Kinkunsulatusta

Viimeinkin!! Edellisestä tanssitreenistä (täällä) on kokonainen kuukausi - liian pitkään, joten jo oli aikakin Mummin päästä treenaamaan. Onneksi treenien esteenä ei ole ollut sairautta, ainoastaan matkoja, perhejuttuja ja vähän saamattomuuttakin.

Treenitauon aikana olen käynyt jonkun kerran tansseissa, mm. Malmin työväentalon torstaitansseissa ja Puistokulman sunnuntaikarkeloissa. Molemmissa on joulukuussa ollut paljon porukkaa, pääosin tietty eläkeläisiä - hyväkuntoisia ja tanssihaluisia - ja tanssitaitoisia.

Viime viikolla löysin ensi kertaa mm. Puistokulman kellaritilan, joka on varsinaisen tanssisalin alapuolella ja jossa oli hyvää tilaa tanssia, toisin kuin usein ruuhkaisessa pääsalissa. Tosin kellarisalissa ei näe eikä aisti esiintyjiä, sillä kellarissa musiikki tulee kovaäänisistä.

Maanantaina sain viimein lähdettyä Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämiin kinkunsulatustansseihin Malmille. Onneksi lähdin. Oli nimittäin tosi kivaa: iloinen ja mukaansatempaava tunnelma, kivoja keskitasoisia tanssittajia ja puikoissa aina yhtä sydämellinen ja lämmin Pirjo.

Viihdyin loistavasti ja tanssin koko kolmetuntisen treeniajan sananmukaisesti hiki puserossa. Sillä tanssilajeina oli kinkkinen buggi, ärsyttävä chacha ja hikinen fusku. Mennessä luulin, että tulossa on vakiotanssi-ilta. Onneksi luulin, sillä jos olisin tiennyt että koko ilta ”riehutaan”, olisin saattanut jättää ko treenit väliin. Nykyään hakeudun enemmin tango/lavafoksi/hidasvalssi/rumba -treeneihin kuin riehakkaisiin kädenalitansseihin. Mutta tulipahan vahingossa kerrattua välttelemääni buggia ja chachaata. Ja huomasin, että aiemmin tykkäämäni ja hallitsemani fuskukin on harjoituksen puutteesta päässyt vähän rapistumaan, joten senkin treenaaminen oli tervetullutta.

Kinkunsulatusillassa tanssittiin tutulla parinvaihto-periaatteella tunti kutakin kolmea tanssia. Jokaisen tunnin alussa Pirjo opetti pari uutta kuviota ko tanssista. Kuviota minun on nykyään helppo omaksua, mutta oli hyvä että Pirjo alkuun muistutti buggin perusjutuista: askel rullataan päkiän kautta koko jalkapohjalle, välissä polvi suoraksi (ei lukkoon) ja lyhyt taka-askel.

Talven/kevättalven suunnitelmissa on loppiaisena mennä Kasnäsiin Kimmo ja Marika Lasasen viikonloppuleirille, helmikuussa Hurmion Nääs-leirille Tampereelle, maaliskuun alussa Aaltosten Sarin ja Jarin oppiin Vammalan Ellivuoreen ja maalis-huhtikuun vaihteessa toistamiseen Aaltosten viikonloppukurssille, tällä kertaa Kartanon Kievariin Äänekoskelle. Nämä siis alustavia suunnitelmia, katsotaan mikä toteutuu...

Mummin tanssijalka se vain vipattaa ja vipattaa. Kunnes päässäkin alkaa vipattaa :):)

Pikkujoulutangot

Marraskuun viimeisenä lauantaina eli ”virallisena” pikkujoulujuhlapäivänä oli Filpusten tämän vuoden viimeiset tangotreenit Käpylässä. Paljon porukkaa, joista puolet paria vaihtamattomia ”tehotreenaajia”. ”Vapaat” viejätkin olivat yllättävän osaavia - ainakin pääosin.

Merja ja Kari tulivat paikalle hieman myöhässä suoraan lentokentältä. Liekö tämä vaikuttanut vai mikä, mutta tämän kertainen viiden tunnin tehopäivä ei aivan täyttänyt odotuksiani, jotka Filpusten oppiin mennessä ovat aina korkealla.

Päivän teema oli musiikin tulkinta. Hieman hämmennyin, kun Merja lähestyi tangomusiikkia aika eri tavoin ja jotenkin suurpiirteisemmin kuin esim. Lasasen Kimmo, joka usein perustreenien lopussa esittää hetken näkemyksiään siitä miten musiikin erilaiset kohdat kutsuvat liikkumaan/tanssimaan. Ainoa mitä minulle lauantaisista Musiikin tulkinta -vinkeistä jäi mieleen, oli se että tiettyihin tangokappaleisiin ei sovi tangon perusaskel, ja silloin on keksittävä jotain muuta ja unohdettava tangon HHNN-perusaskel. Eli rikkoa perusrytmiä ja/tai tanssia esim. pelkillä hitailla askelilla. Lisäksi Merja suositti täyttämään fraaseja lyhyillä linjoilla ja painon siirroilla.

Musiikin tulkinta -teeman lisäksi Kari muistutti, että suomalainen lavatango on ns. vahvaa tangoa. Selvimmin tämä ilmenee siinä, että joka askeleelle vauhti ja voima lähtee tukijalalta ja siinä, että kun vartalon paino on siirretty uudelle tukijalalla, vanha tukijalka kootaan nopeasti uuden viereen - ilman että vartalon liike kuitenkaan pysähtyy.

Etenevissä pistoissa pari pyörii ikäänkuin välissään olevan putken ympäri ”toisiaan kohti”. Sisäringissä olevan on astuttava aina lyhyt askel, jotta ulkorinkiläinen pysyy perässä. Vauhti askeleeseen otetaan vuoron perään, myös seuraaja. Pyörivää askelta seuraavan askeleen annetaan vain ”tipahtaa” maahan, eikä yritetä astua pitkää askelta.

Pikkupettymyksestä huolimatta odotan innolla Filpusten ensi kevään tangokurssien sarjaa, jolle olen jo ilmoittautunut. Tuntuu, ettei mikään estä minua kulkemasta tangotreenistä ja -tanssista toiseen.

Hanna Hesassa

Espanjan matkasta johtunut tanssitauko loppui torstaina, kun pääsin Käpylän työväentalolle Törmäsen tanssikoulun tangotreeneihin. Tavallisesti Käpylässä opettaa jompi kumpi ”pojista” - Törmäsen Antti tai Kainulaisen Joonas, mutta torstaina opettamassa oli koulun kolmas ope Hanna Tuominen.

Kolmen treenitunnin aikana Hanna pitäytyi perusjutuissa - askeltekniikkaa, tanssiasentoa, ohiaskelia, linjoja ja käännöksiä. Hän muistutti sekä miehiä että naisia painamaan joka askeleella koko jalkapohjan maahan. Kanta-askeleelle astuttaessa ei tarvitse nostaa varpaita liian ylös, kunhan kantapää koskettaa ensimmäisenä maata - ja vielä tarkemmin kantapään ”etuosa”, ei kantapään terävä takareuna. Tällöin askel asettuu maahan pehmeämmin. Samoin jalkapohjan etupäässä: Paino pysähtyy päkiöille - jos paino painottuu varpaille, tasapaino häiriintyy.

Hanna kehotti kohdentamaan jalkapohjan painoa enemmän jalkapohjan sisäsyrjälle ja isovarpaalle kuin ulkosyrjälle tai pikkuvarpaalle. Tämä parantaa tasapainoa ja tukee myös sitä, että reidet pysyvät mahdollisimman kiinni toisissaan.

Ohiaskelia Hanna harjoitutti pyörivällä kuviolla, jossa kumpikin otti ohiaskelia vuoroin eteen ja vuoroin taakse. Ja koko ajan viejän vas olkapää oli kiertyneenä eteenpäin. Kierron säilyttäminen tuntui useimmille viejille olevan hankalaa.

Kiva, perusasioihin keskittyvä treeni. Tykkään sekä Antin että Joonaksen opetustyylistä, mutta väliin on kiva tanssia naisen ”jalanjäljillä”.

Tangobolero

Kaksipäiväisen tangoleirin helmi oli piilotettu viimeiseksi - Juhani Tahvanaisen ja Tytti Ariman tangobolero. Tangobolero on (rumba)bolero-musiikkiin tanssittavaa fuusiotanssia, jossa tanssitaan pääosin letkeitä rumbakuvioita yhdistellen niihin rohkeasti arkkutangon ja vanhan tangon kuvioita, kuten otsoja, boleoita ja salmiakkeja.

Juhani aloitti rumbaboleron tanssimisen seuraavasti: Nainen astuu avo-otteessa rumban hii-das, nopea,nopea -askeleen vas sivulle painottaen hii-das -askelta tavallista pontevammin. Tämän jälkeen naisen oik jalan hii-das -askeleella mies vetää naisen vartalo-otteeseen ja heijaa naista ensin oikealle (N) ja sitten vasemmalle (N).

Seuraavaksi nainen astuu vartalo-otteessa uudestaan hii-das,nopea,nopea -askeleen vasemmalle, minkä jälkeen aloitetaan salmiakki-kuvio, jonka nainen aloittaa astumalla oik jalalla ristiin eteen (H) jatkaen vas jalalla eteen (N), oik jalalla oik sivulle (N) ja vas jalalla ristiin taakse (H), oik jalalla taakse (N) ja vas jalalla vas sivulle (N).

Tämän jälkeen nainen joko aloittaa saman salmiakki-kuvion uudelleen astumalla oik jalalla eteen ristiin (H) jne tai kääntää eteen astutun oik jalan ristiaskeleen hitaaksi ja ”lempeäksi” otsoaskeleeksi (H) ja astuu vas jalalla takaisin miehen eteen (H) ja vetää oik jalan vas jalan viereen. Ja lopuksi nainen astuu oik jalalla nopnopit taakse (NN).

Puolentoista tunnin aikana Juhani ehti opettaa useamman muunkin mukavan kuvion, joissa sekoitettiin rumbaa ja arkkutangoa. Mutta mukavinta oli se, että sain monta kertaa tanssia Tytin osaavassa ja nautittavassa viennissä. Opin ja nautin!!

Tangobolero puri kerrasta. Rakastan rumbaboleroa, joten enhän voi kuin rakastaa tangoboleroakin :):)

Wanhaa tangoa

Sunnuntaina Kievarissa jatkettiin vanhalla tangolla Juhani Tahvanaisen ja Tytti Ariman kanssa. Osaavimmat parit eivät osallistuneet parinvaihtoon, joten vaihtoringissä oli pääosin tanssijoita joiden vanhatango oli alkeis- ja alkeisjatkotasoa, lukuunottamatta yhtä osaavaa naisviejää. Tämä sopi hyvin minulle, sillä minun vanhan tangon taitoni ovat vasta heräilemässä.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut pari kertaa vanhan tangon opissa sekä Tahvanaisella että Kärnän Pirjon ja Astikaisen Maijan tunneilla. Näillä kerroilla en ihastunut ko tanssiin, enkä sen jujua oikein äkännyt. Tämän takia osallistuin Tahvanaisen sunnuntaiseen tangopäivään epäluuloisena ja innottomana. Yllätyinkin suuresti kun tunsin saavani kiinni vanhan tangon juonesta, ja aloin jopa ihastua siihen :):)

En tiedä mitä Juhani oli etukäteen suunnitellut, mutta seurattuaan hetken meitä oppilaita hän - minun onnekseni - aloitti vanhan tangon opetuksensa alkeista - ja pysyi koko kolmetuntisen kurssin ajan aika perusasioissa. Ehkä tämä oli yksi tekijä, joka tällä kertaa helpotti minua pääsemään kiinni vanhan tanssin jujusta. Toinen tekijä lienee se, että olen tangotaipaleellani pidemmällä kuin aiemmille vanhan tangon kursseille osallistuessani - ja kykyni omaksua tangoa kuin tangoa on parantunut. Ja ehkä myös Tytin aktiivinen osallistuminen opetukseen niin viejänä kuin ”apuopettajana” helpotti uuden tanssin omaksumista.

Moni kurssilainen sai Tytiltä tanssin lomassa henkilökohtaisia korjausehdotuksia omaan tanssiinsa. Kiitos niistä. Kerran tanssirinki meinasi jopa pysähtyä, kun useampi seuraaja kerääntyi Tytin ympärille kuuntelemaan hänen vinkkejään seuraajan tanssiasennosta.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorina. Mies seisoo suorassa ja nainen seisoo hänen edessään siten, että parin jalkaterien väliin jää noin 10 senttiä. Nainen nojaa peppu tiukkana kevyesti miehen rintaan. Mies asettaa oik kätensä kyynerpäästä taivutettuna kyynervarsi hieman alaviistoon lähes suoraan eteensä - kainalossa vain pieni (5 cm) hajurako - siten, että miehen kyynervarsi koskettaa tukevasti naisen vas kylkeä. Miehen oik käsivarren merkittävä tehtävä on tukea naista siten, ettei tämä etenkään haastavissa käännöksissä ajaudu miehen kainaloon. Miehen oik käden sormet ovat rentoina - jopa velttoina - eivätkä välttämättä edes kosketa naisen selkää.

Nainen nostaa vas kätensä miehen oikean käsivarren yli siten, että naisen olkavarsi nojaa miehen oik olkavarteen ja naisen käsivarsi on rentona miehen keski/yläselässä (tai vaihtoehtoisesti kaulalle kiertyneenä). Miehen vas käsi ja naisen oik käsi ovat kiinni toisissaan ilmavan kevyesti joko naisen olkapään tasolla tai alhaalla lanteiden korkeudella. Miehen käsivarsi hieman pidemmällä naisen puolella kuin perustangossa, mutta mies ei kuitenkaan paina naisen käsivartta tämän olkapään taakse.

Vanhassa tangossa naisen ja miehen olkapäät ovat periaatteessa vastakkain, mutta naisen vas olkapää ja miehen oik olkapää ovat lähempänä toisiaan kuin vastakkainen puoli eli naisen oik ja miehen vas olkapää. Tästä tulee vaikutelma, että naisen ylävartalo olisi hieman ”auki”, vaikka näin ei olekaan. Nainen katsoo samaan suuntaan kuin mies eli omalle oikealleen tai miehen vas olkapään yli - mitä Tytti itse suosii - mutta ei vasemmalle kuten perustangossa.

Helpoimmillaan vanha tango kulkee HNNH-rytmillä. Juhani suositti perusaskeleeksi seuraavaa: Nainen astuu vas jalalla isosti vasemmalle (H), oik jalalla lyhyesti takaisin oikealle (N), vas jalalla lyhyesti vasemmalle (N) - NN-askeleet voi tehdä lähes paikallaan - ja lopuksi oik jalalla pitkälle taakse (H). Minkä jälkeen uudelleen alusta, jolloin vasemmalle astuva vas jalka (H) kiertää oik tukijalan kautta. Periaatteessa lähes jokaisen askeleen voi  astua joko sivulle, taakse tai eteen. Etenkin naisen on tärkeä astua hitaat ja etenevät nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä ja käännöksissä tiukkoina ristiaskelina.

Kuvioissa Juhani kävi läpi mm. mustalaiskäännöstä, jossa mies saattaa viedä naisen joko omalle oikealle tai vasemmalle puolelleen taikka keskelle suoraan itseään kohti. Tällöin nainen jatkaa käännöstä ohittaen miehen itsestään katsoen joko vasemman tai oikean kautta taikka astuu askeleet suoraan miestä kohti.

Vanhaa tangoa tanssitaan mahdollisimman rennosti. Kevyesti svengaten ja rauhallisesti nauttien.

Kievarin tango

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä Äänekosken Kartanon Kievarissa saarijärveläisen Tanssin taikaa -tanssikoulun tangokurssilla. Lauantaina opettamassa oli tanssikoulun omat opet - Riitta ja Lare Pitkänen ja sunnuntaina vanhan tangon old man Juhani Tahvanainen Joensuusta.

Ekana päivänä saatiin tuhti ja mukava annos keskisuomalaista lavatangoa. Ensin puolitoista tuntia vienti-seuraamista, toinen puolitoistatuntinen tekniikkaa ja viimeinen jakso keskittyi kuvioihin. Paikalle oli räntäsateesta ja isänpäiväviikonlopusta huolimatta saapunut runsaat 40 keskitason tanssijaa. Pääosin lähitienoilta - Jyväskylän ympäristöstä, mutta jo lyhyt jutustelu paljasti että minun lisäkseni paikalla oli muitakin pitkämatkalaisia mm. Hesasta, Tampereelta ja Mikkelistä.

Vienti-seuraamisessa Lare korosti määrätietoista vartalovientiä (”munaa”). Ylävartalon kierto lähtee lantioista - ei mitään hartialinjan väkinäistä kiertämistä, ja käsivarret liikkuvat vain ylävartalon liikkeen seurauksena. Naisen vas kyynervarsi lepää miehen olkavarren päällä siten, että kyynerpää asettuu miehen oik kyynerpään ”päällä olevaan kuoppaan” - oma tulkintani Riitan käden asennosta. Molempien molemmat kyynerpäät pidetään koko ajan oman ylävartalon etupuolella ”kuin halaisi isoa kumipalloa”.

Laren tango astuu kolme yhtä pitkää askelta eteenpäin, minkä jälkeen neljäs askel vedetään viereen. Periaatteessa voisi jopa HHNN:n sijaan laskea eteen, eteen, eteen, viereen, jossa kolme eteen-askelta ovat ”hitaita” ja vasta viereen-askel ”lasketaan” nopeana. Tämä saattaa auttaa tangoa karkaamasta nopeilla askelilla epätangomaiseen etutahtiin.

Laren hidas tangoaskel ei pysähdy kun jalka ohittaa uuden tukijalan, vaan uuden tukijalan viereen vedettävä jalka vain hidastaa vauhtiaan tämän kohdalla ja jatkaa matkaansa uutta tukijalkaa hipoen tämän ohi valmistautuen uuteen vauhtiin, joka saadaan uuden tukijalan ponnistuksesta. Taaksepäin astuttaessa Lare neuvoi naisia kääntämään taakse ojennettua jalkaa lonkasta aukikiertoon siten, että vain isovarvas koskettaa maata ennen kuin jalkapohja rullataan maahan.

Kuvio-osuudessa Lare kävi läpi lavalla käyttökelpoisen pitkän vasemman käännöksen ensin HHNNHNNH-rytmillä ja sen jälkeen useilla eri rytmimuunnoksilla. Ja päivän päätteeksi vielä pari muuta pidempää ja mutkikkaampaa kuviosarjaa.

Kuvio-opetuksessa Lare kannusti viejiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa luopumaan opetettujen kuviosarjojen orjallisesta nuodattamisesta ja tanssimaan omaa tanssiaan - musiikkia ja tunnelmaa kuunnellen ja yrittäen ilmentää näitä liikkeissään. Tietty tämä vaatii jo aika taitavaa vientiä, jotta seuraajalla on edes mahdollista yrittää pysyä tällaisen luovan viejän matkassa. Ja myös seuraajalta kykyä antautua musiikin tunnelmaan. Ja tietty hyvää seuraamista :):)

Tällöin parhaimmillaan tangossa yhdistyy musiikki, liikunta ja luovuus sekä ilo, hauskuus ja läheisyys ihanaksi soljuvaksi sopaksi. Ja jokainen soppa on erilainen, mutta ainutlaatuinen elämys. Älä pelkää itseäsi, äläkä toista - äläkä vaadi liikaa itseltäsi tai pariltasi :):)

Tangoa valssaten

Torstaina jatkettiin tangovalssin treenaamista Espoon TanssiGurussa Kimmo Lasasen johdolla. Tavallista vähemmän porukkaa. Kimmo arveli, että tangovalssi ei taida olla tanssijoiden suosiossa, ja joku mietti ettei väkeä tule, kun eivät tiedä mitä se on. Mutta minä tykkäsin, ja tosi paljon. Tangovalssi tulee ehdottomasti mukaani lavalle, jos vain viejä sitä vähänkin taitaa :):)

Tiistain oppeihin (täällä) lisättiin uusia tangon kuvioita valssin sykkeellä - avauksia, pyörityksiä ja pari linjaa. Siirryttiin tanssimaan vartalokontaktissa, jolloin seuraajan on sekä helpompaa että tärkeämpää seurata ylävartalollaan viejää sekä tämän vartalon kiertoja että nousuja ja laskuja. Valssin nousuja ja laskuja voi välillä tehdä jokaisella (hitaalla) askeleella sekä ylös että alas tai joka toisella ylös ja joka toisella alas. Välillä liike voi lähteä myös alhaalta ylös. Muista myös kylkien venytys.

Minulle merkittävin ”uusi” kuvio oli ”ulkoavaus” ja sen jälkeen tehtävä ”suora linja”. Näillä on tanssikielessä oikeat nimetkin, mutta niitä en ole vielä omaksunut. Ulkoavauksella tarkoitan kuviota, jossa nainen kääntyy vas jalalla miehen oik kylkeen (H), astuu oik jalalla taakse tulosuuntaan (H), minkä jälkeen nainen vetää vas jalkansa taakse oik jalkansa ja miehen välistä (N) ja palaa oik jalan päälle miehen eteen (N) ja vaihtaa painonsa vas jalan päälle (H). Tästä voi jatkaa ”suoraan linjaan” siten, että mies astuu vas jalallaan suoraan naista kohti linjaan ja nainen astuu oik jalallaan suoraan taakseen linjaan (H). Linjasta noustaan ylös esim siten, että naisen paino siirtyy vas jalalle ja oik jalka vedetään viereen painottomana, jotta nainen voi kääntyä avaukseen ja jatkaa kahdella nopealla (oik,vas) askeleella (NN) eteenpäin ja palata kahdella seur nopealla askeleella (NN) miehen eteen.

Miehen vas jalalla astumassa, eteenpäin tehtävässä ”suorassa linjassa” mies venyttää vas kylkeään ja nainen oik kylkeään. Seisoo ryhdikkäänä pienessä etunojassa, ei nojaa naisen päälle eikä vedä selkäänsä taaksepäin. Kylki venyy sopivasti, kun hengittää voimakkaasti sisään. Nainen pitää päänsä linjassa selkärangan kanssa ja katsoo vasemmalle. Tärkeää on pitää tiukka kontakti lantioista, mutta myös yläreisistä ja rintakehästä. Nainen taipuu taakse vain sen verran kuin mies häntä taivuttaa, hän ei irtoa miehen ylävartalosta.

Tällaista tehtiin - ja kivaa oli. Lopussa Kimmo ja Marika tapansa mukaan halasivat jokaikisen. Lähdin lämpimin mielin kylmään marraskuun iltaan.

Tangovalssi II

Tiistaina menin tangovalssin perässä Kimmo ja Marika Lasasen treeneihin Espoon vpk-talolle. Nyt treenattiin alkeita ja torstaina on tiedossa jatkoa.

Tangovalssia tanssitaan valssimusiikkiin, mutta tangon askelilla. Askelista huolimatta meno on valssimaista - liitelevää menoa ja vartalon nousuja. Kesäkuussa kokeilin ensi kertaa tangovalssia, ja tykästyin. Silloin olin Pirjo Kärnän tunnilla Malmilla (täällä). Pirjo opetti tangovalssia vanhantangon askeliin, kun taas Kimmon tangovalssia tanssittiin lavatangon askeliin - mikä oli ehkä jopa kivempaa ja soljuvampaa kuin tanssi vanhantangon askelilla.

Kimmon tangovalssin perustana oli lavatangon hidas, hidas, nopea, nopea -askel (eteen, eteen, eteen, yhteen). Valssin yks,kaks,kol -rytmin aika astutaan joko yksi tangon hidas askel tai yksi nopea,nopea -askelpari. Vartalon vastakierto hitaiden askelten aikana tehdään samoin kuin lavatangossa, mutta kierto aloitetaan tangovalssissa myöhemmin kuin lavatangossa. Jalkoja liikutellaan myös rennommin ja pehmeämmin kuin lavatangossa, niitä ei esim kerätä tiukan sotilaallisesti yhteen.

Kimmo suositti käyttämään tangovalssin perusaskeleena rytmirikkoista HHNNNN-askellusta, joista ensimmäiset nopeat (NN) astutaan mieluiten ohittavina ohiaskelina ja toiset nopeat kohti (N) ja yhteen (N) tai vaihtoehtoisesti kohti-astuttavina ohi-askelina (NN).

Valssitangossa tärkeitä ovat vartalon (ja päkiöille) nousut. Ensimmäisen hitaan askeleen aikana tulee nousu ja lasku (H), toisen hitaan aikana vain nousu (H) ja lasku tapahtuu kahden seur ohittavan ohiaskeleen aikana (NN). Viimeinen nousu ja lasku tehdään kahdella viimeisellä nopealla askeleella (NN).

Kimmon kanssa tanssiessani hän muistutti minua vetämään lantiota/pyllyä tiukasti paria kohti. Lisäksi hän neuvoi minua suoristamaan pääni selkärangan jatkeeksi - on kuulemma herkästi vinossa. Hitaassa valssissa opet yleensä neuvovat seuraajaa katsomaan tiukasti vasemmalle. Marikan tanssiessa tangovalssia hän katsoi paljon viejää kohti ja käänteli päätään pehmeästi liikkeen tahdissa.

Ehdittiin vielä harjoitella oikeaa ja vasenta käännöstä, joissa tärkeää on mm se että valssin nousu/laskua ei tehdä erikseen molemmilla kääntyvillä hitailla askelilla, vaan ensimmäisellä hitaalla mennään alas ja toisella hitaalla noustaan ylös (vai toisinpäin?). Molemmille käännösaskelille tehty nousu/lasku tuntuisi ja näyttäisi liian levottomalta.

Tosi kiva tanssi ja tosi kiva treeni. Taidan saada lavoilla paljon soitettuun ja tanssittuun tylsään perusvalssiin tervetullutta vaihtelua. Kunhan viejäkin on käynyt Kimmon opissa :):)

Yks et kaks kol

Viikonloppuna olin espoolaisen TanssiGurun järjestämällä viikonloppuleirillä hotelli Nuuksiossa Siikajärven rannalla. Salillinen tuttua porukkaa ja mukavat opettajat Marika ja Kimmo Lasanen.

Lauantaina treenattiin mm. hidasta valssia ja rumbaa. Valssissa keskityttiin pääosin parin haastavan kuvion opettelemiseen. Mukavin kuvio oli sarja, joka sisälsi kaksi neliaskelista kohtaa: yks et kaks kol, joista ”yks et” yhdessä vastaa tavallisen yks,kaks,kol-rytmin ykköstä.

Nainen aloittaa ko kuviosarjan oik käännöksellä astuen vas jalalla taakse vas sivulle (yks) ja jatkaa oik jalalla eteen miestä kohti (et). Sitten nainen astuu vas jalalla kapeaan avaukseen miehen vas rinnalle (kaks) ja lopuksi oik jalalla taakse (kol). Sekä yks- että et-askel pysytään matalalla ja päkiälle noustaan vasta kaks-askeleella laskeutuen kol-askeleelle takaisin alas. Tämän jälkeen nainen astuu miehen etupuolella keinuaskeleen: vas jalka eteen (yks), oik jalka eteen ja samalla käännytään päkiän päällä miehen kautta ympäri 360 astetta (kaks) ja lopuksi astutaan takaisin vas jalan päälle (kol). Tämän jälkeen mies kääntää naisen naisen tämän käden alta myötäpäivään ympäri kahdella askeleella (yks,et) ja kaks-askeleen nainen astuu sivulle vetäen toisen jalan viereen (kol) ja päätyen perusasentoon paikallaan kääntyneen miehen eteen.

Rumbassakin opimme kivan ja käyttökelpoisen uuden kuvion, jonka saimme onneksi videolle. Sen lisäksi treenasimme veto-työntövasteita, mikä oli yllättävänkin vaikeaa. Käsivasteen takia Kimmo suosittaa pitämään solmukäsiä siten, että naisen kämmen on miehen kämmenessä ja sormet mukavasti miehen peukalon ja muiden sormien välissä.

Treenien välissä pääsimme hotelli Nuuksion ravintolaan - puoleltapäivin lounaspöydän ääreen ja iltapäivällä pullakahveille. Kiva päivä kivassa joukossa.

Fuskun monta tyyliä

Viikko sitten sunnuntaina treenasin Käpylässä Joonas Kainulaisen ja noin kolmenkymmenen innokkaan tanssijan kanssa alkeisjatko/jatko-tason fuskua. Ja äkkäsin jotain yllättävää. Fusku on rento tanssi, jossa on lähes yhtä monta tyyliä kuin on tanssijaa. Tämän tiedän, mutta vasta nyt tajusin, että opettajatkin tanssivat ja opettavat fuskua selkeästi eri tyyleillä.

Tähän asti olen tutustunut tyyliin, jossa tanssitaan ikäänkuin ylöspäin - ylös, alas, ylös, alas. Askeleelle startatessa rullataan tukijalan jalkapohja ylös päkiöille, minkä jälkeen paino siirretään toiselle jalalle rullaten tämän jalkapohja maahan myös päkiän kautta - polvia reippaasti nostaen.

Joonas opetti toisenlaisen tyylin, jossa tanssitaan ikäänkuin maata kohden. Ei rullata päkiöiden kautta, vaan pysytään ennemmin matalalla mitä tehostetaan kaksoisbaunssilla ja superlyhyillä askelilla. Ehkä tämä on enemmän nuoremman tanssikansan tyyliä? Muutenkin Joonaksen opettama tyyli on pehmeämpää ja ”laiskempaa” kuin aiemmin oppimani tyyli, joka Joonaksen tyyliin verrattuna vaikuttaa sähäkältä pomppimiselta.

Treeneissä opeteltiin vaikeita vienti-seuraamiskuvioita, jotka osin - niin tuntui? - oli lainattu buggasta. Vaikein fuskutunti, missä olen ollut. Jotenkuten pärjäsin, kun koko ajan tsemppasin...

Susaa edelleen

Keskiviikkona oli Pirjo Kärnän tanssikoulussa neljäs perättäinen Susan tangoilta, jossa Susa opetti argentiinalaisen tangon alkeita - sopivan yksinkertaisesti ja riittävästi toistaen. Paljon väkeä ja tasaparit, mikä lupasi mukavaa iltaa.

Susa tanssittaa meitä edelleen ei-vartalokontaktissa. Tämä(kin) vaatii hyvää ja tukevaa raamia. Sekä viejän että seuraajan tulee pitää molemmat käsivartensa paikallaan ”raamissa”, ja liikuttaa ja kiertää vahvasti ja määrätietoisesti vain ylävartaloa, jolloin käsivarret tietty liikkuvat mukana. Ylävartalo pidetään sivusuunnassa suorassa, ei heijausta eteen eikä taakse, ei oikealle eikä vasemmalle. Ajovalot, kuten Susa nykyään sanoo - ei enää tissit, tulee osoittaa koko ajan paria kohti.

Ei-vartalokontaktissa tanssiessa seuraaja hakee tuen tanssiraamille omasta vas ja viejän oik käsivarresta. Viejä pitää oik käsivartensa tukevasti vartalonsa etupuolella, ettei seuraaja valu liikaa viejän oik kainaloon. Viejä asettaa oik kämmenensä painavasti (ei puristaen) seuraajan vas kylkeen/selkään ja seuraaja antaa selkeän vasteen selällään (nojaa) viejän oik kämmeneen. Tämän lisäksi seuraaja puristaa tukevasti (yllättävän kovasti) vas kämmenellään viejän oik olkavartta takaapäin. Tai vaihtoehtoisesti pitää vas kämmenensä miehen oik olkapään takana (tai vartalokontaktissa jopa viejän kaulan ympärillä). Susa suositti meille ensimmäistä vaihtoehtoa. Parhaimmillaan tämä kontakti - viejän oik käsivarsi/kämmen ja seuraajan vas kylki/selkä sekä seuraajan vas käsivarsi/kämmen ja viejän oik olkavarsi/yläselkä - muodostaa tukevan, sitovan ja liikettä ohjaavan tuen ja vasteen eli raamin viejän ja seuraajan välille.

Nyt vasta ymmärsin, mitä Susa tarkoittaa kun hän puhuu 5-askeleesta (5 steps) ja 3-askeleesta (3 steps). 5-askel tarkoittaa arkkutangon perusaskeleen (täällä) alkuosaa eli viittä ensimmäistä askelta, joka on naisella vas eteen, oik sivulle, kaksi ohiaskelta taakse (vas,oik) ja ristiaskel sekä painonvaihto edessä olevalle vas jalalle. 3-askel taas tarkoittaa samaisen perusaskeleen (8 steps) kolmen askeleen loppuosaa - naisella ristiaskeleessa painottomana oleva oik jalka astuu taakse, vas sivulle ja oik yhteen.

Susa opetti naisille uuden jalan boleo-nimisen liikkeen. Nainen tekee sen miehen ohjauksesta otsossa, kun mies ikäänkuin kääntää etuotson takaotsoksi, muttei käännäkään. Tällöin nainen heittää rennosti takaotsoon lähdössä olevan jalan polvesta ilmaan vastakkaista pakaraansa kohti, minkä jälkeen hän palaa takaisin jatkamaan etuotsoja.

Toinen uusi kuvio jätettiin hautumaan. Siinä nainen kiertää miehen viidellä askeleella tämän vas kautta päätyen ristiaskeleeseen ja samalla mies kääntyy ristiaskeleella oman akselinsa ympäri 180 astetta. Nainen aloittaa astumalla vas jalka eteen (1), oik jalka oik sivulle (2), vas jalka taakse ristiin oik tukijalan kautta kiertäen (3) ja oik jalka (4) oik sivulle/etuviistoon (aloittaa miehen kiertämisen). Sitten nainen jatkaa miehen kiertämistä astuen vas jalalla ympyrälinjaa eteenpäin (jalkaterät miestä kohti) ja kääntyy samalla vas päkiän päällä 180 astetta ja päätyy ristiaskeleeseen, jossa paino edelleen edessä olevalla vas jalalla ja oik jalka painottomana tämän takana (5). Lopuksi jatketaan 3-askeleeseen eli oik taakse, vas sivulle ja oik viereen.

Ei tästä mummista näillä metreillä enää arkkutanssijaa tule, mutta arkun haastaviin kuvioihin on kiva tutustua ja vaativasta vi-se -tekniikasta on varmasti hyötyä rakastamassani suomitangossa. Susa oli keskiviikkona parhaimmillaan: pitkäpinnainen, auttavainen, spontaani ja lämmin. Ihan paras :):)

Lisää mausteita

Jokaisen tanssikoulun ohjelmasta tuntuu tänä vuonna löytyvän eriasteista fuusiotangoa ja/tai argentiinalaista tangoa eli arkkutangoa. Osa kouluista opettaa argentiinalaisella tangolla ”maustettua” suomitangoa eli ns. fuusiotangoa. Mausteilla tarkoitetaan yleensä argentiinalaisesta tangosta irroitettuja yksittäisiä helppoja kuvioita, kuten esim. otsoja. Osa taas opettaa ilmeisen oikeaoppista, haastavaa argentiinalaista tangoa, ei niinkään fuusiotangoa - tosin en tiedä, kun en ole (vielä) tällaisilla tunneilla ollut.

Kun mausteiden makuun pääsee, niistä on vaikea luopua. Näin tuntuu käyneen myös minulle. Vielä vuosi sitten kiersin argentiinalaisen tangon ja myös fuusiotangon kurssit kaukaa, koska koin ne liian vaikeina ja pelottavan haastavina. Nykyään osallistun mielelläni tangotunneille, joissa arkkutangon elementtejä ja -kuvioita lisätään tai sekoitetaan suomalaiseen lavatangoon. Innostukseeni vaikuttanee kaksi asiaa: Opettajat ovat oppineet poimimaan argentiinalaisesta tangosta riittävän helppoja juttuja - muitakin kuin otsoja -jotka toimivat myös suomitangossa, ja tämän lisäksi oma tango-osaamiseni ja kykyni oppia on petraantunut.

Torstaina TanssiGurussa oli Kimmo Lasasen tangotreeni otsikolla ”Tango - jatko (argent. maustein)”. Ja Kimmo latasikin meille arkkumausteita oikein roppakaupalla. Treenattiin sekä etu- että takaotsoja, hahmotettiin niitä tanssin kohtia, joista on kätevin siirtyä otsoihin sekä opittiin pari jalan heittoa miehen jalan ympärille - muun muassa :):)

Joukossa myös kiva, vähän tilaa vievä pyörimiskuvio. Sen oleellisessa kohdassa mies kiertää oik jalkansa vahvasti takaviistoon vasemmalle lähes kiertämään vas tukijalan. Vartalon paino säilyy pitkään eteen jäävän vas jalan päällä ja vasta lopussa, naisen tehtyä omat kiertoaskeleensa mies siirtää painonsa oik jalan päälle. Nainen aloittaa ko kuvion astumalla oik jalalla eteenpäin miehen jalkojen väliin, seuraavaksi nainen kiertää miestä myötäpäivään kahdella askeleella aloittaen vas jalalla, sitten nainen astuu vielä yhden askeleen vas jalalla kiertosuuntaan, mutta kääntyen jo miestä kohden ja lopuksi nainen astuu oik jalalla miehen jalkojen väliin. Kuvion voi lopettaa eri tavoin, esim. naisen vas jalka taakse, oik jalka sivulle ja vas jalka yhteen. Rytmitystä voi vaihdella mielensä mukaan - HHNN-perusrytmikin sopii kuvion hyvin.

Jälleen kerran kiva, opettavainen ja huumorilla höystetty treeni-ilta. Ja yllättävän vaativa - tosin treenaajien jutuista päätellen monille kurssilaisille argentiinalainen tango tuntui olleen tutumpaa kuin minulle.

Arkun alkeita

Keskiviikkona jatkui Susa Matsonin kymmenen kerran tangoiltojen sarja, jossa Susa yhdistää lavatangoon vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Ensimmäinen Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämä ilta oli kaksi viikkoa sitten (täällä), ja loppusyksyn Susa jatkaa viikon välein.

Tällä viikolla Susa keskittyi pääosin argentiinalaiseen tangoon ja sen alkeisiin. Tämä sopii minulle, sillä arkkutango ei ole minulle tuttua. Tietämättömyyteni saattaa näkyä myös kirjoituksissani. Mutta ehkä ja toivottavasti tietämykseni tanssista lisääntyy syksyn ja opetuksen edetessä :):)

Toistaiseksi tanssimme tunnilla arkkua suljetussa otteessa hajuraolla. Vahva etunoja pariin, polvet suorempina kuin lavatangossa. Askeltaessa reisien sisäpintojen pitää hangata toisiaan. Nainen pitää vas kättään miehen olkapään/hauiksen takana, mistä hänen tulisi aistia miehen painonsiirrot. Vas käsi voi välillä liukua alaspäin miehen käsivartta pitkin ja asettua olkavarren keskikohdalle kämmenen puristaessa kevyesti takaapäin. Solmukädet ovat kapeammalla kuin lavatangossa. Pään asennosta ei vielä keskusteltu, mutta huomasin pitäväni päätä kevyesti oikealle ja katse kohti miehen dekolteeta. Oikein vai väärin - en vielä tiedä. Kun siirrytään vartalokontaktiin, niin kontakti on pallean kohdalta ja lantiot ovat irti toisistaan,

Kaksi asiaa on ylitse muiden. Ensinnäkin sekä viejällä että seuraajalla vartalon paino tulee aina olla selkeästi jomman kumman jalan päällä, ja tämä pitää pystyä viestittämään omalla vartalollaan parille (täällä). Vastaavasti kummankin pitää olla herkkänä ja aistia, kummalla jalalla tanssikumppanin vartalon paino on. Eli hyvät vi-se-taidot ovat arkkutangossa kultaakin arvokkaampia. Toinen tärkeä juttu on se, että joka askeleelle jalka kierrätetään tukijalan kautta. Kun tähän vielä lisätään rauhallinen ja määrätietoinen askeltaminen niin arkkutangossa pärjää pitkälle.

Illan aikana Susa kävi läpi kaksi perusaskelkuviota. Ensimmäinen oli ympyräkuvio, jonka nainen aloittaa astumalla vas jalalla eteen (1) ja oik jalalla oik sivulle (2) vetäen vas jalan painottomana oik jalan viereen. Jalkaa vetäessään nainen valmistautuu seuraavaan ohittavaan askeleeseen kiertämällä ylävartaloaan oikealle, jolloin oik kylki (+ käsivarsi) kääntyy taaksepäin menosuuntaan ja vas kylki (+ käsivarsi) eteenpäin menosuuntaan. Kierto tapahtuu myös lantiossa, mutta pää katsoo vas kyljen suuntaan. Näin kiertyneenä nainen astuu vas jalalla ohiaskeleen takakautta menosuuntaan (3). Tämän jälkeen nainen astuu vielä oik jalalla taakseen oikaisten vartalon kierron (4). Sitten nainen astuu vas jalalla vasemmalle (5) ja vetäessään oik jalan painottomana vas jalan viereen hän valmistautuu seur ohiaskeleeseen kiertämällä vartaloaan samoin kuin äsken eli myötäpäivään. Sitten nainen astuu oik jalalla ohiaskeleen eteenpäin tulosuuntaan (6). Lopuksi nainen palaa alkuasentoon astuen vas jalalla eteenpäin ja siirtää painonsa oik jalan päälle (7).

Kun edellinen ympyräkuvio tehdään yhdessä parin kanssa viejän ja seuraajan jalat liikkuvat toistensa peilikuvina. Koko ajan kummankin ”ajovalot” osoittavat toista kohti.

Toinen askelkuvio oli Susan edelliseltä tangoillalta tuttu kuvio, jossa nainen tekee kaksi nopeaa askelta taaksepäin ristiaskeleella (täällä). Kuvion alussa nainen astuu 1. askeleen vas jalalla eteen, jolloin mies astuu vastaavasti oik jalalla taaksepäin.

Kun mies yrittää viedä nainen astumaan ristiaskeleen tavallisen ”ympyrä”askeleen sijaan, miehen tulee antaa naiselle tästä selkeä merkki ”työntämällä” naista hellästi eteenpäin. Tällöin nainen irtaantuu miehestä ja vetää vas kämmenen miehen olkapään takaa miehen kyynervarren keskiosaan.

Lopuksi Susa opetti naisille etuotson. Arkkutangossa otsoon voi lähteä mm. ristiaskeleesta, jossa naisen vas jalka on ristissä oik nilkan edessä. Tällöin mies kääntää naista niin, että naisen takana oleva oik jalka ”vapautuu” ja kääntyy painottomana vas jalan rinnalle (miehen puolelle). Tästä nainen aloittaa vas jalalla otson. Otsossa jalat ja lantio ovat kääntyneet askeleen suuntaan, mutta ylävartalo ja ”ajovalot” pidetään paria kohti. Otsot astutaan mietona kanta-askeleena.

Jään innolla odottamaan ensi keskiviikkoa ja Susan seuraavaa arkkutuntia. Ei minusta arkkutanssijaa tule, mutta fuusiotangoni on hyvässä alussa :):)

Tangoa alkeista

Käpylässä oli maanantaina Antti Törmäsen tanssikoulun tangoilta, jonka veti Joonas Kainulainen - kolme tuntia, joiden tasoksi ohjelmassa oli merkattu perusteet/keskitaso.

Pitkästä aikaa olin tanssitunnilla, jossa opettaja todella pysyi ohjelmassa merkityissä ko tanssin perusteissa. Usein käy niin, että perusopetustunnilla ei ole yhtään todellista aloittelijaa, vaan kaikki osallistujat ovat enemmän tai vähemmän osaavia, alkeita kertaamaan tulleita pitkäaikaisia tanssinharrastajia. Opettajan hahmottaessa tilanteen hän lähtee opetuksessaan liikkeelle alkeisjatkosta eikä todellisista ko tanssin alkeista. Ja hyvä näin.

Maanantaina Joonaksen alkeistunnilla sattui olemaan useita lähes ensikertalaisia, joten osaava opettaja pitäytyi ”oikeissa” alkeissa pitkään. Ja taas tuli todettua, että myös konkarille perusjuttujen kertaaminen tekee aina hyvää. Perustaa ja tekniikkaa voi ja tarvitsee treenata jatkuvasti.

Mitä tällä kertaa nappasin Joonaksen opeista? Askeleen tangomaisuus tulee mm siitä, että rullaa jalkapohjan lattiaan sekä eteen- (kantapään kautta) että taaksepäin (päkiän kautta) astuttaessa. Eteenpäin astuttaessa lantio, olkapäät ja pää seuraavat astuvaa jalkaa, eivätkä jää jalan taakse. Seuraajan tulee taaksepäin astuessaan ojentaa astuva jalka vahvasti reidestä/lonkasta lähtien. Eli perusperustaa :):)

Illan loppupuolella harjoiteltiin vielä pari alkeisjatkotason tangojuttua, kuten ns. pikkuvasen-käännös ja ohittava vasen käännös. Pikku vasen -nimityksen kuulin ensimmäistä kertaa. Hyvä paikallaan pysyvä pikkukuvio mm. ruuhkatilanteisiin. Pikku vasen tarkoittaa neljää askelta, jossa stoppari yhdistetään joko yhteen- tai ohiaskeleeseen ja rytminä voi olla HHHH, NNNN, HHNN tai NNHH. Viejä astuu vas jalalla eteen ja takaisin taakse oik jalan päälle, minkä jälkeen hän astuu joko vas jalalla vasemmalle ja oik yhteen, tai ensin vas ja sitten oik jalalla ohiaskeleen eteenpäin - koko ajan kääntäen liikettä hieman vasemmalle.

Paljon porukkaa. Alkuun naisenemmistö, mutta illan vanhetessa naisia karsiutui ja miehiä tuli lisää, ja loppuillasta saatiin lähes tasaparit.

Svengaava fusku

Kolme tuntia Antti Törmäsen fuskua - kivasti porukkaa, tasaparit :):) ja joukossa useampi hyvä fuskuviejä. Nautittava ja kiva torstai-ilta Käpylän työväentalolla.

Luulin jo tietäväni aika paljon fuskusta. Mutta taas tuli todettua, että aina oppii uutta. Antin treeni-ilta eteni hyvin rakennetussa järjestyksessä perusalkeista yksinkertaisilta näyttäviin, mutta haastaviin vienti/seuraamiskuvioihin.

Antin fusku on pehmeää ja intiimiä eli pari pysyy lähellä toisiaan - lyhyitä askelia - hyvässä vise-kontaktissa. Seuraaja pitää ylävartalonsa koko ajan paria kohti, ellei viejä ohjaa häntä kääntämään ylävartaloaan. Näin myös nopnop-askelissa eli ylävartaloa ei viedä jalan mukana aukikiertoon. Palatessaan taaksepäin astutusta nopnop-askeleesta nainen astuu seuraavan hitaan askeleen miestä kohti, eikä oik sivulle.

Minulle tyystin uusi juttu oli se, että fuskun suljetussa otteessa nainen puristaa vas kämmenellä kevyesti miehen oik olkavarren keskiosasta siten, että naisen vas kyynerpää roikkuu selkeästi miehen kyynerpään alapuolella. Eikä latinotanssien tapaan miehen oik olkapään edessä, kuten olen luullut. Mies taas ohjaa oman vas ja naisen oik käden (solmukädet) pehmeästi suoraksi alas lähelle vartaloita. Näin Antin mukaan tanssitaan swing-tansseja, joihin fuskukin luetaan.

Swing korostuu myös siinä, miten viejä ohjaa seuraajan selkeisiin vastakiertoihin aina ennen kädenalituksia. Tässä nainen on miehen armoilla. Jos mies ei vie naista vastakiertoon, naisen on turha siihen pinnistellä. Please miehet - kädenalitukset ilman vastakiertoja ovat svengittömiä ja laiskannäköisiä.

Antti harjoitutti meitä viemään ja seuraamaan ns. viejän chicken wing -käden liikettä. Siinä mies ohjaa naisen ensin oik sivulleen kämmen naisen vas kyljellä ja kääntämällä oik kyynerpäätään ”sisäänpäin” ohjaa naisen kääntymään eri suuntiin joko naisen myötäpäivään tai vastapäivään. Käsittämätöntä, miten seuraajana todella pystyi hyvän viejän viennissä tuntemaan selvästi, miten päin ja minne suuntaan viejä seuraajaa ohjasi :):) Eli ollessa avauksessa miehen oik kyljellä, nainen voi kääntyä myös vastapäivään ja liike voi suunnata myös miehen taakse. Onneksi paikalla oli hyviä viejiä, jolloin seuraajana sai tuntuman, mitä liikkeellä haettiin. Tämän jälkeen pystyi tuntemaan ja seuraamaan paremmin myös kokemattomampien viejien vientiviestejä.

Lopuksi treenattiin yhdessä parin kanssa peräkanaa ”sylikkäin” astuttuja charleston-askeleita ja tähän yhdistettyä, Antin mukaan mustan tason kuvioyhdistelmää. Ihmeen hyvin me kaikki opimme senkin. Kiitos Antin hyvän, selkeän ja rauhallisen opetuksen.

Iloa ja innostusta - ja uutta - pursuava fuskutunti. Kiitos taas Antti!

Haastava chacha

Pitkästä aikaa jätin tanssitreenin kesken, mikä tietty harmitti. Kyseessä oli Taitokolmion maanantaitreenit ja Bettina Karppisen chachan lila-tunti. Seuran kalenterissa on selvästi merkitty, että lila tarkoittaa keskitaso/haastava -tuntia. Kurssiesitteessä ko tunnin kurssitasosta kuitenkin kerrotaan, että kyseessä on ”Keskitaso eli hallitset chacha:n perusteet: tunnet rytmin, perusaskeleen ja muutaman peruskuvion.” Ehkä asia on selvä Taitokolmion vakijäsenille, mutta harvemmin treeneissä kävijöille esite antaa mielestäni tunnin tasosta väärän kuvan.

Viikko sitten olin Bettinan vastaavalla lila-merkityllä rumbatunnilla, jossa pärjäsin kohtuullisesti ja nautin kovasti (täällä), joten uskoin selviäväni myös chachan lila-tunnilla. Mutta toisin kävin - treeni oli tasooni nähden liian haastava. Tosin rumbaboleroa olen treenannut huomattavasti enemmän kuin chachaata, ja toiseksi rakastan rumbaa, kun chacha on aina ollut minulle vähän kuin kivi kengässä - pikkuinhokkini.

Taitavien tanssijoiden tanssimana chacha on upea ja näyttävä tanssi. Sellaista, jota katson mielelläni - hienoa ja vaativaa tekniikkaa, säkenöivää ja vangitsevaa seksikkyyttä. Mutta ilman hyvää tekniikkaa chacha on löperön näköistä ja myös tanssina tylsä. Mutta chachan tekniikka on tositosi vaikeaa ja vaativaa, ainakin minulle vielä vaikeampaa kuin rumban tekniikka. Chachassa jalkojen pitää sykkiä rytmissä kuin paraskin ompelukone, kun rumbassa on enemmän tanssitapaani sopivaa viivyttelevää hitautta. 

Kaksi tuntia pysyin jotenkuten Bettinan tekniikka- ja kuvio-opetuksen mukana. Mutta kolmannen tunnin päätin jättää väliin, sillä jo toisen tunnin lopussa koin olevani chacha-osaamiseni äärirajoilla. Toisaalta olin tyytyväinen, että osasin jättää illan kesken, enkä vain rimpuillut mukana ”kun paikalle olen tullut”. Keskeyttämällä säästin itseäni turhalta huonommuuden tunteelta ja viejiä tuntitasoon nähden liian taitamattomalta seuraajalta.

Jotain kuitenkin ehdin ja pystyin omaksumaan Bettinan chacha-opetuksesta. Perusaskeleessa on tärkeää, että taka- ja etuaskelissa lantio kääntyy/avautuu, mutta ylävartalo säilyy koko ajan paria kohti. Reisien sisäpintojen pitää joka askeleella koskettaa toisiaan.

Naisen kädenalituksessa nainen pitää ylävartalonsa mahdollisimman pitkään miestä kohti. Jos chachaa lasketaan yks (sivuaskel), kaks (eteen/taakse askel), kol (takaisin), chacha (chasee-askel), niin ykkösellä astuttavalla oik sivuaskeleella naisen ylävartalo pysyy vielä miehelle tai oikeammin on hieman kiertyneenä vasemmalle. Kakkosella ko asento pysyy edelleen ja vain vas jalka lähtee ristiin oik jalan edestä valmistautuen nopeaan käännökseen. Vasta kolmosella nainen kääntää myös ylävartalonsa myötäpäivään kääntyen samalla vas jalan päällä ja palaten takaisin oik jalan päälle miehen eteen, jossa astuu chachalla chasee-askeleen.

Bettina kutsui naisen kädenalitusta ”spot-käännökseksi”. Se kuvaa paremmin tapaa, jolla Bettina tekee ja opettaa käännöksen - nopeana ja terävänä. Miehen vientikäsi ei vie ylöspäin, vaan sivulle eli nainen ei tavallaan pyörähdä miehen käden ali, vaan itsekseen miehen etuviistossa. Mies vie naista venyttäen käännöksen puoleista kylkeään ja vieden samanpuoleista kättään sivulle, ei ylöspäin. Samanaikaisesti kummankin ylävartalot lähestyvät jousen lailla toisiaan, ennen kuin nainen ”ponnahtaa” aktiivisesti omaan käännökseensä.

Tämä oli vain pintaraapaisua niistä chachan tekniikkajujuista, joita Bettina ehti kahden tunnin aikana opettaa. Raapaisua, jota pystyin perustaidoillani omaksumaan - iso osa meni minulla yli hilseen.

Oikeastaan olen tyytyväinen, sillä sain konkreettisen todistuksen siitä, että chachassa kuulun ehdottomasti vasta alkeisjatkotasolle.

Argentiinan mausteita

Pirjo Kärnän tanssikoulu järjestää kymmenen kerran tangokurssin, jossa tangoa laajennetaan fuusiotangon suuntaan lisäämällä siihen vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Opettamassa on Pirjon tunneilta tuttu energinen Susa Matson. Kurssi alkoi tällä viikolla ja se järjestetään keskiviikkoiltaisin Vantaan Puistokulmassa.

Ensimmäisenä keskiviikkona paikalla oli runsaasti innostunutta väkeä ja vaihtorinkiin saatiiin lähes tasaparit. Alkuun treenattiin hetki tangon perusaskelta, mutta nopeasti siirryttiin argentiinalaisen eli arkkutangon perusteiden harjoitteluun.

Tanssiasennosta ei vielä puhuttu, ja Susa toivoi meidän alkuun harjoittelevan tanssimalla parin kanssa hajuraolla. Illan aikana asennosta paljastui kuitenkin jotakin. Tanssitaan tissit koko ajan paria kohti ja mahdollinen vartalokontakti on rintalastan alaosassa. Otsat yhdessä, ja naisen pää voi olla joko naisen vasemmalle tai oikealle. Asento on perustangoa kapeampi - mies pitää olkavartensa huomattavan lähellä kylkiään. Naisen vas käsi voi olla ylhäällä perustangon tapaan tai roikkua alempana, jolloin nainen puristaa kevyesti kämmenellään miehen oik olkavarren keskiosasta ikäänkuin takakautta ja kyynärpää roikkuu miehen kyynärpään ulkopuolella.

Susa opetti arkkutangon perusaskeleen seuraavasti. Nainen astuu vas jalalla eteenpäin (H), oik jalalla oik sivulle ja vetää vas jalan painottomana oik jalan viereen (H). Seuraavaksi ensin vas jalalla ja sitten oik jalalla ohiaskel taaksepäin menosuuntaan (NN). Tämän jälkeen nainen vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen laskien vas jalan jalkapohjan hitaasti maahan ja siirtää vartalon painon eteen ristiin tulleen vas jalan päälle (H). Seuraavaksi nainen astuu oik jalalla taakse (H) ja vas jalalla vas sivulle (N), vetää oik jalan vas jalan viereen (N) ja siirtää vartalon painon oik jalalle.

Jos arkun perusaskeleen liittää perustangoon ns. fuusiotangossa, niin silloin perusaskel kannattaa aloittaa toisesta hitaasta eli askeleesta, jonka nainen astuu oik jalalla oikealle sivulle. Tämä siksi, että naisen aloittava jalka perustangossa on oik jalka, mutta arkkutangossa vas jalka ja vasta kakkosaskel astutaan vas jalalla. Jatkossa pitää vielä varmistaa, tehdäänkö liitos näin ??

Ekalla kerralla tehtiin myös neliöaskelta, missä on elinehto että kumpikin pystyy vartalollaan viestittämään parilleen, kumman jalan päällä hänen vartalonsa paino on. Tärkeä on tajuta, että vartalon paino on aina selkeästi jommalla kummalla jalalla, ei molemmilla. Neliön kulmissa liikettä jatkava jalka voi joko vaihtua tai sama jalka voi jatkaa käytyään vain painottomana tukijalan vieressä. Painon siirto ja jalan vaihto tulee tapahtua selkeästi koko vartalon pituudelta eli myös pää liikkuu vartalon jatkeena. ”Vinkkejä” voi aistia mm. siitä, että jos vartalon paino ei vaihdu jalalta toiselle, viejä pysyy yleensä ylhäällä kylki venytettynä. Jos paino siirretään toiselle jalalle, viejä usein hieman niiaa polvista ja heijaa vartalonsa toiseen suuntaan. Eli arkkutango vaatii todella rauhallista ja selkeää painon siirtoa ja vartalovientiä sekä keskittynyttä ja tarkkaa seuraamista.

Tosi kiva ja selkeä tunti. Ekaa kertaa sain hieman kiinni siitä, miten arkun perusaskel periaatteessa pitäisi tehdä. Toki tajuan, että nautittava arkkutango on luovaa ja täynnä tunnetta, eikä silloin ajatella perusaskelta. Minun tapani oppia lähtee kuitenkin perusaskeleen kautta ja vasta sen opittuani pystyn relaamaan ja keskittymään perusaskeleen ”unohtamiseen”.

Kiitos Susa ja Pirjo - varmasti tavataan seuraavien tangoiltojen merkeissä.

Bettinan balettia

Pitkästä aikaa olin Taitokolmion maanantaijatkoissa Kannistonkadun ruotsalaisella koululla Keravalla. Kaatosateesta huolimatta paikalla oli kivasti porukkaa ja kolmea viejää vaille tasaparit - useita taitavia viejiä ja seuraajia. Taitokolmion jatkoryhmissä hyvä tanssitaito on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Paikalle tullessa saa sitä mitä tilaa eli viejä saa osaavan seuraajan ja seuraaja taitavan viejän :):)

Maanantaina minua veti Keravalle rumba ja Bettina: rumbaboleron ja muiden lattareiden tekniikkaa keski/haastava-tasolla innostavan Bettina Karppisen johdolla. Ja myös opetuksen osalta saatiin mitä tilattiin eli Bettinan tekniikkatunti ei ollut vain rumban perusaskeleen tekniikka (mikä sekin on haastavaa), vaan keskittyi latinotanssien lantioon, jalkoihin ja käsiin. Eli kolmen tunnin kokonaisuus sisälsi minulle hyvinkin haastavia elementtejä, mutta selvisin, opin ja nautin.

Jalkaterät ulospäin ja jalat auki lonkkaan asti reidet tiukasti yhteen puristettuna. Tiukka keskivartalo, ei kanta-askelia. Askeleet samalle lankulle. Bettinan rumbaboleron hidas perusaskel liikkui eteen- ja taaksepäin eikä suoraan sivulle, kuten esim. Kimmo Lasanen opettaa. Askelta astuttaessa molempien sekä eteen/taaksepäin astuvan jalan että ponnistavan tukijalan sisäreisi venyy/jännittyy. Ne ikäänkuin pyrkivät vastakkaisiin suuntiin, jolloin myös kummankin jalan lonkat/lantiot liikkuvat vastakkaisiin suuntiin. Taka- ja etunopeita astuttaessa vartalon paino viedään astuvan jalan päälle. Naisen kädenalituksissa nainen on kakkosella vielä kokonaan miestä kohti ja kääntyminen alkaa vasta kolmosella.

Cucaracha-askeleeseen lähdettäessä jalkaterät ovat yhdessä (hieman akuankassa) ja naisella paino oik jalalla ja vas jalasta vain päkiä maassa. Sitten nainen rullaa jalkateriä siten, että hetken mol jaloista vain päkiät ovat maassa (hii-), minkä jälkeen nainen rullaa vas jalkaterän maahan oik jalan jäädessä päkiäasentoon (-das). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla oikealle - painon vain nopeasti käydessä oik jalan päällä - (nopea), minkä jälkeen paino palaa takaisin vas jalan päälle ja oik jalka vedetään painottomaan päkiäasentoon vas jalan viereen (nopea). Seur hitaalla nainen rullaa jalkateränsä siten, että oik jalkapohja rullaa maahan ja vas jalka rullaa painottomaan päkiäasentoon pysyen edelleen oik jalan vieressä (hii-das). Sitten nainen astuu vas jalalla vasemmalle (nopea), minkä jälkeen vetää vas jalan takaisin painottomana oik jalan viereen (nopea). Halutessa aloitetaan uusi cucaracha. Miehet tekevät saman, mutta peilikuvana.

Bettina opetti mm. kuviosarjan, jossa nainen tekee spot-käännöksiä. Tässä spot tehtiin suoraan naisen tavallisen kädenalituksen jälkeen. Tällöin nainen aloitti astumalla vas jalalla menosuuntaansa (hii-). Paino vas jalan päällä ja oik jalka jätetään painottomana samalle paikalle mistä askel lähti, ei siis keritä oik jalkaa vas jalan viereen. Tasapaino rauhoitetaan ja nainen kääntyy myötäpäivään edessä olevan vas jalkansa päällä 360 astetta, jolloin takana oleva oik jalka jää ristiin vas jalan eteen (-das). Tämän jälkeen oik jalka vain ”vapautetaan” ja siirretään astumaan naisen menosuuntaan (nopea) ja vielä vas jalalla astutaan menosuuntaan (nopea).

Ilta oli tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa. Bettina hehkui ja pisti koko illan parastaan. Tykkäsin, ja niin tuntuivat muutkin osallistujat tykänneen.

Tangojalka rullataan

Aurinkoinen syyskuun lauantai kului sisätiloissa, mutta yhtään ei harmittanut. Sain olla lempitanssini - tangon - parissa ja treenata mukavien ja osaavien opettajien - Merja ja Kari Filpuksen - ohjauksessa yli viisi tuntia. Käpylässä oli Helsingin tanssikurssien jo perinteeksi muodostuneiden filpustreenien tämän syksyn kolmas päivä.

Yli puolet paikalla olleista harjoitteli vakiparinsa kanssa vaihtamatta paria. Vaihtoringissä oli kymmenkunta viejää ja 10+3 seuraajaa eli kolme ”ylimääräistä” naista johtuen viime hetkien peruutuksista. Yleensä Helsingin tanssikursseilla on tasaparit, koska monista muista kursseista poiketen niille pitää ilmoittautua etukäteen ja kursseille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä saman verran seuraajia ja viejiä. Kymmenestä vaihtoviejästä vain kolme oli mielestäni jatkotasoa, muut enemmän tai vähemmät alkeisjatkolaisia. Alkuun tämä harmitti minua kovastikin. Vähitellen joukosta kuitenkin löytyi ne viejät, joiden kanssa oli mukava tanssia - puolin ja toisin - ja heitä odotellessa selvisin huumorilla myös muiden viejien kanssa :):)

Tykkään siitä, että kurssitasosta riippumatta Merja ja Kari kertaavat aina alkuun tangon perusjuttuja. Taas askellettiin pitkä tovi pelkkiä hitaita perusaskeleita ympäri salia. Tukijalalta ponnistaen ja vastakierrolla, joka kiertyy suoliluiden ja tissien välistä hartioiden kiertyessä vain mukana. Hartiat, kädet ja rintojen yläpuoli tietoisen rentoina. Kari painotti, että ei kannata astua pitkiä, äärimmilleen venytettyjä askeleita - ennemmin pysytellä luonnollisissa ja rennoissa askelissa.

Vakioissa vartalon painopiste pidetään alhaalla ”tanssitaan maata kohden”, mikä välillä tai usein on yllättävän vaikeaa. Hitaille askelille viejän tulee aina valmistautua: aloittaa mm. vartalon vastakierto tukijalan päällä ennen askeleen ottamista, ja vasta sen jälkeen astua eteenpäin. Eli valmista ja liiku, valmista ja liiku. Tämä on myös seuraajalle tärkeä merkki viejän aikeista eli edellytys toimivalle vienti-seuraamiselle.

Merjan ja Karin tangossa korostuu sähäkkyyden muutokset - hitaat astutaan hitaina ja nopeat nopeina. Tärkeää on kuitenkin tajuta ja sisäistää kropassaan se, että myös nopeat askeleet astutaan ajatuksella ja maaduttaen selkeästi jokaikinen nopeakin askel. Myös nopeissa askelissa pitää joka askeleella ehtiä painaa koko jalkapohja maahan. Nopeita askelia ”rauhoittaa” myös se, että seuraaja ei karkaa viennistä, vaan odottaa viejän merkkiä liikkua. Nopeissa askelissa ei nopeudesta huolimatta saa tulla kiireen tunnetta. Eikä näkyä kiirehtimistä.

Sähäkkyyden muutoksia ja tanssin tangomaisuutta voi korostaa mm. sillä, että pidentää/pidättää toista hidasta askelta, joka astutaan ennen nopeita askelia. Joissakin teksteissä tämä on ilmaistu seuraavasti: Hidas, hidas+, nopea, nopea.

Askeltamisen ohella opittiin myös useampi kiva kuvio. Ehkä kivoin oli kuvio, joka alkoi avauksella (HH) ja kahdella nopealla eteenpäin (NN). Tämän jälkeen kuvio jatkui neljällä hitaalla askeleella siten, että mies kääntyy naisen eteen tämän vas kyljen kautta selkä menosuuntaan ja nainen jatkaa oik jalalla eteenpäin menosuuntaan miestä kohti (H) - miehen peruuttaessa. Tämän jälkeen vas jalalla edelleen menosuuntaan mutta kohti miehen vas kylkeä (H), vielä oik jalan päälle otsokäännökseen (H) ja paluu takaisin miehen eteen vas jalalla (H). Sitten stop-askel naisen aloittaessa oik jalalla taakse (N) ja palatessa kääntyen vas jalan päälle (N) ja loppuun kaksi ohiaskelta naisella selkä menosuuntaan (NN). Lopuksi nainen astui oik jalalla oikealle (H) ja teki sitten lyhyen linjan vas jalalla vasemmalle (H).

Kun Kari ohjasi seuraajan vain yhteen otsokäännökseen, hän veti naisen otson aikana oman jalkansa yhteen eikä jättänyt haara-asentoon, kuten moni opettaja neuvoo. Taas muistutus siitä, miten monin tavoin tangoa voi tanssia ja opettaa.

Treenien aikana Kari muistutti toistamiseen siitä, että tangossa on tärkeää että jokainen askel - niin eteen- kuin taaksepäin - rullataan tasaisesti jalkapohjaa pitkin siten että lopussa jalkapohja on kokonaan maassa. Näin tehdään jokaisella askeleella! Eteenpäin astuttaessa kantapäältä päkiälle ja taaksepäin liikuttaessa päkiältä kantapäälle. Ja samoin tehdään, kun astutaan pois jalan päältä. Tämä korostuu etenkin naisten taka-askeleessa, jolloin vanha tukijalka irtoaa lattiasta päkiäjohtoisesti kantapää viimeisenä.

Iltapäivän aikana Kari tanssitti kaikkia vaihtonaisia ja antoi kullekin henkilökohtaista palautetta. Minä leijuin pilvissä, kun Kari kiitti kevyttä tanssiasentoani ja aktiivista seuraamistani ja sanoi että kanssani on hyvä tanssia. Oikeaa kättä hän kehotti keventämään ja rentouttamaan entisestään. Tosin jo hetken päästä hän sanoi, että kehujen jälkeen tanssini jännittyi ja vartaloni painopiste karkasi liian korkealle. Että se siitä. Mutta oikealla tiellä ollaan.

Itse huomasin, että kun treenaan tiettyä pitkää kuviota, tahdon herkemmin karata viennistä kun ”tiedän” mitä on tulossa. Sen sijaan kun vapaassa tanssissa en tiedä mitä on tulossa, keskityn enemmän viejän liikkeiden seuraamiseen, ja silloin pystyn paremmin rauhoittumaan siihen että liikun vain viejän ohjauksessa, enkä ennakoi.

Taas tuhti treenipaketti tangoa :):) Eikä kyllästymistä edelleenkään näköpiirissä...

Perusrumbaa

Varma merkki talven tulosta on se, kun Astikaisen Maijan torstaitreenit siirtyvät Pavin kesälavalla Puistokulmaan (täällä). Eilen olin ekaa kertaa Pavikauden jälkeen Maijan kolmetuntisissa rumbatreeneissä.

Tunneilla ei ole mikään muuttunut sitten viime kevään - samat tutut naamat, lähes tasaparit, toimiva parinvaihto, paljon perustanssia ja kivaa musiikkia. Maijan torstaitanssijat tuntuvat olevan uskollista porukkaa. Harva tuntuu käyvän muissa treenipaikoissa tai muilla opettajilla. Mutta useimmat etenkin sinkkutanssijoista käyvät ahkerasti tansseissa. Iloista ja innokasta porukkaa.

Minulle rumbassa tärkeää on peloton heittäytyminen tanssihetkeen ja läsnäoloon, jolloin nautittavan rumban vaatima kutkuttava yhteys ja tunne yhteisestä tanssista voi syntyä - myös treeneissä. Vähän jopa yllättäen myös musiikki on alkanut merkitä yhä enemmän tanssikokemuksessani. Jotkut rumba(bolero)biisit, kuten tuttu Besame mucho, vievät minut välittömästi rumbamoodiin.

On ollut jännä huomata, miten musiikki on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi tanssiani. Jokunen vuosi sitten en tanssiessani edes kuullut musiikkia, kun piti keskittyä askeliin, seuraamiseen, jännityksen vähentämiseen jne. Nyt musiikki on lähes ykkönen tanssitunnelman luomisessa :):)

Läsnäolon ja musiikin lisäksi minulle merkitsee yllättävän paljon myös tekniikka. Kuten tanssiblogistani varmaan välittyy tykkään treenata ja hioa kunkin tanssilajin yksityiskohtia. Tai ainakin tietää, mihin olisi tarkoitus pyrkiä, vaikka itse en joka nippeliä pystykään toteuttamaan - eikä ehkä ole tavoitteenikaan. Nykyään etenkin tanssiessani rumbaa ja tangoa tanssinautintoani treeneissä (tai etenkin treeneissä) lisää, jos/kun parikseni sattuu viejä, joka on samoissa ajatuksissa eli kaiken muun ohella keskittyy myös tekniikkaan.

Torstaina Maija ei rumban alkeisjatko/jatkotunnilla opettanut eikä kerrannut tekniikkaa, mutta lyhyitä kuviopätkiä opittiin useampia. Ehkä tämä vaikutti siihen, että myös me opetettavat emme huomioineet pahemmin tekniikkaan. Kuitenkin juuri rumbassa tekniikan tuottama lantion liike ja toisaalta liikkeen pidätys on minulle iso osa rumban jujua.

Yhdessä Maijan kuviossa tehtiin naisen etuotsoja. Maija neuvoi seuraajaa astumaan pitkän askeleen astuessaan otsoon. Tämä kuulemma helpottaa viejän askellusta. Viejällähän on oik jalka edessä ja vas takana ja hän heijaa painoaan oik ja vas jalan päällä polviaan koukistaen. Kuvion otsosta poistuttiin naisen oik jalalla alkavalla pistolla (NN), minkä jälkeen tehtiin miehen vas puolelle taipuva linja (H).

Eli aika perusrumbaa pyörittiin ilman kummempia lantion latinotouhuja tai sähäköitä käännöksiä. Mutta kivaa oli näinkin. Illasta jäi hyvä fiilis - ja silloinhan tanssi on tehnyt tehtävänsä.

Karjalatalo kutsui

Keski-Helsingin Eläkeläisten järjestämät päivätanssit alkoivat kesätauon jälkeen maanantaina Karjalatalossa Käpylässä. Leppoisaa tanssia lähes joka maanantai yhdestä neljään taas toukokuuhun asti. Kivasti porukkaa - paikalla kuitenkin aika paljon keskenään tanssivia pariskuntia. Onneksi koko iltapäivän oli sekahaku, joten ainakin vikkelimmät, ilman paria tulleet seuraajat saivat halutessaan tanssia.

Jussi Roponen veljineen soitti ja lauloi paljon tangoa, valssia, hidasta valssia ja hidasta lavafoksia eli kivaa tanssimusiikkia. Tangossa sain onnistuneesti treenattua Törmäsen Antin viime torstaina opettamaa kivaa takaotsokuviota (täällä). Sen sijaan hitaassa valssissa - joka kuuluu suosikkitansseihini - en tällä kertaa löytänyt yhteistä säveltä tutun viejän kanssa. Yritimme useaan otteeseen, mutta vaikka kumpikin hallitsee hitaan valssin perusjutut, ymmärryksemme hitaan valssin hitaudesta ja rauhallisuudesta ei kohdannut. Olisin kaivannut enemmän levollisuutta ja rauhaa - musiikin tunnelmissa viivähtämistä - pysähtymistä ja asettumista kolmannelle hitaalle askeleelle ennenkuin lähdetään uuteen yks,kaks,kol- keinuntaan.

Toisin kuin hidas valssi tavallinen valssi ei kuulu lempitansseihini, ja sitä soitettiin iltapäivän aikana monta kappaletta. Kysyin pariltani, haluaisiko hän kokeilla valssiin tanssittavaa tangoa eli tangovalssia (täällä). Hän halusi ja yllätti minut positiivisesti löytäessään nopeasti valssimusiikin rytmiin sopivan HNNH-askelluksen. Tanssiasennoksi valitsimme vanhantagon vahvanojaisen A-asennon. Minun pääni löysi sopivan paikan siten, että käänsin päätä oikealle ja nojasin otsan vas puolen viejän oik leukaan. Keinuvaa tangoa valssin säestyksellä - kivaa.

Maanantaipäiväni taitavat jatkossa täyttyä tanssista...

Tangotaival etenee

Tangotreenini jatkuvat :):) Olen täysin hurahtanut tangoon - persoonallisesti vietyyn ja tanssittuun suomalaiseen lavatangoon. Torstaina hurahtamiseni kuljetti minut Käpylän työväentalolle, jossa Törmäsen Antti opetti Hilman avustuksella alkeisjatko/jatko-tason tangoa kuudesta vähän yli yhdeksään.

Alkuun Antti kertasi perusaskelta ja tanssiraamia sekä sitä miten tanssin saa tuntumaan ja näyttämään tangolta. Tärkeää on ettei astu tangon ns. nopeita perusaskeleita liian nopeasti - hätiköiden, ohimennen. Antti suositti luopumaan miettimästä askelia ”hidas, hidas, nopea, nopea” -askelina, vaan ajattelemaan mielessään ennemmin esim. ”hidas, hidas, eteen/taakse, yhteen”. Antti neuvoi naisia pitämään oik kyynerpäätään hieman sivulla etuviistoon eli ei kovin kapealla. Ja miesten huolehtimaan siitä, että heidän oik olkapäänsä ei valahda eteenpäin naisen tanssitilaan. Pää selkärangan jatkeena ja leuka alhaalla.

Seuraavaksi Antti siirtyi ohiaskeliin ja avaukseen. Ohittavissa askelissa mies oikeastaan sulkee itsensä naista kohti eikä ”avaa” ylävartaloa, jolloin hän kääntyisi naisesta poispäin. Vartalon kierto alkaa toisen hitaan askeleen lopussa - Antti kiertää ylävartaloaan yllättävän vähän. Nainen astuu ohittavat askeleet taaksepäin menosuuntaan ”samalle lankulle” ja varpaat vinosti miestä kohti - jalkaterän sisä/ulkosyrjän kautta koko jalkapohjalle. Harva opettaja onnistuu sanallisesti selittämään, miten viejä viestittää seuraajalle onko tulossa ohittava askel vai avaus. Antinkaan monisanaisesta selityksestä ei ymmärtänyt mitään :) Mutta hänen tanssiessaan kanssani sekä ohiaskeleita että avauksen, minulla ei ollut pienintäkään epäilystä kumpaan hän on viemässä. Jostain viejän vartalon liikkeestä sen yleensä vain aina tuntee.

Loppuun kiva kuvio, johon sisältyi naisen tekemä takaotso. Kuvio alkoi siten, että nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan, sitten vas jalalla avaukseen miehen oik kainaloon ja oik jalalla vielä taakse tulosuuntaan. Tämän jälkeen nainen tekee oik jalan päkiän päällä takaotson kääntyen vastapäivään, minkä jälkeen hän on hieman miehen oik puolella kasvot takaisin tulosuuntaan. Otso helpottuu, kun otsoa edeltävän, oik jalalla astutun askeleen nainen astuu sopivan lyhyenä ja muistaa ettei siirrä vartalon painoa ko jalan kannalle. Otso käännetään keskivartalosta, ei jaloilla eikä käsillä. Hilma teki otson uskomattoman rauhallisesti, tasapainoisesti ja tyylikkään minimalistisesti - painoton jalka kevyesti kääntyvän tukijalan vieressä. Tämä tavoitteena :):)

Onneksi tänä syksynä riittää tangotunteja, joista Antin tunnit ovat parhaimmasta päästä. Pitäisikö blogin nimi muuttaa pikkuhiljaa tanssitaipaleesta tangotaipaleeksi :):)

Tango tekeytyy

Maanantaina oli Pirjo Kärnän tango/fuusiotango-jatkotreenit Malmin työväentalolla. Salin täydeltä tuttuja - saatiin tasaparit :):)

Pirjo ei kerrannut tangon perusaskelia eikä tanssiasentoa, vaan keskittyi runsaat pari tuntia neljän kuviosarjan opettamiseen. Muodissa olevan suuntauksen mukaan myös Pirjo opetti fuusiotangoa. Hänen tangonsa muuttui fuusioksi, kun suomalaiseen lavatangoon yhdistettiin ensisijaisesti vanhantangon perusaskelia.

Pirjon vanhatangon naisen HNNH-perusaskel alkaa, kun vas jalalla astutaan voimakkaasti vas sivulle (H), minkä jälkeen nainen astuu kaksi ohittavaa ohiaskelta selkä/kylki edellä menosuuntaan ensin oik ja sitten vas jalalla (NN). Lopuksi nainen astuu oik jalalla oikealle takaisin miehen eteen (H).

A-asennossa, polvet suorassa tanssittavan vanhantangon perusaskelta voi liittää perustangoon silloin, kun mies on aloittamassa seur askeleen oik jalallaan. Toisaalta elokuisilla fuusiotangon teemapäivillä (täällä) Sannu Heikkilä opasti siirtymään lavatangosta vanhatangoon siten, että mies voi aloittaa myös vanhatangon lavatangon tapaan vas jalallaan. Tämä onnistuu, kun askeleet lasketaan HNNH-jaon sijaan HHNN-jaolla. Eli mies astuu vas jalalla hitaan eteen (H), oik jalalla hitaan oik sivulle (H), minkä jälkeen astuu kaksi nopeaa ohittavaa ohiaskelta (NN). Sannu neuvoi myös, että kahden hitaan askeleen jälkeen voi halutessaan pitää kahden iskun (H) kestävän näyttävän tauon (täällä).

Tanssin suurimman osan ajasta tutun viejän kanssa, jolloin saimme rauhassa keskittyä harjoittelemaan lavatangon ja vanhantangon askeleiden yhdistämistä ja parantamaan vienti-seuraamista. Vienti-seuraamisen parantaminen on mielestäni aika vaikeaa tiheään vaihtuvien parien kanssa, ellei jompikumpi tai kumpikin ole tosi pitkänlinjan tanssijoita. Siksi pyydän välillä tuttuja viejiä tanssimaan kanssani paria vaihtamatta.

Kiva ja hikinen syyskuinen treeni. Hellepäiviä vielä luvassa...

Kiihdytä ja rentouta

Torstaina jatkoin Lasasen Kimmon tango-opissa - kolme tuntia jatkotason tangoa Espoon vpk:n talolla. Taas oli paljon porukkaa, mutta toisin kuin tiistaina (täällä) paikalla oli myös paljon miehiä ja saatiin lähes tasaparit. Jee!

Ekan tunnin Kimmo kertasi perusaskelta, jota treenattiin solona kiertäen ympäri salia. Hitailla askelilla ylävartalo kiertyy - kuten kävellessä - vastakiertoon, mutta isoloidusti siten että jalat, lantio ja pää eivät kierry, ainoastaan vyötärön ja niskan välinen osa. Sen sijaan ohittavissa askelissa ja avauksessa kiertyy ylävartalon lisäksi myös lantio (ja jalat).

Kimmo astuu HHNN-perusaskeleen ensimmäisen nopean askeleen (N) suoraan menosuuntaan eikä sivulle, ja toisen nopean askeleen (N) ensimmäisen nopean askeleen viereen siten, että viimeisenä tulevan jalan jalkaterä asettuu kiinni ensimmäisen nopean astuneen jalan jalkaterään, mutta jalkaterän puoleenväliin eli viimeisen jalan jalkaterän päkiä on edellisen jalan jalkaterän holvikaaren kohdalla. Nopeilla askelilla ei enää tehdä ylävartalon kiertoa, vaan molempien nopeiden askelten ajan ylävartalo pysyy kiertyneenä siihen suuntaan, johon se jää toisen hitaan askeleen jälkeen.

Eli ekalla hitaalla askeleella (H) tehdään vartalon kierto, minkä jälkeen ylävartalo rentoutetaan. Tokalla hitaalla askeleella (H) kierretään toiseen suuntaan ja tämä kierto pidetään myös kahden seuraavan nopean askeleen (NN) ajan ja ylävartalo rentoutetaan vasta näiden nopeiden askeleiden jälkeen. Eli kierto (H), rentoutus, kierto.... (HNN) ja rentoutus. Kierron purku ja ylävartalon rentouttaminen ennen seuraavaa hidasta askelta on äärimmäisen tärkeää sekä viejällä että seuraajalla. Tarkoittaa siis sananmukaisesti rentouttamista eli lihasten jännittyneisyyden purkautumista eikä vain vartalon kierron oikaisemista. Tämä lisää tanssin rentoutta ja soljuvuutta. Ja mukavuutta.

Tanssin tangomaisuutta taas lisää se, että askelia ei astuta tasaisena pötkönä, vaan jokaiselle askeleelle ikäänkuin kiihdytetään, minkä jälkeen vauhti ja jännite aina puretaan ja rentoutetaan. Eli kiihdytä, rentouta, kiihdytä, rentouta..... Päät säilyvät koko ajan samalla tasolla - ikäänkuin ne liikkuisivat suoran lankun alapintaa pitkin.

Tästä se oma tango pikkuhiljaa tekeytyy ja tekeytyy.

Tango jalkuu...

Tiistaina olin Lasasen Kimmon alkeis/alkeisjatkossa kertaamassa tangon perustaa. Tupa täynnä väkeä, mutta harmillisesti naisia oli paljon ja miehiä vähän eli viejiä puuttui. Poikkeuksellista, sillä usein miehet hakeutuvat juuri tangotreeneihin.

Minun tilannettani helpotti se, että olin etukäteen sopinut tutun viejän kanssa että - viejätilanteesta riippumatta - osan aikaa tanssimme yhdessä paria vaihtamatta. Ja näin teimme, vaikka se ei välttämättä muita seuraajia ilahduttanutkaan. Mutta meidän oli kummankin helpompi parantaa omia puutteitamme tangon tekniikassa, kun tiesimme toistemme taitotason, eikä aikaa tuhlaantunut tilanteen tunnusteluun.

Hetken sain tanssia Kimmon kanssa, jolloin hän muistutti minua taas siitä, etten liiku ennen paria. Tätä siis edelleen tapahtuu - ainakin jännittäessäni opettajan viennissä :):) Parini taas toivoi minun kiertävän herkemmin vasenta ylävartaloa, mikä parantuikin merkittävästi kun kiinnitin asiaan erityishuomiota.

Mitään merkittävää uutta ei odotetusti Kimmon tangoalkeissa tullut. Mutta sain keskittyä treenaamaan tangon perustaa täydet kolme tuntia, mikä on luksusta. Joten nautin :):)

Seuraaja - Odota ja liiku

Lauantaina alkoi jälleen Helsingin tanssikurssien järjestämät Filpusten tangotreenit Käpylässä - kerran kuussa viisi tuntia tangoa. Tai tänä syksynä poikkeuksellisesti kolmena lauantaina treenataan tangoa ja kahtena rumba boleroa ja chachata.

Tällä kertaa paikalta puuttuivat taitavimmat, ”kilpatanssitasoiset” paria vaihtamattomat parit. Liekö samanaikaisia muita kursseja tai kilpailuja? Vai ovatko he ammentaneet loppuun Merjan ja Karin perustanssiopit? Opettajathan joutuvat huomioimaan myös meidät tavalliset lavatanssijat, joten opetusta ei voi säätää kilpailevien parien vaatimusten mukaan.

Alkuun Merja ja Kari kertasivat taas tangon perusjuttuja. Kaikki tanssi ja etenkin tango lähtee tukijalalta - tätä ei voi koskaan riittävästi korostaa. Ja tangon ohiaskelissa jalka kuljetetaan aina tukijalan kautta.

Lisäksi Merja korosti seuraajan tehtäviä. Tärkeintä on odottaa viejän merkkiä ja sen jälkeen liikkua itse aktiivisesti ilman että viejän tarvitsee työntää. Eli: Odota ja liiku! Kari komppasi, että tämä on paitsi tärkeää, myös vaikeaa. Naisen täytyy hahmottaa se hiuksenhieno ero: liikkua aktiivisesti, mutta ei liian aikaisin :):) Koin tämän konkreettisesti, kun Merjan viennissä hän kehotti minua välillä odottamaan ja välillä taas liikkumaan aktiivisemmin. Jos tässä on sanat seuraajille, niin vuosi sitten Kati Koivisto antoi sanat viejille: liikuta itseäsi, älä seuraajaa (täällä). 

Tanssin lomassa Merja kävi muistuttamassa minua siitä, että kiinnittäisin huomiota etenkin nopeissa askelissa hartioiden rentouteen. Hän myös kehotti minua koukistamaan enemmän polvia. Hakiessamme tämän jälkeen parin kanssa yhteistä tanssiasentoa, huomasin että parini on asettunut tanssiasentoon polvet yleensä jo valmiiksi koukussa. Kun korjasimme tilannetta siten, että laskeuduimme yhdessä polvista hieman alas vasta sen jälkeen, kun olimme ensin asettuneet vartalokontaktiin, asettaneet kädet oikeille paikoille ja tarkastaneet tanssiraamin, minunkin tuli koukistuttua enemmän polvista - yhdessä.

Sekä viejän että seuraajan tulee muistaa pitää molemmat kyynerpäänsä vartalon edessä. Etenkin ohiaskelissa ja avauksissa viejän oik kyynerpää karkaa herkästi selän taakse. Myös naisen tulee kiinnittää erityishuomio oik kyynerpäähänsä. Se saattaa antaa herkästi periksi ja karata selän taakse joko siksi että mies työntää sitä liikaa vas kädellään tai nainen ei anna oik kädellään riittävää vastetta miehen vas käteen.

Filpukset opettivat miehen vasemmalle tehtävän linjan. Heidän peruslinjansa tehdään aina joko suoraan sivulle tai miehestä katsoen hieman etuviistoon, ei koskaan taakse tai takaviistoon. Mies lähtee linjaan selkä edellä ja siirrettyään vartalonsa painon linjaan astuneen jalan päälle mies oikaisee kierron, mutta ei kierrä ylävartaloaan yhtään ”yli”. Nainen seuraa miestä ja astuu oik jalallaan oikealle siirtäen vartalonsa painon jalan päälle. Naisen ei tarvitse astua yhtä pitkälle kuin mies, vaan hän voi astua vain esim 2/3 miehen linjasta. Moni muu opettaja on opastanut naista astumaan siten että jalka osuu miehen jalan sisäpuolelle. Eli taas tuli huomattua, että ei ole yhtä oikeaa tapaa...

Mukava ja opettavainen päivä - taas. Useita ohikiitäviä hyviä tanssihetkiä ja onnistumisen tunteita. Ja kiva kun sai Merjalta ja Karilta sekä korjaavaa että kiittävää henkilökohtaista palautetta.

Otsoja ja linjoja

Fuusiotangon teemapäivänä (täällä) Jussi ja Maija Kuosmanen ja Sannu ja Matti Heikkilä kertasivat myös otsojen ja linjojen tekniikkaa. Ja kivasti ja ymmärrettävästi sen tekivätkin.

Yleensä seuraaja tekee otsot - viejän ohjauksesta - joten Sannu seuraajana selosti naisille otson jujuja ja Jussi antoi miehille vientivinkkejä. ”Laiskimmillaan” mies voi ohjata naista otsoihin jopa paikallaan seisten, ainoastaan ylävartalollaan ohjaten, mikä toki vaatii taidokasta vartalovientiä.

Otsossa on tärkeä, että nainen vie vartalon painon kokonaan astuvan jalan päälle ennen kuin hän lähtee kääntymään otsoon ja että hän astuu seur askeleen vasta kun otso on valmis eli kokonaan kiertynyt. Tangossa etuotsoon astutaan kanta-askeleella, mutta matalalla sellaisella eli varpaita ei nosteta voimalla ylöspäin. (Rumban otsoissa käytetään usein päkiöitä.) Naisen katse ja ylävartalo voivat olla koko ajan miestä kohti, jolloin vain lantio ja jalat kiertyvät. Tai nainen voi kääntää ylävartaloaan ja päätään liikkeen suuntaan, jolloin otso on näyttävämpi ja yleensä myös hitaampi. Otsoja voi tehdä siis hitaasti nautiskellen (HH) tai nopean sähäkästi (NN).

Opettajat opettivat tällä kertaa kolme erilaista linjaa. Ensimmäinen oli ns. habanera, jolla Jussi tykkää aloittaa tangonsa naista tunnustellen. Habanerassa mies astuu vas jalalla taakse naisen seuratessa oik jalallaan. Astuvan jalan polvi koukistetaan ja toisen jalan polvi lähes suoristetaan. Nainen venyttää oik kylkeään kaartuen hieman vasemmalle. Samalla nainen katsoo vas jalkaansa ja taittaa ylävartaloa hieman taaksepäin miehen taittuessa hieman eteenpäin.

Lopuksi opetettiin miehen vasemmalle ja oikealle tehtävät linjat, joita on kerrattu monen muunkin opettajan tunneilla. Linjoissa miehen oik ja naisen vas lantio/kylki eivät saa irrota toisistaan.

Kuosmasten ja Heikkilöiden teemapäivänä opin lisää tangoa -taas. Valtavaan tanssipalapeliin löytyy jokaisella tunnilla ainakin yksi uusi palanen, jolloin kokonaiskuva paranee ja selkiytyy. Aina jaksan kuitenkin ihmetellä sitä, miten uuden äkkääminen on jatkuvasti mahdollista - olenhan kuunnellut ja treenannut lähes samoja asioita kymmeniä kertoja eri opettajien tunneilla.

Tango tulee yhä rakkaammaksi...

Latoromantiikan kahleista

Lauantaina Suomen Tanssistudiot järjesti Vantaan Puistokulmassa viiden tunnin teemapäivän fuusiotangosta - opettamassa Jussi ja Maija Kuosmanen ja Sannu ja Matti Heikkilä. Jussin mukaan fuusiotango on sekoitus suomi-, arkku- ja vanhaatangoa, ja soppaan voi vielä lisätä vaikka rumbaa ja baccataa. Tanssistudioiden esitteen mukaan fuusiotangossa keho ja mieli pyritään vapauttamaan ”latoromantiikan kahleista”.

Paikalla oli liuta taitavia (kilpailevia) kuopiolaisia paritanssijoita, jotka lyhyen alkukierroksen jälkeen tanssivat (ymmärrettävästi) etupäässä oman parinsa kanssa. Täten osallistujista vain vajaa puolet lopulta vaihtoivat paria. Kun bussipysäkillä aina hetken ehti seurata muita tanssijoita, näki miten valtavasti kaksi tanssiryhmää erosivat toisistaan. Paria vaihtamattomat taiturit viilettivät tunteella ja taidolla pitkin rauhallisin askelin ympäri salia musiikista ja toisistaan (pääosin) nauttien ja tehden mm. tyylikkäitä otsoja ja näyttäviä linjoja - lähes täydellisiä fuusio-osaajia :):) Samaan aikaan me perustanssijat yritimme sinnikkäästi etsiä toimivaa vartalokontaktia ja yhteensopivia askelia tiheästi vaihtuvien, hyvinkin eritasoisten tanssahtelijoiden kanssa.

Opetus oli mielestäni jatkotasoa, ja vaati vähintään suomitangon hyvää osaamista ja etenkin vienti- ja seuraamistaidot olivat kultaakin arvokkaampia. Eikä pahitteeksi olisi ollut hyvät perustaidot arkku- ja/tai vanhastatangosta, mitkä minulta puuttuivat - ja se selvästi haittasi seuraamistani. Mielestäni netissä hieman virheellisesti viikonloppukurssia mainostettiin ”Sopii kaikille!”.

Jussi korosti että tärkeintä on tanssia tunteella parin kanssa yhdessä fiilistellen antaen musiikin viedä. Ja siinä se on - hyvä tango, fuusiolla tai ilman. Fiiliksen mukaan voi vaihdella niin etäisyyttä pariin, vartalokontaktin kohtaa kuin tanssin korkeutta. Sannun mukaan suomitangossa vartalokontakti on reiden puolivälistä tissien alapuolelle, mutta sekä arkku- että vanhatangossa kontakti on lyhyempi ja korkeammalta: kummankin ”oikeat vatsat” tanssivat keskenään. Ja suomitangoa tanssitaan mieluusti matalalla, mutta sekä arkku- että vanhaatangoa polvet lähes suorina.

Jussi myös muistutti viejiä pitämään oik kätensä naisen selässä höyhenen kevyenä. Ja solmukädetkin ovat vain koriste - ei puristusta, ei heijaamista eikä vientiliikkeitä. Minun murheenkryynini on etenkin jännitystilanteissa oik olkapääni ja oik käsivarteni, joka pyrkii jännittymään ja nousemaan. Tästä eräs hyvä viejä taas huomautti ystävällisesti.

Musiikin tulkinnasta Sannu muistutti, että tangomusiikki koostuu kahdeksan iskun jaksoista. Perus HHNN-askellus kestää kuusi iskua H(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku), joten 2 iskua jää ikäänkuin käyttämättä. Nämä 2 iskua täytetään tauolla!! Tanssissa muutenkin askelten nivelkohdat ja tauot ovat jopa tärkeimpiä kuin itse askeleet. Askeleethan ovat ”vain” kävelyä :):)

Suomitangossa ”täyteläinen” kahden iskun tauko pidetään neljän askeleen (HHNN) ja kuuden iskun lopussa. Tänä aikana voi esim koota viimeisen askeleen hitaasti tai hitaalla vartalon kierrolla valmistautua seuraavaan perus HHNN-askellukseen tai tehdä pienen linjan. Arkkutangossa tämän ”täyteläisen” kahden iskun tauon voi pitää ensimmäisen hitaan askeleen - nainen astuu vas jalalla vasemmalle - jälkeen eli H(2 iskua), tauko(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku) ja vanhatangossa kahden hitaan askeleen - nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H) ja vas jalalla vas sivulle (H) - jälkeen eli H(2 iskua), H(2 iskua), tauko(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku).

”Elävistä” tauoista puhuessaan Sannu muistutti, että välillä on tarpeen tanssia perustangon askelia välittämättä musiikin kahdeksasta iskusta. Vaihtelu virkistää tässäkin. Usein käy puuduttavaksi tanssia koko kappale huomioiden liian tarkasti edellä mainittu musiikin 8-iskuisuus.

Jos/kun arkkutangossa nainen astuu nopeat askeleet ristiin, hän astuu ensin oik jalalla taakse jättäen painon päkiälle. Tämän jälkeen hän vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen siten, että vartalon paino on vas jalalla. Tällöin takana olevasta oik jalasta vain päkiä, mutta edessä olevasta vas jalasta koko jalkapohja on maassa.

Tässä osa lauantaina annista. Sunnuntaina opet jatkavat täydentämällä fuusiotangoa vielä rumban ja baccatan kuvioilla, mutta tämän minä jätän suosiolla väliin.

Teemana foksi

Torstaina Pavilla jatkui foksi, kun Maija Astikaisen osaavat assarit selkeäsanainen Timo ja ihanasti seuraava Petra kertasivat foksin kiemuroita. Alkuun Timo selvensi, että tässä foksin teemaillassa treenataan erirytmiseen foksimusiikkiin tanssittavia perusfokseja - nopeaa ja hidasta - mutta ei ns. hidasta lavafoksia, jota Kati opetti maanantaina (täällä).

Alkuun Timo muistutti, että foksia voi tanssia vartalokontaktilla tai hajuraolla, mutta kumpikin vaatii hyvän ja tukevan raamin. Naisen vas kyynärvarsi on liimautunut miehen oik olkavarteen. Miehen oik käden kämmen on kevyesti, mutta tukevasti naisen vas kylkikaaressa rintsikoiden kohdalla riippumatta siitä tanssitaanko vartalokontaktissa vai hajuraolla. Mies ei vie kättään/kämmentään syvälle naisen selkään.

Raamin lisäksi foksin avainjuttuja on polvista lähtevä jousto eli baunssi (täällä). Jousto tehdään selvänä ja näkyvänä nopeassa fuskussa, jossa astutaan lyhyitä askelia. Kun tanssitaan foksia hitaaseen foksimusiikkiin ja astutaan pidempiä askelia, silloin jousto yleensä pienenee/vähenee. Eli nopeissa fokseissa selkeä, ilakoiva jousto ja hitaissa fokseissa enemmän sitkeää - hieman tangomaista - fiilistelyä.

Maija pyysi Timoa opettamaan meille yksinkertaisen, mutta käyttökelpoisen miehen ”ohiaskeleen”, jota hän edesmenneen opettajansa Åke Blomqvistin peesissä kutsui euro-käännökseksi. Foksin HHNN-perusrytmillä mies astuu vas jalalla normaalisti eteen (H), mutta toisen, oik jalalla astuttavan hitaan askeleen mies astuu voimakkaalla ylävartalon kierrolla ohiaskeleena naisen oik puolelta (H),minkä jälkeen hän kääntyy nopeilla askelilla naisen eteen selkä menosuuntaan (NN). Nainen astuu toisen hitaan askeleen vas jalalla oik jalan taakse oik takaviistoon ja kääntyy miehen eteen kasvot menosuuntaan.

Pidempi kiva kuvio, joka alkaa vas käännöksen alulla, jatkuu naisen otsolla ja vas kääntyvällä (etenevällä) pistolla ja päättyy hitaaseen linjaan miehen vasemmalle. Kuvio sopii paremmin hitaaseen foksiin, mutta toimii myös nopearytmisessä tanssissa, jolloin lopun piston ja linjan voi jättää väliin.

Nainen aloittaa ko. kuvion astumalla oik jalalla taakse kääntäen oik jalan päkiällä vartalolinjan menosuuntaan (H) ja jatkaen menosuuntaan ensin vas jalalla (H) ja sitten sekä oik että vas jalalla ohiaskel (NN). Sitten nainen astuu oik jalallaan miehen oik kyljelle (H), kääntyy etuotson (H) ja astuu vas jalallaan takaisin miehen eteen kääntäen vartalolinjansa miestä kohti ja vetäen oik jalan painottomana vas jalan viereen (H). Sitten nainen astuu pyörivään pistoon ensin oik jalalla taakse (N) ja sitten vas jalalla eteen (N). Lopuksi pari tekee tulosuuntaan linjan mies vas ja nainen oik jalallaan (H tai HH). Kuviota ei välttämättä - edestakaisen liikkeen takia - mahdu tekemään ruuhkaisilla lavoilla.

Yllätyksekseni onnistuin kunnolla rauhoittumaan ja saavuttamaan hyvän tanssikontaktin vain parin viejän kanssa. Mikä lie mummolla pielessä :):) Tästä huolimatta suht kiva ilta - sai treenata monenlaista foksia erilaisten viejien kanssa.

Lavafoksin hurmaa

Kati Koiviston Pavi-illan toinen kaksituntinen opeteltiin ja tanssittiin hidasta lavafoksia, joka on helpotettu versio kilpatanssina tunnetusta hitaasta foksista (slow fox). Vain pienelle osalle osallistujista hidas lavafoksi oli tuttua, joten Kati aloitti alkeista.

Ensin Kati kävelytti meitä pitkillä hitailla askelilla ilman paria ympäri salia vuoroin eteen- ja vuoroin taaksepäin astuen. Sitten hän harjoitutti painon vaihtoa paikalla jalalta toiselle ns. alakaaren kautta. Tässä vauhti askeleeseen lähtee siitä, että tukijalan polvi koukistetaan voimakkaasti ennen askelta ja ylävartalo heijaa tukijalan suuntaan vähän kuin rumbassa. Jalkoja siirretään lattiaa laahaten. 

Katin mukaan hitaan lavafoksin juju on rytmirikoissa ja tukijalalta lähtevässä baunssissa. Perusaskelhan on HNNHNN-rytminen askelsarja, jossa ensin mies astuu oik jalalla oik sivulle (H) ja jatkaa eteenpäin kahdella pitkällä ohiaskeleella kiertäen voimakkaasti vartaloaan (NN). Miehen on tärkeä astua ykkösaskel riittävän pitkänä, jotta hän seuraavilla askelilla pääsee astumaan naisen vas puolella. Sitten mies astuu vas jalalla vasemmalle (H), oik jalalla oikealle (N) ja takaisin vas jalalle (N). Ja uudelleen alusta.

Lavafoksissa on tärkeä painottaa ensimmäistä hidasta askelta. Mies voi myös mielensä mukaan vaihdella tämän ykkösaskeleen suuntaa - suoraan sivulle astumisen sijaan astua esim. etuviistoon ulko- tai sisärinkiä kohti.

Kati opetti helpon oikealle pyörivän pistokäännöksen, jonka nainen alkaa astumalla oik jalalla eteenpäin miehen jalkojen väliin (H) ja jatkaa jalat saksiasennossa ensin vas jalka taakse (N) ja sitten oik jalka eteen (N).

Opeteltiin myös kiva etenevä ja kääntyvä rytmirikkoinen otso-kuvio. Siinä nainen astuu tavallisesti ykkösaskeleen vas sivulle (H) ja mies lähtee ohittamaan naista tämän vas puolelta. Nainen astuu ekan nopean ohiaskelleen oik jalalla (N), mutta toisella vas jalan ohiaskeleella nainen kääntää itsensä miehen kautta ympäri rintamalinja menosuuntaan (N). Sitten hän astuu oik jalalla miehen oik sivulle (H), kääntyy oik jalan päällä tehden etuotson (H) ja vielä toisen otson vas jalkansa päällä (H). Lopuksi nainen astuu oik ja vas jalalla menosuuntaan kääntäen (HH). Kuvio loppuu ohiaskeliin (NN).

Nelituntisen treenin viimeinen tunti otti voimille, mutta tanssi-into ja -ilo vei helposti voiton. Nautin joka hetkestä - ja taas opin.

Rumbaa Pavilla

En ole aktiivinen Pavin kävijä. Aiempina kesinä olen käynyt Pavin tansseissa pari kertaa kesässä, mutta tänä kesänä tansseissa en kertaakaan (vielä). Jonkun kerran olen käynyt Maija Astikaisen torstaitreeneissä, mutta niissäkin aiempaa harvemmin.

Tanssitaipaleeni alussa minulla oli jokunen tylsä kokemus Pavilta (täällä ja täällä). Untuvikkona pelästyin aggressiivista naisten riviä ja tanssitilaa ottavia taitavia tanssijoita. En muutenkaan ole suurten lavojen ystävä. Pienet ”perähikiäpaikat” ovat enemmän makuuni. Täytyy myöntää, että tähän vaikuttanee sopivissa tilanteissa pintaan pyrkivä esilläolon tarpeeni: Pienellä lavalla en parini kanssa häviä massaan, enkä jää taitavien tanssiparien jalkoihin. Saan olla enemmän esillä :):) Tänä kesänä olen myös uskaltautunut rohkeammin kokeilemaan eläkeikäisten suosimia pieniä lavoja, kuten Merimelojien majaa (täällä) ja Männistön lavaa (täällä).

Pavin treenikäynnitkin ovat vähentyneet lähinnä siksi, että nykyään käyn useampien opettajien treeneissä ympäri Etelä-Suomea. Alkuvuosina pitäydyin tiukasti vain Pirjo Kärnän ja Maija Astikaisen tunneissa. Ja nykyään käyn paljon viikonloppuleireillä sekä pääkaupunkiseudulla että mm. Joensuussa, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Kasnäsissa.

Mutta tämän viikon maanantaina olin Pavilla, jossa oli HappyDancen Kati Koiviston nelituntiset iltatreenit. Kaksi tuntia rumbaa ja kaksi hidasta lavafoksia - kumpikin lemppareitani. Paljon väkeä. Alkuun näytti että miehiä uupuisi rutkasti, mutta kuten tyypillistä pikkuhiljaa tilanne parani ja loppuillasta ylimääräisille miehille piti jopa perustaa taksipysäkki. Katin mukaan naiset vaihdetaan bussipysäkillä, mutta miehet taksipysäkillä :):)

Rumbassa Kati korosti lyhyitä, vartalon alla pysyviä askelia. Ja sitä, että kumpikin astuu eteen astuvansa, nopean 3-askeleen lähes kiinni parin tukijalan jalkaterään - parin astuessa toisella jalallaan 3-taka-askeleen. Tällöin rumba pysyy paremmin kasassa. Lisäksi Kati muistutti käsien rentoudesta. Olkapää, hauis ja sormet - kaikki pidetään rentoina. Peukalot vapaina, ei puristavia otteita. Rumbassa nainen pyörähtää kätensä ali miehen etuviistossa, ei täysin sivulla.

Kati opetti pari käyttökelpoista uutta kuviota. Mm. sensuellin ”tukka hyvin” -käsiliikkeen. Se lähtee käsien ristiotteesta - oikeat kädet päällä. Miehen astuessa perusaskeleen toisessa osassa oik jalallaan nopean taakse (3) - naisen seuratessa vas jalallaan eteen - mies nostaa oman oik ja naisen oik käden oman niskansa taakse, jossa irroittaa otteen, jolloin nainen miestä sivellen siirtää kätensä ja jää odottamaan käsien perusotetta. Tämän jälkeen mies astuu toisen perusaskeleen alkuosassa vas jalallaan nopean askeleen eteen (3) - naisen seuratessa oik jalallaan taakse. Tänä aikana mies nostaa vas kädellään naisen vas käden oman niskansa (tai naisen niskan) taakse ja irroittaa otteen. Nainen siirtää vas kätensä perusotteeseen miehen oik olkavarrelle.

Kiva treeni-ilta, joka illan jo hämärtyessä jatkui aina niiiin ihanalla hitaalla lavafoksilla.

Valssia ja fuskua

Kasnäsin sunnuntai oli rumba boleroa, hidasta valssia ja fuskua, joista jokaisesta tykkään. Paitsi että rakkauttani rumba ei päihitä mikään - paitsi hyvä tango :):)

Koko päivä tanssittiin paljon - ja tasaparein. Rumbassa opittiin kiva paikanvaihtoon perustuva kieputuskuvio - ja tanssittiin paljon.

Hitaassa valssissa Kimmo korosti sitä, että valssissa venyy liikkeen etenemisen puoleinen kylki - hartioiden pysyessä alhaalla. Tämä liike on valssille ominaista ja tunnusomaista. Liike lähtee polvien koukistamisesta kolmosen lopussa ja ykkös-kakkosella tapahtuva polvien suoristus ja kyljen venytys aikaansaavat vartalon ojentumisen, ei niinkään varpaille nousu. Pää selkärangan jatkeena, omassa tanssitilassa.

Fuskussa jauhettiin kädenalipyörityksiä - ehkä liikaakin. Viejissä oli jokunen aloitteleva mies, joille fuskun vientitekniikka oli vielä täysin vierasta. He riuhtoivat pahasti seuraajien käsivarsia, ja vienti oli kaikkea muuta kuin rauhallista ja kivutonta - selkeydestä puhumattakaan. Harmi, mutta onneksi useimmat viejät osasivat välttää repimistä. He veivät vartalollaan ja osasivat ojentaa käsivarttaan riittävästi kaartumaan pehmeästi naisen pään yli.

Opin ja nautin - parista olkapääruhjeesta huolimatta. Nähdään Kasnäsissa viimeistään ensi kesänä!

Tangoa ja buggaa

Kasnäsin lauantai täyttyi salsasta, tangosta ja buggista, joista minua tällä haavaa puhutteli vain tango. Ja tangoahan minä sitten rakastan sitäkin enemmän.

Opettamassa olivat viikonloppuleirin järjestäjän TanssiGurun iki-ihanat Kimmo ja Marika Lasanen. Tai Kimmo pääosin opetti ja Marika komppasi aktiivisesti - antamalla hyviä ja tarpeellisia seuraamisvinkkejä ja -neuvoja naisen ja seuraajan näkökulmasta.

Aamusalsan päätin jättää väliin, koska halusin pistäytyä Dragsfjärdin puukirkossa (täällä). Mutta tangoa ei mikään pysty ohitamaan, ei edes kirkossa käynti :):) Tango on minun kirkkoni. Parhaimmillaan tango rauhoittaa, luo ihmisen kaipaamaa yhteyden tunnetta sekä auttaa löytämään itsestään toisaalta toisen hyväksymisen ja toisaalta hyväksytyksi tulemisen tunteita.

Lauantaina Kimmo harjoitutti pääosin tangon avauksia, ohiaskelia ja taivutuksia. Näitä treenattiin eri rytmityksillä. Avauksissa naisen lantio jää miehen lantion taakse eikä miehen oik olkavarsi saa karata miehen vartalolinjan taakse.

Sen sijaan loppu iltapäivästä vuorossa ollut buggi ei vieläkään kuulu favoritteihini. Seuraan hyvin vientiä, mutta oikea askellus ei vaan tahdo löytyä. Eikä ihme, koska karsastan buggitreenejä ja lavoilla tanssin sen fuskuna tai jätän kokonaan väliin.

Kokonaisuudessaan kuitenkin kiva lauantai. Väki pääosin tuttuja TanssiGurun ja Taitokolmion treeneistä. Ja ainakin viejillä tasainen taso, paria poikkeusta lukuunottamatta.

Kohti Kasnäsia

Heinäkuussa oli pitkä tanssitauko. Alkukuuta lukuunottamatta kuukausi täyttyi leppeästä mökkeilystä ja tiukasta remonttista. Tanssi jäi taka-alalle, vaikka sitä usein kaipasin ja välillä kovastikin. Onneksi elokuu alkaa tanssin sykkeellä ja toivottavasti jatkuu samaan malliin, vaikka Itä-Helsingin asunnon suurremppa jatkuu pitkälle syksyyn.

Tänään lähden ajamaan Kemiönsaaren kärkeen Kasnäsin kylpylään, jossa viikonloppuna Lasasen Kimmon TanssiGuru järjestää kaksipäiväisen tanssileirin - viimevuotiseen tapaan (täällä). Ohjelmassa on jatkotason tangoa, buggaa, rumbaa, valssia ja fuskua eli tanssia laidasta laitaan.

Sitä odotellassa. Onneksi viikonlopuksi luvataan viileää :):)

Viihdyin Männistöllä

Voiko suomalaisempaa olla? Pyöreä, maalattu puulava kauniin vesistön äärellä. Naiset lavan oikealla ja miehet vasemmalla reunalla odottamassa musiikin ensitahteja ja tanssihaun alkamista. Unelmavävyt soittamassa humppaa, foksia ja tangoa. Tunti miesten hakua, tunti naisten hakua ja tunti sekahakua. Eli kaikki saavat tanssia - ja kaikki tanssivat. 

Punattuja huulia, hikisiä paitoja ja tuoreita lohileipiä. Torstai-iltapäivä Männistön lavalla Tervakoskella eläkeläisten päivätansseissa. Eläkeiästä huolimatta jalka nousee ja ilo raikaa - useimmilla paremmin kuin monella nelikymppisellä.

Onneksi monta kesätorstaita on vielä edessä ennen pimeää talvea.

Paras viimeisenä

Osallistuin Joensuun viisipäiväiselle tanssiviikolle kolmena päivänä. Viimeisenä päivänä oli Arto Petjalan keskitason Hitaat-treeni, mikä osoittautui tanssiviikon antoisammaksi oppitunniksi.

Väkeä Arton treeneissä oli paljon ja kaikkien iloksi lähes tasaparit. Parinvaihto toimi hyvin ja tunnelma oli alusta lähtien hyvä ja rento. Ope keskittyi pääosin läsnäolon harjoitteluun ja kokemiseen. Arto soitti lähes koko treenin ajan yhtä ja samaa Kyösti Mäkimattilan kappaletta, joka sopi erittäin hyvin hitaiden tanssimiseen. Nimeä en muista, mutta siinä laulettiin ihmisen rikkinäisyydestä ja nähdyksi tulemisesta - ehkä naivia, mutta herkkää ja koskettavaa. (ks. PS)

Arto oli jäsentänyt oppitunnin hyvin ja veti sen läpi innostuneena. Hän tanssi ilman paria, mikä alkuun häiritsi minua kun en nähnyt seuraajan osuutta. Mutta loppujen lopuksi se oli hyvä ratkaisu. Näin ope ei konkreettisesti näyttänyt miten parina keskitytään läsnäoloon, vaan se jäi jokaisen parin omaan harkintaan ja valintaan.

Arto auttoi meitä pienin ”sanallisin” askelin lähestymään paritanssin ydintä. Olemaan lähellä ja päästämään lähelle. Hyväksymään itsemme ja toisemme sellaisina kuin siinä hetkessä olemme. Nauttimaan musiikista, liikkeestä ja yhdessäolosta - yhdessä kulloisenkin tanssiparin kanssa. Rauhoittumaan hetkeen, toisen ihmisen lähelläoloon.

Arton mukaan hitaissa vienti-seuraaminen paranee, kun ajattelee että viejän ja seuraajan selät - ei rintamukset - tanssivat vastakkain. Alkuun Arto pani meidät liikkumaan parimme kanssa oikeasti selkä selkää vasten. Musiikin soidessa meidän tuli liikuttaa toisiimme nojaavia selkiämme yhdessä musiikkia myötäillen, muuten paikallaan pysyen - hakien yhteistä liikettä ja tunnelmaa. Seuraavaksi siirryimme normaaliin tanssiasentoon, jossa tanssimme vain hitaita askelia - ajatellen edelleen että tanssimme toistemme selkiä vieden/seuraten. Pikkuhiljaa etenimme vapaaseen hitaaseen tanssiin - edelleen saman Kyöstin kappaleen soidessa.

Toinen Arton käytännön vinkki hitaiden tanssimiseen liittyi pään asentoon. Jos haluaa (ei Arton ensisijainen suositus) tanssia hitaita päät yhdessä, niin kumpikin pitää selkänsä ja ylävartalonsa suorina ja taivuttaa päätään paria kohti vasta niskasta lähtien. Eli etenkään viejän ylävartalo ei saa valua seuraajan tanssitilaan.

Hotelli Kimmelin tanssisali täyttyi läsnäolosta ja ihmisistä jotka nauttivat tanssimisesta - Joensuun tanssiviikon parasta antia. Kiitos Arto - onnistuit ja me onnistuimme. Nautimme - yhdessä.

Ps. Syyskuun alussa äkkäsin, ettei ko kappale ollutkaan Mäkimattilan, vaan Juha Tapion Kelpaat kelle vaan. Tunnistin Juha Tapion kappaleen kun se soi autoradiossa...

Kahdet valssit

Joensuun tanssileirillä Susa Matsonilla oli yksi keski- ja yksi jatkotason hitaan valssin tunti, joihin kumpaankin osallistuin. Ensimmäinen pidettiin tukalan ahtaassa Joensuu-salissa ja toinen liikuntakeskus Fittarin ilmastoidussa treenitilassa. Keskitason tanssijoilla parinvaihto toimi hyvin, mutta jatkotasolla yli puolet tanssijoista pitäytyivät tanssimaan vain oman parinsa kanssa. Liekö tämä tavallista muissakin jatkotason treeneissä? Tiedä häntä, koska minulla ei ole paljon kokemusta jatkotasosta.

Susan valssissa ykkös- ja kakkosaskel astutaan yhtä pitkinä. Hän myös muistutti, että valssille tyypillinen vartalon sivusuuntainen aaltoliike syntyy luonnostaan, kun tukijalalta ponnistaa kakkosaskeleelle. Sitä ei tarvitse tehdä keinotekoisesti. Valssissa kumpikin tanssija pitää päänsä selkeästi omalla puolellaan, katse poispäin parista. Ja pää suorassa selkärankaan nähden - rangan jatkeena.

Jatkotreeneissä harjoiteltiin pivot-käännöstä. Siinä astutaan parin jalkojen väliin reisi reittä vasten ”sukkahousut suhisten” eli jalat tiukassa saksiasennossa niin viejällä kuin seuraajallakin. Tehdäänkö pivotissa vartalonousuja - se jäi minulle vielä epäselväksi?

Parin vaihtajana sain kivasti tanssia keskitason tunnilla ja pääosin taitavassa viennissä. Jatkotunnilla tanssimiseni jäi vähäiseksi, koska paria vaihtavia viejiä oli vähän ja vaihtoviejät olivat (yllättäen) ennemminkin keski- kuin jatkotasoa. Joensuun valssianti jäikin vähäiseksi, toisin kuin esim. rumban, tangon ja hitaiden kohdalla.

Foksi elää joustosta

Monista leireistä poiketen Joensuussa oli ohjelmassa myös foksia, jonne sekä nopean että hitaan foksin ystävänä osallistuin. Opettajana oli Matsonin Susa ja kyseessä keskitaso.

Susa opetti etupäässä tavallista, askeliltaan lähinnä hitaita tai tangoa muistuttavaa himmausfoksia. Tunnista mieleen jäi etupäässä tanssiasento ja baunssi. Ilmeisesti koska foksi on usein ensimmäiseksi opittu tanssi, Susa kävi läpi aloittelevan tanssiparin asennon, jolloin ei yleensä vielä haluta/osata tanssia vartalokontaktissa. Tanssilattiallakin nainen päättää kuinka lähellä tanssitaan, ja herrasmiesviejä kunnioittaa naisen valintaa. Hajuraolla tanssittaessa nainen säätelee etäisyyttään miehestä asettaen vas kämmenensä miehen oik hauislihaksen päälle siten, että peukalo on olkavarren etupuolella ja sormet puristuvat kevyesti hauiksen ympärille. Tarvittaessa nainen voi ”työntää” peukalollaan miestä kauemmaksi, jos tämä naisen mielestä tulee liian liki. Naisen kyynervarsi lepää kevyesti miehen oik olkavarren päällä kyynerpäät tasassa.

Baunssi eli jousto ”ylös, alas” on oleellinen osa fuskua. Tukijalalta lähtiessä ponnistetaan ”ylös” ja uudelle tukijalalle astuttaessa painutaan ”alas”. Baunssi lähtee vartalosta ja nilkoista.

Joensuun opetustunnit olivat 75 minuutin mittaisia, joten aikaa ei muuhun enää jäänytkään. Kivaa oli ja foksi tuntui maistuvan muillekin kuin minulle.