sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Mummotkin tanssivat


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää 
ja joistakin mummoista tulee puita 
ja he humisevat lastenlastensa yllä, 
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta 
ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen. 
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi

lauantai 8. joulukuuta 2018

Viimein lavalla


Parikuukautisen aherruksen jälkeen taistelin jännityksen ja innostuksen ristitulessa, kun yli 30 muun eläkeikäisen kanssa sain olla osallisena Hanna Brotheruksen tanssiteoksessa Oodi metsälle, joka esitettiin Keskuskirjasto Oodin avajaisissa itsenäisyyspäivän aattona (täällä).

Taidan olla hurahtanut nykytanssiin... Samalla lailla kuin hurahdin viitisen vuotta sitten paritanssiin - ilman mitään ennakkokokemusta tai aiempaa osaamista. Paritanssia en jätä koskaan, mutta luulen, että alan sen rinnalla kokeilla nykytanssia ja ehkä jotain muitakin tanssilajeja. Sain Hannan tanssipajaan osallistuneilta ikätovereiltani jo pari vihjettä erilaisista senioreille tarkoitetuista tai heihin vähintään positiivisesti suhtautuvista treenipaikoista ja harjoitustunneista. Intoa on enemmän kuin yli kuusikymppisen fysiikka kestää. Joten varovasti, varovasti mummoseni - krooppaa ja jaksamista kuunnellen.

Viimeistään Hannan ikäihmisten tanssipajassa tajusin, mihin innostus voi myös mummoja ja pappoja kantaa ja kuljettaa, kun uskaltaa heittäytyä innostuksen ja intohimon vietäväksi iästä riippumatta. Jos vain terveys sallii ja rohkeus riittää... Ja monenlaisten sairausjuttujenkin kanssa pystyy tekemään monenlaista, vaikka se vaatii enemmän eri asioiden huomioimista.

Tanssi kaikissa muodoissaan tuo valtavasti iloa, lisää itsetuntemusta sekä auttaa keskittymään tähän hetkeen ja kuuntelemaan vierellä pyörivää kanssatanssijaa. Elämää parhaimmillaan...

tiistai 27. marraskuuta 2018

Avaudu tanssille ja toiselle

Helsingin työväenopiston ikäihmisten tanssityöpajassa harjoittelemme koreografi Hanna Brotheuksen ohjauksessa Oodi metsälle -nimistä lyhyttä tanssiesitystä Helsingin uuden keskuskirjasto Oodin avajaisiin (täällä). Viimeinen työntäyteinen viikko on juuri alkamassa.

Tämänpäiväisissä treeneissä Hanna toivoi, että yrittäisimme tuottaa liikkeen ja tanssin sisältämme - elämään ja tuntemaan kropassamme musiikin ja lyhyen tanssihetken. Hän väitti, että läsnäolomme omassa tanssissamme (tai sen puute) näkyy myös silmistämme aina katsojille asti - jopa mummin pienistä tihrusilmistä :):) Toinen tärkeä asia jota Hanna korosti, oli ryhmän yhteisen liikkeen aistiminen ja oman yksilöllisen tanssin synkronointi ryhmän liikkeeseen. Se on hänen mukaansa jollain yliluonnollisella tavalla mahdollista, vaikka muiden liikkumista ei omaan tanssiin keskittyessä selkeästi näkisikään. Uskon että näin on, mutta se vaatii vahvaa keskittymistä ja rehellistä läsnäoloa.

Jos me edes ajoittain pystymme liikkumaan henkilökohtaisten tunteidemme voimalla ja kukin omalla liikekielellämme, mutta yhtenäisenä ryhmänä - kuten Hanna toivoo - esityksestämme tulee upea. Onneksi onnistumistamme tukevat Johannes Brotheruksen lempeä ja hieno musiikki sekä puvustajien jännittävät valkoiset silkkipaperiluomukset.

Hannan ohjeet oman liikkeen ”tuntemisesta” ja ilmaisemisesta sekä toisen läsnäolon aistimisesta ja hänen liikekielensä huomioonottamisesta - yhteisen liikkeen tärkeydestä - pätee enemmän kuin hyvin myös paritanssiin. 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Sylitanssit

Maijan torstain teemana oli sylitanssit, joiksi hän kutsui hidasta valssia, foksia, bluesia ja ns. slovareita. Eli taas tanssittiin jo tuttuun tyyliin (täällä) ensin kaksi soittoa yhtä tanssia, seuraavat pari soittoa toista ja seuraavat kolmatta tanssia - toki vaihtaen tanssiparia soittokappaleiden aikana tavallisten tanssitreenien tapaan. Kurssilaisilta vaadittiin enemmän keskittymistä, kun hitaan tunnelmallisen slovarin jälkeen saatettiin hypätä esim sähäkkään nopeaan foksiin. Mutta useimmilta vaihto sujui ilman ongelmia.

Maijan apuna olivat taas taitavat Timo ja Petra. Tanssin tiimellyksessä paljastui, että treenaajien joukossa olivat myös Timon ja Petran vanhemmat. Oli ilo saada tanssia Petran isän pehmeässä ja osaavassa viennissä, vaikka alkuun askeleeni hänen kanssaan tyystin sekosivat kun sulattelin tätä yllättävää sukulaisuussuhdetta.

Hitaassa valssissa ei torstaina ollut uutta. Joskin itselleni selveni, että naisen kädenalitus lähtee parhaiten liikkeelle oikean käännöksen alun jälkeen, jolloin miehen selkä ja naisen rintamalinja ovat menosuuntaan. Nainen astuu ykkösaskeleen suoraan miestä kohti ja kakkoskolmosella pyörähtää miehen ohjaamana oman kätensä alitse joko myötä- tai vastapäivään. Lopussa naisella on selkä ja miehellä rintamalinja takaisin menosuuntaan. 

Maija kertasi lyhyesti amerikkalaisen valssin askelta. Mies aloittaa astuen oik jalallaan eteen ristiin. Nainen astuu vas jalallaan ristiin oik jalkansa taakse (yks), jatkaa oik jalalla oik sivulle (kaks) ja kääntyy astuen takaisin vas jalalleen (kol). Tärkeää on että kakkosaskeleen jälkeen taaksejäänyttä vas jalkaa ei vedetä oik jalan viereen, vaan jalat pysyvät auki ja kolmoselle astutaan lähes samalle paikalle kuin ykkösaskel astuttiin. Askelilla on tarkoitus edetä, joten naisen on pidettävä huolta, ettei hän jää tamppaamaan paikoilleen. 

Hitaasta ja nopeasta foksistakaan ei uutta. Blues-tanssista Maija muistutti, että blues kuuluu hitaisiin tansseihin ja perusaskellus on sivulle hidas-tap, takaisin hidas-tap ja neljä nopeaa menosuuntaan mieluiten ohiaskelina. 

Vaikeinta kaikille illan tansseista tuntui olevan slovareiden eli ”hitaiden” tanssiminen. Timo korosti yhteistä tunnetta ja hyvää tanssiraamia. Tunneyhteyttä edistää, jos/kun uskaltaa tai viitsii ennen tanssiin lähtöä rauhoittua ja katsoa pariaan silmiin, eikä tanssin tiimellyksessäkään silmiin katsominen - välillä - ole kiellettyä. 

Timo neuvoi viejiä ”hitaissa” tanssimaan ennemmin laulajan melodian ja sanojen aikaansaaman tunteen kuin musiikin rytmin mukaan. Timo kertoi itse aloittaneensa etsimään ”hitaiden” tanssien luonnetta astuen/tanssien pelkkiä hitaita askelia - maltilla ja tunteella - maadoittaen jokaisen askeleen. Hän suosittikin viejiä astumaan enemmän hitaita kuin nopeita askelia ja enemmän ohiaskelia kuin kohtiaskelia - vahvalla tukijalalla ja selkeällä painonsiirrolla. Ja muistamaan, että näennäisestä hitaudesta huolimatta vartalon liike ei ”hitaissa” koskaan pysähdy. Tätä edistää se, jos seuraaja täydentää ja jopa jatkaa viejän aloittamaa liikerataa omalla vartalollaan esim. kahdeksikkoa tehtäessä.

Innostunut ilmapiiri, sopivantasoista opetusta ja paljon tanssittajia. Niistä on hyvä tanssitreeni tehty...

perjantai 23. marraskuuta 2018

Maijan mixi

Marraskuussa Astikaisen Maija on torstaijatkoissa kokeillut tanssittaa ja opettaa kolmen tunnin aikana vuorotellen kolmea eri tanssia - vähän oikeiden tanssien tapaan. Viime viikolla oli vuorossa kolmen tunnin latinomix, joka sisälsi rumbaa, chachaaja salsaa. Näistä rumba kuuluu lemppareihini ja chacha menettelee, mutta salsaa en paritansseissa ole harjoitellut tai kokeillut kertaakaan - ennen viime viikon torstaita...

Salsan rytmi on nopea, nopea, hidas, nopea, nopea, hidas. Parisalsa aloitetaan yleensä vakio-otteessa selvällä hajuraolla. Nainen astuu oik jalka taakse (nopea) - jolloin mies astuu naista kohti - ja nainen jatkaa astuen vas jalka paikalla (nopea) ja oik jalka paikalla (hidas), vas jalka eteen (nopea) - jolloin mies astuu poispäin naisesta - ja sitten oik jalka paikalla (nopea) ja vas jalka paikalla (hidas). Ja alusta. Välillä voidaan tanssia avo-otteessa, jolloin usein naisen aloittaessa oik jalka taakse mies astuu omalla vas jalallaan taakseen poispäin naisesta.

Tällä perusaskelluksellaan tehdään erilaisia latinotanssien kieputuksia, ja nainen seuraa. Askeleet ovat päkiäjohtoisia kokojalan askelia - ilman joustoja. Ja askel ennen lantiota. Salsan askelluksussa ei yleensä ole rytmirikkoja, mutta lanteet ja koko vartalo elävät rytmin mukana.

Selvisihän mummi nopeasta salsastakin. Ja ihan kivaa oli - loppujen lopuksi...

maanantai 19. marraskuuta 2018

Lisää Laren tangoa

Viikonloppuna olin toistamiseen Äänekoskella jyväskyläläisen Tanssin taikaa -tanssikoulun järjestämässä tangoretriirissä. Ekaa kertaa osallistuin Lare ja Riitta Pitkäsen tangoviikonloppuun viime tammikuussa (täällä). Koska opet olivat kivoja ja porukka mukavaa, päätin mennä uudelleen - enkä pettynyt.

Alkuun Lare kertasi tangon tekniikkaa. Hän opetti ”etunojatangoa”, jossa parin palleat nojaavat voimakkaasti toisiinsa, mutta lantiot pidetään irti. Laren mukaan tiukka lantiokosketus kuuluu enemmin kilpatanssiin. Minulla tahtoo edelleen herkästi etenkin ohiaskelissa vartalovaste kadota eli tuppaan kiiruhtamaan hivenen viennin edelle. Olkapäät ja lantiot pysyvät kummallakin samassa (omassa) linjassa.

Toinen ongelmani ohiaskelissa on se, että oik kyynerpää ja käsivarsi antavat hieman periksi eli karkaavat liian taakse. Lare neuvoi minua tiukentamaan ohiaskelissa kämmenen vastetta, vaikka perusotteessa vaste voi olla aika vähäinen. Perusotteessa naisen oik solmukäden kämmen voi suuntautua hieman ulospäin, mutta ranne pysyy suorassa.

Lare kertasi pitkään ja yksityiskohtaisesti tangoaskelta - alkuun ilman vartalonkiertoja. Miehen astuessa eteenpäin vas jalalla liike lähtee siitä, että mies koukistaa (oik) tukijalan polvea. Seuraavaksi hän ojentaa astuvan vas jalan eteenpäin ja ojentaessaan suoristaa tämän (vas) jalan polven. Sitten hän ponnistaa askeleeseen vauhtia (oik) tukijalalla suoristaen oik polven ja astuu vas jalan kantapää edellä maahan rullaten koko vas jalkapohjan maahan. Ponnistus suuntautuu menosuuntaan eteen-, ei ylöspäin. Ja ponnistaminen ei tarkoita sitä, että askeleelle hypähdetään tai että takimmainen (oik) jalka liikkeen voimasta irtoaa maasta. Seuraavaksi mies siirtää vartalon painon uuden (vas) tukijalan päälle ja vetää vanhan (oik) tukijalan vas jalan viereen. Askeleessa on tärkeää, että tukijalan ponnistus, astuvan jalan polven suoristus ja vartalon painon siirto tapahtuvat oikea-aikaisesti ja se ettei liike pysähdy eikä jalkoja nostella irti maasta.

Tangoa ei tanssita - toisin kuin monesti näkee - koko ajan polvet koukussa, vaan on tärkeää että askeleelle astuttaessa ja askeleelta lähdettäessä polvi suoristuu. Eikä vartalo liiku ylös/alas-suunnassa, vaan päälaki pysyy koko ajan samassa tasossa.

Näiden perusjuttujen lomassa treenattiin ohituksia, rytmirikkoja ja kieputuksia. Ja kivaa taas oli - onneksi juttu jatkuu maaliskuussa fuskun ja rumban merkeissä.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Rumba walks - kolmas

Pitkästä aikaa olin TanssiGurun treeneissä Espoossa. Vuorossa oli Kimmon ja Marikan jatkorumbaa ja kivasti porukkaa - joukossa useampi tuttu naama. Ja tukkukaupalla Lasasen Kimmon tekniikkaa.

Kimmo kävi seikkaperäisesti läpi vartalon eli lähinnä lantion ja yläkropan liikkumista ja rumbakävelyä. Kummatkin ovat teknisesti haastavia ja vaativat tarkkaa keskittymistä ja hyvää vartalon hallintaa. Kun lantion saa oikeaan liikkeeseen, on vielä hahmotettava että liikkeen pitää olla luontaista seurausta koko vartalon liikehdinnästä eikä keinotekoista lantiotyöntöjen ylikorostamista. Periaatteessa lantio ei muljahda vartalon ja jalan ”ulkopuolelle”.

Kun rumbakävely tehdään teknisesti oikein, se on upean näköistä ja lisää ”rumbafiilistä”. Mutta laiskasti ja väärin tehtynä se näyttää ja tuntuu tylsältä puistokävelyltä. Mutta meille tavalliselle lavatanssijoille oikea tekniikka on haastavaa. Olen kahdessa aiemmassa postauksessa yrittänyt kuvata rumban kävelytekniikkaa (täällä ja täällä), eikä niihin ole paljoa muuta lisättävää kuin että harjoitus tekee mestarin.

Ehkä pari pikku juttua: Jalkaterä - tarkemmin etuvarvas - ei saa irrota maasta. Paino päkiöillä, jalkaterät auki. Astuvan jalan lantio johtaa liikettä. Hartialinja pysyy paikallaan paria kohti, vaikka lantion lisäksi selkäranka kiertyy ja liikkuu lantiosta irrallisena eteen/taakse.

Kun astutaan oik jalalla eteenpäin, oik polvi johtaa jalan liikettä - varpaat maassa. Ensin maahan painetaan varpaat, minkä jälkeen koko jalkapohja rullataan maahan ja oik jalan polvi suoristetaan. Hetken vartalon paino on mol jaloilla eli vas jalka on suorana takana, vas lantio takana ja vas jalka hieman uloskiertyneenä, jolloin vain vas jalan isovarvas koskettaa maata. Seuraavaksi vartalon paino siirretään oik jalan päälle, lantio suoristetaan, jolloin takimmainen vas polvi koukistuu kiinni oik jalan suoraan polveen, vaikka vas jalan sääri sojottaa vielä takana. Vas jalka kuljetetaan oik jalan ohi polvi johtoisesti - polvet toisiaan hipoen ja isovarvas lattiaa nuohoten. Ja sama alusta astuen vuorostaan vas jalalla.

Lisäksi treenattiin useampia avaus- ja kaulauskuvioita, jotka lähinnä viejiltä vaativat hyvää omaksumiskykyä ja määrätietosta vartalovientiä.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Amerikan valssia

Kimmo Luukkosen sunnuntaitreenien loppuosa oli omistettu amerikkalaiselle valssille. Kimmo kertoi tanssineensa aikoinaan paljon ko valssia ja uskoo, että tuntee sen salat parhaiten Suomessa.

Amerikkalaista valssia tanssitaan hitaaseen valssimusiikkiin ja lavoilla sitä voi hyvin sekoittaa myös tavalliseen hitaaseen valssiin. Se on rennompaa ja irtonaisempaa kuin tuikkasääntöinen hidas valssi - ikäänkuin kevyt, leikkisä versio hitaasta valssista. Amerikkalaista valssia voi tanssia vartalokontaktissa, mutta mm. kävelytykset, avaukset ja useat kuviot tanssitaan mieluummin irti parista.

Miehen perusaskel lähtee oik jalalla eteen naista kohti (yks) ja kaksi ohiaskelta vartalonnousulla (kaks, kol), minkä jälkeen vas jalalla eteen naista kohti (yks) ja kaksi etenevää askelta edelleen naista kohti vartalonnousulla (kaks, kol). Vartalonnousut ovat maltillisempia kuin hitaassa valssissa. Avaukset tehdään ohiaskeleiden (yks, kaks, kol) jälkeen. Avauksissa vartaloita ei saa avata liikaa, kuten ei muissakaan vakiotansseissa. Kontakti pariin tulee säilyttää, vaikka vartalot eivät kosketakaan toisiaan.

Avauksesta mies voi heijata naisen toiselle kyljelleen (yks, kaks, kol) ja takaisin (yks, kaks, kol). Tai mies voi vuorotella kääntyen joka toisen heijauksen itse naisen editse naisen astuen paikoillaan. Halutessaan mies voi myös heijattuaan naisen toiselle kyljelleen ja jatkaa siten, että pujahtaa oman vas ja naisen oik käden alitse (yks, kaks, kol) ja vetää tämän jälkeen naisen lähelleen oik kylkeensä (yks, kaks, kol).

Useat opettajat opastavat yhdistämään hitaaseen valssiin amerikkalaisesta valssista ns. siipiaskelia (täällä). Kimmo ei tätä lavatansseissa suosita, sillä ne pysäyttävät valssin etenemisen ja usein ruuhkauttavat perässätulijoita. Hän neuvoi sen sijaan lavatansseissa kokeilemaan edestakasin kääntyvää valssin ristiaskellusta.

Kimmo kertoi, että Amerikassa tämä Euroopassa amerikkalaiseksi valssiksi kutsuttu tanssi on keveytensä ja irtonaisuutensa takia etenkin eläkeläisten suosiossa. Amerikkalainen valssi ei vaadi tiukkaa vartalokontaktia, joten sitä on kiva ja helppo tanssia myös naispareissa - hyväkuntoisia ikääntyneitä naisiahan on edelleen enemmän kuin miehiä.

Ja sopii amerikkalaisen valssin viehko eteneminen hyvin meille suomalaisillekin eläkeläisrouville :):)

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Lähes yksäri

Sunnuntai-iltapäivänä oli Puotilan työväentalolla kolme tuntia valssia - alkupuoli hidasta valssia ja loppupuoli amerikkalaista valssia. Opettamassa oli mukava Kimmo Luukkonen apunaan Ida Levänen.

Väkeä oli käsittämättömän vähän. Liekö osasyynä upea, marraskuulle epätyypillisen lämmin ja aurinkoinen sää. Minun lisäkseni paikalla oli yksi viejä ja yksi seuraaja, joten minä ja toinen nainen harjoittelimme puolet ajasta oppilas-viejän ja puolet opettaja-viejän kanssa. Meillä kahdella oli kissanpäivät - saimmehan kolme tuntia lähes yksityisopetusta.

Kimmo kertasi yksityiskohtaisesti hitaan valssin tekniikkaa. Hitaassa valssissa on kolme eritempoista askelta: ykkönen on vahva askel, kakkonen on erittäin vahva askel ja kolmonen on mitättömän heikko askel. Vauhti askeleeseen lähtee tukijalan koukistuksesta ja kierrosta, mikä purkautuu ykkös- ja kakkosaskeleelle, eli vauhdin tulee riittää selvästi myös kakkoselle. Ja kolmosaskeleella uuden tukijalan kantapään pitää painautua selvästi maahan.

Hidas valssi keinuu kolmeen suuntaan. Tutuin suunta on ylös ja alas: nousu lähtee kolmosaskeleen lopussa ja laskee seuraavan kolmosaskeleen alussa. Toinen keinuminen tapahtuu sivusuunnassa kyljissä: ykköselle astutaan suorassa, mutta kakkoselle astuttaessa astuvan jalan puoleinen kylki venyy ja palautuu kolmosella. Kolmas keinuliike syntyy lantion svingistä: Miehen astuessa oik jalalla eteenpäin hän työntää lantionsa eteen, mitä nainen myötäilee. Naisen astuessa oik jalalla eteenpäin vuorostaan hän työntää lantionsa eteen, mitä mies vuorostaa myötää.

Valssissa vartalokontakti on kevyt ja molemmat kannattelevat kätensä ilmavasti. Naisen vas kämmen lepää kevyesti miehen oik olkapään päällä. Pää pidetään ylhäällä ja katse horisonttiin. Kimmo huomautti, että katseeni pyrkii herkästi laskemaan.

Astuessaan eteenpäin myös nainen astuu oik jalallaan voimakkaasti ja isosti. Samoin oik käännöksen loppuosassa nainen astuu rohkeasti oik jalalla miehen jalkojen väliin ja vas jalalla sivulle, jolloin mies ikäänkuin lepää naisen tehdessä työtä. Kimmon sanoin ”minä vien, sinä viet”.

Kiva ja selkeä puolitoistatuntinen, jossa porauduttiin hitaan valssin saloihin. Harmi poisjääneille - jäitte paljosta paitsi...

perjantai 2. marraskuuta 2018

Bettina ja läsnäolo

Taitokolmion maanantai-illassa Bettina Karppinen opetti tällä kertaa foksia. Väkeä oli - ilmeisesti yllättävän lumipyryn takia - yllättävän vähän.

Energinen Bettina - pikkutiikeri, kuten Taitokolmion aktiivi hänet esitteli - muistutti läsnäolon tärkeydestä kaikissa tansseissa. Asia jonka hän tuntuu ottaneen sydämen asiakseen. Ja hyvä näin, sillä läsnäolon merkitystä ja vaikutusta tanssiin ei koskaan voi liikaa korostaa. Harjoituksetkin tuntuvat itsestä ja toisesta vielä mukavammilta, kun treenauksen lisäksi yrittää samalla keskittyä ainakin ajoittain huomioimaan kulloistakin treenipariaan.

Läsnäoloon asettumista harjoiteltiin mm. tanssimalla parin kanssa siten että vuoroin silmät olivat kiinni seuraajilla, vuoroin viejillä ja vuoroin molemmilla yhtä aikaa. Lisäksi Bettiina muistutti kunnon tervehtimisestä ennen tanssia - myös treenituntien parinvaihtoringissä. Tämä tarkoittaa mm. silmiin katsomista ja lyhyttä vartaloiden ”tunnustelua” ennen ensimmäisiä tanssiaskeleita.

Läsnäoloharjoitusten lisäksi Bettina opetti joitakin rytmirikkokuvioita foksiin. Perusaskeleen jälkeen nainen astuu taakseen menosuuntaan kolme hidasta askelta aloittaen oik jalallaan. Sitten nainen kääntyy hieman vastapäivään paikalla astutuilla kahdella nopealla, minkä jälkeen hän astuu ensin vas jalalla (H) ja sitten oik jalalla (H) taakseen ristiin lopettaen kahteen vastapäivään kääntyvään nopeaan askeleeseen. Minkä jälkeen nainen astuu taas kaksi hidasta taakseen ristiin ja kaksi vastapäivään kääntyvää nopeaa askelta. Eli nainen ikäänkuin kiertää ympyrää miehen edessä vastapäivään kääntyen omalle vasemmalleen, kunnes mies lopettaa liikkeen. Vastaavasti mies astuu eteen ristiin.

Loistava ilta, jossa opeteltiin nauttimaan paritanssista kulloisenkin tanssiparin kanssa. Kiva lisä mieleenjääneeseen Bettinan Joensuun foksituntiin (täällä).

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Samin tango 3

Hymyhuulten sunnuntain extrakurssin jälkipuolistolla Sami Helenius opetti kaksi tuntia suomalaista tangoa. Olen Mummin matkassa -blogiini kirjoittanut kaksi postausta aiemmista kokemuksistani Samin tangotunneilta: kolme vuotta sitten Samin tango 1 (täällä) ja kaksi vuotta sitten Samin tango 2 (täällä).

Vanhoja tekstejä lukiessani huomaan, että olen kolmessa vuodessa (ehkä) oppinut tangoa, sillä silloin muistiin kirjoittamani asiat tuntuvat nyt tosi peruskamalta. Tosin ei sunnuntainakaan opetettu mitään ihmeempiä. Sami korosti, että hän keskittyy tangon perustaan, ei kuvioihin. Perustalla hän tarkoitti vartalon kannatusta, tanssiasentoa ja perusaskelta eteen ja taakse.

Toinen sunnuntain tilanne jossa huomasin oppineeni, oli hetki kun tanssin treenien ikäkonkarin kanssa. Pieni ja hyväntahtoinen vanha mies joka rakastaa tanssia, mutta jonka tanssiin ikä asettaa tiettyjä rajoituksia. Vajaa vuosi sitten tanssiessani hänen kanssaan olin lähinnä vaivaantunut, kun en osannut sopeutua hänen omanlaiseensa tanssitapaan. Mutta sunnuntaina osasin jo asettua nauttimaan hänen viennistään. Ja hämmästyksekseni nautin - oikeasti. Olen ilmeisesti vuoden aikana oppinut jotain tangon ytimestä - rauhoittumista hetkeen ja uskallusta heittäytyä nautintoon.

Samin sanoin tango on kävelyä. Minä lisäisin, että musiikin ja tunteen ohjaamaa kävelyä toisen ihmisen kanssa. Tanssiotteessa tulee olla halauksen tunnetta - toisin sanoen ylävartalo on ikäänkuin ”paria kohti halaukseen valmiina”. Vartalossa tulee tuntua musiikin syke, vaikka ulospäin ei mitään baunssia näykään. Etenkin sähäkissä musiikkikohdissa jokainen askel ”kootaan” eli vanha tukijalka imaistaan kiinni uuteen tukijalkaan, myös nopeilla askelilla. Ohiaskelissa on näkyvä ja voimakas ylävartalon kierto, johon osallistuu sekä lantio että niska - pää ja jalkaterät pysyvät paikoillaan meno/tulosuuntaan.

Vakiotanssiasennossa on tärkeää pitää molemmat kyynerpäät koko ajan vartalon etupuolella. Minulla tuntuu oikea kyynerpää herkästi karkaavan liian taakse. Ja taas sain yhdeltä viejältä moitteita liiallisesta kiiruhtamisesta nopeilla ohiaskelilla - asia joka vaatii minulta jatkuvasti keskittymistä onnistuakseen. Ja vartalonpaino on aina jommankumman jalan päällä keskivartalosta kannattaen.

Yksi pikkukuvio eli hitailla tai nopeilla askelilla tehtävä keinukäännös sentään mahtui joukkoon: Alkuun nainen astuu oik jalalla taakse (H), minkä jälkeen keinuaskel: vas jalka taakse käätyen oik jalan jäädessä saksiasentoon eteen paikalleen (H/N), paino palautuu takaisin hieman kääntyneelle oik jalalle (H/N) ja tämän jalkeen vas jalalla astutaan uuteen menosuuntaan (H) ja oik jalka sivulle (N) ja vas jalka viereen (N).

Treenaajissa oli pari sulavaa ja kevyesti vievää Hymyhuulten taitajaa, joiden viennissä pystyin ajoittain rauhoittumaan ja koin välähdyksiä tanssitaivaasta. Eli treenipäivä oli onnistunut, sillä se sisälsi sekä oppimisen tuskaa että nautinnon hurmaa.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Hidas valssi Hyvinkäällä

Hyvinkään Hymyhuulet täytti sunnuntai-iltapäiväni hitaalla valssilla ja tangolla. Kumpaakin kaksi tuntia ja opettamassa Hyvinkään järjestötalolla oli Sami Helenius - ilman Juttaa. Väkeä oli paljon - lähes kaikki keski-ikäisiä tai vanhempia ja ilmeisesti pääosin Hymyhuulten tai Keravan Taitokolmion jäseniä.

Hitaassa valssissa Sami tapansa mukaan keskittyi perustekniikkaan. Tavoite on tanssia kevyessä vartalokontaktissa, jossa kummallekin jätetään selkeästi oma tanssitila. Samin sanoin ”usein riittää että parin vaatteet koskettavat toisiaan”. Samin vinkkasi, että seuraajan paikka löytyy siten että nainen pitää olkavarret kiinni vartalossaan ja koukistaa kyynervarret kyynerpäistä suoraan kulmaan eteensä. Naisen paikka löytyy siitä, missä hänen ojennetun oik käden sormen päät koskettavat keskelle miehen vartaloa. Vartaloa käännetään myös tosipikkuisen auki oikealle siten, että naisen vas käden sormet koskettavat oik käden sormia.

Sami korosti, että hitaan valssin vartalon nousut lähtevät vartalosta ja lopussa voi nousta varpaille tai olla jopa nousematta - tärkeintä on venyttää keskivartaloa. Aaltomainen vartalonliike alkaa jo kolmosen lopussa polvien koukistuksella. Tätä helpotti kun Sami laski rytmiä mee:tä painottaen: yks, kaks, kol-mee. Viejän tulee huomioida, että vaikka vartalonliike alkaa ennen ykköselle astumista, niin ykkösaskel astutaan vasta selvästi musiikin ykkösellä. Kakkosaskeleella perässä tuleva jalka vedetään hitaasti lattiaa pitkin uuden tukijalan viereen.

Periaatteessa yksinkertaisistakin perusasioista löytyy joka kerta uusia juttuja ja eri opettajien kanssa painottuvat aina hieman eri jutut. Perusteellinen ja hyödyllinen perustekniikan kaksituntinen.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Quickiä foksiin

Keravalla oli alkuviikosta Taitokolmion treenit, jossa Jyrki Keisala opetti foksia quickstep-maustein. Mukavat treenit, vaikka muuten reissu oli täynnä vastoinkäymisiä. Mutta mitä ei mummi tanssin takia tekisi :):)

Olen ennenkin matkustanut lähijunalla Keravalle treeneihin - positiivisin kokemuksin (täällä). Maanantaina kaikki lähti pieleen jo alkumatkasta, kun huomasin että puhelin jäi kotiin. Seuraavaksi menin vahingossa junaan, joka körötteli Keravalle lähes 40 minuuttia. Saavuttuani Keravalle satoi kaatamalla, ja olin ohuessa takissa ja kesäkengissä ilman sateenvarjoa. Sitten suuntasin väärälle koululle, ja kun lopulta löysin oikean treenipaikan - Sompion koulun jumppasalin - olin likomärkä ja lähes tunnin myöhässä.

Saapuessani Jyrki Keisala oli tietenkin jo täydessä vauhdissa quickstepinsä kanssa. Kompuroiden pääsin mukaan, mutta pääsin kuitenkin. Se oli aika saavutus, koska olin ekaa kerta quickstep-opissa ja jumppasali oli täynnä Taitokolmion taitavia jatkotason tanssijoita.

Quickstepiä tanssitaan nopeaan foksimusiikkiin ilman foksin joustoja. Vartalokontaktissa, runsailla ohiaskelilla ja voimakkailla vartalokierroilla vuoroin kylkiä kohottaen. Jotenkin tuttua ja hämmentävän iisin tuntuista, vaikka en oikein ehtinytkään saada jujusta kiinni. Harjoiteltiin mm. hidastuksia, ristiaskelia ja kehräkäännöksiä.

Onneksi takaisin Helsinkiin pääsin tanssitutun kyydissä...

maanantai 22. lokakuuta 2018

Taas Filpus-opissa

Aurinkoinen lauantai-iltapäivä kului sisätiloissa Käpylässä Merja ja Kari Filpuksen syksyn kolmannella tangon tehopäivällä. Kaksi aiempaa teholauantaita löytyy täällä ja täällä. Perusasioissa riitti viilaamista ja jauhamista: keskivartalon kannatusta, vartalonkiertoa, linjoja ja taivutuksia.

Filpukset muistuttivat, että vartalon kannatus haetaan keskivartalosta - pakaroista, lanteista ja navan seudulta. Tavoite on pitää ylävartalo rentona. Vartalovienti ja vartalon kierrot lähtevät lantion kierrosta, eivät kiertämällä ylävartaloa tai olkapäitä, puhumattakaan käsivarsista. Käsivarret eivät saa heijata eteen ja taakse eivätkä ylös ja alas. Vartalon painopiste pyritään pitämään matalalla - ”maaduttamaan” - ja hartiat alhaalla ja rentoina.

Merja komensi tanssijoita pyöristämään hieman yläselkäänsä, mutta pitämään niska ja pää rangan jatkeena ja omalla puolellaan. Pyöristämistä auttaa se, että pitää kyynerpäät selvästi vartalon edessä. Asentoa helpottaa liikkuva selkä, mikä minulle tuottaa kaikissa tanssilajeissa vaikeuksia - osin iän ja osin luontaisen jäykkyyteni takia. Kari lisäsi, että miehellä oikean käsivarren yläosa pidetään jäykkänä, mutta kyynerpäästä alaspäin miehen pitää rentouttaa käsivartensa ja antaa sen ”hengittää” naisen mukana jättäen naiselle omaa tanssitilaa.

Ohiaskelissa ja käännöksissä sekä miehellä että naisella ylävartalon kierto lähtee lantiosta. Eli ohiaskelissa tulee selvästi kiertää myös lantiota. Alan vasta vähitellen ymmärtää ja sisäistää tätä asiaan. Etenkin miehien on tärkeä hahmottaa, että esim oikeaan käännökseen lähtö alkaa voimakkaalla lantion kierrolla. Eli ennenkuin mies astuu oik jalallaan oikealle kääntyvän askeleen, hänen kiertää lantionsa selkeään vastakiertoon eli kiertää vasenta lantiota eteen.

Oik käännöksen loppuosassa nainen astuu kanta-askeleella miehen jalkojen väliin ja pyörähtää vauhdikkaasti päkiän päällä puolikierrosta astuen toisen hitaan vas jalalla taakseen menosuuntaan. Pyörähtäessään oik jalan päällä nainen vetää vas jalan mahdollisimman lähelle (ehkä ei ihan kiinni) oik jalkaansa. Jos hän jättää vas jalan ikäänkuin saksiasentoon taakseen, hänen painopisteensä vetää häntä taaksepäin ja poispäin miehestä.

Filpukset kehoittivat koristelemaan tangoa lyhyillä linjoilla vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Helpompi linja on tehdä kahdella hitaalla naisen oikealle, ja tätä suuntaa myös käytetään useammin kuin naisen vasemmalle tehtävää. Naisen oikealle tehtävässä linjassa molemmat astuvat noin puolimetrisen askeleen suoraan sivulle (oikealle) pitäen jalkaterät hieman auki. Askeleelle astumisen jälkeen painopiste siirretään astuneelle jalalle ja koukistetaan hieman polvista. Toinen jalka pysyy molemmilla painottomana maassa, eikä painollisen jalan jalkapohjaa käännetä päkiöiden päällä, kuten leveämmässä ja hitaammassa linjassa usein tehdään. Mies lähtee linjaan selkä edellä - naisen seuratessa - ja siirrettyään painonsa astuvalle jalalle hän kiertää vartalonsa takaisin perusasentoon, mutta ei yhtään yli. Eli liike on yllättävän vähäinen. Ei mitään vyötärön taivutuksia.

Nainen astuu linja-askeleensa hivenen miehen perässä, kuten muutkin askeleet. Naisen oikealle tehtävässä linjassa nainen astuu oik jalkansa miehen vas jalan sisäpuolelle ja vasemmalle tehtävässä linjassa vas jalkansa miehen oik jalan ulkopuolelle - lähes kiinni miehen jalkaan. Linjoissa nainen työntää lantionsa selkeästi miestä kohti - korostuu vielä taivutuksissa.

Jos linjaa jatketaan taivutukseen, niin linjassa ollaan pidempään ja mies venyttää ylävartaloaan lisää ylöspäin, jolloin nainen taivuttaa selkäänsä vähän vyötäröstä taaksepäin venyttäen selkää sekä takaa että dekolteesta niska pitkänä. Mies ei taivu naisen päälle eikä taivuta naista, vaan nainen tekee taivutuksen oma-aloitteisesti ja omassa tahdissaan.

Jatketaan taas marraskuussa...

lauantai 20. lokakuuta 2018

Sitko ja maltti

Maijan torstaijatkot Puistokulmassa. Tangotreeneille hakeutuu poikkeuksetta runsaasti miehiä, ja torstainakin Puistokulmaan piti pystyttää miesten tanssipysäkki. Tervetullutta vaihtelua ikuiseen naisten pysäkkijonoon. Eräs tanssittajani mainitsikin, että oikeastaan oli mukava välillä saada hetken seurata muiden parien menoa. Tähänhän miehillä ei normaalisti ole mahdollisuutta, kun normi-iltana he ovat jatkuvasti pyörittämässä naisia.

Tangotaiturit Mervi Evelä ja Tommi Tuomi oli kutsuttu Maijan apuopettajiksi, ja Tommi hoiti yksin lähes koko kolmetuntisen opetuksen. Ja hyvin hoitikin. Uskon, että etenkin viejät saivat hyviä vinkkejä askelluksen rauhoittamiseen ja kullanarvoisia ohjeita vahvaan vientiin.

Alkuun Tommi kysyi, mikä erottaa tangon HHNN-askeleen foksin HHNN-askeleesta. Vastaus oli Sitko ja Maltti. Ja siihen oikeastaan tiivistyikin koko kolmetuntisen illan viesti: Sitkoa ja malttia askeliin, niin tangossa pärjää pitkälle.

Ja aina vain paranee, jos muistaa osankin seuraavista: Polvet koukussa pitkiä askelia voimakkaalla vartalonkierrolla ja vartalolla vieden. Perusasennossa vartalon paino päkiöillä, myös viejillä. Tukijalalta ponnistaminen tapahtuu musiikin iskulla, mistä seuraa että viejän eteen astuva jalka rullaa maahan hieman iskulta myöhässä. Eteenpäin aina kanta-askeleella ja polvi suoristuen askeleelle astuttaessa. Askeleet etenevät ”samaa lankkua” ja yhteen-askelissa jalkaterät vedetään aina tiukasti kiinni toisiinsa. Tiukat pakarat - Tommin sanoin ”herne pyllyssä” - ja lapatuki ovat tärkeitä niin viejille kuin seuraajillekin. Ja Tommi-superviejän mukaan seuraaja ei voi koskaan astua liian pitkiä taka-askeleita.

Opettajien välillä tuntuu olevan eroja siinä, kuinka matalalla he suosittavat että tangoa tanssitaan. Tommi ohjeisti viejiä koukistamaan selvästi polviaan. Mitä enemmän polvia koukistaa, sitä pidemmän askeleen pystyy astumaan. Suoremmilla (ei tikkusuorilla) polvilla tanssiessa askeleet pysyvät lyhyempinä. Viime kuussa Joonas muistutti, että tangon tanssiminen vahvalla polvikoukulla vaatii parempaa askeltekniikkaa ja vartalon hallintaa kuin pystymmässä askeltaminen.

Tätä kaikkea treenattiin hiki puserossa, mutta hymy huulessa ja ilo ilmassa - ja herne pyllyssä :):)

perjantai 19. lokakuuta 2018

Valssia Vanhalla

Keski-Helsingin eläkeläiset järjestävät maanantaisin päivätanssit Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa (täällä). Usein ennen tansseja on tunti paritanssin opetusta - tällä viikolla vuorossa oli hidas valssi ja opettamassa Harriet Kukkola.

Puolen päivän aikaan paikalla oli parikymmentä innokasta eläkeläistä, jotka oikeasti halusivat oppia tanssimaan valssia. Opettaja ei tuntunut olevan ihan juonessa mukana, sillä hän alkoi 45 minuutin opetushetkessä lähes aloittelijoille opettaa hitaan valssin erikoiskäännöksiä. Eikä hän pystynyt muuttamaan suunnitelmiaan, vaikka useimmat pyysivät häntä pysymään vain perusaskelissa.

Harriet opetti kivan valssikuvion, jota en aiemmin osannut. Mutta tuntui, että moni tanssijoista ei pystynyt sitä näin lyhyessä ajassa omaksumaan. Kuvio meni seuraavasti - naisen askelilla:

Ensin valssin perusaskeleen alku alkaen vas jalalla taakse menosuuntaan (yks,kaks,kol) ja sitten oik jalalla taakse (yks), vas jalalla käännytään miehen oik puolelle naisen vas kylki miehen oik kyljessä (kaks) ja astutaan yhdessä miehen kanssa avauksessa oik ulkojalalla taakse (kol). Sitten vas jalalla astutaan takaisin miestä kohti (yks) ja liikutaan yhdessä kylkiasennossa menosuuntaan astuen chasee-askel - varpaille nousten - ensin oik jalalla (kak-) ja sitten vas jalka viereen (-si) ja lopuksi oik jalalla askel sivulle (kol). Ja ihkalopuksi nainen astuu vas jalalla takaristiaskeleen ja mies oik jalalla eturistiaskeleen (yks), ja oik jalalla sivulle (kaks) ja vas jalka yhteen (kol).

Lopuksi tanssittiin sekahaku-periaatteella kolme tuntia hyvä-äänisen Anu Kerosen ja Saturnus-herrojen tahdittamana. Kivaa ja hikistä.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Tangoa Hämeessä

Hanna ja Antin perjantaitreenit Hämeenlinnassa jatkuivat hitaan valssin (täällä) jälkeen tangolla. Puolentoista tunnin aikana ehdittiin kerrata mm. habaneraa ja otsoja.

Habanera-taivutuksessa vartalo taipuu vyötäröstä kuin linkkuveitsi siten, että ylävartalo taipuu tulosuuntaan, ja alavartalo kohti lattiaa.

Otsokäännäksissä Hanna muistutti naisia puristamaan sisäreidet tiukasti yhteen. Otsokäännös alkaa ylävartalon kiertymisellä, mitä lantio seuraa korkkiruuvin tavoin. Otsoon lähdetään vasta kun paino on kokonaan tukijalalla. Näytti siltä, että miestä kiertäessään Hannan vartalolinja ja katse olivat askeleen suuntaan eikä miestä kohti.

Hanna ja Antti opettivat myös otsoon lisättävän kauniin ja tilaavaativan jalan pyörityksen. Jos mies ohjatessaan naisen otsokäännökseen juuri ennen käännösvinkkiä notkistaakin tukijalkansa vahvaan niiaukseen ja lähtee kierrättämään toista jalkaansa lattiaa pitkin, se on vinkki naiselle jalan laajemmasta pyörityksestä. Yleensä tämä tapahtuu otsokäännäksessä, jossa naisen oik jalka on tukijalkana. Tällöin nainenkin kierrättää vasenta jalkaansa isossa kaaressa varpaat maata laahaten noin puolen metrin päässä tukijalastaan - sensuellin naisellisesti. Ja tämän tehtyään jatkaa otsoa astuen samalla vas jalalla miehen editse takaisin tämän eteen.

Hannan ja Antin tanssia on ihana katsella. Antti vie voimakkaan kevyesti - Hanna seuraa pehmeän naisellisesti, mutta määrätietoisesti ja itsenäisesti. Jee!

tiistai 16. lokakuuta 2018

Rauhoita valssia

Perjantaina Hanna ja Antti opettivat Hämeenlinnan vpk-talolla hidasta valssia. Sopivasti porukkaa ja tasaparit.

Antti muistutti, että valssin nousut syntyvät ensisijaisesti vartalon maksimaalisesta venymisestä ja polvien suoristamisesta, eikä niinkään äärimmäisestä varpaillenoususta. Itseasiassa varpaille noustaan hyvin maltillisesti. Astuttaessa ykkösaskeleelle koukistetaan polvia, jolloin kun sen jälkeen astutaan vaativalle kakkosaskeleelle polvet ojentuu, mikä nostaa vartaloa kauniisti jopa ilman varpaille nousua.

Hitaassa valssissa ykkösaskel astutaan lyhyenä, jolloin tukijalan ponnistuksen vauhti riittää myös kakkosaskeleelle. Kakkosaskel pyritään astumaan pitkänä, ykkösaskelta pidempänä - ja etenevässä valssissa menosuuntaan etuviistoon.

Yksi hitaan valssin jujuja on siinä, että kolmosaskeleella kantapään päälle laskeudutaan korostetun hitaasti - kantapäät painuvat maahan kuin hidastetussa filmissä. Tanssi rauhoittuu ja nautinto lisääntyy. Hanna kehoitti minua kiinnittämään tähän erityistä huomiota. Näin toimiessaan niin viejä kuin seuraaja voi rauhoittaa parin yhteistä tanssia ja jopa auttaa toista hidastamaan toisen turhan kiireistä menoa.

Eli puolitoista tuntia pääasiassa kerrattiin ja harjoiteltiin hitaan valssin perusaskellusta keski/jatkotason valssitreeneissä. Ja hyvää teki - oma tanssi tuntui rauhoittuva treenin loppua kohti.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tahkottiin tangoa

Viikonloppu vieri taas tanssin merkeissä. Perjantai-iltana kolme tuntia Hämeenlinnassa Hanna Tuomisen ja Antti Törmäsen opissa ja lauantaina viiisi tuntia Aaltosten tahdissa Someron Esakalliolla. Ja tangoa tahkottiin molemmissa.

Sari ja Jarin perinteiset Satumaiset Tangot -viikonloppu oli kerännyt Esakalliolle viitisenkymmentä innokasta tangoilijaa. Osallistujat vaikuttivat pääosin jatkotason osaajilta, vaikka ohjelman mukaan kurssi oli tarkoitettu myös meille keskitason tanssijoille. Mutta hyvin mahduin joukkoon, vaikka tangoni ei vielä jatkotasolle ylläkään. Parhaimmat parit tanssivat keskenään, ja kaikki parinvaihtoon osallistuvat osaajat olivat mukavia herrasmiestanssittajia. Joten mummikin sai levollisesti nauttia taitavasta viennistä.

Alkuun Sari kertasi pitkään ja hartaasti vakiotanssiasentoa ja lapatukea. Ennenkuin pari asettuu tanssiasentoon keskenään on tärkeää, että kumpikin tanssija hakee ja tunnistaa oman keskivartalotukensa (peppu sisään ja napa rankaan) ja lapatukensa. Kun tässä onnistuu, niin niska, olkapäät ja käsivarret rentoutuu ja vienti ja seuraaminen keventyy.

Lapatukea voi hakea mm. siten, että nostaa molemmat käsivarret sivulle etuviistoon - kyynerpäät vartalon etupuolella ja olkavarret hieman olkapään alapuolella, kämmenet kevyesti nyrkissä ja peukalot alaspäin. Tämän jälkeen peukalot käännetään ensin kohti paria ja lopuksi yläkautta osoittamaan taaksepäin. Tällöin lapaluiden tulisi asettua ”takataskuun”. Yläselässä tulee olla pieni pyöristyvä tunne - ikäänkuin halaisi pariaan. Lopuksi tunnistetaan lapaluiden alapuolelta pitkät selkälihakset, jotka ottavat lopullisen vastuun rangan kannattamisesta. And that’s it.

Vasta tämän jälkeen tanssipari hakeutuu tukevaan, mutta kevyeen - hieman etunojalliseen - vartalokontaktiin toistensa kanssa. Seuraavaksi mies asettaa oik kätensä kevyesti (!)  naisen selkään ”kuin ruusua pitelisi” ja nainen vas kätensä miehen oik käden päälle - edelleen kevyesti. Lopuksi nainen kohottaa oik kätensä miehen kohotettuun vas käteen. Olkavarret irti vartalosta ”kainalot saa hengittää”. Mies pitää molemmat kyynerpäänsä samalla tasolla, eli huolehtii siitä ettei hän nosta vas kättään liian korkealle. Ja kummankin olkapäät säilyvät alhaalla, ja oikea ja vasen olkapää samalla tasolla. Asennon löydyttyä mies tunnustelee, millä jalalla naisen vartalon paino on, siirtäen omaa painoaan rauhallisesti yläkautta puolelta toiselle - ilman selkeää sivulle astumista. Vartalokontakti, rentous ja ”keveys” ovat tangoasennon avainsanoja.

Sari jaksoi korostaa sitä, että askel lähtee tukijalan ponnisuksesta, eikä astuvan jalan liikkeestä - myös taaksepäin. Ja nainen säilyttää ylävartalossa selkeän etunojan taakse liikkuessaan. Jari kertoi, että nykyään hän ei enää suosi vahvoja vartalon vastakiertoja, kun hän astuu usean hitaan askeleen peräkanaa. Kierrot kuulemma tekevät tanssista helposti levotonta vääntelyä - Jarin tangossa vartalo pysyy kylkiasennossa. Vartalovienti, rauhallisuus ja määrätietoisuus ovat tangoaskelluksen avainsanoja.

Pyysin Saria tarkistamaan vartalovasteeni. Tanssitettuaan minua hetken Sari sanoi, että vartalonojani on riittävä, sopivan kevyt ja pysyy myös ohiaskelissa.

Aaltoset opettivat tanssilattialle sopivan, helpon ja kivan tangokuvion. Ensin yksi hidas, hidas, eteen, yhteen -askellus, sitten kaksi HHNN-askellusta ohiaskelilla, seuraavaksi hidas, hidas, eteen, yhteen -askellus, jossa eteen/yhteen kääntyy siten että miehen kylki johtaa. Loppuun pyörivä pivot-askel, josta mies poistuu astuen taakseen hidas, hidas, sivulle, yhteen.

Pivot- eli pistoaskeleessa sisäreidet pidetään tiukasti yhdessä, ja pyörivässä pivotissa myös nainen ottaa eteen astuessaan selkeästi vauhtia. Nainen pysyy pivotissa vahvasti omalla vasemmallaan. Pivot helpottuu ja vakautuu, kun koukistaa selvästi polvia.

Iltapäivän päätteeksi Aaltoset opettivat vielä ns. Tango americanoa, jonka sanoivat oppineensa Tahvanaisen Jussilta. Alkuun he käskivät unohtaa kaiken aiemmin tangossa opetetun. Tässä tangossa ei mm. tehdä vartalon vastakiertoja. Vartalo, katse ja jalkaterät ovat koko ajan käännettynä noin 45 astetta omalle vasemmalle. Askeleita ei astuta kantapää tai päkiä edellä, vaan joko jalkaterän sisä- tai ulkosyrjällä. Perusaskelluksessa nainen astuu oik jalka taakse (H), vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N), vas jalka sivulle (N) ja oik jalka vedetään painottomana vas jalan viereen (H). Tämän jälkeen aloitetaan uudelleen oik jalalla taakse. Tango Americanon askelilla voi tehdä myös ohiaskelia (kahdella ekalla hitaalla) ja avauksia (viimeisen hitaan lopussa).

Tätä ”amerikkalaista tangoa” voi hyvin yhdistää suomalaiseen perustangoon. Se sopii etenkin musiikin vahvoihin kohtiin, jossa askeleet otetaan painokkaasti. Mutta muista muuttaa myös vartalon liikekieli - ei vartalonkiertoja! Eli päädytään suosiotaan nostavaan ns. fuusiotangoon :):)

Ihana iltapäivä, jonka aikana sai rutkasti hyviä vinkkejä ja paljon mukavaa ja tarpeellista treenausta.

torstai 11. lokakuuta 2018

Arkkutangoa

Ranskan matkan jälkeen kaipasin kipeästi tanssitreenejä, joten keskiviikkona päätin mennä Puistokulmaan Susa Matsonin tangotunnille. Paikalle päästyäni ja treenimusiikkia kuultuani tajusin, että Susa aikoi opettaa argentiinalaista tangoa - kansanomaisesti arkkutangoa. Alkeistasolle yksinkertaistettuna, mutta kumminkin.

Olen toistaiseksi välttänyt arkkutangon tunteja, koska tutussa suomalaisessa tangossakin on minulla riittävästi tekemistä. Nyt olin pakon edessä :):) Joko jään arkkutangoa treenaamaan tai lähden tyhjin käsin takaisin kotiin. Päätin jäädä ihka ensimmäiselle argentiinalaisen tangon tunnille :):)

Vaikeaa, uutta ja outoa, tosin sitä se näytti ja tuntui olevan muillekin. Tanssinautinto oli kaukana, mutta onneksi kaikilla riitti huumoria. Joten hauskaa oli - kaikesta huolimatta. Ja Susalla oli huippu. Hän jaksoi opettaa kaikkia halukkaita kädestä pitäen tai paremminkin sylissä pitäen.

Selkeä vartalonoja, tukeva raami ja käsissä vahva vaste. Polvet suorina. Tiukka keskivartalo, sisäreidet tiukasti puristettuna ja jalkaterät kerätään yhteen. Yleensä arkkutangossa parin otsat ja palleat ovat kontaktissa - joskin läheisyys vaihtelee liikkeiden mukaan. Lantiot selkeästi irti toisistaan. Alkeita tosin harjoiteltiin ilman vartalokontaktia, ja Susa neuvoi seuraajia työntämään vas kämmenellään viejiä heidän oik olkapäästään.

Susa opetti neliöaskeleen, ”viisaskelluksen”, etu- ja takaotsot sekä giron, jossa nainen kiertää ”edestakaisaskelilla” miestä tämän ohjauksessa. Nainen aloittaa neliöaskeleen astuen oik jalalla taakse ja vas jalalla vas sivulle kierrättäen vas jalan oik jalan kautta. Painon vaihto, minkä jälkeen nainen astuu vas jalan eteen ja kierrättää oik jalan vas tukijalan kautta astuen oik jalalla oikealle. Merkiksi sivuaskeleesta mies tekee salaniiauksen eli koukistaa polviaan.

”Viisaskelluksen” nainen aloittaa astumalla vas jalan eteen (yks), oik jalan vas jalan kautta kiertäen oik sivulle (kaks), vetää vas jalan oik jalan kautta ja astuu taakse (kol), oik jalka taakse (nel) ja lopuksi vetää vas jalan oik jalan eteen ristiin ja vaihtaa tälle painon (viis). Seur askeleen nainen astuu oik jalalla taakse, sivulle tai otsona.

Giro lähtee esim. ”viisaskelluksen” jälkeen alkaen oik jalan otsolla. Sitten vas jalka suoraan vas sivulle ja oik jalka kiertyy takaotsoon, minkä jälkeen käännytään ja vas jalka astuu takaotson. Sitten oik jalka oik sivulle ja vas talka ristiin eteen tämän editse. Ja jatketaan oik jalalla etuotsoon. Nainen kiertää puoli ympyrän miehen edessä säilyttäen rintamalinjan koko ajan kohti miestä. Parin navat ikäänkuin katsovat koko ajan toisiaan.

Jotain tällaista. En takaa, että ymmärsin ja kirjasin kaikkea oikein - olihan tämä eka arkkutangotuntini :):) Ei paha, vaikka vartalon timmi kannatus tuottikin mummolle tuskaa...

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tangoa - edelleen

Kari ja Merja Filpus viettivät taas lauantai-iltapäivän Käpylässä opettamassa Helsingin Tanssikurssien tangohifistelijöitä. Kari korosti, että he opettavat suomalaista lavatangoa, eivät mitään fuusiotangoa. He eivät sekoita tangoonsa kilpatangoa, vanhaa tangoa eikä arkkutangoa. Filpusten tangossa viejä ja seuraaja eivät nojaa toisiinsa, vaan ylläpitävät ainoastaan kevyttä vartalokontaktia - palleasta lantioon. Ja perusaskeleessa vartaloa kierretään vain vähän - lähinnä mielikuvissa, mutta ohiaskelissa, avauksissa ja käännöksissä kierto korostuu.

Lauantain viisi tuntisen aikana Kari ja Merja toivoivat tanssijoiden kiinnittävän huomiota etenkin kahteen asiaan. Ensinnä siihen, että tanssija rentouttaa vartalonsa ja lantionsa jokaisella askeleella ennen uudelle askeleelle astumista. Yllättävän vaikeaa!! Mutta ne kerrat kun siinä onnistuin, tuntuivat hyviltä ja selvästi maaduttivat ja rauhoittivat koko tanssia. Ja toiseksi he muistuttivat sekä viejiä että seuraajia siitä, että he pitävät koko tanssin ajan molemmat kyynerpäänsä oman vartalonsa etupuolella. Etenkin viejiltä tämä vaatii tarkkuutta, sillä kyynärvarsien lipsuessa mm. avauksissa seuraaja ajautuu epämiellyttävästi miehen taakse. Joissakin seuroissa asentoa harjoitellaan siten, että viejän niskaan paidan alle laitetaan harjanvartta muistuttava keppi.

Lisäksi Kari muistutti, että mies pitää parin yhteistä solmukättä naisen korvan korkeudella ja molemmat kyynerpäänsä samalla tasolla - ja vatkaamatta. Lauantaina eräs viejä toivoi lisää vastetta oik käteeni - ja juuri alkuviikosta viikosta toinen viejä oli toivonut minun antavan oik käteni levätä rennommin hänen kädellään. Käsivarsien vaste on ilmeisesti hyvin parikohtainen juttu :):)

Merja kehoitti viejiä - läpi tanssin - pidentämään toista hidasta askelta (kakkoshidasta), mikä lisää tanssin tangomaisuutta. Aika varastetaan ensimmäiseltä nopealta askeleelta, jota ei kuitenkaan saa juosta läpi. Jos viejä ”kieputtaa” naista edestakaisin promenaadiaskelista ohiaskeliin, nainen ei saa hypähdellä humpan tapaa (johon minä alussa sorruin), vaan nainen kääntyy lähinnä nilkoista ja lanteista - pitäen ylävartalon ja pään tangomaisen vakaana. Koskee tietty myös viejiä.

Lopussa treenattiin vielä vasenta käännöstä ohiaskelilla ja HNNHNN-rytmirikolla. Viejän on tärkeä pitää koko käännöksen ajan selkeä vartalonkierto. Nopeiden väliset hitaat on tärkeä astua selkeästi maaduttaen, muuten käännös mene herkästi juoksuksi.

Nautin ja opin - edelleen. Oiva tapa viettää lauantaita, kuten yksi tanssikavereista ruokatauolla totesi.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Savolaiskäännös

Tiistaina vaihteeksi hidasta valssia Suomen Tanssistudioiden treenikämpällä Myyrmäessä Jyrki Keisalan johdolla. Viimeksi Myyrmäessä oli toivoton viejävaje (täällä), mutta onneksi tällä kertaa myös viejät olivat löytäneet paikalle.

Viimeisen parin vuoden aikana olen harvakseltaan käynyt treenaamassa Myyrmäen studioilla. Tänä aikana Jyrkin opetustyyli on selkeytynyt. Hän pitää tuntinsa sopivan tasoisina ja miellyttävinä kokonaisuuksina, jotka pystyy hyvin omaksumaan kolmen treenitunnin aikana. Opetus on loogista ja keskittyy tasapuolisesti tekniikkaan, käytännön nikseihin ja tanssinautintoon.

Tiistaina Jyrki opetti lyhyitä kuvioyhdistelmiä, joilla me tavalliset tallaajat voimme saada elävyyttä ja vaihtelua perusvalssiin. Kuvioyhdistelmiä, joita kilpatanssipuolella opetetaan pienille F-ryhmän aloitteleville nassikoille :):)

Kiva ja helppo käännöskuvio, jonka Jyrki oli nimennyt ”savolaiskäännökseksi”. Kuvion alkuun tanssitaan oik käännöksen alku, minkä jälkeen mies on selkä menosuuntaan ja hän astuu yhden perusaskeleen taaksepäin menosuuntaan aloittaen vas jalalla. Loppuun tanssitaan vas käännöksen loppu, jonka mies aloittaa oik jalalla kääntäen itsensä takaisin lähtöasentoon, ja astuu vielä yhden perusaskeleen eteenpäin menosuuntaan.

Lisäksi kerrattiin yksityiskohtaisesti kehräkäännöksen tekniikkaa ja palautettiin mieleen stopparit. Kehräkäännös alkaa oik käännöksen alulla, minkä jälkeen mies tekee kaksi peräkkäistä spin-käännöstä ensin oik jalallaan myötäpäivään ja perään vas jalalla. Spin-käännöksissä miehen vapaa jalka voi ottaa kevyesti tukea lattiasta - ekassa spinissä varpailla ja tokassa kantapäillä. Naisen vartalolinja on kehräkäännöksessä koko ajan miestä kohti, toisin kuin olen luullut (laskeutuessani spiniltä olen ennen hieman avannut vartaloani, mikä on ilmeisesti väärin).

Eikä sitten muuta tarvitakaan. Kun yhdistelee rauhallisesti ja luovasti oikeaa ja vasenta käännöstä, ”savolaiskäännöstä” sekä kehräkäännöstä vuoroin perusaskeliin ja vuoroin stoppareihin, niin koossa on mukavan tuntuinen ja kivan näköinen hidas valssi.

Tulee hahmottaa, että kuvioyhdistemät vaativat tilaa. Jyrki muistuttikin viejiä tanssilattian ykkössäännöstä: Huomio muut tanssijat. Ja huomioivista viejistä tykkäävät myös seuraajat :):)

maanantai 24. syyskuuta 2018

Tangoa Puotilassa

Kimmo Luukkosen kolmetuntiset jatkotangot Puotilan työväentalolla. Kun sunnuntaina ulkona paistaa valloittava syysaurinko, niin iltapäivä ei ole paras hetki treenaukseen. Paikalla olikin vain jokunen treenaaja - kolmen kiinteän parin sekä open ja minun lisäksi kaksi viejää ja kaksi seuraajaa. Mutta olipa tilaa harjoitella ja tasaparit! Ja kaiken kukkuraksi saimme lähes henkilökohtaista opetusta.

Pääsin pitkäksi toviksi Kimmon vientiin. Kysyessäni hän vastasi minun seuraavan jo hyvin enkä kuulemma kiirehdi viejän edelle. Kimmon mukaan sovin hyvin hänenlaisensa vahvan viejän seuraajaksi - mitä se sitten tarkoittaakin...

Iltapäivän aikana sain pari hyödyllistä vakiovinkkiä: Oik käteni ei purista, mutta tuppaa nousemaan ylöspäin. Eli rennompi käsivarsi, ja käden paino saa levätä viejän kämmenellä. Niin viejillä kuin seuraajilla vauhti tuppaa nopeutumaan liikaa, kun tanssitaan useampi nopea askel peräkanaa. Menoa saa hidastettua, kun nopeiden alkaessa madaltaa askeliaan eli koukistaa lisää polvia.

Kimmo opasti, että ohiaskeleet sopivat yleensä pehmeämpään tangomusiikkiin ja kohtiaskeleet rytmikkäämpään musiikkiin. Promenadeissa miehen lantio/kylki ikäänkuin nojaa naisen suoliluun harjan edessä. Vartalokontaktia ei irroiteta. Kimmo suositti, että avauksissa liikuttaessa seuraajakin katsoo menosuuntaan.

Koko kolmetuntisen yritin pitää keskivartalon tiukkana ja estää pyllyä törröttämästä. Uskon, että onnistuin aika hyvin. Koin myös että ainakin ajoittain osasin rentouttaa ylävartaloa ja kiertyä herkästi viejän vartalonkiertojen mukana. Näin siis tunsin. Miltä tanssini ulkoakatsoen näytti tai viejästä tuntui, sitä en tiedä. Mutta ainakin pääosan aikaa minusta tuntui hyvältä ja läsnäolevalta tanssia kahden vaihtorinkiviejän kanssa, joten ehkä onnistuin.

Helsingin Tanssikurssien tangotreenit jatkuvat taas ensi lauantaina Filpusten fiilingeillä.

torstai 20. syyskuuta 2018

Fuskua swingillä

Lauantai-iltapäivällä Päiväkummun leirillä (täällä) treenattiin fuskua suloisen Rosa Mörtin ja hänen miehensä Hannun johdolla. He opettivat rauhallista kevyesti sykkivää swing-fuskua, joka Rosan mukaan on läheistä sukua kaksoisbaunssi-fuskulle (täällä). Swing-fuskussa ylösalainen liike pyritään pitämään mahdollisimman pienenä.

Rosa opetti meitä tanssimaan musiikkiin ja rikkomaan fuskun askellusta pysähdyksillä, kävelyillä ja hidastuksilla. Ja naisellisilla jammauksilla, joista Rosa opetti esimerkkinä seuraavan: Miehen ohjattua naisen paikanvaihtoon oik puoleltaan nainen voi astuttuaan oik jalallaan ensimmäisen hitaan askeleen miehen oik kyljelle pysähtyä sivuttain takamus miehen syliä kohti oma oik kylki liikesuuntaan. Tässä asennossa nainen voi jammata oik käsi ylhäällä miehen vas kädessä vuoroin vasemmalle, oikealle ja vasemmalle (H,H,H). Askelten sopivuuden takia jammauksia tulee tehdä pariton määrä.  Lopetettuaan nainen jatkaa paikanvaihtoa normaalisti kääntyen miehen käden ali ja astuen lopuksi tavanomaiset nopnopit. Nainen päättää, koska hän pysähtyy jammaukseen ja koska jammaus loppuu. Tästä on annettava selvä merkki miehelle.

Myös pysähdyksillä voi elävöittää omaa fuskuansa. Tällöin jäädään yllättäen ja selkeästi seisomaan hajareisin kummallekin jalalle polvia selvästi koukistaen. Myös seuraaja voi pysäyttää yhteisen liikkeen, jolloin merkin pitää olla tavallistakin selvempi jotta viejä äkkää yllättävän merkin. Vaikka pysähdys tehtäisiin seuraajan ehdotuksesta, niin viejä päättää koska yhteistä tanssia jatketaan.

Kolmas elävöittämistapa on hidastus, jolloin viejä hidastaa tanssia astuen pitkän askeleen jommalle kummalle sivulle vetäen toisen jalan hitaasta tämän viereen. Seuraaja pielaa liikkeen.

Rosa opetti avauksessa tehtävän charleston-tanssista kopioidun liikkeen. Siinä nainen astuu HNNHNN-rytmirikolla ensin oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka takaisin paikalleen (N) ja vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N), vas jalka takaisin paikalleen (N).

Lauantain täysin uusi oivallus oli, että fusku on jiven sukulaistanssi ja että jivea soitettaessa voi tanssia - ja usein tanssitaankin - nopeaa fuskua. Jive on englantia ja suomeksi se on fusku - fuskata eli jekuttaa. Aiemmin soittajien ilmoittaessa, että he soittavat seuraavaksi jiveä, olen aina vetäytynyt kauimpaiseen nurkkaan luullen, että en osaa tanssia jiveä :):)

tiistai 18. syyskuuta 2018

Viejä - liikuta itseäsi, älä seuraajaa

Turkulainen Tanssikurssit.fi, jonka nimi on nykyään Suomen Tanssipuoti Oy (täällä), järjesti Karjalohjan Päiväkummussa perinteisen Tanssin hurmaa -viikonloppuleiri. Osallistuin opetukseen lauantaina, jolloin tarjolla oli viisi keskitason sinistä treenituntia, joista puolet oli tangoa ja puolet fuskua.

Tangoa opettivat Kati Koivisto ja kilpatanssitaustainen Jussi Kaksonen. Oliko uutta? Ei oikeastaan - lähinnä suomalaisen tangon perusjuttuja, mutta hyvin jäsenneltynä ja sopivasti pilkottuna. Naisia oli jokunen enemmän kuin viejiä, mutta se ei haitannut koska vaihto pelasti hyvin ja ripeästi. Ainoa mikä hiukan harmitti oli se, että treenitilana toiminut Päiväkummun ruokasalin puolikas oli vähän liian ahdas noin 40 tanssijalle.

Kati opasti viejiä ajattelemaan, että he keskittyvät liikuttamaan itseään, ei pariaan. Tämä mielikuva edistää miehen vahvaa vartalojohteista vientiä. Viejän liikkeen seurauksena pari eli seuraaja liikuttaa itseään. Lisäksi Kati neuvoi viejiä asettamaan oik kämmenensä tukevasti - ei puristavasti - naisen yläselän vas reunaan niin, että ranne on kylkikaaren kohdalla.

Naisia Kati muistutti kahdesta jutusta: Ojenna taaksepäin liikkuva jalka vyötäröstä lähtien niin, että jalkapohja osoittaa astuessaan menosuuntaan. Ja seuraa viejää aina nanosekunnin viiveellä.

Tangomusiikki koostuu usein kahdeksan iskun pätkistä, jolloin musiikkiin sopii hyvin mm. seuraava kuviopätkä (viejän silmin): Vas jalka eteen (H), oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka viereen (N), vas jalka eteen (H), oik jalka eteen (H), vas jalka ohi (N), oik jalka ohi (N), vas jalka vas sivulle (H) ja oik jalka vedetään painottomana viereen (H). Tämän jälkeen viejä voi esim. jatkaa oik jalalla eteen HHNN-askelluksella. Kyseinen kuviopätkä sopii myös hyvin oik käännökseen.

Lisäksi harjoiteltiin rytmirikkoista avausta, jossa astutaan rinnakkain kaksi askelta menosuuntaan (H,H) ja eteneminen lopetetaan keinukäännökseen (H,H), jota kutsutaan myös paikallaan pysyväksi pistokäännökseksi. Jussi muistuttu, että tangossa jalkoja ei ojenneta koskaan tikkusuoriksi. Ja Katin mukaan hitaiden ja nopeiden askelten tulee selvästi erota toisistaan.

Tällaisia pikkujuttuja Päiväkummussa, jossa nautimme mukavasta, yhteiseen treenaamiseen kannustavasta ilmapiiristä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tangonivel

Maijan torstaijatkoissa opin, että lavatanssijoilla on tangonivel :):) Se löytyy vyötäröltä ja on ainoa ylävartalon ”nivel”, jota tangossa liikkutetaan tai tarkemmin kierretään - ja voimalla.

Maijalla oli taas apuna tanssitaituri Timo Klemola parinsa Petra Helmisen kanssa. Selkeäsanainen ja olennaiseen keskittyvä Timo on aarre viemistä treenaaville miehille - ja Maijalle :):) Ja kun viejät oppivat, niin siitä hyötyvät valtavasti myös seuraajat. Juuri Timo kehoitti viejiä käyttämään aktiivisesti omaa tangoniveltään ja rauhoittamaan sekä olka- että kyynernivelet - ei mitään ylimääräistä heijaamista eikä vääntöä. Hitailla askelilla vain voimakas vastakierto tangonivelessä.

Timo tanssii matalaa tangoa eli polvet koukussa. Polvien koukistus johtaa tukijalan ponnistusvoiman lisäännyttyä pitkiin askeliin. Tangoa voi Timon mukaan tanssia myös suoremmin polvin, jolloin askeleet automaattisesti lyhenevät - eikä sekään ole väärin. Lavatangossa on monia tanssitapoja. Tärkeintä on säilyttää valittu tanssikorkeus. Jos lähtee liikkeelle matalasta asennosta, se säilytetään koko tanssin ajan. Jos tanssii polvet suoremmassa, niitä on hyvä tasapainon takia kuitenkin koukistaa mm. pistopyörinnässä.

Lisäksi Timo muistutti viejiä pitämään jalkaterät suoraan menosuuntaan eteenpäin astuessaan. Ja astuamaan rohkeasti ja varmasti naista kohti. Se on myös seuraajalle selkeä merkki, että tässä tullaan eikä vain meinata.

Pistossa kumpikin puristaa reisiään yhteen ja astuu vuorotellen reippaasti tanssiparin jalkojen väliin painaen omaa sisäreittään parin sisäreittä vasten. Kumpikin keskittyy säilyttämään oman tasapainonsa, jolloin käännös pysyy ”kasassa”. Pistokäännöksiin on hyvä lähteä esim. oikean käännöksen alun jälkeen.

Timo muistutti myös, että avauksessa parin välinen kulma säilyy yllättävän pienenä. Pääosin kulma aiheutuu viejän ylävartalon kääntymisestä/kierrosta ja siitä, että viejä nostaa vas kyynervarren vaakatasoon - nostamatta kätensä korkeutta - seuraajan peilatessa liikettä omalla kyynervarrellaan. Seuraaja voi joko kääntää päänsä menosuuntaan (kilpatanssitapa) tai jättää päänsä perusasentoon (Timon ja Petran tapa).

Maija korosti taas, että hitaus on suomalaisen lavatangon ytimessä. Seuraajan on tärkeä liikkua hitusen viejän jäljessä. Hyvän seuraajan kolme tärkeintä ohjetta onkin: odota, odotta ja odota :):)

Vartalokontaktista Timo tuumasi lyhyesti: ”Mitä pidempi, sitä parempi.” Tangoa voi hänen mukaansa tanssia myös ilman vartalokontaktia, jos tiivis kontakti tuntuu epämieluiselta. Tähän sivussa seisova Maija puuttui välittömästi ja sanoi topakasti: ”Tango vaatii vartalokontaktin - piste.”

Jälleen herkkuilta, jonka aikana yritin keskittyä rentouttamaan ylävartaloani ja seuraamaan viejää jälkijättöisesti - välillä onnistuin paremmin ja välillä heikommin.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Jyrkin tango 2

Tango on tanssi, jota ei oikeastaan opita tanssitunneilla. Tunneilla voi oppia askeleita ja kuviota, mutta nautittava tango syntyy tanssihetkestä kulloisenkin tanssikaverin kanssa. Tunteesta ja liikkeestä, jonka musiikki tanssijoissa herättää sekä väreilystä, jonka yhdessä kuultu musiikki ja yhteinen liike aikaansaa. Tango kutsuu heittäytymään läsnäoloon ja musiikin ja toisen kuunteluun sekä tuntosarvet omaavaan vientiin ja herkkään seuraamiseen. Kaikki tämä vaatii uskallusta, kaavamaisesta tanssista irtipäästämistä ja tajuamista ettei tanssi yksin.

Tätä kaikkea ymmärsin Jyrki Keisalan tarkoittavan, kun hän Suomen Tanssistudioiden tiistaisella tangotunnilla Myyrmäessä kehoitti viejiä mahdollisimman nopeasti perusaskeleen oppimisen jälkeen päästämään irti tavanomaisesta hidas,hidas,nopea,nopea -askelluksesta ja ottamaan askelia musiikin ja mielen ohjaamana. Ja seuraajia Jyrki kehoitti sananmukaisesti heittäytymään viejän liikkeen seuraamiseen.

Pikkuvinkkejä Jyrki kuitenkin suostui viejille antamaan: Astu pääosin hitaita askelia eteen- ja taaksepäin. Ja lisää tanssiin musiikkiin sopivin epäsäännöllisin välein yksi tai useampi nopea,nopea-askelpari joko etenevinä ohiaskeleina tai jommalle kummalle sivulle astuttuna eli viejästä katsoen myös pimentoon jäävälle sivulle eli oikealle.

Olen tanssitaipaleeni aikana huomannut, että minä tarvitsen tuekseni (ehkä enemmän kuin joku toinen) selkeitä askeleita ja kuvioita, minkä jälkeen voin yrittää heittäytymistä musiikin ja viejän vietäväksi. Kun olen tanssitaipaleellani pikkuhiljaa oppinut tarkkoja askelkuvioita, rohkeuteni heittäytyä tangon vietäväksi on myös selvästi lisääntynyt. Ehkä tanssillinen itsetuntoni on parantunut, ja uskallan altistaa itseni epävarmoihin tanssitilanteisiin ja vain odottaa ja katsoa mihinköhän tämäkin liike tai askel tanssiparini ja minut kuljettaa. Näinhän se on muussakin elämässä ja oppimisessa yleensä - kaaoksen kestämistä :):)

Oikeastaan Jyrki keskittyi yllä sepustamaani asiaan vain muutaman lauseen ajan, mutta minulle ne muutamat lauseet olivat merkittäviä. Ne saivat ajatukseni juoksemaan ja tukivat sitä, mitä itsekin tällä hetkellä omassa tanssissani harjoittelen - heittäytymistä, kuten vuodatuksestani huomaa.

Tangoasennossa Jyrki neuvoi pitämään ”polvet rentoina”, ja periaatteessa polvi suoristetaan (ei lukkoon) askeleelle astuttaessa. Kiinnitin huomiota, että Jyrki ei sanonut ”polvet koukussa”, koska itse tangoa tanssiessani usein aprikoin, että paljonko koukkua polvissa oikein pitäisi olla. Jyrki puhui myös ”kissamaisesti” etenevästä, mutta voimakkaasti astutusta tangosta.

Jyrki muistutti, että tangon nopeita askeleita ei ole tarkoitus juosta läpi. Vauhti nopeissa askelissa kiihtyy herkästi, etenkin jos astuu useamman nopean askeleen putkeen. Vauhdin säilyttämistä maltillisena edistää, kun ajattelee astuvansa ennemminkin hitaita askelia (ja välttää hokemasta mielessään ”nopea,nopea”) ja maaduttaa kantapäälle astuen jokaisen nopeankin askeleen.

Jyrki näyttää suosivan alkeistangoa opettaessa askeltamaan niin ns. foksitangoa eli astumaan hitaiden jälkeiset nopeat askeleet sivulle (N) ja viereen (N). Toisin kuin esim. Filpuksen pariskunta (täällä), joka korosti etenevää tangoa jossa hitaiden jälkeiset nopeat askeleet astutaan pääosin menosuuntaan (N) ja viereen (N).

Jyrkin opetustapa on selkeä ja hän kiinnittää huomiota asioihin, jotka myös minulle on tanssissa tärkeitä. Jyrki huomioi tunnin edetessä oppilaiden omaksumiskyvyn ja oppimishalun, jolloin opetus pysyy oppilaiden ”tasolla”. Olen käynyt Jyrkin tunneilla silloin tällöin huhtikuusta 2017 lähtien (täällä), ja pääosin tykännyt hänen selkeästä opetustyylistään.

Perusasioihin keskittyvä treeni, jota ei yllättäen sekään pystynyt pilaamaan, että kymmentä naista tanssitti vain kaksi vapaata viejää plus Jyrki. Harmi puuttuville viejille, sillä he missasivat monta Jyrkin hyödyllistä vientivinkkiä.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Tangoa ja psykkaa

Edelleen ja varmaankin koko tanssitaipaleeni harjoittelen tangoa. Sanan mukaisesti harjoittelen. Koko ajan ja joka opettajalta opin uutta, mutta harjoittelija tulen aina olemaan. Vanha totuushan on, että mitä enemmän tietää/osaa, sitä enemmän ymmärtää miten vähän tietää/osaa.

Uusilla kursseilla, uusien opettajien tunneilla ja jopa uusien viejien kanssa putoan usein alkuun ikäänkuin pohjalle, jolloin tuntuu että en osaa mitään. Kun/jos säilytän rauhallisuuteni ja uskoni itseeni enkä anna häpeän vallata mieltäni, niin pikkuhiljaa pinnistän takaisin omalle taitotasolleni, ja huomaan että tangoni on välillä ihan tangoa :):)

Kari ja Merja Filpuksen syksyn ensimmäisessä tehopäivässä taitotasoni palautui onnettoman alun jälkeen kiitettävän pian. Sain omasta tangostani nopeasti kiinni ja pystyin keskittymään uuden oppimiseen ja hyvien viejien seuraamiseen. Helsingin Tanssikurssit järjestää taas neljänä syyslauantaina lavatangon viiden tunnin jatkokurssit, kuten viime keväänäkin (täällä) - tällä kertaa Käpylässä.

Kari ja Merja painottavat, että he opettavat tangoa jossa tanssitaan korostetusti omassa tilassa ja selkeästi omien jalkojen päällä, eikä voimakkaasti nojata tanssipariin. Selkeä vartalokontakti kuitenkin säilytetään koko tanssin ajan. Vartalot ovat kontaktissa keskivartalon ja pallean kohdalta, jalkaterät selvästi lomittain. Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että osa opettajista painottaa tangossa voimakasta etunojaa ja osa, kuten Kari ja Merja, kehottavat välttämään toisiinsa nojaamista. Kaikki kuitenkin korostavat vartalokontaktia ja vartalovientiä.

Karin ja Merjan tangossa ollaan matalalla (polvet koukussa) ja edetään pitkin askelin. Joskin askeleen pituus ei Karin mukaan ole itseisarvo, vaan askeleen pituus määräytyy luonnostaan tukijalan ponnistusvauhdista, eikä askelta venytetä keinotekoisesti. Uudelle tukijalalle astuttua ponnistanut jalka vedetä uuden tukijalan viereen - ei maata viistäen, vaan pari senttiä maasta irti ja jalkapohja maata kohti, ei varpaat.

Kuten vartalotuen suhteen, niin nopeiden askeleiden suunnankin suhteen tuntuu olevan eri koulukuntia. Osa opettaa, että nopeat astutaan sivulle tai etuviistoon foksin tapaan, ja osa, kuten Filpukset, liputtavat etenevän tangon puolesta. Tällöin myös ensimmäinen nopea askel astutaan eteenpäin menosuuntaan eli eteen (H), eteen (H), eteen (N) ja viereen (N).

Keskivartalon hyvä tuki on äärettömän tärkeä sekä tasapainon että ylävartalon rentouden takia. Tangossa ylävartalo ei heijaa puolelta toiselle eikä ylös alas, ainoa sallittu ja toivottu liike on selkeä vartalonkierto - tarvittaessa. Olkapäitä ei jännitetä taakse, vaan ne asettuvat rennosti hieman pyöreästi paria kohti, kuin halatessa. Tärkeää on, ettei seuraajakaan ohiaskelissa päästä oik olkapäätään muljahtamaan hartialinjansa taakse.

Perustekniikan lisäksi ehdittiin oppia pari kivaa ja helppoa, mutta perustangoa mukavasti rikkovaa kuviota. Esim. HHNNNN-rytmirikkoinen kuvio, jonka nainen alkaa oik jalka taakse (H), vas jalka kääntäen vasemmalle (H) ja sitten saksiaskel oik jalalla taakse (N) ja takaisin vas jalan päälle (N) ja jatketaan ohiaskelilla taaksepäin menosuuntaan (N,N). Saksiaskelien (jotka voi myös astua hitaina) aikana mies voi kääntää päkiöillä liikkeen suuntaa enemmän tai vähemmän naisen seuratessa.

Tangossa jokainen askel kiertää tukijalan kautta! Tämä unohtuu herkästi tanssin tiimellyksessä. Saksiaskelissa jalat eivät saa harottaa, vaan reidet puristetaan toisiaan vasten.

Nautin joka hetkestä. Jopa niistäkin hetkistä, jolloin tangoni ei luistanut ja itsetuntoni ja tanssitaitoni pyrki laskemaan. Tällöin saatoin harjoitella sitä, että säilytän rauhallisuuden myös tilanteissa joissa koen etten osaa mitään ja että en siitä huolimatta anna häpeän voittaa.

Tanssitilanteet on minulle usein myös psykologisia harjoitteita :):)

perjantai 7. syyskuuta 2018

Etenevä rumba

Torstai on toivoa täynnä! Tämän viikon torstaina toiveet toteutuivat Maijan rumban jatkotreeneissä Puistokulmassa. Tavallista vähemmän väkeä - enempi toki toiveissa - mutta hyviä ja mukavia viejiä riitti lähes kaikille tanssihaluiselle naiselle.

Paljon tanssia ja kivoja lisäkuvioita. Uutta minulle oli etenevä rumba, jota Maija suositti kokeilemaan. Eteneminen toteutetaan kainalokävelytyksillä ja naisen heittopyörähdyksillä. Ja perusaskel otetaan pääosin astumalla ykkösaskel vuorotellen eteen- tai taaksepäin, eikä suoraan sivulle kuten tavallisessa rumbabolerossa. Vaikka rumbassakin voi olla rytmirikkoja, niin etenevässä rumbassa Maija kehoitti säilyttämään pääosin hii-das, nopea, nopea -rytmin.

Rumbabolerossa rytmiä voi laskea joko Maijan tapaan hii-das, nopea, nopea tai - kuten mm. Sannu Heikkilä suositti keväällä (täällä) - yks, kaks, kol, nel. Minä suosin Sannun laskutapaa, koska se auttaa minua siinä, että en ota rumban kolmos- ja nelosaskeleita liian nopeasti. Jos hoen mielessäni ”nopea, nopea” askellukseni herkästi nopeutuu liikaa. Lisää rumban vaatimaa rauhaa saan tanssiini siitä, kun muistan Taitokolmion Kirsi Tarvaisen kehotuksen keskittyä kunnolla jokaikiseen askeleeseen, niin ns. hitaisiin kuin nopeisiinkin (täällä). Ja kun vielä yritän muistella Jyrki Keisalan selkeitä oppeja rumban vartalon liikkeistä ja lantion kierteistä (täällä), olen rumbani kanssa jo aika pitkällä. Tiedän, että myös ylävartalo pitäisi saada ns. isoloituun liikkeeseen - mutta tämä vaihe on rumbassani vielä hakusessa.

Etenevässä rumbassa mies voi esim. kääntää naisen omaan oik kainaloonsa naisen astuessa ykkösaskeleen oik jalallaan. Tämän jälkeen lähdetään yhdessä etenemään rumbakävelyä rinnakkain. Ns. banaani-kuvioon lähdetään oik käsien ristiotteesta: ensin nainen astuu oik jalallaan miestä kohti (yks) ja jatkaa suoraan tulosuuntaan kääntyen nelosaskeleella miestä kohti. Samalla mies alittaa oman oik kätensä kääntyen myötäpäivään naista kohti jääden selkä menosuuntaan.

Maijan treeneissä rohkenin yhä enemmän tanssia rumbaa omalla tavallani nauttien tanssista, tanssiparista, musiikista ja liikkeestä. Opin illan aikana myös paljon seuraamista ja parina tanssimista. Toisten viejien kanssa onnistuin paremmin kuin toisten... Muistin myös keskittyä keskivartalon kannatukseen (täällä). Ja kaiken kukkuraksi useiden viejien kanssa pystyin jopa rentoutumaan.

Hyvässä opissa ja iloisessa seurassa Mummikin edistyy...

torstai 6. syyskuuta 2018

Sepon seurassa

Osallistuin pitkästä aikaa Suomen Tanssistudioiden treeneihin Myyrmäessä. Vuorossa oli kolmetuntinen tangon alkeisjatko. Opena piti olla tuttu Jyrki Keisala, joka oli kuitenkin sairastunut ja apuun oli tullut Seppo Suomalainen. Seppo on aiemminkin tuurannut Jyrkiä, joten tutuissa käsissä oltiin.

Väkeä oli vähän - pääosin tuttuja - ja miehiä tuplasti enemmän kuin naisia. Seppo tanssitutti porukkaa kerraten välissä rennolla otteella tangon perusteita. 

Seppo muistutti, että tango lähtee keskivartalon kannatuksesta. Tämän perusta on siinä, että häntäluu vedetään sisään ja napa ”ylöspäin”. Paino asetetaan päkiöille ja polvia koukistetaan eteenpäin, ei alaspäin. Kun vartalon kannatus lähtee keskivartalosta, yläkroppa asettuu automaattisesti ryhdikkääksi, mutta rennoksi. Kannatus ei siis tarkoita sitä, että ylävartalo jännitetään ”sotilaallisen” ryhdikkääksi. Hartiat pidetään alhaalla, eikä niitä tanssiessa heijata sivusuunnassa.

Vartalokontakti on noin vyötärön ja rintojen välissä. Askeleet astutaan suoraan eteenpäin, myös jalkaterät suoraan menosuuntaan. Naisen otettava pitkiä taka-askelia, jotta mies ei tule ”kynsille”. Seppo sanoi kannattavansa kapeaa tanssiasentoa, jolloin välttää törmäilyä lavoilla. 

Koska väkeä oli vähän, kapeassa treenisalissakin pystyi hyvin harjoittelemaan vauhdikkaasti etenevää tangoa. Tosin miehet joutuivat vähälukuisuutensa takia naisia kovemmalle, mutta saivathan he tehokasta tangotreeniä :):)

tiistai 4. syyskuuta 2018

Mieli turvassa

Viime viikon torstaina palasin tuttuun ja turvalliseen tanssiympäristöön eli Maijan jatkotreeneihin Paville. Ja löysin taas tanssin ilon Männistön murskatunteiden (täällä) jälkeen. Tanssitreenit olivat viimeistä kertaa Pavin tanssilavalla, sillä syyskuun alusta Maijan opetus siirtyy ”sisätiloihin” eli tiistaitunnit Käpylään ja torstaitunnit Vantaan Puistokulmaan.

Vuorossa oli fuskua ja meno oli sen mukaista: riehakasta, hikistä ja ennen kaikkea hauskaa. Uskoni tanssitaitooni palasi, ja pystyin ja osasin taas nauttia ja iloita tanssimisesta. Kyllä teki hyvää :):) Ja kun viejiäkin oli koko kolmetuntisen ylimäärin, niin meillä seuraajilla ei ollut senkään suhteen valittamista.

Harjoiteltiin mm. kuviota, jonka alussa mies vetää oik kädellään (naisen vas käsi) naisen kahdella hitaalla oik kylkensä ohi taakseen, jossa nainen astuu nopnopit taakseen. Tämän jälkeen mies kieräyttää naisen oik kainaloonsa, jonka aikana nainen astuu ja kääntyy oik jalallaan (H) jatkaen vas jalallaan miehen editse  (H) ja jatkaa kääntyen myötäpäivään oik kätensä alitse miehen eteen kahdella  hitaalla (rytmirikko) ja lopuksi astuu nopnopit taakseen.

Olin tanssihaluinen ja aktiivinen - toisin kuin edellisviikolla Männistöllä - ja sain tanssia hyvässä viennissä myös väliajalla. Jeepä jee...

tiistai 28. elokuuta 2018

Mieli männistöllä

Maanantaina oli keravalaisen Taitokolmion kesäkauden päätöstanssit Männistön lavalla Kellokoskella. Kesä- ja elokuun seuran tanssitreenit ovat olleet tällä kauniilla ja kivalla puulavalla. Päätöstanssit vetivät runsaasti taitavaa porukkaa, jota tanssittamassa oli eläväinen ja rento viisihenkinen orkesteri Reeta ja Lumo.

Viime viikko vieri osin alakuloisissa tunnelmissa ja täysin ilman tanssia. Vielä maanantai-iltapäivänä puntaroin lähtemistä, mutta lopulta päädyin lähtemään toivoen parasta ja uskoen tanssin lumovoimaan. Tanssihan on aina onnistunut kaivamaan sisälläni asuvan ilon ja hyvän olon pintaan. Mutta harmikseni jouduin toteamaan, että maanantaina tanssi ei tehonnut. Olin pettynyt, ja illan edetessä harmitukseni vain lisääntyi.

Miksi näin kävi? Suurin syy olin minä itse. Panin puskurit kiinni enkä antanut tanssille edes mahdollisuutta. Jättäydyin murkkuikäiseksi änkyräksi. En pystynyt murtautumaan oman alakuloni läpi ja lähestymään muita. En tarkoita että pitäisi olla tekopirteä, mutta kun jättäytyy tanssilavan reunaan synkkänä istumaan, ei tanssilattialle ole asiaa miesten eikä naisten haulla.

Isot tanssilavat ovat pelottavia riippumatta omasta mielialasta, mutta Männistön lava on pieni ja kodikas - eli ei pelottava. Ja useimmat tanssijat olivat kasvotuttuja seuralaisia - eli ei pelottavia. Viejiä oli yllin kyllin ja he vaihtoivat ahkerasti tanssitettavia. Joten kaikki pääsivät kyllä tanssimaan - paitsi murkkuikäiset änkyrät :):)

Illan alussa Bettina Karppinen opetti pari kivaa kuviota fuskuun, mm. seuraavan: Mies ohjaa naisen oik kainaloonsa, minkä jälkeen mies astuu naisen eteen rintamalinja tätä kohti ja nainen astuu ykköshitaan oik jalalla miestä kohti jatkaen miehen ohi tämän oik puolelta kääntyen rytmirikolla oman oikean kautta ympäri kolmella hitaalla askeleella, ja lopuksi nopnopit taakse aloittaen oik jalalla. Tämän jälkeen mies vetää naisen käsikynkkään siten että oik kyynervarret ovat kynkässä ja vientikosketus on kyynervarresta. Kynkässä pyöritään 4-8 hidasta, minkä jälkeen mies ohjaa näisen ensin taka-askeleeseen ja sitten pyörähtämään kahdella hitaalla vapaasti ympäri eteenpäin, jolloin nainen päätyy nopnopeille miehen eteen.

Bettina opetti myös fuskun pysäytysaskeleen. Perusaskeleen kolmannelle (ensimmäiselle nop-askeleelle) mies kääntää naisen oik olkapään ja kyljen voimakkaasti taakse kääntäen oman vas kylkensä eteen. Tämän jälkeen mies astuu oik jalallaan ristiin ja pysäyttää liikkeen kyyristyen polvistaan. Tällöin nainen ohjautuu astumaan vas jalalla hitaan oikealle etuviistoon ristiin oik jalan edestä. Pysähdyksissä ollaan niin kauan, kunnes mies jatkaa liikettä, jolloin nainen yleensä käännetään tämän oik käden alitse miehen eteen.

Tulihan todettua, ettei tanssikaan kaikkeen pysty, jos itse ei yhtään yritä vaan heittäytyy uhriksi. Onneksi sain läpikäytyä illan nostattamat tunteet ja ajatukset, ja olen valmis uuteen yritykseen... Mutta tunnin fuskutreeneistä nautin, kiitos Bettinan ja kivojen viejien :):)

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Sinipunainen tanssija

Tanssikurssit.fi -sivuston tanssikurssien tasoluokituksessa (täällä) on kahdeksan tasoa. Viidentenä tasona mainitaan sinipunainen taso, jota välillä nimitetään myös keskitaso++ tai keskitaso/haastava -tasoksi. Kun luen ko tason vaatimuksia, huomaan miten osaavia tanssijoita jo keskitaso++ -kursseilla on tai ainakin pitäisi olla. Sivustolla vaatimukset kuvataan lyhyesti seuraavalla lauseella: ”Tanssilliset valmiutesi ovat hyvällä tasolla ja tanssit nauttien, sujuvasti ja leikitellen tanssiparisi taitotason huomioiden.”

Tuossa tasokuvauksessahan on lähes kaikki mitä unelmatanssijalta voi toivoa: Osaa ja haluaa nauttia tanssimisesta itsensä ja parinsa kanssa. Tanssii sujuvasti eli vie tai seuraa hyvin. Ja pisteenä iin päälle osaa ja haluaa leikitellä tanssiessaan. Ja vielä tajuaa ja haluaa huomioida tanssiparinsa taitotason sekä viejänä että seuraajana. Eli kohtalainen taito, riittävä halu ja sammumaton kyky nauttia hetkestä. Ja kun tähän vielä lisätään kiinnostus oppia uutta, sillä sitähän viestii se että osallistuu kursseille.

Vaude - haluan olla sinipunainen tanssija! Ja unelmoin sinipunaisista viejistä :):) Eli voin olla ylpeä, jos/kun osallistun sinipunaisille kursseille eikä minun ole syytä kadehtia punaisia tai mustia kurssilaisia.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Tanhuhovissa

Lauantai-iltana suuntasin ensimmäistä kertaa Lohjan Tanhuhoville, jota mm. Kasnäsin leiriläiset (täällä) kesällä kehuivat. Latomainen rakennus, jossa iso ja hyväluistoinen tanssilattia esiintymislavoineen, pienempi karaokesali ja iso kuppila. Ja siistit, tilavat vessat.

Elokuisena lauantaina väkeä oli vähän, joten tanssitilaa oli ruhtinaallisesti. Himotanssijat ilmeisesti viihtyvät vielä kesälavoilla. Paljon pariskuntia, mutta onneksi jokunen tuttu tanssittajakin salista löytyi - lähes kaikki yli viisikymppisiä. Musiikista vastasi harmaatukkainen ”pitkänlinjan viihdyttäjä” Jussi Roponen, joka vuorovetona veljensä Eskon kanssa jaksoi laulaa tauotta koko illan - etupäässä valssia, tangoa, foksia ja muita hitaita. Kymmeneen mennessä ei soitettu yhtään salsaa eikä rumbaa.

Alkuun tunti miestenhakua, sitten tunti naistenhakua ja loppuilta sekahakua. Kaikenkaikkiaan kiva ilta - voisin mennä toistekin...

tiistai 7. elokuuta 2018

Tasapaino-ongelmia

Olin odottanut Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan Suljetun otteen salaisuudet -erityisiltaa Taitokolmion kesätreeneissä kodikkaalla Männistön lavalla Kellokoskella. Yllättäen jännitys ja tasapaino-ongelmat häiritsivät pahasti tanssiani ja pilasivat nautintoni. Odotetusta illasta jäi pettynyt ja osaamaton olo. Harmittaa...

Osallistuin tammikuussa Hannan ja Jyrkin vetämään vastaavaan treeniin Taitokolmion talvisalilla, ja koin selvinneeni ilman merkittäviä tasapaino-ongelmia, vaikka outoa tuntia etukäteen jännitinkin (täällä). Joten en ollut ollenkaan varautunut maanantaisiin ongelmiin.

Tiedän että keskivartalotukeni ei ikäni ja treenaamattomuuteni takia ole parhaasta päästä. Mutta tavallisesti alkukankeuden häivyttyä ja keskittyessäni vartalon kannatukseen kroppani relaa ja alun mahdolliset tasapaino-ongelmat katoavat. Maanantaina näin ei käynyt, vaan kamppailin koko kolmetuntisen tasapainoni kanssa. Turhauttavaa. Jännittyneisyyteni oli varmaan käsinkosketeltavaa, koska Hannakin tarttui tanssin lomassa yläselkääni ja neuvoi minua rentouttamaan ylävartaloani.

Ja kun koko kolmetuntisen juju oli tanssia omilla jaloillaan miehen ylävartalon viennissä jäntevästi, mutta rennosti. Tuntui, että olin raskas kuin kivireki enkä löytänyt luontevaa tapaa asettua viejän imuun. Tuntui, että jalkani olivat koko ajan miehen jalkojen tiellä vaikka koin nojaavani ylävartalolla mieheen jopa liikaa... Eli kaikki pielessä.

Saattaa olla, että osin ongelmiini vaikutti myös se, että myöhästyin illan alusta kymmenisen minuuttia. Keskittymiselleni on tärkeää, että olen treenipaikalla hyvissä ajoin ja pääsen heti ensi minuuteilla kiinni opetukseen ja kuulen opettajan pohjustuksen alkavalle tunnille. Joten jatkossa ajallaan...

Hanna kehotti etsimään keskivartalon kannatusta siten, että kuvittelee sisäänsä kumipallon hieman navan yläpuolelle. Ja liikkuessaan ajattelee liikuttavansa tätä sisäistä palloa eteen, taakse ja sivulle. Hän myös neuvoi seuraajia ojentamaan jalkansa taka-askeleeseen siten, että lattiaa koskettaa ensimmäisenä isovarvas ja päkiä, minkä jälkeen jalkapohja rullataan maahan. Taka-askeleeseen ei lähdetä varpaat suoraksi ojennettuna, kuten olen kuvitellut. Varpailta rullatessaan seuraaja voi helpommin säädellä askeleen nopeutta ja tarvittaessa jopa pysäyttää liikkeensä.

Jyrki paljasti, että hänen unelmaseuraajansa on kevyt liikkuja, mutta niin jäntevä että kun hän viejänä pysäyttää liikkeen, seuraaja on täysin hereillä ja seuraajan vartalo niin jäntevänä - ei jäykkänä, että seuraaja pystyy vaivatta pysäyttämään hetkessä myös oman etenemisensä. Tällöin viejä saa jännästi tukea seuraajan vartalosta toteuttaessaan parin yhteisiä liikkeitä ja pysäytyksiä.

Mukava ja opettava harjoitus oli sellainen, jossa asetuttiin parin kanssa vajaa metrin päähän toisista - ei vartalokontaktia - ja liikuttiin eteen, taakse ja sivulle viejän ylävartalon ohjauksessa. Hitaita ja nopeita sekaisin. Etenkin ohiaskelissa paljastui, kiertääkö viejä/seuraaja riittävästi ylävartaloaan.

Treeneissä oli kiva ja hyväksyvä tunnelma, ja opet olivat innostuneita ja innostavia sekä kannustavia ja entistä rennompia. Joten jännittyneisyyteni ei olisi pitänyt johtua opetustilanteesta, vaan ennemminkin pintaan pyrki omia sisäisiä mörköjäni.

Ehkä lähdin liian reteesti liikkeelle kuvitellen suureellisesti, että tämähän on minulle tuttua...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Vihreästä mustaan

Tanssinopettaja Jyrki Keisala hehkuttaa Paritanssipäiväkirja-blogissaan (täällä) Valasrannan tanssileiriä. Kehuu ja ylistää upeita opettajia, oppilaita ja järjestäjiä. Kaikki tuntuivat nauttineen leiristä huolimatta helteistä ja ampiaisista, kuten aina. 

Jyrki kirjoittaa myös minua mietityttäneestä asiasta eli koska tanssija voi osallistua tai on valmis osallistumaan punaisiin eli haastaviin treenitunteihin. Mustille eli vaativille tunneille Valasrannassa pääsee nykyään ainoastaan tasotsekin kautta, minkä uskon olevan tervetullut sekä oppilaille että opettajille. 

Blogitekstissään Jyrki kirjaa myös ajatuksia, joita tanssiopeille oli Valasrannassa herännyt heidän harmitellessaan punaisille tunneille osallistuvien oppilaiden kirjavaa tanssiosaamista ja -kokemusta. Lainaan alle Jyrkin tekstiä - hieman oikoen ja tiivistäen:
  • Tanssijan omaa edistymistä tukee parhaiten se, että hän pääosin osallistuu oman tanssitasonsa mukaisiin tunteihin.  
  • Tasoryhmät eivät ole ihmisarvon mittari.   
  • Tanssija, joka menee hänelle ylivoimaisen haastavalle tunnille, pilaa mahdollisella kompuroinnillaan vaihtoringissä eteensä sattuvan tanssiparinsa mahdollisuuden päästä harjoittelemaan ko tunnin harjoitteita.   
  • Tanssija on usein eri tansseissa eri tasolla.
  • Myös edistyneen tanssijan kannattaa palata välillä alkeistunneille, koska kehollisen ymmärryksen lisäännyttyä niistä voi omaksua uudella tavalla tärkeitä perusasioita, jotka tuntuivat ”silloin vihreänä aikana” heprealta. 
Olen täysin samaa mieltä. Oppilaana tosin tiedän, että välillä on vaikeaa realistisesti ja rehellisesti arvioida omaa osaamistaan ja yrittää yksin päättää mille tasotunnille tänä vuonna kuuluisi. Varsinkin, kun tuntuu että eri tanssikouluissa ja -seuroissa tasoryhmät vaihtelevat suuresti. Uskon, että jos kysymys ”mille tasolle kuulun” vaivaa, kannattaa useimmiten osallistua kahdesta vaihtoehdosta alemmalle tasolle. Mutta joskus valitsen innoissani väärin, minkä usein huomaan heti treenitunnin alussa. Mutta päätös, että tunnin jättää kesken, on myös usein vaikea - varsinkin jos samanaikaisesti ei ole toista vaihtoehtoista tuntia valittavana. Olen kuitenkin joskus näin tehnyt, ja lähtenyt vain ulos itseäni ja toisia säästäen.

Uskon, että myös opettajaa harmittaa, jos hän huomaa että esim puolet hänen jatkotason kurssilaisistaan kuuluisi oikeasti alemmalle tasotunnille. Näissä tilanteissa ope joutuu yllättäen muuttamaan suunnittelemansa oppitunnin helpommaksi. Jos opettaja pystyisi ja osaisi mainita asiasta asianomaisille oppilaille, se olisi mielestäni hyväksi sekä kyseisille oppilaille itselleen että muille tanssijoille tasojen selkeytymisenä. Mutta tietäen miten vaikeaa on sekä antaa että vastaanottaa negatiivista palautetta - satakertaa hankalampaa kuin positiivista palautetta. Jokainen tykästyy opettajaan, joka kehuu minun osaamistani, mutta entäs kun opettaja yrittäisi kauniisti viitata että et ehkä taidoiltasi kuulu vielä tähän ryhmään...

Tanssikurssit.fi -sivustolta (täällä) löytyy hyvät ja monisanaiset kuvaukset siitä, mitä eri kurssitasoilla edellytetään. Tasoja on nykyään kahdeksan - vihreästä eli perusteista mustaan eli vaativaan. Kannattaa tutustua - auttaa varmaan muitakin, jotka pohtivat ”mille tasolle kuulun”. Ko. vaatimusten mukaan jo siniselle eli keskitasolle osallistuminen vaatii aikamoista tanssitaitoa: ”Kun vientisi/seuraamisesi on selkeää ja sujuvaa, ja hallitset peruskuviot varmasti, voit hakea siniseltä tunnilta lisää haasteita.”

Kaikki tämä huomioiden toivon, että tanssinopettajat ottavat käyttöönsä Jyrkin blogissaan esiin nostaman ehdotuksen. Jyrkin mukaan opettajat olivat pohtineet, että opet voisivat pientä maksua vastaan 10-15 minuutin tanssisessioissa auttaa oppilaita arvioimaan omaa tanssitasoaan.

perjantai 3. elokuuta 2018

Love-ilta

Torstaina Astikaisen Maija oli järjestänyt jatkotason tanssijoilleen iloisen yllätyksen. Pavin vakiotanssitreeneissä Maijan lisänä oli opettamassa Jari Aaltonen Oulusta ja musiikki ei tullut nauhalta, vaan Pavin lavalla oli soittamassa ihkaelävä viisihenkinen Helminauha. Illan Maija oli ohjelmaan nimennyt SuomiLove-illaksi.

Helminauhat soittivat vuorotellen tangoa, hidasta valssia ja ns. hitaita, jolloin tanssittiin hidasta lavafoksia, ”bluesia” tai ”Jarin hitaita”. Jos hitaat tuottavat ongelmia, Jari neuvoi lähtemään liikkeelle astumalla alkuun menosuuntaan kaksi hidasta ja neljä nopeaa askelta - tunteella ja keskittyen. Ja Maija komppasi, että jatsahtavia hitaita voi lähestyä astumalla (naisen askeleet) oik jalka oik sivulle ja vas jalka viereen tap-askeleella ja tämän jälkeen vas jalka takaisin vas sivulle ja oik jalka tämän viereen tap-askeleella. Tämän jälkeen astutaan menosuuntaan kaksi tai neljä nopeaa askelta. Eli blues-tanssia, jolla ei ole paljoa tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa.

Maija ilmoitti illan alussa, että tänään ei opeteta kuvioita, vaan keskitytään musiikin kuunteluun ja tulkintaan. Tango sujui minulta ihan ok, mutta tällä kertaa en löytänyt yhteistä säveltä yhdenkään tanssittajan kanssa, kun soittovuorossa oli hidas valssi. Outoa, sillä yleensä hidas valssi on ollut minulle a piece of cake... Ja hitaissakin oli välillä vaikeuksia, mutta kun suljin silmäni ja keskityin seuraamiseen onnistuin jotenkuten.

Jari muistutti, että vakioissa miehelle tärkeintä on viedä vartalolla ja keskittyä tukijalkaan. Eli ei ajattele että nyt astun vas jalalla eteenpäin, vaan että nyt ponnistan eteenpäin oik jalalla (tukijalka), jolloin eteen astuva vas jalka automaattisesti heilahtaa eteenpäin. Naiselle tärkeintä on pitää paino päkiöillä ja nojata kevyesti mieheen.

Oli kivaa, mutta ennenkaikkea oli hikistä. Oma tanssini ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan vain harvojen viejien kanssa.

Helminauha soitti ihanasti, vaikka en vielä keskittyessäni seuraamiseen pysty samalla kuuntelemaan laulun sanoja. Ehkä sen vielä opin, sillä uskon että sanojen kuunteleminen ja musiikin tarinan ymmärtäminen tuo tanssiin uutta syvyyttä. Sitä odotelessa...

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Martti Malmilla

Maanantaina pistäydyin maaseudulta kaupungin helteeseen. Lähes kahden viikon tanssitauon jälkeen veri veti treeneihin - helteestä huolimatta. Maanantain vaihtoehdot olivat vähissä, ja päätin mennä Pirjon alkeisjatko/jatkoon Malmille.

Pirjo on loppukeväästä muuttanut osan treeneistä siten, että yhden tanssin sijasta samana iltana treenataan 2-3 eri tanssia - tunti kutakin. Ja samalla hän on lyhentänyt joitakin treenikertoja kolmesta tunnista kahteen tuntiin. Ei hyvä. Minulle kahden tunnin tanssirupeama on ehdottomasti liian lyhyt. Ja tykkään, kun yhtä ja samaa tanssia saa treenata ja tanssia kolme tuntia putkeen, eli 2-3 eri tanssia illan aikana ei ole minun juttuni. Sopii lavoille, mutta ei treenisaleille. Mutta makuja on monia, kuten on treenaajiakin. Ilmeisesti muutokset on tehty asiakkaiden eli tanssijoiden toiveesta. Minä toivon, etteivät muut tanssiopettajat seuraa Pirjon esimerkkiä...

Tällä kertaa Malmin kolmetuntisessa treenattiin chachata, rumbaa ja fuskua. Kaikki treenaajat selvisivät illasta hengissä :):) vaikka ulkona oli lähes kolmessakymmentä astetta. Pirjolla oli käsi paketissa, joten hänen sijaansa opettamassa oli Martti. Martti osaa tanssia, mutta opettaminen ei ole hänen juttunsa. Chachan, rumban ja fuskun kuvioita käytiin läpi sekavasti ja suurpiirteisesti - jäin kaipaamaan Pirjon selkeää ja yksityiskohtaista opetustyyliä.

Mukavinta ja opettavinta illan aikana oli tanssia Maikku-assarin kanssa - kivaa ja selkeää vientiä. Rumbassa hän muistutti minua astumaan joka askeleen vahvasti maahan ja viipymään selkeästi myös nopealla kolmosaskeleella. Samaa tähdensi Kimmo omalla rumbatunnillaan sanoen, että seuraaja palaa taka-askeleelta vasta viejän vetovasteesta. Fuskussa Maikku neuvoi minua askeltamaan kevyesti pomppien kuin kumipallo - liekö mummista on kumipalloksi...

Maanantainen treeni-ilta ei yltänyt lähellekään treeni-iltojeni top-kymppiä. Jotkut tanssiopettajat vaan sattuvat opettamaan juuri niitä asioita, joita omassa kehitysvaiheessani juuri kaipaan ja joita pystyn omaksumaan. Ja juuri sellaisella tavalla tai metodilla, joka tavoittaa minut ja johon kroppani ja mieleni on sekä kykenevä että valmis.

Tähän Malmin Martti ei pystynyt. Toki olen kriittisyyteni ja ikäni puolesta vaativa opetettava...

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Yksivuotias Blogi

Aloitin kirjoittaa tätä tanssiblogia vuosi sitten 21.7.2017 (täällä). Aikaisemmin olin kirjoitellut tanssiharrastuksestani ja -kokemuksistani muiden juttujen lomaan Mummin matkassa -blogiini, jota edelleen jatkan kirjoittaen mm. matkoista ja mökkeilystä.

Viime vuoden heinäkuussa (täällä) eräs Mummin matkassa -blogin lukija kommentoi, että blogi alkoi hänen harmikseen täyttyä pikkutarkoista tanssipostauksista. Olin tätä itsekin jo miettinyt ja pohtinut erillistä tanssiblogia, mutta todennut idean blogista, jossa kirjoittaisin vain treenikokemuksistani, tuhoontuomituksi. Eihän minulla riittäisi edes juttua...

Lukijakommentin sysäämänä päätin kuitenkin yrittää. Ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Rakastan omaa tanssiblogiani :):) Ja juttua tanssitreeneistä ja oppimistani askelista, kuvioista ja muusta riittää enemmän kuin yhden blogin tarpeeseen. Kirjoitan omaksi ilokseni ja ikäänkuin tekisin muistiinpanoja. Minulle askelkuvioista kirjoittaminen toimii eräänlaisena mielikuvaharjoituksena ja edistää askelten mieleenpainumista.

Kirjoittaessani yksityiskohtaisesti opetetuista tanssiaskelista ym. kirjoitan miten olen askeleet itse ymmärtänyt ja/tai miten ne muistan kirjoitushetkellä. En takaa, että olen ymmärtänyt tai muistanut ne oikein. Vanhoja postauksiani lukiessa olen itsekin huomannut, että olen ajoittain ymmärtänyt jonkin askelkuvion väärin tai olen esim sekoittanut kirjoittaessani oikean ja vasemman jalan. Eli postaukseni eivät ole tarkoitettu tanssiaskelten tai -kuvioiden opetteluun :):)

Askelten ja kuvioiden lisäksi kirjoitan omista fiiliksistäni ja ajatuksistani tanssiin ja treeneihin liittyen, ja välillä siitä mitä tunteita joku opetustilanne, muut tanssijat tai opettaja minussa herättää. Joskus kirjoitan myös kokemuksistani Etelä-Suomen tanssipaikoilta, mutta vähemmän. Olen ilahtunut, jos joku lukee tanssijuttujani, vaikka lukijoiden kerääminen ei ole päätavoitteeni.

Nimeni ja sähköpostiosoitteeni löytyy Mummin matkassa -blogin oikeasta sivupalkista. Moikataan kun tavataan :):)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Hitaasti helteessä

Helteisenä viikonloppuna Kasnäsissa (täällä) tanssittiin Kimmon ohjauksessa myös hidasta valssia - yhtä lempparitanssiani. Parhaimmillaan ylevää, rauhallista ja tunteikasta.

Sain tanssia useammankin kierroksen Kimmon kanssa, ja hetkittäin tunsin oloni lähes kuningattareksi. Itse koin, että pystyin aika hyvin seuraamaan Kimmon selkeää vientiä, mutta Kimmo taisi olla hieman eri mieltä - kehuja ei pahemmin herunut. Sen sijaan Kimmo neuvoi minua rauhoittamaan ylävartaloani, ja kiertämään ylävartaloani ainoastaan miehen vartalon tahdissa. Tästä on aiemmin joku muukin viejä minulle ystävällisesti huomauttanut. Pakkaan kuulemma liian aktiivisesti ja ”omatoimisesti” kääntämään/kiertämään ylävartaloani. Itse jäin miettimään, että tähän saattaa osin vaikuttaa myös se, että minulla on vähän kokemusta taitavista, ylävartaloaan selkeästi ja rauhallisesti kiertävistä vakiotanssiviejistä. Mutta tiedä häntä...

Opimme myös uusia kiemuroita hitaaseen valssiin. Yksi jo Laren Äänekoskella opettama valssikuvio (täällä) palautui mieleen ja selkeytyi Kimmon sunnuntain opetuksessa. (Ero Laren ja Kimmon opettamassa miehenkiertokuviossa on se, että Laren kuvioon lähdetään avauksesta ja Kimmon kuvioon keinuaskeleesta.) Nainen astuu ensin perusaskeleen alun alkaen vas jalallaan (yks,kaks,kol). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalallaan miehen oik puolelle kääntyen miehen oik kylkeen (yks) ja jatkaa astuen miehen rinnalla vas jalalla taakse (kaks) ja oik jalalla takaisin (kol) - keinuaskeleena. Sitten nainen lähtee kolmella askeleella kiertämään miestä vastapäivään tämän editse aloittaen miehen puoleisella vas jalalla (yks), jatkaen ensin oik (kaks) ja sitten vas jalalla (kol). Lopussa naisen oik jalka jää ristiin vas jalan taakse, ja nainen astuu seur askeleen palaten takaisin oik jalalle kääntyen taas miestä kohti (yks) ja astuen vas jalalla vas sivulle (kaks) ja vetäen oik jalan tämän viereen (kol).

Saimme kivan lähes paikallaan pyörivän ja tyylikkään lisäkuvion valssiimme. Kiitos Kimmo ja Marika lämminhenkisestä tanssiviikonlopusta.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kasnäs kutsui

Kimmo ja Marika Lasasen tanssikoulu TanssiGuru järjesti pienimuotoisen tanssileiri meren rannalla hotelli Kasnäsissa Kemiönsaaren kärjessä. Paikalla oli kolmisenkymmentä innokasta tanssijaa ja tasaparit. Useimmat majoittuivat hotellissa, jonka liikuntasalissa treenit pidettiin. Onneksi saimme olla ilmastoiduissa sisätiloissa, sillä ulkona oli lähes 30 astetta. Osa treeneistä oli alkuun tarkoitus pitää pihan ulkolavalla, mutta pistävän helteen takia houkuttelevasta suunnitelmasta luovuttiin.

Viikonlopun pituisella leirillä opetettiin tangoa, fuskua, rumbaa, hidasta valssia ja buggia - yhteensä 7,5 tuntua tanssia. Näistä kaikki buggia lukuunottamatta ovat lempitanssejani. Ja yllättäen buggikin luontui suht sutjakasti.

Tavoistaan poiketen Kimmo jätti tekniikan minimiin, ja keskittyi kunkin tanssin kohdalla uusiin kuvioihin ja tanssinautintoon. Tangossa Kimmo kehoitti minua (taas) pehmentämään vas käteni otetta miehen olkapään takana ja pysymään koko ajan miehen vartalon ohjattavana. Eikä ennakoimaan, jota edelleen tuppaan tekemään.

Rumbassa Kimmo muistutti minua astumaan hitaan ykkösaskeleen suoraan sivulle, eikä etu- tai takaviistoon. Puolentoista tunnin aikana opimme mm. pienen, mutta kivan kuvion, jossa vasemmalle astutun perusaskeleen puolikkaan (yks,kaks,kol,nel) jälkeen nainen astuu oik jalalla oikealle (yks,kaks), minkä jälkeen vas jalalla oikealle ristiin takaviistoon oik jalan taakse (kol) ja lopuksi paino takaisin oik jalan päälle (nel).

Kasnäsissä oli kuumaa ja kivaa. Iltatanssit ulkolavalla jäivät osaltani lyhyiksi. Kroppa kaipasi lepoa, vaikka mieli olisi halannut lisää ja lisää tanssia. Uni oli kuitenkin tarpeen, jotta jaksoin toisen hikisen treenipäivän.