. Vanhoja postauksiani lukiessa olen itsekin huomannut, että olen ajoittain ymmärtänyt jonkin askelkuvion väärin tai olen esim sekoittanut kirjoittaessani oikean ja vasemman jalan. Eli postaukseni eivät ole tarkoitettu tanssiaskelten tai -kuvioiden opetteluun :):)

Askelten ja kuvioiden lisäksi kirjoitan omista fiiliksistäni ja ajatuksistani tanssiin ja treeneihin liittyen, ja välillä siitä mitä tunteita joku opetustilanne, muut tanssijat tai opettaja minussa herättää. Joskus kirjoitan myös kokemuksistani Etelä-Suomen tanssipaikoilta, mutta vähemmän. Olen ilahtunut, jos joku lukee tanssijuttujani, vaikka lukijoiden kerääminen ei ole päätavoitteeni.

Nimeni ja sähköpostiosoitteeni löytyy Mummin matkassa -blogin oikeasta sivupalkista. Moikataan kun tavataan :):)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Hitaasti helteessä

Helteisenä viikonloppuna Kasnäsissa (täällä) tanssittiin Kimmon ohjauksessa myös hidasta valssia - yhtä lempparitanssiani. Parhaimmillaan ylevää, rauhallista ja tunteikasta.

Sain tanssia useammankin kierroksen Kimmon kanssa, ja hetkittäin tunsin oloni lähes kuningattareksi. Itse koin, että pystyin aika hyvin seuraamaan Kimmon selkeää vientiä, mutta Kimmo taisi olla hieman eri mieltä - kehuja ei pahemmin herunut. Sen sijaan Kimmo neuvoi minua rauhoittamaan ylävartaloani, ja kiertämään ylävartaloani ainoastaan miehen vartalon tahdissa. Tästä on aiemmin joku muukin viejä minulle ystävällisesti huomauttanut. Pakkaan kuulemma liian aktiivisesti ja ”omatoimisesti” kääntämään/kiertämään ylävartaloani. Itse jäin miettimään, että tähän saattaa osin vaikuttaa myös se, että minulla on vähän kokemusta taitavista, ylävartaloaan selkeästi ja rauhallisesti kiertävistä vakiotanssiviejistä. Mutta tiedä häntä...

Opimme myös uusia kiemuroita hitaaseen valssiin. Yksi jo Laren Äänekoskella opettama valssikuvio (täällä) palautui mieleen ja selkeytyi Kimmon sunnuntain opetuksessa. Nainen astuu ensin perusaskeleen alun alkaen vas jalallaan (yks,kaks,kol). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalallaan miehen oik puolelle kääntyen miehen oik kylkeen (yks) ja jatkaa astuen miehen rinnalla vas jalalla taakse (kaks) ja oik jalalla takaisin (kol) - keinuaskeleena. Sitten nainen lähtee kolmella askeleella kiertämään miestä vastapäivään tämän editse aloittaen miehen puoleisella vas jalalla (yks), jatkaen ensin oik (kaks) ja sitten vas jalalla (kol). Lopussa naisen oik jalka jää ristiin vas jalan taakse, ja nainen astuu seur askeleen palaten takaisin oik jalalle kääntyen taas miestä kohti (yks) ja astuen vas jalalla vas sivulle (kaks) ja vetäen oik jalan tämän viereen (kol).

Saimme kivan lähes paikallaan pyörivän ja tyylikkään lisäkuvion valssiimme. Kiitos Kimmo ja Marika lämminhenkisestä tanssiviikonlopusta.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kasnäs kutsui

Kimmo ja Marika Lasasen tanssikoulu TanssiGuru järjesti pienimuotoisen tanssileiri meren rannalla hotelli Kasnäsissa Kemiönsaaren kärjessä. Paikalla oli kolmisenkymmentä innokasta tanssijaa ja tasaparit. Useimmat majoittuivat hotellissa, jonka liikuntasalissa treenit pidettiin. Onneksi saimme olla ilmastoiduissa sisätiloissa, sillä ulkona oli lähes 30 astetta. Osa treeneistä oli alkuun tarkoitus pitää pihan ulkolavalla, mutta pistävän helteen takia houkuttelevasta suunnitelmasta luovuttiin.

Viikonlopun pituisella leirillä opetettiin tangoa, fuskua, rumbaa, hidasta valssia ja buggia - yhteensä 7,5 tuntua tanssia. Näistä kaikki buggia lukuunottamatta ovat lempitanssejani. Ja yllättäen buggikin luontui suht sutjakasti.

Tavoistaan poiketen Kimmo jätti tekniikan minimiin, ja keskittyi kunkin tanssin kohdalla uusiin kuvioihin ja tanssinautintoon. Tangossa Kimmo kehoitti minua (taas) pehmentämään vas käteni otetta miehen olkapään takana ja pysymään koko ajan miehen vartalon ohjattavana. Eikä ennakoimaan, jota edelleen tuppaan tekemään.

Rumbassa Kimmo muistutti minua astumaan hitaan ykkösaskeleen suoraan sivulle, eikä etu- tai takaviistoon. Puolentoista tunnin aikana opimme mm. pienen, mutta kivan kuvion, jossa vasemmalle astutun perusaskeleen puolikkaan (yks,kaks,kol,nel) jälkeen nainen astuu oik jalalla oikealle (yks,kaks), minkä jälkeen vas jalalla oikealle ristiin takaviistoon oik jalan taakse (kol) ja lopuksi paino takaisin oik jalan päälle (nel).

Kasnäsissä oli kuumaa ja kivaa. Iltatanssit ulkolavalla jäivät osaltani lyhyiksi. Kroppa kaipasi lepoa, vaikka mieli olisi halannut lisää ja lisää tanssia. Uni oli kuitenkin tarpeen, jotta jaksoin toisen hikisen treenipäivän.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Hitaasti ja sitkeästi

Littoisissa 60+ -treeniryhmässä harjoiteltiin Hitaita. Kun tanssitunnin ohjelmassa mainitaan Hitaat, ei välttämättä tiedä mitä odottaa. Alkuaikoina en edes käsittänyt, mitä Hitaat tarkoittaa (täällä). Nykyään olen jo viisaampi (?) ja Littoisissa Antti-Villen Hitaat olivat tällä kertaa lähinnä hidasta foksia.

Yllättävän paljon lähiseudun yli kuusikymppisiä oli löytänyt Littoisten lavalle, ja useat treenaajista osallistuvat ilmeisesti Sekahaun 60+ -harjoituksiin ympäri vuoden. Keskiviikkona meitä reippaita oli lähes tasaparit.

Antti-Ville opetti ”hitaansa” perusaskeleena miehiä astumaan oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka eteen (N) ja vas jalka eteen (H), oik jalka sivulle (N), vas jalka yhteen (N) eli eteen, nopea, nopea, eteen, sivulle, yhteen. Nainen aloittaa vas jalallaan taakse. Ensimmäiset kaksi nopeaa voi astua joko suoraan menosuuntaan tai ohiaskelina. Ohiaskelilla astuttuna askeleet ovat samat (?) kuin Aaltosen 8-count-tangossa Joensuussa (täällä), vaikka hitaana foksina tanssiessa askelissa ja vartalon liikkeessä on erilainen tanssikieli. Aaltosten muistisääntö askeliin oli ooovvv eli oikea, ohi, ohi, vasen, viistoon, viereen.

Useat hitaat tanssikappaleet koostuvat kahdeksan iskun jaksoista, joihin edellä mainittu hitaan askellus sopii hyvin: hidas (2 iskua), kaksi nopeaa (2 iskua), hidas (2 iskua) ja kaksi nopeaa (2 iskua) eli yhteensä kuusi askelta, mutta kahdeksan iskua.

Perusrytmin opittuaan hitaan tanssin rytmiä voi rikkoa mielinmäärin, esim. HNNHNN tai HHHNN tai HHNNNN jne. Ja tanssi muuttuu entistä mukavammaksi, kunhan viejä osaa viedä ja seuraaja seurata.

Eläkeläisryhmässä tanssi oli kivaa, mutta varovaista. Vartalokontaktia ei pahemmin suosittu, toisin kuin perusryhmissä joissa se on lähes rutiinia. Tekeehän kevyt vartalokontakti hitaista vasta Hitaita isolla hoolla. Hymyilytti, kun yksi viejistä kehoitti minua tiivistämään asentoa ja ymmärsin hänen tarkoittavan vartalokontaktia. Siirryin lähemmäksi, jolloin hän lähes hädissään työnsi minua kauemmaksi ja sanoi: ”Ei näin, vaan näin.” Ja siirsi minut tanssimaan melkein oikeassa kainalossaan, mutta irti hänestä. Jatkoin tanssia hänen toiveensa mukaisesti, vaikka minusta tanssiasento oli enemmän kuin kummallinen.

”Astukaa sitkeää askelta - hitaasti ja sitkeästi - ja säilyttäkää ryhti ja tasapaino, ja olette Hitaiden ytimessä”, muistutti Antti-Ville.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Nainen polvelle

Keskiviikkona nautin taas hikisistä hetkistä Littoisten lavalla. Vuorossa oli fusku ja opettamassa tuttu Sekahaun Antti-Ville. Paljon väkeä, mutta naisia kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Liekö mieskatoon vaikuttanut illan MM-jalkapallon semifinaalimatsi Englanti - Kroatia, joka tosin alkoi vasta fuskutunnin jälkeen...

Fusku on minulle jo tuikituttua, mutta silti jonkun viejän kanssa oma tanssi tuntuu raskaammalta ja kömpelömmältä kuin jonkun toisen. Se lienee sitä kuuluisaa tanssikemiaa...

Opin että avo-otteessa naisen käsi on on miehen kämmenessä taittuneena rystysistä eikä vain sorminivelistä asti. Nostettaessa käsiä esim kädenalituksissa nainen tukee miehen sormiin kevyesti koukistaen sormenpäitään, jolloin mies saa halutessaan selkeämmän veto-otteen - eikä pitäen sormiaan suorassa latinotanssien tapaan, kuten olen luullut.

Antti-Ville kertasi mm. kuvion, jossa nainen istuu miehen polvelle kolmen hitaan rytmirikolla. Miehellä pitää olla tukeva kyykkyasento, johon hän lähtee jalat leveästi harallaan kyykistyen polvista selkä suorana. Miehen vartalon paino on hieman enemmän oik jalalla, sillä nainen istuu yleensä miehen oik polvelle. Perusaskeleen jälkeen mies kääntää naisen oik sivulleen (yks), ohjaa naista alaspäin istumaan polvelleen pitäen kättään ”tiukasti” tämän vyötäröllä/lanteilla (kaks) ja lopuksi ohjaa naisen kädellään tämän vyötäröstä nousemaan takaisin eteensä (kol), minkä jälkeen molemmat astuvat nopnop-askeleet taakseen.

Nainen istuu miehen polvelle kevyesti lähinnä vas kankullaan paino omilla jaloillaan. Ja vasta silloin kun hän tuntee miehen viennin vyötäröllään/lanteillaan. Nainen astuu oik jalalla miehen oik kylkeä kohti ja kääntyy miehen kainaloon (yks), istuu alas miehen polvelle paino edelleen oik jalalla (kaks) ja nousee kääntyen takaisin miehen eteen vas jalalleen (kol). Alkuun laskin rytmirikon hiljaa mielessäni yks, kaks, kol ja nopnop, jotta en olisi turhaan kiirehtinyt. Ja onnistuin hyvin.

Ehdin hyvin ajaa takaisin mökille ja vielä saunalle suihkuun myöhästyen Englanti - Kroatia -matsin alusta vain parikymmentä minuuttia. Kroatia voitti ja pelaa sunnuntain MM-finaalissa!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Sanoitta paras

Vietän heinäkuista viikkoa mökillä Salossa. Jo parina kesänä tapanani on mökkiviikkojen aikana pistäytyä turkulaisen Sekahaun kesätreeneissä Littoisten lavalla Kaarinassa. Maanantai-iltana Littoisissa oli kaksi tuntia tangoa, jota treenaamaan ajoin autolla tunnin suuntaansa. Treenit loppuivat vartin yli kymmenen, joten takaisin mökillä olin vasta puoli kahdentoista aikaan. Mitä ei mummi tekisi intohimonsa eteen :):)

Littoisilla odotti yllätys. Sekahaun vakiope Antti-Ville ei ollut paikalla, vaan hänen sijaisenaan oli seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Mustajoki. Ja sujui se kaksituntinen hänenkin johdollaan. Kyseessä oli keskitason tunti, mutta osallistujat olivat mielestäni lähinnä alkeis- tai alkeisjatko-tason tanssijoita. Poikkeuksena paikalla olleet seura-aktiivit, joiden viennissä sai harjoitella vaativampia kuvioita.

Vieraan seuran treeneissä vieraillessaan ei välttämättä tiedä, miten ko seurassa tasoluokkia tulkitaan. Sekahaun harjoituksissa hieman yllätyin osallistujien vientitaidoista. Odotin keskitason tunnilla osaavampia viejiä. Mutta toisaalta on kiva kokea osaavansa kaiken, mihin viejä ohjaa. Ja omat seuraamistaidot joutuvat kivasti koetukselle ja kehitykselle epävarman ja haparoivan viejän kanssa. Ja hyvää haastetta tasavertaiselle ja ennakkoluulottomalle kohtaamiselle, josta Bettina Joensuussa puhui (täällä).

Matti ei varsinaisesti opettanut mitään. Hän antoi treenaajien tanssia ja parinvaihtojen välissä muistutti ja täsmensi tangon perusjuttuja. Ranka suorana, ponnistus tukijalalta, jalka kiertää tukijalan kautta, painon siirto astuvalle jalalle, ohiaskelissa vartalon kierto. Ja usutti viejiä rytmirikkoihin: 1-5 hidasta ja 2-6 nopeaa askelta.

Pitkästä aikaa eräs viejä esitteli itsensä parinvaihtoringissä: ”Hei, olen Jarmo.” Ihan se tuntui luontevalta, mutta huomaan että itse en kaipaa treeneissä mitään esittelyjä. Tykkään vain sanoitta harjoitella askelia ja kuvioita, keskittyä seuraamiseen ja nauttia tanssista kulloisenkin parin kanssa. Minulle riittää ystävällisesti lausutut Terve ja Kiitos. Tanssitauot ovat asia erikseen.

Mukavat treenit kaikesta huolimatta.