Jarin bluesia

Pitkästä aikaa päätin taas kokeilla tanssia. Tanssia, joka ennen koronaa oli intohimoni ja ihastukseni. Mutta jonka pitkän koronatauon ja sen jatkeena tulleen lonkkavaivan takia olen useasti päättänyt jo lopettaa kokonaan. Mutta toistuvasti olen päätynyt uudelleen tanssisalille. Ja aina tykännyt. Mutta, mutta… 

Tällä kertaa olin Maija Astikaisen torstaikursseilla, jossa poikkeuksellisesti opettamassa Aaltosen Jari - vanhan linjan tanssiope Oulusta - ilman tanssiope-vaimoaan Saria. Opetusparina Jarilla oli yksi Maijan osaavista assarinaisista, joka pysyi hyvin Jarin viennissä ja tanssi kauniisti.

Osallistuminen tanssikurssille pitkästä aikaa jännitti. Mahdunko joukkoon? Saanko kokemuksen, että vanha ja lonkkavaivainen mummi kelpaa tanssipariksi? Vai korostuuko kömpelyyteni ja jäykkyyteni?

Turhaa jännitin ja pelkäsin. Heti aulassa Maija otti minut vastaan iloisesti tervehtien. Jo solahdin nopeasti iloiseen tanssijoukkoon. Osaksi heterogeenistä treeniporukkaa. Ja nopeasti tunnistin suuren osan kurssilaisista vanhoiksi ”tutuiksi”, vaikka en ns. ydinporukkaan kuulukaan enkä erakkoluonteena kaipaakaan.

Jari opetti tuttuun jarimaiseen tyyliinsä - Jari-vitsejä viljellen :) Tykkäsin siitä, että hän jaksoi (taas) kerrata lavatanssin perusjuttuja. Varsinkin pitkän tanssitauon jälkeen, ne olivat minulle tervetulleita. 

Paino edessä - päkiöiden päällä - vakioissa A-asento. Rennot polvet, hyvä lapatuki ja rento ylävartalo. Oikeassa tanssiasennossa kummankin vas jalka mahtuu heilahtamaan parin oik sivulla vapaasti. Ei saksikäsiä :) Eli miehen oik käden sormet ovat yhdessä naisen selässä - lempeän tukevasti.

Ja sitten itse bluesiin :) Blues-nimisellä tanssilla ei ole tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa. Blues-tanssia taas on kahta erilaista: Toista tanssitaan ns. swing-musiikin tahtiin ja toista ns. hitaaseen musiikkiin - usein samaan musiikkiin kuin hidasta lavafoksia. Ja juuri tätä jälkimmäistä bluesia - hidas-tanssi-bluesia - Jari opetti. Hän myös kertoi, että aiemmin bluesia tanssittiin enemmän, mutta sittemmin hidas lavafoksi on sen sivuuttanut. 

Jari opetti perusaskeleet naiselle seuraavasti. Oik jalka oik sivulle (sivulle) ja vas jalka viereen (tap). Ja takaisin. Sitten vas jalka vas sivulle ja oik jalka viereen. (Sen sijaan, että laskee sivulle, tap voi laskea myös hii-das, jolloin korostuu tanssin plastisuus ja pehmeys.) Tämän jälkeen tanssisuuntaan neljä askelta, jotka nainen astuu taaksepäin. Näin askeleet mahtuvat hyvin kahdeksaan laskettaessa :) Halutessaan voi tietty tehdä useampia sivulle-tap -askeleita ja/tai astua tanssisuuntaan vähemmän tai enemmän kuin neljä askelta. 

Lisäksi opittiin mm. avauksia, promenaadeja ja käännöksiä. Ja salmiakkikuvioita. Kivoin kuvio oli romaanikäännöksen ja arkkukäännöksen yhdistelmä. Naisen palatessa oik astutulta tap-askeleelta mies avaa hänet oik kyljelleen promenaadiasentoon. Kaksi promenaadiaskelta menosuuntaan, romaanikäännös, minkä jälkeen nainen astuu kaksi ohiaskelta taaksepäin menosuuntaan. Tämän jälkeen nainen kääntyy miehen sivulla taas avaukseen, ottaa kaksi promenaadiaskelta, minkä jälkeen mies ohjaa naisen kahdella askeleella kiertämään edestään, ja lopuksi sulkee tanssiasennon. Minä ymmärsin omalla tanssislangilla kirjoitetun jutun, mutta tiedä muista ?? :):)

Kolmeen treenituntiin mahtui paljon tanssia ja tiheää parin vaihtoa. Ihanaa, että kaikki (kolmea vakiparia lukuunottamatta) vaihtoivat paria. Toisin kuin Helsingin tanssikurssien sinänsä ihanissa tangotreeneissä, joissa suurin osa ei nykyään vaihda paria. Ilman vakiparia treeneihin tulevalle on suuri harmi, jos kymmenistä kurssilaisista löytyy vai viisi vaihtavaa viejää. Jännä, että eri treenipaikoissa on niin erilaisia käytäntöjä… Tosin ennen koronaa myös Helsingin tanssikursseilla lähes kaikki vaihtoivat paria riippumatta siitä, olivatko tulleet harjoituksiin yksin vai kasin.

Parasta torstai-illassa oli, että hyväksyin itseni, ikäni ja haluni tanssia. Ja annoin itselleni luvan nauttia tanssihetkestä ja siitä, miten musiikki elää kropassani. Ja lonkka jaksoi menossa mukana :) Ja nautin. Kiitos taas Maija - ja vähän Jarikin :)

Kevyesti nojaten

Astikaisen torstaissa oli vuorossa vanha tango, jota opettamassa oli vanhan tangon spessupari Tomi Tuomi ja Mervi Evelä. Valtavasti innokkaita treenaajia - Puistokulman viileä juhlasalikin lämpeni nopeasti - joskin viejiä uupui.

Sitten viime näkemän (täällä) Tomi ja Mervi olivat mielestäni saaneet lisää kokemusta ja valmiutta opettamiseen, vaikka asiansahan eli vanhan tangon he ovat aina osanneet. Ja aina he ovat olleet sanavalmiita, innostuneita ja mukavia.

Tomi muistutti, että tangon askel starttaa musiikin iskusta eli iskulla tukijalka vasta alkaa ponnistaa. Iskulla viejä ei ole vielä astunut uuden tukijalan päälle. Tangon on jopa parempi liikkua hieman musiikin jäljessä kuin musiikin edellä - jos pitää valita. Ja seuraaja liikkuu hiuskarvan verran vielä viejänkin perässä :):)

Katseltuaan hetken porukan tanssia Tomi kehotti kaikkia rauhoittumaan ja rauhoittamaan tanssiaan. Rauha on vanhan tangon avainjuttuja. Ja unohtamaan foksista tutun baunssin. Ja olemaan nostelematta jalkoja irti maasta eli koko ajan vähintään jalkaterän kärki hipoo maata.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorassa - ei lukossa - A-asennossa, jossa miehen A-sakara on loivempi kuin naisen puoleinen A-sakara. Nainen tanssii vahvasti päkiöillään ja etunojassa. Tätä voi helpottaa käyttämällä korkokenkiä. Mervi kertoi itse tanssivansa suomitangoa tossuilla, mutta vanhaa tangoa mieluummin korkokengillä. Pitääpä kokeilla! Etunojasta huolimatta nainen ei nojaa vahvasti mieheen, vaan vartalokontakti pidetään mahdollisimman kevyenä. Tämä vaatii etenkin naiselta perustangoa vahvempaa oman vartalon kannatusta ja hallintaa: Pylly ei saa törröttää ja taaksepäin astutaan pitkin askelin suorilla jaloilla - myös reisi ojentuu taka-askeleeseen.

Treenin ahaa-elämys oli ”kevyt vartalokontakti”. Aiemmin olen etsinyt nojaavaa A-asentoa siten, että olen yrittänyt sananmukaisesti nojata vahvasti mieheen, mikä harvoin on onnistunut. Nyt äkkäsin, että naisen tulee etunoja-asennossakin seistä kokonaan omilla jaloillaan :):) Tämä helpotti oikean vanhan tangon asennon löytymistä.

Merviltä sain vielä henkilökohtaista ohjausta tanssiasentooni. Korjattuani asentoa hänen neuvojensa mukaiseksi, sain häneltä jopa kehuja hyvästä nojastani ja askeltamisestani :):) Mervi lohdutti, että oikean asennon ylläpitäminen on seuraajalle vaikeaa ja yllättävän rankkaa.

Tomi ja Mervi eivät tanssi aivan vastakkain, vaan Tomin vas jalkaterä osoittaa Mervin jalkojen väliin (lähes perustangon asemointi). Ylävartaloissa ei avausta. Tanssiasento on kapea. Miehen oik olkavarsi on melkein kiinni kyljessä, oik kyynerpää roikkuu suoraan alaspäin ja  kyynervarsi on suorassa kulmassa suoraan eteenpäin - ja siinä se pidetään tiukasti koko tanssin ajan. Mies tukee (raamittaa) naista oik kyynervartensa alaosalla naisen vas kyljestä. Mies ei koske kämmenellään naisen selkään, vaan kämmen roikkuu rentona alaspäin. Solmukädet voivat olla ylhäällä tai alhaalla, mutta kapeana. Vanhassa tangossa kumpikin katsoo samaan suuntaan - miehen vasemmalle ja naisen oikealle. Päät voivat olla yhdessä tai sitten ei.

Kiva ilta :):) Opin paljon ja sain treenattua oppimaani, vaikka turhautumisilta illan aikana en välttynytkään...

Tahvanaisen tangoa

Keskiviikkona Pirjo Kärnän treeni-illassa Puistokulman työväentalolla oli vierailevana opena Juhani Tahvanainen Joensuusta, joka opetti 2,5 tuntia vanhan tangon ”alkeita”. Kahta viejää vaille tasaparit, joten seuraajatkin saivat treenata riittävästi.

Alkeita on hipsuissa, koska Juhanin eli Jussin alkeet ovat harvoin oikeita alkeita, vaan "alkeita", joissa alkuhöpinät ohitetaan parilla lauseella ja seuraavassa hetkessä ollaan jo tangon moninaisissa käännöksissä ja otsoissa. Tällä kertaa pysyin aika hyvin mukana nopeatempoisessa opetuksessa, koska minulla on nykyään tavallisen lavatangon perusteet hyvin hallussa ja olen myös aikaisemmin osallistunut pari kertaa vanhantangon alkeisiin (täällä ja täällä). Toisin oli vajaa kaksi vuotta sitten Hyvinkäällä, jolloin tipuin Jussin opetuksesta heti alkuunsa ja turhauduttuani kömpelyyteeni jätin treeni-illan lopulta kesken (täällä).

Jussin opetustapana on opettaa askeleet ja kuviot vain viejille. Seuraajat ovat hänen tunneillaan sananmukaisesti seuraajia ja oppivat omat askeleensa seuraamalla viejiä ja heidän askeliaan. Tällainen opetusmetodi vaatii osaavia ja helposti oppivia viejiä ja taitavia seuraajia - ja molemmilta todella hyviä vienti-seuraamistaitoja. Keskiviikkona tuntui, että lähes kaikilla (myös minulla) oli välillä sekä viennissä että seuraamisessa ongelmia. Harva viejä ehkä tajuaa, että tällaisessa opetustavassa seuraaja on täysin viejän armoilla, joten viennin on oltava äärimmäisen selkeää ja määrätietoista, jotta seuraajalla on edes mahdollisuus yrittää seurata ja pysyä viejän matkassa.

Tanssiasennosta Jussi sanoi lyhyesti: ”Suorin jaloin, kapea tanssiraami ja suoraan paria kohti.” Vanhaa tangoa voi tanssia joko pienellä hajuraolla tai vartalokontaktissa. Tanssiasennolle on tärkeää, että mies pitää oik kätensä lähellä vartaloaan. Oik olkavarsi suoraan alaspäin ilmavasti oman oik kyljen vieressä - ei tiiviissä puristuksessa - ja kyynervarsi suorassa kulmassa suoraan eteenpäin. Tässä asennossa miehen oik käsi tukee naisen vas kylkeä ja estää naista karkaamasta liikaa miehen kainaloon. Miehen oik kämmen roikkuu täysin rentona eikä kosketa lainkaan naista.

Naisen vas käsivarsi etsii paikkansa parin tanssietäisyyden ja tilanteen läheisyyden sekä tanssijoiden pituuksien perusteella. Naisen vas kyynervarren keskiosa hakee kosketuspintaa joko miehen oik olkavarresta, selän yläosasta, olkapäältä tai niskasta. Myös naisella vas käden kämmen roikkuu rennon velttona. Tavallisesti käden asento ja parin tanssietäisyys vaihtelee tanssin aikana musiikkia, fiilistä ja kuvioita seuraten.

Vanhan tangon perusaskeleesta olen Jussin keskiviikkoisen opetuksen jälkeen edelleen hieman epätietoinen. Huolimatta siitä että mielestäni pystyin seuraamaan lähes jokaista viejää heidän ohjatessaan minua toisistaan hyvinkin erilaisiin askelluksiin. Jussin tanssima vanha tango näyttää pehmeältä, väliin jopa sipsuttamiselta. Paljon sivusuuntaista askellusta ja paljon erilaisia ohittavia askeleita, päkiäkäännöksiä ja pehmeitä etu- ja takaotsoja. Jussi muistutti, että miehen (oik jalalla) omalle oikealle astutun hitaan sivuaskeleen jälkeen mies astuu ensimmäisen ohiaskeleen eteenpäin poikkeuksellisesti päkiällä ja toisen ohiaskeleen tavanomaisesti kanta-askeleena.

Täysin uusi liike minulle oli naisen etuboleo. Alussa nainen astuu oik jalalla oik sivulle (H) ja vas jalalla oik jalan taakse ristiin (H). Tämän jälkeen nainen astuu miehen edessä oik jalalla takaotson taakse ristiin takavasemmalle (H), minkä jälkeen mies heti kääntää naisen kylkiasentoon siten että tämä katsoo miehen vas kylkeä kohti ja nainen koukistaa vas jalkansa polvesta oik jalan päälle ja takaisin (boleo). Kiva, helppo ja tyylikäs liike.

Tahvanaisen Juhani palaa Pirjon tunneille maaliskuussa, jolloin hän opettaa vanhaa tangoa 3-4 peräkkäisenä viikkona. Tällöin oppinen lisää :):) Mukava treeni-ilta ja hyvä tunnelma.

Wanhaa tangoa

Sunnuntaina Kievarissa jatkettiin vanhalla tangolla Juhani Tahvanaisen ja Tytti Ariman kanssa. Osaavimmat parit eivät osallistuneet parinvaihtoon, joten vaihtoringissä oli pääosin tanssijoita joiden vanhatango oli alkeis- ja alkeisjatkotasoa, lukuunottamatta yhtä osaavaa naisviejää. Tämä sopi hyvin minulle, sillä minun vanhan tangon taitoni ovat vasta heräilemässä.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut pari kertaa vanhan tangon opissa sekä Tahvanaisella että Kärnän Pirjon ja Astikaisen Maijan tunneilla. Näillä kerroilla en ihastunut ko tanssiin, enkä sen jujua oikein äkännyt. Tämän takia osallistuin Tahvanaisen sunnuntaiseen tangopäivään epäluuloisena ja innottomana. Yllätyinkin suuresti kun tunsin saavani kiinni vanhan tangon juonesta, ja aloin jopa ihastua siihen :):)

En tiedä mitä Juhani oli etukäteen suunnitellut, mutta seurattuaan hetken meitä oppilaita hän - minun onnekseni - aloitti vanhan tangon opetuksensa alkeista - ja pysyi koko kolmetuntisen kurssin ajan aika perusasioissa. Ehkä tämä oli yksi tekijä, joka tällä kertaa helpotti minua pääsemään kiinni vanhan tanssin jujusta. Toinen tekijä lienee se, että olen tangotaipaleellani pidemmällä kuin aiemmille vanhan tangon kursseille osallistuessani - ja kykyni omaksua tangoa kuin tangoa on parantunut. Ja ehkä myös Tytin aktiivinen osallistuminen opetukseen niin viejänä kuin ”apuopettajana” helpotti uuden tanssin omaksumista.

Moni kurssilainen sai Tytiltä tanssin lomassa henkilökohtaisia korjausehdotuksia omaan tanssiinsa. Kiitos niistä. Kerran tanssirinki meinasi jopa pysähtyä, kun useampi seuraaja kerääntyi Tytin ympärille kuuntelemaan hänen vinkkejään seuraajan tanssiasennosta.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorina. Mies seisoo suorassa ja nainen seisoo hänen edessään siten, että parin jalkaterien väliin jää noin 10 senttiä. Nainen nojaa peppu tiukkana kevyesti miehen rintaan. Mies asettaa oik kätensä kyynerpäästä taivutettuna kyynervarsi hieman alaviistoon lähes suoraan eteensä - kainalossa vain pieni (5 cm) hajurako - siten, että miehen kyynervarsi koskettaa tukevasti naisen vas kylkeä. Miehen oik käsivarren merkittävä tehtävä on tukea naista siten, ettei tämä etenkään haastavissa käännöksissä ajaudu miehen kainaloon. Miehen oik käden sormet ovat rentoina - jopa velttoina - eivätkä välttämättä edes kosketa naisen selkää.

Nainen nostaa vas kätensä miehen oikean käsivarren yli siten, että naisen olkavarsi nojaa miehen oik olkavarteen ja naisen käsivarsi on rentona miehen keski/yläselässä (tai vaihtoehtoisesti kaulalle kiertyneenä). Miehen vas käsi ja naisen oik käsi ovat kiinni toisissaan ilmavan kevyesti joko naisen olkapään tasolla tai alhaalla lanteiden korkeudella. Miehen käsivarsi hieman pidemmällä naisen puolella kuin perustangossa, mutta mies ei kuitenkaan paina naisen käsivartta tämän olkapään taakse.

Vanhassa tangossa naisen ja miehen olkapäät ovat periaatteessa vastakkain, mutta naisen vas olkapää ja miehen oik olkapää ovat lähempänä toisiaan kuin vastakkainen puoli eli naisen oik ja miehen vas olkapää. Tästä tulee vaikutelma, että naisen ylävartalo olisi hieman ”auki”, vaikka näin ei olekaan. Nainen katsoo samaan suuntaan kuin mies eli omalle oikealleen tai miehen vas olkapään yli - mitä Tytti itse suosii - mutta ei vasemmalle kuten perustangossa.

Helpoimmillaan vanha tango kulkee HNNH-rytmillä. Juhani suositti perusaskeleeksi seuraavaa: Nainen astuu vas jalalla isosti vasemmalle (H), oik jalalla lyhyesti takaisin oikealle (N), vas jalalla lyhyesti vasemmalle (N) - NN-askeleet voi tehdä lähes paikallaan - ja lopuksi oik jalalla pitkälle taakse (H). Minkä jälkeen uudelleen alusta, jolloin vasemmalle astuva vas jalka (H) kiertää oik tukijalan kautta. Periaatteessa lähes jokaisen askeleen voi  astua joko sivulle, taakse tai eteen. Etenkin naisen on tärkeä astua hitaat ja etenevät nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä ja käännöksissä tiukkoina ristiaskelina.

Kuvioissa Juhani kävi läpi mm. mustalaiskäännöstä, jossa mies saattaa viedä naisen joko omalle oikealle tai vasemmalle puolelleen taikka keskelle suoraan itseään kohti. Tällöin nainen jatkaa käännöstä ohittaen miehen itsestään katsoen joko vasemman tai oikean kautta taikka astuu askeleet suoraan miestä kohti.

Vanhaa tangoa tanssitaan mahdollisimman rennosti. Kevyesti svengaten ja rauhallisesti nauttien.

Fuskun monta tyyliä

Viikko sitten sunnuntaina treenasin Käpylässä Joonas Kainulaisen ja noin kolmenkymmenen innokkaan tanssijan kanssa alkeisjatko/jatko-tason fuskua. Ja äkkäsin jotain yllättävää. Fusku on rento tanssi, jossa on lähes yhtä monta tyyliä kuin on tanssijaa. Tämän tiedän, mutta vasta nyt tajusin, että opettajatkin tanssivat ja opettavat fuskua selkeästi eri tyyleillä.

Tähän asti olen tutustunut tyyliin, jossa tanssitaan ikäänkuin ylöspäin - ylös, alas, ylös, alas. Askeleelle startatessa rullataan tukijalan jalkapohja ylös päkiöille, minkä jälkeen paino siirretään toiselle jalalle rullaten tämän jalkapohja maahan myös päkiän kautta - polvia reippaasti nostaen.

Joonas opetti toisenlaisen tyylin, jossa tanssitaan ikäänkuin maata kohden. Ei rullata päkiöiden kautta, vaan pysytään ennemmin matalalla mitä tehostetaan kaksoisbaunssilla ja superlyhyillä askelilla. Ehkä tämä on enemmän nuoremman tanssikansan tyyliä? Muutenkin Joonaksen opettama tyyli on pehmeämpää ja ”laiskempaa” kuin aiemmin oppimani tyyli, joka Joonaksen tyyliin verrattuna vaikuttaa sähäkältä pomppimiselta.

Treeneissä opeteltiin vaikeita vienti-seuraamiskuvioita, jotka osin - niin tuntui? - oli lainattu buggasta. Vaikein fuskutunti, missä olen ollut. Jotenkuten pärjäsin, kun koko ajan tsemppasin...

Susaa edelleen

Keskiviikkona oli Pirjo Kärnän tanssikoulussa neljäs perättäinen Susan tangoilta, jossa Susa opetti argentiinalaisen tangon alkeita - sopivan yksinkertaisesti ja riittävästi toistaen. Paljon väkeä ja tasaparit, mikä lupasi mukavaa iltaa.

Susa tanssittaa meitä edelleen ei-vartalokontaktissa. Tämä(kin) vaatii hyvää ja tukevaa raamia. Sekä viejän että seuraajan tulee pitää molemmat käsivartensa paikallaan ”raamissa”, ja liikuttaa ja kiertää vahvasti ja määrätietoisesti vain ylävartaloa, jolloin käsivarret tietty liikkuvat mukana. Ylävartalo pidetään sivusuunnassa suorassa, ei heijausta eteen eikä taakse, ei oikealle eikä vasemmalle. Ajovalot, kuten Susa nykyään sanoo - ei enää tissit, tulee osoittaa koko ajan paria kohti.

Ei-vartalokontaktissa tanssiessa seuraaja hakee tuen tanssiraamille omasta vas ja viejän oik käsivarresta. Viejä pitää oik käsivartensa tukevasti vartalonsa etupuolella, ettei seuraaja valu liikaa viejän oik kainaloon. Viejä asettaa oik kämmenensä painavasti (ei puristaen) seuraajan vas kylkeen/selkään ja seuraaja antaa selkeän vasteen selällään (nojaa) viejän oik kämmeneen. Tämän lisäksi seuraaja puristaa tukevasti (yllättävän kovasti) vas kämmenellään viejän oik olkavartta takaapäin. Tai vaihtoehtoisesti pitää vas kämmenensä miehen oik olkapään takana (tai vartalokontaktissa jopa viejän kaulan ympärillä). Susa suositti meille ensimmäistä vaihtoehtoa. Parhaimmillaan tämä kontakti - viejän oik käsivarsi/kämmen ja seuraajan vas kylki/selkä sekä seuraajan vas käsivarsi/kämmen ja viejän oik olkavarsi/yläselkä - muodostaa tukevan, sitovan ja liikettä ohjaavan tuen ja vasteen eli raamin viejän ja seuraajan välille.

Nyt vasta ymmärsin, mitä Susa tarkoittaa kun hän puhuu 5-askeleesta (5 steps) ja 3-askeleesta (3 steps). 5-askel tarkoittaa arkkutangon perusaskeleen (täällä) alkuosaa eli viittä ensimmäistä askelta, joka on naisella vas eteen, oik sivulle, kaksi ohiaskelta taakse (vas,oik) ja ristiaskel sekä painonvaihto edessä olevalle vas jalalle. 3-askel taas tarkoittaa samaisen perusaskeleen (8 steps) kolmen askeleen loppuosaa - naisella ristiaskeleessa painottomana oleva oik jalka astuu taakse, vas sivulle ja oik yhteen.

Susa opetti naisille uuden jalan boleo-nimisen liikkeen. Nainen tekee sen miehen ohjauksesta otsossa, kun mies ikäänkuin kääntää etuotson takaotsoksi, muttei käännäkään. Tällöin nainen heittää rennosti takaotsoon lähdössä olevan jalan polvesta ilmaan vastakkaista pakaraansa kohti, minkä jälkeen hän palaa takaisin jatkamaan etuotsoja.

Toinen uusi kuvio jätettiin hautumaan. Siinä nainen kiertää miehen viidellä askeleella tämän vas kautta päätyen ristiaskeleeseen ja samalla mies kääntyy ristiaskeleella oman akselinsa ympäri 180 astetta. Nainen aloittaa astumalla vas jalka eteen (1), oik jalka oik sivulle (2), vas jalka taakse ristiin oik tukijalan kautta kiertäen (3) ja oik jalka (4) oik sivulle/etuviistoon (aloittaa miehen kiertämisen). Sitten nainen jatkaa miehen kiertämistä astuen vas jalalla ympyrälinjaa eteenpäin (jalkaterät miestä kohti) ja kääntyy samalla vas päkiän päällä 180 astetta ja päätyy ristiaskeleeseen, jossa paino edelleen edessä olevalla vas jalalla ja oik jalka painottomana tämän takana (5). Lopuksi jatketaan 3-askeleeseen eli oik taakse, vas sivulle ja oik viereen.

Ei tästä mummista näillä metreillä enää arkkutanssijaa tule, mutta arkun haastaviin kuvioihin on kiva tutustua ja vaativasta vi-se -tekniikasta on varmasti hyötyä rakastamassani suomitangossa. Susa oli keskiviikkona parhaimmillaan: pitkäpinnainen, auttavainen, spontaani ja lämmin. Ihan paras :):)

Arkun alkeita

Keskiviikkona jatkui Susa Matsonin kymmenen kerran tangoiltojen sarja, jossa Susa yhdistää lavatangoon vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Ensimmäinen Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämä ilta oli kaksi viikkoa sitten (täällä), ja loppusyksyn Susa jatkaa viikon välein.

Tällä viikolla Susa keskittyi pääosin argentiinalaiseen tangoon ja sen alkeisiin. Tämä sopii minulle, sillä arkkutango ei ole minulle tuttua. Tietämättömyyteni saattaa näkyä myös kirjoituksissani. Mutta ehkä ja toivottavasti tietämykseni tanssista lisääntyy syksyn ja opetuksen edetessä :):)

Toistaiseksi tanssimme tunnilla arkkua suljetussa otteessa hajuraolla. Vahva etunoja pariin, polvet suorempina kuin lavatangossa. Askeltaessa reisien sisäpintojen pitää hangata toisiaan. Nainen pitää vas kättään miehen olkapään/hauiksen takana, mistä hänen tulisi aistia miehen painonsiirrot. Vas käsi voi välillä liukua alaspäin miehen käsivartta pitkin ja asettua olkavarren keskikohdalle kämmenen puristaessa kevyesti takaapäin. Solmukädet ovat kapeammalla kuin lavatangossa. Pään asennosta ei vielä keskusteltu, mutta huomasin pitäväni päätä kevyesti oikealle ja katse kohti miehen dekolteeta. Oikein vai väärin - en vielä tiedä. Kun siirrytään vartalokontaktiin, niin kontakti on pallean kohdalta ja lantiot ovat irti toisistaan,

Kaksi asiaa on ylitse muiden. Ensinnäkin sekä viejällä että seuraajalla vartalon paino tulee aina olla selkeästi jomman kumman jalan päällä, ja tämä pitää pystyä viestittämään omalla vartalollaan parille (täällä). Vastaavasti kummankin pitää olla herkkänä ja aistia, kummalla jalalla tanssikumppanin vartalon paino on. Eli hyvät vi-se-taidot ovat arkkutangossa kultaakin arvokkaampia. Toinen tärkeä juttu on se, että joka askeleelle jalka kierrätetään tukijalan kautta. Kun tähän vielä lisätään rauhallinen ja määrätietoinen askeltaminen niin arkkutangossa pärjää pitkälle.

Illan aikana Susa kävi läpi kaksi perusaskelkuviota. Ensimmäinen oli ympyräkuvio, jonka nainen aloittaa astumalla vas jalalla eteen (1) ja oik jalalla oik sivulle (2) vetäen vas jalan painottomana oik jalan viereen. Jalkaa vetäessään nainen valmistautuu seuraavaan ohittavaan askeleeseen kiertämällä ylävartaloaan oikealle, jolloin oik kylki (+ käsivarsi) kääntyy taaksepäin menosuuntaan ja vas kylki (+ käsivarsi) eteenpäin menosuuntaan. Kierto tapahtuu myös lantiossa, mutta pää katsoo vas kyljen suuntaan. Näin kiertyneenä nainen astuu vas jalalla ohiaskeleen takakautta menosuuntaan (3). Tämän jälkeen nainen astuu vielä oik jalalla taakseen oikaisten vartalon kierron (4). Sitten nainen astuu vas jalalla vasemmalle (5) ja vetäessään oik jalan painottomana vas jalan viereen hän valmistautuu seur ohiaskeleeseen kiertämällä vartaloaan samoin kuin äsken eli myötäpäivään. Sitten nainen astuu oik jalalla ohiaskeleen eteenpäin tulosuuntaan (6). Lopuksi nainen palaa alkuasentoon astuen vas jalalla eteenpäin ja siirtää painonsa oik jalan päälle (7).

Kun edellinen ympyräkuvio tehdään yhdessä parin kanssa viejän ja seuraajan jalat liikkuvat toistensa peilikuvina. Koko ajan kummankin ”ajovalot” osoittavat toista kohti.

Toinen askelkuvio oli Susan edelliseltä tangoillalta tuttu kuvio, jossa nainen tekee kaksi nopeaa askelta taaksepäin ristiaskeleella (täällä). Kuvion alussa nainen astuu 1. askeleen vas jalalla eteen, jolloin mies astuu vastaavasti oik jalalla taaksepäin.

Kun mies yrittää viedä nainen astumaan ristiaskeleen tavallisen ”ympyrä”askeleen sijaan, miehen tulee antaa naiselle tästä selkeä merkki ”työntämällä” naista hellästi eteenpäin. Tällöin nainen irtaantuu miehestä ja vetää vas kämmenen miehen olkapään takaa miehen kyynervarren keskiosaan.

Lopuksi Susa opetti naisille etuotson. Arkkutangossa otsoon voi lähteä mm. ristiaskeleesta, jossa naisen vas jalka on ristissä oik nilkan edessä. Tällöin mies kääntää naista niin, että naisen takana oleva oik jalka ”vapautuu” ja kääntyy painottomana vas jalan rinnalle (miehen puolelle). Tästä nainen aloittaa vas jalalla otson. Otsossa jalat ja lantio ovat kääntyneet askeleen suuntaan, mutta ylävartalo ja ”ajovalot” pidetään paria kohti. Otsot astutaan mietona kanta-askeleena.

Jään innolla odottamaan ensi keskiviikkoa ja Susan seuraavaa arkkutuntia. Ei minusta arkkutanssijaa tule, mutta fuusiotangoni on hyvässä alussa :):)

Svengaava fusku

Kolme tuntia Antti Törmäsen fuskua - kivasti porukkaa, tasaparit :):) ja joukossa useampi hyvä fuskuviejä. Nautittava ja kiva torstai-ilta Käpylän työväentalolla.

Luulin jo tietäväni aika paljon fuskusta. Mutta taas tuli todettua, että aina oppii uutta. Antin treeni-ilta eteni hyvin rakennetussa järjestyksessä perusalkeista yksinkertaisilta näyttäviin, mutta haastaviin vienti/seuraamiskuvioihin.

Antin fusku on pehmeää ja intiimiä eli pari pysyy lähellä toisiaan - lyhyitä askelia - hyvässä vise-kontaktissa. Seuraaja pitää ylävartalonsa koko ajan paria kohti, ellei viejä ohjaa häntä kääntämään ylävartaloaan. Näin myös nopnop-askelissa eli ylävartaloa ei viedä jalan mukana aukikiertoon. Palatessaan taaksepäin astutusta nopnop-askeleesta nainen astuu seuraavan hitaan askeleen miestä kohti, eikä oik sivulle.

Minulle tyystin uusi juttu oli se, että fuskun suljetussa otteessa nainen puristaa vas kämmenellä kevyesti miehen oik olkavarren keskiosasta siten, että naisen vas kyynerpää roikkuu selkeästi miehen kyynerpään alapuolella. Eikä latinotanssien tapaan miehen oik olkapään edessä, kuten olen luullut. Mies taas ohjaa oman vas ja naisen oik käden (solmukädet) pehmeästi suoraksi alas lähelle vartaloita. Näin Antin mukaan tanssitaan swing-tansseja, joihin fuskukin luetaan.

Swing korostuu myös siinä, miten viejä ohjaa seuraajan selkeisiin vastakiertoihin aina ennen kädenalituksia. Tässä nainen on miehen armoilla. Jos mies ei vie naista vastakiertoon, naisen on turha siihen pinnistellä. Please miehet - kädenalitukset ilman vastakiertoja ovat svengittömiä ja laiskannäköisiä.

Antti harjoitutti meitä viemään ja seuraamaan ns. viejän chicken wing -käden liikettä. Siinä mies ohjaa naisen ensin oik sivulleen kämmen naisen vas kyljellä ja kääntämällä oik kyynerpäätään ”sisäänpäin” ohjaa naisen kääntymään eri suuntiin joko naisen myötäpäivään tai vastapäivään. Käsittämätöntä, miten seuraajana todella pystyi hyvän viejän viennissä tuntemaan selvästi, miten päin ja minne suuntaan viejä seuraajaa ohjasi :):) Eli ollessa avauksessa miehen oik kyljellä, nainen voi kääntyä myös vastapäivään ja liike voi suunnata myös miehen taakse. Onneksi paikalla oli hyviä viejiä, jolloin seuraajana sai tuntuman, mitä liikkeellä haettiin. Tämän jälkeen pystyi tuntemaan ja seuraamaan paremmin myös kokemattomampien viejien vientiviestejä.

Lopuksi treenattiin yhdessä parin kanssa peräkanaa ”sylikkäin” astuttuja charleston-askeleita ja tähän yhdistettyä, Antin mukaan mustan tason kuvioyhdistelmää. Ihmeen hyvin me kaikki opimme senkin. Kiitos Antin hyvän, selkeän ja rauhallisen opetuksen.

Iloa ja innostusta - ja uutta - pursuava fuskutunti. Kiitos taas Antti!

Argentiinan mausteita

Pirjo Kärnän tanssikoulu järjestää kymmenen kerran tangokurssin, jossa tangoa laajennetaan fuusiotangon suuntaan lisäämällä siihen vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Opettamassa on Pirjon tunneilta tuttu energinen Susa Matson. Kurssi alkoi tällä viikolla ja se järjestetään keskiviikkoiltaisin Vantaan Puistokulmassa.

Ensimmäisenä keskiviikkona paikalla oli runsaasti innostunutta väkeä ja vaihtorinkiin saatiiin lähes tasaparit. Alkuun treenattiin hetki tangon perusaskelta, mutta nopeasti siirryttiin argentiinalaisen eli arkkutangon perusteiden harjoitteluun.

Tanssiasennosta ei vielä puhuttu, ja Susa toivoi meidän alkuun harjoittelevan tanssimalla parin kanssa hajuraolla. Illan aikana asennosta paljastui kuitenkin jotakin. Tanssitaan tissit koko ajan paria kohti ja mahdollinen vartalokontakti on rintalastan alaosassa. Otsat yhdessä, ja naisen pää voi olla joko naisen vasemmalle tai oikealle. Asento on perustangoa kapeampi - mies pitää olkavartensa huomattavan lähellä kylkiään. Naisen vas käsi voi olla ylhäällä perustangon tapaan tai roikkua alempana, jolloin nainen puristaa kevyesti kämmenellään miehen oik olkavarren keskiosasta ikäänkuin takakautta ja kyynärpää roikkuu miehen kyynärpään ulkopuolella.

Susa opetti arkkutangon perusaskeleen seuraavasti. Nainen astuu vas jalalla eteenpäin (H), oik jalalla oik sivulle ja vetää vas jalan painottomana oik jalan viereen (H). Seuraavaksi ensin vas jalalla ja sitten oik jalalla ohiaskel taaksepäin menosuuntaan (NN). Tämän jälkeen nainen vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen laskien vas jalan jalkapohjan hitaasti maahan ja siirtää vartalon painon eteen ristiin tulleen vas jalan päälle (H). Seuraavaksi nainen astuu oik jalalla taakse (H) ja vas jalalla vas sivulle (N), vetää oik jalan vas jalan viereen (N) ja siirtää vartalon painon oik jalalle.

Jos arkun perusaskeleen liittää perustangoon ns. fuusiotangossa, niin silloin perusaskel kannattaa aloittaa toisesta hitaasta eli askeleesta, jonka nainen astuu oik jalalla oikealle sivulle. Tämä siksi, että naisen aloittava jalka perustangossa on oik jalka, mutta arkkutangossa vas jalka ja vasta kakkosaskel astutaan vas jalalla. Jatkossa pitää vielä varmistaa, tehdäänkö liitos näin ??

Ekalla kerralla tehtiin myös neliöaskelta, missä on elinehto että kumpikin pystyy vartalollaan viestittämään parilleen, kumman jalan päällä hänen vartalonsa paino on. Tärkeä on tajuta, että vartalon paino on aina selkeästi jommalla kummalla jalalla, ei molemmilla. Neliön kulmissa liikettä jatkava jalka voi joko vaihtua tai sama jalka voi jatkaa käytyään vain painottomana tukijalan vieressä. Painon siirto ja jalan vaihto tulee tapahtua selkeästi koko vartalon pituudelta eli myös pää liikkuu vartalon jatkeena. ”Vinkkejä” voi aistia mm. siitä, että jos vartalon paino ei vaihdu jalalta toiselle, viejä pysyy yleensä ylhäällä kylki venytettynä. Jos paino siirretään toiselle jalalle, viejä usein hieman niiaa polvista ja heijaa vartalonsa toiseen suuntaan. Eli arkkutango vaatii todella rauhallista ja selkeää painon siirtoa ja vartalovientiä sekä keskittynyttä ja tarkkaa seuraamista.

Tosi kiva ja selkeä tunti. Ekaa kertaa sain hieman kiinni siitä, miten arkun perusaskel periaatteessa pitäisi tehdä. Toki tajuan, että nautittava arkkutango on luovaa ja täynnä tunnetta, eikä silloin ajatella perusaskelta. Minun tapani oppia lähtee kuitenkin perusaskeleen kautta ja vasta sen opittuani pystyn relaamaan ja keskittymään perusaskeleen ”unohtamiseen”.

Kiitos Susa ja Pirjo - varmasti tavataan seuraavien tangoiltojen merkeissä.

Seuraaja - Odota ja liiku

Lauantaina alkoi jälleen Helsingin tanssikurssien järjestämät Filpusten tangotreenit Käpylässä - kerran kuussa viisi tuntia tangoa. Tai tänä syksynä poikkeuksellisesti kolmena lauantaina treenataan tangoa ja kahtena rumba boleroa ja chachata.

Tällä kertaa paikalta puuttuivat taitavimmat, ”kilpatanssitasoiset” paria vaihtamattomat parit. Liekö samanaikaisia muita kursseja tai kilpailuja? Vai ovatko he ammentaneet loppuun Merjan ja Karin perustanssiopit? Opettajathan joutuvat huomioimaan myös meidät tavalliset lavatanssijat, joten opetusta ei voi säätää kilpailevien parien vaatimusten mukaan.

Alkuun Merja ja Kari kertasivat taas tangon perusjuttuja. Kaikki tanssi ja etenkin tango lähtee tukijalalta - tätä ei voi koskaan riittävästi korostaa. Ja tangon ohiaskelissa jalka kuljetetaan aina tukijalan kautta.

Lisäksi Merja korosti seuraajan tehtäviä. Tärkeintä on odottaa viejän merkkiä ja sen jälkeen liikkua itse aktiivisesti ilman että viejän tarvitsee työntää. Eli: Odota ja liiku! Kari komppasi, että tämä on paitsi tärkeää, myös vaikeaa. Naisen täytyy hahmottaa se hiuksenhieno ero: liikkua aktiivisesti, mutta ei liian aikaisin :):) Koin tämän konkreettisesti, kun Merjan viennissä hän kehotti minua välillä odottamaan ja välillä taas liikkumaan aktiivisemmin. Jos tässä on sanat seuraajille, niin vuosi sitten Kati Koivisto antoi sanat viejille: liikuta itseäsi, älä seuraajaa (täällä). 

Tanssin lomassa Merja kävi muistuttamassa minua siitä, että kiinnittäisin huomiota etenkin nopeissa askelissa hartioiden rentouteen. Hän myös kehotti minua koukistamaan enemmän polvia. Hakiessamme tämän jälkeen parin kanssa yhteistä tanssiasentoa, huomasin että parini on asettunut tanssiasentoon polvet yleensä jo valmiiksi koukussa. Kun korjasimme tilannetta siten, että laskeuduimme yhdessä polvista hieman alas vasta sen jälkeen, kun olimme ensin asettuneet vartalokontaktiin, asettaneet kädet oikeille paikoille ja tarkastaneet tanssiraamin, minunkin tuli koukistuttua enemmän polvista - yhdessä.

Sekä viejän että seuraajan tulee muistaa pitää molemmat kyynerpäänsä vartalon edessä. Etenkin ohiaskelissa ja avauksissa viejän oik kyynerpää karkaa herkästi selän taakse. Myös naisen tulee kiinnittää erityishuomio oik kyynerpäähänsä. Se saattaa antaa herkästi periksi ja karata selän taakse joko siksi että mies työntää sitä liikaa vas kädellään tai nainen ei anna oik kädellään riittävää vastetta miehen vas käteen.

Filpukset opettivat miehen vasemmalle tehtävän linjan. Heidän peruslinjansa tehdään aina joko suoraan sivulle tai miehestä katsoen hieman etuviistoon, ei koskaan taakse tai takaviistoon. Mies lähtee linjaan selkä edellä ja siirrettyään vartalonsa painon linjaan astuneen jalan päälle mies oikaisee kierron, mutta ei kierrä ylävartaloaan yhtään ”yli”. Nainen seuraa miestä ja astuu oik jalallaan oikealle siirtäen vartalonsa painon jalan päälle. Naisen ei tarvitse astua yhtä pitkälle kuin mies, vaan hän voi astua vain esim 2/3 miehen linjasta. Moni muu opettaja on opastanut naista astumaan siten että jalka osuu miehen jalan sisäpuolelle. Eli taas tuli huomattua, että ei ole yhtä oikeaa tapaa...

Mukava ja opettavainen päivä - taas. Useita ohikiitäviä hyviä tanssihetkiä ja onnistumisen tunteita. Ja kiva kun sai Merjalta ja Karilta sekä korjaavaa että kiittävää henkilökohtaista palautetta.

Latoromantiikan kahleista

Lauantaina Suomen Tanssistudiot järjesti Vantaan Puistokulmassa viiden tunnin teemapäivän fuusiotangosta - opettamassa Jussi ja Maija Kuosmanen ja Sannu ja Matti Heikkilä. Jussin mukaan fuusiotango on sekoitus suomi-, arkku- ja vanhaatangoa, ja soppaan voi vielä lisätä vaikka rumbaa ja baccataa. Tanssistudioiden esitteen mukaan fuusiotangossa keho ja mieli pyritään vapauttamaan ”latoromantiikan kahleista”.

Paikalla oli liuta taitavia (kilpailevia) kuopiolaisia paritanssijoita, jotka lyhyen alkukierroksen jälkeen tanssivat (ymmärrettävästi) etupäässä oman parinsa kanssa. Täten osallistujista vain vajaa puolet lopulta vaihtoivat paria. Kun bussipysäkillä aina hetken ehti seurata muita tanssijoita, näki miten valtavasti kaksi tanssiryhmää erosivat toisistaan. Paria vaihtamattomat taiturit viilettivät tunteella ja taidolla pitkin rauhallisin askelin ympäri salia musiikista ja toisistaan (pääosin) nauttien ja tehden mm. tyylikkäitä otsoja ja näyttäviä linjoja - lähes täydellisiä fuusio-osaajia :):) Samaan aikaan me perustanssijat yritimme sinnikkäästi etsiä toimivaa vartalokontaktia ja yhteensopivia askelia tiheästi vaihtuvien, hyvinkin eritasoisten tanssahtelijoiden kanssa.

Opetus oli mielestäni jatkotasoa, ja vaati vähintään suomitangon hyvää osaamista ja etenkin vienti- ja seuraamistaidot olivat kultaakin arvokkaampia. Eikä pahitteeksi olisi ollut hyvät perustaidot arkku- ja/tai vanhastatangosta, mitkä minulta puuttuivat - ja se selvästi haittasi seuraamistani. Mielestäni netissä hieman virheellisesti viikonloppukurssia mainostettiin ”Sopii kaikille!”.

Jussi korosti että tärkeintä on tanssia tunteella parin kanssa yhdessä fiilistellen antaen musiikin viedä. Ja siinä se on - hyvä tango, fuusiolla tai ilman. Fiiliksen mukaan voi vaihdella niin etäisyyttä pariin, vartalokontaktin kohtaa kuin tanssin korkeutta. Sannun mukaan suomitangossa vartalokontakti on reiden puolivälistä tissien alapuolelle, mutta sekä arkku- että vanhatangossa kontakti on lyhyempi ja korkeammalta: kummankin ”oikeat vatsat” tanssivat keskenään. Ja suomitangoa tanssitaan mieluusti matalalla, mutta sekä arkku- että vanhaatangoa polvet lähes suorina.

Jussi myös muistutti viejiä pitämään oik kätensä naisen selässä höyhenen kevyenä. Ja solmukädetkin ovat vain koriste - ei puristusta, ei heijaamista eikä vientiliikkeitä. Minun murheenkryynini on etenkin jännitystilanteissa oik olkapääni ja oik käsivarteni, joka pyrkii jännittymään ja nousemaan. Tästä eräs hyvä viejä taas huomautti ystävällisesti.

Musiikin tulkinnasta Sannu muistutti, että tangomusiikki koostuu kahdeksan iskun jaksoista. Perus HHNN-askellus kestää kuusi iskua H(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku), joten 2 iskua jää ikäänkuin käyttämättä. Nämä 2 iskua täytetään tauolla!! Tanssissa muutenkin askelten nivelkohdat ja tauot ovat jopa tärkeimpiä kuin itse askeleet. Askeleethan ovat ”vain” kävelyä :):)

Suomitangossa ”täyteläinen” kahden iskun tauko pidetään neljän askeleen (HHNN) ja kuuden iskun lopussa. Tänä aikana voi esim koota viimeisen askeleen hitaasti tai hitaalla vartalon kierrolla valmistautua seuraavaan perus HHNN-askellukseen tai tehdä pienen linjan. Arkkutangossa tämän ”täyteläisen” kahden iskun tauon voi pitää ensimmäisen hitaan askeleen - nainen astuu vas jalalla vasemmalle - jälkeen eli H(2 iskua), tauko(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku) ja vanhatangossa kahden hitaan askeleen - nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H) ja vas jalalla vas sivulle (H) - jälkeen eli H(2 iskua), H(2 iskua), tauko(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku).

”Elävistä” tauoista puhuessaan Sannu muistutti, että välillä on tarpeen tanssia perustangon askelia välittämättä musiikin kahdeksasta iskusta. Vaihtelu virkistää tässäkin. Usein käy puuduttavaksi tanssia koko kappale huomioiden liian tarkasti edellä mainittu musiikin 8-iskuisuus.

Jos/kun arkkutangossa nainen astuu nopeat askeleet ristiin, hän astuu ensin oik jalalla taakse jättäen painon päkiälle. Tämän jälkeen hän vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen siten, että vartalon paino on vas jalalla. Tällöin takana olevasta oik jalasta vain päkiä, mutta edessä olevasta vas jalasta koko jalkapohja on maassa.

Tässä osa lauantaina annista. Sunnuntaina opet jatkavat täydentämällä fuusiotangoa vielä rumban ja baccatan kuvioilla, mutta tämän minä jätän suosiolla väliin.

Foksi elää joustosta

Monista leireistä poiketen Joensuussa oli ohjelmassa myös foksia, jonne sekä nopean että hitaan foksin ystävänä osallistuin. Opettajana oli Matsonin Susa ja kyseessä keskitaso.

Susa opetti etupäässä tavallista, askeliltaan lähinnä hitaita tai tangoa muistuttavaa himmausfoksia. Tunnista mieleen jäi etupäässä tanssiasento ja baunssi. Ilmeisesti koska foksi on usein ensimmäiseksi opittu tanssi, Susa kävi läpi aloittelevan tanssiparin asennon, jolloin ei yleensä vielä haluta/osata tanssia vartalokontaktissa. Tanssilattiallakin nainen päättää kuinka lähellä tanssitaan, ja herrasmiesviejä kunnioittaa naisen valintaa. Hajuraolla tanssittaessa nainen säätelee etäisyyttään miehestä asettaen vas kämmenensä miehen oik hauislihaksen päälle siten, että peukalo on olkavarren etupuolella ja sormet puristuvat kevyesti hauiksen ympärille. Tarvittaessa nainen voi ”työntää” peukalollaan miestä kauemmaksi, jos tämä naisen mielestä tulee liian liki. Naisen kyynervarsi lepää kevyesti miehen oik olkavarren päällä kyynerpäät tasassa.

Baunssi eli jousto ”ylös, alas” on oleellinen osa fuskua. Tukijalalta lähtiessä ponnistetaan ”ylös” ja uudelle tukijalalle astuttaessa painutaan ”alas”. Baunssi lähtee vartalosta ja nilkoista.

Joensuun opetustunnit olivat 75 minuutin mittaisia, joten aikaa ei muuhun enää jäänytkään. Kivaa oli ja foksi tuntui maistuvan muillekin kuin minulle.

Rentoutta käsiin

Minulle rento, luova ja spontaani tanssiminen ei ole aina helppoa. Etenkin tanssitaipaleeni alussa mieleeni nousi herkästi turhia ja epäoleellisia ajatuksia: ”Osaanko? Kelpaanko? Miltä näytän? Mitä muut ajattelevat?” Ei aina eikä koko ajan, mutta jos tällaisia ajatuksia edes hetkeksi nousee pintaan, niin tanssista katoaa helposti luovuus ja rentous - tanssin iloa, leikkisyyttä ja nautittavuutta lisäävät asiat. Onneksi olen pikkuhiljaa pystynyt päästämään irti näistä tanssin riemua tuhoavista ajatuksista. En täysin, mutta pitkälti...

Kun tanssitaitoni ja rentouteni ovat lisääntyneet, olen pystynyt tietoisesti opettelemaan mm. ylävartalon ja käsivarsien rentoutta. Mutta yllättävän vaikeaa se on.

Viime viikolla Kimmo Lasasen treeneissä uskon ymmärtäneeni jotain syitä tähän vaikeuteen. Kimmo palautti mieleemme, että alkeistunneilla suljetun otteen tansseja harjoitellaan yleensä hajuraolla eli parin kanssa ei olla vartalokontaktissa. Alkeissa kuitenkin korostetaan tanssiraamin tärkeyttä, ja tanssittaessa ei-vartalokontaktissa käsivarret muodostavat tärkeän osan raamia. Kun keskitasolla edetään tanssimaan vartalokontaktissa, raamin ylläpito siirtyy käsivarsista pääosin kummankin tanssijan vartaloon: keskivartalon kannatukseen ja vartaloiden väliseen herkkään ja toimivaan kontaktiin. Tästä taas seuraa se, että vartalokontaktissa kummankin tanssijan käsivarsia voi ja tulee rentouttaa merkittävästi enemmän kuin jos tanssitaan etäällä parista.

Kun vakiotansseissa hajuraosta siirrytään vartalokontaktiin, moni opettaja saattaa unohtaa korostaa sitä, että olkapäitä ja käsivarsia pitää entisestään rentouttaa, niitä ei tarvitse pitää yhtä jäykkinä kuin ehkä hajuraossa on oppinut. Minä ainakin olen vasta viime aikoina tajunnut, miten tärkeää on rentouttaa käsivartensa.

Edelleen minun pitää kiinnittää erityishuomiota ylävartalon rentouteen ja käsivarsien pehmeään elastisuuteen. Opin tiellä ollaan :):)

Kavenna fuskua

Maanantaina porilaisen HappyDance-tanssikoulun Kati Koivisto opetti Vantaan Pavilla kuudesta kymmeneen: ensin kaksi tuntia fuskua ja sitten kaksi tuntia hidasta valssia. Sopivasti väkeä, ja vain jokunen ”ylimääräinen” nainen.

Katin fuskussa polvet nostetaan selvästi ylös. Jalkaterä rullataan lattiaan päkiän kautta, mutta eteenpäin astutaan kanta-askelilla, kuten foksissa - hyvällä sykkeellä. Tanssitaan päkiöillä ja etunojassa ikäänkuin maata kohti. Jalat koko ajan vartalon alla. Kati neuvoi astumaan sekä sivu- että taka-askeleet lyhyinä - ei koukata vartalon ”ulkopuolelle”.

Hyvä ryhti, olkapäät rentoina. Olkavarret irti vartalosta. Tärkeää on pitää kädet rentoina, mutta ei velttoina. Avo-otteessa nainen antaa kämmeniensä levätä kevyesti - sormissa pieni koukku - miehen kämmenillä. Ei painavina, eikä toisaalta liian painottomina. Ranteet alhaalla. Suljetussa otteessa Kati neuvoi naisia liimaamaan vasemman kätensä kevyesti miehen oikeaan olkavarteen. Naisen vas käden kämmen asetetaan miehen olkapään taakse. Tästä Kati ei antanut periksi - tanssin lomassa hän kävi siirtelemässä seuraajien kämmeniä viejän olkapäältä tämän yläselkään. Katin mukaan naisen on tärkeä tuntea miehen vienti myös tämän selästä, etenkin kun astutaan rinnakkain suoraan eteen- tai taaksepäin.

Kumpikaan tanssija ei saa heijata käsiään ”musiikin tahtiin”, vaan kädet pidetään rennosti paikoillaan. Etenkin avo-otteessa innostunut fuskaaja saattaa herkästi vispata käsiä musiikin instiroimana.

Joitakin uusia kuvioita, joissa oudointa minulle oli kävellä rinnakkain seisten yhdessä taaksepäin. Mieleen palautui myös tuttu jalanheittokuvio, jossa nainen seisoo miehen oik kyljessä ja astuu oik jalalla tukevasti eteen (miehen peilikuvana), taivuttaa vartaloaan vastaliikkeeseen suoraan taakseen ja heilauttaa vas jalkansa eteen. Sitten nainen astuu vas jalalla taakse, taivuttaa vartaloaan suorana eteenpäin ja heilauttaa oik jalkansa taakse.

Katin fuskussa korostui rentous, leikkimielisyys ja hauskanpito. Ja hyvä syke sekä yhteistä tanssia tukeva parikontakti ja selkeät vientipisteet.

Askeleen hienosäätöä

Hanna Tuominen käytti tanssitreeneissä pitkän tovin selostaessaan, miten jalkapohja tulee rullata lattiaan. Tuntuu ehkä turhanpäiväiseltä hienosäädöltä, mutta kun kokeilin Hanna ohjeita, niin tuntui että askel rullaantui maahan saumattomammin ja maadottui tukevammin kuin aiemmin.

Seistessä vartalon paino on päkiöillä, ja mieluummin hieman isovarpaan ja kakkosvarpaan puolella, ei pikkuvarpaalla. Kävellessä astutaan enemmän jalkapohjan sisä- kuin ulkosyrjällä - ainakin mielikuvissa. Vakioissa eteenpäin astutaan kantapään kautta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tömäyttää maahan kantapään reunaa, vaan lattian kohtaa ensimmäisenä kantapään keski- tai etuosa, ei siis kantapään terävä ulkoreuna. Kun astutaan taaksepäin, ensimmäisenä lattiaan rullataan taas päkiä, ei varpaiden ojennettuja kärkiä.

Tanssissa kaikki lähtee jäntevästä keskivartalon tuesta. Vähintään yhtä tärkeää on hartia-alueen ja käsivarsien rentous. Rintojen yläpuolella ylläpidetään hyvää ryhtiä, mutta rentoutta, rentoutta  ja rentoutta. Vartalon kierrot lähtevät ylävartalon alaosasta - suoliluun harjojen ja kylkiluiden alaosan muodostamasta neliöstä - ei hartiaosasta.

Tämä on tosi tärkeää. Alkeistunneilla painotetaan jatkuvasti hyvän tanssiraamin tärkeyttä. Herkästi saattaa jäädä käsitys - kuten mm. minulle - että hyvä raami vaatii lähes kivikovan ylävartalon, johon myös käsivarret osallistuvat. Ekaa kertaa kuusivuotisen tanssiurani aikana satuin tunnille, jossa opettaja selitti selkeästi ja siten että minäkin äkkäsin, että hyvä raami ylläpidetään pääosin keskivartalon alaosasta ja tissien yläpuolisen ylävartalon ja käsivarsien lihasjännitys rentoutetaan, vaikka hyvä ryhti ja käsivarsien hyvä kannatus säilyy. Kiitos Hanna!

Kun pyörähdän käteni ali, kohotetun käden puoleinen hartiani pyrkii nousemaan. Vaikka käsivarsi nousee rennosti ylös (kyynerpää ei ylitä olkapäätä) - viejän ohjaamana - olkapää pidetään alhaalla.

Hannan tunnilta sain monia tervetulleita vinkkejä parempaan tanssivartaloon. Eikun lavoille treenaamaan.

Joonaksen tango

Torstaina olin turkulaisen Joonas Kainulaisen tango-opissa Käpylän työväentalolla Helsingissä (täällä). Kolme tuntia alkeisjatkoa ja jatkoa. Paljon porukkaa ja yllättäen lähes tasapareilla - jee.

Joonas mahdutti kolmeen tuntiin paljon asiaa - lähtien askeleen ”pidättämisestä” sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa ja päätyen linjoihin ja taivutuksiin. Vaikka asiaa oli paljon, Joonaksen opetuksessa se ei tuntunut liialliselta. Hän hahmotti, mitä ryhmä pystyi omaksumaan eikä opettanut liian ”pikkutarkkoja” kilpatanssiniksejä, vaan keskittyi suomalaisen lavatangon tarpeisiin.

Joonas suosi vartalotuen hakemista keskivartalosta navan kohdalta ja korosti suoraa raamia, jonka pari löytää seuraavasti. Molemmat nostavat käsivartensa suorana sivulle olkapäiden tasolle siten, että koko matkalta molemmat käsivarret ovat yhtä pitkän matkan päässä parin käsivarsista. Pitkä, ryhdikäs selkä ja keskivartalon vahva tukeminen ovat tärkeitä, samoin hyvä pään kannatus - niska venytetään mahdollisimman suoraksi selän jatkeeksi, jolloin leuka painuu hivenen kohti rintaa.

Joonas puhui pari sanaa myös tangon vartalovasteesta. Hyvä vaste onnistuu vain kun molemmat nojaavat sopivasti toisiinsa. Ajoittain joku tangoviejä on toivonut, että nojaisin häneen enemmän. Tämän takia päätin kysyä Joonakselta, nojaanko vartalollani riittävästi viejään. Hetken tanssimisen jälkeen hän kehotti minua nojaamaan hiukka enemmän häneen ja kiinnittämään huomiota siihen, että viivytän taka-askeliani riittävästi eli ”pidättämään etenemistä”, jolloin noja viejään pysyy paremmin myös tanssin liikkuessa. Näin tehdessäni tunsin selvemmin Joonaksen vastanojan - se tuntui ennemminkin ikäänkuin vartalon imuna, ei liiallisena paineena. Asennossani/nojassani on siis parantamista.

Pisto- eli pivotkäännöksessä jalat pidetään saksiasennossa ja reidet puristetaan tiukasti yhteen. Sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa käännytään päkiän päällä, ei kantapäällä. Saksiasennossa olevia jalkoja ei kääntymisen välissä koota yhteen. Liikkuva pistokäännös etenee eteenpäin astutuilla askeleilla, kun niin viejä kuin seuraajakin vuorotellen astuvat menosuuntaan. Tämän pistoaskeleen kumpikin astuu reippaasti ja voimakkaasti ”tanssia vieden”. Taaksepäin kumpikin astuu lyhyemmän ja voimattomamman askeleen.

Joonas vinkkasi, että linja on kätevin tehdä miehen oikealle (naisen vasemmalle) ja isompi taivutus miehen vasemmalle (naisen oikealle) - ???? tai toisinpäin ???? Hän myös neuvoi viejillä tangokuvioiden kohtia, joista linjoihin ja taivutuksiin on vaivattomin lähteä ja miten niistä poistutaan. Monelle varmaan tervetulleita vinkkejä.

Linjoissa ja taivutuksissa kumpikin seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Tärkeä on siirtää vartalon paino linjaan/taivutukseen astuvan jalan päälle (enemmän päkiälle), jotta pystyy vartalon kiertyessä kiertämään myös jalkaterää kierron mukana. Painottoman jalan isovarpaan reuna koskettaa kevyesti maata. Joonas neuvoi naisia katsomaan linjassa miehen olkapäällä olevan (naisen) käden eli linjan suuntaan ja taivutuksessa vastakkaiseen eli (naisen) suoraksi jäävän jalan suuntaan.

Superkiva tunti. Selkeä, perusasioihin keskittyvä ope ja rento, tanssiin innostava tunnelma. Kiitos!

Hikistä rumbaa

Vappuviikon tanssin Madeiralla :):) Olen Kimmo ja Marita Lasasen järjestämällä tanssimatkalla 40 muun innokkaan tanssinharrastajan kanssa (täällä). Ohjelmassa on kaksi tuntia tanssitreeniä viitenä päivänä. Muuna aikana voi osallistua Marikan järjestämään yhteiseen ohjelmaan, kuten levadavaellukseen tai valassafariin, taikka nauttia yksikseen upeasta Atlantin saaresta.

Heti tulopäivänä meitä odotti yli kaksituntiseksi venynyt Kimmon rumbapläjäys. Treenisalina oli hotellin jumppa/joogasali, jossa oli ahdasta ja hikistä. Onneksi sopu sijaa antoi ja kunhan muisti juoda tiheästi, niin kuumuudenkin kanssa selvisi. Osallistujat olivat pääosin pariskuntia ja sinkkujakin mukaan oli hyväksytty lähes tasaparit. Kaikki - myös Kimmo ja Marika - osallistuivat parinvaihtoon, joten tanssittajia riitti. Viejiä oli laidasta laitaan, joukossa yksi osaava, täysin kurssittamaton luomutanssija ja jokunen vain lyhyen alkeiskurssin käynyt.

Mitä Kimmon opeista jäi mieleen? Tuntuu että kaikki opittu valui saman tien hien mukana taivaan tuuliin, sillä muistan tunnin jutuista poikkeuksellisen vähän. Päällimmäisenä mielessä on Kimmon kehut :):) Sain opelta vahvistusta omalle tuntemukselleni rumbani paranemisesta. Kimmon mukaan mm. vastaan juuri sopivasti viejän vetovasteeseen. Asia, jota viime kuukausina olet tietoisesti pyrkinyt treenaamaan. Sen treenaaminen on mahdollista yleensä vain jatkotason viejien kanssa eli viejän täytyy osata antaa seuraajalle vetovaste.

Askelluksesta Kimmo muistutti, että askeleelle astuttaessa lantio on hetken jalan kanssa samassa linjassa ja lantio rentoutetaan ”lonkan päälle” vasta askeleen loppuvaiheessa. Tätä Kimmo korosti hokemalla: ”Askel, lantio, askel, lantio...” Taakse ja eteen astuttavat nopeat askeleet astutaan jalkaterä ulospäin, mutta samaan linjaan edessä/takana olevan ”hidasjalan” kanssa. Ja jokainen askel astutaan päkiän kautta.

Oikeaa kättään Marika piti selvästi leveämmällä ja ”avonaisemmin” kuin moni muu rumbaope opettaa. Osahan kehottaa tanssimaan rumbaa jopa taittaen käsivartta kyynerpäästä suoraan ylöspäin ja pitämään kyynervarret yhdessä. Tätä kysyessäni Marika arveli ystävälliseen tapaansa, että tanssitapoja on useita. Useimmat viejistä pitivät solmukättään siten, että naisen kämmen asettui kevyesti pitämään kiinni miehen vas käden peukalosta.

Kuvioissa uutta oli mm. otso, jonka nainen tekee omalle oikealleen. Perusaskeleen puolikkaan (1,2,3,4) jälkeen nainen astuu seur hitaan tavalliseen tapaan oik jalalla oikealle ollen miestä kohti (1,2). Tämän jälkeen hitaan askeleen lopussa nainen kääntää rintamalinjansa oikealle ja astuu vas jalalla nopean askeleen miehen editse kääntyen miehen suuntaan otsolla ympäri (3) ja palaa miehen eteen astuen oik jalalla kääntyen (4).

Ahtaudesta huolimatta oli kivaa, rentoa ja vauhdikasta eli nautittava iltapäivä hotelli Alto Lidon kakkoskerroksessa.

Viikonloppu tangoa

Tuhti paketti tangoa Kimmo ja Marika Lasasen viikonloppuleirillä Päiväkummussa - treenausta lauantain aamukymmenestä sunnuntain iltapäiväneljään. Osaavat opettajat, mukavaa porukkaa ja tasaparit, joten eihän mummi voinut muuta kuin viihtyä. Ja oppia - yllättävän paljon, etenkin opin toimivaa vienti-seuraamista ja parempaa musiikin tulkintaa - kaikkien tanssien perusjuttuja.

Kimmo muistutti vahvasta keskivartalosta: vedetään sisään kolmion kärjet, joilla hän tarkoitti edessä napaa ja takana lapaluiden alakulmia. Suoristetaan yläselkä: hengitetään keuhkot täyteen ilmaa, ja uloshengitettyä säilytetään rintakehän raami. Ja lopuksi vedetään lapaluut takataskuun.

Kun kumpikin tanssija on koonnut oman tanssiryhtinsä, he rakentavat parin välisen vartalokontaktin neliöstä, jonka kärjet löytyvät molemmilta rintojen alaosasta ja suoliluiden kärjistä. Parin oikeat puolet nojaavat toisiinsa, kumpikin pikkiriikkisen omalle vasemmalleen avaten. Hyvä vartalokontakti on toimivan vienti-seuraamisen perusta. Viejäni kehotti minua kiertämään herkemmin ylävartaloani viejän kiertojen ohjaamana, etenkin viejän kiertäessään omaa vas puoltaan eteen minun oik puoleni tulisi kääntyä vetreämmin taaksepäin menosuuntaan.

Viikonlopun aikana tanssittiin paljon monenlaisen tangomusiikin säestyksellä. Tuntui, että perustaitoni petraantuivat hämmentävän paljon. Tangohan on ollut minun murheenkryynini. Minun on ollut vaikea löytää tanssiini samanaikaisesti sekä voimaa että rentoutta. Mutta viikonlopun aikana moni vaikea asia ikäänkuin liikahti selkeästi eteenpäin.

Joskin oli hämmentävää, kun leirillä ensi kertaa näin omaa tanssiani videolta. Kömpelöltä näytti. Huomasi välittömästi monta asiaa, jotka toivoisin osaavani paremmin. Huomioni kiinnittyi mm. siihen, että etenkin ohittavissa ohiaskeleissa en taaksepäin astuessani suoristanut riitävästi polviani ja jäin luulemaani enemmän viejän jälkeen tämän kainaloon. Liekö osasyynä myös viejän liiallinen kiirehtiminen omissa ohittavissa askelissaan...

Sunnuntaina treenattiin paljon taivutuksia ja linjoja, joita kumpaakin voi tehdä kapeina tai leveinä ja näyttävinä - sekä suoraan jommalle kummalle sivulle että viejästä katsoen joko taka- tai etuviistoon. Sekä taivutuksissa että linjoissa viejä lähtee liikkeeseen vastakierrosta eli selkä edellä ja nainen seuraa häntä. Taivutuksista harjoiteltiin viejän vasemmalle lähtevää kahdeksikkoa, jossa molemmat siirtävät painonsa aina pääosin sivulle siirretyn ja polvesta koukistetun jalan jäälle.

Marika neuvoi taivutuksissa naista kääntämään päätään pienellä viiveellä siten, että nainen katsoo vuorotellen liikkeen kulloiseenkin menosuuntaan, sen sijaan linjassa nainen katsoo liikkeen tulosuuntaan eli omaan painottomaan jalkaansa. Pää käännetään ja niskaa venytetään dekolteesta alkaen. Sekä taivutuksia että linjoja voi tehdä myös suljettuina, jolloin nainen ei käännä päätään, vaan pitää sen koko ajan kiinni miehen päässä.

Päiväkummun jälkeen tangoni vaatii vähemmän pinnistystä ja tuottaa enemmän puhdasta nautintoa. Jee!

Kevennä rumbaa

Lisää rumbaa Espoossa Kimmo Lasasen opissa eli tekniikkaa ja kieputuksia tuutin täydeltä. Yllättävän paljon porukkaa ja paljon toisilleen tuttuja - tiivis, halaileva joukko, joka ilmeisesti käy säännöllisesti Kimmon treeneissä. Onneksi vieraampikin löysi hyvin paikkansa...

Opet lähestyvät rumban perusaskelta omista lähtökohdistaan ja pyrkivät usein eri opetuskerroilla korostamaan eri asioita. Torstaina Kimmo keskittyi lantion ja ylävartalon liikkeisiin, mikä ainakin minulle on yksi rumban vaikeimpia asioita.

Yritin ensin ymmärtää Kimmon kuvaamia vartalon liikesuuntia teoriassa ja sisäistää ne mielessäni. Seuraavaksi yritin toteuttaa niitä tanssissani liikuttamalla lantiota ja vartaloa open ohjeiden mukaan. Kaiken kukkuraksi yritin vielä liikkua vaivattomasti ja rennosti eli tanssia parin kanssa nautittavaa rumbaa - musiikin viemänä ja tunteella. Siinäpä riittävästi omaksuttavaa ja treenattavaa yhteen torstai-iltaan.

Ei siis ihme, että tanssiessani Kimmon kanssa hän sanoi minulle hymyillen, mutta omaan suorasukaiseen tyyliinsä: ”Yritä olla tanssimatta kuin rautakanki.” Se siitä rennosta ja sensuellista rumbasta. Eli on vielä rutkasti treenattavaa...

Rumbassa paino on päkiöillä ja jalkaterät ulospäin. Vartalot ovat vastakkain siten, että kummankin oik jalan jalkaterät ovat parin jalkojen väliä kohti. Lantio pyörii ja tekee kahdeksikkoa, mutta hartialinja pysyy koko ajan paria kohti. Rumba on vahva tanssi, mutta silti ainakin Lasasten liikekielessä on keveyttä ja ilmavuutta ikäänkuin ylöspäin, vaikka jalkoja ei nostetakaan kokonaan irti maasta. Kaikki askeleet astutaan päkiän kautta, myös eteenpäin.

Kolmetuntisen aikana Kimmo opetti kuvion toisensa perään. Seuraavassa kaksi helppoa ja minulle käyttökelpoisinta kuviota. Ensimmäinen oli lähes sama lähellevetokuvio kuin viikonloppuna opetettiin Kievarissa (täällä). Kimmon kuviossa liike lähtee oik käsien ristiotteesta eikä mies perusaskeleen kakkososassa vedä naista kiinni kainaloonsa, vaan ensimmäisen hiii-das,nopea,nopea -sarjan jälkeen mies ohjaa naisen astumaan kyynärvarren mitan päähän oik sivulleen (hii-), missä mies kääntää naisen suoraan kulmaan mieheen nähden (-das). Naisen askel on tässä aika lyhyt, eikä hän astu pidemmälle kuin miehen käsi antaa myöten. Lopuksi mies ohjaa naisen astumaan vas jalalla aloittaen miehen editse kaksi nopeaa askelta.

Toinen käyttökelpoinen kuvio lähtee ensimmäisen naisen vasemmalle astutun hii-das-askeleen jälkeen. Nainen astuu hitaan jälkeisen ekan nopean oik jalalla ristiin takaviistoon omalle vasemmalleen ja tokalla nopealla siirtää vas jalkansa miehen oik sivulle. Seur hitaan nainen astuu oik jalalla edelleen miestä kiertän (hii-) ja kääntyy ”pikkuotsolla” (-das), jatkaen kahdella nopealla askeleella miehen editse tämän vas puolelle.

Yhtä kuviota treenattiin vain hetki, kun uutta kuviota lyötiin jo kehiin. Paria vaihdettiin tiheään, eikä jokaista kiemuraa ehtinyt treenata loppuun. Mutta onneksi saatiin kuviot videolle, joiden opastuksella uutuuksia voi halutessaan harjoitella myöhemmin.

Ei fuskua ilman joustoa

Viikonloppu kului kivasti Jyväskyvän lähellä Kartano Kievarissa (täällä), jossa Tanssin Taikaa -nimisen tanssiseuran perustajat Riitta ja Lare Pitkänen järjestivät kaksipäiväisen tanssileirin. Porukkaa oli kivasti ja lähes tasaparit, kuten aikaisemmillakin kerroilla - ja useampi tuttu edellisiltä Jyväskylä-reissuilta (täällä ja täällä). Ja supermukavaa!

Lauantai hypittiin keskitason fuskua Laren ohjauksessa. Alkuun ope kertasi askelta. Jousto eli baunssi on fuskauksen ydinjuttu - ilman joustoa tanssi ei ole fuskua. Askel ja jousto alkavat tukijalan työnnöstä ylös ja sivulle. Tukijalka nousee ensin päkiöille, minkä jälkeen astuva jalka painautuu maahan ja koukistuu - ja uudelleen toiseen suuntaan. Nopea taka-askel on lyhyt, pääosin päkiään nojaava askel - vartalon painoa ei siirretä taakse.

Kyynerpäät pidetään koko ajan vartalon edessä. Kyynervarret hieman alaviistoon ja kainalot vapaina. Seuraajan ranteet ovat suorina, koukistetaan vasta rystysistä. Vienti vaatii seuraajalta sopivaa (vaihtelevaa) vastetta, esim. kädenalituksissa seuraaja pitää kyynervarret rentoina omien kasvojensa edessä.

Päivän aikana opittiin monenlaisia kuvioita ja kieputuksia, eivätkä ne tuottaneet mitään vaikeuksia. Tanssikokemuksen myötä uusien liikkeiden omaksuminen on helpottunut ja nopeutunut käsittämättömän paljon. Asiaan vaikuttanee se, että fuskun liikekieli on jo niin tuttua ja lähes joka kuviossa on ennestään tuttuja osia.

Ihmeellisintä on se, että mummoikäisenäkin jaksan treenata tanssia useita tunteja päivässä. Ja vielä toisenkin päivän putkeen. (Mistä olen kiitollinen.) Mutta siinä menee mummin raja. Kahden tanssipäivän jälkeen järjestän itselleni aina lepopäivän. Ja perusviikolla en (lähes) koskaan käy treeneissä tai tansseissa peräkkäisinä päivinä, vaikka usein haluaisinkin...