lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tanssitaipaleeni - so far

Olen aina rakastanut tanssia. Rakastan - ainakin katsoa - lähes kaikkea tanssia.

Sulavaa balettia ja särmikästä modernia tanssia, joita kumpaakaan en ole itse kokeillut. Paitsi. Varhaisteininä kävin vuoden verran Äitimuorin kanssa modernin tanssin suomalaisgurun Riitta Vainion tunneilla Kulosaaren ruotsalaisella yhteiskoululla. Äitimuori oli Riitan opetuksesta innoissaan, minä lähinnä ihmeissäni, ja jopa peloissani. Nuoruuden kömpelyyteni ja epävarmuuteni korostui räväkän ja innokkaan Riitan ohjauksessa.

Tapasin Riitan uudelleen pari vuotta ennen hänen kuolemaansa (2015) Annika Sarvelan luovan tanssin ryhmässä, jossa vierailin pari kertaa Äitimuorin :):) kanssa. Nyt osamme olivat vaihtuneet - minä olin innoissani Annikan herkästä ja huomaavasta ohjauksesta ja yli 80-vuotias Äitimuori pääosin ihmeissään. Sattumalta Riitta oli myös oppilaana, ja tunnistimme toisemme. Tai Riitta muisti lähinnä Äitimuorin. Juttelimme pitkän tovin menneitä muistellen - eikä Riitta ollut yhtään pelottava, vaan lämmin ja säteilevä.

Argentiinalainen tango ja afrikkalaiset heimotanssit, jotka myös on jäänyt kokeilematta, mutta joita kumpaakin voisin katsoa tuntikausia. Molemmat vaativat ruumiin hallintaa ja teknistä taitoa, mutta ennen kaikkea luovuutta ja kokeilunhalua, joita säntillinen minäni säikkyy. Onneksi SänttiMinä on vanhetessa joutunut antamaan periksi innokkaan ja kokeilunhaluisen Minän puskiessa päälle. Mutta luovaMinä tekee vasta tuloaan. Sen huomasin viimeksi pari viikkoa sitten, kun opettaja rumban pienryhmässä kehotti meitä naisia rikkomaan rytmiä ja koristelemaan tanssia itse keksimillämme liikkeillä. Huh hellettä :):)

Kiinnostus pari- ja lavatansseihin on elämäni aikana aika ajoin nostanut päätään. Lukioikäisenä sain houkuteltua ystäväni Annelin Åke Blomqvistin tanssikurssille Hämikselle. Mistä lie kiinnostus syttyi. Vanhempani eivät tanssineet, eivätkä koulukaverini. Liekö silloiset lehtijutut Åken järjestämistä kadettien tanssikursseista innostanut 16-kesäistä kaupunkilaistyttöä? En oppinut tanssimaan, mutta muista jännityksen "kuka tulee parikseni" ja kursseilla usein soineen Tom Jonesin Delilahin. Jotain jäi kuitenkin itämään, sillä vieläkin foksi tuntuu sujuvan parhaiten, kun kajareista kajahtaa Why, why, why Delilah.

Opiskellessani 1970-luvulla Oulussa päätin parasystäväni Siiman kanssa järjestää kurssikavereilleni paritanssikurssin. Taaskaan en muista, mistä idea lähti. Sovin päivän tanssikurssista puhelimitse tanssikoulu Blomqvistin kanssa, mutta huonona markkinoijana jouduin perumaan kurssin viime tingassa vähäisen osallistujamäärän takia. Vieläkin hävettää...

Seuraava kosketukseni tanssiin olikin vasta vuosituhannen lopulla, jolloin "raahasin" kolme ystäväpariskuntaamme Vierumäelle paritanssin peruskurssille. Ikimuistoinen viikonloppu, jota tavatessamme edelleen muistelemme. Ihana ja kärsivällinen miesopettaja, jonka nimeä en harmikseni enää muista. Hän päätyi opettamaan pääosin foksin perusaskelta - vasen, oikee, sivulleyhteen - koska sekin tuntui tuottavan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia rakkaille miehillemme. Työelämässä oman alansa huippuihin kuuluvien herrojen oli lähes mahdoton tajuta, että on olemassa alue, jossa he ovat oppipoikia. Neljästä herrastamme vain Petriltä liike näytti löytyvän luonnostaan. Mutta kivaa oli kaikilla - loppujen lopuksi.

Mutta siihen se minunkin tanssiminen sillä erää tyssäsi. Mielenkiintoisen työn ja viiden lapsen kanssa ei tanssitreenit eikä lavatanssit käyneet mielessä.

Kunnes. Viitisen vuotta sitten elämä muuttui. Vähensin kerta heitolla töitäni, ja viidestä lapsesta kotona asui enää Juniori. Oli Aikaa. Vuoden kuluttua kotiimme muutti Muru - ihana kääpiösnauserin pentu. Mutta vieläkin oli Aikaa. Silloin kuulin sattumalta eräältä kuusikymppiseltä tutulta, että hän käy säännöllisesti tanssimassa ja aika ajoin myös tanssikursseilla. Ajatus jäi muhimaan, ja parin kuukauden päästä kysyin sähköpostitse, mitä tanssikoulua hän suosittelee vanhalle aloittelijalle. Vastaus tuli paluupostissa: "Pirjo Kärnä on hyvä."

Ja sillä tiellä ollaan...

2 kommenttia: