tiistai 29. tammikuuta 2019

Foksia fiilistellen

Sunnuntaina treenasin lisää foksia Bettina Karppisen opissa Hyvinkään Hymyhuulissa. Huolimatta ulkoilijoita hellivästä upeasta aurinkoisesta pakkassäästä Hyvinkään järjestötalon juhlasaliin oli saapunut iso joukko opinhaluisia tanssin ja foksin ystäviä.

Harjoiteltiin ja tanssittiin vuoroin tosi nopeita ja vuoroin tosi hitaita fokseja. Nopeissa on selkeä ja leikkisä jousto, mutta hitaat ovat lähempänä tangomaista liikettä. Mitä hitaampaa, sitä vaikeampaa. Hitaus vaatii hyvää tasapainoa, vahvaa keskivartalon kannatusta ja malttia liikkua riittavän hitaasti sekä vahvaa läsnäoloa ja rauhallista musiikin tulkintaa. Kaikkea tätä sekä viejältä että seuraajalta. Eli Vaikeeta.

Keskivartalon kannatus lähtee Bettinan mukaan sananmukaisesti keskivartalosta eli ryhdikkäästä ja vahvasta kainaloiden ja suoliluun harjan välisestä alueesta. Ja lisäksi ”herne pyllyyn” eli pylly ei saa törröttää. Ja jalkaterät yhteen jokaikisen askeleen välissä. Ja askeltaessa reidet hipovat toisiaan ja ohiaskelissa jopa puristuvat lähes littuun. Ja askel lähtee tukijalalta. Näihin perusjuttuihin tanssija ei Bettinan mukaan voi koskaan kiinnittää liikaa huomiota - hyvän ja nautittavan vakiotanssin avainasioita.

Perussaarnan jälkeen Bettina opetti meille yhden lempifoksikuvionsa. Viejä aloittaa vas jalalla astuen eteenpäin ohiaskelina kolme hidasta (HHH), minkä jälkeen hän astuu oik jalalla nopean askeleen (N) oik etuviistoon kääntyen päkiällä parin kautta ympäri takaisin tulosuuntaan ja vetäen painonvaihdolla vas jalan oikean viereen (N). Sitten viejä astuu aloittaen oik jalalla kaksi hidasta (tulosuuntaan) (HH) ja vas jalalla nopea oik etuviistoon päkiöillä kääntyen (N) ja painonvaihvolla vas jalka viereen (N). Kuviosta pääseen pois astuen kolme hidasta aloittaen oik jalalla: eteen (H), eteen (H), kääntyen naisen eteen (H) ja lopuksi nopnopit painonvaihdolla (NN). Minkä jälkeen viejä pääsee aloittamasn normaalisti vas jalalla eteenpäin.

Fiilistely kuuluu Bettinalla foksin ytimeen. Tällä kertaa hän varsinaisesti ”opetti” vain vähän fiilistelyä. Ainoassa fiilistelykokeilussa miehet ohjattiin hetkeksi ulos tanssisalista ja naiset jaettiin neljään ryhmään. Jokaiselle ryhmälle annettiin eri fiilis, jota ryhmäläisten tuli esitettää seuraavan tanssin aikana: flirtti, ujo, välinpitämätön tai hulluttelija. Miehet pyydettiin takaisin sisään ja ilman selityksiä he joutuivat tanssimaan näin roolitettujen naisten kanssa. Lopuksi miehet saivat kertoa fiiliksistään. Helpoiten he tunnistivat flirtit ja välinpitämättömät seuraajat :):)

Vastenmielisimmiltä viejistä tuntuivat EVVK-seuraajat. Joten Ei Vähempää Voisi Kiinnostaa -seuraajat, pysykää kaukana tanssipaikoista! Saman viestin voisin lähettää EVVK-viejille...

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Lissun foksit

Torstaina Maija Astikaisen foksin jatkotreeneissä oli vierailevana opena Liisa Kontturi-Paasikko - osaava konkariope tanssikoulu TanssinTahdista Sastamalasta. Liisa saa tanssin harrastajat liikkelle, sillä tupa oli ääriään myöten täynnä - ja lähes tasaparit! Ei mikään ihme, sillä Liisa oli looginen, määrätietoinen ja inhimillinen opettaja, joka opetuksessaan korosti musiikin kuuntelua ja tulkintaa, parin yhteentanssimista sekä yhdessä nauttimista.

Lastenlasten ja koirien hoitojärjestelyjen takia myöhästyin kolmetuntisen treenin alusta yli puoli tuntia. Yritin suhtautua omavalintaiseen myöhästymiseeni rennosti, mutta vaikeaa se oli. Minulle tanssifiiliksestä, opetettavasta tanssilajista sekä etenkin uuden opettajan opetustavasta kiinni saamiseen vaikuttaa merkittävästi se, että olen opetuspaikalla ensi minuuteista alkaen, mieluummin jopa 5-10 minuuttia ennen opetuksen alkua. Tällöin ehdin rauhassa relata, luoda henkinen kontakti paikallaolijoihin ja keskittyä omaan tanssiini.

Lissu sitoi tanssiopetuksen tiukasti kulloiseenkin musiikkiin. Hän kannusti meitä opettelemaan kuuntelemaan musiikkia, leikittelemään  ja rikkomaan ronskisti perusfoksin HHNN-rytmiä. Fläppitaulun avulla Lissu yritti auttaa meitä kuulemaan foksimusiikista kahdeksan tahdin pituisia fraaseja. Ei helppoa - ja viejille vielä haastavampaa.

Foksimusiikissa neljä iskua muodostaa tahdin ja kahdeksan tahtia fraasin. (Sama pätee varmaan tangomusiikkiin??) Hidas askel kestää kaksi iskua ja nopea yhden iskun, joten kahdeksan tahdin fraasiin mahtuu kuusi kokonaista HHNN-perusaskelta ja kaksi iskua jää ikäänkuin yli.

Tanssimusiikissa fraasia voi verrata kirjoitettuun lauseeseen eli jokainen fraasi muodostaa oman kokonaisuutensa. Kahden ylijäävän iskun aikana ei siis kannata aloittaa uutta HHNN-askelta, koska siitä ehtisi ottaa vain yhden hitaan askeleen (= kaksi iskua) ennen fraasin loppumista. Kahden ylijäävän iskun ajaksi (viejän) pitääkin keksiä jotain erilaista ja yllättävää - paikallaan heijausta, lyhyt linja, sivunopeita ym. - ja aloittaa seuraava HHNN-askel vasta uuden fraasin alkaessa.

Hitaissa foksikappaleissa fraasin voi täyttää astumalla hitaan foksin HNNHNN-askellusta, jolloin jokaiseen tahtiin mahtuu puolet HNNHNN-askelluksesta eli HNN (= neljä iskua), eikä fraasiin jää ns. ylimääräisiä iskuja.

Hidasta HNNHNN-foksiaskelta Lissu neuvoi astumaan tuttuun tapaan (miehen askelina) oik jalka eteen (H), vas jalka ohiaskeleena (N), oik jalka ohiaskeleena (N), vas jalka eteen (H), oik jalka eteen tai sivulle (N) ja vas jalka yhteen (N). Ja alusta.

Ope oli mukava ja ammattitaitoinen, mutta omaa keskittymistäni ja jopa nauttimistani häiritsi koko ajan se, että pahan myöhästymiseni takia minulle tärkeät ”alkurituaalini” jäivät toteuttamatta. Toivottavasti Lissu tulee Vantaalle uudelleen - ja pääsen paikalle ajoissa :):)

perjantai 25. tammikuuta 2019

Nykytanssin kokeilua

Syksyisessä Hanna Brotheruksen tanssityöpajassa (täällä) kiinnostuin nykytanssista. Vuoden alussa hakeuduin Helsingin työväenopistoon Tanssillinen aamunavaus -nimiselle nykytanssikurssille.

Nykytanssi on Wikipedian mukaan yleisnimitys nykyhetken tanssilajeille ja erityisesti näyttämö- eli taidetanssille. Aiemmin on puhuttu modernista tanssista, mutta nykyään suositaan termiä nykytanssi. Termi on eräänlainen sateenvarjo, jonka alle mahtuu useita erilaisia suuntauksia. Nykytanssi on vapaata, luovaa ja monimuotoista tanssimista/liikkumista, toisin kuin kurinalainen baletti, jonka vastapainoksi se viime vuosisadan alussa alkujaan kehitettiinkin.

Keskiviikkoaamuisin tanssitaiteilija Sari Hannula johdattelee pariakymmentä eri-ikäistä ja -taustaista tanssista kiinnostunutta nykytanssin maailmaan. Työväenopiston esitteen mukaan Tanssillinen aamunavaus -kurssin tavoitteena on nykytanssin liikekielen kautta rohkaista tanssillisuuteen sekä parantaa fyysistä kuntoa ja kehon terveellisiä linjauksia. Ennakkovaatimuksia ei ole, vaan kukin liikkuu omista lähtökohdistaan.

Olen nyt osallistunut kahteen 1,5 tunnin mittaiseen nykytanssisessioon. Eka kerta tuntui vaikealta, aika vaativalta ja vähän vieraalta, ja jumppavaatteenikin kiristivät. Tälle viikolle valitsemani trikoot ja pusakka joustivat paremmin. Keskittyminen kunkin liikkeen tekemiseen helpottui ja rauhoittui, kun edelliskerrasta tiesin mitä suunnilleen on odotettavissa. Vaikeita nykytanssin harjoitteet olivat edelleen, mutta eivät täysin mahdottomia.

Monista tunnilla tehtävistä harjoitteista on hyötyä kaikessa tanssissa, myös paritanssissa. Paljon treenataan tasapainoa, vatsalihaksia ja keskivartalon kannatusta, välillä kokeillaan vapaata improvisointia sekä tehdään musiikkiin ohjattuja lyhyitä tanssillisia sarjoja.

Ope on kannustava, ja tunnelma salissa hyväksyvä. Joten tästä on hyvä jatkaa...

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Vanhalta Karjalatalolle

Keski-Helsingin Seniorit on pitkään järjestänyt päivätansseja Vanhalla Ylioppilastalolla keskellä Helsinkiä (täällä). Vuodenvaihteessa Seniorit oli pakotettuja vaihtamaan tanssipaikkaa, ja päivätansseja päätettiin jatkaa Käpylän Karjalatalolla (täällä).

Viime maanantaina olin mukana ensimmäistä kertaa. Karjalatalo on minulle tuttu paikka Astikaisen Maijan tanssitreeneistä. Edelleen Maija opettaa tiistai-iltaisin paritanssin alkeita ja alkeisjatkoa Karjalatalon juhlasalissa, vaikka jatkotason torstaitreenit ovatkin siirtyneet Puistokulmaan Vantaalle (täällä).

Karjakatalo sopii hyvin eläkeläistansseihin - sopivasti lavaa soittajille ja parkettia tanssijoille. Joskaan mikään ei vedä vertoja Vanhan Ylioppilastalon historialliselle ja upealle juhlasalille. Harmi kun siitä jouduttiin luopumaan. Karjalatalon etuja on päivisin auki oleva Karelia-kahvila, jossa lounasaikaan (klo 11-14.30) on kymmenen euron buffetpöytä, josta saa keiton, salaatin, leivän ja kahvin lisäksi maistella kolmea lämmintä ruokaa. Ja näyttihän joku tanssija juhlistavan tanssipäiväänsä kahvilan valkoviinilläkin.

Väkeä viime maanantaina oli mukavasti, joskin ehkä pakkaspäivän takia vähemmän kuin edellisellä viikolla. Sekahaku takaa, että jokainen halukas saa tanssia. Minäkin tanssin lähes jokaisen valssin, tangon ja foksin. Humpan, jenkan, masurkan ja samban jätin toistaiseksi väliin.

Senioreiden tansseissa väki usein vähenee viimeisen tunnin aikana, ja tanssilattialla on yleensä silloin runsaasti tilaa liidellä ja/tai kokeilla uusia askelkuvioita. Maanantaina tanssinkin viimeisen vartin aikana yhden elämäni keveimmistä ja ihanimmista hitaista valsseista. Nautin silmät kiinni - kiitos siitä!

maanantai 21. tammikuuta 2019

Paluu tangoon

Merja ja Kari Filpus opettavat taas keväällä Käpylässä neljänä lauantaina jatkotason tanssijoille neljä kertaa neljän tunnin setin suomalaista lavatangoa. Jo useampana vuonna pariskunta on vetänyt sekä keväällä että syksyllä saman tangosetin Helsingissä. Ja kurssilaisia riittää kasapäin edelleen, tosin pääosin samoja ”vanhoja” kasvoja.

Osa osallistujista on parinvaihtorinkiin osallistuvia peruslavatanssijoita (kuten minä, vaikka tanssimassa harvoin käynkin) ja osa taitavia aktiivitreenaajia ja seuratanssitasoisia kilpailijoita. Edelliset ottavat usein ystävällisesti kontaktia uusiinkin tulijoihin, jälkimmäiset tanssivat vain oman parinsa kanssa ja pysyttelevät tiiviisti omissa porukoissaan.

Viime lauantaina palasin tanssitauon jälkeen Filpusten kurssin kautta tanssin ja tangon pariin (täällä) - ja nautin. Palautin mieleen monia pieniä, mutta tärkeitä vakiotanssin perusjuttuja. Aina perustaa kerratessa opettajien jakamasta nippelitiedosta pystyy omaksumaan jotain uutta - eikä se varmaan lopu koskaan... Ja ehkä jopa pystyy siirtämään jonkun uuden jutun omaan tanssiinsa.

Liikkeelle lähdettiin tanssiasennosta. Kari korosti, että niin viejän kuin seuraajankin tulee tanssia selkeästi omassa tilassaan ja omilla jaloillaan, eikä kumpikaan saa rajoittaa tai rikoa toisen tanssitilaa roikkumalla, nojaamalla, työntämällä eikä puristamalla. Vartalokontakti on tärkeä, mutta se on kevyt. Tällöin se ja vankka, mutta puristamaton yhteinen raami mahdollistavat sen, että myös seuraaja pystyy tanssimaan aktiivisesti omaa tanssiaan. Lisänä keskivartalon hyvä kannatus ja selkeä lapatuki. Ylävartalo jalkojen päällä, ei eteen- eikä taaksepäin. Pylly tiukkana, napa selkärangassa. Yläselkä hieman pyöreä ja kyynerpäät aina vartalon etupuolella. Käsissä selvä vaste, mutta ei rautakankifiilistä.

Minulle on jäänyt huono tapa pitää oik olkavartta liikaa sivulle päin. Merja neuvoi minua laskemaan kyynerpääni rennosti hieman eteen ja alas, jolloin se asettuu helpommin vartalon eteen ja kyynärvarsi jää lähes pystysuoraan.

Seuraavaksi kerrattiin tangoaskelta. Eteenpäin aina kanta-askelin, taaksepäin päkiä edellä. Taka-askelissa myös reisi ja lonkka ojentuvat taaksepäin. Koko jalkapohja maahan joka askeleella - jalkapohja painuu maahan keinuen joko kantapäältä päkiää kohti tai päkiältä kantapäätä kohti. Taaksepäin astuessa kantapää irtoaa maasta viimeisenä, vaikka ponnistus tapahtuu pääosin päkiällä - ei ylöspäin, vaan matalana menosuuntaan.

Askel sekä eteen- että taaksepäin lähtee ja ponnistaa aina tukijalalta, jolloin askeleen pituus määräytyy tukijalan ponnistuksen mukaan. Polvet koukistuvat koko ajan menosuuntaan päin (eikä alaspäin :):) sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa. Jalkaterät kootaan joka askeleen välissä kiinni toisiinsa - tärkeää tanssin tangomaisuudelle ja onnistuneelle vienti-seuraamiselle. Filpukset korostivat erityisesti sähäkkää jalkojen keräämistä.

Spinkäännöksissä paino enemmän päkiöillä. Käännytään päkiän päällä kantapää kevyenä, vaikka kantapää pysyykin lähellä maata. Ei siis nousta varpaille.

Lopuksi Merja muistutti, että tango liikkuu koko ajan samassa tasossa eli ei vartalon nousuja eikä laskuja. Tärkeää kuitenkin, että polvet suoristuvat askelta astuttaessa, mutta se johtuu eteenpäin, ei ylöspäin liikkumisesta. Viejä valitsee tangon alussa millä tasolla pari tanssii - ja sama taso säilyy koko kappaleen ajan. Filpukset suosivat matalaa tangoa, mikä vaatii hyvää vartalon kannatusta ja vahvoja reisiä. Mitä matalammalla tanssii, sitä pitempiä ja voimakkaampia askelia pystyy astumaan.

Mukava ja antoisa treeni perusasioiden ympärillä. Sopi minulle, ja tykkäsin.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Takaisin tanssiin

Lähes parikuisen tanssitauon jälkeen pääsin tänään viimein treenaamaan. Tauko johtui osin terveyteen ja osin ajankäyttöön liittyvistä jutuista. Tauon jälkeen oli yllättävän iso askel palata treenisaleille. Jahkasin ja jahkasin. Kävi jopa mielessä, josko lopettaisin koko tanssin, ja etenkin treenaamisen. Vielä aamulla funtsailin, että jos en sittenkään lähde. ”Pärjäänkö?” ”Muistanko vielä mitään?” ”Jos en enää nautikaan tanssimisesta?”

Onneksi onnistuin lähes pakottamaan itseni lähtemään. Ja aika vastentahtoisesti lähdin vielä ensimmäisiin tanssitahteihinkin - mikä on minulle tosi poikkeuksellista. Sopeutumistani takaisin (?) treenikuvioihin helpotti tuttu nainen, jolla myös oli ollut pidempi tauko ja joka myös jännitti pärjäämistään kyseisessä jatkorytmässä. Ennen treeniä tsemppasimme toisiamme - vertaistukea :)

Tauon jälkeinen treenini oli Merja ja Kari Filpuksen neljän tunnin tangorupeama Käpylässä Helsingin tanssikurssien järjestämänä. Aika pian huomasin selviäväni useimpien viejien matkassa ja monen kanssa jopa osasin nauttia. Ilo ja hyvä olo alkoivat hiljakseen kuplia sisälläni ja luottamus siihen että pärjään, vahvistui.

Suuri huoleni oli ollut myös se, että jos en enää osaisikaan nauttia tanssimisesta. Mutta helpotuksekseni pelko oli ollut turhaa. Treenin jälkeen sekä kroppaan että mieleen jäi hyvä fiilis, vaikka pidemmän treenitauon takia päätin varmuuden vuoksi lähteä kotiin jo kolmen tanssitunnin jälkeen.

Jatketaan maanantaina :):)

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Mummotkin tanssivat


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää 
ja joistakin mummoista tulee puita 
ja he humisevat lastenlastensa yllä, 
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta 
ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen. 
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi

lauantai 8. joulukuuta 2018

Viimein lavalla


Parikuukautisen aherruksen jälkeen taistelin jännityksen ja innostuksen ristitulessa, kun yli 30 muun eläkeikäisen kanssa sain olla osallisena Hanna Brotheruksen tanssiteoksessa Oodi metsälle, joka esitettiin Keskuskirjasto Oodin avajaisissa itsenäisyyspäivän aattona (täällä).

Taidan olla hurahtanut nykytanssiin... Samalla lailla kuin hurahdin viitisen vuotta sitten paritanssiin - ilman mitään ennakkokokemusta tai aiempaa osaamista. Paritanssia en jätä koskaan, mutta luulen, että alan sen rinnalla kokeilla nykytanssia ja ehkä jotain muitakin tanssilajeja. Sain Hannan tanssipajaan osallistuneilta ikätovereiltani jo pari vihjettä erilaisista senioreille tarkoitetuista tai heihin vähintään positiivisesti suhtautuvista treenipaikoista ja harjoitustunneista. Intoa on enemmän kuin yli kuusikymppisen fysiikka kestää. Joten varovasti, varovasti mummoseni - krooppaa ja jaksamista kuunnellen.

Viimeistään Hannan ikäihmisten tanssipajassa tajusin, mihin innostus voi myös mummoja ja pappoja kantaa ja kuljettaa, kun uskaltaa heittäytyä innostuksen ja intohimon vietäväksi iästä riippumatta. Jos vain terveys sallii ja rohkeus riittää... Ja monenlaisten sairausjuttujenkin kanssa pystyy tekemään monenlaista, vaikka se vaatii enemmän eri asioiden huomioimista.

Tanssi kaikissa muodoissaan tuo valtavasti iloa, lisää itsetuntemusta sekä auttaa keskittymään tähän hetkeen ja kuuntelemaan vierellä pyörivää kanssatanssijaa. Elämää parhaimmillaan...

tiistai 27. marraskuuta 2018

Avaudu tanssille ja toiselle

Helsingin työväenopiston ikäihmisten tanssityöpajassa harjoittelemme koreografi Hanna Brotheuksen ohjauksessa Oodi metsälle -nimistä lyhyttä tanssiesitystä Helsingin uuden keskuskirjasto Oodin avajaisiin (täällä). Viimeinen työntäyteinen viikko on juuri alkamassa.

Tämänpäiväisissä treeneissä Hanna toivoi, että yrittäisimme tuottaa liikkeen ja tanssin sisältämme - elämään ja tuntemaan kropassamme musiikin ja lyhyen tanssihetken. Hän väitti, että läsnäolomme omassa tanssissamme (tai sen puute) näkyy myös silmistämme aina katsojille asti - jopa mummin pienistä tihrusilmistä :):) Toinen tärkeä asia jota Hanna korosti, oli ryhmän yhteisen liikkeen aistiminen ja oman yksilöllisen tanssin synkronointi ryhmän liikkeeseen. Se on hänen mukaansa jollain yliluonnollisella tavalla mahdollista, vaikka muiden liikkumista ei omaan tanssiin keskittyessä selkeästi näkisikään. Uskon että näin on, mutta se vaatii vahvaa keskittymistä ja rehellistä läsnäoloa.

Jos me edes ajoittain pystymme liikkumaan henkilökohtaisten tunteidemme voimalla ja kukin omalla liikekielellämme, mutta yhtenäisenä ryhmänä - kuten Hanna toivoo - esityksestämme tulee upea. Onneksi onnistumistamme tukevat Johannes Brotheruksen lempeä ja hieno musiikki sekä puvustajien jännittävät valkoiset silkkipaperiluomukset.

Hannan ohjeet oman liikkeen ”tuntemisesta” ja ilmaisemisesta sekä toisen läsnäolon aistimisesta ja hänen liikekielensä huomioonottamisesta - yhteisen liikkeen tärkeydestä - pätee enemmän kuin hyvin myös paritanssiin. 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Sylitanssit

Maijan torstain teemana oli sylitanssit, joiksi hän kutsui hidasta valssia, foksia, bluesia ja ns. slovareita. Eli taas tanssittiin jo tuttuun tyyliin (täällä) ensin kaksi soittoa yhtä tanssia, seuraavat pari soittoa toista ja seuraavat kolmatta tanssia - toki vaihtaen tanssiparia soittokappaleiden aikana tavallisten tanssitreenien tapaan. Kurssilaisilta vaadittiin enemmän keskittymistä, kun hitaan tunnelmallisen slovarin jälkeen saatettiin hypätä esim sähäkkään nopeaan foksiin. Mutta useimmilta vaihto sujui ilman ongelmia.

Maijan apuna olivat taas taitavat Timo ja Petra. Tanssin tiimellyksessä paljastui, että treenaajien joukossa olivat myös Timon ja Petran vanhemmat. Oli ilo saada tanssia Petran isän pehmeässä ja osaavassa viennissä, vaikka alkuun askeleeni hänen kanssaan tyystin sekosivat kun sulattelin tätä yllättävää sukulaisuussuhdetta.

Hitaassa valssissa ei torstaina ollut uutta. Joskin itselleni selveni, että naisen kädenalitus lähtee parhaiten liikkeelle oikean käännöksen alun jälkeen, jolloin miehen selkä ja naisen rintamalinja ovat menosuuntaan. Nainen astuu ykkösaskeleen suoraan miestä kohti ja kakkoskolmosella pyörähtää miehen ohjaamana oman kätensä alitse joko myötä- tai vastapäivään. Lopussa naisella on selkä ja miehellä rintamalinja takaisin menosuuntaan. 

Maija kertasi lyhyesti amerikkalaisen valssin askelta. Mies aloittaa astuen oik jalallaan eteen ristiin. Nainen astuu vas jalallaan ristiin oik jalkansa taakse (yks), jatkaa oik jalalla oik sivulle (kaks) ja kääntyy astuen takaisin vas jalalleen (kol). Tärkeää on että kakkosaskeleen jälkeen taaksejäänyttä vas jalkaa ei vedetä oik jalan viereen, vaan jalat pysyvät auki ja kolmoselle astutaan lähes samalle paikalle kuin ykkösaskel astuttiin. Askelilla on tarkoitus edetä, joten naisen on pidettävä huolta, ettei hän jää tamppaamaan paikoilleen. 

Hitaasta ja nopeasta foksistakaan ei uutta. Blues-tanssista Maija muistutti, että blues kuuluu hitaisiin tansseihin ja perusaskellus on sivulle hidas-tap, takaisin hidas-tap ja neljä nopeaa menosuuntaan mieluiten ohiaskelina. 

Vaikeinta kaikille illan tansseista tuntui olevan slovareiden eli ”hitaiden” tanssiminen. Timo korosti yhteistä tunnetta ja hyvää tanssiraamia. Tunneyhteyttä edistää, jos/kun uskaltaa tai viitsii ennen tanssiin lähtöä rauhoittua ja katsoa pariaan silmiin, eikä tanssin tiimellyksessäkään silmiin katsominen - välillä - ole kiellettyä. 

Timo neuvoi viejiä ”hitaissa” tanssimaan ennemmin laulajan melodian ja sanojen aikaansaaman tunteen kuin musiikin rytmin mukaan. Timo kertoi itse aloittaneensa etsimään ”hitaiden” tanssien luonnetta astuen/tanssien pelkkiä hitaita askelia - maltilla ja tunteella - maadoittaen jokaisen askeleen. Hän suosittikin viejiä astumaan enemmän hitaita kuin nopeita askelia ja enemmän ohiaskelia kuin kohtiaskelia - vahvalla tukijalalla ja selkeällä painonsiirrolla. Ja muistamaan, että näennäisestä hitaudesta huolimatta vartalon liike ei ”hitaissa” koskaan pysähdy. Tätä edistää se, jos seuraaja täydentää ja jopa jatkaa viejän aloittamaa liikerataa omalla vartalollaan esim. kahdeksikkoa tehtäessä.

Innostunut ilmapiiri, sopivantasoista opetusta ja paljon tanssittajia. Niistä on hyvä tanssitreeni tehty...