perjantai 29. kesäkuuta 2018

Nopeaa ja hidasta foksia

Foxtrot, quickstep, slowfox. Hidasfoksi, lavafoksi, foksitango, seurustelufoksi. Foksi on lähes jokaiselle suomalaiselle läpituttu vaihtoaskelin tanssittava seuratanssi, jonka perusrytmi on hidas,hidas,nopea,nopea. Kun netistä yrittää selvittää, miten nopea ja hidas foksi eroavat toisistaan, törmää sanojen ja nimikkeiden sekamelskaan.

Mitä minä olen termien sekametelisopasta ymmärtänyt? Soppaa on selvennetty mm. Suomen Tanssistudioiden sivuilla (täällä). Foxtrot (foksin kantaäiti) kehittyi 1900-luvun alussa Pohjois-Amerikassa, josta se jenkkisotilaiden mukana kulkeutui Eurooppaan. Englantilaiset kilpatanssijat puolestaan kehittivät foxtrotista 1930-luvulla kaksi toisistaan eroavaa kilpatanssia eli nopean, kevyesti hyppivän quickstepin (HHNN) sekä hitaan ja ylväästi liitelevän slowfoxin (HNNHNN).

Suomalaisilla tanssilavoilla tanssittava foxtrot eli foksi eroaa selvästi näistä kahdesta kilpatanssista. Suomi-foksille on vaihtoaskel-rytmin (HHNN) lisäksi tyypillistä korostettu jousto eli baunssi, joka ennemmin on peräisin one step- ja two step -nimisistä tansseista (never heard) eli ns. jatsitansseista (täällä) kuin amerikkalaisesta tai eurooppalaisesta foxtrotista.

Liiallinen termien selittely ja analysointi tuntuu kuitenkin sekoittavan vain lisää ja vaikeuttavan foksin ”oikean” askelluksen löytymistä. Eli foksissakin pätenee sama kuin seuratansseissa yleensä: Keskity pariisi ja anna musiikin ja tunteen viedä.

Torstaina olin Maijan torstaijatkoissa Pavilla, jossa kerrattiin suomalaista foksia. Maija apuna oli selkeäsanainen Timo Klemola parinaan sulavaliikkeinen Petra. Maija selitti yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi: lavoilla nopeaan foksimusiikkiin tanssitaan nopeaa ja leikittelevää foksia ja hitaaseen foksimusiikkiin hidasta ja tunteikasta foksia. Eli perusfoksienkin musiikki ja tanssitapa voivat erota suuresti toisistaan mm. siinä, miten nopeasti tai hitaasti askeleita astutaan ja miten paljon tanssissa on rytmirikkoja. Ja sitten on vielä nopeasta ja hitaasta foksista askellukseltaan ym eroava hidasfoksi, joka on slowfox-kilpatanssin kansanomainen lavaversio (täällä).

Foksia voi Timon mukaan tanssia sekä vartalokontaktissa että hajuraolla - nainen päättää etäisyyden. Kummassakin asennossa naisen on tärkeä nojata mieheen päin, liikkua menosuuntaan vasta miehen työnnöstä ja lähteä askeleeseen jalka edellä. Riippumatta siitä tanssitaanko hajuraolla tai ilman suomalaiseen foksiin kuuluu jouston lisäksi selkeä kanta-askel: Kun astutaan eteenpäin, niin kantapää koskettaa ensimmäisenä maata. Mies ylläpitää tanssiraamia oman ryhdikkyytensä lisäksi mm. asettamalla oik kätensä tukevasti - vaan ei puristavasti - naisen vas kylkeen siten, että kämmenen tyvi on naisen kylkikaaressa. Näytti siltä että Timon ranne ei edes koskettanut Petran kylkeä. Miehen käden/kämmenen asentoon ei vaikuta, onko nainen lähellä vai pienen etäisyyden päässä.

Nopeaan foksiin (HHNN) kuuluu oleellisesti rytmirikot - ne lisäävät tanssin iloa ja leikkisyyttä. Hitaaseen foksimusiikkiin Timo suositteli astumaan lähes yksinomaa hitaita askelia - tunteella ja viiveellä. Toisin kuin tangossa hitaasti tanssitussa foksissa ei ole äkkinäisiä liikkeitä, vaan tanssi viipyilee tunteikkaasti. Liike ei kuitenkaan pysähdy, vaan soljuu pehmeästi eteenpäin tehden välillä rauhallisia linjoja.

Viimeksi Merimelojien majalla ihmettelin, kun hitaan foksin soidessa eräs viejä ohjasi minut astumaan pelkkiä hitaita askelia. Kummaksuin vähän äärest rauhallista liikehdintää. Mutta vähänpä tiesin...

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Fuskun vasteesta

Pitkästä aikaa Pirjo Kärnän tunnilla. Tanssitaipaleenihan alkoi viitisen vuotta sitten Pirjo hoivissa (täällä ja täällä). Hyvä aloituspaikka, sillä iloinen, huumorintajuinen, innostava ja kärsivällinen ope oli enemmän kuin sopiva innokkaalle, mutta tanssitaidottomalle mummoikäiselle aloittelijalle.

Nykyään minun tulee käytyä Pirjon tunneilla harvemmin. Olen laajentanut ope-repertuaariani ja kierrän ympäri Etelä-Suomea eri tanssitunneilla ja -opettajilla pääosin mielitanssieni eli tangon ja rumban perässä. Osin valintaani vaikuttaa myös se, että Pirjon treenit kestävät nykyään useimminten vain 2-2,5 tuntia aiemman kolmen tunnin sijasta. Työikäisille ja perheellisille lyhyemmät kertatreenit sopinevat pitkiä paremmin, mutta minä tykkään treenata koko illan eli 3-4 tuntia kerrallaan.

Törmäsin Pirjoon viime keskiviikkona Merimelojien majalla, ja Pirjon lämmin ilo tapaamisestamme sai minut kaipaamaan hänen tuntejaan. Maanantaina Pirjon listoilla oli 2,5 tuntia fuskun alkeisjatkoa, joten Mummo suuntasi Mininsä Vantaan Puistokulmaan.

Mitä opin? Pirjo muistutti, miten tärkeää (myös) fuskussa on hyvä työntö-vetovaste parin välillä. Sen onnistuminen riippuu sekä viejän että seuraajan vasteherkkyydestä ja -tajusta. Seuraaja astuu nopean taka-askeleen vasta kun viejä antaa merkin työntövasteellaan ja seuraaja astuu takaisin kohti viejää vasta kun viejä antaa merkin vetovasteellaan. Oma fuskuni on vasta nyt sellaisessa vaiheessa, että pystyn kiinnittämään huomiota vasteasiaan ja harjoittelemaan sitä kunnolla. Harjoittelu vaihtuvien alkeisjatkotason viejien kanssa oli kuitenkin vaikeaa. Useimmiten tuntui, että jäin odottamaan työntöä tai vetoa jota en koskaan tuntenut, ja lopulta astuin taka-askeleen ja takaisin omatoimisesti, ilman viejän vastetta.

Lisäksi opin pari uutta rytmirikkoista kiemuraa. Perusaskeleen jälkeen nainen astuu avo-otteesta miehen oik kainalossa neljä hidasta askelta, siten että hän astuu 1. askeleen oik jalalla suoraan eteensä miehen vas puolelta kohti kääntyen vas jalan päkiän päällä 360 astetta vastapäivään ollen lopussa (miehenkin kääntyessä) miehen oik kainalossa, jolloin molemmat jatkavat rinnakkain rintamalinjat tulosuuntaan. Tässä asennossa astutaan yhdessä loput kolme hidasta askelta ja lopuksi taptap-askel ulkojaloilla. Sitten nainen kääntyy neljällä hitaalla oik kätensä ali myötäpäivään miehen ohi palaten lähtöpaikalleen. Ja astuu takanopeat. Sitten rytmirikolla miehen oik kainaloon: nainen astuu oik kätensä ali myötäpäivään (H) ja jatkaa pyörimistä kahdella nopealla (N,N) niin, että päätyy miehen oik kainaloon, jossa astuu vielä yhden hitaan (H). Ja normaali purku.

Kivaa ja hikistä - taas. Vessassa kuulin, kun ikäiseni nainen selitti toiselle, että juoksulenkit voi hyvällä sydämellä jättää väliin kun pari tuntia hyppii tanssitreeneissä. Olen täysin sama mieltä :):)

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Männistön maanantai

Mukavaa, kun pääsin taas Taitokolmion maanantaitreeneihin Männistön kesälavalle Kellokoskelle. TanssiGurun Kimmo Lasanen johdatti tanssijoita kuuntelemaan ja tulkitsemaan musiikkia - lajeina kaksi lempitanssiani eli tango ja rumba.

Tangossa Kimmo opetti kuuntelemaan kohtia ja jopa kokonaisia kappaleita, joihin sopii kaksi hidasta ja kaksi nopeaa (hidas, hidas, nopea, nopea) -perusaskelta paremmin yksi hidas ja kaksi nopeaa (hidas, nopea, nopea) tai kolme hidasta ja kaksi nopeaa (hidas, hidas, hidas, nopea, nopea) askelta. Yllätyin huomatessani, että pystyin jo aika luontevasti tunnistamaan musiikin rytmimuutoksia.

Viejä viestii aikomuksistaan (aikooko hän astua seuraavaksi hitaan vai nopean askeleen) seuraajalle kiertämällä ylävartaloaan. Kun viejä on astumassa hidasta askelta, hän alkaa kiertää ylävartaloaan vastakiertoon jo ennen askeleelle astumista - ja oikaisee kierron askeleelle astuttuaan. Kun viejä aikoo astua nopean askeleen, hän ei oikaise edellisen hitaan askeleen vastakiertoa, vaan jatkaa nopeille ko kylki johtaen ja oikaisee vartalonkierron vasta kaikkien nopeiden askeleiden jälkeen. Tavallisimmin viejä astuu tässä vaiheessa kaksi (-kuusi) nopeaa askelta.

Loppupuoli illan kolmetuntisesta treenattiin rumbaa. Tällä kertaa ei kerrattu tekniikkaa, vaan keskityttiin parina liikkumiseen, hidastuksiin ja pikkukuvioihin. Myös hidastusten aikana vartalon liikkeen tulee jatkua kauniisti vaimentuen. Kimmo opasti minua odottamaan miehen työntövastetta ennenkuin astun nopeat 3-4 -iskun taakse/eteenaskeleet. Eli lähes sama juttu, josta hän huomautti edellisellä Männistön chacha-tunnilla - vaikka silloin kyse olikin miehen vetovasteen odottamisesta (täällä).

Rumban kuviossa, jossa nainen nojaa oik kyljellään miehen oik kylkeen miehen kallistaessa vartaloaan tikkusuorana omalle vasemmalleen - rintamalinjat vastakkaisiin suuntiin, naisen tulee uskaltaa nojata mieheen koko painollaan samalla hivuttaen vas jalkaansa ylöspäin oik säärtään pitkin. Myös rumbassa on kuvio, jossa nainen istutetaan miehen oik polvelle.

Lavan ympärillä vapaaehtoiset valmistelivat Männistön juhannusta mm. kasaamalla suurta kokkoa joen rannalle. Joten jotain iloa luvatusta kylmästä ja sateisesta juhannuksesta :):)

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Spiraalikäännös

Päädyin torstaina Kimmon ja Marikan rumbaboleron jatkotunnille Espoon vpk-talolle. Hikistä ja vaikeaa. Kimmo tykitti täysillä rumban tekniikkaa. Paino päkiöillä, jalkaterät ulospäin, kantapäät yhdessä, kiinteä keskivartalo. Kimmo myös muistutti naisia liikkumaan miestä kohti vasta miehen vetovasteesta, joka rumbassa tuntuu mm. naisen selässä olevasta miehen oik kädestä.

Harjoiteltiin vartalon latinoliikettä, mutta en pystynyt omaksumaan sitä niin että osaisin sen tähän kirjata. Kimmo painotti lyhyttä ja hidasta hiii-das/yks,kaks -askelta, jota hän korosti hokemalla ”askel-lantio, askel-lantio”. Kun paino on oik jalalla, oik lantio on pyöräytetty taakse ja oik kylki/rintakehä eteen. Vai vasen kylki? - tästä en ihan vielä saanut varmuutta. Joka tapauksessa ala- ja ylävartalo liikkuvat eri suuntiin - isolointia (?). Kyljen kierto on minulle uutta. Aiemmin olen liikuttanut ylävartaloa siten miten se luontaisesti tuntuu menevän...

Etu- ja taka-askeleet Kimmo neuvoi astumaan samaan linjaan (samalle lankulle) hitaan askeleen jalan kanssa. Ei ristiin, eikä sivulle.

Avauksissa nainen siirtyy vuorotellen miehen kyljeltä toiselle. Nainen ei ole miehen sivulla - kuten olen luullut - vaan enemmin miehen sivu-etupuolella (miehestä katsottuna luoteessa ja koilisessa) ja noin 60-75 asteen kulmassa mieheen, kylki lähes kohtisuorassa miehen rintamalinjaan.

Kuvioista mieleen jäi naisen spiraalikäännös, joka vaatii hyvää tasapainoa ja selkeää omilla jaloilla seisomista. Spiraali lähtee avauksesta, jossa nainen on miehen oik puolella. Miehen merkki spiraaliin on se, että hän nostaa vas kätensä ylös siten, että kämmen ja sormet osoittavat alaspäin ja antaa naiselle tilaa. Nainen asettaa oik kätensä kevyesti miehen kädelle ja astuu oik jalalla eteenpäin - ohittaen miehen tämän vasemmalta (etu)puolelta siirtämättä alkuun taakse jäävää vas jalkaa (hiii-). Paino ja lantio siirtyy kuitenkin oik jalan päälle. Eli naisen jalat ovat ikäänkuin saksiasennossa oik jalka edessä ja vas jalka takana. Samalla nainen kääntyy oman vasemman kautta (vastapäivään) ympäri oik jalan päkiän päällä, jolloin vas jalka jää spiraalimaisesti taakse ristiin kulkien oik jalan edestä (-das). Tämän jälkeen nainen jatkaa miehen ohittamista astuen kaksi nopeaa askelta rintamasuuntaansa ensin vas ja sitten oik jalalla samalla kääntyen miestä kohti. Ja jatkaa perusrytmiin astuen hitaan askeleen vas jalalla taakse. Seuraavat kaksi nopeaa askelta nainen astuu miehen ohjauksesta joko taakse ja takaisin tai paikallaan. Katso myös maaliskuun postaus (täällä).

Tauolla tekniikalla kyllästettyjä treenaajia hellittiin Marikan äidin leipomalla marjarahkatortulla. Ja tuntien päätteeksi tietenkin perinteisillä lämpimillä loppuhalauksilla.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Vie vartalolla

Tangossa ja tangolle on tärkeää, että mies vie naista ylävartalollaan. Tämä edellyttää, että viejä liikuu vahvasti, selkeästi ja määrätietoisesti ja sitä, että parin välillä on tukeva vartalo- eli palleakontaktia - vaikka kumpikin seisoo ja liikkuu omien jalkojensa päällä.

Astuessaan eteenpäin mies ”työntää” ensin ylävartaloaan eteen ja astuu askeleen vasta vartalon perässä eli viejän askel/jalka on koko ajan ikäänkuin ylävartalon alla. Seuraaja liikkuu ”päinvastoin” eli nainen ojentaa jalkansa ensin taka-askeleeseeen ja vartalo lähtee liikkeelle vasta jalan ojennuksen (lonkasta lähtien) jälkeen. Naisen tulee muistaa, että hän laskee jalkansa maahan vasta miehen painettua oman kantapäänsä lattiaan. Eli mies määrää yhteisen askeleen pituuden. Jos nainen panee päkiänsä maahan ennen miehen kantapäätä, nainen saattaa huomaamattaan pakottaa miehen lyhentämään askelta.

Näillä vinkeillä kohti juhannuslavoja :):)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Ämmät

Ämmät-nimisessä blogissa Susanna Salokannel kirjoittaa mm. lavatanssista (täällä). Etenkin teksti, jossa hän kuvaa tunteitaan ja kokemuksiaan tanssiessaan tuntemattomien viejien kanssa ja harjoitellessaan viejän roolia (täällä), puhutteli minua:
Keskellä ihmisten hälinää hiljennyn kuuntelemaan musiikkia ja katson häntä, jonka kanssa astun kohta tanssin virtaan. Musiikki houkuttaa esiin erilaisia tunteita – iloa, kaipuuta, surua, rakkautta, epätoivoakin. Annan tunteiden tulla ja mennä. 
Hiljennän kaikki muut aistit ja keskityn kokemaan viejän liikkeen laadun ja suunnan. Joskus kaksi kehoa keskustelee vaivatta keskenään – ei tarvita katsekontaktia, ei sanan sanaa. Tanssi lähtee virtaamaan ilmentäen musiikkia hidastuksineen ja nopeine käänteineen. 
Tanssijan vartalo vastaanottaa ja lähettää sanatonta viestintää tavalla, joka jaksaa hämmentää minua loputtomasti. Kun itse opettelin viemään ensimmäisiä kertoja, koin sen niin suurena elämyksenä, että itkin päästyäni kotiin. Itkin sitä herkkyyttä ja luottamusta, jonka naiset tuovat tanssiin. 
Yllä pari lainausta Susannan tekstistä, mutta suositan tanssinharrastajia lukemaan Susannan muitakin tanssiaiheisia blogikirjoituksia.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Ruuhkaa Männistöllä

Keravan Taitokolmio on kutsunut Kimmo ja Marika Lasasen kesäkuun vierasopeiksi. Tehopari opettaa tangoa, chachaa ja rumbaa kolmena juhannusta edeltävänä maanantaina Männistön kesälavalla Kellokoskella.

Ensimmäinen kolmetuntinen oli pyhitetty tangolle ja chachalle. Tapansa mukaan (tai keravalaisten toiveesta) Kimmo keskittyi tanssitekniikkaan. Tangon tekniikkajippoja pystyin vielä jotenkin omaksumaan, mutta chachan opit menivät osin yli hilseen. Ymmärrän mihin chachan liikehdinnässä pitäisi pyrkiä, mutta sen toteuttaminen omassa chachassani on vielä valovuosien päässä. Mutta useampi minua kokeneempi tanssija rauhoitteli ja muistutti kaiken uuden ottavan aikaa.

Tango-osiossa harjoiteltiin askeltekniikkaa, vartalon kiertoja ja vienti-seuraamista. Kun astuu pitkiä askelia, tukijalalta ponnistus ja vartalon vastakierto ovat voimakkaita, mutta lyhyitä askelia otettaessa ponnistus ja kierto voivat olla hienovaraisempia. Edetessä askeleelta toiselle liikettä ei pysäytetä, vaikka se hidastuukin. Ja askeleiden välissä vartalon liikevoiman annetaan relata ja vastakierron purkautua eli vartalolinja on suoraan kohti menosuuntaa ja paino tukevasti uudella tukijalalla.

Vienti-seuraamista harjoiteltiin vartalokontaktissa ilman käsiä. Älyttömän vaikeaa - vaatii seuraajalta tukevaa nojaa eikä yhtään varaslähtöä. Ohiaskelissa Kimmo muistutti meitä ylävartalon kierron lisäksi kääntämään jalkateriä kohti paria.

Kimmon mukaan chachassa tärkeintä on vartalon isolaatio ja rotaatio - jeejee. Jos tangon vienti-seuraamisharjoitus tuntui vaikealta, niin chachan oikean liikkeen löytyminen oli minulle lähes mahdotonta. Jotenkin pystyin vielä hahmottamaan sivusuuntaan tapahtuvan kylkien liikkeen ja vartalon ns isoloinnin, mutta lantion oikeaoppinen rotaatio (pyöritys?) ja selän rento ja veto-vasteen tahdittama liikkuminen oli minun vanhalle vartalolleni liikaa. Kimmon kanssa tanssiessani hän toistuvasti kehoitti minua rentouttamaan selkääni: ”Käteni tuntee vain kivikovat, joustamattomat selkälihaksesi. Eihän relaamisen niin vaikeaa pitäisi olla...” Mutta kun se vaan on :):) Ystävällisesti kannustaen hän yritti tukea minua liikuttamaan enemmän ylävartaloani myös kohti/pois-suunnassa. Kimmon sitkeän kannustuksen perusteella haluan ajatella, että edes hän uskoi siihen, että jonain päivänä minäkin saan selkälihakseni liikkumaan :):)

Kimmon ja Marikan treeni oli kerännyt lavan täyteen väkeä - ruuhkaksi asti. Onneksi, sillä hellesäiden muututtua normaaliksi Suomi-kesäksi ihmismäärä tarvittiin lämmittämään koleaa ulkolavaa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Jekkuja fuskuun

Kolmilammen sunnuntaitreeneissä (täällä) tanssittiin tangon ja rumban lisäksi fuskua. Koska joukossa oli joitakin tanssijoita jotka eivät ikuna olleet tanssineet fuskua, lähdettiin ihan alkeista. Runsaan tunnin aikana tuli myös osaavammille tanssijoille joitakin jippoja.

Hannan fusku on kaunista ja lähes paikallaan svengaavaa, mutta kuitenkin aktiivista ja leikittelevää. Hän neuvoi sekä viejiä että seuraajia ottamaan lyhyitä askelia. Antti muistutti seuraajia, etteivät he kädenalituksissa ja muissa liikkuvissa kuvioissa karkaisi liian kauas viejistä. Kuvioiden lopussa seuraajan pitäisi olla niin lähellä viejää, että viejän käsi yltää ojentumaan seuraajan olkapäälle. Tästä on toki vastuu myös viejillä, jotka huomaavaisesti muuttuvat seuraajiksi jos oma seuraaja tuppaa karkaamaan.

Hanna kannusti seuraajia omaan aktiiviseen tanssiin. Tästä esimerkkinä hän opetti naisille tavanomaiseen kädenalitukseen pienen oma-aloitteisen pysähdyksen: Astuttuaan miehen ohjaamana kaksi hidasta kohti omaa oikeaa kättään nainen tarttuu vas kädellään miehen ylhäällä olevan vas käden kyynervarresta ja pysähtyy miehen eteen vas kylki kohti miehen rintamusta. Naisen molemmat kädet ovat siis yhtäaikaa ylhäällä ja toinen kiinni miehen vas kämmenessä ja toinen kyynervarressa. Otteen tulee olla vakaa ja määrätietoinen, jotta mies voi luottaa siihen että nainen tietää mitä on tekemässä. Nainen katsoo miestä ja astuu paikallaan neljä (tai kaksi) hidasta askelta, minkä jälkeen hän päästää vas kätensä irti ja jatkaa oik kätensä alitusta kahdella hitaalla ja kahdella nopealla.

Ensimmäistä kertaa törmäsin opettajaan eli Hannaan, joka konkreettisesti näytti miten myös seuraaja voi aktiivisesti viejän kuvioita rikkomalla/koristelemalla osallistua yhteiseen tanssiin. Ja pitää viejääkin valppaana. Tervetulleita jekkuja...

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Kolmilammen vinkkejä

Helteinen sunnuntai-iltapäivä kului kivasti Riihimäen kupeessa Kolmilammen lavalla, jossa Antti Törmäsen tanssikoulu järjesti kevätkauden päättäjäiset. Väkeä oli paljon - pääosin tanssikoulun päätreenipaikkojen eli Hämeenlinnan ja Forssan ympäristöstä. Enemmistö porukasta oli alle kolme/nelikymppisiä (naisia). Toisin kuin useimmissa helsinkiläisissä tanssikouluissa, joissa puolet treenaajista on yli viisikymppisiä. Uskon, että koulun innokkaat ja innostavat rennot miesopettajat Antti ja Joonas (ihanaa Hannaa unohtamatta) saavat nuorempaa tanssiporukkaa liikkeelle. Plussat tästä. Nuorista huolimatta eläkeläinenkään ei kokenut itseään iloisessa joukossa syrjityksi :):)

Iltapäivän aikana kerrattiin kolmea lempitanssiani eli fuskua, tangoa ja rumbaa. Joukossa oli monentasoista tanssijaa, joten aika perusteissa pysyttiin. Tangossa perusjuttuja: viedään vartalolla ja edetään tukijalan ponnistuksella. Hanna kehoitti astumaan äkäisesti, jolloin liikkeeseen saa tangon vaatimaa sisäistä voimaa.

Rumbaa treenatessa Hanna muistutti lyhyistä askelista ja kehoitti naisia leikittelemään vapaalla kädellään. Pitkään käsillä koristelu tuntui minusta keinotekoiselta ja siksi epämiellyttävältä, mutta nykyään alan jopa tykätä siitä. Liekö merkki tanssini rentoutumisesta? Hannan mukaan koristelu lisää tanssin elävyyttä ja edistää koko kehon kaunista liikkuvuutta, minkä olen itsekin huomannut. Hanna neuvoi pitämään vapaata kättä sivulla siten että peukalo on ylöspäin. Jos kättä pitää kämmen alaspäin, ranne tuppaa herkästi antamaan periksi ja käsi saattaa rumasti lerputtaa. Kädenalituksissa nainen voi vapaalla kädellään esim ”kammata” tukkaansa tai siirrellä oletettua leveää hamettaan. Antin vinkki parin koholla olevien solmukäsien asentoon oli, että nainen puristaa kevyesti miehen peukaloa. Ja kyynerpäät kapeasti koholla.

Rumba oli taas ihanaa - ihastun siihen päivä päivältä enemmän. Ehdottomasti yksi lempitanssini. Ja Kolmilammen lava oli taivaallisen kauniilla paikalla nimensä mukaisesti kolmen lammen välissä.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Hidasta foksia

Torstai-illan treenasin hidasta foksia Espoon vpk-talolla Kimmon ja Marikan jatkotunnilla. Sain lisää selvyyttä tämän hitaan tanssin askeliin ja tanssimiseen, vaikka edelleen minua oudoksuttaa eri opettajien erilaiset lähestymistavat (täällä). Tällä kertaa tykästyin tanssiin ja parin osaavan viejän kanssa sain hiukan tuntumaa kevyesti liitelevästä ja kauniisti keinuvasta hitaasta foksista nousuineen ja laskuineen. Eteneminen muistuttaa monella tapaa hidasta valssia, mutta hitaassa foksissa vartalot saavat keinua, taipua ja elää muutenkin voimakkaammin kuin kurinalaisemmassa valssissa.

Hitaan foksin nousut tapahtuvat nopeilla ja laskut pääosin hitailla askelilla. Tärkeää on varpaillenousun lisäksi kohottaa myös vartaloa ja joustaa pehmeästi nilkoista ja polvista. Myös hitaassa foksissa voi leikitellä rytmirikoilla, mutta Kimmon tunnilla pitäydyimme toistaiseksi HNNHNN-perusrytmissä.

Mies aloittaa HNNHNN-askelluksen astuen oik jalalla kanta-askeleen eteen (H) jatkaen nopeilla sivuaskeleilla astuen ensin vas jalalla laskeutuen päkiän kautta kannalle (N) ja sitten oik jalalla astuen päkiäaskeleen (N). Tämän jälkeen mies astuu vas jalalla kanta-askeleen naista kohti (H) jatkaen nopeilla kohtiaskelilla ensin oik jalalla nousten kannan kautta päkiälle (N) ja astuen sitten vas jalalla päkiäaskeleen (N).

Nainen astuu taaksepäin kokoajan päkiöiden kautta. Kimmon mukaan myös nainen kohottautuu miehen liikettä seuraten varpaille ensimmäisillä lyhyillä askelilla.

Vartalo kiertyy askelissa siten, että kunkin HNN-askelparin ajan johtaa se kylki jonka puoleinen jalka astuu ensimmäisen nopean askeleen. Eli naisella ensimmäisen HNN-askelparin (ohiaskeleet) aikana johtaa naisella oik kylki, ja toisen HNN-askelparin (kohtiaskeleet) aikana vas kylki.

Hidas foksi jos joku on vahvasti viejän käsissä. Kuten Kimmo sanoi, se vaatii ehdottoman varmaa vientiä ja seuraajalta luottavaista heittäytymistä. Kysyessäni neuvoa omiin askeliini eräässä kuviossa, Kimmo päätyi neuvomaan viejälleni askeleet ja käski minua vain rennosti seuraamaan :):)

Hikistä, mutta kivaa! Vaikka hidas foksi taitaa tilantarpeensa takia jäädä vain treenitanssiksi...