Takkutangoa

Maanantaina päätin pitkästä aikaa kokeilla tangon alkeistreenejä. Josko perusteiden kertauksesta tarttuisi taas mukaan jotain uutta, kuten lähes aina on tapahtunut. Konkarina pystyy usein opetuksesta omaksumaan sellaisia pieniä nyansseja, joita aloittelijana ei lainkaan äkkää. Eli suuntasin Antti Törmäsen kolme tuntiseen tangon alkeis/keskitaso-iltaan Käpylän työväentalolle. 

Paikalla oli yllättävän runsaasti väkeä - ja muista pääkaupunkiseudun tanssikouluista poiketen poikkeuksellisen paljon nuoria 25-35 -vuotiaita naisia ja miehiä. Ja oikeita tangon ensikertalaisia ehkä neljäs-kolmasosa paikallaolijoista, mikä on paljon ja harvinaista. Joten Antti lähti todella alkeista ja koko ilta tanssittiin hajuraolla ilman vartalokontaktia, ja näin tekivät kaikki.

Antti kehotti tangoa tanssiessa viejiä ajattelemaan taakse jäävää jalkaan, ei eteenpäin astuvaa jalkaa. Tällöin askeleen voiman saa helpommin lähtemään ponnistavasta tukijalasta, eikä askeleelle tarvitse ”harpata”. Tärkeää on myös, että koko vartalo ja pää seuraavat eteenpäin astuvaa jalkaa. 

Yksi ensikertalaisista kysyi, että miten tangon saa erottumaan muista sylitansseista - mikä on tangon juju? Antti lähti etsimään vastausta tunteista. Tangoa tanssiessa näkyy ja tuntuu tunteet, tanssi menee ihon alle. Tangosta välittyy orastavaa ihastusta, pettynyttä rakkautta ja piilotettua vihaa :):)

Lopussa treenattiin vielä yksinkertaista otsoa. Nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H), palaa takaisin vas jalan päälle kohti miehen oik kylkeä (H), astuu oik jalalla miehen oik puolelle (H) - ei kylkeen rinnalle, vähän etuviistoon, kääntää miehen kautta etuotson seisten oik jalan päkiän päällä (H), astuu astuu vas jalalla eteenpäin menosuuntaan (H) ja palaa lopuksi lähtöasentoon miehen eteen. miehen eteen.

Yllättäen perusaskeleen harjoitteleminen hajuraolla vakiparin kanssa takkusi torstaina tosi paljon. Eli ei ne alkeet konkarillekaan aina ole helppoja. Jonkinlainen tanssirauha löytyi vasta viimeisen treenitunnin aikana, eikä siinäkään ollut kehumista... 

Parasta pitkään aikaan

Torstaina olin Männistön kesälavalla Kellokoskella keravalaisen Taitokolmion iltaharkoissa. Jyrki Keisala opetti kolme tuntia suljetun otteen tansseja keskittyen pääasiassa lavatangoon.

Täydet pisteet Taitokolmiolle siitä, miten he ovat huomioineet koronatilanteen tanssiharjoituksissa. Menin paikalle väkimäärää jännittäen, ja valmiina kääntymään takaisin kotiin, jos ruuhka (ja korona) alkaisi minua ahdistaa. Toisin kävi :):) 

”Pysyvät” tanssiparit (ei normaalia parinvaihtoa), kuten useimmilla heinäkuussa alkaneilla muillakin tanssikursseilla. Lavalla oli myös riittävästi tilaa tanssia. Vaikka tällä kertaa ei ollut ennakkoilmoitusta, sähköpostilla ja fb:ssa oli jaettu selkeää infoa, miten paikalla pitää toimia. Pareja oli sopivasti, ei liikaa, jolloin riittävien turvavälien säilyttäminen myös tanssiessa oli mahdollista. Tervehtiessä halattiin vain ”vakitanssiparia”. Käsidesiä oli useassa paikasda ja sen käytöstä muistutettiin. Tämän lisäksi kolmen treenitunnin aikana koko porukka komennettiin kahdesti vessaan käsien vesipesulle. Kiitos tästä etenkin seura-aktiiville Kirsille :):)

Illan kruunasi se, että Jyrki Keisala oli parhaimmillaan: innostunut ja innostava, läsnäoleva, selväsanainen ja positiivisen hauska. Opetettava joukkokin oli riittävän pieni, mikä edisti rakentavaa keskustelua opettajan ja oppilaiden välille. Myös se, että koko ilta tanssittiin saman parin kanssa, tuntui luovan tavallista selkeämmän kaaren illan sisältöön niin opettajalle kuin tanssijoille, mikä puolestaan rauhoitti kaikkia. Vaikka suosinkin (ja odotan innolla) parin vaihtoa, olin hurmaantunut Männistön tunnelmasta.

Alkuun haettiin keskivartalon hyvää kannatusta ja tangon määrätietoista askellusta, vartalovientiä ja herkkää seuraamista. Läsnäoloa ja toisen kuuntelua unohtamatta. Jyrki opettaa ns. foksitangoa, jossa kahden eteenpäin astutun hitaan (HH) jälkeen jälkeen viejä astuu nopeat askeleet aloittaen vas jalalla selkeästi vas etuviistoon, ja oik jalka yhteen (NN). Jyrki korosti, että myös NN-askeleet pitää olla selkeät, määrätietoiset ja sähäkät eli suht pitkä ja voimakas askel. 

Lavatangon käyttökelpoisin askelkuvio on Jyrkin mielestä oikea ohittava neljänneskäännös, joka useimmin astutaan HHNNNN-rytmillä. Käännöksen voi tehdä myös mm. HHHHHH ja HHHHNN. Haastavin näistä on kuuden hitaan askelsarja. Käännöksen tärkein ja nautittavin askel on 6. askel, jossa kummallakin on vahva ylävartalon kierto toisiaan kohti. Viejän (ja seuraajan) on tärkeä selvästi pysäyttää vartalon etenevä liike hetkeksi 6. askeleelle (vaikka kyseessä olisi ns. nopea askel), ennen kuin hän jatkaa vartalon rentouttamista ja seur askeleelle.

Jyrkin tango oli kokonaisuudessaan ehdottomasti paras tanssitreeni, jolle koronatauon jälkeen olen osallistunut. Ja päihittää monet muutkin oppitunnit, joilla olen yli viiden vuoden tanssi-innostukseni aikana vieraillut. 

Tangoa ja paritanssia lähestyttiin tanssikokemuksen ja tunnelman kautta, ei kuviokiemuroihin keskittyen, mutta silti ymmärrettävän arkipäiväisesti. Hyvä Jyrki!

Norsuilua

Pitkästä aikaa oma tanssini tuntui koko treeni-illan kömpelön norsun liikehdinnältä. Olin Vantaan Puistokulmassa Susa Matsonin keskiviikkotunneilla harjoittelemassa arkkutangon alkeita, joissa vielä viikko aikaisemmin olin nauttinut (täällä).

Niin se tanssitaito ja -nautinto vaihtelee - välillä luistaa ja välillä takkuaa rajusti. Helppo sanoa/kirjoittaa, mutta kun takkuaa, niin se harmittaa ja latistaa pirusti, kun tietää että yhtä hyvin voisi luistaa. Ja kun ei oikein ymmärrä, miksi ei luista. Toki vähän aavistaa - mieli ehkä maassa, takana huonosti nukuttu yö, omaa tasoonsa nähden liian vaativassa treenissä, päivässä ollut liikaa tylsiä tapahtumia ym ym

Tanssini tuntui lähinnä norsun tallustelulta. Tangon perusaskel sekä eteen- että taaksepäin tuntui kyllä sujuvan tasapainoisesti kun sitä treenattiin yksin. Mutta kun parin kanssa askelsin, tuntui etten saanut edes sitä sovitettua mukavasti viejän askellukseen. Outoa ja harmittavaa. Lisäksi tasapaino horjui ja keskivartalotuki lössähti vähän väliä. Toistuvasti karkasin viennistä kiiruhtamalla viejän edelle, käännyin väärään suuntaan, jäin viejän askeleen alle tai muuten vaan kompuroin - muun muassa. Kömpelöä, kömpelöä ja kömpelöä.

Pari Susan opettamaa uutta kuviota jäi kuitenkin mieleen, vaikka kroppa ei niitä täysin omaksunutkaan. Yksi kuvio, jota Susa kutsui (ehkä) ruotsalaiseksi käännökseksi: Nainen aloittaa astumalla oik jalalla oik sivulle ja vas jalka taakse ohiaskeleena, minkä jälkeen hän ojentaa oik jalan taakse valmistautuen astumaan sillä taakse, mutta pitää vielä painopisteensä tiukasti etummaisen vas jalan päällä. Tällöin mies kääntää naisen itsensä kautta, naisen vastapäivään ympäri siten että naisen kasvot tulevat menosuuntaan. Tällöin takana ollut oik jalka heilahtaa boleon vas tukijalan viereen, josta nainen jatkaa edelleen menosuuntaan astuen oik jalalla eteensä, vas jalka eteen ja oik yhteen.

Toinen minulle uusi kuvio oli ns. katkaistu otso, joka alkaa keinuaskeleella siten, että nainen astuu oik jalalla taakse (N), palaa vas tukijalan päälle (N) ja astuu oik jalalla lyhyen askeleen miestä kohti, hieman miehen oik sivulle (H). Nainen jatkaa ikäänkuin miestä kiertäen ja astuu vas jalalla miehen oik sivulle (N) vieden vas jalalle myös painopisteensä, mutta oik jalan päkiä ei irtoa maasta. Tässä kohtaa mies laittaa jalkateränsä hetkeksi naisen oik jalan sisäpuolelle, jolloin naisen liike pysähtyy ja nainen vetää vas jalan takaisin oik jalkansa viereen ristiaskeleeseen (N). Naisen rintakehä on koko ajan miestä kohti, ja miehen naista kohti.

Kivoja kuvioita, mutta norsuiksi ilta meni... Ehkä ensi keskiviikkona tango tuntuu paremmalta. Ehkä?

Se vie koko käden

Tangosta on - vaivihkaa - tullut suosikkitanssini. Tanssitaipaleeni alussa tango tuntui haastavalta ja jopa pelottavalta - liian intiimiltä ja haastavan luovalta. Mutta toisaalta kutsuvalta ja kiehtovalta.

Tänään tuntuu, että viimein olen saanut jalkani tai ainakin pikkusormeni tango-oven väliin. Pääosin osaan ja uskallan heittäytyä tangomusiikin ja -tunnelman vietäväksi - joskin edelleen kankeus, arkuus ja kömpelyys valtaa välillä kropan ja/tai mielen. Useimmiten pystyn kuitenkin seuraamaan viejää, liikkumaan myös itse aktiivisesti ja nauttimaan.

Torstaina sain taas treenata tangoa Kimmon ja Marikan opissa Espoossa. Kimmo opetti helppoja argentiinalaisen tangon kuvioita, jotka sopivat myös suomalaiseen lavatangoon. Tällä kertaa Espoon VPK:n talolla oli ylimäärin naisia. Oliko osa viejistä säikkynyt ohjelmassa mainittua ”arg. maustein”, sillä yleensä tangotunnit keräävät jopa enemmän miehiä kuin naisia.

Kimmon ”arg. mausteet” olivat lähes samoja kuin kollegansa Joonas Kainulaisen ”pienen tilan kuviot” viikko sitten Käpylässä (täällä). Eli opeteltiin helppoja, arkkutangosta lainattuja kuvioita, kuten etu- ja takaotsoja ja naisen kierrättämistä. Tuntui hyvältä treenata opettajan ohjauksessa ko kuvioita uudelleen, kun sekä aivoissa että lihaksissa oli ennestään jonkinlainen käsitys siitä miten liikkeet menevät. Illan aikana ymmärrys kuvioista parantui ja saatoin keskittyä myös pienempiin yksityiskohtiin.

Nainen voi lähteä etuotsoihin mm. promenadi-askelista. Ykköshitaan (H) jälkeen nainen astuu vas jalalla avaukseen (H), minkä jälkeen hän astuu eteenpäin kaksi promenadi-askelta (HH tai NN). Nainen voi vas jalalla astutun, toisen promenadi-askeleen jälkeen kääntää oik jalkansa etuotsoon. Takaotsoon nainen voi kivasti lähteä avauksesta, jolloin hän astuu avauksessa ollessaan oik jalalla taaksepäin ja tämän jälkeen kääntää vas jalan takaotsoon.

Uutena arkkuliikkeenä Kimmo opetti ”naisen kompastusliikkeen”. Siinä nainen astuu ensin normaalit HHNN (nopeat ohittavina ohiaskeleina), sitten hän alkaa kiertää miestä astuen oik jalalla suoraan omalle sivulleen miehen editse ja jatkaa astuen vas jalalla ja lopuksi kääntää oik jalan vas jalalla seisten etuotsoon. Tällä aikaa mies on laittanut vas jalkansa ulkokierrossa maahan naisen vas jalkaterän viereen, jolloin naisen oikea, otsokäännöstä tekevä jalka törmää miehen vas jalkaan. Nyt on naisen koristelujen vuoro: nainen nostaa oik jalkansa sirosti miehen vas jalan yli, näppää varpailla maata ja koukkaa oik jalalla omaan vas jalkaansa ja lopuksi laskee oik jalan maahan kääntyen miehen eteen.

Eihän tästä voi kun tykätä. Eli Aki Sirkesalon sanoin ”Annoin pikkusormen / se vie koko käden”

Pienen tilan kuvioita

Torstaina olin Joonas Kainulaisen alkeisjatko/jatko-tangossa Käpylän työväentalolla. Talo täynnä, tasaparit ja osaavia viejiä eli kaikki onnistuneen treeni-illan edellytykset. Ja kun vielä lisätään hyvä ja mukava ope, niin ei kun menoksi - ja opiksi.

Joonas korosti tangoaskeleessa sitä, että etuaskeleessa lantio, ylävartalo ja pää kulkevat jalkojen matkassa, mutta taka-askeleessa jalka ojentuu ensin taakse ja lantio, ylävartalo ja pää seuraavat vasta perässä.

Treeni-illan erityisaiheena oli pienen tilan kuviot. Alkuun Joonas opetti pari kuviota, joita sitten loppuaika varioitiin ja yhdisteltiin monella eri tavalla ja rytmillä. Molemmat kuviot ovat tuttuja argentiinalaisesta tangosta, jossa ne toki tehdään terävämmin ja usein höystetään lisäkoristeilla.

Ensimmäinen kuvio lähtee avauksesta, jolloin nainen (toisella hitaalla) astuu vas jalalla kääntyen miehen oik kylkeen. Tämän jälkeen molemmat astuvat rinnakkain ulkojaloilla taakse ristiin (H). Kummankin pitää pitää huoli siitä, että pysyy tarpeeksi lähellä paria eli taka-askeleet astutaan lähelle toisiaan, jotta kuvio ei ”aukea”. Tärkeää on myös painaa taakse astuvan jalan kantapää maahan, vaikka painopiste pysyykin edessä. Seuraavaksi kuvio suljetaan siten, että nainen astuu vas jalalla miehen eteen (H) ja oik jalka viereen (H). Tähän kuvioon on helppo lähteä mm. oik käännöksen alun jälkeen.

Tästä kuviosta varioitiin kiva takaotso: Naisen astuttua oik jalalla taakse ristiin hän kokoaa vas jalan oik jalan viereen ja kääntyy oik jalan päkiän päällä vastapäivään ympäri ja tekee otson vas jalalla astuen takakautta ristiin takaisin miehen eteen. Ja kokoaa oik jalan vas jalan viereen.

Otsoissa on tärkeä pitää vartalon paino päkiöillä ja keskivartalo tiukkana. Ja sisäreidet yhdessä. Lisäksi naisen pitää yrittää keventää itseään ”ylöspäin” korostamalla ylävartalon ojennusta.

Toisessa arkkutangosta varastetussa kuviossa nainen kiertää/ohittaa miehen tämän vas puolelta: Nainen astuu vas jalalla taakse, oik jalalla oik sivulle, vas jalka eteen miestä kiertäen ja oik jalka vedetään yhteen samalla kun käännetään lantiokin paikallaan kääntynyttä miestä kohti. Tästä on helppo jatkaa esim siten, että nainen astuu oik jalalla taaksepäin keinuaskeleen ja palaa vas jalan päälle sekä lopuksi oik jalka sivulle ja yhteen. Ko kuvion alkuun voi (nainen) astua oik jalalla joko (ohiaskeleena) taakse tai sivuaskeleen oikealle.

Molemmissa kuvioissa Joonas suosittaa pysymään koko ajan vartalokontaktissa ja ylävartalot paria kohti. Naisen kiertymiset ja otsot tehdään lantiota kiertämällä. Avauksissa nainen voi joko kääntää katseensa menosuuntaan tai pitää päänsä kääntyneenä perusasentoon miehen oik olkapäätä päin. Joonas suosii jälkimmäistä ja opastaa naisia kääntämään päätään menosuuntaan vain jos avaus on tosi sähäkkä ja ”agressiivinen”.

Treeni-illan aikana pari kertaa ärsyynnyin yhden omasta mielestään taitavan viejän viennissä, kun hän joka käänteessä pyrki opastamaan ja korjaamaan seuraajaa (tai ainakin minua) aloittaen ”älä vilkuile muita, vaan keskity minun vientiin”. Huh, onneksi näitä herroja on harvassa. Itselle taas muistutus siitä, miten kiusaavaa parin neuvominen treenitilanteessa saattaa olla...

Kokonaisuudessaan kiva ja mukava ilta.

Sisäreidet työhön :)

Syksyllä Kärnän Pirjon tanssikoulussa alkaneet Susa Matsonin arkkutangon alkeet (täällä) jatkuvat ainakin tämän kevään. Keskiviikkona Vantaan Puistokulma täyttyi taas uusista ja vanhoista arkkutangon aloittelijoista. Ja saatiin vaihtorinki, jossa oli kahta viejää vaille tasaparit!!

Alkuun käveltiin ilman paria ympäri salia tangon askelin eteen- ja taaksepäin tukijalalta ponnistaen. Susa tähdensi, miten jokainen askel rullataan jalkapohjaa pitkin lattiaan niin jalalle astuttaessa kuin jalalta ponnistettaessa. Ainakin arkkutangossa sivuaskel alkaa tukijalan koukistuksella, jolloin painoton astuva jalka liukuu ”automaattisesti” lattiaa pitkin sivulle. Kun paino siirtyy uuden tukijalan päälle ja vartalo suoristuu (pitenee) vanha tukijalka vuorostaan imeytyy lattiaa pitkin ”automaattisesti” kiinni uuteen tukijalkaan.

Arkkutangon perusaskeleiden (täällä) rinnalle Susa opetti uuden kuvion (HNNHHNNH), jossa nainen kiertää miehen. Alkuun nainen astuu oik jalalla oikealle (H) ja vas jalalla taakse (N), minkä jälkeen oik jalka lähtee kiertämään miestä astumalla pitkän askeleen eteenpäin/etuviistoon oikealle miehen vas puolelle jalkaterä auki (N). Seuraavaksi nainen jatkaa miehen kiertämistä vas jalalla, joka kääntyy päkiän päällä miestä kohti ja samalla oik jalka vedetään vas jalan taakse (H). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla (jalkaterä auki) suoraan omalle oik sivulleen (H) ja vetää vas jalan oik jalan viereen tehden samalla oik jalan päkiän päällä takaotson eli kääntyy vastapäivään ja astuen vas jalalla takaviistoon (N). Lopuksi nainen astuu oik jalalla suoraan omalle oik sivulleen (N) ja astuu vas jalalla oik jalan edestä ristiin tehden oik jalalla etuotson miehen säärtä hieroen (pitkitetty H). Koko kuvion ajan naisen ylävartalo on kiertyneenä miestä kohden.

Toistuvasti Susa muistutti tanssijoita - sekä viejiä että seuraajia - puristamaan omia sisäreisiään tiukasti yhteen ja suuntaavan ”ajovalot” paria kohti. Viejän on tärkeä pitää oik olkavarsi lähellä omaa oik kylkeään ja näin estää naista karkaamasta oik kainaloonsa. Hajuraolla tanssittaessa seuraaja puristaa vas kädellään miehen oik olkavartta siten, että kämmen on olkavarren takapuolella ja kyynärpää roikkuu alhaalla.

Tykkään Susan innostavasta ja kannustavasta opetuksesta. Ja siitä, että hän lähestyy arkkutangoa sopivan arkisesti lavatangotanssijan näkökulmasta - ilon ja kokeilun kautta. Ja myös siitä, että Susa ei ole unohtanut että kertaus on opintojen äiti.

Tangoa valssaten

Torstaina jatkettiin tangovalssin treenaamista Espoon TanssiGurussa Kimmo Lasasen johdolla. Tavallista vähemmän porukkaa. Kimmo arveli, että tangovalssi ei taida olla tanssijoiden suosiossa, ja joku mietti ettei väkeä tule, kun eivät tiedä mitä se on. Mutta minä tykkäsin, ja tosi paljon. Tangovalssi tulee ehdottomasti mukaani lavalle, jos vain viejä sitä vähänkin taitaa :):)

Tiistain oppeihin (täällä) lisättiin uusia tangon kuvioita valssin sykkeellä - avauksia, pyörityksiä ja pari linjaa. Siirryttiin tanssimaan vartalokontaktissa, jolloin seuraajan on sekä helpompaa että tärkeämpää seurata ylävartalollaan viejää sekä tämän vartalon kiertoja että nousuja ja laskuja. Valssin nousuja ja laskuja voi välillä tehdä jokaisella (hitaalla) askeleella sekä ylös että alas tai joka toisella ylös ja joka toisella alas. Välillä liike voi lähteä myös alhaalta ylös. Muista myös kylkien venytys.

Minulle merkittävin ”uusi” kuvio oli ”ulkoavaus” ja sen jälkeen tehtävä ”suora linja”. Näillä on tanssikielessä oikeat nimetkin, mutta niitä en ole vielä omaksunut. Ulkoavauksella tarkoitan kuviota, jossa nainen kääntyy vas jalalla miehen oik kylkeen (H), astuu oik jalalla taakse tulosuuntaan (H), minkä jälkeen nainen vetää vas jalkansa taakse oik jalkansa ja miehen välistä (N) ja palaa oik jalan päälle miehen eteen (N) ja vaihtaa painonsa vas jalan päälle (H). Tästä voi jatkaa ”suoraan linjaan” siten, että mies astuu vas jalallaan suoraan naista kohti linjaan ja nainen astuu oik jalallaan suoraan taakseen linjaan (H). Linjasta noustaan ylös esim siten, että naisen paino siirtyy vas jalalle ja oik jalka vedetään viereen painottomana, jotta nainen voi kääntyä avaukseen ja jatkaa kahdella nopealla (oik,vas) askeleella (NN) eteenpäin ja palata kahdella seur nopealla askeleella (NN) miehen eteen.

Miehen vas jalalla astumassa, eteenpäin tehtävässä ”suorassa linjassa” mies venyttää vas kylkeään ja nainen oik kylkeään. Seisoo ryhdikkäänä pienessä etunojassa, ei nojaa naisen päälle eikä vedä selkäänsä taaksepäin. Kylki venyy sopivasti, kun hengittää voimakkaasti sisään. Nainen pitää päänsä linjassa selkärangan kanssa ja katsoo vasemmalle. Tärkeää on pitää tiukka kontakti lantioista, mutta myös yläreisistä ja rintakehästä. Nainen taipuu taakse vain sen verran kuin mies häntä taivuttaa, hän ei irtoa miehen ylävartalosta.

Tällaista tehtiin - ja kivaa oli. Lopussa Kimmo ja Marika tapansa mukaan halasivat jokaikisen. Lähdin lämpimin mielin kylmään marraskuun iltaan.

Susaa edelleen

Keskiviikkona oli Pirjo Kärnän tanssikoulussa neljäs perättäinen Susan tangoilta, jossa Susa opetti argentiinalaisen tangon alkeita - sopivan yksinkertaisesti ja riittävästi toistaen. Paljon väkeä ja tasaparit, mikä lupasi mukavaa iltaa.

Susa tanssittaa meitä edelleen ei-vartalokontaktissa. Tämä(kin) vaatii hyvää ja tukevaa raamia. Sekä viejän että seuraajan tulee pitää molemmat käsivartensa paikallaan ”raamissa”, ja liikuttaa ja kiertää vahvasti ja määrätietoisesti vain ylävartaloa, jolloin käsivarret tietty liikkuvat mukana. Ylävartalo pidetään sivusuunnassa suorassa, ei heijausta eteen eikä taakse, ei oikealle eikä vasemmalle. Ajovalot, kuten Susa nykyään sanoo - ei enää tissit, tulee osoittaa koko ajan paria kohti.

Ei-vartalokontaktissa tanssiessa seuraaja hakee tuen tanssiraamille omasta vas ja viejän oik käsivarresta. Viejä pitää oik käsivartensa tukevasti vartalonsa etupuolella, ettei seuraaja valu liikaa viejän oik kainaloon. Viejä asettaa oik kämmenensä painavasti (ei puristaen) seuraajan vas kylkeen/selkään ja seuraaja antaa selkeän vasteen selällään (nojaa) viejän oik kämmeneen. Tämän lisäksi seuraaja puristaa tukevasti (yllättävän kovasti) vas kämmenellään viejän oik olkavartta takaapäin. Tai vaihtoehtoisesti pitää vas kämmenensä miehen oik olkapään takana (tai vartalokontaktissa jopa viejän kaulan ympärillä). Susa suositti meille ensimmäistä vaihtoehtoa. Parhaimmillaan tämä kontakti - viejän oik käsivarsi/kämmen ja seuraajan vas kylki/selkä sekä seuraajan vas käsivarsi/kämmen ja viejän oik olkavarsi/yläselkä - muodostaa tukevan, sitovan ja liikettä ohjaavan tuen ja vasteen eli raamin viejän ja seuraajan välille.

Nyt vasta ymmärsin, mitä Susa tarkoittaa kun hän puhuu 5-askeleesta (5 steps) ja 3-askeleesta (3 steps). 5-askel tarkoittaa arkkutangon perusaskeleen (täällä) alkuosaa eli viittä ensimmäistä askelta, joka on naisella vas eteen, oik sivulle, kaksi ohiaskelta taakse (vas,oik) ja ristiaskel sekä painonvaihto edessä olevalle vas jalalle. 3-askel taas tarkoittaa samaisen perusaskeleen (8 steps) kolmen askeleen loppuosaa - naisella ristiaskeleessa painottomana oleva oik jalka astuu taakse, vas sivulle ja oik yhteen.

Susa opetti naisille uuden jalan boleo-nimisen liikkeen. Nainen tekee sen miehen ohjauksesta otsossa, kun mies ikäänkuin kääntää etuotson takaotsoksi, muttei käännäkään. Tällöin nainen heittää rennosti takaotsoon lähdössä olevan jalan polvesta ilmaan vastakkaista pakaraansa kohti, minkä jälkeen hän palaa takaisin jatkamaan etuotsoja.

Toinen uusi kuvio jätettiin hautumaan. Siinä nainen kiertää miehen viidellä askeleella tämän vas kautta päätyen ristiaskeleeseen ja samalla mies kääntyy ristiaskeleella oman akselinsa ympäri 180 astetta. Nainen aloittaa astumalla vas jalka eteen (1), oik jalka oik sivulle (2), vas jalka taakse ristiin oik tukijalan kautta kiertäen (3) ja oik jalka (4) oik sivulle/etuviistoon (aloittaa miehen kiertämisen). Sitten nainen jatkaa miehen kiertämistä astuen vas jalalla ympyrälinjaa eteenpäin (jalkaterät miestä kohti) ja kääntyy samalla vas päkiän päällä 180 astetta ja päätyy ristiaskeleeseen, jossa paino edelleen edessä olevalla vas jalalla ja oik jalka painottomana tämän takana (5). Lopuksi jatketaan 3-askeleeseen eli oik taakse, vas sivulle ja oik viereen.

Ei tästä mummista näillä metreillä enää arkkutanssijaa tule, mutta arkun haastaviin kuvioihin on kiva tutustua ja vaativasta vi-se -tekniikasta on varmasti hyötyä rakastamassani suomitangossa. Susa oli keskiviikkona parhaimmillaan: pitkäpinnainen, auttavainen, spontaani ja lämmin. Ihan paras :):)

Lisää mausteita

Jokaisen tanssikoulun ohjelmasta tuntuu tänä vuonna löytyvän eriasteista fuusiotangoa ja/tai argentiinalaista tangoa eli arkkutangoa. Osa kouluista opettaa argentiinalaisella tangolla ”maustettua” suomitangoa eli ns. fuusiotangoa. Mausteilla tarkoitetaan yleensä argentiinalaisesta tangosta irroitettuja yksittäisiä helppoja kuvioita, kuten esim. otsoja. Osa taas opettaa ilmeisen oikeaoppista, haastavaa argentiinalaista tangoa, ei niinkään fuusiotangoa - tosin en tiedä, kun en ole (vielä) tällaisilla tunneilla ollut.

Kun mausteiden makuun pääsee, niistä on vaikea luopua. Näin tuntuu käyneen myös minulle. Vielä vuosi sitten kiersin argentiinalaisen tangon ja myös fuusiotangon kurssit kaukaa, koska koin ne liian vaikeina ja pelottavan haastavina. Nykyään osallistun mielelläni tangotunneille, joissa arkkutangon elementtejä ja -kuvioita lisätään tai sekoitetaan suomalaiseen lavatangoon. Innostukseeni vaikuttanee kaksi asiaa: Opettajat ovat oppineet poimimaan argentiinalaisesta tangosta riittävän helppoja juttuja - muitakin kuin otsoja -jotka toimivat myös suomitangossa, ja tämän lisäksi oma tango-osaamiseni ja kykyni oppia on petraantunut.

Torstaina TanssiGurussa oli Kimmo Lasasen tangotreeni otsikolla ”Tango - jatko (argent. maustein)”. Ja Kimmo latasikin meille arkkumausteita oikein roppakaupalla. Treenattiin sekä etu- että takaotsoja, hahmotettiin niitä tanssin kohtia, joista on kätevin siirtyä otsoihin sekä opittiin pari jalan heittoa miehen jalan ympärille - muun muassa :):)

Joukossa myös kiva, vähän tilaa vievä pyörimiskuvio. Sen oleellisessa kohdassa mies kiertää oik jalkansa vahvasti takaviistoon vasemmalle lähes kiertämään vas tukijalan. Vartalon paino säilyy pitkään eteen jäävän vas jalan päällä ja vasta lopussa, naisen tehtyä omat kiertoaskeleensa mies siirtää painonsa oik jalan päälle. Nainen aloittaa ko kuvion astumalla oik jalalla eteenpäin miehen jalkojen väliin, seuraavaksi nainen kiertää miestä myötäpäivään kahdella askeleella aloittaen vas jalalla, sitten nainen astuu vielä yhden askeleen vas jalalla kiertosuuntaan, mutta kääntyen jo miestä kohden ja lopuksi nainen astuu oik jalalla miehen jalkojen väliin. Kuvion voi lopettaa eri tavoin, esim. naisen vas jalka taakse, oik jalka sivulle ja vas jalka yhteen. Rytmitystä voi vaihdella mielensä mukaan - HHNN-perusrytmikin sopii kuvion hyvin.

Jälleen kerran kiva, opettavainen ja huumorilla höystetty treeni-ilta. Ja yllättävän vaativa - tosin treenaajien jutuista päätellen monille kurssilaisille argentiinalainen tango tuntui olleen tutumpaa kuin minulle.

Arkun alkeita

Keskiviikkona jatkui Susa Matsonin kymmenen kerran tangoiltojen sarja, jossa Susa yhdistää lavatangoon vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Ensimmäinen Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämä ilta oli kaksi viikkoa sitten (täällä), ja loppusyksyn Susa jatkaa viikon välein.

Tällä viikolla Susa keskittyi pääosin argentiinalaiseen tangoon ja sen alkeisiin. Tämä sopii minulle, sillä arkkutango ei ole minulle tuttua. Tietämättömyyteni saattaa näkyä myös kirjoituksissani. Mutta ehkä ja toivottavasti tietämykseni tanssista lisääntyy syksyn ja opetuksen edetessä :):)

Toistaiseksi tanssimme tunnilla arkkua suljetussa otteessa hajuraolla. Vahva etunoja pariin, polvet suorempina kuin lavatangossa. Askeltaessa reisien sisäpintojen pitää hangata toisiaan. Nainen pitää vas kättään miehen olkapään/hauiksen takana, mistä hänen tulisi aistia miehen painonsiirrot. Vas käsi voi välillä liukua alaspäin miehen käsivartta pitkin ja asettua olkavarren keskikohdalle kämmenen puristaessa kevyesti takaapäin. Solmukädet ovat kapeammalla kuin lavatangossa. Pään asennosta ei vielä keskusteltu, mutta huomasin pitäväni päätä kevyesti oikealle ja katse kohti miehen dekolteeta. Oikein vai väärin - en vielä tiedä. Kun siirrytään vartalokontaktiin, niin kontakti on pallean kohdalta ja lantiot ovat irti toisistaan,

Kaksi asiaa on ylitse muiden. Ensinnäkin sekä viejällä että seuraajalla vartalon paino tulee aina olla selkeästi jomman kumman jalan päällä, ja tämä pitää pystyä viestittämään omalla vartalollaan parille (täällä). Vastaavasti kummankin pitää olla herkkänä ja aistia, kummalla jalalla tanssikumppanin vartalon paino on. Eli hyvät vi-se-taidot ovat arkkutangossa kultaakin arvokkaampia. Toinen tärkeä juttu on se, että joka askeleelle jalka kierrätetään tukijalan kautta. Kun tähän vielä lisätään rauhallinen ja määrätietoinen askeltaminen niin arkkutangossa pärjää pitkälle.

Illan aikana Susa kävi läpi kaksi perusaskelkuviota. Ensimmäinen oli ympyräkuvio, jonka nainen aloittaa astumalla vas jalalla eteen (1) ja oik jalalla oik sivulle (2) vetäen vas jalan painottomana oik jalan viereen. Jalkaa vetäessään nainen valmistautuu seuraavaan ohittavaan askeleeseen kiertämällä ylävartaloaan oikealle, jolloin oik kylki (+ käsivarsi) kääntyy taaksepäin menosuuntaan ja vas kylki (+ käsivarsi) eteenpäin menosuuntaan. Kierto tapahtuu myös lantiossa, mutta pää katsoo vas kyljen suuntaan. Näin kiertyneenä nainen astuu vas jalalla ohiaskeleen takakautta menosuuntaan (3). Tämän jälkeen nainen astuu vielä oik jalalla taakseen oikaisten vartalon kierron (4). Sitten nainen astuu vas jalalla vasemmalle (5) ja vetäessään oik jalan painottomana vas jalan viereen hän valmistautuu seur ohiaskeleeseen kiertämällä vartaloaan samoin kuin äsken eli myötäpäivään. Sitten nainen astuu oik jalalla ohiaskeleen eteenpäin tulosuuntaan (6). Lopuksi nainen palaa alkuasentoon astuen vas jalalla eteenpäin ja siirtää painonsa oik jalan päälle (7).

Kun edellinen ympyräkuvio tehdään yhdessä parin kanssa viejän ja seuraajan jalat liikkuvat toistensa peilikuvina. Koko ajan kummankin ”ajovalot” osoittavat toista kohti.

Toinen askelkuvio oli Susan edelliseltä tangoillalta tuttu kuvio, jossa nainen tekee kaksi nopeaa askelta taaksepäin ristiaskeleella (täällä). Kuvion alussa nainen astuu 1. askeleen vas jalalla eteen, jolloin mies astuu vastaavasti oik jalalla taaksepäin.

Kun mies yrittää viedä nainen astumaan ristiaskeleen tavallisen ”ympyrä”askeleen sijaan, miehen tulee antaa naiselle tästä selkeä merkki ”työntämällä” naista hellästi eteenpäin. Tällöin nainen irtaantuu miehestä ja vetää vas kämmenen miehen olkapään takaa miehen kyynervarren keskiosaan.

Lopuksi Susa opetti naisille etuotson. Arkkutangossa otsoon voi lähteä mm. ristiaskeleesta, jossa naisen vas jalka on ristissä oik nilkan edessä. Tällöin mies kääntää naista niin, että naisen takana oleva oik jalka ”vapautuu” ja kääntyy painottomana vas jalan rinnalle (miehen puolelle). Tästä nainen aloittaa vas jalalla otson. Otsossa jalat ja lantio ovat kääntyneet askeleen suuntaan, mutta ylävartalo ja ”ajovalot” pidetään paria kohti. Otsot astutaan mietona kanta-askeleena.

Jään innolla odottamaan ensi keskiviikkoa ja Susan seuraavaa arkkutuntia. Ei minusta arkkutanssijaa tule, mutta fuusiotangoni on hyvässä alussa :):)

Tangojalka rullataan

Aurinkoinen syyskuun lauantai kului sisätiloissa, mutta yhtään ei harmittanut. Sain olla lempitanssini - tangon - parissa ja treenata mukavien ja osaavien opettajien - Merja ja Kari Filpuksen - ohjauksessa yli viisi tuntia. Käpylässä oli Helsingin tanssikurssien jo perinteeksi muodostuneiden filpustreenien tämän syksyn kolmas päivä.

Yli puolet paikalla olleista harjoitteli vakiparinsa kanssa vaihtamatta paria. Vaihtoringissä oli kymmenkunta viejää ja 10+3 seuraajaa eli kolme ”ylimääräistä” naista johtuen viime hetkien peruutuksista. Yleensä Helsingin tanssikursseilla on tasaparit, koska monista muista kursseista poiketen niille pitää ilmoittautua etukäteen ja kursseille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä saman verran seuraajia ja viejiä. Kymmenestä vaihtoviejästä vain kolme oli mielestäni jatkotasoa, muut enemmän tai vähemmät alkeisjatkolaisia. Alkuun tämä harmitti minua kovastikin. Vähitellen joukosta kuitenkin löytyi ne viejät, joiden kanssa oli mukava tanssia - puolin ja toisin - ja heitä odotellessa selvisin huumorilla myös muiden viejien kanssa :):)

Tykkään siitä, että kurssitasosta riippumatta Merja ja Kari kertaavat aina alkuun tangon perusjuttuja. Taas askellettiin pitkä tovi pelkkiä hitaita perusaskeleita ympäri salia. Tukijalalta ponnistaen ja vastakierrolla, joka kiertyy suoliluiden ja tissien välistä hartioiden kiertyessä vain mukana. Hartiat, kädet ja rintojen yläpuoli tietoisen rentoina. Kari painotti, että ei kannata astua pitkiä, äärimmilleen venytettyjä askeleita - ennemmin pysytellä luonnollisissa ja rennoissa askelissa.

Vakioissa vartalon painopiste pidetään alhaalla ”tanssitaan maata kohden”, mikä välillä tai usein on yllättävän vaikeaa. Hitaille askelille viejän tulee aina valmistautua: aloittaa mm. vartalon vastakierto tukijalan päällä ennen askeleen ottamista, ja vasta sen jälkeen astua eteenpäin. Eli valmista ja liiku, valmista ja liiku. Tämä on myös seuraajalle tärkeä merkki viejän aikeista eli edellytys toimivalle vienti-seuraamiselle.

Merjan ja Karin tangossa korostuu sähäkkyyden muutokset - hitaat astutaan hitaina ja nopeat nopeina. Tärkeää on kuitenkin tajuta ja sisäistää kropassaan se, että myös nopeat askeleet astutaan ajatuksella ja maaduttaen selkeästi jokaikinen nopeakin askel. Myös nopeissa askelissa pitää joka askeleella ehtiä painaa koko jalkapohja maahan. Nopeita askelia ”rauhoittaa” myös se, että seuraaja ei karkaa viennistä, vaan odottaa viejän merkkiä liikkua. Nopeissa askelissa ei nopeudesta huolimatta saa tulla kiireen tunnetta. Eikä näkyä kiirehtimistä.

Sähäkkyyden muutoksia ja tanssin tangomaisuutta voi korostaa mm. sillä, että pidentää/pidättää toista hidasta askelta, joka astutaan ennen nopeita askelia. Joissakin teksteissä tämä on ilmaistu seuraavasti: Hidas, hidas+, nopea, nopea.

Askeltamisen ohella opittiin myös useampi kiva kuvio. Ehkä kivoin oli kuvio, joka alkoi avauksella (HH) ja kahdella nopealla eteenpäin (NN). Tämän jälkeen kuvio jatkui neljällä hitaalla askeleella siten, että mies kääntyy naisen eteen tämän vas kyljen kautta selkä menosuuntaan ja nainen jatkaa oik jalalla eteenpäin menosuuntaan miestä kohti (H) - miehen peruuttaessa. Tämän jälkeen vas jalalla edelleen menosuuntaan mutta kohti miehen vas kylkeä (H), vielä oik jalan päälle otsokäännökseen (H) ja paluu takaisin miehen eteen vas jalalla (H). Sitten stop-askel naisen aloittaessa oik jalalla taakse (N) ja palatessa kääntyen vas jalan päälle (N) ja loppuun kaksi ohiaskelta naisella selkä menosuuntaan (NN). Lopuksi nainen astui oik jalalla oikealle (H) ja teki sitten lyhyen linjan vas jalalla vasemmalle (H).

Kun Kari ohjasi seuraajan vain yhteen otsokäännökseen, hän veti naisen otson aikana oman jalkansa yhteen eikä jättänyt haara-asentoon, kuten moni opettaja neuvoo. Taas muistutus siitä, miten monin tavoin tangoa voi tanssia ja opettaa.

Treenien aikana Kari muistutti toistamiseen siitä, että tangossa on tärkeää että jokainen askel - niin eteen- kuin taaksepäin - rullataan tasaisesti jalkapohjaa pitkin siten että lopussa jalkapohja on kokonaan maassa. Näin tehdään jokaisella askeleella! Eteenpäin astuttaessa kantapäältä päkiälle ja taaksepäin liikuttaessa päkiältä kantapäälle. Ja samoin tehdään, kun astutaan pois jalan päältä. Tämä korostuu etenkin naisten taka-askeleessa, jolloin vanha tukijalka irtoaa lattiasta päkiäjohtoisesti kantapää viimeisenä.

Iltapäivän aikana Kari tanssitti kaikkia vaihtonaisia ja antoi kullekin henkilökohtaista palautetta. Minä leijuin pilvissä, kun Kari kiitti kevyttä tanssiasentoani ja aktiivista seuraamistani ja sanoi että kanssani on hyvä tanssia. Oikeaa kättä hän kehotti keventämään ja rentouttamaan entisestään. Tosin jo hetken päästä hän sanoi, että kehujen jälkeen tanssini jännittyi ja vartaloni painopiste karkasi liian korkealle. Että se siitä. Mutta oikealla tiellä ollaan.

Itse huomasin, että kun treenaan tiettyä pitkää kuviota, tahdon herkemmin karata viennistä kun ”tiedän” mitä on tulossa. Sen sijaan kun vapaassa tanssissa en tiedä mitä on tulossa, keskityn enemmän viejän liikkeiden seuraamiseen, ja silloin pystyn paremmin rauhoittumaan siihen että liikun vain viejän ohjauksessa, enkä ennakoi.

Taas tuhti treenipaketti tangoa :):) Eikä kyllästymistä edelleenkään näköpiirissä...

Samin tango 3

Hymyhuulten sunnuntain extrakurssin jälkipuolistolla Sami Helenius opetti kaksi tuntia suomalaista tangoa. Olen Mummin matkassa -blogiini kirjoittanut kaksi postausta aiemmista kokemuksistani Samin tangotunneilta: kolme vuotta sitten Samin tango 1 (täällä) ja kaksi vuotta sitten Samin tango 2 (täällä).

Vanhoja tekstejä lukiessani huomaan, että olen kolmessa vuodessa (ehkä) oppinut tangoa, sillä silloin muistiin kirjoittamani asiat tuntuvat nyt tosi peruskamalta. Tosin ei sunnuntainakaan opetettu mitään ihmeempiä. Sami korosti, että hän keskittyy tangon perustaan, ei kuvioihin. Perustalla hän tarkoitti vartalon kannatusta, tanssiasentoa ja perusaskelta eteen ja taakse.

Toinen sunnuntain tilanne jossa huomasin oppineeni, oli hetki kun tanssin treenien ikäkonkarin kanssa. Pieni ja hyväntahtoinen vanha mies joka rakastaa tanssia, mutta jonka tanssiin ikä asettaa tiettyjä rajoituksia. Vajaa vuosi sitten tanssiessani hänen kanssaan olin lähinnä vaivaantunut, kun en osannut sopeutua hänen omanlaiseensa tanssitapaan. Mutta sunnuntaina osasin jo asettua nauttimaan hänen viennistään. Ja hämmästyksekseni nautin - oikeasti. Olen ilmeisesti vuoden aikana oppinut jotain tangon ytimestä - rauhoittumista hetkeen ja uskallusta heittäytyä nautintoon.

Samin sanoin tango on kävelyä. Minä lisäisin, että musiikin ja tunteen ohjaamaa kävelyä toisen ihmisen kanssa. Tanssiotteessa tulee olla halauksen tunnetta - toisin sanoen ylävartalo on ikäänkuin ”paria kohti halaukseen valmiina”. Vartalossa tulee tuntua musiikin syke, vaikka ulospäin ei mitään baunssia näykään. Etenkin sähäkissä musiikkikohdissa jokainen askel ”kootaan” eli vanha tukijalka imaistaan kiinni uuteen tukijalkaan, myös nopeilla askelilla. Ohiaskelissa on näkyvä ja voimakas ylävartalon kierto, johon osallistuu sekä lantio että niska - pää ja jalkaterät pysyvät paikoillaan meno/tulosuuntaan.

Vakiotanssiasennossa on tärkeää pitää molemmat kyynerpäät koko ajan vartalon etupuolella. Minulla tuntuu oikea kyynerpää herkästi karkaavan liian taakse. Ja taas sain yhdeltä viejältä moitteita liiallisesta kiiruhtamisesta nopeilla ohiaskelilla - asia joka vaatii minulta jatkuvasti keskittymistä onnistuakseen. Ja vartalonpaino on aina jommankumman jalan päällä keskivartalosta kannattaen.

Yksi pikkukuvio eli hitailla tai nopeilla askelilla tehtävä keinukäännös sentään mahtui joukkoon: Alkuun nainen astuu oik jalalla taakse (H), minkä jälkeen keinuaskel: vas jalka taakse käätyen oik jalan jäädessä saksiasentoon eteen paikalleen (H/N), paino palautuu takaisin hieman kääntyneelle oik jalalle (H/N) ja tämän jalkeen vas jalalla astutaan uuteen menosuuntaan (H) ja oik jalka sivulle (N) ja vas jalka viereen (N).

Treenaajissa oli pari sulavaa ja kevyesti vievää Hymyhuulten taitajaa, joiden viennissä pystyin ajoittain rauhoittumaan ja koin välähdyksiä tanssitaivaasta. Eli treenipäivä oli onnistunut, sillä se sisälsi sekä oppimisen tuskaa että nautinnon hurmaa.

Tahkottiin tangoa

Viikonloppu vieri taas tanssin merkeissä. Perjantai-iltana kolme tuntia Hämeenlinnassa Hanna Tuomisen ja Antti Törmäsen opissa ja lauantaina viiisi tuntia Aaltosten tahdissa Someron Esakalliolla. Ja tangoa tahkottiin molemmissa.

Sari ja Jarin perinteiset Satumaiset Tangot -viikonloppu oli kerännyt Esakalliolle viitisenkymmentä innokasta tangoilijaa. Osallistujat vaikuttivat pääosin jatkotason osaajilta, vaikka ohjelman mukaan kurssi oli tarkoitettu myös meille keskitason tanssijoille. Mutta hyvin mahduin joukkoon, vaikka tangoni ei vielä jatkotasolle ylläkään. Parhaimmat parit tanssivat keskenään, ja kaikki parinvaihtoon osallistuvat osaajat olivat mukavia herrasmiestanssittajia. Joten mummikin sai levollisesti nauttia taitavasta viennistä.

Alkuun Sari kertasi pitkään ja hartaasti vakiotanssiasentoa ja lapatukea. Ennenkuin pari asettuu tanssiasentoon keskenään on tärkeää, että kumpikin tanssija hakee ja tunnistaa oman keskivartalotukensa (peppu sisään ja napa rankaan) ja lapatukensa. Kun tässä onnistuu, niin niska, olkapäät ja käsivarret rentoutuu ja vienti ja seuraaminen keventyy.

Lapatukea voi hakea mm. siten, että nostaa molemmat käsivarret sivulle etuviistoon - kyynerpäät vartalon etupuolella ja olkavarret hieman olkapään alapuolella, kämmenet kevyesti nyrkissä ja peukalot alaspäin. Tämän jälkeen peukalot käännetään ensin kohti paria ja lopuksi yläkautta osoittamaan taaksepäin. Tällöin lapaluiden tulisi asettua ”takataskuun”. Yläselässä tulee olla pieni pyöristyvä tunne - ikäänkuin halaisi pariaan. Lopuksi tunnistetaan lapaluiden alapuolelta pitkät selkälihakset, jotka ottavat lopullisen vastuun rangan kannattamisesta. And that’s it.

Vasta tämän jälkeen tanssipari hakeutuu tukevaan, mutta kevyeen - hieman etunojalliseen - vartalokontaktiin toistensa kanssa. Seuraavaksi mies asettaa oik kätensä kevyesti (!)  naisen selkään ”kuin ruusua pitelisi” ja nainen vas kätensä miehen oik käden päälle - edelleen kevyesti. Lopuksi nainen kohottaa oik kätensä miehen kohotettuun vas käteen. Olkavarret irti vartalosta ”kainalot saa hengittää”. Mies pitää molemmat kyynerpäänsä samalla tasolla, eli huolehtii siitä ettei hän nosta vas kättään liian korkealle. Ja kummankin olkapäät säilyvät alhaalla, ja oikea ja vasen olkapää samalla tasolla. Asennon löydyttyä mies tunnustelee, millä jalalla naisen vartalon paino on, siirtäen omaa painoaan rauhallisesti yläkautta puolelta toiselle - ilman selkeää sivulle astumista. Vartalokontakti, rentous ja ”keveys” ovat tangoasennon avainsanoja.

Sari jaksoi korostaa sitä, että askel lähtee tukijalan ponnisuksesta, eikä astuvan jalan liikkeestä - myös taaksepäin. Ja nainen säilyttää ylävartalossa selkeän etunojan taakse liikkuessaan. Jari kertoi, että nykyään hän ei enää suosi vahvoja vartalon vastakiertoja, kun hän astuu usean hitaan askeleen peräkanaa. Kierrot kuulemma tekevät tanssista helposti levotonta vääntelyä - Jarin tangossa vartalo pysyy kylkiasennossa. Vartalovienti, rauhallisuus ja määrätietoisuus ovat tangoaskelluksen avainsanoja.

Pyysin Saria tarkistamaan vartalovasteeni. Tanssitettuaan minua hetken Sari sanoi, että vartalonojani on riittävä, sopivan kevyt ja pysyy myös ohiaskelissa.

Aaltoset opettivat tanssilattialle sopivan, helpon ja kivan tangokuvion. Ensin yksi hidas, hidas, eteen, yhteen -askellus, sitten kaksi HHNN-askellusta ohiaskelilla, seuraavaksi hidas, hidas, eteen, yhteen -askellus, jossa eteen/yhteen kääntyy siten että miehen kylki johtaa. Loppuun pyörivä pivot-askel, josta mies poistuu astuen taakseen hidas, hidas, sivulle, yhteen.

Pivot- eli pistoaskeleessa sisäreidet pidetään tiukasti yhdessä, ja pyörivässä pivotissa myös nainen ottaa eteen astuessaan selkeästi vauhtia. Nainen pysyy pivotissa vahvasti omalla vasemmallaan. Pivot helpottuu ja vakautuu, kun koukistaa selvästi polvia.

Iltapäivän päätteeksi Aaltoset opettivat vielä ns. Tango americanoa, jonka sanoivat oppineensa Tahvanaisen Jussilta. Alkuun he käskivät unohtaa kaiken aiemmin tangossa opetetun. Tässä tangossa ei mm. tehdä vartalon vastakiertoja. Vartalo, katse ja jalkaterät ovat koko ajan käännettynä noin 45 astetta omalle vasemmalle. Askeleita ei astuta kantapää tai päkiä edellä, vaan joko jalkaterän sisä- tai ulkosyrjällä. Perusaskelluksessa nainen astuu oik jalka taakse (H), vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N), vas jalka sivulle (N) ja oik jalka vedetään painottomana vas jalan viereen (H). Tämän jälkeen aloitetaan uudelleen oik jalalla taakse. Tango Americanon askelilla voi tehdä myös ohiaskelia (kahdella ekalla hitaalla) ja avauksia (viimeisen hitaan lopussa).

Tätä ”amerikkalaista tangoa” voi hyvin yhdistää suomalaiseen perustangoon. Se sopii etenkin musiikin vahvoihin kohtiin, jossa askeleet otetaan painokkaasti. Mutta muista muuttaa myös vartalon liikekieli - ei vartalonkiertoja! Eli päädytään suosiotaan nostavaan ns. fuusiotangoon :):)

Ihana iltapäivä, jonka aikana sai rutkasti hyviä vinkkejä ja paljon mukavaa ja tarpeellista treenausta.

Viejä - liikuta itseäsi, älä seuraajaa

Turkulainen Tanssikurssit.fi, jonka nimi on nykyään Suomen Tanssipuoti Oy (täällä), järjesti Karjalohjan Päiväkummussa perinteisen Tanssin hurmaa -viikonloppuleiri. Osallistuin opetukseen lauantaina, jolloin tarjolla oli viisi keskitason sinistä treenituntia, joista puolet oli tangoa ja puolet fuskua.

Tangoa opettivat Kati Koivisto ja kilpatanssitaustainen Jussi Kaksonen. Oliko uutta? Ei oikeastaan - lähinnä suomalaisen tangon perusjuttuja, mutta hyvin jäsenneltynä ja sopivasti pilkottuna. Naisia oli jokunen enemmän kuin viejiä, mutta se ei haitannut koska vaihto pelasti hyvin ja ripeästi. Ainoa mikä hiukan harmitti oli se, että treenitilana toiminut Päiväkummun ruokasalin puolikas oli vähän liian ahdas noin 40 tanssijalle.

Kati opasti viejiä ajattelemaan, että he keskittyvät liikuttamaan itseään, ei pariaan. Tämä mielikuva edistää miehen vahvaa vartalojohteista vientiä. Viejän liikkeen seurauksena pari eli seuraaja liikuttaa itseään. Lisäksi Kati neuvoi viejiä asettamaan oik kämmenensä tukevasti - ei puristavasti - naisen yläselän vas reunaan niin, että ranne on kylkikaaren kohdalla.

Naisia Kati muistutti kahdesta jutusta: Ojenna taaksepäin liikkuva jalka vyötäröstä lähtien niin, että jalkapohja osoittaa astuessaan menosuuntaan. Ja seuraa viejää aina nanosekunnin viiveellä.

Tangomusiikki koostuu usein kahdeksan iskun pätkistä, jolloin musiikkiin sopii hyvin mm. seuraava kuviopätkä (viejän silmin): Vas jalka eteen (H), oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka viereen (N), vas jalka eteen (H), oik jalka eteen (H), vas jalka ohi (N), oik jalka ohi (N), vas jalka vas sivulle (H) ja oik jalka vedetään painottomana viereen (H). Tämän jälkeen viejä voi esim. jatkaa oik jalalla eteen HHNN-askelluksella. Kyseinen kuviopätkä sopii myös hyvin oik käännökseen.

Lisäksi harjoiteltiin rytmirikkoista avausta, jossa astutaan rinnakkain kaksi askelta menosuuntaan (H,H) ja eteneminen lopetetaan keinukäännökseen (H,H), jota kutsutaan myös paikallaan pysyväksi pistokäännökseksi. Jussi muistuttu, että tangossa jalkoja ei ojenneta koskaan tikkusuoriksi. Ja Katin mukaan hitaiden ja nopeiden askelten tulee selvästi erota toisistaan.

Tällaisia pikkujuttuja Päiväkummussa, jossa nautimme mukavasta, yhteiseen treenaamiseen kannustavasta ilmapiiristä.

Filpusten päivä

Keskiviikkona Joensuun tanssiviikko jatkui Filpusten fiilingeillä - aamupäivä rumbaboleron ja chachan merkeissä ja iltapäivä tangon tahdissa. Merja ja Kari ovat ihania ja taitavia opettajia. He olivat ensimmäistä kertaa Joensuussa ja toivottavasti tulevat jatkossakin. Heidän mukanaolonsa opettajakaartissa sai minut lopullisesti lähtemään Joensuuhun.

Ja tango senkun jatkuu :):) Karin mukaan hän ja Merja opettavat vahvaa ja tasaista tangoa. Pysytään matalalla, viedään selkeästi vartalolla ja edetään pitkillä askelilla. Merja korosti, että tangossa pari ei nojaa toisiinsa, vaikka kummallakin vartalon paino suunnataan paria kohti. Tässä on Merjan mukaan näkemyseroja, ja osa opettajista suosii tangoa jossa parin ylävartalot nojaavat voimakkaasti toisiinsa.

Jalkaterät ovat lomittain, jotta mies saa tilaa astua kunnolla eteenpäin. Vartalon painopiste pidetään alhaalla, ylävartalo rentona ja hyvässä kannatuksessa. Merjan sanoin ”olkapäissä ei ole saranoita” eli olkapäät eivät heilu eivätkä käänny. Viejän tulee muistaa tämä etenkin avauksissa ja ohiaskelissa - jos viejä vääntää olkavarttaan olkapäänsä taakse, seuraaja ajautuu liikaa kainaloon.

Käsiotteet ovat kevyet, ei puristusta. Mies ei saa puristaa naista tämän selkäpuolelta - naiselle pitää jäättää oma tila liikkua kunnolla omilla jaloillaan ja liikuttaa vapaasti myös ylävartaloaan. Ja hengittää! Naisen oik käden ranne on suorana. Naisen vas kyynervarsi on kevyesti liimautuneena miehen olkavarren päälle muodostaen yhteisen raamin kolmannen tukipisteen. Naisen kyynerpää ei saa törröttää miehen kyynerpään ulkopuolella.

Merja muistutti, että kantapää tulee joka askeleella painaa maahan. Hän kehotti myös pitämään ”romppeet jalkojen päällä”, tarkoittaen että vartalo ja etenkin pylly pidetään suorassa linjassa jalkoihin nähden. Aloittelijalla pylly karkaa herkästi törröttämään jalkojen ja selän linjasta, etenkin ohiaskelissa.

Ohiaskelissa on voimakas vartalon kierto ja jalkaterät paria kohti. Vasen käännös ohiaskelilla tehdään rytmirikolla (HNNHNNHH): Vasemmalle kääntyvän hitaan askeleen jälkeen nainen ohi ohiaskelilla (NN) ja toisen kääntyvän hitaan askeleen (naisella lyhyt) jälkeen mies ohi ohiaskelilla (NN). Kuvion voi lopettaa esim yhteen hitaaseen askeleeseen (H) ja lyhyeen miehen oikealle astuttuun linjaan (H). Tällöin naisen vas jalka asettuu automaattisesti miehen oik jalan ulkopuolelle. (Kun miehen vasemmalle tehtävässä linjassa naisen oik jalka jää miehen vas jalan sisäpuolelle.) Kun linjan jälkeen lähdetään uudelleen etenemään, jalat tulee ennen seur askelta kerätä yhteen.

Toisen intenssiivisen treenipäivän jälkeen kroppa alkaa olla jo hellänä. Onneksi palautumiseni tanssituntien rasituksesta tuntuu petraantuneen, vaikka nukkuminen vieraassa paikassa ei ole vahvin lajini.

Timon tango-opissa

Maijan torstaijatkoissa oli vuorossa tango, jota Maijan lisäksi olivat opettamassa Timo ja Petra - taitava ja sulavaliikkeinen tanssipari. Ja Pavi pani parastaan: tangoa, jota tanssittiin tasapareilla ja pitkillä vaihtoväleillä, sekä ihana ilma, kun poikkeuksellisen lämmin toukokuinen päivä lauhtui illan edetessä pikkuhiljaa sopivaksi tanssisääksi.

Katsottuaan hetken innokkaiden oppilaiden alkutanssia Maija pysäytti musiikin ja kehoitti kaikkia hidastamaan menoaan ”tangossa ei saa näkyä kiire” - parempi olla vaikka hieman jäljessä musiikista kuin edellä. Timo mukaan tanssia rauhoittaa, jos yrittää astua joka askeleen ajatuksella ja ikäänkuin maaduttaa jokaisen askeleen.

Timon tärkein viejävinkki oli se, että viejä ohjaa naista vahvasti ylävartalollaan. Ja tärkein seuraajavinkki - joka Timon mielestä helpottaa seuraamisen lisäksi vientiä - oli se että seuraaja nojaa tukevasti viejään ja odottaa, kunnes viejä selvästi työntää häntä etenemään. Molemmat vinkit edellyttävät hyvää vartalokontaktia, joka Timosta on sitä toimivampi mitä pidemmältä matkalta kontakti onnistuu.

Lisäksi Timo korosti sitä, että molemmat tanssijat astuvat askeleet niin eteen- kuin taaksepäin aina samalle lankulle. Vartalokontaktissa tanssiessa käsiä ei tangossa periaatteessa tarvitsisi lainkaan. Ja tässä olikin kolmetuntisen treenin tärkeimmät opit...

Kuvioista Timo kertasi vanhasta tangosta tutun ns. naisen kävelytyksen (HHNN, NNHH). Se alkaa tavallisella ohiaskeltangolla eli nainen astuu ensin oik jalalla (H) ja sitten vas jalalla (H) taakse menosuuntaan ja jatkaen ohiaskelilla taakse menosuuntaan ensin oik (N) ja sitten vas (N) jalalla. Tämän jälkeen nainen ikäänkuin käännetään miniavaukseen, josta hän jatkaa kaksi nopeaa askelta eteenpäin miestä ”kiertäen” ensin oik (N) ja sitten vas (N) jalalla. Lopuksi nainen astuu oik jalalla oik sivulleen miehen eteen (H) palaten perusasentoon ja kääntyen päkiän päällä, minkä jälkeen pari astuu yhdessä pitkän ja rauhallisen hitaan askeleen/linjan naisen vasemmalle (H). Naisen ”kävellessä” mies vaihtaa vain painoa jaloillaan. Yleensä kuvion lopussa ei tehdä enää painon siirtoa, vaan tästä pari jatkaa perusaskeleeseen eli nainen aloittaa oik jalalla hitaan taakse.

Treeni-illan kohokohta oli kun sain tanssia pitkän vaihdon Timon mestariviennissä. Jännitin koko ajan ja vain lyhyitä hetkiä pystyin rentoutumaan antaen viennin viedä. Timo ei ollut yhtään pelottava eikä vaativa, ja jännitys syntyi vain omassa mielessäni. Jännityksestäni huolimatta nautin - ehkä seuraavalla kerralla osaan jo vähän relatakin.

Fuusiotangoa

Suomen Tanssistudiot (täällä) järjesti kaksipäiväisen seuratanssin viikoloppuleirin Helsingin Pitäjänmäessä - opettajina taitavat pitkänlinjan ammattilaiset Matti ja Sanna-Maria (Sannu) Heikkilä Vaasasta ja Juhani (Jussi) ja Maija Kuosmanen Kuopiosta. Osallistuin ensimmäiseen päivään eli lauantaihin, jolloin tanssittiin neljä tuntia tangoa ja kaksi tuntia rumba-boleroa.

Alkuun Matti ja Sannu kävivät pitkään ja huolella läpi suomalaisen lavatangon perusaskelta ja asentoa. Miehen askel lähteen oik tukijalan koukistuksesta, jolloin samanaikaisesti ylävartalo kiertyy vasemmalle (vastakierto), minkä johdosta vas jalka ojentuu eteenpäin ja lopulta astuu kantapää edellä maahan. Oik jalka keritään tämän uuden (vas) tukijalan viereen samalla kun vartalonkierto palautuu. Paino säilyy mahdollisimman pitkään oik tukijalan (takajalan) päällä. Sannun hokema ”takajalka, takajalka ja vastaanotto” tarkoittaa juuri tätä, ja oik tukijalan ponnistus siirtää vartalon painon kevyesti uudelle (vas) tukijalalle.

Nainen tekee vastaavan ”takajalka, takajalka ja vastaanotto” -työn, mutta astuen oik jalalla taaksepäin. Astuva jalka ojentuu lonkasta lähtien ja uudelle tukijalalle astutaan päkiöiden kautta. Suoraan taaksepäin ja varpaat alaspäin, ei ulkokierrossa (joskin lonkkaa kierretään auki, mutta ei lantiota). Seuraaja laskee varpaansa maahan vasta viejän jälkeen, mikä minulle edelleen tuottaa vaikeuksia. Tätä helpottaa, kun astuvaa jalkaa ojentaessaan nainenkin pyrkii pitämään vartalon painon tukijalalla ja nojaamaan viejään.

Vartalonkierto lähtee lonkista asti ja hartiat pysyvät kiinni ylävartalossa. Kiertoa voi tunnustella asettamalla kämmenet suoliluiden harjojen päälle, ja tuntea miten nämäkin liikkuvat. Katse ei käänny ylävartalon mukana, vaan suuntautuu koko ajan eteenpäin. Yksi taitoviejistä työnsi ystävällisesti oik olkapäätäni kauemmaksi, eli vinkki ryhdikkäämpään raamiin - ilmeisesti.

Sannu neuvoi, että mies pitää naisen selässä olevan oikean käsivartensa jäntevänä olkapäästä kyynerpäähän, mutta kyynärvarsi ja kämmen pidetään mahdollisimman rentona. Käsivarsi asetetaan siten, että kyynärvarren yläpää kyynerpään alapuolella koskettaa naisen vas kylkeä kainalon alla.

Lopuksi Jussi puhui fuusiotangon puolesta. Jussi kumppaneineen on kehittänyt omanlaisensa fuusiotangon, jossa lavatangoon yhdistetään vanhaa tangoa, argentiinalaista tangoa ja kilpatangoa luovasti soveltaen. Arkkutangon perusaskel sovelletaan suomitangoon sopivaksi seuraavasti: nainen astuu oik jalalla oikealle (H), vas jalalla ohiaskeleen menosuuntaan (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta (N,N).

Kilpatangosta (?) on kuulemma lainattu avaus, jossa ensimmäisen hitaan askeleen (H) jälkeen nainen kääntyy vas jalallaan miehen oik puolelle (H) ja astuu menosuuntaan kaksi promenadiaskelta (N,N), minkä jälkeen nainen kääntyy takaisin miehen eteen astuen normaalit suomitangon askeleet (H,H,N,N). Avaus on pieni, ja naisen lantio miehen lantion takana. Nainen voi katsoa joko miehen oik olkapään yli, miehen rinnan yläosaan (decolte) tai suoraan menosuuntaan. Sannu suosii kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka - jos oikein ymmärsin - menosuuntaan katsomista pidetään edellisiä modernimpana tapana.

Otsoissa kohtuus on kultaa, eli nainen ohjataan kerrallaan vain yhteen, kahteen tai korkeintaan kolmeen otsoon - yksikin otso rauhallisesti vietynä on usein riittävä koriste. Otsoissa naisen rintamalinja säilyy miestä kohden ja katse mielellään miehen silmissä tai rintamuksessa. Vaikka tangossa muuten tanssittaisiin tiukassa vartalokontaktissa, otsoissa naiselle annetaan tilaa. Muutenkin Jussi kehotti fuusiotangossa vaihtelemaan parin kontaktin tiiviyttä tunnelman ja liikkeen mukaan.

Hieno päivä! Bonuksena Jussin mukanaan tuomat taitavat, rauhalliset ja mukavat savolaiset viejät, jotka jaksoivat kärsivällisesti tanssittaa enemmän tai vähemmän haparoivia pääkaupunkilaisleidejä.

Ps. Uudempi postaus Jussin fuusiotangosta löytyy  elokuulta 2019

Viejämestarin tango-opissa

Torstaisin tätä mummoa ei pidättele mikään - pakko päästä Maija Astikaisen jatkotreeneihin Puistokulmaan. Ja kun eilen vuorossa oli vielä tango, ja Maijan apuna Timo Klemola, joka viikonloppuna oli valittu vuoden parhaaksi viejäksi (täällä). Joten tanssikengät kassiin ja menoksi.

Mukava ja selkeäsanainen Timo antoi viejille yksinkertaisia, mutta toimivia vinkkejä, joilla naisen saa ohjattua viejän tarkoittamaan suuntaa ja joilla tanssista tulee tangoa. Tanssi vartalokontaktissa ja vie vartalolla, ei käsivarsilla. Siirrä vartalo jokaisen astumasi askeleen päälle. Seiso ryhdikkäänä ilmavassa raamissa - pää vartalon jatkeena, älä kaadu naisen päälle. Oikea kämmen naisen selässä lapaluun alapuolella - tukevasti, mutta ei puristavasti, sormenpäät eivät saa ylittää selkärankaa.

Eteenpäin kanta-askelilla, ja muista vartalonkierrot. Maaduta myös jokainen nopea askel - äläkä vain juokse askelia läpi. Timon mukaan viejä astuu tangon toisen hitaankin askeleen herkästi liian kiireellä - ei malta rauhoittaa liikettä, kun on (muka) kiire tämän jälkeen tuleville nopeille askelille. Tangossa ei ole kiire - olennaista on etenevän liikkeen jäntevä pidättäminen.

Ja sitten pikkukuvioita - naisen askelin. Oik jalka taakse (H), vas jalka astutaan avaukseen miehen oik kainaloon (H), oik jalalla eteen (N), vas jalalla eteen (N). Tämän jälkeen nainen tekee otso-käännöksen vas päkiänsä päällä vetäen oik jalan kiinni vas jalkaan (H), astuu oik jalalla miehen editse takaisin tulosuuntaansa (H) ja lopuksi nainen tekee pistokäännöksen miehen sylissä kahdella nopealla (N,N). Seuraavaksi nainen astuu pitkitetyn (kahden tahdin) hitaan miehen kanssa naisen vasemmalle (H+H), mikä päätyy nopeisiin ohiaskeliin naisen astuessa taaksepäin ensin oik ja sitten vas jalalla (N,N).

Lopuksi Timo kertasi hitaan kahdeksikon vartalonkiertoja, joita hän on aiemminkin opettanut, mm. hitaita harjoiteltaessa (täällä). Tärkeää on, että vartalot pysyvät koko kahdeksikon ajan samalla korkeudella lattiaan nähden, eli vartalot eivät liiku ylös-alastasossa, vaan ainoastaan pyörivät poikittaissuunnassa. Kahdeksikon molemmat lenkit on tarkoitus tehdä yhtä suurina. Yleensä kahdeksikko tehdään neljän hitaan aikana. Vartalon kierrot näkyvät selvemmin, kun mies lähtee ensimmäiseen lenkkiin vastakierrosta eli selkä edellä, jolloin nainen lähtee vastaavasti rintamus edellä.

Seuraajienkin kelpasi, kun viejät oppivat viejämestarin opissa :):)

Törmäsen tunnilla

Torstaina lumipyry sekoitti Etelä-Suomen. Uskaltauduin kuitenkin yrittämään Antti Törmäsen tangotunnille Käpylän työväentalolle. Sankka lumisade, teille kasaantunut lumi ja yllättävä liukkaus hidasti matkaa ja myöhästyin treeneistä yli puoli tuntia. Mutta pääsin perille ja löysin jopa autolle parkkipaikan lumikinosten välistä.

Paikalla oli sopivasti väkeä, mutta naisia selvästi miehiä enemmän. Miespulaa pahensi se, että neljä-viisi viejää eivät osallistuneet parinvaihtoon, vaan tanssivat vain oman parinsa kanssa. (Tämä tosin on täysin sallittua.) Viimeiselle tunnille kymmentä naista jäi tanssittamaan vain kolme miestä. Mutta sujuihan se tangon harjoittelu niinkin.

Antti on selkeä ja hyväntuulinen opettaja. Opettaa vahvasti viejiä, unohtamatta kuitenkaan seuraajia. Pitkin iltaa hän tiputtelee pieniä tekniikkavinkkejä. Korvat, olkapäät, lanteet ja nilkat samassa linjassa. Nainen voi nostaa solmukätensä kyynerpäätä hieman ylös/ulospäin, jotta mies ei pääse työntämään naisen kättä naisen olkapään taakse. Purista reisiä yhteen ja muista keskivartalo. Vartalon kiertyessä myös lantio kiertyy samaan suuntaan. Naisen taka-askeleessa astuva jalka voi olla pienessä aukikierrossa lonkasta lähtien. Antti neuvoi etsimään vartalokontaktin yllättävän keskeltä: sekä viejillä että seuraajilla rintalastan keskiosasta, ehkä hippusen oikealle.

Antin mukaan tangon nopeat (tai hitaat) sivuaskeleet sopivat rauhallisesti lipuviin musiikin kohtiin ja nopeat (tai hitaat) menosuuntaan-yhteen askeleet paremmin nopeisiin staccatokohtiin. Hän korosti myös askelten rauhoittamista ja maadottamista.

Yksinkertainen ja kiva otsokuvio (H,H,H,H,N,N): Nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H), vas jalalla eteen tulosuuntaan (H) ja aloittaa otson astumalla oik jalalla miehen oik sivulle vinosti tulosuuntaan tehden otson kääntyen oik jalan päkiöillä (H). Lopuksi nainen astuu miehen editse vas jalalla menosuuntaan (H) ja liike päättyy naisen kääntäessä kahdella nopealla askeleella rintamalinjansa takaisin miestä kohden selkä menosuuntaan (N,N). Otsoissa lyhyitä askelia, jalkoja siirrettäessä isovarvas viistää maata. Käännös päkiöillä vasta kun toinen jalka nojaa kääntyvän tukijalan nilkkaan.

Yhdeksältä lumimyräkkä oli rauhoittunut, ja väsyneet tanssijat saivat autonsa liikkeelle kinosten alta.

Tangotie - Filpusvägen

Raisiolaiset Merja ja Kari Filpus vetävät ennen kesää neljä tangon tehopäivää Stadin ammattiopiston urheilusalissa Malmilla - järjestäjänä Helsingin tanssikurssit. Stadin ammattiopisto on muuten ”Filpusten tiellä” eli Vilppulantiellä, joka ruotsiksi on Filpusvägen :):)

Kerran kuussa järjestettävät viiden tunnin treenit on tarkoitettu jatkotason tanssijoille. Eka kerta oli eilen ja jännitin, pärjäänkö taitoineni taitureiden taivutuksissa. Viimeksi kokeilin Filpusten tehotangoa lokakuussa 2016, ja silloin en jatkolaisten joukossa pärjännyt (täällä). Nyt lähes 1,5 vuotta myöhemmin ja alun jännityksen lauettua pysyin suht hyvin joukon mukana. Tosin koko iltapäivän sain olla tosi tikkana - heti kun keskittymiseni herpaantui, niin lipsuja tuli.

Merja ja Kari ovat tanssinopettajia ja monikertaisia lavatanssin Suomen mestareita. Opetuksessaan he keskittyvät paljon tekniikkaan ja parityöskentelyyn. Ekana lauantaina petrattiin raamia, vartalojohtamista ja parin välistä vastetta. Merja muistutti, että hyvää tanssiraamia edistää kun muistaa pitää molemmat hartiat tiukasti kiinni vartalossa. Karin mukaan vakiotansseissa tärkeintä on keskivartalon kannatus ja tukijalan työskentely - kun nämä kaksi asiaa saa tanssissa kohdalleen, niin loppu sujuukin kuulemma kuin tanssi.

Lapatukea etsittiin siten, että molemmat kädet nostettiin suorana sivuille hartioiden tasolle kämmenet alaspäin. Hartiat alhaalla. Tämän jälkeen kämmenet käännettiin ylöspäin ja kyynerpäitä hieman koukistettiin. Ja se on siinä.

Solmukäsien otetta etsittiin siten, että nainen seisoi miehen vas puolella ja tarttui oikella kädellään miehen vas käteen siten että naisen kämmen oli miehen kämmenen sisäpuolella ja naisen peukalo miehen peukalon päällä. Tämän jälkeen mies kiepautti naisen oman kätensä ali eteensä. Kyynerpäät rennosti alhaalla, ei leveänä ulospäin kuten valssissa. Ja se on siinä.

Pitkä taka-askel - astuttaessa myös reisi ojentuu. Minun ongelmani on edelleen se, että lasken taakse astuvan jalan varpaat maahan ennen kuin viejä on astunut loppuun oman etuaskeleensa. Tällöin viejä astuu herkästi varpailleni, ja syy on yksin minun. Merjan ratkaisu tähän on, että seuraaja pysyy mahdollisimman pitkään tukijalan päällä vaikka venyttääkin astuvaa jalkaa pitkälle taakseen.

Eteenpäin astutaan kantapään kautta. Varpaiden ei tarvitse sojottaa ylöspäin suorassa kulmassa, vaan jo parikymmentä astetta riittää. Jalkaa kuljetetaan etuaskeleeseen siten, että jalkapohja pipoo lattiaa, ei raahata eikä nosteta korkealle ilmaan.

Vasen käännös ohiaskelilla ja rytmirikolla: Nainen astuu oik taakse kääntyen ja kääntäen samalla oik jalan päkiöillä rintamalinjansa menosuuntaan - vartalokierrosta johtuen se on oikeastaan vas kylki joka johtaa (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta eteenpäin (vas, oik). Seuraavaksi vas jalka eteen kääntyen päkiöillä siten että selkä palautuu menosuuntaan (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta - oik kylki johtaen - taaksepäin menosuuntaan (oik, vas). Päkiöillä käännyttäessä toinen jalka vedetään kiinni kääntyvään jalkaan.

Lopuksi tehtiin linjoja. Nainen seuraa vartalollaan miehen vartalon liikkeitä koko ajan vähän jälkijunassa. Linjoissa vartaloa ei taivuteta sivusuuntaan, vaan kiero tulee vartalosta ja liike lähtee nilkoista ja polvista. Mies lähtee linjaan hieman selkä edellä, mikä johtuu alkuasennon vastakierrosta.

Kummasti tähän kului koko iltapäivä - ja kivasti kuluikin. Ja Filpusvägenillä opit jatkuvat kuukauden päästä.