Suomen Tanssistudiot (täällä) järjesti kaksipäiväisen seuratanssin viikoloppuleirin Helsingin Pitäjänmäessä - opettajina taitavat pitkänlinjan ammattilaiset Matti ja Sanna-Maria (Sannu) Heikkilä Vaasasta ja Juhani (Jussi) ja Maija Kuosmanen Kuopiosta. Osallistuin ensimmäiseen päivään eli lauantaihin, jolloin tanssittiin neljä tuntia tangoa ja kaksi tuntia rumba-boleroa.
Alkuun Matti ja Sannu kävivät pitkään ja huolella läpi suomalaisen lavatangon perusaskelta ja asentoa. Miehen askel lähteen oik tukijalan koukistuksesta, jolloin samanaikaisesti ylävartalo kiertyy vasemmalle (vastakierto), minkä johdosta vas jalka ojentuu eteenpäin ja lopulta astuu kantapää edellä maahan. Oik jalka keritään tämän uuden (vas) tukijalan viereen samalla kun vartalonkierto palautuu. Paino säilyy mahdollisimman pitkään oik tukijalan (takajalan) päällä. Sannun hokema ”takajalka, takajalka ja vastaanotto” tarkoittaa juuri tätä, ja oik tukijalan ponnistus siirtää vartalon painon kevyesti uudelle (vas) tukijalalle.
Nainen tekee vastaavan ”takajalka, takajalka ja vastaanotto” -työn, mutta astuen oik jalalla taaksepäin. Astuva jalka ojentuu lonkasta lähtien ja uudelle tukijalalle astutaan päkiöiden kautta. Suoraan taaksepäin ja varpaat alaspäin, ei ulkokierrossa (joskin lonkkaa kierretään auki, mutta ei lantiota). Seuraaja laskee varpaansa maahan vasta viejän jälkeen, mikä minulle edelleen tuottaa vaikeuksia. Tätä helpottaa, kun astuvaa jalkaa ojentaessaan nainenkin pyrkii pitämään vartalon painon tukijalalla ja nojaamaan viejään.
Vartalonkierto lähtee lonkista asti ja hartiat pysyvät kiinni ylävartalossa. Kiertoa voi tunnustella asettamalla kämmenet suoliluiden harjojen päälle, ja tuntea miten nämäkin liikkuvat. Katse ei käänny ylävartalon mukana, vaan suuntautuu koko ajan eteenpäin. Yksi taitoviejistä työnsi ystävällisesti oik olkapäätäni kauemmaksi, eli vinkki ryhdikkäämpään raamiin - ilmeisesti.
Sannu neuvoi, että mies pitää naisen selässä olevan oikean käsivartensa jäntevänä olkapäästä kyynerpäähän, mutta kyynärvarsi ja kämmen pidetään mahdollisimman rentona. Käsivarsi asetetaan siten, että kyynärvarren yläpää kyynerpään alapuolella koskettaa naisen vas kylkeä kainalon alla.
Lopuksi Jussi puhui fuusiotangon puolesta. Jussi kumppaneineen on kehittänyt omanlaisensa fuusiotangon, jossa lavatangoon yhdistetään vanhaa tangoa, argentiinalaista tangoa ja kilpatangoa luovasti soveltaen. Arkkutangon perusaskel sovelletaan suomitangoon sopivaksi seuraavasti: nainen astuu oik jalalla oikealle (H), vas jalalla ohiaskeleen menosuuntaan (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta (N,N).
Kilpatangosta (?) on kuulemma lainattu avaus, jossa ensimmäisen hitaan askeleen (H) jälkeen nainen kääntyy vas jalallaan miehen oik puolelle (H) ja astuu menosuuntaan kaksi promenadiaskelta (N,N), minkä jälkeen nainen kääntyy takaisin miehen eteen astuen normaalit suomitangon askeleet (H,H,N,N). Avaus on pieni, ja naisen lantio miehen lantion takana. Nainen voi katsoa joko miehen oik olkapään yli, miehen rinnan yläosaan (decolte) tai suoraan menosuuntaan. Sannu suosii kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka - jos oikein ymmärsin - menosuuntaan katsomista pidetään edellisiä modernimpana tapana.
Otsoissa kohtuus on kultaa, eli nainen ohjataan kerrallaan vain yhteen, kahteen tai korkeintaan kolmeen otsoon - yksikin otso rauhallisesti vietynä on usein riittävä koriste. Otsoissa naisen rintamalinja säilyy miestä kohden ja katse mielellään miehen silmissä tai rintamuksessa. Vaikka tangossa muuten tanssittaisiin tiukassa vartalokontaktissa, otsoissa naiselle annetaan tilaa. Muutenkin Jussi kehotti fuusiotangossa vaihtelemaan parin kontaktin tiiviyttä tunnelman ja liikkeen mukaan.
Hieno päivä! Bonuksena Jussin mukanaan tuomat taitavat, rauhalliset ja mukavat savolaiset viejät, jotka jaksoivat kärsivällisesti tanssittaa enemmän tai vähemmän haparoivia pääkaupunkilaisleidejä.
Ps. Uudempi postaus Jussin fuusiotangosta löytyy elokuulta 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti