torstai 30. toukokuuta 2019

Tango tutummaksi

Tiistaina tangoa vaihteeksi TanssiGurussa Espoossa. Marika ja Kimmo Lasanen kertasivat suomalaisen lavatangon perusjuttuja: HHNN-askelia, ohiaskelia, avauksia, helppoja linjoja sekä oikeaa ja vasenta käännöstä.

Paljosta treenaamisesta huolimatta tangoni on edelleen vaiheessa. Suomen yllätyksellisen jääkiekon MM-mestaruuden innoittamana päätin tanssiparin kanssa treenatessa yrittää noudattaa tuoreiden mestareiden ohjetta. Samaa ohjetta jonka Hanna Brotherus - harjoitellessamme eläkeläisporukan tanssiesitystä Oodin avajaisiin (täällä) - sanoitti seuraavasti: Minä tuen sinua ja sinä tuet minua - yhdessä me onnistumme. Ja se tuntui jopa toimivan. Onnistuin jättämään liiallisen parin virheiden kommentoinnin väliin, ja - ainakin yritin - keskittyä viejän ohjaamaan yhteiseen tangoon. Jäi tunne, että jopa onnistuin - ainakin paritanssi tuntui tiistaina enemmän parin tanssilta.

Mitä tutuista tangon perusjutuista jäi mieleen? Ainakin se, että Kimmo astuu molemmat hitaat askeleet (HH) vartalon vastakierrolla ja lopun nopeissa askelissa (NN) vartalo jää viimeisen hitaan askeleen kierron suuntaan. Hitaiden askeleiden välissä ja kahden nopean lopussa on tärkeää, että vartalonkierto puretaan ja vartalo rentoutuu. Etenevissä askelissa vartalosta kiertyy vain ylävartalo, mutta jalat ja jalkaterät osoittavat menosuuntaan (vartalon isolointia). Mutta tärkeää on että ei kierrä vain hartioita tai ylävartalon yläosaa, vaan koko ylävartalo kiertyy lantion yläpuolelta lähtien. Sen sijaan ohiaskelissa kiertyy koko vartalo sivusuuntaan, myös lantio, reidet ja jalkaterät, jotka osoittavat vinottain paria kohti.

Kun palaan avauksesta takaisin parin eteen selkä menosuuntaan, on tärkeää, että muistan astua oik jalalla ensimmäisen hitaan askeleen riittävän pitkänä taakse menosuuntaan. Astun tämän askeleen herkästi vain paluuaskeleena miehen eteen eli vain sivulle oikealle, enkä oikealle, mutta selvästi myös taakse. Tämän unohtuessa mies tulee herkästi jaloilleni...

Tässä ehkä mukavan treeni-illan tärkeimmät oppini. Ja tärkeää oli, että sain tanssia kolme tuntia peräjälkeen vain tangoa. Ehkä osasin soveltaa myös käytäntöön jotain siitä, että pari- tai ryhmäliikunnassa ei riitä vain yksisilmäinen yksilötreeni, vaan onnistuakseen tarvitsee sisäistää edes hitunen ajatusta, että minä en pärjää, eikä minun tarvitse pärjätä yksin. Eikä pärjää toinenkaan...

Vaikka paritanssi ei kohdallani olekaan kilpatanssia, niin se on kuitenkin yhteistä tekemistä yhteiseksi iloksi ja nautinnoksi. Joten siihen voi mielestäni soveltaa joitakin ryhmäliikunnan onnistumisjuttuja...

maanantai 27. toukokuuta 2019

Lisää linjoja

Sunnuntaina Luukkosen Kimmo ja Leväsen Ida kertasivat tangoon, foksiin ja valssiin sopivia linjoja alkeisjatko-tason tunnilla. Vähän väkeä, mutta tasaparit.

Jatkuvasti ihmettelen, miten (useimmat) tanssiopet jaksavat yhtä innokkaasti opettaa riippumatta montako treenaajaa paikalle ilmestyy. Kimmollakin huumori kukkii ja hiki virtaa aina - riippumatta oppilasmäärästä. Totuushan kuitenkin on, että enempi väkeä tietää enempi leipää - pääosa paritanssitreeneistähän ainakin pääkaupunkiseudulla toimii kertamaksuperiaatteella.

Mutta takaisin tanssiin ja linjoihin. Yksinkertaisin linja on musiikkiin sopiva rytmirikko, jossa mies astuu suoraan joko oik jalalla oik sivulleen tai vas jalalla vas sivulleen ja siirtää vartalon painon astutun jalan päälle ilman vartalon kiertoa tai taivutusta. Viejä ainoastaan venyttää askeleen puoleista kylkeään ja ylävartaloaan askeleen suuntaan ja yli pitäen alavartalon ja lantion paikallaan (ns. isolointia). Lopuksi viejä siirtää vartalon painon takaisin painottomalle jalalle ja kokoaa jalat yhteen. Viejä päättää, kuinka monta iskua linja kestää. Ja seuraaja seuraa peilikuvana viejän vartalon liikettä ollen vartalokontaktissa.

Linja onnistuu paremmin, kun parin lantiot painetaan kiinni toisiinsa. Ja kun viejä asettuu ”parin alle” eli pyrkii kyykistämään polvista niin että hänen lantionsa jää ikäänkuin seuraajan lantion alle, ylävartalo suorana. Vartalon kiertyessä linjaan myös tukijalka kääntyy päkiöiden päällä siten, että varpaat osoittavat askeleen tulosuuntaan.

Seuraavaksi Kimmo opetti perinteisemmän linjan, johon viejä lähtee aina vartalon vastakierrosta selkä edellä. Saavutettuaan linja-asennon viejä voi antaa seuraajalle tilaa taivutukseen hölläämällä seuraajan selässä olevaa kättään. Tai sitten olla hölläämättä, jolloin nainen pysyy lähempänä.

Kolmantena Kimmo opetti sähäkämmän ja lyhytkestoisemman linjan. Siinä viejä astuu voimalla ja kulmikkaasti suhtlyhyen askeleen vasemmalle sivulle. Seuraavaksi hän koukistaa voimakkaasti tukijalan polvea, jolloin sivulle jäänyt oik jalkaterä liikkuu automaattisesti lattiaa pitkin poispäin vartalosta. Samanaikaisesti viejä taittaa ylävartalonsa vyötäröstä lähtien sivuttain suorana kohti oik jalkaa (vinkkuveitsi-asento). Lopuksi viejä nousee hitaasti takaisin ylös, jolloin oik jalkaterä palaa alkuperäiselle paikalle ja suoristaa ylävartalonsa. Ja jatkaa tanssiaan aloittaen vas jalalla hitaan eteen tai taakse. Koko ajan seuraaja seuraa omalla vartalollaan viejän liikkeitä,

Pikkuhiljaa linjoista alkaa tulla luontainen osa tangon tanssimista...

perjantai 24. toukokuuta 2019

Mukavaa Männistöllä

Torstaina olin ensimmäistä kertaa Männistön iltapäivätansseissa. Kauniilla paikalla Tuusulassa Kellokosken ruukin vieressä oleva Männistön lava on sinänsä tuttu, sillä Keravan Taitokolmion kesätreenit on pidetty ja pidetään Männistöllä, ja niihin olen aiempina vuosina osallistunut joitakin kertoja.

Mutta torstain kolmetuntiset iltapäivätanssit olivat uusi tuttavuus - ja osoittautui kaikinpuolin mukavaksi sellaiseksi. Ensinnäkin lavalla oli mukavasti väkeä - ei liikaa eikä liian vähän - pääosin eläkeikäisiä ja lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia. Toiseksi lavalla sai mukavasti tanssia, sillä pareja vaihdettiin ahkerasti. Kolmanneksi lavalla oli mukavasti tanssittavaa musiikkia, josta vastasi mukava nuori mies - Jarno Itkonen. Ja ulkobuffetissa oli mukavaa tarjottavaa - herkkuhiiren huomio kiinnittyi etenkin hyvännäköiseen banaanikakkuun, mikä tällä kertaa jäi vielä maistamatta. Ja vessat olivat siistit, eikä jonoja.

Ja sääkin oli mukava, vaikka Hesasta lähtiessä ajattelin että viime päivien helteistä viilennyt toukokuinen perussää saattaa olla liian kylmä lavatansseille. Palelevaisena varasin päälle poikkeuksellisesti kollarin, joten hikihän minulla virtasi kaiken aikaa. Olin unohtanut, että useimmat puiset avolavat ovat lasitettuja, eikä kylmä eikä tuuli pääse viilentämään sisätilaa, vaan pienen lavan ongelma on enemminkin tanssiväen aiheuttama kuumuus. Mutta en antanut kuumuuden enkä hien haitata menoa.

Torstai Männistöllä oli siis kokonaisuudessaan tosi mukava tanssikokemus. Eli sinne palaan mieluusti uudelleen ja toivottavasti useammankin kerran ennen syksyä...

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Fuskun pyörähdyksiä

Puotilan sunnuntai jatkui pistotreenien (täällä) jälkeen fuskun pyörityksillä - edelleen Kimmon ja Idan ohjauksessa. Kimmon mukaan fuskussa pyörii nykyään pääosin seuraaja, kun aiempina vuosina myös viejät tekivät paljon pyöriviä kuvioita.

Fuskun yleisin pyörähdys on tuttu kuvio, jossa nainen pyörähtää myötäpäivään oman oik kätensä ali kerran (HHNN) ja palaa pyörähtäen takaisin miehen eteen (HHNN). Jos mies antaa voimakkaamman vauhdin ja vastakierron eikä laske vas kättään alas, se on viesti maiselle että hänen tulee pyöriä kaksi kierrosta oman oik kätensä ali rytmirikolla (HNNH), josta liike jatkuu nopnop-taka-askeleeella.

Mies voi fuskussa lähettää naisen myös pisto- eli spinpyörähdykseen - spin tehdään miehen edessä, ei sivulla kuten edellä kuvattu peruskädenalituksessa. Tällöin mies antaa vauhtia naisen oik käteen joko omalla vas kädellään tai omalla oik kädellään (ns. hyvää päivää -ote). Kummassakin tapauksessa nainen ottaa vauhtia omalla oik kämmenellään miehen pystysuorasta ja tukevasta vas tai oik kämmenestä sekä alun voimakkaasta vastakierrosta. Mies ei työnnä naista, vaan nainen ponnistaa itse vauhtia miehen paikallaan pysyvästä kämmenestä. Nainen pyörähtää myötäpäivään (lähes) täyden ympyrän oik jalkansa päkiän päällä (H), minkä jälkeen hän kääntyy lopun ympyrästä astuen vas jalalla hitaan miehen edessä (H) ja nopnopit taakse (NN). Kimmon mukaan pisto-ympyrä jätetään hieman vajaaksi, jotta naisen vartalon liike voi jatkua vielä toisen hitaan askeleen aikana.

Lopuksi Kimmo opetti vaihtoehtoisia kuvioita, joita nainen voi tehdä miehen oikean kautta tapahtuvan tavanomaisen paikanvaihdon sijaan. Yleisin näistä on kuvio, jossa nainen astuu miehen oik kyljen ohi kääntyen miehen takana (kääntyvää) miestä kohti rytmirikolla (HNNH) ja nopeilla askelilla joko myötä- tai vastapäivään ympäri ja astuu viimeisen hitaan vas sivulleen ollen taas miestä kohti. Ja lopuksi nopnopit taakse.

Vaihtoehtoisesti nainen voi kääntyä miehen oik kyljen kautta tämän ohi neljällä hitaalla ja astua lopuksi - ollen jo kääntynyttä miestä kohden - nopnopit taakse, kuten edellisessä paikanvaihtokuviossa. Molemmissa kuvioissa viejän on tärkeä odottaa ja tehdä omat loppu-nopnopit taakse vasta kun nainen tekee omia nopnopejaan, jottei mies kiiruhda vahingossa naisen edelle.

Kolmas vaihtoehto naiselle on jäädä paikoilleen (ja yllättää mies) ja tehdä miehen edessä - hieman  tämän oik puolella - pistopyörähdys, eikä siis lähteä ollenkaan paikanvaihtokuvioon. Eli nainen voi samasta miehen viennistä itse valita, tekeekö hän HNNH-paikanvaihdon, HHHH-paikanvaihdon vai paikallaan pysyvän pistopyörähdyksen.

Aktiivinen seuraaja voi mm. näin hämmentää yhteistä tanssia ja pitää viejää hereillä ja valppaana. Lopputuloksena yhteisestä fuskusta tulee yhä kivempaa ja leikkisämpää...

maanantai 20. toukokuuta 2019

Tekniikkaa pistoihin

Sunnuntaina Puotilan työväentalolla treenattiin kahden ja puolen tunnin teemaillassa tangon pistoja ja fuskun pyörimisiä. Opena oli aina-mukava ja helposti lähestyttävä Kimmo Luukkonen Ida-apurinsa kanssa.

Hyvä keskivartalokannatus, katse kiinnitettynä etäpisteeseen silmien tasolla - ei alaspäin - ja reidet tiukasti toisiaan vasten. On tärkeää, että niin viejä kuin seuraajakin seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja pysyy koko ajan selvästi omassa tanssitilassaan. Tangon pistoihin valmistautuessa pari tiivistää lantiokontaktiaan eli yhteys haetaan alhaalta, ja vauhti vartalon kierrosta.

Myötäpäivään pyörivässä tango-pistossa nainen astuu oik jalalla voimakkaasti eteenpäin miehen jalkojen väliin - reisi/polvikontakti miehen jalkaan. Kanta-askel, mutta pyöritään päkiän päällä - kantapää kevyesti maassa. Taaksepäin nainen astuu vas jalalla lyhyemmän ja voimattomamman askeleen: Pakiältä kannalle, mutta liike pyörii taas päkiän päällä, joskin aivan lopussa painopiste on hetken enemmän kantapäällä - koko jalkapohja kuitenkin maassa ja painopiste aina eteenpäin. Taaksepäin astuttaessa pyörimisliike helpottuu, kun astuu taakse vas jalkaterä hieman sisäänpäin käännettynä. Molemmilla eteenpäin astuva askel on voimakas ja pyörimistä edistävä. Pyörimisen on tarkoitus olla ilmavaa ja kevyen näköistä.

Pisto voi pyöriä myös vastapäivään, mutta näin se on vaativampi ja harvinaisempi. Tällöin eteenpäin astutaan vas jalalla tanssiparin oik jalan ulkopuolelle. Muuten samat juonet kuin mp-pistossa.

Tangon etenevässä pistossa liike kulkee eteenpäin sekä viejän että seuraajan eteenpäin astuvalla askeleella ja pyörimisliike syntyy kummankin taaksepäin astuvalla askeleella.

Paljon on pistotekniikassa vielä opittavaa. Hyvä ja vakaa - horjumaton - tasapaino on yksi onnistuneen piston avainasioista. Ja se vaaditaan molemmilta...

tiistai 14. toukokuuta 2019

Joonaksen tango

Torstaina olin turkulaisen Joonas Kainulaisen tango-opissa Käpylän työväentalolla Helsingissä (täällä). Kolme tuntia alkeisjatkoa ja jatkoa. Paljon porukkaa ja yllättäen lähes tasapareilla - jee.

Joonas mahdutti kolmeen tuntiin paljon asiaa - lähtien askeleen ”pidättämisestä” sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa ja päätyen linjoihin ja taivutuksiin. Vaikka asiaa oli paljon, Joonaksen opetuksessa se ei tuntunut liialliselta. Hän hahmotti, mitä ryhmä pystyi omaksumaan eikä opettanut liian ”pikkutarkkoja” kilpatanssiniksejä, vaan keskittyi suomalaisen lavatangon tarpeisiin.

Joonas suosi vartalotuen hakemista keskivartalosta navan kohdalta ja korosti suoraa raamia, jonka pari löytää seuraavasti. Molemmat nostavat käsivartensa suorana sivulle olkapäiden tasolle siten, että koko matkalta molemmat käsivarret ovat yhtä pitkän matkan päässä parin käsivarsista. Pitkä, ryhdikäs selkä ja keskivartalon vahva tukeminen ovat tärkeitä, samoin hyvä pään kannatus - niska venytetään mahdollisimman suoraksi selän jatkeeksi, jolloin leuka painuu hivenen kohti rintaa.

Joonas puhui pari sanaa myös tangon vartalovasteesta. Hyvä vaste onnistuu vain kun molemmat nojaavat sopivasti toisiinsa. Ajoittain joku tangoviejä on toivonut, että nojaisin häneen enemmän. Tämän takia päätin kysyä Joonakselta, nojaanko vartalollani riittävästi viejään. Hetken tanssimisen jälkeen hän kehotti minua nojaamaan hiukka enemmän häneen ja kiinnittämään huomiota siihen, että viivytän taka-askeliani riittävästi eli ”pidättämään etenemistä”, jolloin noja viejään pysyy paremmin myös tanssin liikkuessa. Näin tehdessäni tunsin selvemmin Joonaksen vastanojan - se tuntui ennemminkin ikäänkuin vartalon imuna, ei liiallisena paineena. Asennossani/nojassani on siis parantamista.

Pisto- eli pivotkäännöksessä jalat pidetään saksiasennossa ja reidet puristetaan tiukasti yhteen. Sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa käännytään päkiän päällä, ei kantapäällä. Saksiasennossa olevia jalkoja ei kääntymisen välissä koota yhteen. Liikkuva pistokäännös etenee eteenpäin astutuilla askeleilla, kun niin viejä kuin seuraajakin vuorotellen astuvat menosuuntaan. Tämän pistoaskeleen kumpikin astuu reippaasti ja voimakkaasti ”tanssia vieden”. Taaksepäin kumpikin astuu lyhyemmän ja voimattomamman askeleen.

Joonas vinkkasi, että linja on kätevin tehdä miehen oikealle (naisen vasemmalle) ja isompi taivutus miehen vasemmalle (naisen oikealle) - ???? tai toisinpäin ???? Hän myös neuvoi viejillä tangokuvioiden kohtia, joista linjoihin ja taivutuksiin on vaivattomin lähteä ja miten niistä poistutaan. Monelle varmaan tervetulleita vinkkejä.

Linjoissa ja taivutuksissa kumpikin seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Tärkeä on siirtää vartalon paino linjaan/taivutukseen astuvan jalan päälle (enemmän päkiälle), jotta pystyy vartalon kiertyessä kiertämään myös jalkaterää kierron mukana. Painottoman jalan isovarpaan reuna koskettaa kevyesti maata. Joonas neuvoi naisia katsomaan linjassa miehen olkapäällä olevan (naisen) käden eli linjan suuntaan ja taivutuksessa vastakkaiseen eli (naisen) suoraksi jäävän jalan suuntaan.

Superkiva tunti. Selkeä, perusasioihin keskittyvä ope ja rento, tanssiin innostava tunnelma. Kiitos!

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Innokasta fuskua

Viimeisenä tanssipäivänä Madeiralla oli fuskun vuoro. Eli parhaat treenipäiväni osuivat ekaan ja vikaan päivään - rumbaan (täällä) ja fuskuun. Sunnuntaina fuskattiin sananmukaisesti hikihatussa, sillä aurinkoisena aamupäivänä hotellin 5. kerroksen auringonottoterassilla hiki virtasi, toisin kuin bugatessa pari päivää aiemmin jolloin sama paikka oli kylmä ja tuulinen (täällä).

Yritin tanssissani kiinnittää huomiota etenkin käsivarsien ja ylävartalon rentouteen. Avo-otteessa kyynervarsia ei tarvitse vasteen nimissä pitää koko ajan jäykkinä, kuten aiemmin olen ymmärtänyt. Vaikka kyynärvarret ovat taitettu kyynerpäistä tarjottimelle viejän otetta odottamaan, ne pidetään - samoin kuin käsi/kämmen - pääosin mahdollisimman pehmeinä ja rentoina. Tarvittaessa eli hetkellisissä vientitilanteissa käsivarsista tulee löytyä hyvä, riittävä ja joustava vaste!!!

Kimmo kertasi monta kivaa fuskukuviota. Kivoin ja aiemmin tuntematon oli seuraava kuvio, jossa nainen askeltaa tavallisen paikanvaihdon ja ohittaa miehen tämän oikealta puolelta. Sen sijaan mies tekee kakkososassa rytmirikon jättäen viimeiset nop,nop -askeleet astumatta. Eli vas jalalla aloitetun perusaskeleen (H,H,N,N) jälkeen mies astuu vas jalallaan taakse (H) ja oik jalallaan tämän editse ristiin kyykistyen polvista ja nojaten takaviistoon katsoen naista (H,N,N). Helppo, mutta näyttävän näköinen ja kivantuntuinen rytmirikko.

Fusku valaisi päivän ja jätti mieluisan muiston koko leiriviikosta. Kiitos Kimmo ja Marika ja koko mukava matkaporukka!

lauantai 11. toukokuuta 2019

Bachatan alkeita

Madeiran leirillä osallistuin ekaa kertaa bachatan alkeisiin. Tavallaan helppoa, mutta kuitenkin vaikeaa :):) Useimmat tanssimatkalaisista olivat lattarikonkareita, etenkin kovia salsan treenaajia. Eli tangofanina ja kokemattomana lattaritanssijana poikkesin melkoisesti joukosta. Ainoa lattari, josta tykkään - ja paljon - on suomirumba eli rumbabolero. Sitkeydellä pysyin innokkaiden bachata-tanssijoiden perässä.

Bachatassa lasketaan yks,kaks, kol, tap ja yks, kaks, kol, tap. Liikkeelle lähdetään suljetusta otteesta mutta ei vartalokontaktissa. Nainen aloittaa astumalla oik jalalla oikealle (yks), vas jalka viereen (kaks) ja askel oikealle vas jalalla (kol). Tämän jälkeen täpätään vas jalalla (nel) ja aloitetaan uudelleen astumalla vas jalalla vasemmalle (yks), oik jalka viereen (kaks), vas jalka vasemmalle (kol) ja oik jalalla täpätään (nel). Yläkroppa ja lantio liikkuvat samoin kuin salsassa.

Mies voi avo-otteesta mm. kääntää naisen selän omaa selkäänsä vasten, jolloin molemmat menevät käsiensä alta ns. helikopterina. Askelrytmi on sivulle, tap, sivulle tap eli rytmirikko.

Tässä se vähä, mitä Kimmon bachata-opeista vielä muistan. Eteläamerikkalainen tanssi, jossa oma salsasta poikkeava latinomusiikki.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Buggaa katolla

Torstaina Madeiralla buggattiin. Hotellin jumppahuone oli varattu, joten treenit pidettiin 5. kerroksen auringonottoterassilla. Tanssitilaa oli sopivasti, mutta harmiksemme sattui lomaviikon kylmin ja tuulisin päivä. Verkkarit ja kollarit päällä selvittiin alkuun, ja päästyämme tanssin vauhtiin vaatetusta saattoi vähentää - lukuunottamatta erästä kylmäkallea :):)

Tanssiporukkaamme kuului useampi buggifani, joihin minä en valitettavasti kuulu. Bugg on - osin harjoituksen puutteesta - minulle edelleen vierasta. Kuviot pääosin sujuu vaivatta - fuskun pohjalta -mutta en millään tahdo löytää buggin oikeaa askellustapaa. Toisaalta näytti siltä, että harva porukan buggifaneistakaan näytti askeltavan oikeaoppista buggia. Lukuunottamatta yhtä tanssiparia, joka tanssi pääosin kaksistaan, ja oli muissakin tanssilajeissa selvästi taitavampia kuin muut kurssilaiset.

Alkuun ajattelin jopa jättää koko buggitreenin väliin. Mutta onneksi menin mukaan, sillä yllättäen tykkäsin tanssia buggia !!! Kimmo opetti tanssittavia ja helppoja kuvioita, ja koko joukko nautti yhdessä tanssimisesta. Ja se tarttui. Porukan valtasi fiilis ”Taidoista tai askelista viis - nautitaan ja hullutellaan yhdessä!”

Ja yhdessä leikittelyhän on mielestäni juuri buggin ydintä.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Salsa vaiheessa

Kimmon ja Marikan Madeiran kurssilla oli tiistaina vuorossa salsa, joka minulle on toistaiseksi aika tuntematon latinotanssi, eikä siksi erityisen mieluinen. Onneksi tunnin alkuun Kimmo kertasi nopeasti salsan perusaskeleen, joten minäkin pääsin jujusta edes vähän kiinni.

Salsassa astutaan päkiän kautta koko jalalle - rytmillä nopea, nopea, hidas ja nopea, nopea, hidas. Nainen aloittaa oik jalalla taakse (nopea), vas jalka astu paikallaan (nopea) ja oik jalka palaa vas jalan viereen (hidas). Tämän jälkeen nainen astuu vas jalalla eteen (nopea), oik jalka astuu paikallaan (nopea) j vas jalka palaa oik jalan viereen (hidas). Ja vastaavasti mies aloittaa vas jalalla eteen - aloitus yleensä suljetusta otteesta ilman vartalokontaktia.

Nainen heilauttaa aina astuvan jalan puoleisen lonkan samalle sivulle, mutta vasta kun lonkka on ensin rauhoittunut jalan päälle (samoin kuin rumbassa ???). Samalla hän kohottaa astuvan jalan puoleisen käden sivulle kyynerpää edellä - kämmenet alaspäin ja peukalo kiinni keskisormessa, mikäli ei olla vakiotanssiotteessa. Nainen saa veivata lantiota niin paljon kuin sielu sietää, mies puolestaan rytmittää tanssiaan paljon myös yläkropan irtonaisella liikkeellä.

Jos ymmärsin oikein, salsassa ei ole työntö/vetovasteita (?), vaan nainen seuraa miehen vartalon kiertoja, vaikka liikkeissä ei ns tanssiraamia pyritäkään säilyttämään. Kimmo opetti myös useamman askelkuvion, jotka olivat helposti omaksuttavissa rumban ja fuskun pohjalta omaksuttavissa. Mutta kuvioita vaikeampaa minulle on löytää salsa syke...

Salsa on tanssi, joka elää musiikissa - rentoa nauttimista musiikin sykkeestä. Tähän pyritään, mutta mummin salsa on vielä kaukana tästä eli vaiheessa ollaan.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Hikistä rumbaa

Vappuviikon tanssin Madeiralla :):) Olen Kimmo ja Marita Lasasen järjestämällä tanssimatkalla 40 muun innokkaan tanssinharrastajan kanssa (täällä). Ohjelmassa on kaksi tuntia tanssitreeniä viitenä päivänä. Muuna aikana voi osallistua Marikan järjestämään yhteiseen ohjelmaan, kuten levadavaellukseen tai valassafariin, taikka nauttia yksikseen upeasta Atlantin saaresta.

Heti tulopäivänä meitä odotti yli kaksituntiseksi venynyt Kimmon rumbapläjäys. Treenisalina oli hotellin jumppa/joogasali, jossa oli ahdasta ja hikistä. Onneksi sopu sijaa antoi ja kunhan muisti juoda tiheästi, niin kuumuudenkin kanssa selvisi. Osallistujat olivat pääosin pariskuntia ja sinkkujakin mukaan oli hyväksytty lähes tasaparit. Kaikki - myös Kimmo ja Marika - osallistuivat parinvaihtoon, joten tanssittajia riitti. Viejiä oli laidasta laitaan, joukossa yksi osaava, täysin kurssittamaton luomutanssija ja jokunen vain lyhyen alkeiskurssin käynyt.

Mitä Kimmon opeista jäi mieleen? Tuntuu että kaikki opittu valui saman tien hien mukana taivaan tuuliin, sillä muistan tunnin jutuista poikkeuksellisen vähän. Päällimmäisenä mielessä on Kimmon kehut :):) Sain opelta vahvistusta omalle tuntemukselleni rumbani paranemisesta. Kimmon mukaan mm. vastaan juuri sopivasti viejän vetovasteeseen. Asia, jota viime kuukausina olet tietoisesti pyrkinyt treenaamaan. Sen treenaaminen on mahdollista yleensä vain jatkotason viejien kanssa eli viejän täytyy osata antaa seuraajalle vetovaste.

Askelluksesta Kimmo muistutti, että askeleelle astuttaessa lantio on hetken jalan kanssa samassa linjassa ja lantio rentoutetaan ”lonkan päälle” vasta askeleen loppuvaiheessa. Tätä Kimmo korosti hokemalla: ”Askel, lantio, askel, lantio...” Taakse ja eteen astuttavat nopeat askeleet astutaan jalkaterä ulospäin, mutta samaan linjaan edessä/takana olevan ”hidasjalan” kanssa. Ja jokainen askel astutaan päkiän kautta.

Oikeaa kättään Marika piti selvästi leveämmällä ja ”avonaisemmin” kuin moni muu rumbaope opettaa. Osahan kehottaa tanssimaan rumbaa jopa taittaen käsivartta kyynerpäästä suoraan ylöspäin ja pitämään kyynervarret yhdessä. Tätä kysyessäni Marika arveli ystävälliseen tapaansa, että tanssitapoja on useita. Useimmat viejistä pitivät solmukättään siten, että naisen kämmen asettui kevyesti pitämään kiinni miehen vas käden peukalosta.

Kuvioissa uutta oli mm. otso, jonka nainen tekee omalle oikealleen. Perusaskeleen puolikkaan (1,2,3,4) jälkeen nainen astuu seur hitaan tavalliseen tapaan oik jalalla oikealle ollen miestä kohti (1,2). Tämän jälkeen hitaan askeleen lopussa nainen kääntää rintamalinjansa oikealle ja astuu vas jalalla nopean askeleen miehen editse kääntyen miehen suuntaan otsolla ympäri (3) ja palaa miehen eteen astuen oik jalalla kääntyen (4).

Ahtaudesta huolimatta oli kivaa, rentoa ja vauhdikasta eli nautittava iltapäivä hotelli Alto Lidon kakkoskerroksessa.