Norsuilua

Pitkästä aikaa oma tanssini tuntui koko treeni-illan kömpelön norsun liikehdinnältä. Olin Vantaan Puistokulmassa Susa Matsonin keskiviikkotunneilla harjoittelemassa arkkutangon alkeita, joissa vielä viikko aikaisemmin olin nauttinut (täällä).

Niin se tanssitaito ja -nautinto vaihtelee - välillä luistaa ja välillä takkuaa rajusti. Helppo sanoa/kirjoittaa, mutta kun takkuaa, niin se harmittaa ja latistaa pirusti, kun tietää että yhtä hyvin voisi luistaa. Ja kun ei oikein ymmärrä, miksi ei luista. Toki vähän aavistaa - mieli ehkä maassa, takana huonosti nukuttu yö, omaa tasoonsa nähden liian vaativassa treenissä, päivässä ollut liikaa tylsiä tapahtumia ym ym

Tanssini tuntui lähinnä norsun tallustelulta. Tangon perusaskel sekä eteen- että taaksepäin tuntui kyllä sujuvan tasapainoisesti kun sitä treenattiin yksin. Mutta kun parin kanssa askelsin, tuntui etten saanut edes sitä sovitettua mukavasti viejän askellukseen. Outoa ja harmittavaa. Lisäksi tasapaino horjui ja keskivartalotuki lössähti vähän väliä. Toistuvasti karkasin viennistä kiiruhtamalla viejän edelle, käännyin väärään suuntaan, jäin viejän askeleen alle tai muuten vaan kompuroin - muun muassa. Kömpelöä, kömpelöä ja kömpelöä.

Pari Susan opettamaa uutta kuviota jäi kuitenkin mieleen, vaikka kroppa ei niitä täysin omaksunutkaan. Yksi kuvio, jota Susa kutsui (ehkä) ruotsalaiseksi käännökseksi: Nainen aloittaa astumalla oik jalalla oik sivulle ja vas jalka taakse ohiaskeleena, minkä jälkeen hän ojentaa oik jalan taakse valmistautuen astumaan sillä taakse, mutta pitää vielä painopisteensä tiukasti etummaisen vas jalan päällä. Tällöin mies kääntää naisen itsensä kautta, naisen vastapäivään ympäri siten että naisen kasvot tulevat menosuuntaan. Tällöin takana ollut oik jalka heilahtaa boleon vas tukijalan viereen, josta nainen jatkaa edelleen menosuuntaan astuen oik jalalla eteensä, vas jalka eteen ja oik yhteen.

Toinen minulle uusi kuvio oli ns. katkaistu otso, joka alkaa keinuaskeleella siten, että nainen astuu oik jalalla taakse (N), palaa vas tukijalan päälle (N) ja astuu oik jalalla lyhyen askeleen miestä kohti, hieman miehen oik sivulle (H). Nainen jatkaa ikäänkuin miestä kiertäen ja astuu vas jalalla miehen oik sivulle (N) vieden vas jalalle myös painopisteensä, mutta oik jalan päkiä ei irtoa maasta. Tässä kohtaa mies laittaa jalkateränsä hetkeksi naisen oik jalan sisäpuolelle, jolloin naisen liike pysähtyy ja nainen vetää vas jalan takaisin oik jalkansa viereen ristiaskeleeseen (N). Naisen rintakehä on koko ajan miestä kohti, ja miehen naista kohti.

Kivoja kuvioita, mutta norsuiksi ilta meni... Ehkä ensi keskiviikkona tango tuntuu paremmalta. Ehkä?

Lisää Susaa

Viime viikon keskiviikkona pääsin taas Malmin työväentalolle Susa Matsonin alkeisarkkuun. Sopivasti väkeä ja - kuten aiempinakin keskiviikkoina - lähes tasaparit.

Susan alkeisarkku eli argentiinalaisen tangon alkeistunnit alkoivat Malmilla jo viime vuonna (täällä). Susa etenee tositosi hitaasti. Se sopii tälle ryhmälle (minä mukaan lukien), sillä porukka on lavojen perustanssijoita jotka eivät ole paikalla säännöllisesti, vaan poissaoloja tulee osalle vähempi ja osalle enempi. Ja kun edetään hitaasti, niin hitaamminkin oppiva ja/tai usein poissaoleva pysyy opetuksen juonessa mukana. Eli Susa kertaa, kertaa ja kertaa. Ja jaksaa yllättävän innokkaasti opettaa meitä ”tahmatassuja”. Ihailtavaa ja kunnioitettavaa. Joku toinen ope ei tähän pystyisi. Osa opeista rakastaa vain nopeita oppijoita ja jo valmiiksi taitavia tanssijoita. Susalle Suuri Kiitos ja Pusu :):)

Joka treenin alkuun muistutetaan ja kerrataan joku pikkujuttu arkun perusaskeleesta - ja/tai tanssiasennosta. Tällä kertaa petrattiin taka-askelta kiertäen salia ilman paria peppu edellä. Susa muistutti, että taakse astuvan jalan ojennus lähtee kainaloista ja taka-askel vastaanotetaan tikkusuorille varpaille - mieluusti isovarpaan puolelle, ei päkiöille. Eli taka-askeleelle rullataan varpaiden kärjen kautta. Ylävartalo vastakierrossa ja astuvan jalan puoleinen lantio kiertyy taakse eli askeleen suuntaan.

Sisäreidet tiukasti yhdessä, peppu tiukkana ja selkä suorassa. Tissit eteen- ja ylöspäin - ylväänä, vaan ei ylpeänä. Käsivarret kapealla.

Opeteltiin mm. takaotsoa, joka aloitettiin 3-askeleen (täällä) jälkeen. Eli naisen astuttua oik jalalla taakse, vas jalalla vas sivulle ja koottuaan jalat (3-step) mies kääntää naista myötäpäivään, jolloin naisen asento on seuraava: Ylävartalo on edelleen miestä kohti, mutta lantio ja jalat ovat kääntyneet voimakkaaseen myötäkiertoon siten, että lantio on lähes suorassa kulmassa miestä kohden. Tässä asennossa nainen astuu oik jalallaan takaotson, kääntyy uudelleen oik jalan päällä ja tekee uuden takaotson vastakkaiseen suuntaan miehen edessä. Koko ajan naisen molempien ylävartalot ovat tiukasti toisiaan kohden.

Taas oli kivaa ja leppoisaa! Ja tänään treeni jatkuu...

Se vie koko käden

Tangosta on - vaivihkaa - tullut suosikkitanssini. Tanssitaipaleeni alussa tango tuntui haastavalta ja jopa pelottavalta - liian intiimiltä ja haastavan luovalta. Mutta toisaalta kutsuvalta ja kiehtovalta.

Tänään tuntuu, että viimein olen saanut jalkani tai ainakin pikkusormeni tango-oven väliin. Pääosin osaan ja uskallan heittäytyä tangomusiikin ja -tunnelman vietäväksi - joskin edelleen kankeus, arkuus ja kömpelyys valtaa välillä kropan ja/tai mielen. Useimmiten pystyn kuitenkin seuraamaan viejää, liikkumaan myös itse aktiivisesti ja nauttimaan.

Torstaina sain taas treenata tangoa Kimmon ja Marikan opissa Espoossa. Kimmo opetti helppoja argentiinalaisen tangon kuvioita, jotka sopivat myös suomalaiseen lavatangoon. Tällä kertaa Espoon VPK:n talolla oli ylimäärin naisia. Oliko osa viejistä säikkynyt ohjelmassa mainittua ”arg. maustein”, sillä yleensä tangotunnit keräävät jopa enemmän miehiä kuin naisia.

Kimmon ”arg. mausteet” olivat lähes samoja kuin kollegansa Joonas Kainulaisen ”pienen tilan kuviot” viikko sitten Käpylässä (täällä). Eli opeteltiin helppoja, arkkutangosta lainattuja kuvioita, kuten etu- ja takaotsoja ja naisen kierrättämistä. Tuntui hyvältä treenata opettajan ohjauksessa ko kuvioita uudelleen, kun sekä aivoissa että lihaksissa oli ennestään jonkinlainen käsitys siitä miten liikkeet menevät. Illan aikana ymmärrys kuvioista parantui ja saatoin keskittyä myös pienempiin yksityiskohtiin.

Nainen voi lähteä etuotsoihin mm. promenadi-askelista. Ykköshitaan (H) jälkeen nainen astuu vas jalalla avaukseen (H), minkä jälkeen hän astuu eteenpäin kaksi promenadi-askelta (HH tai NN). Nainen voi vas jalalla astutun, toisen promenadi-askeleen jälkeen kääntää oik jalkansa etuotsoon. Takaotsoon nainen voi kivasti lähteä avauksesta, jolloin hän astuu avauksessa ollessaan oik jalalla taaksepäin ja tämän jälkeen kääntää vas jalan takaotsoon.

Uutena arkkuliikkeenä Kimmo opetti ”naisen kompastusliikkeen”. Siinä nainen astuu ensin normaalit HHNN (nopeat ohittavina ohiaskeleina), sitten hän alkaa kiertää miestä astuen oik jalalla suoraan omalle sivulleen miehen editse ja jatkaa astuen vas jalalla ja lopuksi kääntää oik jalan vas jalalla seisten etuotsoon. Tällä aikaa mies on laittanut vas jalkansa ulkokierrossa maahan naisen vas jalkaterän viereen, jolloin naisen oikea, otsokäännöstä tekevä jalka törmää miehen vas jalkaan. Nyt on naisen koristelujen vuoro: nainen nostaa oik jalkansa sirosti miehen vas jalan yli, näppää varpailla maata ja koukkaa oik jalalla omaan vas jalkaansa ja lopuksi laskee oik jalan maahan kääntyen miehen eteen.

Eihän tästä voi kun tykätä. Eli Aki Sirkesalon sanoin ”Annoin pikkusormen / se vie koko käden”

Pienen tilan kuvioita

Torstaina olin Joonas Kainulaisen alkeisjatko/jatko-tangossa Käpylän työväentalolla. Talo täynnä, tasaparit ja osaavia viejiä eli kaikki onnistuneen treeni-illan edellytykset. Ja kun vielä lisätään hyvä ja mukava ope, niin ei kun menoksi - ja opiksi.

Joonas korosti tangoaskeleessa sitä, että etuaskeleessa lantio, ylävartalo ja pää kulkevat jalkojen matkassa, mutta taka-askeleessa jalka ojentuu ensin taakse ja lantio, ylävartalo ja pää seuraavat vasta perässä.

Treeni-illan erityisaiheena oli pienen tilan kuviot. Alkuun Joonas opetti pari kuviota, joita sitten loppuaika varioitiin ja yhdisteltiin monella eri tavalla ja rytmillä. Molemmat kuviot ovat tuttuja argentiinalaisesta tangosta, jossa ne toki tehdään terävämmin ja usein höystetään lisäkoristeilla.

Ensimmäinen kuvio lähtee avauksesta, jolloin nainen (toisella hitaalla) astuu vas jalalla kääntyen miehen oik kylkeen. Tämän jälkeen molemmat astuvat rinnakkain ulkojaloilla taakse ristiin (H). Kummankin pitää pitää huoli siitä, että pysyy tarpeeksi lähellä paria eli taka-askeleet astutaan lähelle toisiaan, jotta kuvio ei ”aukea”. Tärkeää on myös painaa taakse astuvan jalan kantapää maahan, vaikka painopiste pysyykin edessä. Seuraavaksi kuvio suljetaan siten, että nainen astuu vas jalalla miehen eteen (H) ja oik jalka viereen (H). Tähän kuvioon on helppo lähteä mm. oik käännöksen alun jälkeen.

Tästä kuviosta varioitiin kiva takaotso: Naisen astuttua oik jalalla taakse ristiin hän kokoaa vas jalan oik jalan viereen ja kääntyy oik jalan päkiän päällä vastapäivään ympäri ja tekee otson vas jalalla astuen takakautta ristiin takaisin miehen eteen. Ja kokoaa oik jalan vas jalan viereen.

Otsoissa on tärkeä pitää vartalon paino päkiöillä ja keskivartalo tiukkana. Ja sisäreidet yhdessä. Lisäksi naisen pitää yrittää keventää itseään ”ylöspäin” korostamalla ylävartalon ojennusta.

Toisessa arkkutangosta varastetussa kuviossa nainen kiertää/ohittaa miehen tämän vas puolelta: Nainen astuu vas jalalla taakse, oik jalalla oik sivulle, vas jalka eteen miestä kiertäen ja oik jalka vedetään yhteen samalla kun käännetään lantiokin paikallaan kääntynyttä miestä kohti. Tästä on helppo jatkaa esim siten, että nainen astuu oik jalalla taaksepäin keinuaskeleen ja palaa vas jalan päälle sekä lopuksi oik jalka sivulle ja yhteen. Ko kuvion alkuun voi (nainen) astua oik jalalla joko (ohiaskeleena) taakse tai sivuaskeleen oikealle.

Molemmissa kuvioissa Joonas suosittaa pysymään koko ajan vartalokontaktissa ja ylävartalot paria kohti. Naisen kiertymiset ja otsot tehdään lantiota kiertämällä. Avauksissa nainen voi joko kääntää katseensa menosuuntaan tai pitää päänsä kääntyneenä perusasentoon miehen oik olkapäätä päin. Joonas suosii jälkimmäistä ja opastaa naisia kääntämään päätään menosuuntaan vain jos avaus on tosi sähäkkä ja ”agressiivinen”.

Treeni-illan aikana pari kertaa ärsyynnyin yhden omasta mielestään taitavan viejän viennissä, kun hän joka käänteessä pyrki opastamaan ja korjaamaan seuraajaa (tai ainakin minua) aloittaen ”älä vilkuile muita, vaan keskity minun vientiin”. Huh, onneksi näitä herroja on harvassa. Itselle taas muistutus siitä, miten kiusaavaa parin neuvominen treenitilanteessa saattaa olla...

Kokonaisuudessaan kiva ja mukava ilta.

Sisäreidet työhön :)

Syksyllä Kärnän Pirjon tanssikoulussa alkaneet Susa Matsonin arkkutangon alkeet (täällä) jatkuvat ainakin tämän kevään. Keskiviikkona Vantaan Puistokulma täyttyi taas uusista ja vanhoista arkkutangon aloittelijoista. Ja saatiin vaihtorinki, jossa oli kahta viejää vaille tasaparit!!

Alkuun käveltiin ilman paria ympäri salia tangon askelin eteen- ja taaksepäin tukijalalta ponnistaen. Susa tähdensi, miten jokainen askel rullataan jalkapohjaa pitkin lattiaan niin jalalle astuttaessa kuin jalalta ponnistettaessa. Ainakin arkkutangossa sivuaskel alkaa tukijalan koukistuksella, jolloin painoton astuva jalka liukuu ”automaattisesti” lattiaa pitkin sivulle. Kun paino siirtyy uuden tukijalan päälle ja vartalo suoristuu (pitenee) vanha tukijalka vuorostaan imeytyy lattiaa pitkin ”automaattisesti” kiinni uuteen tukijalkaan.

Arkkutangon perusaskeleiden (täällä) rinnalle Susa opetti uuden kuvion (HNNHHNNH), jossa nainen kiertää miehen. Alkuun nainen astuu oik jalalla oikealle (H) ja vas jalalla taakse (N), minkä jälkeen oik jalka lähtee kiertämään miestä astumalla pitkän askeleen eteenpäin/etuviistoon oikealle miehen vas puolelle jalkaterä auki (N). Seuraavaksi nainen jatkaa miehen kiertämistä vas jalalla, joka kääntyy päkiän päällä miestä kohti ja samalla oik jalka vedetään vas jalan taakse (H). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla (jalkaterä auki) suoraan omalle oik sivulleen (H) ja vetää vas jalan oik jalan viereen tehden samalla oik jalan päkiän päällä takaotson eli kääntyy vastapäivään ja astuen vas jalalla takaviistoon (N). Lopuksi nainen astuu oik jalalla suoraan omalle oik sivulleen (N) ja astuu vas jalalla oik jalan edestä ristiin tehden oik jalalla etuotson miehen säärtä hieroen (pitkitetty H). Koko kuvion ajan naisen ylävartalo on kiertyneenä miestä kohden.

Toistuvasti Susa muistutti tanssijoita - sekä viejiä että seuraajia - puristamaan omia sisäreisiään tiukasti yhteen ja suuntaavan ”ajovalot” paria kohti. Viejän on tärkeä pitää oik olkavarsi lähellä omaa oik kylkeään ja näin estää naista karkaamasta oik kainaloonsa. Hajuraolla tanssittaessa seuraaja puristaa vas kädellään miehen oik olkavartta siten, että kämmen on olkavarren takapuolella ja kyynärpää roikkuu alhaalla.

Tykkään Susan innostavasta ja kannustavasta opetuksesta. Ja siitä, että hän lähestyy arkkutangoa sopivan arkisesti lavatangotanssijan näkökulmasta - ilon ja kokeilun kautta. Ja myös siitä, että Susa ei ole unohtanut että kertaus on opintojen äiti.

Susaa edelleen

Keskiviikkona oli Pirjo Kärnän tanssikoulussa neljäs perättäinen Susan tangoilta, jossa Susa opetti argentiinalaisen tangon alkeita - sopivan yksinkertaisesti ja riittävästi toistaen. Paljon väkeä ja tasaparit, mikä lupasi mukavaa iltaa.

Susa tanssittaa meitä edelleen ei-vartalokontaktissa. Tämä(kin) vaatii hyvää ja tukevaa raamia. Sekä viejän että seuraajan tulee pitää molemmat käsivartensa paikallaan ”raamissa”, ja liikuttaa ja kiertää vahvasti ja määrätietoisesti vain ylävartaloa, jolloin käsivarret tietty liikkuvat mukana. Ylävartalo pidetään sivusuunnassa suorassa, ei heijausta eteen eikä taakse, ei oikealle eikä vasemmalle. Ajovalot, kuten Susa nykyään sanoo - ei enää tissit, tulee osoittaa koko ajan paria kohti.

Ei-vartalokontaktissa tanssiessa seuraaja hakee tuen tanssiraamille omasta vas ja viejän oik käsivarresta. Viejä pitää oik käsivartensa tukevasti vartalonsa etupuolella, ettei seuraaja valu liikaa viejän oik kainaloon. Viejä asettaa oik kämmenensä painavasti (ei puristaen) seuraajan vas kylkeen/selkään ja seuraaja antaa selkeän vasteen selällään (nojaa) viejän oik kämmeneen. Tämän lisäksi seuraaja puristaa tukevasti (yllättävän kovasti) vas kämmenellään viejän oik olkavartta takaapäin. Tai vaihtoehtoisesti pitää vas kämmenensä miehen oik olkapään takana (tai vartalokontaktissa jopa viejän kaulan ympärillä). Susa suositti meille ensimmäistä vaihtoehtoa. Parhaimmillaan tämä kontakti - viejän oik käsivarsi/kämmen ja seuraajan vas kylki/selkä sekä seuraajan vas käsivarsi/kämmen ja viejän oik olkavarsi/yläselkä - muodostaa tukevan, sitovan ja liikettä ohjaavan tuen ja vasteen eli raamin viejän ja seuraajan välille.

Nyt vasta ymmärsin, mitä Susa tarkoittaa kun hän puhuu 5-askeleesta (5 steps) ja 3-askeleesta (3 steps). 5-askel tarkoittaa arkkutangon perusaskeleen (täällä) alkuosaa eli viittä ensimmäistä askelta, joka on naisella vas eteen, oik sivulle, kaksi ohiaskelta taakse (vas,oik) ja ristiaskel sekä painonvaihto edessä olevalle vas jalalle. 3-askel taas tarkoittaa samaisen perusaskeleen (8 steps) kolmen askeleen loppuosaa - naisella ristiaskeleessa painottomana oleva oik jalka astuu taakse, vas sivulle ja oik yhteen.

Susa opetti naisille uuden jalan boleo-nimisen liikkeen. Nainen tekee sen miehen ohjauksesta otsossa, kun mies ikäänkuin kääntää etuotson takaotsoksi, muttei käännäkään. Tällöin nainen heittää rennosti takaotsoon lähdössä olevan jalan polvesta ilmaan vastakkaista pakaraansa kohti, minkä jälkeen hän palaa takaisin jatkamaan etuotsoja.

Toinen uusi kuvio jätettiin hautumaan. Siinä nainen kiertää miehen viidellä askeleella tämän vas kautta päätyen ristiaskeleeseen ja samalla mies kääntyy ristiaskeleella oman akselinsa ympäri 180 astetta. Nainen aloittaa astumalla vas jalka eteen (1), oik jalka oik sivulle (2), vas jalka taakse ristiin oik tukijalan kautta kiertäen (3) ja oik jalka (4) oik sivulle/etuviistoon (aloittaa miehen kiertämisen). Sitten nainen jatkaa miehen kiertämistä astuen vas jalalla ympyrälinjaa eteenpäin (jalkaterät miestä kohti) ja kääntyy samalla vas päkiän päällä 180 astetta ja päätyy ristiaskeleeseen, jossa paino edelleen edessä olevalla vas jalalla ja oik jalka painottomana tämän takana (5). Lopuksi jatketaan 3-askeleeseen eli oik taakse, vas sivulle ja oik viereen.

Ei tästä mummista näillä metreillä enää arkkutanssijaa tule, mutta arkun haastaviin kuvioihin on kiva tutustua ja vaativasta vi-se -tekniikasta on varmasti hyötyä rakastamassani suomitangossa. Susa oli keskiviikkona parhaimmillaan: pitkäpinnainen, auttavainen, spontaani ja lämmin. Ihan paras :):)

Lisää mausteita

Jokaisen tanssikoulun ohjelmasta tuntuu tänä vuonna löytyvän eriasteista fuusiotangoa ja/tai argentiinalaista tangoa eli arkkutangoa. Osa kouluista opettaa argentiinalaisella tangolla ”maustettua” suomitangoa eli ns. fuusiotangoa. Mausteilla tarkoitetaan yleensä argentiinalaisesta tangosta irroitettuja yksittäisiä helppoja kuvioita, kuten esim. otsoja. Osa taas opettaa ilmeisen oikeaoppista, haastavaa argentiinalaista tangoa, ei niinkään fuusiotangoa - tosin en tiedä, kun en ole (vielä) tällaisilla tunneilla ollut.

Kun mausteiden makuun pääsee, niistä on vaikea luopua. Näin tuntuu käyneen myös minulle. Vielä vuosi sitten kiersin argentiinalaisen tangon ja myös fuusiotangon kurssit kaukaa, koska koin ne liian vaikeina ja pelottavan haastavina. Nykyään osallistun mielelläni tangotunneille, joissa arkkutangon elementtejä ja -kuvioita lisätään tai sekoitetaan suomalaiseen lavatangoon. Innostukseeni vaikuttanee kaksi asiaa: Opettajat ovat oppineet poimimaan argentiinalaisesta tangosta riittävän helppoja juttuja - muitakin kuin otsoja -jotka toimivat myös suomitangossa, ja tämän lisäksi oma tango-osaamiseni ja kykyni oppia on petraantunut.

Torstaina TanssiGurussa oli Kimmo Lasasen tangotreeni otsikolla ”Tango - jatko (argent. maustein)”. Ja Kimmo latasikin meille arkkumausteita oikein roppakaupalla. Treenattiin sekä etu- että takaotsoja, hahmotettiin niitä tanssin kohtia, joista on kätevin siirtyä otsoihin sekä opittiin pari jalan heittoa miehen jalan ympärille - muun muassa :):)

Joukossa myös kiva, vähän tilaa vievä pyörimiskuvio. Sen oleellisessa kohdassa mies kiertää oik jalkansa vahvasti takaviistoon vasemmalle lähes kiertämään vas tukijalan. Vartalon paino säilyy pitkään eteen jäävän vas jalan päällä ja vasta lopussa, naisen tehtyä omat kiertoaskeleensa mies siirtää painonsa oik jalan päälle. Nainen aloittaa ko kuvion astumalla oik jalalla eteenpäin miehen jalkojen väliin, seuraavaksi nainen kiertää miestä myötäpäivään kahdella askeleella aloittaen vas jalalla, sitten nainen astuu vielä yhden askeleen vas jalalla kiertosuuntaan, mutta kääntyen jo miestä kohden ja lopuksi nainen astuu oik jalalla miehen jalkojen väliin. Kuvion voi lopettaa eri tavoin, esim. naisen vas jalka taakse, oik jalka sivulle ja vas jalka yhteen. Rytmitystä voi vaihdella mielensä mukaan - HHNN-perusrytmikin sopii kuvion hyvin.

Jälleen kerran kiva, opettavainen ja huumorilla höystetty treeni-ilta. Ja yllättävän vaativa - tosin treenaajien jutuista päätellen monille kurssilaisille argentiinalainen tango tuntui olleen tutumpaa kuin minulle.

Arkun alkeita

Keskiviikkona jatkui Susa Matsonin kymmenen kerran tangoiltojen sarja, jossa Susa yhdistää lavatangoon vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Ensimmäinen Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämä ilta oli kaksi viikkoa sitten (täällä), ja loppusyksyn Susa jatkaa viikon välein.

Tällä viikolla Susa keskittyi pääosin argentiinalaiseen tangoon ja sen alkeisiin. Tämä sopii minulle, sillä arkkutango ei ole minulle tuttua. Tietämättömyyteni saattaa näkyä myös kirjoituksissani. Mutta ehkä ja toivottavasti tietämykseni tanssista lisääntyy syksyn ja opetuksen edetessä :):)

Toistaiseksi tanssimme tunnilla arkkua suljetussa otteessa hajuraolla. Vahva etunoja pariin, polvet suorempina kuin lavatangossa. Askeltaessa reisien sisäpintojen pitää hangata toisiaan. Nainen pitää vas kättään miehen olkapään/hauiksen takana, mistä hänen tulisi aistia miehen painonsiirrot. Vas käsi voi välillä liukua alaspäin miehen käsivartta pitkin ja asettua olkavarren keskikohdalle kämmenen puristaessa kevyesti takaapäin. Solmukädet ovat kapeammalla kuin lavatangossa. Pään asennosta ei vielä keskusteltu, mutta huomasin pitäväni päätä kevyesti oikealle ja katse kohti miehen dekolteeta. Oikein vai väärin - en vielä tiedä. Kun siirrytään vartalokontaktiin, niin kontakti on pallean kohdalta ja lantiot ovat irti toisistaan,

Kaksi asiaa on ylitse muiden. Ensinnäkin sekä viejällä että seuraajalla vartalon paino tulee aina olla selkeästi jomman kumman jalan päällä, ja tämä pitää pystyä viestittämään omalla vartalollaan parille (täällä). Vastaavasti kummankin pitää olla herkkänä ja aistia, kummalla jalalla tanssikumppanin vartalon paino on. Eli hyvät vi-se-taidot ovat arkkutangossa kultaakin arvokkaampia. Toinen tärkeä juttu on se, että joka askeleelle jalka kierrätetään tukijalan kautta. Kun tähän vielä lisätään rauhallinen ja määrätietoinen askeltaminen niin arkkutangossa pärjää pitkälle.

Illan aikana Susa kävi läpi kaksi perusaskelkuviota. Ensimmäinen oli ympyräkuvio, jonka nainen aloittaa astumalla vas jalalla eteen (1) ja oik jalalla oik sivulle (2) vetäen vas jalan painottomana oik jalan viereen. Jalkaa vetäessään nainen valmistautuu seuraavaan ohittavaan askeleeseen kiertämällä ylävartaloaan oikealle, jolloin oik kylki (+ käsivarsi) kääntyy taaksepäin menosuuntaan ja vas kylki (+ käsivarsi) eteenpäin menosuuntaan. Kierto tapahtuu myös lantiossa, mutta pää katsoo vas kyljen suuntaan. Näin kiertyneenä nainen astuu vas jalalla ohiaskeleen takakautta menosuuntaan (3). Tämän jälkeen nainen astuu vielä oik jalalla taakseen oikaisten vartalon kierron (4). Sitten nainen astuu vas jalalla vasemmalle (5) ja vetäessään oik jalan painottomana vas jalan viereen hän valmistautuu seur ohiaskeleeseen kiertämällä vartaloaan samoin kuin äsken eli myötäpäivään. Sitten nainen astuu oik jalalla ohiaskeleen eteenpäin tulosuuntaan (6). Lopuksi nainen palaa alkuasentoon astuen vas jalalla eteenpäin ja siirtää painonsa oik jalan päälle (7).

Kun edellinen ympyräkuvio tehdään yhdessä parin kanssa viejän ja seuraajan jalat liikkuvat toistensa peilikuvina. Koko ajan kummankin ”ajovalot” osoittavat toista kohti.

Toinen askelkuvio oli Susan edelliseltä tangoillalta tuttu kuvio, jossa nainen tekee kaksi nopeaa askelta taaksepäin ristiaskeleella (täällä). Kuvion alussa nainen astuu 1. askeleen vas jalalla eteen, jolloin mies astuu vastaavasti oik jalalla taaksepäin.

Kun mies yrittää viedä nainen astumaan ristiaskeleen tavallisen ”ympyrä”askeleen sijaan, miehen tulee antaa naiselle tästä selkeä merkki ”työntämällä” naista hellästi eteenpäin. Tällöin nainen irtaantuu miehestä ja vetää vas kämmenen miehen olkapään takaa miehen kyynervarren keskiosaan.

Lopuksi Susa opetti naisille etuotson. Arkkutangossa otsoon voi lähteä mm. ristiaskeleesta, jossa naisen vas jalka on ristissä oik nilkan edessä. Tällöin mies kääntää naista niin, että naisen takana oleva oik jalka ”vapautuu” ja kääntyy painottomana vas jalan rinnalle (miehen puolelle). Tästä nainen aloittaa vas jalalla otson. Otsossa jalat ja lantio ovat kääntyneet askeleen suuntaan, mutta ylävartalo ja ”ajovalot” pidetään paria kohti. Otsot astutaan mietona kanta-askeleena.

Jään innolla odottamaan ensi keskiviikkoa ja Susan seuraavaa arkkutuntia. Ei minusta arkkutanssijaa tule, mutta fuusiotangoni on hyvässä alussa :):)

Argentiinan mausteita

Pirjo Kärnän tanssikoulu järjestää kymmenen kerran tangokurssin, jossa tangoa laajennetaan fuusiotangon suuntaan lisäämällä siihen vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Opettamassa on Pirjon tunneilta tuttu energinen Susa Matson. Kurssi alkoi tällä viikolla ja se järjestetään keskiviikkoiltaisin Vantaan Puistokulmassa.

Ensimmäisenä keskiviikkona paikalla oli runsaasti innostunutta väkeä ja vaihtorinkiin saatiiin lähes tasaparit. Alkuun treenattiin hetki tangon perusaskelta, mutta nopeasti siirryttiin argentiinalaisen eli arkkutangon perusteiden harjoitteluun.

Tanssiasennosta ei vielä puhuttu, ja Susa toivoi meidän alkuun harjoittelevan tanssimalla parin kanssa hajuraolla. Illan aikana asennosta paljastui kuitenkin jotakin. Tanssitaan tissit koko ajan paria kohti ja mahdollinen vartalokontakti on rintalastan alaosassa. Otsat yhdessä, ja naisen pää voi olla joko naisen vasemmalle tai oikealle. Asento on perustangoa kapeampi - mies pitää olkavartensa huomattavan lähellä kylkiään. Naisen vas käsi voi olla ylhäällä perustangon tapaan tai roikkua alempana, jolloin nainen puristaa kevyesti kämmenellään miehen oik olkavarren keskiosasta ikäänkuin takakautta ja kyynärpää roikkuu miehen kyynärpään ulkopuolella.

Susa opetti arkkutangon perusaskeleen seuraavasti. Nainen astuu vas jalalla eteenpäin (H), oik jalalla oik sivulle ja vetää vas jalan painottomana oik jalan viereen (H). Seuraavaksi ensin vas jalalla ja sitten oik jalalla ohiaskel taaksepäin menosuuntaan (NN). Tämän jälkeen nainen vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen laskien vas jalan jalkapohjan hitaasti maahan ja siirtää vartalon painon eteen ristiin tulleen vas jalan päälle (H). Seuraavaksi nainen astuu oik jalalla taakse (H) ja vas jalalla vas sivulle (N), vetää oik jalan vas jalan viereen (N) ja siirtää vartalon painon oik jalalle.

Jos arkun perusaskeleen liittää perustangoon ns. fuusiotangossa, niin silloin perusaskel kannattaa aloittaa toisesta hitaasta eli askeleesta, jonka nainen astuu oik jalalla oikealle sivulle. Tämä siksi, että naisen aloittava jalka perustangossa on oik jalka, mutta arkkutangossa vas jalka ja vasta kakkosaskel astutaan vas jalalla. Jatkossa pitää vielä varmistaa, tehdäänkö liitos näin ??

Ekalla kerralla tehtiin myös neliöaskelta, missä on elinehto että kumpikin pystyy vartalollaan viestittämään parilleen, kumman jalan päällä hänen vartalonsa paino on. Tärkeä on tajuta, että vartalon paino on aina selkeästi jommalla kummalla jalalla, ei molemmilla. Neliön kulmissa liikettä jatkava jalka voi joko vaihtua tai sama jalka voi jatkaa käytyään vain painottomana tukijalan vieressä. Painon siirto ja jalan vaihto tulee tapahtua selkeästi koko vartalon pituudelta eli myös pää liikkuu vartalon jatkeena. ”Vinkkejä” voi aistia mm. siitä, että jos vartalon paino ei vaihdu jalalta toiselle, viejä pysyy yleensä ylhäällä kylki venytettynä. Jos paino siirretään toiselle jalalle, viejä usein hieman niiaa polvista ja heijaa vartalonsa toiseen suuntaan. Eli arkkutango vaatii todella rauhallista ja selkeää painon siirtoa ja vartalovientiä sekä keskittynyttä ja tarkkaa seuraamista.

Tosi kiva ja selkeä tunti. Ekaa kertaa sain hieman kiinni siitä, miten arkun perusaskel periaatteessa pitäisi tehdä. Toki tajuan, että nautittava arkkutango on luovaa ja täynnä tunnetta, eikä silloin ajatella perusaskelta. Minun tapani oppia lähtee kuitenkin perusaskeleen kautta ja vasta sen opittuani pystyn relaamaan ja keskittymään perusaskeleen ”unohtamiseen”.

Kiitos Susa ja Pirjo - varmasti tavataan seuraavien tangoiltojen merkeissä.

Latoromantiikan kahleista

Lauantaina Suomen Tanssistudiot järjesti Vantaan Puistokulmassa viiden tunnin teemapäivän fuusiotangosta - opettamassa Jussi ja Maija Kuosmanen ja Sannu ja Matti Heikkilä. Jussin mukaan fuusiotango on sekoitus suomi-, arkku- ja vanhaatangoa, ja soppaan voi vielä lisätä vaikka rumbaa ja baccataa. Tanssistudioiden esitteen mukaan fuusiotangossa keho ja mieli pyritään vapauttamaan ”latoromantiikan kahleista”.

Paikalla oli liuta taitavia (kilpailevia) kuopiolaisia paritanssijoita, jotka lyhyen alkukierroksen jälkeen tanssivat (ymmärrettävästi) etupäässä oman parinsa kanssa. Täten osallistujista vain vajaa puolet lopulta vaihtoivat paria. Kun bussipysäkillä aina hetken ehti seurata muita tanssijoita, näki miten valtavasti kaksi tanssiryhmää erosivat toisistaan. Paria vaihtamattomat taiturit viilettivät tunteella ja taidolla pitkin rauhallisin askelin ympäri salia musiikista ja toisistaan (pääosin) nauttien ja tehden mm. tyylikkäitä otsoja ja näyttäviä linjoja - lähes täydellisiä fuusio-osaajia :):) Samaan aikaan me perustanssijat yritimme sinnikkäästi etsiä toimivaa vartalokontaktia ja yhteensopivia askelia tiheästi vaihtuvien, hyvinkin eritasoisten tanssahtelijoiden kanssa.

Opetus oli mielestäni jatkotasoa, ja vaati vähintään suomitangon hyvää osaamista ja etenkin vienti- ja seuraamistaidot olivat kultaakin arvokkaampia. Eikä pahitteeksi olisi ollut hyvät perustaidot arkku- ja/tai vanhastatangosta, mitkä minulta puuttuivat - ja se selvästi haittasi seuraamistani. Mielestäni netissä hieman virheellisesti viikonloppukurssia mainostettiin ”Sopii kaikille!”.

Jussi korosti että tärkeintä on tanssia tunteella parin kanssa yhdessä fiilistellen antaen musiikin viedä. Ja siinä se on - hyvä tango, fuusiolla tai ilman. Fiiliksen mukaan voi vaihdella niin etäisyyttä pariin, vartalokontaktin kohtaa kuin tanssin korkeutta. Sannun mukaan suomitangossa vartalokontakti on reiden puolivälistä tissien alapuolelle, mutta sekä arkku- että vanhatangossa kontakti on lyhyempi ja korkeammalta: kummankin ”oikeat vatsat” tanssivat keskenään. Ja suomitangoa tanssitaan mieluusti matalalla, mutta sekä arkku- että vanhaatangoa polvet lähes suorina.

Jussi myös muistutti viejiä pitämään oik kätensä naisen selässä höyhenen kevyenä. Ja solmukädetkin ovat vain koriste - ei puristusta, ei heijaamista eikä vientiliikkeitä. Minun murheenkryynini on etenkin jännitystilanteissa oik olkapääni ja oik käsivarteni, joka pyrkii jännittymään ja nousemaan. Tästä eräs hyvä viejä taas huomautti ystävällisesti.

Musiikin tulkinnasta Sannu muistutti, että tangomusiikki koostuu kahdeksan iskun jaksoista. Perus HHNN-askellus kestää kuusi iskua H(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku), joten 2 iskua jää ikäänkuin käyttämättä. Nämä 2 iskua täytetään tauolla!! Tanssissa muutenkin askelten nivelkohdat ja tauot ovat jopa tärkeimpiä kuin itse askeleet. Askeleethan ovat ”vain” kävelyä :):)

Suomitangossa ”täyteläinen” kahden iskun tauko pidetään neljän askeleen (HHNN) ja kuuden iskun lopussa. Tänä aikana voi esim koota viimeisen askeleen hitaasti tai hitaalla vartalon kierrolla valmistautua seuraavaan perus HHNN-askellukseen tai tehdä pienen linjan. Arkkutangossa tämän ”täyteläisen” kahden iskun tauon voi pitää ensimmäisen hitaan askeleen - nainen astuu vas jalalla vasemmalle - jälkeen eli H(2 iskua), tauko(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku) ja vanhatangossa kahden hitaan askeleen - nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H) ja vas jalalla vas sivulle (H) - jälkeen eli H(2 iskua), H(2 iskua), tauko(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku).

”Elävistä” tauoista puhuessaan Sannu muistutti, että välillä on tarpeen tanssia perustangon askelia välittämättä musiikin kahdeksasta iskusta. Vaihtelu virkistää tässäkin. Usein käy puuduttavaksi tanssia koko kappale huomioiden liian tarkasti edellä mainittu musiikin 8-iskuisuus.

Jos/kun arkkutangossa nainen astuu nopeat askeleet ristiin, hän astuu ensin oik jalalla taakse jättäen painon päkiälle. Tämän jälkeen hän vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen siten, että vartalon paino on vas jalalla. Tällöin takana olevasta oik jalasta vain päkiä, mutta edessä olevasta vas jalasta koko jalkapohja on maassa.

Tässä osa lauantaina annista. Sunnuntaina opet jatkavat täydentämällä fuusiotangoa vielä rumban ja baccatan kuvioilla, mutta tämän minä jätän suosiolla väliin.

Arkkutangoa

Ranskan matkan jälkeen kaipasin kipeästi tanssitreenejä, joten keskiviikkona päätin mennä Puistokulmaan Susa Matsonin tangotunnille. Paikalle päästyäni ja treenimusiikkia kuultuani tajusin, että Susa aikoi opettaa argentiinalaista tangoa - kansanomaisesti arkkutangoa. Alkeistasolle yksinkertaistettuna, mutta kumminkin.

Olen toistaiseksi välttänyt arkkutangon tunteja, koska tutussa suomalaisessa tangossakin on minulla riittävästi tekemistä. Nyt olin pakon edessä :):) Joko jään arkkutangoa treenaamaan tai lähden tyhjin käsin takaisin kotiin. Päätin jäädä ihka ensimmäiselle argentiinalaisen tangon tunnille :):)

Vaikeaa, uutta ja outoa, tosin sitä se näytti ja tuntui olevan muillekin. Tanssinautinto oli kaukana, mutta onneksi kaikilla riitti huumoria. Joten hauskaa oli - kaikesta huolimatta. Ja Susalla oli huippu. Hän jaksoi opettaa kaikkia halukkaita kädestä pitäen tai paremminkin sylissä pitäen.

Selkeä vartalonoja, tukeva raami ja käsissä vahva vaste. Polvet suorina. Tiukka keskivartalo, sisäreidet tiukasti puristettuna ja jalkaterät kerätään yhteen. Yleensä arkkutangossa parin otsat ja palleat ovat kontaktissa - joskin läheisyys vaihtelee liikkeiden mukaan. Lantiot selkeästi irti toisistaan. Alkeita tosin harjoiteltiin ilman vartalokontaktia, ja Susa neuvoi seuraajia työntämään vas kämmenellään viejiä heidän oik olkapäästään.

Susa opetti neliöaskeleen, ”viisaskelluksen”, etu- ja takaotsot sekä giron, jossa nainen kiertää ”edestakaisaskelilla” miestä tämän ohjauksessa. Nainen aloittaa neliöaskeleen astuen oik jalalla taakse ja vas jalalla vas sivulle kierrättäen vas jalan oik jalan kautta. Painon vaihto, minkä jälkeen nainen astuu vas jalan eteen ja kierrättää oik jalan vas tukijalan kautta astuen oik jalalla oikealle. Merkiksi sivuaskeleesta mies tekee salaniiauksen eli koukistaa polviaan.

”Viisaskelluksen” nainen aloittaa astumalla vas jalan eteen (yks), oik jalan vas jalan kautta kiertäen oik sivulle (kaks), vetää vas jalan oik jalan kautta ja astuu taakse (kol), oik jalka taakse (nel) ja lopuksi vetää vas jalan oik jalan eteen ristiin ja vaihtaa tälle painon (viis). Seur askeleen nainen astuu oik jalalla taakse, sivulle tai otsona.

Giro lähtee esim. ”viisaskelluksen” jälkeen alkaen oik jalan otsolla. Sitten vas jalka suoraan vas sivulle ja oik jalka kiertyy takaotsoon, minkä jälkeen käännytään ja vas jalka astuu takaotson. Sitten oik jalka oik sivulle ja vas talka ristiin eteen tämän editse. Ja jatketaan oik jalalla etuotsoon. Nainen kiertää puoli ympyrän miehen edessä säilyttäen rintamalinjan koko ajan kohti miestä. Parin navat ikäänkuin katsovat koko ajan toisiaan.

Jotain tällaista. En takaa, että ymmärsin ja kirjasin kaikkea oikein - olihan tämä eka arkkutangotuntini :):) Ei paha, vaikka vartalon timmi kannatus tuottikin mummolle tuskaa...

Tango takkuaa - taas

Tänään oli viimeviikkoisen tangokurssin (täällä) ensimmäinen jatkopäivä - kaksi vielä jäljellä. Tällä kertaa opettamassa olivat Seppo Suomalainen ja Minna Ylikoski.

Ja taas - tai edelleen - tangoni takkusi. Miksi joku tanssi välillä tuntuu sujuvan ja välillä taas ei? Viime lauantaina tangoni tuntui sujuvan (täällä) ja viime sunnuntaina (täällä) ja tänä sunnuntaina kaikki tanssissani tuntui olevan pielessä. Mutta niinhän se oppimisprosessi yleensä etenee, mutta silti tuskaannun. Juuri silloin kun tuntee ja luulee että ’nythän tämä sujuu’, kaikki alkaakin takuta.

Onko se joku nöyryyden palautus? Todennäköisemmin, sillä nöyryys palauttaa maan pinnalle ja pakottaa seuraavalla tanssikerralla keskittymään paremmin hetkeen ja pariin. Nöyryys lisää myös herkkyyttä kohdata uusi tanssipari ja kuunnella juuri tämän henkilön vientiä.

Olen myös huomannut, että jos tunnin alussa jokainen pannaan hetkeksi yksikseen kertaamaan kyseisen tanssin askelia, minun on usein helpompi lähteä tanssimaan myös parin kanssa. Ja myös mielikuvaharjoittelu tukee tanssini sujuvuutta eli jos ennen treenejä hetken viitsin mietiä harjoiteltavan tanssin luonnetta, asentoa ja askelia. Ja tietenkin se, jos viejän kanssa rauhassa asetumme yhteiseen tanssiasentoon eli kumpikin malttaa hetken odottaa ja etsiä yhteistä säveltä.

Pääosin Seppo ja Minna kertasivat viime viikonvaihteen oppeja ja kannustivat sekoittamaan suomitangon joukkoon niin arkku- kuin vanhaatangoa. He muistuttivat jälleen suomitangon matalasta ja pitkästä askeleesta. Sannu korosti viime kerralla reisien yläosien kontaktia tangon vartalokontaktissa, mutta Seppo selvensi että se tulee esille lähinnä askeltaessa eikä sitä pidä pakotetusti hakea alkuasennossa seistessä. Helpotti.

Lopussa Seppo opetti vähän arkkutangoa. Nainen astuu ensin oik jalalla oikealle (H), vas jalalla taake sivuaskeleena (H), oik jalalla miehen edessä oik sivulle (H) ja vas jalalla vielä miehen edessä oik sivulle (H) jatkaen sitten oik jalalla lyhyeen otso-käännökseen (H), minkä jälkeen nainen jatkaa oik jalalla taakse (H). Arkkutangossa otso tehdään miehen edessä, ei sivussa.

Onnekseni, ilokseni ja kauhukseni - tangotreenit jatkuvat tässä kuussa mm. Susan erikoistreeneillä ja Someron tangoekstralla.

Torstaitangot

Maijan tangojatkot Karjalatalolla Käpylässä. Paljon porukkaa, ja naisia ylenmäärin. Ei montakaan tangotaituria. Mutta kiva ilta - mukavia viejiä ja sopivasti treeniä.

Maijan apurina usein toimiva Timo Klemola kertasi jälleen tangon asentoa ja korosti vartalo-ohjausta. Jos tangoa tanssii lyhyillä askelilla, polvet voi pitää suorempina. Jos pari taas uneksii pitkistä askelista, molempien tulee koukistaa polvia askeleen venyttämiseksi. Timo muistutti miehiä, että tehdessään vas käännöstä ohiaskelilla heidän tulee ohiaskelissa kiertää ylävartaloaan riittävästi naista kohti, muuten nainen jää ikävästi miehen kainaloon.

Keskimmäisellä tunnilla Maijan vieraaksi tuli tangotaituri Kai Lehmus, joka opetti yhden tunnin argentiinalaisen tangon alkeita. Yhdessä tunnissa ei paljoa ehdi. Tärkeää, että paino on aina selkeästi jommalla kummalla jalalla. Vienti tapahtuu viejän yläkropalla - ei käsillä. Mies siis ohjaa naistaan ylävartalolla, jolloin liike välittyy "sydämestä sydämeen". Nainen siirtää painoaan jalalta toiselle vain viejän ohjauksesta. Kummankin kädet hyvin kannatettuna, mutta äärest kevyinä ja rentoina. Kain mukaan miehen vas käden oikea asento löytyy, kun "näyttää habaa naapurille" - mutta rennosti!

Kai puhui tanssista kuin rakkaastaan - kauniisti, hellästi ja kunnioittavasti. Puhe innosti kuulijoita ilmavaan ja tunnelmalliseen tanssiin. Kain oma liikekieli oli yhtäaikaa maskuliinista ja herkkää, ja hän opasti tanssimaan musiikkia kuunnellen ja sitä liikkeellä ilmentäen.

Kain opetustapa eroaa tapaamieni lavatanssiopettajien metodeista. Useimmat perusopet alkavat opetuksen korostamalla tiettyyn kuvioon tähtäävää askellusta. (Tämä on varmaan paras tapa, kun lähdetään nollasta - ainakin minun kohdallani.)

Kai sen sijaan pani argentiinalaisen musiikin soimaan ja kehotti pareja tanssimaan musiikkia fiilistellen vaikka silmät kiinni. Toki kyseessä oli alkeisjatko/jatko -taso, joten Kai oletti että perustango on kaikille tuttu. Mutta silti, opetus tuntui lähtevän enemmän siitä, että paritanssi ilmaisee musiikkia kuin että pari tanssii ennalta opetettuja/määrättyjä askeleita. Aika vaikeaa ja pelottavaa, mutta tykkäsin.

Tohinan tuiskeessa Kai opetti askelkuvion, jolla pääsee alkuun argentinalaisessa tangossa. Nainen astuu ensin pitkän askeleen oik jalalla oikealle - hitaat sivuaskeleet lähtevät alhaalta ja liike nousee astuvalle jalalle päästessään. Sitten ohittavat sivuaskeleet: nainen ensin vas taakse, sitten oik taakse. Seuraavaksi nainen astuu vas jalallaan hitaan vasemmalle ja oik jalalla takaisin hitaan oikealle. Tämän jälkeen mies kääntää naisen joko pieneen avaukseen ja astutaan yhdessä eteenpäin tai ohjaa naisen etuotsoihin. Etuotsojen jälkeen mies voi kääntää naisen uudelleen 180 astetta ja ohjata naisen takaotsoihin. Onneksi olin harjoitellut otsoja eli kahdeksikkoja juuri lauantaina Joonaksen ohjauksessa, muuten olisin ollut aivan ulalla (täällä).

Olen pikkuhiljaa rakastumassa tangoon - sen tunteikkuuteen ja haasteellisuutteen.