Jarin bluesia

Pitkästä aikaa päätin taas kokeilla tanssia. Tanssia, joka ennen koronaa oli intohimoni ja ihastukseni. Mutta jonka pitkän koronatauon ja sen jatkeena tulleen lonkkavaivan takia olen useasti päättänyt jo lopettaa kokonaan. Mutta toistuvasti olen päätynyt uudelleen tanssisalille. Ja aina tykännyt. Mutta, mutta… 

Tällä kertaa olin Maija Astikaisen torstaikursseilla, jossa poikkeuksellisesti opettamassa Aaltosen Jari - vanhan linjan tanssiope Oulusta - ilman tanssiope-vaimoaan Saria. Opetusparina Jarilla oli yksi Maijan osaavista assarinaisista, joka pysyi hyvin Jarin viennissä ja tanssi kauniisti.

Osallistuminen tanssikurssille pitkästä aikaa jännitti. Mahdunko joukkoon? Saanko kokemuksen, että vanha ja lonkkavaivainen mummi kelpaa tanssipariksi? Vai korostuuko kömpelyyteni ja jäykkyyteni?

Turhaa jännitin ja pelkäsin. Heti aulassa Maija otti minut vastaan iloisesti tervehtien. Jo solahdin nopeasti iloiseen tanssijoukkoon. Osaksi heterogeenistä treeniporukkaa. Ja nopeasti tunnistin suuren osan kurssilaisista vanhoiksi ”tutuiksi”, vaikka en ns. ydinporukkaan kuulukaan enkä erakkoluonteena kaipaakaan.

Jari opetti tuttuun jarimaiseen tyyliinsä - Jari-vitsejä viljellen :) Tykkäsin siitä, että hän jaksoi (taas) kerrata lavatanssin perusjuttuja. Varsinkin pitkän tanssitauon jälkeen, ne olivat minulle tervetulleita. 

Paino edessä - päkiöiden päällä - vakioissa A-asento. Rennot polvet, hyvä lapatuki ja rento ylävartalo. Oikeassa tanssiasennossa kummankin vas jalka mahtuu heilahtamaan parin oik sivulla vapaasti. Ei saksikäsiä :) Eli miehen oik käden sormet ovat yhdessä naisen selässä - lempeän tukevasti.

Ja sitten itse bluesiin :) Blues-nimisellä tanssilla ei ole tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa. Blues-tanssia taas on kahta erilaista: Toista tanssitaan ns. swing-musiikin tahtiin ja toista ns. hitaaseen musiikkiin - usein samaan musiikkiin kuin hidasta lavafoksia. Ja juuri tätä jälkimmäistä bluesia - hidas-tanssi-bluesia - Jari opetti. Hän myös kertoi, että aiemmin bluesia tanssittiin enemmän, mutta sittemmin hidas lavafoksi on sen sivuuttanut. 

Jari opetti perusaskeleet naiselle seuraavasti. Oik jalka oik sivulle (sivulle) ja vas jalka viereen (tap). Ja takaisin. Sitten vas jalka vas sivulle ja oik jalka viereen. (Sen sijaan, että laskee sivulle, tap voi laskea myös hii-das, jolloin korostuu tanssin plastisuus ja pehmeys.) Tämän jälkeen tanssisuuntaan neljä askelta, jotka nainen astuu taaksepäin. Näin askeleet mahtuvat hyvin kahdeksaan laskettaessa :) Halutessaan voi tietty tehdä useampia sivulle-tap -askeleita ja/tai astua tanssisuuntaan vähemmän tai enemmän kuin neljä askelta. 

Lisäksi opittiin mm. avauksia, promenaadeja ja käännöksiä. Ja salmiakkikuvioita. Kivoin kuvio oli romaanikäännöksen ja arkkukäännöksen yhdistelmä. Naisen palatessa oik astutulta tap-askeleelta mies avaa hänet oik kyljelleen promenaadiasentoon. Kaksi promenaadiaskelta menosuuntaan, romaanikäännös, minkä jälkeen nainen astuu kaksi ohiaskelta taaksepäin menosuuntaan. Tämän jälkeen nainen kääntyy miehen sivulla taas avaukseen, ottaa kaksi promenaadiaskelta, minkä jälkeen mies ohjaa naisen kahdella askeleella kiertämään edestään, ja lopuksi sulkee tanssiasennon. Minä ymmärsin omalla tanssislangilla kirjoitetun jutun, mutta tiedä muista ?? :):)

Kolmeen treenituntiin mahtui paljon tanssia ja tiheää parin vaihtoa. Ihanaa, että kaikki (kolmea vakiparia lukuunottamatta) vaihtoivat paria. Toisin kuin Helsingin tanssikurssien sinänsä ihanissa tangotreeneissä, joissa suurin osa ei nykyään vaihda paria. Ilman vakiparia treeneihin tulevalle on suuri harmi, jos kymmenistä kurssilaisista löytyy vai viisi vaihtavaa viejää. Jännä, että eri treenipaikoissa on niin erilaisia käytäntöjä… Tosin ennen koronaa myös Helsingin tanssikursseilla lähes kaikki vaihtoivat paria riippumatta siitä, olivatko tulleet harjoituksiin yksin vai kasin.

Parasta torstai-illassa oli, että hyväksyin itseni, ikäni ja haluni tanssia. Ja annoin itselleni luvan nauttia tanssihetkestä ja siitä, miten musiikki elää kropassani. Ja lonkka jaksoi menossa mukana :) Ja nautin. Kiitos taas Maija - ja vähän Jarikin :)

Tangoa alkeista

 Maaliskuun (täällä) jälkeen jatkoin käymistä treeneissä 1-2 kertaa viikossa. Alkuun vain Sekahaun ”turvallisissa” harjoituksissa Tapiolassa, mutta vähitellen aloin käydä myös Pirjo Kärnän viikkokursseilla Malmilla ja keravalaisen Taitokolmion kesätreeneissä Männistön lavalla Kellokoskella. Jonkun kerran poikkesin myös Maija Astikaisen kursseille tällä viikolla uskaltauduin jo mukaan Lasasen Kimmon tangotreeneihin Espoon vpk-talolle. 

TanssiGurun Kimmo opettaa aina kunkin vuorossa olevan lavatanssin perustekniikkaa mukavasti ja selkeästi. Tällä viikolla tiistaina oli vuorossa tangon alkeet ja torstaina tangon keskitaso. Osallistuin molempiin, ja teki hyvää. 

Kimmo on yksi harvoja pääkaupunkiseudun opettajia, jonka alkeistunnit ovat todella alkeita. Ja jonka alkeistunneilla ainakin tiistain perusteella tuntuu todella käyvän myös aloittelijoita. Useiden opettajien viikkotunneilla käy samat (osaavat) vakikävijät oli treenit nimetty alkeis- tai jatkokursseiksi. Eli jos haluat oikeita tanssin alkeita, mene Kimmon alkeistunneille :) Eikä alkeiden kertaaminen tee osaajillekaan koskaan pahaa, kuten olen blogissani useasti todennut.

Tiistain tangoalkeista minulle jäi selkeimmin mieleen ylävartalon vastakierrosta seuraavaa. Ylävartalo sekä viejällä että seuraajalla kiertyy vyötäröstä ylöspäin. Lanteet pysyy seuraajaa kohti. Paitsi ohiaskelissa ja avauksissa, joissa kierto lähtee lantioista asti. Seuraaja kiertyy kevyesti viejän johtaessa liikettä. Ylävartalo kummallakin rentona, mutta jämäkkänä. Käsivarret kiinni olkapäissä.

Torstain keskitason tangon kolmetuntisessa opeteltiin rytmirikkoja ja ”nopeaa” tangoa. Rytmirikoista tykkään, mutta tango, jossa on paljon perättäisiä nopeita askeleita, ei ole niin mieleeni. Rakastan viipyilevää tangoa, jossa on mutta rauhallisia ja tunteella tehtyjä lyhyitä linjoja. Lyhyellä tarkoitan askeleen pituutta, en liikkeen kestoa :)

Suomalainen perustango pienellä latinotwistillä ja pateettinen suomeksi laulettu tangomusiikki ovat edelleen suursuosikkejani. Core kuntoon, tunteet peliin ja menoksi, mummoseni :):)

Tanssia koronan jälkeen

Lokakuun tangolauantain (täällä) jälkeen koronatilanne paheni - jälleen kerran. Tangot ja muut loppuivat - ilo katosi elämästämme - jälleen kerran. Käperryimme päiviksi etätöihin oman tietsikan ääreen ja illoiksi sohvalle oman telkun ääreen - jälleen kerran.

Yli kaksi vuotta tanssitaukoa - paria lyhyttä väliviikkoa lukuunottamatta - on lähes seitsenkymppisen mummon elämässä aika paljon - ehkä jopa liian paljon. Kroppa rapistuu ja paikat jäykistyvät. Mieleen ehtii hiipiä ajatus koko tanssihomman lopettamisesta. Ajattelee vakavissani, että tanssini tässä elämässä oli tässä.

Koronan rauhoituttua - jälleen kerran - aloin kuitenkin vaivihkaa selailla eri tanssikoulujen ja -seurojen kurssitarjontaa. ”Kunhan vaan kattelen.” Halu parketille oli kova ja kaipuu musiikin vietäväksi yltyi yltymistään. 

Pienin ja varovaisin askelin uskaltauduin uudelleen tanssikurssille. Jännitti yllättävän paljon, jopa pelotti. Eniten minua huolestutti tasapainon huonontuminen ja se että tanssistani olisi kadonnut minulle tärkeä keveys ja ”helppous”. Ja mahdollisen koronatartunnan takia jännitin myös tanssitreenien vaihtorinkiä.  

Halu ja kaipuu tanssin pariin kasvoi kuitenkin vastustamattomaksi. Päätin, että aloitan paluun (lähes) alkeista ja ”turvallisen” tuntuisesti oman ikäisessä, ”hyväksyvässä” seurassa. 

Pitkän koronatauon jälkeen kokeilin tanssia ensimmäistä kertaa tämän vuoden maaliskuussa Sekahaun 60+ -ryhmässä Tapanilassa. Sekahaku on turkulainen tanssiseura, joka on pari vuotta järjestänyt tanssikursseja myös Helsingissä. Keskiviikkoisin Auvo Viita-Aho opettaa Tapanilan työväentalolla ensin pari tuntia ”eläkeläisryhmää” ja tämän jälkeen ”tavallista” alkeis/keskitaso-ryhmää. 

Astuin arastellen ja jännittyneenä työväentalon ovesta sisään. Tunsin pian olevani oikeassa paikassa. Opettajan lisäksi juhlasalissa oli runsaat 20 tanssista innostunutta eläkeikäistä - suurin osa oli naisia. Äkkäsin heti hymyilevän Pirkon, joka on tuttu vakitanssija Pirjo Kärnän treeneistä Malmilta. Istuin hänen viereensä ja innostuneena vaihdoimme kuulumisia ja tuntemuksia koronatauon ajalta. Tunsin tulleeni ”kotiin”. Rauhotuin ja rentouduin.

Alkoi Auvon fusku. Vaihtoringissä oli kymmenkunta naista ja vain kaksi miestä. Mutta fuskua voi harjoitella hyvin myös yksin. Ja niin teinkin. Aloin nauttia musiikista ja liikkeestä sekä tanssifiiliksestä, joka voimistui sisälläni. Tanssin ja tutun lavamusiikin aikaansaama mielihyvä alkoi levitä kehooni.

Parasta koko kurssilla oli se, että opettaja Auvo oli mukana vaihtoringissä - kolmantena miesviejänä. Ja kun porukkaa ei ollut kauheasti, niin oma vuoro tanssia osaavan viejän eli opettajan kanssa tuli useita kertoja tunnin aikana. Auvo keskittyi tanssimaan jokaisen kohdalleen tulleen seuraajan kanssa huomioiden ihanasti juuri tämän seuraajan tanssitaidon ja -kokemuksen. Asia, johon kiinnitin erityistä huomiota, sillä tätä ei jokainen miesopettaja viitsi eikä vaivaidu tekemään. Uskon, että opettajan asenne tuntui mukavalta jokaisesta kurssilla olleesta naisesta. Minä nautin monta kertaa hyvästä viennistä ja mukavasta tanssihetkestö, kun osaava viejä tanssi hetken juuri minun kanssani sovittaen tanssimme minun osaamistasolle.

Innostukseni tanssiin palasi eläkeläistanssijoiden hyväksyvässä ilmapiirissä. Ja Auvon huomioivassa, läsnäolevassa ja osaavassa opetuksessa. Tunne siitä, että tanssi on - kaikesta empimisestä huolimatta - minun juttuni ja minun mielihyväni lähde, voimistui. Kiitos Auvo :)

Stoppari Littoisissa

Turkulainen tanssiseura Sekahaku järjestää tanssikursseja Turun seudulla ja kesäisin mm. Littoisten lavalla Kaarinassa. Onneksi korona on viimein (väliin) rauhoittunut sen verran, että voidaan taas tanssia ja treenata. Sekahaun kursseilla tanssitaan kesäkuun loppuun asti vielä etukäteen sovitun parin kanssa ilman parinvaihtoa, mutta heinäkuun alusta pystytään palaamaan tuttuun ja toivottuun kiertävään parinvaihtoon :) :)

Sunnuntaina pääsin tutun tanssiparin kanssa Sekahaun kursseille Littoisiin - tunnin ajomatka päässä mökiltä. Ensin 1,5 tuntia 60+ -ryhmässä perusteet/keskitason rumbaa ja tämän jälkeen toiset 1,5 tuntia perusryhmän kanssa keski/jatkotason hidasta valssia. Opettajana tuttu ja käytännönläheinen Antti-Ville Heikkilä.

Kummassakin ryhmässä oli runsaat kymmenen paria. Ulkolavalla oli kivasti tilaa, mutta juhannuksen helle koetteli. Onneksi varjossa oli ”vain” 23-24 astetta, mutta lähes tuuleton sää ja reipas liikunta lisäsivät kuumuuden tunnetta. Runsailla tauoilla ja nesteytyksellä selvisin ihmeen hyvin, vaikka korona oli aiheuttanut pitkän tauon aiemmin ahkeraan liikuntaani.

Sekahaussa on vuosia ollut oma treeniryhmä yli 60-vuotiaille tanssijoille - ryhmä, josta olen postannut jo vuonna 2017 (täällä). Edelleen ryhmässä riittää innokkaita treenaajia - useimmat, kuten minäkin, vuosia tanssia harrastaneita, mutta uudet aloittelijat mahtuvat myös mukaan porukkaan. Minäkin vierailen ryhmässä vain jonkun kerran kesässä, ja aina on tervetullut olo. 

Kuuskymppisten rumbassa pääosin nautin tanssista. Tahti oli mukavan rauhallinen ja uutta tuli (odotetusti) vähän. Keski/jatkotason hitaassa valssissa palautettiin mieleen pari käyttökelpoista kuviokiemuraa. Kuten kivalta tuntuva stoppari. Alkuun tehdään vas käännöksen alku, jossa nainen astuu oik jalalla taakse kääntyen oikealle (yks), vas jalka sivulle (kaks) ja oik jalka viereen (kol). Lopussa naisen katse on menosuuntaan. Sitten vas jalka eteen miestä kohti (yks), oik jalka oik sivulle (kaks) ja vas jalka oik jalan taakse ristiin takaviistoon oikealle (kol). Viejä pysäyttää liikkeen tälle ristiaskeleelle ja nainen palaa miehen eteen niin, että seuraavaksi nainen astuu oik jalalla takaisin kääntyen (yks) ja lopuksi vas ja oik jalan askeleet astutaan miehen ohjauksessa (kaks, kol). 

Littoisilla oli kivaa, mutta hikistä. Suunnitelmissani on palata Littoisten lavalle viimeistään heinäkuun puolivälissä, jolloin kahtena peräkkäisenä sunnuntaina treenataan taas rumbaboleroa ja hidasta valssia…

Takaisin tanssiin - armollisesti

Viimein, vajaa kaksi viikkoa sitten toukokuun viimeisenä päivänä olin ensi kertaa tanssitreeneissä sitten viime vuoden syyskuun. Koronan takia, tietty. 

Sähköpostiin tuli viesti, että toukokuun lopussa Keravan Tanssinharrastajat Taitokolmio järjestää ensimmäiset, koronan jälkeiset harjoitukset Tervakosken Männistön ulkolavalla, joten eikun ilmoittautumaan mukaan :) Korona-aika huomioidaan treeneissä siten, että ainakin vielä kesäkuussa ennakkoilmoittautuminen on pakollista, osallistujamäärä on rajattu ja koko ilta tanssitaan saman parin kanssa.

Ensimmäisenä treenipäivänä lajina oli kevyt foksi mukavan Kirsi Tarvaisen johdolla. Seuraavat treenit olivat heti seuraavalla viikolla samassa paikassa: Maanantaina tangoa ja hitaita Jyrki Keisalan opetuksessa ja torstaina rumbaa ja hidasta valssia Saara Tuikkalan komennossa. 

Foksi oli kivaa, mutta ei tuntunut vielä yhtään luontevalta. Seuraavan maanantain tango ja hitaat menivät osaltani ihan penkin alle huolimatta viejän kärsivällisyydestä ja Jyrkin selkeästä ohjauksesta. Tangoni tuntui jäykältä ja epärytmiseltä - suoraan sanoen kauhealta. Tanssin täytyi olla kidutusta myös parilleni, vaikka hän ei sitä kohteliaana viejänä suoraan sanonutkaan. 

Kahden ensimmäisen koronan jälkeisen tanssitreenin jälkeen aloin jo ajatella, että tanssit saattavat kohdaltani olla jo ohi. Korona on pakottanut mummin liian pitkään taukoon. Vanha kroppa ei enää sopeudu pitkän tauon jälkeiseen uuteen alkuun. Kroppa on jäykistynyt ja tasapaino heikentynyt ja keskittymiskyky kadonnut…

Kolmannella treenikerralla - saman tanssiparin kanssa - tanssi alkoi yllättäen tuntua (lähes) yhtä kivalta kuin ennen koronaa. Monet rumban ja hitaan valssin kiemurat sujuivat ilman kummempaa miettimistä - tulivat kuin selkärangasta viennin ohjaamina. Pystyin seuraamaan osaavaa viejää helposti, väliin jopa itseni kevyeksi tuntien. Tanssiminen alkoi tuntua jo ihka oikealta paritanssilta eli (lähes) taivaalliselta. Ilokseni luottamus omaan osaamiseeni alkoi hiljakseen palautua. Jee :)

Ehkä sittenkin pystyn vielä lähes 70-vuotiaana uuteen alkuun. Nauttimaan ja oppimaan. Ja kokemaan taas tanssin iloa. Kunhan maltan. Ja kunhan ymmärrän ja osaan olla armollinen itselleni ja myös samanikäiselle parilleni :)

Nappitreenit Käpylässä

Harvoin tanssitreeneistä jää tunne, että kaikki treeneissä tuntuu menevän ns. putkeen. Näin minulle kävi viime torstaina Antti Törmäsen tangon keskitaso/jatko-treeneissä Käpylän työväentalolla. 

Rakastan tangoa, ja osin tämän intohimoisen suhtautumiseni takia tangotreenit saattavat viedä minut joko tanssihelvettiin tai -taivaaseen. Viime kuukausina olen vieraillut molemmissa :) Toki useimmiten tangotunteeni pysyvät aisoissa, ja osaan suhtautua treeneihin ja tanssimiseen tyynen rauhallisesti :)

En itsekään hahmota, mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen josko mieleni portit avautuvat helvettiin tai taivaaseen. Torstainen treenikokemus oli vaan taivaallisen ihana. Koronasta johtuen treenasin koko kolmetuntisen - kuten jo pari kuukautta - tanssiparia vaihtamatta, mikä sinällään on minulle usein haaste. Jos toisen tapa/halu oppia ja keskittyä poikkeaa paljon omasta tavastani (mikä auttamatta tapahtuu usein), saattaa pinnani kiristyä, jos en pidä varaani. Tämä taas on täysin turhaan, sillä yleensä kaikki tiet vievät roomaan - kunhan kumpikin säilyttää kärsivällisyytensä ja suvaitsevaisuutensa, ja keskittyy omaan osuuteensa yhteisessä tanssissa.

Mutta jos väärä vaihde lähtee päälle, minun on välillä vaikea sitä pysäyttää. Varsinkin kun en vaihda tanssiparia, mikä ärtymistilanteessa toisi kummallekin osapuolelle hetken hengähdystauon, minkä aikana usein onnistun puhumaan itselleni järkeä ja rauhoittumaan. Ja tämän jälkeen yhteistanssin harjoitteleminen ”vanhan” treeniparin kanssa sujuisi taas paljon paremmin - lähes kuin tanssi :):)

Tanssitaivaaseen pääsyä treenitilanteessa edistää mm. sopivan tasoinen ja -kokoinen ryhmä, sopivan tasoinen (haastava, mutta ei liikaa) ja innostava opetus sekä läsnäoleva opettaja joka jaksaa ja viitsii antaa oppilaille myös henkilökohtaista palautetta. Puhumattakaan omasta mielentilasta treeneihin mennessä ja niiden aikana. Ja asiaa edistää myös tanssiyhteyden löytyminen oman parin kanssa. Ja positiivinen ja hyväksyvä suhtautuminen omiin ja parin tekemiin kömmähdyksiin. Ja vartalon rentous, sekä heittäytyminen musiikin ja viennin vietäväksi.

Vaikka tanssiessa, kuten muissakin ihmissuhteissa, voin vaikuttaa vain omaan suhtautumiseeni ja tapaani olla ja tanssia, niin uskaltaudun esittämään pari asiaa, joita toivoisin tanssipariltani. Toivoisin häneltä hyväksyvää suhtautumista sekä omaan että minun ja yhteiseen tanssiimme. Ja rauhallista, jäntevää, mutta rentoa vartalon kannatusta ja selkeää vartalovientiä sekä läsnäoloa yhteisessä tanssihetkessämme. Ja huumoria - kuten minultakin.

Torstaina Antin tangotreeneissä kaikki toiveeni itseni, tanssiparini ja opettajan suhteen osuivat nappiin. Ja sain nauttia hetken tanssitaivaasta :):)

Tukijalka käyttöön

Taitokolmion sunnuntaisessa spesiaalipäivässä vieraili Liisa Konturi-Paasikko, joka tunnetaan paremmin Lissuna - pitkänlinjan tanssinopettajana ja tanssikoulu TanssinTahti johtajaopena Sastamalasta. Neljä tuntia treenattiin tangoa ja hidasta valssia ja koronan takia koko päivän ”oman” parin kanssa ilman tavanomaista parinvaihtoa. Tämä sopi hyvin Lissulle, sillä hän kertoi opettavansa jopa mieluummin ”pysyville” pareille. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen tanssipari saa rauhassa keskittyä omaan paridynamiikkaanasa ja vienti/seuraamisen opetteluun ja toistensa ”kestämiseen”. 

Tärkein viesti, jonka minä omaksuin Lissun parituntisesta tangon ”perusopetuksesta”, oli tukijalan käyttö. Toki tämä painottuu jokaisen tanssiopettajan opetuksessa ja toki asia on minulle jo aiemmin tuttu. Mutta Lissun koristaessa useaan otteeseen tukijalan tärkeyttä asian merkitys (etenkin) tangossa palautui vahvasti mieleeni. Asia ikäänkuin nousi taas tangotajuntani keskiöön.

Lissun sunnuntaisessa opetuksessa tuttu hokema ”askel lähtee tukijalalta” tuntui konkretisoituvan uudesta näkökulmasta. Hän neuvoi mm. ajattelemaan, että aina liikkeelle lähtiessä - riippumatta astuuko eteen, taakse, sivulle, ristiin tai paikalla - tanssija ikäänkuin työntää tukijalkaa kohti lattiaa/lattian läpi, ja voima astuttavaan askeleeseen lähtee tästä voimasta. Toinen tärkeä askeleeseen liittyvä asia on Lissun mukaan valmistautuminen. Pari sekuntia ennen liikkeelle lähtöä viejän mielessä on ajatus liikkeestä, mikä aikaansaa muutoksen viejän vartalon liike-energiassa/jännitteessä, mikä taas ilmenee ylävartalon kiertona - siis ennen kuin viejä edes aloittaa askeltaan. 

Ohje on tarkoitettu sekä viejille että seuraajille, mutta asia korostuu viejän askelluksessa. Hyvä seuraaja aistii ilmassa olevan ajatuksen ja tuntee omassa vartalossaan viejän vartalossa tapahtuvan energiamuutoksen eli liikkeeseen valmistumisen sekä viejän vartalonkierron - ja seuraa perässä omalla valmistautumisellaan. 

Tangon vartalonkierroista Lissu muistutti, että treeneissä kiertoja korostetaan, mutta lavalla vartalonkierrot ovat vähäisempiä. Hyvällä tanssijalla voi riittää jopa pelkkä ajatus, joka jo välittyy hänen vartalonsa kautta seuraajalle :) Tämä vaatii jo erittäin taitavaa viejää ja seuraajaa :):)

Askeltamisen ja vartalonkiertojen lisäksi Lissu kertasi ohiaskelten ja avausten tekniikkaa. Näissä viejän vartalo kiertyy osapuilleen samanverran. Ero on ehkä vain kiertoa seuraavassa askeleessa, jonka avauksessa viejä astuu ulkojalallaan hieman menosuuntaan nähden vasemmalle, kun ohiaskelissa viejä astuu seur askeleen suoraan menosuuntaan ns. samalle lankulle. Avauksessa seuraajan lantio avautuu/kääntyy viejän lantion taakse ja molemmat astuvat seur askeleen omalle ”kulkulankulleen”. Avausasennossa seuraajan alavatsan keskikohta nojaa viejän oik lantioon. Promenaadiaskelissa sekä viejän että seuraajan jalkaterät osoittavat viistosti toisiaan kohti, ja seuraajan parin puoleinen jalka on koko ajan viejän jalan takana.

Harjoitteluani hieman häiritsi, että Järvenpään Cava-tanssiliikuntakeskuksessa oli mielestäni koroilanteeseen nähden liikaa väkeä, käsienpesu oli mahdollista ainostaan vessoissa, joita isolle porukalle oli vain kaksi - toinen naisille ja toinen miehille, ja monet salissa olleista käsidesiä annostelevista pumppupulloista eivät toimineet. Aiemmin olen kehunut Taitokolmion ”koronajärjestelyitä” (täällä), mutta tällä kertaa tautiriskiin suhtauduttiin mielestäni liian välinpitämättömästi. Huomioni herätti, että oppilaana oleva Taitokolmion vakiopettaja Tiina Ranta ja hänen tanssiparinsa käyttivät koko treenipäivän kirurgista ”hengittävää” kasvomaskia. Tulipa mieleeni, josko minäkin?

Miten sattuikin, että tätä kirjoittaessani Taitokolmion sivuilta osui silmiini tutun tanssinohjaajan Kirsi Tarvaisen lausahdus, miten jokaisen on ”tärkeää opetella tanssimaan niin, että myös parilla on hyvä olla yhteisen tanssin aikana”? Tämä oleellinen paritanssin totuus minulta taisi kiihkeän opettelun sumentamana sunnuntaina ajoittain unohtua... Kiitos Kirsi, että muistutit :):)

Ruokatauon jälkeen jatkettiin toisella vakiotanssilla - hitaalla valssilla. Ja siitä lähipäivinä...

Parasta pitkään aikaan

Torstaina olin Männistön kesälavalla Kellokoskella keravalaisen Taitokolmion iltaharkoissa. Jyrki Keisala opetti kolme tuntia suljetun otteen tansseja keskittyen pääasiassa lavatangoon.

Täydet pisteet Taitokolmiolle siitä, miten he ovat huomioineet koronatilanteen tanssiharjoituksissa. Menin paikalle väkimäärää jännittäen, ja valmiina kääntymään takaisin kotiin, jos ruuhka (ja korona) alkaisi minua ahdistaa. Toisin kävi :):) 

”Pysyvät” tanssiparit (ei normaalia parinvaihtoa), kuten useimmilla heinäkuussa alkaneilla muillakin tanssikursseilla. Lavalla oli myös riittävästi tilaa tanssia. Vaikka tällä kertaa ei ollut ennakkoilmoitusta, sähköpostilla ja fb:ssa oli jaettu selkeää infoa, miten paikalla pitää toimia. Pareja oli sopivasti, ei liikaa, jolloin riittävien turvavälien säilyttäminen myös tanssiessa oli mahdollista. Tervehtiessä halattiin vain ”vakitanssiparia”. Käsidesiä oli useassa paikasda ja sen käytöstä muistutettiin. Tämän lisäksi kolmen treenitunnin aikana koko porukka komennettiin kahdesti vessaan käsien vesipesulle. Kiitos tästä etenkin seura-aktiiville Kirsille :):)

Illan kruunasi se, että Jyrki Keisala oli parhaimmillaan: innostunut ja innostava, läsnäoleva, selväsanainen ja positiivisen hauska. Opetettava joukkokin oli riittävän pieni, mikä edisti rakentavaa keskustelua opettajan ja oppilaiden välille. Myös se, että koko ilta tanssittiin saman parin kanssa, tuntui luovan tavallista selkeämmän kaaren illan sisältöön niin opettajalle kuin tanssijoille, mikä puolestaan rauhoitti kaikkia. Vaikka suosinkin (ja odotan innolla) parin vaihtoa, olin hurmaantunut Männistön tunnelmasta.

Alkuun haettiin keskivartalon hyvää kannatusta ja tangon määrätietoista askellusta, vartalovientiä ja herkkää seuraamista. Läsnäoloa ja toisen kuuntelua unohtamatta. Jyrki opettaa ns. foksitangoa, jossa kahden eteenpäin astutun hitaan (HH) jälkeen jälkeen viejä astuu nopeat askeleet aloittaen vas jalalla selkeästi vas etuviistoon, ja oik jalka yhteen (NN). Jyrki korosti, että myös NN-askeleet pitää olla selkeät, määrätietoiset ja sähäkät eli suht pitkä ja voimakas askel. 

Lavatangon käyttökelpoisin askelkuvio on Jyrkin mielestä oikea ohittava neljänneskäännös, joka useimmin astutaan HHNNNN-rytmillä. Käännöksen voi tehdä myös mm. HHHHHH ja HHHHNN. Haastavin näistä on kuuden hitaan askelsarja. Käännöksen tärkein ja nautittavin askel on 6. askel, jossa kummallakin on vahva ylävartalon kierto toisiaan kohti. Viejän (ja seuraajan) on tärkeä selvästi pysäyttää vartalon etenevä liike hetkeksi 6. askeleelle (vaikka kyseessä olisi ns. nopea askel), ennen kuin hän jatkaa vartalon rentouttamista ja seur askeleelle.

Jyrkin tango oli kokonaisuudessaan ehdottomasti paras tanssitreeni, jolle koronatauon jälkeen olen osallistunut. Ja päihittää monet muutkin oppitunnit, joilla olen yli viiden vuoden tanssi-innostukseni aikana vieraillut. 

Tangoa ja paritanssia lähestyttiin tanssikokemuksen ja tunnelman kautta, ei kuviokiemuroihin keskittyen, mutta silti ymmärrettävän arkipäiväisesti. Hyvä Jyrki!

Läsnäoloa Littoisissa

Viime lauantaina osallistuin Littoisten lavalla - ekaa kertaa tänä kesänä - turkulaisen tanssikoulu Sekahaun järjestämään Tanssin Kosketus -nimiseen työpajaan. Kolmetuntiseen iltapäivään osallistui kymmenen lavatanssijaa, joista yhdistettiin viisi keskenään työskentelevää ja tanssivaa paria.

Työpajaa ohjasi Miia Lehtonen, joka kertoi lapsesta asti jatkuneen aktiivisen tanssiharrastuksen lisäksi toimivansa mm. seuratanssiohjaajana ja satuhierontakouluttajana. Miia kirjoittaa mm. Läsnäolon Hetki -nimistä blogia (täällä), jossa hän jakaa ajatuksiaan läsnäolosta, tanssista ja satuhieronnasta.

Iltapäivän aikana Miia pyrki saamaan meidät kokemaan, miten oman kehon liike resonoi tanssiparin kehossa ja hänen liikkeessään - ja toisin päin. Miten kahden erillisen tanssijan erilaiset, hyvinkin persoonalliset liike- ja tanssikielet voivat sulautua tanssivan parin yhteiseksi liike- ja tanssikieleksi, josta kuitenkin näkyy/välittyy molempien oma persoonallinen tapa liikkua ja tanssia.

Jotta paritanssi koskettaa kumpaakin tanssijaa, se vaatii molemmilta osapuolilta halua, uskallusta ja taitoa antautua avoimeen, luottavaiseen ja hyväksyvään vuorovaikutuksen parin kanssa - niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ja rauhoittumista kuuntelemaan ja aistimaan omalla kehollaan tanssiparin kehoa, sen liikkumista ja tanssikieltä. Etenkin viejien on oltava erityisen herkällä, jotta he aistivat seuraajan kehoviesteistä, miten seuraaja haluaisi tanssia. Seuraajille tanssiparin liikekielen kuuntelu/aistiminen (seuraaminen) on usein tutumpaa, mutta kehollisen kuuntelun lisäksi seuraajilta vaaditaan myös omaa aktiivisuutta, jotta heidän oma tanssitapansa/kielensä pääsisi näkymään yhteisessä tanssissa.

Tätä kaikkea harjoiteltiin ilman musiikkia ja musiikin kanssa väliin vapaasti liikkuen ja väliin rumban tai tangon askeleiden turvin. Ja väliin soveltaen satuhieronnan (?) hyväksyvää ja läsnäolevaa painantakoskettelua. Alkuun harjoitus sujui kangerrellen, mutta loppua kohti uskallus lisääntyi, jolloin se alkoi tuntua yhä nautittavammalta.

Vaikeaa ja mielenkiintoista, mutta supertärkeää nautittavalle tanssikokemukselle.

Taas tanssitaan

Ekat tanssitreenit lähes neljään kuukauteen - vau :):) Tiistaina osallistuin Astikaisen Maijan kaksituntisiin tangon alkeisiin (sic) Pavilla. Edellisen kerran olin treenaamassa maanantaina maaliskuun 9. päivänä. Silloin olin koronan takia jo sopinut tanssiparini kanssa, että me tanssimme vain keskenämme, emmekä tavanomaiseen tapaan enää vaihtaneet pareja, vaikka muut treenaajat vielä vaihtoivatkin. Tuolloin tanssimme myös tangoa - Pirjo Kärnän opissa Malmin työväentalolla.

Tanssi pitkän tauon jälkeen tuntui aaah niiin ihanalta. Alkuun kankealta ja vähän vieraaltakin, mutta treenin loppua kohti yhä luontevammalta ja tutummalta. Tangon askeleet, käännökset, otsot ja linjat onnistuivat pääosin lihasmuistista, mutta tanssin rentous ja hyvä läheisyys olivat vielä hakusessa. Tanssin edetessä huomasin, että yhä enemmän pidin silmiäni kiinni ja heittäydyin musiikin ja liikkeen vietäväksi - mutta vain hetkellisesti. Silti pääosin nautin, ja koko treenin ajan kuplin iloa :):)

Pavin treeneissä korona oli huomioitu kiitettävästi: Harjoituksiin sai osallistua vain ennalta sovitun parin kanssa eikä tanssipareja vaihdettu treenin aikana, kuten tavallisesti. Pavin molemmat tanssisalit olivat tanssijoiden käytettävissä, joten etäisyydet toisiin tanssijoihin oli helppo säilyttää. Käsidesiä oli saatavilla useammassa paikassa. Osallistujien nimet ja yhteystiedot kirjattiin ylös, jotta tarvittaessa kaikkiin saataisiin myöhemmin yhteyttä. Halitervehdyksiä ja kättelyitä suositeltiin välttämään.

Tangon alkeissa näkyi aloittelijoiden lisäksi minun lisäkseni muitakin pidempään tanssineita, jotka epätavallisen pitkän tanssitauon jälkeen halusivat lempeästi laskeutua tanssin pariin. Huomasin että ainakin omalla kohdallani se oli hyvä ratkaisu. Alkeet auttoivat alkuun ja kaivoivat nopeasti esille aiemmin opittuja taitoja, joita oman parin kanssa saattoi musiikin lomassa kokeilla ja palautella mieliin.

Koittihan se tanssin ja nautinnon hetki koronan jälkeen (tai virusaaltojen välissä), vaikka sitä oli vielä huhtikuussa vaikea kuvitella ja uskoa...

Kevyesti nojaten

Astikaisen torstaissa oli vuorossa vanha tango, jota opettamassa oli vanhan tangon spessupari Tomi Tuomi ja Mervi Evelä. Valtavasti innokkaita treenaajia - Puistokulman viileä juhlasalikin lämpeni nopeasti - joskin viejiä uupui.

Sitten viime näkemän (täällä) Tomi ja Mervi olivat mielestäni saaneet lisää kokemusta ja valmiutta opettamiseen, vaikka asiansahan eli vanhan tangon he ovat aina osanneet. Ja aina he ovat olleet sanavalmiita, innostuneita ja mukavia.

Tomi muistutti, että tangon askel starttaa musiikin iskusta eli iskulla tukijalka vasta alkaa ponnistaa. Iskulla viejä ei ole vielä astunut uuden tukijalan päälle. Tangon on jopa parempi liikkua hieman musiikin jäljessä kuin musiikin edellä - jos pitää valita. Ja seuraaja liikkuu hiuskarvan verran vielä viejänkin perässä :):)

Katseltuaan hetken porukan tanssia Tomi kehotti kaikkia rauhoittumaan ja rauhoittamaan tanssiaan. Rauha on vanhan tangon avainjuttuja. Ja unohtamaan foksista tutun baunssin. Ja olemaan nostelematta jalkoja irti maasta eli koko ajan vähintään jalkaterän kärki hipoo maata.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorassa - ei lukossa - A-asennossa, jossa miehen A-sakara on loivempi kuin naisen puoleinen A-sakara. Nainen tanssii vahvasti päkiöillään ja etunojassa. Tätä voi helpottaa käyttämällä korkokenkiä. Mervi kertoi itse tanssivansa suomitangoa tossuilla, mutta vanhaa tangoa mieluummin korkokengillä. Pitääpä kokeilla! Etunojasta huolimatta nainen ei nojaa vahvasti mieheen, vaan vartalokontakti pidetään mahdollisimman kevyenä. Tämä vaatii etenkin naiselta perustangoa vahvempaa oman vartalon kannatusta ja hallintaa: Pylly ei saa törröttää ja taaksepäin astutaan pitkin askelin suorilla jaloilla - myös reisi ojentuu taka-askeleeseen.

Treenin ahaa-elämys oli ”kevyt vartalokontakti”. Aiemmin olen etsinyt nojaavaa A-asentoa siten, että olen yrittänyt sananmukaisesti nojata vahvasti mieheen, mikä harvoin on onnistunut. Nyt äkkäsin, että naisen tulee etunoja-asennossakin seistä kokonaan omilla jaloillaan :):) Tämä helpotti oikean vanhan tangon asennon löytymistä.

Merviltä sain vielä henkilökohtaista ohjausta tanssiasentooni. Korjattuani asentoa hänen neuvojensa mukaiseksi, sain häneltä jopa kehuja hyvästä nojastani ja askeltamisestani :):) Mervi lohdutti, että oikean asennon ylläpitäminen on seuraajalle vaikeaa ja yllättävän rankkaa.

Tomi ja Mervi eivät tanssi aivan vastakkain, vaan Tomin vas jalkaterä osoittaa Mervin jalkojen väliin (lähes perustangon asemointi). Ylävartaloissa ei avausta. Tanssiasento on kapea. Miehen oik olkavarsi on melkein kiinni kyljessä, oik kyynerpää roikkuu suoraan alaspäin ja  kyynervarsi on suorassa kulmassa suoraan eteenpäin - ja siinä se pidetään tiukasti koko tanssin ajan. Mies tukee (raamittaa) naista oik kyynervartensa alaosalla naisen vas kyljestä. Mies ei koske kämmenellään naisen selkään, vaan kämmen roikkuu rentona alaspäin. Solmukädet voivat olla ylhäällä tai alhaalla, mutta kapeana. Vanhassa tangossa kumpikin katsoo samaan suuntaan - miehen vasemmalle ja naisen oikealle. Päät voivat olla yhdessä tai sitten ei.

Kiva ilta :):) Opin paljon ja sain treenattua oppimaani, vaikka turhautumisilta illan aikana en välttynytkään...

Joonaksen ja Alinan hitaat

Keravan Taitokolmio oli saanut vieraakseen Joonas Kainulaisen ja Alina Mustamaan Turusta. Torstain jatkotreeneissä he opettivat hitaita. Valtavasti porukkaa ja lähes tasaparit. Innokasta ja tanssitaitoista väkeä, kuten yleensä aina Taitokolmion jatkotason treeneissä.

Kun tanssikurssin aiheena on ”Hitaat”, koskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Yleensä kuitenkin aina odotettavissa on jotain kivaa ja persoonallista, kuten torstaina Keravallakin.

Joonas aloitti keskivartalon kannatuksesta ja ylävartalon rentoudesta: napa sisään ja lapatuki käyttöön, alaselkä vahvana ja hartiat alhaalla. Hän muistutti naisia taka-askeleesta, jossa myös reisi ojennetaan selvästi taaksepäin menosuuntaan. Näin naisen polvi ei jää miehen askeleen tielle. Ja miehen etuaskeleessa ylävartalo siirtyy eteenpäin astuvan jalan mukana. Vartalon kierroissa Joonas kehotti viejiä maltillisuuteen. Mitä alempana (polvet koukussa) pari tanssii, sitä pitempiä askeleita astutaan. Suorilla polvilla tanssiessa askeleet lyhenevät. Avauksissa nainen voi valita minnepäin katsoo, kunhan muistaa avauksen jälkeen sulkea asennon selkeästi.

Koko kolmetuntisen Joonas ”vain” soitti ihania slovareita ja kehotti porukkaa askeltamaan hitaita ”eri nopeuksilla” musiikin ohjaamana. Joka väliin hän jakeli omia käyttökelpoisia pikkuvinkkejään sekä yleisesti että yksittäisille pareille.

Viejillä oli monenlaisia tyylejä. Alkuun minulla oli yllättäviä vaikeuksia löytää yhteistä tyyliä uuden viejän kanssa, mutta onneksi loppuiltaa kohti tilanne petraantui. Alkuun minulla oli myös oman tasapainoni kanssa ongelmia, mikä puolestaan horjutti molempia tanssijoita.

Joonas ja Alina opettivat pari kivaa kuviota, joista parhaiten mieleeni jäi seuraava otsomainen kiemura. Kuvio alkaa avauksesta, jolloin nainen astuu oik jalalla taakse ja sitten vas jalalla astuessaan kääntyy miehen oik kylkeen. Avauksesta nainen kiertyy kahdella askeleella miehen eteen: astuen ensin oik ja sitten vas jalalla. Ollessaan miehen edessä vas jalkansa päällä nainen kääntyy tämän jalan päällä myötäpäivään ”otson” ja astuu miehen editse oik jalalleen miehen toiselle sivulle. Ja lopuksi nainen astuu kaksi ohiaskelta taaksepäin aloittaen vas jalallaan. Tärkeää on, että nainen pitää etumuksensa koko ajan miestä kohti, vaikka lantio kääntyileekin voimakkaasti vuorossa olevan askeleen suuntaan.

Tykkäsin tosi paljon Joonaksen ja Alinan opetuksesta. He ovat viime syksynä avanneet oman Play-nimisen tanssikoulunsa Turussa, minkä lisäksi he kiertävät yhdessä opettamassa ympäri Etelä-Suomea. Tunnilla oman koulun perustaminen näkyi mm. siinä, että aiemmasta poiketen myös Alina otti selkeästi vastuuta opetuksesta esimerkiksi jakamalla käyttökelpoisia tanssivinkkejä etenkin seuraajille.

Kiva ilta, kiva porukka ja kiva tanssilaji. Eli kiva kohdallaan.

Lisää Susaa

Viime viikon keskiviikkona pääsin taas Malmin työväentalolle Susa Matsonin alkeisarkkuun. Sopivasti väkeä ja - kuten aiempinakin keskiviikkoina - lähes tasaparit.

Susan alkeisarkku eli argentiinalaisen tangon alkeistunnit alkoivat Malmilla jo viime vuonna (täällä). Susa etenee tositosi hitaasti. Se sopii tälle ryhmälle (minä mukaan lukien), sillä porukka on lavojen perustanssijoita jotka eivät ole paikalla säännöllisesti, vaan poissaoloja tulee osalle vähempi ja osalle enempi. Ja kun edetään hitaasti, niin hitaamminkin oppiva ja/tai usein poissaoleva pysyy opetuksen juonessa mukana. Eli Susa kertaa, kertaa ja kertaa. Ja jaksaa yllättävän innokkaasti opettaa meitä ”tahmatassuja”. Ihailtavaa ja kunnioitettavaa. Joku toinen ope ei tähän pystyisi. Osa opeista rakastaa vain nopeita oppijoita ja jo valmiiksi taitavia tanssijoita. Susalle Suuri Kiitos ja Pusu :):)

Joka treenin alkuun muistutetaan ja kerrataan joku pikkujuttu arkun perusaskeleesta - ja/tai tanssiasennosta. Tällä kertaa petrattiin taka-askelta kiertäen salia ilman paria peppu edellä. Susa muistutti, että taakse astuvan jalan ojennus lähtee kainaloista ja taka-askel vastaanotetaan tikkusuorille varpaille - mieluusti isovarpaan puolelle, ei päkiöille. Eli taka-askeleelle rullataan varpaiden kärjen kautta. Ylävartalo vastakierrossa ja astuvan jalan puoleinen lantio kiertyy taakse eli askeleen suuntaan.

Sisäreidet tiukasti yhdessä, peppu tiukkana ja selkä suorassa. Tissit eteen- ja ylöspäin - ylväänä, vaan ei ylpeänä. Käsivarret kapealla.

Opeteltiin mm. takaotsoa, joka aloitettiin 3-askeleen (täällä) jälkeen. Eli naisen astuttua oik jalalla taakse, vas jalalla vas sivulle ja koottuaan jalat (3-step) mies kääntää naista myötäpäivään, jolloin naisen asento on seuraava: Ylävartalo on edelleen miestä kohti, mutta lantio ja jalat ovat kääntyneet voimakkaaseen myötäkiertoon siten, että lantio on lähes suorassa kulmassa miestä kohden. Tässä asennossa nainen astuu oik jalallaan takaotson, kääntyy uudelleen oik jalan päällä ja tekee uuden takaotson vastakkaiseen suuntaan miehen edessä. Koko ajan naisen molempien ylävartalot ovat tiukasti toisiaan kohden.

Taas oli kivaa ja leppoisaa! Ja tänään treeni jatkuu...

Tangoa valssimusiikkiin

Maanantaina olin Keravalla Taitokolmion kolmetuntisissa iltatreeneissä, jossa vierailevina opettajina olivat TanssiGurun Kimmo ja Marika Lasanen. Tanssina oli tangovalssi, jossa valssin soidessa tanssitaan tangoa. Lähtökohtana voi olla vanhan tangon askeleet, kuten mm. Pirjo Kärnä opettaa (täällä), tai suomalaisen lavatangon askeleet Lasasen Kimmon tapaan.

Kimmon tangovalssi on minulle ennestään hiukka tuttua TanssiGurun treeneistä viime marraskuulta (täällä ja täällä), minkä jälkeen olen sitä jonkun kerran tansseissakin päässyt kokeilemaan. Mutta lisäoppi on enemmän kuin tervetullutta.

Perusaskelluksessa (HHNNNN) viejä astuu vas jalalla hitaan eteenpäin (valssimusiikissa 1,2,3), oik jalalla hitaan eteenpäin (1,2,3), kaksi nopeaa ohittavaa ohiaskelta ensin vas ja sitten oik jalalla (1,2,3) ja lopuksi vas jalalla vas sivulle (N) ja oik jalka viereen (N), minkä jälkeen painonvaihto oik jalalle (1,2,3). Ja alusta uudelleen vas jalalla aloittaen. Eli valssin 1,2,3-rytmin aikana astutaan joko yksi hidas tai kaksi nopeaa askelta.

Tällä HHNNNN-perusaskelluksella voidaan tehdä käännöksiä, avauksia ja pistoja. Tai rikkoa askelrytmiä musiikin ohjaamana (kuten tangossa). Kahden hitaan askeleen aikana (1,2,3 ja 1,2,3) kierretään ylävartaloa vastakieroon (kuten tangossa) ja jälkimmäinen kierto säilytetään neljän nopean askeleen aikana.

Valssin nousut ja laskut toteutetaan seuraavasti: 1. hitaan askeleen (1,2,3) aikana painutaan alas, 2. hitaan askeleen (1,2,3) aikana noustaan/venytetään ylös, kahden nopean ohiaskeleen (1,2,3) aikana alas ja viimeisten kahden nopean askeleen (1,2,3) aikana ylös.

Lopuksi Kimmo opetti saman eteenpäin tehtävän linjan kuin marraskuussa (täällä). Mies astuu jalkaterä hieman ulospäin vas jalalla suoraan eteenpäin eli lähes samaan linjaan oik tukijalan kanssa, painaa vas jalan jalkapohjan kanta edellä maahan, siirtää vartalon painon eteenastuneen vas jalan päälle ja koukistaa vas polvea. Taakse jäävän oik jalan polvi suoristuu, mutta jalkapohja pysyy (painottomana) maassa. Mies lähtee linjaan lievästä myötäkierrosta, mutta vähitellen kiertää ylävartalonsa voimakkaaseen vastakiertoon ja kohottaa kylkeään.

Nainen alkaa siirtää oik jalkaansa suoraan taakseen, kun hän tuntee miehen vas jalan/jalkaterän työnnön ja asettaa oik jalkansa maahan vasta miehen jalkapohjan jälkeen. Naisen oik jalka asettuu samaan linjaan hänen vas tukijalkansa kanssa, lähelle miehen vas jalkaterää. Nainen kääntää takanaoleva oik jalkansa jalkaterää hieman sisäänpäin . Lopuksi nainen siirtää vartalon painon takimmaiselle oik jalan päälle ja koukistaa oik polvea. Naisen oik polvi/alareisi ja miehen vas polvi/alareisi puristuvat toisiinsa ja nainen kiertää ylävartaloaan miehen mukana. Vahva ja pitkä vartalokontakti - lantiosta rintoihin - säilyy koko linjan ajan. Nainen venyttää dekolteetaan rintojen yläpuolelta, eikä irrota koko ylävartaloaan miehestä.

Yleensä linjaan astutaan 1. hitaan (H) askeleen aikana (1,2,3) ja siitä noustaan ylös 2. hitaan (H) askeleen aikana (1,2,3). Linjan jälkeen on helppo jatkaa avauksella ja askeltaan nopeat eteenpäin (NN) ja yhteen (NN). Kiva ja vaatimaton, mutta huolella tehtynä näyttävä linja, jonka voinee yhdistää perustangoonkin?

Keravalle Heikkilän koululle oli tullut valtavasti väkeä. Hienoinen naisenemmistö, mutta seuraajatkin pääsivät hyvin tanssimaan ja treenaamaan. Useita taitavia viejiä, joten heitä jaksoi odottaa. Kiitos, Kimmo ja Marika - teitte kivan illan kivan uuden tanssin parissa.

Silkkaa salmiakkia

Kirkkonummella on kymmenen vuotta toiminut tanssiseura Tanssin Ilo, joka järjestää sekä viikkotreenejä että kolmen tunnin spessujuttuja sunnuntaisin. Eilen spessuna oli tangoboleroa, mikä sai minut ajamaan 30 kilometrin matkan Hesasta Heikkilän koululle Kirkkonummelle :):)

Sunnuntaisin seurassa vierailee huippuopettajia, keväällä mm. Heleniuksen pariskunta ja Lasasen Kimmo. Tällä kertaa paikalla oli Keravan Taitokolmiosta tuttu Kirsi Tarvainen. Kyseessä oli alkeisjatko/jatko-treeni, joskin tangoboleron opetus lähti alkeista, mutta oletus oli että oppilaat hallitsivat tanssikelpoisesti tangoa ja rumbaa.

Kirsi kertoi, että tangobolero on Juhani Tahvanaisen ”keksimä” tai vähintään naftaliinista kaivama tanssi, jossa rumbaan yhdistetään tangon askeleita mm. suomi-, arkku- ja vanhatangosta. Ja sitä tanssitaan (rumba)boleromusiikiin. Eli kyseessä on ns. fuusiotanssi. Tangobolerossa pyritään pehmeään, luovaan ja tunteelliseen tanssiin, pois rumban kurinalaisuudesta, vaikka tanssin runkona on rumbaboleron 1,2,3,4-rytmi. Monin kohdin esim. hidasta (1,2) askelta voi halutessaan venyttää ja rauhassa myöhästyä seuraavilta nopeilta (3,4) askelilta.

Tangobolerossa tanssitaan paljon intiimissä ja rennossa vartalokontaktissa solmukädet latinotanssien tapaan lähellä vartaloa. Askeleet voivat olla pitkiä tai lyhyitä, tilanteen ja tilan mukaan.

Rumbaboleron perusaskeleena Kirsi opetti salmiakkiaskeleen, jota treenattiin toistuvasti hieman varioiden koko kolmen tunnin ajan. Hän opetti kaksi rumban kohtaa, joista voi luontevasti siirtyä salmiakkiin. Yksinkertaisin kohta on rumban perusaskelparin (hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea eli 1,2,3,4 ja 1,2,3,4) jälkeen, jolloin mies astuu seuraavan hitaan (1,2) oik jalalla eteenpäin ohiaskeleena naisen oik sivulle ja nainen vas jalalla (1,2) taaksepäin ristiaskeleen. Tämän jälkeen salmiakkikuvio jatkuu askelsarjana siten, että nainen astuu oik jalalla taakse (3) ja vas jalalla vas sivulle (4) ja edelleen oik jalalla ristiaskeleen eteenpäin (1,2), vas jalalla eteen (3) ja oik jalalla oik sivulle (4). Mies on koko ajan naisen oik puolella ja vartalot ovat kääntyneinä toisiaan kohti.

Toinen Kirsin opettama salmiakin aloituskohta on rumban paikanvaihtokuviosta, jossa nainen on kääntynyt miestä kohti ja salmiakki aloitetaan seuraavalla hitaalla (1,2), jonka nainen astuu vas jalallaan eteenpäin ohiaskeleena miehen oik puolelle jatkaen oik jalalla eteenpäin (3), vas jalalla vas sivulle (4), oik jalalla ristiaskel taakse (1,2), vas jalalla taakse (3) ja oik jalalla oik sivulle (4). Kievarissa Tahvanainen opetti vielä yhden kohdan, josta on mukava siirtyä salmiakkiin (täällä). Periaatteessa ja taitojen kehittyessä kuvioon voi lähteä milloin ja missä tahansa viejä haluaa :):)

Salmiakkikuviossa sekä viejä että seuraaja kiertävät koko ajan voimakkaasti ylävartaloaan myötäpäivään toisiaan kohti ja koko kuvion ajan samaan suuntaan. Eteenpäin astuttaessa otetaan ennemmin kanta-askeleita kuin latinotanssien päkiäaskeleita, mutta tässä lienee eri tyylejä (?).

Lisäksi Kirsi opetti naisen etuotsoja. Kiva kohta aloittaa otso on salmiakkikuvion ensimmäisen taakse ristiin astutun hitaan askeleen jälkeen eli astututtuaan vas jalalla taakse ristiin (1,2) nainen astuu oik jalallaan eteen ristiin vasemmalle miehen edessä tai miehen oik sivulle ja aloittaa otson vetäen vas jalkansa oik jalan viereen ja kääntymällä oik jalan päkiän päällä.

Eka kerta Tanssin Ilon treeneissä oli positiivinen kokemus, vaikka seuraajia oli kaksi kertaa enemmän kuin viejiä ja viejistäkin osa oli naisia. Joskin kaikki naisviejät kuuluivat viejien parhaimmistoon, joten heihin ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen. Mukava, rento ja hyväksyvä tunnelma ja opetus eteni sopivasti.

Tahvanaisen tangoa

Keskiviikkona Pirjo Kärnän treeni-illassa Puistokulman työväentalolla oli vierailevana opena Juhani Tahvanainen Joensuusta, joka opetti 2,5 tuntia vanhan tangon ”alkeita”. Kahta viejää vaille tasaparit, joten seuraajatkin saivat treenata riittävästi.

Alkeita on hipsuissa, koska Juhanin eli Jussin alkeet ovat harvoin oikeita alkeita, vaan "alkeita", joissa alkuhöpinät ohitetaan parilla lauseella ja seuraavassa hetkessä ollaan jo tangon moninaisissa käännöksissä ja otsoissa. Tällä kertaa pysyin aika hyvin mukana nopeatempoisessa opetuksessa, koska minulla on nykyään tavallisen lavatangon perusteet hyvin hallussa ja olen myös aikaisemmin osallistunut pari kertaa vanhantangon alkeisiin (täällä ja täällä). Toisin oli vajaa kaksi vuotta sitten Hyvinkäällä, jolloin tipuin Jussin opetuksesta heti alkuunsa ja turhauduttuani kömpelyyteeni jätin treeni-illan lopulta kesken (täällä).

Jussin opetustapana on opettaa askeleet ja kuviot vain viejille. Seuraajat ovat hänen tunneillaan sananmukaisesti seuraajia ja oppivat omat askeleensa seuraamalla viejiä ja heidän askeliaan. Tällainen opetusmetodi vaatii osaavia ja helposti oppivia viejiä ja taitavia seuraajia - ja molemmilta todella hyviä vienti-seuraamistaitoja. Keskiviikkona tuntui, että lähes kaikilla (myös minulla) oli välillä sekä viennissä että seuraamisessa ongelmia. Harva viejä ehkä tajuaa, että tällaisessa opetustavassa seuraaja on täysin viejän armoilla, joten viennin on oltava äärimmäisen selkeää ja määrätietoista, jotta seuraajalla on edes mahdollisuus yrittää seurata ja pysyä viejän matkassa.

Tanssiasennosta Jussi sanoi lyhyesti: ”Suorin jaloin, kapea tanssiraami ja suoraan paria kohti.” Vanhaa tangoa voi tanssia joko pienellä hajuraolla tai vartalokontaktissa. Tanssiasennolle on tärkeää, että mies pitää oik kätensä lähellä vartaloaan. Oik olkavarsi suoraan alaspäin ilmavasti oman oik kyljen vieressä - ei tiiviissä puristuksessa - ja kyynervarsi suorassa kulmassa suoraan eteenpäin. Tässä asennossa miehen oik käsi tukee naisen vas kylkeä ja estää naista karkaamasta liikaa miehen kainaloon. Miehen oik kämmen roikkuu täysin rentona eikä kosketa lainkaan naista.

Naisen vas käsivarsi etsii paikkansa parin tanssietäisyyden ja tilanteen läheisyyden sekä tanssijoiden pituuksien perusteella. Naisen vas kyynervarren keskiosa hakee kosketuspintaa joko miehen oik olkavarresta, selän yläosasta, olkapäältä tai niskasta. Myös naisella vas käden kämmen roikkuu rennon velttona. Tavallisesti käden asento ja parin tanssietäisyys vaihtelee tanssin aikana musiikkia, fiilistä ja kuvioita seuraten.

Vanhan tangon perusaskeleesta olen Jussin keskiviikkoisen opetuksen jälkeen edelleen hieman epätietoinen. Huolimatta siitä että mielestäni pystyin seuraamaan lähes jokaista viejää heidän ohjatessaan minua toisistaan hyvinkin erilaisiin askelluksiin. Jussin tanssima vanha tango näyttää pehmeältä, väliin jopa sipsuttamiselta. Paljon sivusuuntaista askellusta ja paljon erilaisia ohittavia askeleita, päkiäkäännöksiä ja pehmeitä etu- ja takaotsoja. Jussi muistutti, että miehen (oik jalalla) omalle oikealle astutun hitaan sivuaskeleen jälkeen mies astuu ensimmäisen ohiaskeleen eteenpäin poikkeuksellisesti päkiällä ja toisen ohiaskeleen tavanomaisesti kanta-askeleena.

Täysin uusi liike minulle oli naisen etuboleo. Alussa nainen astuu oik jalalla oik sivulle (H) ja vas jalalla oik jalan taakse ristiin (H). Tämän jälkeen nainen astuu miehen edessä oik jalalla takaotson taakse ristiin takavasemmalle (H), minkä jälkeen mies heti kääntää naisen kylkiasentoon siten että tämä katsoo miehen vas kylkeä kohti ja nainen koukistaa vas jalkansa polvesta oik jalan päälle ja takaisin (boleo). Kiva, helppo ja tyylikäs liike.

Tahvanaisen Juhani palaa Pirjon tunneille maaliskuussa, jolloin hän opettaa vanhaa tangoa 3-4 peräkkäisenä viikkona. Tällöin oppinen lisää :):) Mukava treeni-ilta ja hyvä tunnelma.

Kinkunsulatusta

Viimeinkin!! Edellisestä tanssitreenistä (täällä) on kokonainen kuukausi - liian pitkään, joten jo oli aikakin Mummin päästä treenaamaan. Onneksi treenien esteenä ei ole ollut sairautta, ainoastaan matkoja, perhejuttuja ja vähän saamattomuuttakin.

Treenitauon aikana olen käynyt jonkun kerran tansseissa, mm. Malmin työväentalon torstaitansseissa ja Puistokulman sunnuntaikarkeloissa. Molemmissa on joulukuussa ollut paljon porukkaa, pääosin tietty eläkeläisiä - hyväkuntoisia ja tanssihaluisia - ja tanssitaitoisia.

Viime viikolla löysin ensi kertaa mm. Puistokulman kellaritilan, joka on varsinaisen tanssisalin alapuolella ja jossa oli hyvää tilaa tanssia, toisin kuin usein ruuhkaisessa pääsalissa. Tosin kellarisalissa ei näe eikä aisti esiintyjiä, sillä kellarissa musiikki tulee kovaäänisistä.

Maanantaina sain viimein lähdettyä Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämiin kinkunsulatustansseihin Malmille. Onneksi lähdin. Oli nimittäin tosi kivaa: iloinen ja mukaansatempaava tunnelma, kivoja keskitasoisia tanssittajia ja puikoissa aina yhtä sydämellinen ja lämmin Pirjo.

Viihdyin loistavasti ja tanssin koko kolmetuntisen treeniajan sananmukaisesti hiki puserossa. Sillä tanssilajeina oli kinkkinen buggi, ärsyttävä chacha ja hikinen fusku. Mennessä luulin, että tulossa on vakiotanssi-ilta. Onneksi luulin, sillä jos olisin tiennyt että koko ilta ”riehutaan”, olisin saattanut jättää ko treenit väliin. Nykyään hakeudun enemmin tango/lavafoksi/hidasvalssi/rumba -treeneihin kuin riehakkaisiin kädenalitansseihin. Mutta tulipahan vahingossa kerrattua välttelemääni buggia ja chachaata. Ja huomasin, että aiemmin tykkäämäni ja hallitsemani fuskukin on harjoituksen puutteesta päässyt vähän rapistumaan, joten senkin treenaaminen oli tervetullutta.

Kinkunsulatusillassa tanssittiin tutulla parinvaihto-periaatteella tunti kutakin kolmea tanssia. Jokaisen tunnin alussa Pirjo opetti pari uutta kuviota ko tanssista. Kuviota minun on nykyään helppo omaksua, mutta oli hyvä että Pirjo alkuun muistutti buggin perusjutuista: askel rullataan päkiän kautta koko jalkapohjalle, välissä polvi suoraksi (ei lukkoon) ja lyhyt taka-askel.

Talven/kevättalven suunnitelmissa on loppiaisena mennä Kasnäsiin Kimmo ja Marika Lasasen viikonloppuleirille, helmikuussa Hurmion Nääs-leirille Tampereelle, maaliskuun alussa Aaltosten Sarin ja Jarin oppiin Vammalan Ellivuoreen ja maalis-huhtikuun vaihteessa toistamiseen Aaltosten viikonloppukurssille, tällä kertaa Kartanon Kievariin Äänekoskelle. Nämä siis alustavia suunnitelmia, katsotaan mikä toteutuu...

Mummin tanssijalka se vain vipattaa ja vipattaa. Kunnes päässäkin alkaa vipattaa :):)

Hanna Hesassa

Espanjan matkasta johtunut tanssitauko loppui torstaina, kun pääsin Käpylän työväentalolle Törmäsen tanssikoulun tangotreeneihin. Tavallisesti Käpylässä opettaa jompi kumpi ”pojista” - Törmäsen Antti tai Kainulaisen Joonas, mutta torstaina opettamassa oli koulun kolmas ope Hanna Tuominen.

Kolmen treenitunnin aikana Hanna pitäytyi perusjutuissa - askeltekniikkaa, tanssiasentoa, ohiaskelia, linjoja ja käännöksiä. Hän muistutti sekä miehiä että naisia painamaan joka askeleella koko jalkapohjan maahan. Kanta-askeleelle astuttaessa ei tarvitse nostaa varpaita liian ylös, kunhan kantapää koskettaa ensimmäisenä maata - ja vielä tarkemmin kantapään ”etuosa”, ei kantapään terävä takareuna. Tällöin askel asettuu maahan pehmeämmin. Samoin jalkapohjan etupäässä: Paino pysähtyy päkiöille - jos paino painottuu varpaille, tasapaino häiriintyy.

Hanna kehotti kohdentamaan jalkapohjan painoa enemmän jalkapohjan sisäsyrjälle ja isovarpaalle kuin ulkosyrjälle tai pikkuvarpaalle. Tämä parantaa tasapainoa ja tukee myös sitä, että reidet pysyvät mahdollisimman kiinni toisissaan.

Ohiaskelia Hanna harjoitutti pyörivällä kuviolla, jossa kumpikin otti ohiaskelia vuoroin eteen ja vuoroin taakse. Ja koko ajan viejän vas olkapää oli kiertyneenä eteenpäin. Kierron säilyttäminen tuntui useimmille viejille olevan hankalaa.

Kiva, perusasioihin keskittyvä treeni. Tykkään sekä Antin että Joonaksen opetustyylistä, mutta väliin on kiva tanssia naisen ”jalanjäljillä”.

Wanhaa tangoa

Sunnuntaina Kievarissa jatkettiin vanhalla tangolla Juhani Tahvanaisen ja Tytti Ariman kanssa. Osaavimmat parit eivät osallistuneet parinvaihtoon, joten vaihtoringissä oli pääosin tanssijoita joiden vanhatango oli alkeis- ja alkeisjatkotasoa, lukuunottamatta yhtä osaavaa naisviejää. Tämä sopi hyvin minulle, sillä minun vanhan tangon taitoni ovat vasta heräilemässä.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut pari kertaa vanhan tangon opissa sekä Tahvanaisella että Kärnän Pirjon ja Astikaisen Maijan tunneilla. Näillä kerroilla en ihastunut ko tanssiin, enkä sen jujua oikein äkännyt. Tämän takia osallistuin Tahvanaisen sunnuntaiseen tangopäivään epäluuloisena ja innottomana. Yllätyinkin suuresti kun tunsin saavani kiinni vanhan tangon juonesta, ja aloin jopa ihastua siihen :):)

En tiedä mitä Juhani oli etukäteen suunnitellut, mutta seurattuaan hetken meitä oppilaita hän - minun onnekseni - aloitti vanhan tangon opetuksensa alkeista - ja pysyi koko kolmetuntisen kurssin ajan aika perusasioissa. Ehkä tämä oli yksi tekijä, joka tällä kertaa helpotti minua pääsemään kiinni vanhan tanssin jujusta. Toinen tekijä lienee se, että olen tangotaipaleellani pidemmällä kuin aiemmille vanhan tangon kursseille osallistuessani - ja kykyni omaksua tangoa kuin tangoa on parantunut. Ja ehkä myös Tytin aktiivinen osallistuminen opetukseen niin viejänä kuin ”apuopettajana” helpotti uuden tanssin omaksumista.

Moni kurssilainen sai Tytiltä tanssin lomassa henkilökohtaisia korjausehdotuksia omaan tanssiinsa. Kiitos niistä. Kerran tanssirinki meinasi jopa pysähtyä, kun useampi seuraaja kerääntyi Tytin ympärille kuuntelemaan hänen vinkkejään seuraajan tanssiasennosta.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorina. Mies seisoo suorassa ja nainen seisoo hänen edessään siten, että parin jalkaterien väliin jää noin 10 senttiä. Nainen nojaa peppu tiukkana kevyesti miehen rintaan. Mies asettaa oik kätensä kyynerpäästä taivutettuna kyynervarsi hieman alaviistoon lähes suoraan eteensä - kainalossa vain pieni (5 cm) hajurako - siten, että miehen kyynervarsi koskettaa tukevasti naisen vas kylkeä. Miehen oik käsivarren merkittävä tehtävä on tukea naista siten, ettei tämä etenkään haastavissa käännöksissä ajaudu miehen kainaloon. Miehen oik käden sormet ovat rentoina - jopa velttoina - eivätkä välttämättä edes kosketa naisen selkää.

Nainen nostaa vas kätensä miehen oikean käsivarren yli siten, että naisen olkavarsi nojaa miehen oik olkavarteen ja naisen käsivarsi on rentona miehen keski/yläselässä (tai vaihtoehtoisesti kaulalle kiertyneenä). Miehen vas käsi ja naisen oik käsi ovat kiinni toisissaan ilmavan kevyesti joko naisen olkapään tasolla tai alhaalla lanteiden korkeudella. Miehen käsivarsi hieman pidemmällä naisen puolella kuin perustangossa, mutta mies ei kuitenkaan paina naisen käsivartta tämän olkapään taakse.

Vanhassa tangossa naisen ja miehen olkapäät ovat periaatteessa vastakkain, mutta naisen vas olkapää ja miehen oik olkapää ovat lähempänä toisiaan kuin vastakkainen puoli eli naisen oik ja miehen vas olkapää. Tästä tulee vaikutelma, että naisen ylävartalo olisi hieman ”auki”, vaikka näin ei olekaan. Nainen katsoo samaan suuntaan kuin mies eli omalle oikealleen tai miehen vas olkapään yli - mitä Tytti itse suosii - mutta ei vasemmalle kuten perustangossa.

Helpoimmillaan vanha tango kulkee HNNH-rytmillä. Juhani suositti perusaskeleeksi seuraavaa: Nainen astuu vas jalalla isosti vasemmalle (H), oik jalalla lyhyesti takaisin oikealle (N), vas jalalla lyhyesti vasemmalle (N) - NN-askeleet voi tehdä lähes paikallaan - ja lopuksi oik jalalla pitkälle taakse (H). Minkä jälkeen uudelleen alusta, jolloin vasemmalle astuva vas jalka (H) kiertää oik tukijalan kautta. Periaatteessa lähes jokaisen askeleen voi  astua joko sivulle, taakse tai eteen. Etenkin naisen on tärkeä astua hitaat ja etenevät nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä ja käännöksissä tiukkoina ristiaskelina.

Kuvioissa Juhani kävi läpi mm. mustalaiskäännöstä, jossa mies saattaa viedä naisen joko omalle oikealle tai vasemmalle puolelleen taikka keskelle suoraan itseään kohti. Tällöin nainen jatkaa käännöstä ohittaen miehen itsestään katsoen joko vasemman tai oikean kautta taikka astuu askeleet suoraan miestä kohti.

Vanhaa tangoa tanssitaan mahdollisimman rennosti. Kevyesti svengaten ja rauhallisesti nauttien.

Susaa edelleen

Keskiviikkona oli Pirjo Kärnän tanssikoulussa neljäs perättäinen Susan tangoilta, jossa Susa opetti argentiinalaisen tangon alkeita - sopivan yksinkertaisesti ja riittävästi toistaen. Paljon väkeä ja tasaparit, mikä lupasi mukavaa iltaa.

Susa tanssittaa meitä edelleen ei-vartalokontaktissa. Tämä(kin) vaatii hyvää ja tukevaa raamia. Sekä viejän että seuraajan tulee pitää molemmat käsivartensa paikallaan ”raamissa”, ja liikuttaa ja kiertää vahvasti ja määrätietoisesti vain ylävartaloa, jolloin käsivarret tietty liikkuvat mukana. Ylävartalo pidetään sivusuunnassa suorassa, ei heijausta eteen eikä taakse, ei oikealle eikä vasemmalle. Ajovalot, kuten Susa nykyään sanoo - ei enää tissit, tulee osoittaa koko ajan paria kohti.

Ei-vartalokontaktissa tanssiessa seuraaja hakee tuen tanssiraamille omasta vas ja viejän oik käsivarresta. Viejä pitää oik käsivartensa tukevasti vartalonsa etupuolella, ettei seuraaja valu liikaa viejän oik kainaloon. Viejä asettaa oik kämmenensä painavasti (ei puristaen) seuraajan vas kylkeen/selkään ja seuraaja antaa selkeän vasteen selällään (nojaa) viejän oik kämmeneen. Tämän lisäksi seuraaja puristaa tukevasti (yllättävän kovasti) vas kämmenellään viejän oik olkavartta takaapäin. Tai vaihtoehtoisesti pitää vas kämmenensä miehen oik olkapään takana (tai vartalokontaktissa jopa viejän kaulan ympärillä). Susa suositti meille ensimmäistä vaihtoehtoa. Parhaimmillaan tämä kontakti - viejän oik käsivarsi/kämmen ja seuraajan vas kylki/selkä sekä seuraajan vas käsivarsi/kämmen ja viejän oik olkavarsi/yläselkä - muodostaa tukevan, sitovan ja liikettä ohjaavan tuen ja vasteen eli raamin viejän ja seuraajan välille.

Nyt vasta ymmärsin, mitä Susa tarkoittaa kun hän puhuu 5-askeleesta (5 steps) ja 3-askeleesta (3 steps). 5-askel tarkoittaa arkkutangon perusaskeleen (täällä) alkuosaa eli viittä ensimmäistä askelta, joka on naisella vas eteen, oik sivulle, kaksi ohiaskelta taakse (vas,oik) ja ristiaskel sekä painonvaihto edessä olevalle vas jalalle. 3-askel taas tarkoittaa samaisen perusaskeleen (8 steps) kolmen askeleen loppuosaa - naisella ristiaskeleessa painottomana oleva oik jalka astuu taakse, vas sivulle ja oik yhteen.

Susa opetti naisille uuden jalan boleo-nimisen liikkeen. Nainen tekee sen miehen ohjauksesta otsossa, kun mies ikäänkuin kääntää etuotson takaotsoksi, muttei käännäkään. Tällöin nainen heittää rennosti takaotsoon lähdössä olevan jalan polvesta ilmaan vastakkaista pakaraansa kohti, minkä jälkeen hän palaa takaisin jatkamaan etuotsoja.

Toinen uusi kuvio jätettiin hautumaan. Siinä nainen kiertää miehen viidellä askeleella tämän vas kautta päätyen ristiaskeleeseen ja samalla mies kääntyy ristiaskeleella oman akselinsa ympäri 180 astetta. Nainen aloittaa astumalla vas jalka eteen (1), oik jalka oik sivulle (2), vas jalka taakse ristiin oik tukijalan kautta kiertäen (3) ja oik jalka (4) oik sivulle/etuviistoon (aloittaa miehen kiertämisen). Sitten nainen jatkaa miehen kiertämistä astuen vas jalalla ympyrälinjaa eteenpäin (jalkaterät miestä kohti) ja kääntyy samalla vas päkiän päällä 180 astetta ja päätyy ristiaskeleeseen, jossa paino edelleen edessä olevalla vas jalalla ja oik jalka painottomana tämän takana (5). Lopuksi jatketaan 3-askeleeseen eli oik taakse, vas sivulle ja oik viereen.

Ei tästä mummista näillä metreillä enää arkkutanssijaa tule, mutta arkun haastaviin kuvioihin on kiva tutustua ja vaativasta vi-se -tekniikasta on varmasti hyötyä rakastamassani suomitangossa. Susa oli keskiviikkona parhaimmillaan: pitkäpinnainen, auttavainen, spontaani ja lämmin. Ihan paras :):)