Selvyyttä hitaaseen foksiin

Jyrki Keisalan hitaan foksin iltatreenit Myyrmäessä. Hänen mukaansa suomalaiset tanssiopettajat ovat päättäneet että Suomen tanssikansalle opetetaan helpotettua slow foxia eikä kilpatanssina tunnettua vauhdikkaasti etenevää, tilaa vievää ja tarkasti säädeltyä slow foxia. Ja hyvä näin.

”Helpotetussa” slow foxissa eli hitaassa foksissa viejä askeltaa HNNHNN-rytmin aloittaen oik jalalla eteenpäin paria kohti (H), vas ja oik jalka eteenpäin ohiaskelina (N,N), vas jalka eteenpäin paria kohti (H), oik jalka vasemmalle sivulle (N), vas jalka tämän viereen ja painon siirto oik jalalta vas jalalle (N), jotta hän voi taas aloittaa oik jalalla. Huomaa, että kumpaakaan hidasta ei astuta ohiaskeleena. ”Oikeassa” slow foxissa myös loppuosan kaksi nopeaa askelta astutaan vauhdikkaan etenevästi menosuuntaan.

Hitaan foksin olemukseen kuuluu selkeät vartalon kierrot ja lainemaiset vartalon nousut. Ensimmäisen HNN-askelluksen aikana viejä on vastakierrossa eli aloittaessaan oik jalallaan vas kylki johtaa (seuraajalla oik kylki) ja ja toisen HNN-askeluksen alkaessa kiero kääntyy toiseen suuntaan eli viejällä johtaa oik kylki (seuraajalla vas kylki). Vartalon nousut Jyrki jätti seuraavaan kertaan...

Oik käännöksessä nainen astuu ensimmäiset nopeat askeleet miestä kohti, ei ohiaskelina. Vas käännöksen mies voi viedä ohiaskelilla ilman avauksia taikka ohjata naisen HNNHNN-rytmin aikana kahteen avaukseen molemmilla hitailla tai yhteen avaukseen jommalla kummalla hitaalla. Eli vas käännöksestä on neljä erilaista vaihtoehtoa. Joten tarkkana leidikset, kuten Susa sanoisi :):)

Jyrki muistutti viejiä avauksen tekniikasta. Avauksen alussa viejä ohjaa seuraajaa samalla tavalla kuin ohjatessaan hänet ohiaskeliin, ja vasta aivan loppuvaiheessa viejä antaa oik kädellään viestin seuraajan selkään että tarkoitus onkin jatkaa liikettä avaukseen asti.

Hidas foksi muistuttaa liikekieleltään ja tunnelmaltaan hidasta valssia - liitelevää ja tunnelmallista. Joskin svengaavampaa ja vähemmän pönäkkää.

Askella tangoa

Tänään oli kolmas Merja ja Kari Filpuksen tangon tehopäivä. Eka oli tammikuussa (täällä), toka helmikuussa (täällä) ja neljäs eli viimeinen on tulossa huhtikuussa. Ja taas oli superihanaa: osaavat opet sekä luovia, mutta lempeitä viejiä ja paljon tanssia.

Tällä kertaa Merja ja Kari yrittivät muokata perustangoamme yhä enemmän tositangon suuntaan mm. siten, että he kehottivat meitä pidentämään toisen hitaan askeleen kestoa: hidas, hidas++ (eli hiiii-das), nopea, nopea. Kakkoshitaaseen voi varastaa pikkusen aikaa ensimmäisestä hitaasta, mutta pääosin lisäaika napataan kakkoshidasta seuraavasta nopeasta askeleesta. Lopputulemana toinen hidas askel on selkeästi pidempi kuin ensimmäinen hidas askel. Ja muutenkin kävi käsky rikkoa ahkerasti tangon tuttua HHNN-rytmiä.

Tämän lisäksi etenkin Merja tähdensi sitä, että tangossa hitaat askeleet pitää erottaa selvästi niin kestoltaan kuin usein tempoltaankin nopeista askelista, mutta nopeita askelia ei silti saa juosta läpi. Kuten hitaisiin, myös nopeisiin askeliin vauhti lähtee tukijalan ponnistuksesta. ja myös nopeiden askelten pitää olla niin hallittuja ja jäntevästi astuttuja, että halutessaan liikkeen voi pysäyttää kesken nopeita askelia. Ja myös nopeissa (kuten hitaissakin) taaksepäin astuttavissa askelissa kantapää pitää ehtiä painua maahan joka askeleella - muuten tanssista tulee helposti foksimaista hypähtelyä.

Tanssiasennossa on tärkeää, että kumpikin pitää olkapäät omilla puolillaan ja että viejä saa selkeän tuntuman oik kämmeneensä naisen vas puoleisesta yläselästä. Taakse astuttaessa jalka ojentuu lantiosta lähtien. Pylly ei saa törröttää. Kun astutaan hitaita askelia ja paino siirtyy uudelle tukijalalle, vartalo tulee relata ennen kuin astutaan seuraava askel. Vasta tämä saa tangon tuntumaan ja näyttämään sulavalta ja rennolta - ja kauniilta.

Kari muistutti viejiä keskittymään omaan vahvaan ja voimakkaaseen liikkeeseensä, jolloin seuraajat vastaavat tähän omalla liikkeellään. Seuraajia ei siis tarvitse erikseen viedä tai ohjata, vaan tarkoitus on, että seuraaja liikkuu itse aktiivisesti vastaten viejän liikkeeseen.

Paljon pieniä, mutta tärkeitä pointteja, jotka ymmärrän, mutta joiden siirtäminen omaan tangooni vaatii vielä kymmeniä ja kymmeniä treenikertoja. Ymmärtäminenkin on jo huomattavaa edistystä, sillä vielä vuosi sitten en olisi ymmärtänyt puoliakaan siitä mistä Merja ja Kari puhuivat :):)

Luova viejä ja herkkä seuraaja

Olin torstaina Joonas Kainulaisen kolmetuntisessa tango-opissa Käpylän työväentalolla. Viimeksi olin Antti Törmäsen tanssikoulussa helmikuussa, jolloin olin tyytyväinen opetukseen, mutta pettynyt viejien vähyyteen (täällä). Tästä johtuen menin Joonaksen Käpylä-treeneihin ilman odotuksia ja vähän pakon sanelemana ”kun parempaakaan treenivaihtoehtoa ei torstaille löytynyt”.

Mutta - yllätyin iloisesti: treeneissä oli miehiä (joukossa myös osaavia viejiä) yli tarpeen eivätkä naiset joutuneet/ehtineet seisomaan seinällä hetkeäkään. Joonaksen opetus oli ennakko-odotusteni mukaisesti selkeää, loogista ja sopivasti pilkottua. Enkä yhtään ihmettele, että viejät hakeutuvat Joonaksen opetukseen, sillä hän opettaa paljon ensisijaisesti viejiä. Ja kun viejät osaavat, on seuraajienkin helpompi oppia. Eli Käpylässä tanssin paljon, opin riittävästi ja viihdyin hyvin.

Ohiaskeltangossa Joonaksen mukaan viejä pitää vartalonsa suorassa astuessaan ensimmäiset kaksi hidasta eteenpäin (vas ja oik) ja vasta astuessaan kaksi - nopeaa tai hidasta - ohiaskelta viejä kiertää vartaloaan. Astuessaan ensin vas jalalla viejän ylävartalo on myötäkierrossa eli vas kylki johtaa, ja astuessaan tämän jälkeen oik jalalla vas kylki johtaa edelleen eli ylävartalo on tällöin vastakierrossa. Minun piti ihan kirjata, mitä myötä- ja vastakierto tarkoittavat, koska väliin minä sekoitan nämä kaksi termiä.

Seuraajan vartalo seuraa viejän vartalonkiertoja. Muuten Joonas painotti seuraajia tanssimaan koko ajan paino selkeästi päkiöillä ja astumaan taaksepäin päkiä edellä ”seinää tunnustellen” - keskivartalo tiukkana ja ylävartalo ryhdikkäänä. Ohiaskelissa askeleet astutaan samalle lankulle ja seuraajan katse on tulosuuntaan.

Joonas muistutti, että elävään ja nautittavaan tangoon ei tarvita monimutkaisia kuvioita. Riittää kun viejä rikkoo ahkerasti HHNN-perusaskellusta ja käyttää rohkeasti hidastuksia ja pysähdyksiä. Ja ilmentää kropassaan ja tanssissaan musiikin tunnelman ja voimakkuuden vaihteluja siten, että se välittyy myös seuraajalle. Eli seuraajan pitää olla hereillä ja herkkänä.

Tästä se Tango lähtee...

Lisää foksia

Tanssitaipaleeni alussa harmittelin, kun foksin osaamista pidettiin itsestään selvyytenä ja perusaskeleen jälkeen foksia oli vain harvoin ohjelmassa (täällä). Joten olin tyytyväinen, kun viikon sisällä pääsin kahdesti foksioppiin: torstaina Maijan ohjauksessa (täällä) ja eilen maanantaina Susan komennuksessa.

Susa Matsonin keskiviikkotunnit ovat aiemmin olleet keski- tai jatkotason tunteja. Tämän takia olinkin hämmästynyt, kun Susan foksi lähti ihan alkeista ja 1,5 tunnin aikana eteni vain peruskäännöksiin. Ilmeisesti Susa myötäili maanantaisten viejien taitoja - lähes kaikki miehet olivat aika noviiseja. Useimmat seuraajat olisivat pysyneet mukana myös mutkikkaimmissa kuvioissa ja mielikuvitusrikkaammassa viennissä. Mutta tällä kertaa mentiin näillä...

Susa tähdensi vakiotanssien perusjuttuja: vartalovienti, hitaissa askelissa vastakierrot, eteenpäin kanta-askelilla, askeleet astutaan ”lankulla”, reidet toisiaan hipoen, askelten välissä polvet yhteen ja naisen taka-askel ojentuu lantiosta lähtien.

Viimeisen tunnin Susa kertasi hitaan foksin perusaskelta. Nainen lähtee astumaan HNNHNN taaksepäin menosuuntaan - ensin kolme askelta sivuaskelilla: vas jalalla taakse (H), minkä jälkeen oik ja vas jalka taakse (N,N), ja sitten kolme askelta edelleen menosuuntaan, mutta miehen edessä: oik jalka taakse (H) sekä vas ja oik jalka taakse (N,N). Nainen astuu kaikki kuusi askelta tavallisesti päkiä edellä, mutta miehen kuuluisi astua ensimmäiset kolme askelta kanta, päkiä, päkiä ja seuraavat kolme kanta, kanta, päkiä. Kumpikin laahaa päkiöitä ja/tai kantapäitä lattiaa pitkin, niitä ei nostella maasta. Viejä kiertää vartaloaan ensimmäisen kolmen askeleen aikana siten, että hänen vas kylkensä johtaa ja toisen kolmen askeleen aikana siten, että hänen oik kylkensä johtaa.

Jos perusfoksi tuotti osalle viejistä vaikeuksia, niin hidas foksi oli joillekin täysin ylivoimainen. Mutta harjoitus tekee mestarin - sen olen itse oppinut kantapään kautta. Tai jos ei nyt ihan mestaria, niin lähes...

Kettuilua Puistokulmassa

Tällä viikolla Maijan torstaijatkoissa foksattiin eli tanssittiin, leikiteltiin ja nautittiin. Uskoisin, että kivaa oli muillakin kuin minulla. Maija soitti vuorotellen nopeita ja hitaita foksibiisejä, opetti pelkillä hitailla askelilla tehtyjä käännöksiä ja vikalla tunnilla kehotti porukkaa kokeilemaan 5-askel foksia 5-askel tangon tapaan.

Oikean käännöksen voi mukavasti astua kuudella hitaalla ja vasemman neljällä hitaalla askeleella. Molemmat lopetetaan yleensä kahteen nopeaan, miehen eteen kääntyvään askeleeseen. Vasempaan käännökseen lähdettäessä nainen kääntää heti oik jalkansa taakse oikealle, jatkaa vas jalalla rintamalinja menosuuntaan ja astuu kolmannen askeleen oik jalallaan ohiaskeleena miehen oik puolella tämän ollessa selkä menosuuntaan. Neljännellä hitaalla molemmat alkavat kääntyä takaisin lähtöasentoon. Ja lopun kahdella nopealla askeleella nainen kääntyy lopullisesti miehen eteen.

Foksia voi tanssia joko vartalokontaktissa, sopivalla hajuraolla tai etäisyyttä vaihdellen. Hidas,hidas,nop,nop -perusaskeleen lomaan rytmirikkoja, joista seuraaja saa vihiä viejän vartalokierroista. Ja 4-6 hitaan askeleen käännöksissä viejä saa seuraajan helposti omaan rytmiinsä, kun viejä madaltaa askeltaan tai tiukentaa raamiaan ja vartalo-otettaan.

Foksia voi tangon tapaan tanssia myös 5-askel rytmillä: hidas, hidas, hidas, nop,nop, jolloin aloittava askel vaihtuu jokaisen askelsarjan alussa. Foksin perusrytmin välissä oikean käännöksen voi välillä askeltaa 5-askel rytmillä.

Nauti elämästä - and fox it!

Erilainen tanssitreeni

Keravan Taitokolmio (täällä) kokeilee erilaisia tapoja nauttia liikkeestä ja tanssista, kuten Hannan ja Jyrkin mukava kolmetuntinen tammikuussa (täällä). Kokeilunhalusta isot plussat opettajille ja vapaaehtoisille seura-aktiiveille! Tämä on yksi syy, miksi välillä matkustan sähköjunalla tanssitunnille ”periferiaan”, vaikka lähempääkin löytyisi taitavia tanssinopettajia. Nopein lähijuna (Z-juna) ajaa muuten 21 minuutissa Helsingin rautatieasemalta Keravan asemalle, josta Taitokolmion treenipaikkoihin kävelee 5-10 minuutissa. Eli ei paha.

Tällä viikolla Taitokolmion ohjelmasta löytyi mielenkiintoinen iltatreeni otsikolla ”Musikaalisuus tanssissa”. Lupaava aihe houkutti minut taas junamatkalle. Etenkin kun ohjelman mukaan treeneihin voi osallistua, jos osaa tangon ja fuskun perusteet - eli ei vaadita jatko- tai edes keskitason tanssitaitoja. Toiseksi paikalla oli elävä muusikko Kai (Kaitsu) Lehmus soittamassa ja laulamassa. Ja kolmanneksi olen todellinen noviisi ko. aiheessa eli minun on vaikea hahmottaa miten siirrän kuulemani musiikin ja aistimani tunnelman tanssiini. Mutta haluaisin kiihkeästi oppia. Eli kolme hyvää syytä suunnata Keravalle.

Mutta ilta ei ihan täyttänyt korkeita odotuksiani. Kaitsu Lehmuksen ja tanssinoppettaja Tiina Rannan yhteistyö pelasi toki hyvin. Kaitsu loihti pianostaan Tiinan toivomia sävelkuvioita ja -tunnelmia ja Tiina esitteli meille kuvioita ja liikehdintää (ja taukoja), joilla sai Kain musiikin elämään ja näkymään tanssissaan. Mutta Tiinan innostus ei jostain syystä välittynyt minuun. Lukuunottamatta lopun tanssileikittelyä, johon en kuitenkaan rankan fuskurupeaman jälkeen enää jaksanut osallistua. Paikalla oli nimittäin osaavia ja kivasti fuskulla leikitteleviä viejiä, joten mummikin sai kieputella sydämensä kyllyydestä - tosin taitojensa ja voimiensa äärirajoilla. Tykkäsin, vaikka se mummista mehut veikin.

Ehkä iltafiilikseeni vaikutti myös eräs tuikituntematon viejä, joka parin ensimmäisen yhteisen tangoaskeleen jälkeen opasti minua tylysti: ”Jos ei osaa muuta kuin kävellä, tänne ei kannata tulla opettelemaan.” Meitä on moneksi - tanssitreeneissäkin.

Rumba-bolero

Suomen Tanssistudioiden lauantainen tanssikurssi (täällä) jatkui rumballa - tai ennemminkin rumba bolerolla. Suomessa lavoilla tanssitaan pääosin rumba boleroa, joka sopii suomalaiseen boleromusiikkiin. Siinä askellus lähtee eri iskulla kuin kansainvälisessä rumbassa ja kilpatanssirumbassa. Erotukseksi näistä ”oikeista” rumbatansseista tanssimaailmassa suomalaista lavarumbaa kutsutaan rumba boleroksi (ks. myös aiempi postaus täällä).

Rumba bolerossa rytmi lasketaan 1(2)34, jolloin 2-iskulla ei astuta askelta, vaan ainoastaan siirretään paino jalan päältä toisen päälle. Tahdin voi laskea myös hiii-das, nopea, nopea, mutta Sannu Heikkilä kehoittaa pitäytymään numeroissa. Jos askeleita ottaessaan hokee ”nopea,nopea”, nopea-sana saattaa houkuttaa tanssijaa astumaan liian nopeita, rumba boleroon sopimattomia askeleita.

Käden ali pyörähtäessään nainen on 3-iskulla kääntyneenä suoraan sivulle (myös katse) ja 4-iskulla takamus miestä kohti katsoen miehestä poispäin. Ja vasta 4-iskun lopulla nainen kääntyy nopeasti kohti miestä astuen samalla seuraavan 1-iskun askeleen vas jalallaan vasemmalle.

Seuraajan vas käännöksessä (paikanvaihto ohittaen viejä tämän vas puolelta) nainen kääntyy miestä kohti vasta aivan 4-iskun lopussa - miehen viennistä. Käännöksen alussa miehen on väistettävä, jotta nainen pystyy käännökseen lähtiessään liikkumaan suoraan miestä kohti. Vas käännökseen voi lähteä neljästä eri otteesta: suljetusta, avoimesta, yhden käden tai hyvää päivää -otteesta.

Minulle uusi, oikeaa ajoitusta ja tasapainoa vaativa kuvio: seuraajan vas käännös, jossa seuraaja pyörähtää 2-iskun aikana oman akselinsa ympäri. Kuvio lähtee avoimesta otteesta. Nainen astuu 1-iskulla oik jalallaan normaalisti miestä kohti/ohi, 2-iskulla (liike lähtee jo 1-iskun lopussa) nainen pyörähtää paikallaan (jalkoja ei irtoteta maasta, vaan ne pysyy peräkanaa oik jalka edessä) miehen sivulla (miehen rintamalinja on kääntynyt naista kohti) oik jalan päkiöillä ympäri oman vasemman kautta, jolloin paino on koko ajan oik jalalla ja vas jalka jää ristiin oik jalan editse tämän oik puolelle/taakse siten että vas jalasta vain päkiä on maassa. Pyörähdyksessä vähintään naisen oik ja miehen vas käsi ovat koko ajan kiinni toisissaan ja pyörähdyksen lopussa kädet ovat naisen edessä vyötärön korkeudella. Seuraavalle 3-iskulle nainen astuu normaalisti vas jalalla ja 4-iskulle taas oik jalalla kääntyen miestä kohti.

Taiturien kanssa rumba tuntui taas vaikealta ja haastavalta. Mutta oppia ikä kaikki.

Fuusiotangoa

Suomen Tanssistudiot (täällä) järjesti kaksipäiväisen seuratanssin viikoloppuleirin Helsingin Pitäjänmäessä - opettajina taitavat pitkänlinjan ammattilaiset Matti ja Sanna-Maria (Sannu) Heikkilä Vaasasta ja Juhani (Jussi) ja Maija Kuosmanen Kuopiosta. Osallistuin ensimmäiseen päivään eli lauantaihin, jolloin tanssittiin neljä tuntia tangoa ja kaksi tuntia rumba-boleroa.

Alkuun Matti ja Sannu kävivät pitkään ja huolella läpi suomalaisen lavatangon perusaskelta ja asentoa. Miehen askel lähteen oik tukijalan koukistuksesta, jolloin samanaikaisesti ylävartalo kiertyy vasemmalle (vastakierto), minkä johdosta vas jalka ojentuu eteenpäin ja lopulta astuu kantapää edellä maahan. Oik jalka keritään tämän uuden (vas) tukijalan viereen samalla kun vartalonkierto palautuu. Paino säilyy mahdollisimman pitkään oik tukijalan (takajalan) päällä. Sannun hokema ”takajalka, takajalka ja vastaanotto” tarkoittaa juuri tätä, ja oik tukijalan ponnistus siirtää vartalon painon kevyesti uudelle (vas) tukijalalle.

Nainen tekee vastaavan ”takajalka, takajalka ja vastaanotto” -työn, mutta astuen oik jalalla taaksepäin. Astuva jalka ojentuu lonkasta lähtien ja uudelle tukijalalle astutaan päkiöiden kautta. Suoraan taaksepäin ja varpaat alaspäin, ei ulkokierrossa (joskin lonkkaa kierretään auki, mutta ei lantiota). Seuraaja laskee varpaansa maahan vasta viejän jälkeen, mikä minulle edelleen tuottaa vaikeuksia. Tätä helpottaa, kun astuvaa jalkaa ojentaessaan nainenkin pyrkii pitämään vartalon painon tukijalalla ja nojaamaan viejään.

Vartalonkierto lähtee lonkista asti ja hartiat pysyvät kiinni ylävartalossa. Kiertoa voi tunnustella asettamalla kämmenet suoliluiden harjojen päälle, ja tuntea miten nämäkin liikkuvat. Katse ei käänny ylävartalon mukana, vaan suuntautuu koko ajan eteenpäin. Yksi taitoviejistä työnsi ystävällisesti oik olkapäätäni kauemmaksi, eli vinkki ryhdikkäämpään raamiin - ilmeisesti.

Sannu neuvoi, että mies pitää naisen selässä olevan oikean käsivartensa jäntevänä olkapäästä kyynerpäähän, mutta kyynärvarsi ja kämmen pidetään mahdollisimman rentona. Käsivarsi asetetaan siten, että kyynärvarren yläpää kyynerpään alapuolella koskettaa naisen vas kylkeä kainalon alla.

Lopuksi Jussi puhui fuusiotangon puolesta. Jussi kumppaneineen on kehittänyt omanlaisensa fuusiotangon, jossa lavatangoon yhdistetään vanhaa tangoa, argentiinalaista tangoa ja kilpatangoa luovasti soveltaen. Arkkutangon perusaskel sovelletaan suomitangoon sopivaksi seuraavasti: nainen astuu oik jalalla oikealle (H), vas jalalla ohiaskeleen menosuuntaan (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta (N,N).

Kilpatangosta (?) on kuulemma lainattu avaus, jossa ensimmäisen hitaan askeleen (H) jälkeen nainen kääntyy vas jalallaan miehen oik puolelle (H) ja astuu menosuuntaan kaksi promenadiaskelta (N,N), minkä jälkeen nainen kääntyy takaisin miehen eteen astuen normaalit suomitangon askeleet (H,H,N,N). Avaus on pieni, ja naisen lantio miehen lantion takana. Nainen voi katsoa joko miehen oik olkapään yli, miehen rinnan yläosaan (decolte) tai suoraan menosuuntaan. Sannu suosii kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka - jos oikein ymmärsin - menosuuntaan katsomista pidetään edellisiä modernimpana tapana.

Otsoissa kohtuus on kultaa, eli nainen ohjataan kerrallaan vain yhteen, kahteen tai korkeintaan kolmeen otsoon - yksikin otso rauhallisesti vietynä on usein riittävä koriste. Otsoissa naisen rintamalinja säilyy miestä kohden ja katse mielellään miehen silmissä tai rintamuksessa. Vaikka tangossa muuten tanssittaisiin tiukassa vartalokontaktissa, otsoissa naiselle annetaan tilaa. Muutenkin Jussi kehotti fuusiotangossa vaihtelemaan parin kontaktin tiiviyttä tunnelman ja liikkeen mukaan.

Hieno päivä! Bonuksena Jussin mukanaan tuomat taitavat, rauhalliset ja mukavat savolaiset viejät, jotka jaksoivat kärsivällisesti tanssittaa enemmän tai vähemmän haparoivia pääkaupunkilaisleidejä.

Ps. Uudempi postaus Jussin fuusiotangosta löytyy  elokuulta 2019

Viejämestarin tango-opissa

Torstaisin tätä mummoa ei pidättele mikään - pakko päästä Maija Astikaisen jatkotreeneihin Puistokulmaan. Ja kun eilen vuorossa oli vielä tango, ja Maijan apuna Timo Klemola, joka viikonloppuna oli valittu vuoden parhaaksi viejäksi (täällä). Joten tanssikengät kassiin ja menoksi.

Mukava ja selkeäsanainen Timo antoi viejille yksinkertaisia, mutta toimivia vinkkejä, joilla naisen saa ohjattua viejän tarkoittamaan suuntaa ja joilla tanssista tulee tangoa. Tanssi vartalokontaktissa ja vie vartalolla, ei käsivarsilla. Siirrä vartalo jokaisen astumasi askeleen päälle. Seiso ryhdikkäänä ilmavassa raamissa - pää vartalon jatkeena, älä kaadu naisen päälle. Oikea kämmen naisen selässä lapaluun alapuolella - tukevasti, mutta ei puristavasti, sormenpäät eivät saa ylittää selkärankaa.

Eteenpäin kanta-askelilla, ja muista vartalonkierrot. Maaduta myös jokainen nopea askel - äläkä vain juokse askelia läpi. Timon mukaan viejä astuu tangon toisen hitaankin askeleen herkästi liian kiireellä - ei malta rauhoittaa liikettä, kun on (muka) kiire tämän jälkeen tuleville nopeille askelille. Tangossa ei ole kiire - olennaista on etenevän liikkeen jäntevä pidättäminen.

Ja sitten pikkukuvioita - naisen askelin. Oik jalka taakse (H), vas jalka astutaan avaukseen miehen oik kainaloon (H), oik jalalla eteen (N), vas jalalla eteen (N). Tämän jälkeen nainen tekee otso-käännöksen vas päkiänsä päällä vetäen oik jalan kiinni vas jalkaan (H), astuu oik jalalla miehen editse takaisin tulosuuntaansa (H) ja lopuksi nainen tekee pistokäännöksen miehen sylissä kahdella nopealla (N,N). Seuraavaksi nainen astuu pitkitetyn (kahden tahdin) hitaan miehen kanssa naisen vasemmalle (H+H), mikä päätyy nopeisiin ohiaskeliin naisen astuessa taaksepäin ensin oik ja sitten vas jalalla (N,N).

Lopuksi Timo kertasi hitaan kahdeksikon vartalonkiertoja, joita hän on aiemminkin opettanut, mm. hitaita harjoiteltaessa (täällä). Tärkeää on, että vartalot pysyvät koko kahdeksikon ajan samalla korkeudella lattiaan nähden, eli vartalot eivät liiku ylös-alastasossa, vaan ainoastaan pyörivät poikittaissuunnassa. Kahdeksikon molemmat lenkit on tarkoitus tehdä yhtä suurina. Yleensä kahdeksikko tehdään neljän hitaan aikana. Vartalon kierrot näkyvät selvemmin, kun mies lähtee ensimmäiseen lenkkiin vastakierrosta eli selkä edellä, jolloin nainen lähtee vastaavasti rintamus edellä.

Seuraajienkin kelpasi, kun viejät oppivat viejämestarin opissa :):)