Viihdyin Männistöllä

Voiko suomalaisempaa olla? Pyöreä, maalattu puulava kauniin vesistön äärellä. Naiset lavan oikealla ja miehet vasemmalla reunalla odottamassa musiikin ensitahteja ja tanssihaun alkamista. Unelmavävyt soittamassa humppaa, foksia ja tangoa. Tunti miesten hakua, tunti naisten hakua ja tunti sekahakua. Eli kaikki saavat tanssia - ja kaikki tanssivat. 

Punattuja huulia, hikisiä paitoja ja tuoreita lohileipiä. Torstai-iltapäivä Männistön lavalla Tervakoskella eläkeläisten päivätansseissa. Eläkeiästä huolimatta jalka nousee ja ilo raikaa - useimmilla paremmin kuin monella nelikymppisellä.

Onneksi monta kesätorstaita on vielä edessä ennen pimeää talvea.

Paras viimeisenä

Osallistuin Joensuun viisipäiväiselle tanssiviikolle kolmena päivänä. Viimeisenä päivänä oli Arto Petjalan keskitason Hitaat-treeni, mikä osoittautui tanssiviikon antoisammaksi oppitunniksi.

Väkeä Arton treeneissä oli paljon ja kaikkien iloksi lähes tasaparit. Parinvaihto toimi hyvin ja tunnelma oli alusta lähtien hyvä ja rento. Ope keskittyi pääosin läsnäolon harjoitteluun ja kokemiseen. Arto soitti lähes koko treenin ajan yhtä ja samaa Kyösti Mäkimattilan kappaletta, joka sopi erittäin hyvin hitaiden tanssimiseen. Nimeä en muista, mutta siinä laulettiin ihmisen rikkinäisyydestä ja nähdyksi tulemisesta - ehkä naivia, mutta herkkää ja koskettavaa. (ks. PS)

Arto oli jäsentänyt oppitunnin hyvin ja veti sen läpi innostuneena. Hän tanssi ilman paria, mikä alkuun häiritsi minua kun en nähnyt seuraajan osuutta. Mutta loppujen lopuksi se oli hyvä ratkaisu. Näin ope ei konkreettisesti näyttänyt miten parina keskitytään läsnäoloon, vaan se jäi jokaisen parin omaan harkintaan ja valintaan.

Arto auttoi meitä pienin ”sanallisin” askelin lähestymään paritanssin ydintä. Olemaan lähellä ja päästämään lähelle. Hyväksymään itsemme ja toisemme sellaisina kuin siinä hetkessä olemme. Nauttimaan musiikista, liikkeestä ja yhdessäolosta - yhdessä kulloisenkin tanssiparin kanssa. Rauhoittumaan hetkeen, toisen ihmisen lähelläoloon.

Arton mukaan hitaissa vienti-seuraaminen paranee, kun ajattelee että viejän ja seuraajan selät - ei rintamukset - tanssivat vastakkain. Alkuun Arto pani meidät liikkumaan parimme kanssa oikeasti selkä selkää vasten. Musiikin soidessa meidän tuli liikuttaa toisiimme nojaavia selkiämme yhdessä musiikkia myötäillen, muuten paikallaan pysyen - hakien yhteistä liikettä ja tunnelmaa. Seuraavaksi siirryimme normaaliin tanssiasentoon, jossa tanssimme vain hitaita askelia - ajatellen edelleen että tanssimme toistemme selkiä vieden/seuraten. Pikkuhiljaa etenimme vapaaseen hitaaseen tanssiin - edelleen saman Kyöstin kappaleen soidessa.

Toinen Arton käytännön vinkki hitaiden tanssimiseen liittyi pään asentoon. Jos haluaa (ei Arton ensisijainen suositus) tanssia hitaita päät yhdessä, niin kumpikin pitää selkänsä ja ylävartalonsa suorina ja taivuttaa päätään paria kohti vasta niskasta lähtien. Eli etenkään viejän ylävartalo ei saa valua seuraajan tanssitilaan.

Hotelli Kimmelin tanssisali täyttyi läsnäolosta ja ihmisistä jotka nauttivat tanssimisesta - Joensuun tanssiviikon parasta antia. Kiitos Arto - onnistuit ja me onnistuimme. Nautimme - yhdessä.

Ps. Syyskuun alussa äkkäsin, ettei ko kappale ollutkaan Mäkimattilan, vaan Juha Tapion Kelpaat kelle vaan. Tunnistin Juha Tapion kappaleen kun se soi autoradiossa...

Kahdet valssit

Joensuun tanssileirillä Susa Matsonilla oli yksi keski- ja yksi jatkotason hitaan valssin tunti, joihin kumpaankin osallistuin. Ensimmäinen pidettiin tukalan ahtaassa Joensuu-salissa ja toinen liikuntakeskus Fittarin ilmastoidussa treenitilassa. Keskitason tanssijoilla parinvaihto toimi hyvin, mutta jatkotasolla yli puolet tanssijoista pitäytyivät tanssimaan vain oman parinsa kanssa. Liekö tämä tavallista muissakin jatkotason treeneissä? Tiedä häntä, koska minulla ei ole paljon kokemusta jatkotasosta.

Susan valssissa ykkös- ja kakkosaskel astutaan yhtä pitkinä. Hän myös muistutti, että valssille tyypillinen vartalon sivusuuntainen aaltoliike syntyy luonnostaan, kun tukijalalta ponnistaa kakkosaskeleelle. Sitä ei tarvitse tehdä keinotekoisesti. Valssissa kumpikin tanssija pitää päänsä selkeästi omalla puolellaan, katse poispäin parista. Ja pää suorassa selkärankaan nähden - rangan jatkeena.

Jatkotreeneissä harjoiteltiin pivot-käännöstä. Siinä astutaan parin jalkojen väliin reisi reittä vasten ”sukkahousut suhisten” eli jalat tiukassa saksiasennossa niin viejällä kuin seuraajallakin. Tehdäänkö pivotissa vartalonousuja - se jäi minulle vielä epäselväksi?

Parin vaihtajana sain kivasti tanssia keskitason tunnilla ja pääosin taitavassa viennissä. Jatkotunnilla tanssimiseni jäi vähäiseksi, koska paria vaihtavia viejiä oli vähän ja vaihtoviejät olivat (yllättäen) ennemminkin keski- kuin jatkotasoa. Joensuun valssianti jäikin vähäiseksi, toisin kuin esim. rumban, tangon ja hitaiden kohdalla.

Foksi elää joustosta

Monista leireistä poiketen Joensuussa oli ohjelmassa myös foksia, jonne sekä nopean että hitaan foksin ystävänä osallistuin. Opettajana oli Matsonin Susa ja kyseessä keskitaso.

Susa opetti etupäässä tavallista, askeliltaan lähinnä hitaita tai tangoa muistuttavaa himmausfoksia. Tunnista mieleen jäi etupäässä tanssiasento ja baunssi. Ilmeisesti koska foksi on usein ensimmäiseksi opittu tanssi, Susa kävi läpi aloittelevan tanssiparin asennon, jolloin ei yleensä vielä haluta/osata tanssia vartalokontaktissa. Tanssilattiallakin nainen päättää kuinka lähellä tanssitaan, ja herrasmiesviejä kunnioittaa naisen valintaa. Hajuraolla tanssittaessa nainen säätelee etäisyyttään miehestä asettaen vas kämmenensä miehen oik hauislihaksen päälle siten, että peukalo on olkavarren etupuolella ja sormet puristuvat kevyesti hauiksen ympärille. Tarvittaessa nainen voi ”työntää” peukalollaan miestä kauemmaksi, jos tämä naisen mielestä tulee liian liki. Naisen kyynervarsi lepää kevyesti miehen oik olkavarren päällä kyynerpäät tasassa.

Baunssi eli jousto ”ylös, alas” on oleellinen osa fuskua. Tukijalalta lähtiessä ponnistetaan ”ylös” ja uudelle tukijalalle astuttaessa painutaan ”alas”. Baunssi lähtee vartalosta ja nilkoista.

Joensuun opetustunnit olivat 75 minuutin mittaisia, joten aikaa ei muuhun enää jäänytkään. Kivaa oli ja foksi tuntui maistuvan muillekin kuin minulle.

Tangoa tukijalalla

Susa Matsonin keskitason tangossa oli hikistä ja ahdasta. Hotelli Kimmelin pienessä kokoushuoneessa oli liian vähän tilaa viidellekymmenelle opinhaluiselle ja liian vähän ilmaa ukkostavana heinäkuun maanantaina. Mutta selvisimme hengissä - ja opimme käyttämään tukijalkaa.

Tapansa mukaan Susa palautti alkuun myös keskitason tanssijoiden mieleen ja kroppaan tangon perusaskelta - tosin hieman uusin sanoin. Tällä kertaa Susan slogan oli ”tangoa tanssitaan tukijalalla”. Tämä sanoittaa aika hyvin tangon askeltamisen luonnetta ja mielikuva myös helpottaa mieltämään, että askel lähtee aina tukijalan ponnistuksesta - niin etu- kuin taka-askel. Susa myös korosti sitä, että viejän energia-taso ikäänkuin nousee, kun hän valmistautuu astumaan nopeita askeleita - minkä seuraaja tunnistaa.

Vartalon kierrot lähtevät selkärangasta siten, että napa kääntyy - kiero ei lähde olkapäistä eikä käsivarsista. Ylävartalon mukana kääntyy myös lantio, mutta ei pää.

Tauolla oli varttitunti vapaata tanssia. Kuumuudesta huolimatta halusin ja sain tanssia. Tango sujui yllättävän mukavasti ja nautittavasti ympärillä seuraavista silmäpareista huolimatta. Ehkä kurssit on tuottanut tulosta?

Tykästynkö chachaan?

Maanantai-iltapäivänä ajauduin Joensuussa Bettina Karppisen chachan tunnille, koska vaihtoehtoina olisi ollut kaksi keskitason swing-tanssia - Boogie woogie tai norjalainen koko kansan swing, joista en tiedä mitään. Ja onneksi ajauduin, sillä Bettinan riemukkaalla tunnilla aloin jopa vähän pitää chachasta.

Tykkään valtavasti rumbasta, mutta chacha-tunteja nykyään jopa vähän vältän. Chachan alkeissa ja lavoilla, joissa pääosin olen ko tanssiin tutustunut, chachasta on jäänyt ponneton ja persoonaton fiilis. Mutta Bettinan keskitason chachassa opettaja loi heti kättelyssä tanssiin ryhdikästä latinofiilistä, mikä miellytti minua. En osaa tarkkaan kuvata, mikä tähän vaikutti. Ehkä sähäkän ja innostuneesti opettavan Bettinan innostus vain tarttui myös oppilaisiin?

Latinoasento - paino päkiöillä, peppu hieman (todella vain vähän) takana ja suppea tanssiasento. Tunnilla Bettina kertasi pääosin vain chachan perusaskelta. Jos lasketaan ”yks,kas,cha,cha,chaa”, niin ykkösaskel on taakse tai eteen ja kakkosaskeleella palataan tukijalalle. Tämän jälkeen astutaan chachachaat sivulle. Ensimmäinen cha-askel on lyhyt ja se astutaan voimakkaasti päkiällä - Bettinan sanojen mukaan kuin rumban cucaracha eli torakkaa tappaen. Toisella challa vanha tukijalka vedetään edellisen askeleen viereen (aivan kiinni) ja kolmannella challa astutaan pitkä askel päätyen päkiän isovarpaan puolen kautta koko jalkapohjalla maahan. Jalat liikkuvat polvi johtaen - sähäkästi ja määrätietoisesti.

Kun tähän lisätään iskevä chacha-musiikki ja pippurinen Bettina, niin johan se chacha uppoaa mummiinkin.

Rumballa alkoi

Voiko maanantai paremmin alkaa kuin rumba-bolerolla? Näin ihanasti alkoi noin viidenkymmenen innokkaan tanssinharrastajan aamu hotelli Kimmelin juhlasalissa Joensuun tanssileirillä. Opettamassa herskyvä huumorinen Bettina Karppinen ja treenaajien iloksi lähes tasaparit.

Bettinan keskitason rumbatunti oli loistava - sopiva sekoitus tarkkaa tekniikkaa ja tunnelmallista tanssia. Tiukka 75 minuuttia kestävä pläjäys alkoi yksityiskohtaisella rumba-askeleen treenaamisella. Jalkaterät aina auki - lause jota Bettina toisti treenin aikana useita kertoja. Eli jalkaterät akuankkana niin perusasennossa, käännöksissä sekä sivulle, eteen ja taakse astuttaessa.

Solmukädet kyynerpäästä suoraan ylös. Nainen puristaa hellästi miehen vas käden peukaloa ja asettaa kyynervartensa kiinni miehen kyynervarteen - vähän tämän sisäpuolelle.

Bettina kehotti kaikkia viemään koko vartalon painon kunnolla kolmos-askeleelle eli eteen/taakse astuvan jalan päälle. Askeleelle varpaat edellä eikä tanssin tuiskeessa isovarvas saa irrota kertaakaan maasta. Jalka kierrätetään aina tukijalan kautta. Askeleen pituutta kysyessämme Bettina neuvoi pitämään sivuaskeleen lantion levyisenä ja eteen/taakse-askeleen tavallisen kävelyaskeleen pituisena.

Naisen käden alituksessa nainen astuu ykkösiskun sivuaskel (jalkaterä auki) sivulle rintamalinja miestä kohti ja vielä kakkosiskulla rintamalinja osoittaa viejään. Vasta kolmosella nainen kääntyy myötäpäivään oman käden ali astuen sivulle (jalkaterä auki) ja nelosella nainen kääntyy loppuun vartalon painon palaessa tukijalalle. Seuraavalla ykkösellä nainen astuu takaisin miehen eteen.

Tiistaina Joensuussa oli vuorossa Susa Matsonin perustason rumba-bolero. Susa korosti - kuten aina - rumban aistillisuutta. Pyllyt pyörimään ja rintakehät elämään sydämen kyllyydestä!

Ykkösaskel sivulle lähtee tukijalan työnnöstä ja kyljen venytyksellä - hartiat pysyvät tasassa. Susan mukaan eteen ja taakse astuttaessa vartalon painoa ei viedä kokonaan astuvalle jalalle, vaan paino jätetään askeleen (jalkojen) keskelle (vrt. Bettina yllä). Näin siksi, että edestä/takaa pääsee nelosiskulla ketterästi takaisin tukijalan päälle. Eteen ja taakse astutaan aina ”samalle lankulle”. Eteen astuttaessa taakse jäävä polvi taipuu kiinni eteenpäin astuneen jalan suorassa olevaan polveen.

Lopuksi Susa palautti mieleen cucarachan eli torakan tappamisen. Susan mukaan cucarachassa nainen pyörittää enempi takamustaan ja mies ylävartaloaan ja niin paljon kuin sielu sietää. Mitä enemmän, sitä parempi. Susa muistutti, että kosiotanssin tulee tuntua ja myös näyttää kosiotanssilta.

Olen Susan kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että nautittavassa rumbassa ei tarvita muita kommervenkkejä kuin oikein rytmitettyjä perusaskeleita, aistillisia cucarachoja ja sopivasti ajoitettuja, hengittäviä taukoja.

Niin Bettinalta kuin Susalta opin taas lisää ihanaa rumbaa - perustekniikkaa painottaen. Kumpikin kannusti meitä rohkeasti ilmaisemaan aistillisuutta, mutta sopivasti omien persooniemme kautta. Eli kunkin oma persoona saa ja pitää näkyä tanssissa.

Taas Joensuussa

Osallistun kolmatta kertaa Joensuun tanssiviikolle, joka alkaa tänään. Ensimmäistä kertaa olin täällä tanssitaipaleeni alussa vuonna 2014 (täällä), jolloin pelotti sikana. Mutta selvisin ja tykkäsin ohjelmasta, opetuksesta ja tunnelmasta, joten viime kesänä tulin toistamiseen (täällä). Edelleen tykkäsin, ja siksi täällä ollaan taas.

Ohjelmassa on paljon tapahtuman luojan konkariopettaja Juhani Tahvanaisen suosimia swing-tansseja. Ja Juhanin lempilapselle - vanhalle tangolle - on varsinaisen tanssileirin jälkeen omistettu ihan ikioma viikonloppu. Leiriohjelmasta löytyy myös tavanomaisia lavatansseja, joihin minä pääosin osallistun: mm. tangoa, hidasta valssia, foksia, rumbaa ja chachaa.

Kymmeneltä alkaa Bettinan rumba hotelli Kimmelin juhlasalissa, joten perästä kuuluu...

Rumbaa meren äärellä

Helsingin Kansantanssin Ystävät (täällä) ovat vuosia järjestäneet lavatansseja Merimelojien majalla Meilahdessa. Merellisissä maisemissa tanssitaan keskiviikkoiltaisin - seitsemästä kymmeneen - elävän orkesterin säestyksellä kesä- ja elokuussa. Ennen varsinaisia tansseja tanssinopettaja Pirjo Kärnä kertaa lyhyesti lavatanssien alkeita. Tällä viikolla kertausvuorossa oli aina yhtä ihana rumba-bolero.

Pirjo muistuttu rumban perusjutuista: paino päkiöillä, jalkaterät hieman auki, kapea tanssiraami ja solmukäden kevyt ote. Oikea-aikainen lantion liike ja toimiva työntö-vetovaste. Ja tietenkin roppakaupalla tunnetta sensuellin liikkeen lisäksi.

Merimelojilla on aina kivaa. Alkuilta on ruuhkainen, mutta viimeisen puolen tunnin aikana tanssitilaa on yleensä ruhtinaallisesti. Tanssiporukka on pääosin eläkeläisiä sekä entisiä tai nykyisiä kansantanssijoita. Alussa suositaan miesten hakua, mutta kahdeksan jälkeen jatketaan ensin naisten haulla ja sitten sekahaulla, joten kaikki halukkaat pääsevät tanssimaan.

Nykyään jo kymmeneltä loppuvien tanssien jälkeen voi halutessaan jäädä jatkamaan juttua vieressä olevaan persoonalliseen kahvila Regattaan (täällä), joka sateettomina kesäiltoina on auki yhteentoista asti.

Tangovalssi

Pirjo Kärnän jatkotreenin (täällä) toinen puolitoista tuntinen harjoiteltiin tangovalssia eli valssimusiikkiin tanssittiin tangon - lähinnä vanhan tangon - askelia. Minulla eka kerta, ja askelten sovittaminen musiikkiin ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut.

Askeleet lähinnä kävellään - ilman valssin nousuja, mutta valssimaisen rennosti huojahdellen. Edetään hidas, nopea, nopea, hidas -askelilla, jolloin ensimmäinen hidas kestää valssimusiikin ensimmäisen yks,kaks,kol ajan. Seuraavan yks,kaks,kol aikana astutaan nopea,nopea eli kaksi nopeaa askelta ja viimeinen hidas astutaan valssin kolmannen yks,kaks,kol aikana. (Kait näin??)

Nainen aloittaa astumalla vas jalalla vas sivulle ja vetämällä oik jalka painottomana vas jalan viereen (hidas), sitten kaksi ohittavaa ohiaskelta (nopea,nopea) ja lopuksi nainen astuu oik jalalla oik sivulle ja vetää vas jalan painottomana oik jalan viereen (hidas).

Samoilla askelilla voi tehdä mm. käännöksiä ja avauksia. Tanssiasennosta Pirjo ei puhunut mitään, mutta kuvittelen, että mukavinta tangovalssia on tanssia vanhan tangon asentoa muistuttavassa etunojassa.

Kun perusvalssi pitkästyttää, sen sijaan voisi ehkä joskus kokeilla tangovalssia...