Lisää lavafoksia

Perjantai-iltani täyttyi hitaasta lavafoksista. Ihana treeni-ilta Puistokulmassa, jossa Jari Aaltonen opetti koko illan hidasta lavafoksia - kolme tuntia iloista ja letkeän sitkeää tanssia. Isolla porukalla ja lähes tasaparein. Ja pisteenä iin päälle lähes kaikki paikalle tulleet tanssijat vaihtoivat paria eli minäkin sain tanssia kymmenien erilaisten ja eritasoisten viejien viennissä. 

Kyseessä oli Astikaisen Maijan tanssikoulun erikoisilta, jossa Aaltosen Jari oli vierailevana opettajana. Paikalla oli Maijan kurssien perusporukan lisäksi myös uusia ”ulkopuolisia” naamoja.

Jarin lavafoksin askellus (HNNHNN) poikkesi Pirjon tyylistä (täällä), mutta kummassakin on sama perusta. Jari suositti, että NN-rytmiä ei laske nopea,nopea, koska tällöin askeleet astuu herkästi liian nopeasti. Jari kehotti laskemaan HNNHNN esim seuraavasti: hii-das, ohi, ohi ja hii-das, eteen, eteen. Hänestä lavafoksin ns. hitaiden ja nopeiden askelten ero on vain hitusen hieno - nopea- tai ohi-askeleet venytetään ja maadutetaan lähelle hitaat-askelia :)

Jarin perusaskel oli seuraava: Nainen astuu vas jalalla taakse (H) ja kaksi ohi askelta oik ja vas jalalla (NN) - vartalossa voimakas kierto menosuuntaan, miehellä oikealle. Seur hitaalla askeleella (H) mies kääntää vas kyljen menosuuntaan astuen vas jalalla kylki edellä (naisella oik kylki ja oik jalka). Tärkeää on koota toinen jalka edellä astuneen jalan viereen, ennen kuin astuu kaksi seuraavaa nopeaa askelta menosuuntaan (NN) kylki johtoisesti. Ja alusta… Avatessa tanssin promenadi-askeliin Jari muistutti katsomaan joko (ylös) eteenpäin tai kohti paria, mutta ei alaspäin, mikä kuulemma herkästi tapahtuu. 

Lavafoksia voi tanssia hajuraolla leikitellen tai lähikontaktissa fiilistellen. Kaikki käy, mutta tärkeintä on löytää yhteinen juttu parin kanssa. 

Puistokulmassa oli paljon osaavia viejiä - ja tietty seuraajiakin. Taitavat viejät mahdollistivat sen, että nautin treeni-illasta tosi paljon. Lyhyen alkukankeilun jälkeen osan kanssa heittäydyin kivaan tanssileikittelyyn ja osan kanssa nautin rauhallisemmasta ja tunnelmallisemmasta viennistä.

Nautin illan jokaisesta tanssista. Osasin ja uskalsin nauttia :)

Jarin bluesia

Pitkästä aikaa päätin taas kokeilla tanssia. Tanssia, joka ennen koronaa oli intohimoni ja ihastukseni. Mutta jonka pitkän koronatauon ja sen jatkeena tulleen lonkkavaivan takia olen useasti päättänyt jo lopettaa kokonaan. Mutta toistuvasti olen päätynyt uudelleen tanssisalille. Ja aina tykännyt. Mutta, mutta… 

Tällä kertaa olin Maija Astikaisen torstaikursseilla, jossa poikkeuksellisesti opettamassa Aaltosen Jari - vanhan linjan tanssiope Oulusta - ilman tanssiope-vaimoaan Saria. Opetusparina Jarilla oli yksi Maijan osaavista assarinaisista, joka pysyi hyvin Jarin viennissä ja tanssi kauniisti.

Osallistuminen tanssikurssille pitkästä aikaa jännitti. Mahdunko joukkoon? Saanko kokemuksen, että vanha ja lonkkavaivainen mummi kelpaa tanssipariksi? Vai korostuuko kömpelyyteni ja jäykkyyteni?

Turhaa jännitin ja pelkäsin. Heti aulassa Maija otti minut vastaan iloisesti tervehtien. Jo solahdin nopeasti iloiseen tanssijoukkoon. Osaksi heterogeenistä treeniporukkaa. Ja nopeasti tunnistin suuren osan kurssilaisista vanhoiksi ”tutuiksi”, vaikka en ns. ydinporukkaan kuulukaan enkä erakkoluonteena kaipaakaan.

Jari opetti tuttuun jarimaiseen tyyliinsä - Jari-vitsejä viljellen :) Tykkäsin siitä, että hän jaksoi (taas) kerrata lavatanssin perusjuttuja. Varsinkin pitkän tanssitauon jälkeen, ne olivat minulle tervetulleita. 

Paino edessä - päkiöiden päällä - vakioissa A-asento. Rennot polvet, hyvä lapatuki ja rento ylävartalo. Oikeassa tanssiasennossa kummankin vas jalka mahtuu heilahtamaan parin oik sivulla vapaasti. Ei saksikäsiä :) Eli miehen oik käden sormet ovat yhdessä naisen selässä - lempeän tukevasti.

Ja sitten itse bluesiin :) Blues-nimisellä tanssilla ei ole tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa. Blues-tanssia taas on kahta erilaista: Toista tanssitaan ns. swing-musiikin tahtiin ja toista ns. hitaaseen musiikkiin - usein samaan musiikkiin kuin hidasta lavafoksia. Ja juuri tätä jälkimmäistä bluesia - hidas-tanssi-bluesia - Jari opetti. Hän myös kertoi, että aiemmin bluesia tanssittiin enemmän, mutta sittemmin hidas lavafoksi on sen sivuuttanut. 

Jari opetti perusaskeleet naiselle seuraavasti. Oik jalka oik sivulle (sivulle) ja vas jalka viereen (tap). Ja takaisin. Sitten vas jalka vas sivulle ja oik jalka viereen. (Sen sijaan, että laskee sivulle, tap voi laskea myös hii-das, jolloin korostuu tanssin plastisuus ja pehmeys.) Tämän jälkeen tanssisuuntaan neljä askelta, jotka nainen astuu taaksepäin. Näin askeleet mahtuvat hyvin kahdeksaan laskettaessa :) Halutessaan voi tietty tehdä useampia sivulle-tap -askeleita ja/tai astua tanssisuuntaan vähemmän tai enemmän kuin neljä askelta. 

Lisäksi opittiin mm. avauksia, promenaadeja ja käännöksiä. Ja salmiakkikuvioita. Kivoin kuvio oli romaanikäännöksen ja arkkukäännöksen yhdistelmä. Naisen palatessa oik astutulta tap-askeleelta mies avaa hänet oik kyljelleen promenaadiasentoon. Kaksi promenaadiaskelta menosuuntaan, romaanikäännös, minkä jälkeen nainen astuu kaksi ohiaskelta taaksepäin menosuuntaan. Tämän jälkeen nainen kääntyy miehen sivulla taas avaukseen, ottaa kaksi promenaadiaskelta, minkä jälkeen mies ohjaa naisen kahdella askeleella kiertämään edestään, ja lopuksi sulkee tanssiasennon. Minä ymmärsin omalla tanssislangilla kirjoitetun jutun, mutta tiedä muista ?? :):)

Kolmeen treenituntiin mahtui paljon tanssia ja tiheää parin vaihtoa. Ihanaa, että kaikki (kolmea vakiparia lukuunottamatta) vaihtoivat paria. Toisin kuin Helsingin tanssikurssien sinänsä ihanissa tangotreeneissä, joissa suurin osa ei nykyään vaihda paria. Ilman vakiparia treeneihin tulevalle on suuri harmi, jos kymmenistä kurssilaisista löytyy vai viisi vaihtavaa viejää. Jännä, että eri treenipaikoissa on niin erilaisia käytäntöjä… Tosin ennen koronaa myös Helsingin tanssikursseilla lähes kaikki vaihtoivat paria riippumatta siitä, olivatko tulleet harjoituksiin yksin vai kasin.

Parasta torstai-illassa oli, että hyväksyin itseni, ikäni ja haluni tanssia. Ja annoin itselleni luvan nauttia tanssihetkestä ja siitä, miten musiikki elää kropassani. Ja lonkka jaksoi menossa mukana :) Ja nautin. Kiitos taas Maija - ja vähän Jarikin :)

Tangoa alkeista

 Maaliskuun (täällä) jälkeen jatkoin käymistä treeneissä 1-2 kertaa viikossa. Alkuun vain Sekahaun ”turvallisissa” harjoituksissa Tapiolassa, mutta vähitellen aloin käydä myös Pirjo Kärnän viikkokursseilla Malmilla ja keravalaisen Taitokolmion kesätreeneissä Männistön lavalla Kellokoskella. Jonkun kerran poikkesin myös Maija Astikaisen kursseille tällä viikolla uskaltauduin jo mukaan Lasasen Kimmon tangotreeneihin Espoon vpk-talolle. 

TanssiGurun Kimmo opettaa aina kunkin vuorossa olevan lavatanssin perustekniikkaa mukavasti ja selkeästi. Tällä viikolla tiistaina oli vuorossa tangon alkeet ja torstaina tangon keskitaso. Osallistuin molempiin, ja teki hyvää. 

Kimmo on yksi harvoja pääkaupunkiseudun opettajia, jonka alkeistunnit ovat todella alkeita. Ja jonka alkeistunneilla ainakin tiistain perusteella tuntuu todella käyvän myös aloittelijoita. Useiden opettajien viikkotunneilla käy samat (osaavat) vakikävijät oli treenit nimetty alkeis- tai jatkokursseiksi. Eli jos haluat oikeita tanssin alkeita, mene Kimmon alkeistunneille :) Eikä alkeiden kertaaminen tee osaajillekaan koskaan pahaa, kuten olen blogissani useasti todennut.

Tiistain tangoalkeista minulle jäi selkeimmin mieleen ylävartalon vastakierrosta seuraavaa. Ylävartalo sekä viejällä että seuraajalla kiertyy vyötäröstä ylöspäin. Lanteet pysyy seuraajaa kohti. Paitsi ohiaskelissa ja avauksissa, joissa kierto lähtee lantioista asti. Seuraaja kiertyy kevyesti viejän johtaessa liikettä. Ylävartalo kummallakin rentona, mutta jämäkkänä. Käsivarret kiinni olkapäissä.

Torstain keskitason tangon kolmetuntisessa opeteltiin rytmirikkoja ja ”nopeaa” tangoa. Rytmirikoista tykkään, mutta tango, jossa on paljon perättäisiä nopeita askeleita, ei ole niin mieleeni. Rakastan viipyilevää tangoa, jossa on mutta rauhallisia ja tunteella tehtyjä lyhyitä linjoja. Lyhyellä tarkoitan askeleen pituutta, en liikkeen kestoa :)

Suomalainen perustango pienellä latinotwistillä ja pateettinen suomeksi laulettu tangomusiikki ovat edelleen suursuosikkejani. Core kuntoon, tunteet peliin ja menoksi, mummoseni :):)

Tanssia koronan jälkeen

Lokakuun tangolauantain (täällä) jälkeen koronatilanne paheni - jälleen kerran. Tangot ja muut loppuivat - ilo katosi elämästämme - jälleen kerran. Käperryimme päiviksi etätöihin oman tietsikan ääreen ja illoiksi sohvalle oman telkun ääreen - jälleen kerran.

Yli kaksi vuotta tanssitaukoa - paria lyhyttä väliviikkoa lukuunottamatta - on lähes seitsenkymppisen mummon elämässä aika paljon - ehkä jopa liian paljon. Kroppa rapistuu ja paikat jäykistyvät. Mieleen ehtii hiipiä ajatus koko tanssihomman lopettamisesta. Ajattelee vakavissani, että tanssini tässä elämässä oli tässä.

Koronan rauhoituttua - jälleen kerran - aloin kuitenkin vaivihkaa selailla eri tanssikoulujen ja -seurojen kurssitarjontaa. ”Kunhan vaan kattelen.” Halu parketille oli kova ja kaipuu musiikin vietäväksi yltyi yltymistään. 

Pienin ja varovaisin askelin uskaltauduin uudelleen tanssikurssille. Jännitti yllättävän paljon, jopa pelotti. Eniten minua huolestutti tasapainon huonontuminen ja se että tanssistani olisi kadonnut minulle tärkeä keveys ja ”helppous”. Ja mahdollisen koronatartunnan takia jännitin myös tanssitreenien vaihtorinkiä.  

Halu ja kaipuu tanssin pariin kasvoi kuitenkin vastustamattomaksi. Päätin, että aloitan paluun (lähes) alkeista ja ”turvallisen” tuntuisesti oman ikäisessä, ”hyväksyvässä” seurassa. 

Pitkän koronatauon jälkeen kokeilin tanssia ensimmäistä kertaa tämän vuoden maaliskuussa Sekahaun 60+ -ryhmässä Tapanilassa. Sekahaku on turkulainen tanssiseura, joka on pari vuotta järjestänyt tanssikursseja myös Helsingissä. Keskiviikkoisin Auvo Viita-Aho opettaa Tapanilan työväentalolla ensin pari tuntia ”eläkeläisryhmää” ja tämän jälkeen ”tavallista” alkeis/keskitaso-ryhmää. 

Astuin arastellen ja jännittyneenä työväentalon ovesta sisään. Tunsin pian olevani oikeassa paikassa. Opettajan lisäksi juhlasalissa oli runsaat 20 tanssista innostunutta eläkeikäistä - suurin osa oli naisia. Äkkäsin heti hymyilevän Pirkon, joka on tuttu vakitanssija Pirjo Kärnän treeneistä Malmilta. Istuin hänen viereensä ja innostuneena vaihdoimme kuulumisia ja tuntemuksia koronatauon ajalta. Tunsin tulleeni ”kotiin”. Rauhotuin ja rentouduin.

Alkoi Auvon fusku. Vaihtoringissä oli kymmenkunta naista ja vain kaksi miestä. Mutta fuskua voi harjoitella hyvin myös yksin. Ja niin teinkin. Aloin nauttia musiikista ja liikkeestä sekä tanssifiiliksestä, joka voimistui sisälläni. Tanssin ja tutun lavamusiikin aikaansaama mielihyvä alkoi levitä kehooni.

Parasta koko kurssilla oli se, että opettaja Auvo oli mukana vaihtoringissä - kolmantena miesviejänä. Ja kun porukkaa ei ollut kauheasti, niin oma vuoro tanssia osaavan viejän eli opettajan kanssa tuli useita kertoja tunnin aikana. Auvo keskittyi tanssimaan jokaisen kohdalleen tulleen seuraajan kanssa huomioiden ihanasti juuri tämän seuraajan tanssitaidon ja -kokemuksen. Asia, johon kiinnitin erityistä huomiota, sillä tätä ei jokainen miesopettaja viitsi eikä vaivaidu tekemään. Uskon, että opettajan asenne tuntui mukavalta jokaisesta kurssilla olleesta naisesta. Minä nautin monta kertaa hyvästä viennistä ja mukavasta tanssihetkestö, kun osaava viejä tanssi hetken juuri minun kanssani sovittaen tanssimme minun osaamistasolle.

Innostukseni tanssiin palasi eläkeläistanssijoiden hyväksyvässä ilmapiirissä. Ja Auvon huomioivassa, läsnäolevassa ja osaavassa opetuksessa. Tunne siitä, että tanssi on - kaikesta empimisestä huolimatta - minun juttuni ja minun mielihyväni lähde, voimistui. Kiitos Auvo :)