maanantai 30. huhtikuuta 2018

Maunulatalolla

Olin sunnuntaina ensimmäistä kertaa Maunulatalon ilmaisissa tansseissa. Ahdas ja kuuma tila, jossa yllättävän paljon (naisvoittoista) väkeä - paikalla useampikin tanssituttu Pirjon ja Maijan treeneistä. Alkuun tanssiopettajiksi opiskelijat opettivat opetusnäytteenään 2 x 45 minuuttia valitsemansa lavatanssin alkeita. Ensimmäinen tuleva tanssiope oli valinnut paljon tanssitun fuskun ja toinen vähemmän tutun masurkan. Treenaajia oli laidasta laitaan - todellisia ensikertalaisia, joille jopa fuskun perusaskel tuotti ylivoimaisia vaikeuksia ja tanssiopeopiskelijoita, jotka taisivat molemmat tanssit lähes täydellisesti.

Minulle masurkka oli uusi tuttavuus. Herttainen naisope sai kuin saikin koko treeniporukan hyppelemään innoissaan masurkan peruskuviota: kolmesti askel, askel, hyppy - ja tämän jälkeen kolme kävelyaskelta. Aloitettaessa nainen seisoo miehen oikealla puolella. Molemmat aloittavat ulkojalalla eli nainen alkaa oik jalallaan (askel), jatkaa vasemmalla (askel) ja lopuksi astuu oik jalalla eteenpäin nostaen vas jalkansa eteen koukkuun. Kolmen askel,askel,hypyn jälkeen mies ohjaa naisen kolmella kävelyaskeleella vas puolelleen. Tämän aikana mies astuu kolme kävelyaskelta taakse, sivulle ja eteen ristiin. Ja uudelleen alusta. Tämä on kuulemma masurkan A-osa. B-osaa emme ehtineet opetella, vaan se jää seuraavaan kertaan :)

Olipahan hikistä touhua. Onneksi lopulta tajusin, että kolme kävelyaskelta on todella selkeää kävelyä eikä niitä tarvitse hyppiä, ja silloin jaksoin paljon paremmin.

Treenien jälkeen ilta jatkui levytansseilla, joihin tuli yllättävän paljon nuoria osaavia tanssipareja - pääosa ilmeisesti osakuntien tanssikerhoista. Heidän taitavaa menoaan etenkin latinomusiikin soidessa oli mukava katsoa.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Salsaa vai buggaa?

Pitkästä aikaa pääsin tanssitreeneihin! Matka ja muut jutut ovat pitäneet kiireisenä. Keskiviikkona palasin Kreetalta ja torstaina piti heti päästä tantsuumaan. Yllättäen sopivat vaihtoehdot olivatkin vähissä. Lopulta päätin mennä Maija Astikaisen jatkobuggiin Puistokulmaan - en niinkään itse buggin, vaan Maijan torstaitreenien osaavien viejien ja kivan tunnelman takia.

Viejät ja tunnelma eivät pettäneet - joskin viejiä oli poikkeuksellisen vähän. Eikä buggikaan päässyt yllättämään - se tuntui edelleen jähmeältä ja epämukavalta. Buggin maatuva askel ei vain tahdo minulta luontua. Kroppa tuntuu epätoivoisesti harppovalta pökkelöltä. Tuntuu kuin koko ajan tanssisi epämukavuusalueellaan. Ja kuitenkin buggin pitäisi olla letkeä, leikittelevä ja helppo - iisien ruotsalaisten iisibiisi. Tanssi joka on vain kävelyä...

Jotain treeneistä jäi sentään mieleen. Yksi viejistä pyysi ystävällisesti, että en aktiivisesti nostaisi kättäni kun hän viejänä nostaa minun kättäni. Siitä tulee kuulemma tunne että yrittäisin viedä. Ja uskon, että välillä teen näin ja että se häiritsee vientiä. Samaan asiaan varmaan viittasi buggiguru Tommi Koivula, kun hän kerran kehoitti minua rentouttamaan tanssiessani enemmän olkavarsia.

Tiedän buggin perusasiat: varpaalta kantapäälle, maata kohti, paino joka askeleelle, kantapää maahan, lyhyet askeleet, kädet alhaalla, ei käsien vatkausta, kuminauhavaste ja katsekontakti pariin. Mutta joku mättää. Ja se joku tuntuu vuorelta, jolle on mahdoton päästä.

Muistutan itselleni, että tango ”jokaisen suomalaisen osaama perustanssi” tuntui minusta pitkään samalta - ylitsepääsemättömältä vuorelta. Mutta kun olen vuoden ahkerasti treenannut, tango on nykyään tosi rakas ja oikein odotan tangotunteja. Edelleen toki hahmotan, miten paljon tangossa on asioita joita en tanssiessani osaa/pysty toteuttamaan, mutta silti pystyn lähes joka treenikerta nauttimaan tangosta. Ja vielä runsas vuosi sitten kajahdin, kun treenisalin kajareista alkoi kaikua ihana tunteellinen tango...

Josko buggin kanssa voisi käydä samoin... Mutta se vaatisi, että lopettaisin buggin välttelyn. Nykyään pääosin kierrän buggitreenit kaukaa ja tansseissa buggin alkaessa soida lähden vaivihkaa juomaan.

Minun buggini näyttää ja tuntuu tällä haavaa lähinnä salsalta, ei buggilta. Enkä osaa salsaakaan...

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Keinuvaa tangoa

Maijan torstai toi taas ilon - huolimatta tanssilajista ja huolimatta pitkästä bussipysäkistä. Vuorossa oli vanha tango, jossa etenkin perustangosta poikkeava tanssiasento tuottaa minulle jatkuvasti lisää harmaita hiuksia. Bussipysäkin pituus taas johtui naisylimäärästä, mikä Maijan torstaitreeneissä on poikkeuksellista (täällä).

Maija oli treenajien iloksi kutsunut paikalle vanhan tangon taiturit Mervi Evelän ja Tomi Tuomen. Tanssiasennossa he korostivat sitä, että nainen nojaa kevyesti mieheen vas käsi joko miehen kaulalla (kämmen niskaa kutittaen) tai hänen olkavartensa nojaa miehen olkavarteen ja kyynärvarsi lepää kevyesti miehen keskiselässä. Solmukädet ovat vain muodollisesti kiinni toisissaan. Naisen pää ja katse suuntautuu mielellään parin väliin, ja Mervin mukaan ennemmin ylös- kuin alaspäin. Lantiot irti toisistaan ja polvet suorina. Naisella paino paljon päkiöillä - usein kannat jopa irti maasta.

Perinteisessä vanhassa tangossa parin vartalot ovat kuulemma täysin vastakkain, vartalot hieman auki ja miehen oik rinta ja naisen vas rinta toisiinsa nojaten. Mervin mukaan todellisuudessa kukin pari löytää kokoonsa ja omaan tanssiinsa parhaiten sopivan vartaloiden asennon. Esimerkiksi Mervi seisoo perustangon tapaan hieman Tomin oik puolella.

Naisen perusaskeleet on vas jalka vas sivulle (H), oik jalka (N) ja vas jalka (N) taakse menosuuntaan ja lopuksi oik taakse menosuuntaan (H). Tomin mukaan nainen ei voi ottaa liian pitkiä askelia, ja Mervi muistutti että kaikki neljä askelta ovat yhtä pitkiä. Tärkeää ja ominaista vanhalle tangolle on liikkeen keinuvuus - naisen pitkän hameen tulee heilua näyttävästi puolelta toiselle ja miehen tehdä tilaa naisen hameelle. Ja tärkeää on kerätä jalat yhteen joka askeleella.

Kuvio, jota Tomi kutsui kävelytykseksi tai ulkoilutukseksi - tuttu kuulemma arkkutangosta, lähtee perusaskeleen alulla H,N,N, jossa nainen astuu jo toisen nopean askeleen vas jalallaan vahvasti taakse ristiin. Tämän jälkeen mies kääntää naista siten, että nainen jatkaa omaan eteensämiestä kiertäen kaksi nopeaa askelta aloittaen oikealla - rytmirikko! Lopuksi nainen kääntyy keinahtaen oik jalalla sivulle ja takaisin miehen eteen ja vetää vas jalan oik viereen (H).

Yllättävän kivaa ja yllätyksekseni pysyin myös hyvin mukana, vaikka vanha tango on välillä tuottanut minulle lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia (täällä). Eilen vanhakin tykkäsi vanhasta tangosta...

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Siipiaskelia

Someron iltapäivässä harjoittelin hidasta valssia Kati Koiviston ja Antti Törmäsen opissa. Valtavasti väkeä, ja naisia - kuten aamupäivän rumbassakin - puolet enemmän kuin miehiä. Vaihtorivi jaettiin ison salin molempiin päihin, joten yhden tanssittajan kanssa pääsi pyörähtämään vain puoli salin mittaa. Epäilyksistäni huolimatta vaihdot toimivat yllättävän hyvin, eikä loppujen lopuksi jonossa joutunut odottelemaan kuin hetken. Ja yllättäen vieraaseen viejään ehti saada tuntuman puolessa salissakin...

Kati ja Antti menivät suoraan asiaan ja panivat parit treenaamaan hitaan valssin siipiaskelta. Minulla ei ollut hajuakaan mikä on siipiaskel, mutta kun opettajat tekivät malliksi, niin palautuihan tuo minunkin mieleeni. Eli nainen aloittaa siipiaskeleen yleensä astumalla vas jalalla taakse oikealle ristiin (yks), minkä jälkeen hän astuu oik jalalla oikealle kääntyen oik jalan päällä siten (kaks) että voi astua takaisin selkä edellä vas jalan päälle (kol). Tämän jälkeen seuraava siipiaskel lähtee oik jakalla taakse vasemmalle ristiin. Mies tekee vastaavia askelia peilikuvana ja eteenpäin.

Nainen voi liittää (miehen ohjauksesta) siipikäännökseen ”otson” tapaisen käännöksen. Tällöin nainen astuu ensin vas jalalla taakse oikealle ristiin (yks) ja palaa takaisin oik jalan päälle (kaks) ja kääntyy miehen vieressä oik jalkansa päällä ja vetää vas jalan oik viereen, mutta paino säilyy oik jalan päällä (kol). Tämän jälkeen nainen astuu vas jalalla miehen etumusta seuraten kääntyen miestä kohti (yks) ja astuu oik jalalla sivulle (kaks) ja vetää vas jalan normaalisti oik viereen ja vaihtaa painon (kol). Tämän jälkeen nainen jatkaa normaalisti oik jalalla taaksepäin. Pieniä, mutta kivoja kiemuroita, joilla hitaaseen tanssiin saa helposti elävyyttä.

Tauolla hiplasin Tanssitarvikkeen myyntipisteessä tangon tanssimiseen tarkoitettuja tukevia musta-punaisia korkokenkiä. Aivan ihanat - en kuitenkaan raaskinut vielä ostaa. Jos hankkisin kengät, niin varmaan tangoni muuttuisi heti tuplasti paremmaksi :):) Eiköhän siinä ole riittävä syy ostaa nuo upeat tangokengät...

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Piipahdus leirillä

Turkulainen tapahtumatalo ja tanssikoulu Suomen Media/Action (täällä) järjestää tanssileirejä ympäri vuoden ympäri Suomea. Tunnetuin leireistä lienee ensi kesänä 15. kertaa järjestettävä Valastannan tanssileiri Ylänteellä. Ja Pääsiäisleiri on jo vuosia järjestetty perinteisesti Somerolla Varsinais-Suomessa. Monesti olen Someron ohjelmaa silmäillyt, mutta toistaiseksi kotopuolen perinteiset pääsiäisriennot ovat voittaneet tanssihimon.

Tänä vuonna päätin pääsiäislauantaina piipahtaa Somerolla, kun ohjelmassa oli sopivasti keskitason rumbaa ja hidasta valssia. Mökiltä Somerolle ajoi tunnissa, ja vauraita maataloja ja auringossa hohtavia lumen peittämiä isoja peltoja katsoi mielellään.

Tanssitunnit pidettiin Teeriharjun parketilla, Kiiruun koululla ja viereisellä urheiluhallilla. Lauantain alkeis/alkeisjatkotason rumba oli Kiiruun koulun pienessä liikuntasalissa, jonka lattia oli kova ja luistamaton - mutta Jari Aaltosen huumorin avulla selvittiin. Jarin parina oli sulavaliikkeinen Alina, jonka kaunis ja vaivaton rumba oli ilo silmälle.

Jari opetti 2,5 tuntia perusaskelta - enkä ehtinyt kyllästyä. Aloittelijoiden lisäksi harjoittelemassa oli jokunen jatkotason tanssija, joista yksi hänen kanssaan tanssiessani sanoitti omatkin ajatukseni: ”Nautittava rumba ei kaipaa monimutkaisia kuvioita - perusaskel sekä oikea-aikainen ja hyvä vartalon liike riittää.” Jari korosti mm. seuraavia asioita: kantapäät yhdessä ja jalkaterät ulospäin, suunnikkaan muotoinen lepsumaton raami ja miehen määrätietoinen ykkösaskel. Kädenalituksessa nainen menee oman oik kätensä alitse ja näkee koko ajan oik kätensä. Ja katsoo kääntyessään mahdollisimman pitkään mieheen.

Hyvää ja kivaa perustreenausta, vaikka naisia olikin lähes puolet enemmän kuin miehiä. Onneksi rumban perusaskelta pystyy harjoittelemaan myös yksin - ja etenkin ns. vartalon isoloinnissa lisätreeni tulee aina tarpeeseen.