lauantai 30. joulukuuta 2017

Ajatuksia tanssista

Ennen kuin heinäkuussa 2017 aloitin Mummin tanssitaival -blogin kirjoittamisen, ehdin kirjoittaa Mummin matkassa -blogiini yli sata postausta tanssista. Ja sieltä ne löytyy edelleen tanssi-tunnisteen alta. Sellaiset postaukset, joissa keskityn vain tietyn tanssilajin treeneihin, olen pääosin linkittänyt myös tähän blogiin Mummin matkassa -tunnisteen alle.

Haluan laittaa linkit myös niihin Mummin matkassa -blogin vanhoihin postauksiin, joissa pohdin tanssimisen ja treenaamisen minussa herättämiä ajatuksia ja tunteita:

Tanssin taika
Rumba räpeltää
Rupsahtanut ruusu
Tyhmä tango
Valssin lumo
Läsnä tanssissa
Tanssin lumo
Tanssin kutsu
Tanssin kutsu
Tunnetta vai tekniikkaa?
Pettymyksiä Pavilla
Tanssin riemu
Tanssia Pavilla

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kinkun sulattelua

Kärnän Pirjo järjesti perinteiset kinkunsulatustanssitreenit sekä keskiviikkona että torstaina Malmin työväentalolla. Tanssitauon jälkeen mieli teki tantsuumaan, joten tavallisista rutiineistani poiketen sulattelin kinkkua molempina iltoina.

Oli superkivaa - paljon väkeä, paljon tuttuja, paljon tanssia ja paljon riemua. Kaikki tuntui olevan poikkeuksellisen leikkisällä ja iloisella päällä. Minullekin yksi mummututuistani sanoi torstai-iltana, ettei voi nauramatta katsoa silmiäni. Minä tietenkin heti tokaisin, että ”kyllähän nämä pienet tihrusilmät ketä tahansa naurattavat”. Tähän hän vastasi naurua pyrskähdellen: ”Ei kun sun silmät on aina niin täynnä naurua.” Ja niin se vaan on. Jokaikinen kerta kun tanssin, unohdan maiset murheet ja koen herääväni eloon, kun saan ja useimmiten jo osaankin antautua musiikille ja liikkeelle. Ja heittäytyä leikitellyyn ja tunnelmointiin toisen ihmisen kanssa.

Kinkunsulattelussa jatkettiin samaan malliin kuin pikkujouluissa eli illan aikana treenattiin kolmea eri tanssia, tunti kutakin. Keskiviikkona oli chacha, rumba ja fusku ja torstaina bugg, tango ja fusku. Kädenalitansseissa ja jopa latinalaistansseissa tunnin vaihdot osapuilleen sujuvat. Mutta tanssia tunti tangoa siten että viejät vaihtavat paria joka kierroksella, ei sovi minulle. Ei sitten mitenkään. Jotta tangoon uskaltaa heittäytyä, tanssijoille pitää antaa aikaa rauhoittua ja ’tutustua’ toisiinsa. Ja jotta tangosta mitään oppii, se vaatii valtavaa keskittymistä - sekä askeltekniikkaan että vienti-seuraamiseen. Ja siihen ei tunti riitä...

Seuraavat tanssitreenit ovat vasta ensi vuonna, mutta onneksi vuosi 2018 alkaa jo maanantaina. Eihän vanha siinä ajassa ehdi edes silmää räpäyttää...

tiistai 19. joulukuuta 2017

Pirjon pikkujoulut

Maanantai-iltana pääsin viimein taas tanssimaan. Olipa ihanaa - sujui kuin tanssi. Pirjo Kärnän kolmetuntiset tanssitreenit järjestettiin pikkujoulumeiningillä Malmin työväentalolla. Tosi paljon porukkaa ja lähes tasaparit. Osalla treenaajista oli vaatteissa juhlan kunniaksi joulunpunaista - mekkoa, huivia tai kenkää. Ja väliajalla herkuteltiin pipareilla, glögillä ja suklaalla.

Illan aikana tanssittiin ensin chachaa, sitten tangoa ja lopuksi fuskua - tunti kutakin. Vaikka juhlittiinkin, niin treeneistä muistutti normaali parinvaihto ja lyhyet opetustuokiot. Kuhunkin tanssiin Pirjo opetti pari kivaa uutta kuviota. Pari pikkujuttua jäi mieleen: chachaassa seistään vartalot suoraan toisiaan kohti, päkiäpainotteisesti ja solmukädet ylhäällä kyynervarret vastakkain.

Kolmen viikon tanssitauko tuntui vain petranneen tanssitaitoani :):) Uudet kuviot omaksuin alta aikayksikön ja ikäänkuin olisin suhtautunut tanssiin ja seuraamiseen rennommin kuin tiiviiden treenijaksojen aikana.

Kivaa oli - ja viimeisissä fuskuissa mummia vietiin. Pari viejää innostui pyörittämään kaksoispyörityksiä oikein olan takaa ja joka suuntaan. Mummi pysyi perässä ja jaksoi, vaikka hiki hatussa :):)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Thaimaan tauko

Lauantaina eli huomenna tämä mummi lentää Thaimaahan Lontoontyttöä katsomaan, ja palaa kotimaahan joulun alla. Tansseissa tulee tauko, mutta reissusta kirjoitan ahkerasti Mummin matkassa -blogissa (täällä). Tanssitreenit ja -postaukset jatkuvat joulun jälkeen entiseen malliin.

Kaipaan jo nyt tanssia... Onneksi saan lomalla nauttia auringosta, lämmöstä ja yhdessäolosta kahden aikuisen tyttäreni kanssa.

torstai 30. marraskuuta 2017

Puistokulman Susa

Susa Matson opettaa keskiviikkoisin Vantaan Puistokulmassa alkeisjatko/jatko-tason paritansseja Pirjo Kärnän tanssikoulussa (täällä). Energinen Susa on innostunut ja innostava ope, joka välillä jopa kädestä tai lanteista pitäen pysähtyy ohjaamaan kuvioissa kompuroivaa tanssinharrastajaa.

Tällä viikolla keskiviikon treeneissä oli chachaa ja rumbaa. Samoja kuvioita, mutta musiikki ja askeleet vaihtuvat. Latinalaistansseissa paino päkiöillä ja jalkaterät ulospäin. Ja Susan sanoin naisella ”tissit polvien etupuolella”. Ylävartalot vastakkain, mutta nainen voi seistä joko kokonaan miehen edessä tai hieman miehen oikealla puolella, kuten vakioissa. Liike ja pyörimiset lähtevät vartalosta. Muista pidättää/vastustaa liikettä ohikäännöksissä. Susa muistutti, että rumba on kosiotanssi, joten rohkeutta ja asennetta peliin - leikkimielisyyttä unohtamatta.

Taka- ja etuaskelta ei astuta ristiin, vaan suorassa linjassa taakse- tai eteenpäin - jalkaterät ulospäin. Sivusta katsottaessa askel saattaa näyttää ristiaskeleelta, koska oikeaoppisessa askeleessa jalkaterä on ulospäin kääntyneenä.

Susa tarjosi sopivan sekoituksen tuttuja ja uusia kuvioita, jotka kaikki sopivat myös tavallisille tanssijoille ja perinteisille tanssipaikoille - eikä vain treenitarkoitukseen soveltuvia, tilaa vaativia kilpailukuvioita. Eli perustallaajallekin hyvä ja opettava tunti, joten nyt vain kuviot käyttöön.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Vaihteeksi valssia

Viikonloppu päättyi hitaaseen valssiin Puotilan työväentalolla, jossa kilpatanssitaustainen Mikko Koskelainen veti Helsingin tanssikurssien nelituntiset jatkotreenit. Paikalla oli noin 30 eri-ikäistä innokasta tanssinharrastajaa.

Kerrattuaan kropan hallintaa ja tanssiasentoa Mikko opetti pari lyhyttä tanssisarjaa, eikä neljään tuntiin sitten muuta mahtunutkaan. Mitä muistan? Tanssiasennossa kyynerpäät ovat samalla korkeudella. Mikon mielestä naisen vas käden paras paikka on sormet yhdessä miehen oik olkapään päällä - peukalo olkapään etupuolella. Mikko ei tykkää, että nainen pitää vas kättään miehen olkapään takana, koska hän kokee että tällöin nainen painaa miehen oik olkapäätä kasaan ja pienentää miehen raamia.

Avauksissa astutaan eteenpäin parin jalkaterät vinosti toisiaan kohti ja katse suunattuna eteenpäin menosuuntaan hieman horisontin yläpuolelle. Käsivarret pyöreinä. Nainen miehen jäljessä. Kuvioihin kuului myös ns. chasee-askel, jossa kaks-kolmosella astutaan sivuttain menosuuntaan laukka-askeleen tapaan.

Lopussa Mikko painotti, että tärkeämpää kuin opetella pikkutarkasti kymmeniä kuvioita, on oppia liikkumaan ja tanssimaan yhdessä parin kanssa. Tunneilla läpikäytävien mutkikkaiden kuvioiden tarkoitus on hänen mukaana etupäässä syventää treenaajien vienti- ja seuraamistaitoja. Harvaa pitkistä liikesarjoista on edes mahdollista toteuttaa tosielämän lavoilla, kun harjoitussalillakin parit törmäilivät jatkuvasti toisiinsa.

Mukava tekninen tunti, jossa sekä vienti että seuraaminen pantiin koetukselle.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Tango by Kimmo

Tango must go on! Torstaina oli vuorossa Kimmo Lasasen jatkotangot TanssiGurun (täällä) tiloissa Espoon VPK:n salissa. Kolmas kerta TanssiGurussa ja eka kerta jatkotunneilla. Lähes tasaparit, joten naisetkin saivat treenata koko ajan. Viejistä noin puolet tuntui jatkotason taitajilta, ja loput positiivisesti innokkailta opettelijoilta. Kimmo oli mukana vaihtoringissä, joten joka kierroksella seuraajat saivat vuorollaan käsityksen, miltä harjoiteltu tanssikuvio parhaimmillaan voisi tuntua.

Jatkotunneillakin Kimmo kertaa ahkerasti kunkin tanssin perustekniikkaa, mistä pidän. Ensimmäinen puolituntinen harjoiteltiinkin tangokävelyä eteen- ja taaksepäin ilman paria. Vastakierron tulisi olla luonnollista ja suht mietoa, eikä väkinäistä hartioiden kääntelyä. Marika kehotti meitä kuvittelemaan, että kierto kumpuaa ylävartalon sisältä - vastapuoleisen askeleen siivittämänä, ikäänkuin kokonaisvaltaisesti. Tämä mielikuva helpotti liikkeen löytymistä. Kimmo muistutti, että vastakierto palautuu perusasentoon samalla kun uusi tukijalka asettuu paikoilleen.

Loppuajan Kimmo opetti aika nopeatahtisesti erilaisia käännöksiä ja kieputuksia, jotka kokeneemmat tanssijat omaksuivat nopeasti, mutta vähemmän treenanneilla oli kova työ pysyä perässä. Onneksi tunnilla oli helppo kysyä ja pyytää apua uuden kuvion kiemuroissa - niin Kimmo kuin hänen osaava vaimonsa Marika auttoivat enemmän kuin mielellään.

Hyvä lapatuki kannattaa rennosti käsivarsia. Avauksessa oik ja vas olkapää ovat samassa linjassa ja oik ja vas kyynerpää samalla korkeudella keskenään.

Kimmo kehotti minua ja muita seuraajia nojaamaan ylävartalollaan selkeästi viejään. Minulle hän huomautti myös useamman kerran oikean solmukäteni jännittyneisyydestä: ”Rentouta, rentouta oikeaa kättäsi, miehen on mukavampi ja helpompi viedä sinua.”

Neljän tanssivuoteni aikana olen treeneissä vain kerran (täällä) törmännyt ns. vanhaan tuttuun ”aktiivivuosiltani”, jolla tarkoitan vuosikymmeniä, jolloin oli työelämässä ja sosiaalinen elämänikin oli nykyistä aktiivisempaa. TanssiGurussa olen kolmen käyntikertani aikana törmännyt jo kolmeen, aikoinaan eri yhteyksistä tuntemaani vanhaan tuttuuni, joiden kaikkien kanssa olin vuosia sitten paljonkin tekemisissä. Yksi istui treeneissä sattumalta viereeni, ja vasta hetken kuluttua kumpikin äkkäsimme kenen vieressä oikein istuimme. Toisen tunnistin vasta, kun hän osui vaihtoringissä yllättäen parikseni. Outoa, yllättävää ja kivaa!

Yksi lisäsyy TanssiGurussa käymiseen - koskaan ei voi tietää keneen ex-tuttuun törmää:):)

torstai 23. marraskuuta 2017

Susan tango 3

Tahkoan tangoa ainakin tämän syksyn. Joskin uskon, että tangoinnostukseni jatkuu vähintään ensi vuoden. Keskiviikkona olin Susa Matsonin tango-opissa Vantaan Puistokulmassa. Vanhoista postauksistani huomasin, että edellisen kerran olen ollut Susan tangotreeneissä viime keväänä - Susan tango 2 (täällä). Ja tätä ennen syyskuussa 2015 - Susan tango 1 (täällä).

Alkuun Susa muistutti, että eteenpäin astuttaessa ylävartalo johtaa askelta. Askeleet ikäänkuin haukataan ylävartalon vastakiertojen ryydittämänä. Askel lähtee liikkeelle vartalosta ja molempien polvien etunojasta ja koukistuksesta. Tukijalan polven koukistuksen suoristus pukkaa vauhtia vastajalan askeleeseen ja astuvan jalan polvi lähtee etuaskeleeseen ennen jalkaterää. Eteenpäin astuttaessa astuvan jalan varpaita laahataan kevyesti eteenpäin lattiaa hipoen ja vasta askeleen lopussa jalkaterä kääntyy niin että maahan astutaan kantapää edellä vierittäen jalkapohjaa päkiälle, jolloin askeleen lopussa koko jalkapohja on tukevasti maassa.

Loppuaika kerrattiin avausta ja otsoja sekä harjoiteltiin rytmirikkoja. Avauksen ja promenadin juju on pienessä kulmassa ja lantiokontaktissa. Moni ope sanoo, että pieni avauskulma ja parikontakti helpottuu, jos nainen pitää katseensa miehen oik olkapään yli eikä käännä sitä kulkusuuntaan. Naisen lantio ja naisen miehen puoleinen reisi ovat hieman miehen lantion ja reiden takana. Astuessaan sisemmällä eli vas jalalla eteenpäin naisen vas jalka ei saa ohittaa miehen oikeaa eli sisäjalkaa.

Otsot nainen tekee siten, että käännyttyään päkiöillä hän kääntää rintamalinjansa - Susan kielellä tissit - seur askeleen suuntaan eikä pidä sitä kiertyneenä miestä kohti, kuten olen luullut. Susa neuvoi kaksi kuviokohtaa, joihin otsot sopivat hyvin. Ensimmäinen on promenadikävelyn loppu, jolloin nainen tekee ensimmäisen otson takaisin tulosuuntaan. Avauksesta astutaan promenadissa kaksi hidasta eteenpäin ulkojaloilla aloittaen. Tämän jälkeen käännytään vastakkain ja nainen astuu oik jalalla sivulle - hitaana tai nopeana (samoin mies). Sitten nainen astuu vas jalan taakse ristiin - samalla nopeudella kuin edellisen askeleen eli hitaana tai nopeana. Tämän jälkeen nainen aloittaa otson oik jalallaan miehen editse (hidas).

Toinen on Joonaksenkin opettama NNHH-rytminen otso-aloitus. Se lähtee keinuaskeleesta eli nainen astuu oik jalan taakse (N) ja palaa takaisin vas jalan päälle (N), minkä jälkeen nainen astuu oik jalalla miehen eteen (H) ja vas jalan ristiin oik takaviistoon oik jalkansa taakse (N). Tästä nainen jatkaa otsoihin aloittaen astumalla oik jalalla miehen editse vasemmalle (H).

Yleensä tangotreeneissä on riittävästi miehiä. Keskiviikkona oli toisin - naisia oli kolmannes miehiä enemmän. Onneksi sekä Pirjo että Susa pyörittivät innokkaasti naisia helpottaen viejäpulaa. Sain molemmilta tervetullutta palautetta. Pirjo huomautti kiirehtimisestäni viejän edelle - asia jonka luulin jo olevan kunnossa. Korjautui heti, kun kiinnitin asiaan uudelleen huomiota. Susa kehotti nojaamaan voimakkaammin viejään ja jättämään promenadeissa parin puoleisen jalan selvemmin viejän jälkeen.

Pippurinen ja kapoinen Susa oli keskiviikkona parhaimmillaan - nauravainen ja rempseä, mutta aiemmasta poiketen myös lämpöä purskahteleva. Voisin sanoa - uudesta punk-kampauksestaan huolimatta - jopa suloisen lempeä, millä adjektiivilla en Susaa aiemmin olisi kuvaillut.

Mukava ja minulle sopiva tunti - pystyin kaiken opetetun omaksumaan ja sovittamaan omaan tangooni.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Hidas foksi

Vanhan juhlasalin eläkeläistansseissa (täällä) opetettiin maanantaina hidasta foksia. Sirpa Salonen opasti innokkaita eläkeläisiä askelten saloihin.

Sirpa ohjeisti naista astumaan oik jalalla taakse (hidas), vas jalalla taakse (hidas), oik jalalla taakse (nopea) ja vas jalalla taakse (nopea). Eli askeleet ovat samat kuin perusfoksissa, sillä erotuksella että toinen nopea astutaan oik jalan ohi eikä viereen. Ja lisänä vielä se, että joka toisella askelluksella nopeat astutaan ohiaskelina.

Sirpan hidas foksi, jota hän nimitti myös slovariksi, oli tänä syksynä jo neljäs hiukka erilainen tapa askeltaa ns. hidasta foksia. Aiemmin sekä Pirjo (täällä), Kimmo (täällä) että Heleniukset (täällä) ovat opettaneet ko. tanssia kukin omalla tavallaan. Minulle luontaisin ja mukavin tapa on toistaiseksi ollut Pirjon opettama (ehkä ”juntein”) askelkuvio rytmityksellä hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea, jota muuten Joonas Kainulainenkin taisi opettaa.

Riippumatta askelluksesta hidasta foksia tanssiessa naisella johtaa oikea ja miehellä vasen kylki, mikä korostuu ohittavissa askelissa. Viikonlopun treeneissä Ida kehotti minua nostamaan mol kädet pyöreänä eteeni ja kääntämään oikeaa kylkeä taakse. Jos kuvittelen miehen käsien sisään, saan mielikuvan parin oikeasta asennosta hitaassa foksissa.

Käsitys siitä, että tapoja tanssia hidasta foksia on yhtä monta kuin opettajia, sai taas vahvistusta. Kiva, letkeä ja liitävä tanssi, kun ei vedä helpoimman eikä vaikeimman kautta - vaan tukevasti keskitietä, jota minulle edustaa Pirjon selkeät hitaan foksin vinkit (täällä).

maanantai 20. marraskuuta 2017

Puotilan pyörähdyksiä

Pitkästä aikaa aikatauluni osuivat niin, että pääsin Puotilaan Helsingin tanssikurssien (täällä) sunnuntaitunneille, joita vetää Kimmo Luukkonen - puhelias ja oppilaansa huomioiva huumorimies. Edelleen ope josta tykkään.

Kimmo keskittyi pyörimisen tekniikkaan, lähinnä hitaan foksin pistoihin, fuskun spineihin ja baccatan pyörityksiin. Pyöriessä ääresttärkeää on keskivartalon hallinta - paino tukevasti omilla jaloilla painottuen päkiöille ja hyvä lapatuki, napa sisään ja peppu piukkana, hartiat rennosti auki ja alhaalla, pää vartalon jatkeena. Katse ylhäällä kiinnitettynä johonkin kaukopisteeseen, josta se irtoaa mahdollisimman myöhään ja johon se palaa takaisin mahdollisimman pian pään pyörähdettyä ympäri.

Pistoissa (pivot) jalat ovat saksiasennossa eli reidet tiukasti yhdessä. Polvet suht suorina, naisen reiden sisäpinta miehen reiden sisäpintaa vasten. Etuaskeleelle astutaan kantapään kautta, mutta pisto kääntyy päkiän päällä. Taka-askeleeseen astutaan päkiän kautta, ja kääntyminen alkaa päkiällä mutta painon siirtymisen takia loppuu koko jalkapohjalle/kantapäälle. Etuaskel astutaan voimalla ja taka-askel lyhyempänä ja rennommin. Vauhti saadaan vartalon vastakierrosta.

Fuskussa nainen tekee spinipyörähdyksen useimmiten oikealle. Alkuun tavallinen hidas,hidas,nopnop -askel, minkä jälkeen nainen astuu oik jalalla miestä kohti (hi-), ottaa miehen kädestä vasteen oik käteensä ja pyörähtää päkiällä myötäpäivään ympäri (-das). Palattuaan perusasentoon nainen astuu vas jalalla paikalla (hidas) ja lopuksi nopnop taakse. Mies ei työnnä naiselle vauhtia, vaan pitää vain vas vastekätensä tukevasti paikoillaan, jolloin nainen ottaa itse miehen kädestä vauhtia. Jos mies antaa työntämällä naiselle vauhtia, hän samalla usein horjuttaa naisen tasapainoa. Naisen tasapainoa edesauttaa myös, jos mies ohjaa naisen spiniin alhaalta eli mies pitää vas vastekättään vyötärön tai lantion tasolla.

Fuskun kaksoispyörähdys, jonka nainen tekee oik kätensä ali, tehdään naisen miestä kohti ottaman, oik jalalla astutun askeleen (hidas) jälkeen nop,nop,hidas -rytmillä, minkä jälkeen normaali nopnop taakse. Kaksoiskäännöksen rytmi voi olla myös hidas,nop,nop, mutta minä tykkään ensimmäisestä rytmistä. Lopun perusnopnopien sijaan voi pitää myös tauon, jonka aikana nainen (ja mies) voi tehdä hauskaa liikehdintää. Tämän jälkeen fusku jatkuu tavallisesti oik jalalla sivulle tai miestä kohti.

Fuskun pyörähdyksissä Kimmo kehoitti minua kiinnittämään huomiota pään asentoon. Pääni on kuulemma herkästi vinossa, kun sen pitäisi olla lattiaan nähden suorassa. Yksinkertaisessa kädenalipyörähdyksessä hän kehoitti toisella hitaalla pyörähtämään vain 2/3 kierrosta, jolloin taka-askeleelle jää vielä kiertymistä. Tällöin fuskun liike jatkuu ilman turhia pysähdyksiä. Kimmo myös muistutti rentouttamaan käsivarret pyörähdyksissä. Vaste toki otetaan tukevalla kädellä, mutta sen jälkeen rennoksi.

Kolmetuntinen oli todellinen Spesu bulle, kuten Helsingin tanssikurssien ahkeraMarkku sähköpostitiedotteessaan mainitsi.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Torstaitangot II

Torstaina tangoa Maijan jatkoissa Karjalatalolla. Paljon väkeä ja ison aikaa tasaparit - hetken pari naista ja toisen hetken pari miestä ylimäärin, johtuen ihmisten poislähdöistä. Vaikka oli jatkotreenit, viejistä ehkä vain kolmannes oli mielestäni jatkotason tanssijoita. Mutta useimman kanssa oli kuitenkin mukava tanssia.

Treenin alussa Maijan assari Timo Klemola listasi upeasti tangon tärkeimmät, joita en enää sana sanalta muista. Tuttuja asioita, jotka kolahtivat minuun, ja uskon että jäivät syvämuistiin. Jotakin tähän suuntaan: Tangoa tanssitaan vartalokontaktissa. Kaikki lähtee yhteisesti kannatellusta raamista. Mies ohjaa tanssia ylävartaloaan kiertäen, ei käsivarsilla ohjaillen - oikeastaan tangossa miehellä liikkuu vain jalat ja ylävartalo, kädet ja pää pysyvät paikallaan. Nainen liikkuu miehen vartalon työnnöstä, aina hivenen jäljessä. Jos pari astelee pitkiä askelia, polvet ovat enimmän aikaa koukussa, mutta lyhyemmin askellettaessa polvet voivat olla lähes suorassa. Tärkeää, että askel lähtee tukijalan ponnistuksesta ja askelten välissä jalat kerätään yhteen.

Toisella tunnilla kerrattiin tangotaivutusta, jonka mies astuu vas jalalla puolisen metriä takaviistoon noin 45 astetta. Miehen selkä pysyy lattiaan nähden suorassa. Taivutukseen lähtiessään mies kiertää ylävartaloaan myötäsuuntaan eli oik olkapäätään taakse, jolloin hän lähtee taivutukseen ikäänkuin selkä edellä. Paino siirretään vähitellen kokonaan vas jalalle, jolloin vas polvi koukistuu. Oik jalka suoristuu ja miehen jalkaterän sisäreuna koskettaa maata. Lopuksi mies kiertää ylävartalonsa takaisin perusasentoon ja vain vähän yli vastapäivään. Ja nainen seuraa jaloillaan ja vartalollaan viiveellä perässä. Tärkeää, että taivutus tehdään rauhassa nautiskellen ja hitauteen keskittyen. Taivutuksesta myös noustaan ylös hitaasti. Ja molemmat seisovat koko ajan tukevasti omilla jaloillaan.

Koska musiikissa on kohta taivutukselle? Timo antoi aloittelijalle helpon vinkin. Usein taivutus sopii fraasin loppuun eli hetkeen, jolloin laulaja pitää taukoa. Taivutuksia ei kannata viljellä jokaisessa fraasin lopussa, vain tehokeinona ja erikoisherkkuna - tekemiseen ja tunnelmaan keskittyen.

Kolmannella tunnilla kerrattiin otsoja. Missä kohdassa otso tehdään? Taas Timo antoi käyttökelpoisen vinkin. Otso sopii vas käännöksen alkuosan jälkeen. Eli nainen astuu oik jalalla taakse kääntyen (hidas) ja vas jalalla eteen (hidas) jatkaen otsoon eli astuu oik jalalla miehen oik sivulle (hidas), jalkojen keräys ja käännös paikalla kääntyen miehen kautta (hidas), minkä jälkeen nainen astuu miehen puoleisella eli vas jalalla takaisin (hidas) ja kerää ja kääntyy uudelleen (hidas) ja astuu miehen puoleisella eli nyt oik jalalla (hidas) ja kerää ja kääntyy (hidas). Tämän jälkeen mies pyöräyttää naisen kahdella nopealla eteensä ja ohjaa hitaaseen taivutukseen miehen vasemmalle, jonka pitäisi olla tulosuunta. Naisen otsoaskelten ei kannata olla kovin pitkiä.

Otsot voi tehdä nopeammassakin tempossa, mutta Timo kehoitti tekemään rauhallisesti hitailla. Otsot vaativat erittäin hyvää tasapainoa molemmilta. Vaikka nainen kannattelee koko ajan itsensä, hänen liikettään helpottaa miehen vankka tuki ja rauhallinen liikkuminen. Mies siirtää painoaan edestakaisin jalalta toiselle. Parin jalkaterien tulisi liikkua ikäänkuin rinnakkain, ja lantiot koskettavat ison aikaa kyljistä toisiaan.

Maijan mukaan tangossa tulee näkyä samanaikaisesti niin gasellin keveys ja kuin liikkeen raskaus. Oma tangoni takkusi taas tänään, eikä edes tutuimpien viejiän kanssa oikein sujunut. Mutta niin se vaan välillä menee. Etenkin kun molemmat yrittävät kynsin hampain keskittyä uusien kuvioiden onnistumiseen.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Vanha vallattu

Maanantaisin Keski-Helsingin Seniorit (täällä) järjestävät iltapäivätanssit Vanhan Ylioppilastalon juhlasalissa. Eilen piipahdin siellä toista kertaa. Alkuun on tunti tanssin opetusta, minkä jälkeen pari tuntia tanssia orkesterin säestyksellä. Väkeä ja taitavia tanssijoita riittää - niin miehiä kuin naisiakin. Ja näyttää siltä, että paikka vetää eläkeikäisiä myös Keski-Helsingin ulkopuolelta.

Tällä viikolla oli vuorossa rumba-boleron alkeet, jota opettivat Sirpa Salonen ja Reijo Rajala. Opetus eteni sellaisella vauhdilla, etteivät oikeat aloittelijat voineet millään pysyä perässä. Avausten ja kädenalitusten lisäksi opetettiin kiva paikalla pyörivä kuvio: Tavallinen aloitus eli nainen vas jalalla vasemmalle (hi-das), oik jalalla taakse (nopea) ja vas jalalla takaisin (nopea). Tämän jälkeen oik jalalla eteen miehen oik kainaloa kohti kääntyen miehen viereen (hii-das), vas jalka taakse (nopea) ja oik jalka taakse (nopea). Nainen jatkaa vielä pyörimistä miehen rinnalla taaksepäin - mies vastaavilla askelilla eteenpäin - vas jalka taakse (hidas), oik jalka taakse (nopea) ja vas jalka takaisin eteen (nopea). Ja lopuksi oik jalka eteen (hidas), minkä jälkeen nainen kahdella nopealla pyörähtää oik kätensä alitse myötäpäivään takaisin lähtöasentoon.

Rumban, valssin ja tangon lisäksi sain iltapäivän aikana kokeilla hidasta lavafoksia, joka tällä kerralla tuntui sujuvan Pirjon opettamilla askelilla (täällä) ihan ok. Vanhan juhlasali on korkeine kattoineen juhlava tanssitila. Osa tanssijoistakin oli upeasti laittautuneita korkokenkineen ja pitsipuseroineen, mikä sopi enemmän kuin hyvin perinteiseen akateemiseen juhlasaliin.

Vanhalla on sekahaku, joten parittomatkin tanssinharrastajat pääsevät ahkerasti lattialle. Pikkuhiljaa pääkaupunkiseudun tanssisalit tulevat tutuiksi...

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Karjalasta kajahtaa

Kokeilin viikonloppuna Karjalatalon (täällä) lauantaitansseja, joita Pääkaupunkiseudun Pohjois-Karjalaiset (täällä) järjestävät talolla kerran kuukaudessa. Musiikista vastaa elävä orkesteri - marraskuussa lavalla oli Juho Simolan taitava trio.

Karjalatalolle oli helppo mennä, sillä paikka oli tuttu Maija Astikaisen viikkotreeneistä. Tansseissa porukka oli pääosin eläkeläisiä ja ilmiselvästi ennestään tuttuja - joukossa myös jokunen tuttu Maijan tunneilta. Kaikki olivat ahkeria ja osaavia tanssijoita, joten tanssilattia täyttyi heti ensitahdeista. Orkesteri soitti tuttua perussettiä - valssia, tangoa, foksia, rumbaa ja humppaa.

Paikalla on paljon pariskuntia, jotka tanssivat pääosin keskenään. Parittomana tullessa tanssiminen jää aika vähäiseksi. Tanssilipulla saa kupin kahvia ja tuoretta pullaa. Ja halutessaan baarin puolelta voi ostaa vahvempia juomia.

Pohjoiskarjalaiset luovat talolle ystävällisen ja hyväntuulisen tunnelman, vaikkei tiiviisiin porukoihin helposti sisään pääsekään.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Tangoa talolla

Porilaisen HappyDancen (täällä) Joonas Kainulainen opettaa yhteistyössä tanssikoulu Antti Törmäsen (täällä) kanssa torstaisin Käpylän työväentalolla Helsingissä. Marraskuisena torstaina treenattiin tangoa kuudesta lähes kymmeneen eli viisi 45 minuutin settiä lähtien alkeista ja edeten rivakasti pistoihin, linjoihin ja taivutuksiin. Osa treenaajista oli koko ajan, mutta useimmat olivat joko kolme ensimmäistä tai kolme viimeistä settiä.

Joonaksen opissa olen ollut ennenkin - mukava, selkeä ja etenkin viejille hyviä vinkkejä antava opettaja. Sen sijaan Käpylän työväentalolla olin ekaa kertaa. Paikka huokuu vanhaa työväentalo-tunnelmaa ja on erittäin sopiva perinteisten lavatanssien harjoitteluun.

Mitä illasta jäi mieleen? Eteenpäin astuttaessa vartalo seuraa astuvan jalan päällä, taka-askeleeseen lähdetään astuva jalka edellä. Eteen kantapään kautta ja taakse päkiän kautta rullaten. Tangossa viejä astuu useimmin eteen ja seuraaja taakse, joten toimiva tango edellyttää mieheltä ponnekasta etu- ja naiselta venytettyä taka-askelta. Ja molemmilta rentoa ylävartalon kiertoa. Teoriassa hallussa, mutta...

Taivutuksissa ja linjoissa on tärkeää, että molemmat seisovat omilla jaloillaan ja molemmat siirtävät painonsa sivuun astuvan jalan päälle. Molemmat suoristavat vapaan jalkansa, jolloin nainen voi halutessaan koukistaa omaa jalkaansa miehen jalkaa pitkin - ei onnistu jos mies jättää jalkansa koukkuun. Naisen vapaa jalka koskettaa lattiaa vain päkiällä kääntyen osoittamaan sivulle - myös katse - ja miehellä lattiaa koskettaa vapaan jalan sisäreuna.

Taivutukset ovat näyttäviä ja vaativat tilaa ja aikaa, joten ne kannattaa säästää musiikin erikoiskohtiin. Linjan mahtuu tekemään pienemmässä tilassa ja nopeammin, joten peruslavoilla linjat ovat ehkä käyttökelposempia. Useaan musiikkiin sopii seuraava setti: kaksi perusaskelsarjaa (hidas,hidas,nopea,nopea), joka kattaa kolme + kolme eli yhteensä kuusi iskua ja sen jälkeen kahden iskun linja tai kaksi sivuaskelta, jolloin mies kääntää vas kylkensä menosuuntaan.

Tangoni paranee koko ajan, vaikka hitain askelin...

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Paluu lähtöruutuun

Olen harjoitellut lavatansseja aktiivisesti runsaat neljä vuotta. Parhaimmillaan kolmetuntisia treenejä on ollut 3-4 kertaa viikossa, joskin välillä on ollut jopa kuukausien taukoja sairastelun ja muiden elämän mutkien takia.

Valssi, foksi ja fusku sujuvat ja yksinkertaista buggia, rumbaa ja chachaa pystyn hyvin seuraamaan. Tulinen tango on edelleen vaikeaa ja perinteisen humpan, polkan ja jenkan perusaskel sujuu juuri ja juuri. Jiveä, salsaa ja sambaa en ole vielä edes yrittänyt, puhumattakaan uudemmista lajeista kuten west coast swingistä ja muista ’nuorisotansseista”.

Eli näin paljon tämä yli 60-vuotias mummi on oppinut runsaassa neljässä vuodessa. Aika hyvin, kun ottaa huomioon että nollasta on lähdetty. Edelleen tulee kuitenkin hetkiä, jolloin ikäänkuin rojahdan takaisin lähtöruutuun eli ensimmäisen treenivuoden hapuiluihin. Näin kävi taas TanssiGurussa Kimmon hitaan foksin alkeissa.

Tänä syksynä olen harjoitellut hidasta foksia kahdesti: lokakuussa Heleniusten ohjauksessa (täällä) ja pari päivää sitten Kärnän Pirjon tunneilla Malmilla (täällä). Kimmon kolmetuntinen oli siis kolmas treenikerta. Harjoituksista huolimatta hidas foksi tuntuu vaikealta, ja sekavaltakin. Tuntuu, että kukin opettaja opettaa samaa tanssia eri tavoin ja hieman eri lähtökohdista, mm. tanssin nopeus ja askelten suunnat tuntuvat - siis tuntuvat - vaihtelevan. Välillä jopa tuntui kuin joka tunnilla olisi opetettu eri tanssia, vaikka kaikki opettivatkin askeltamaan hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea -rytmiin.

Kimmon tunnilla naisen askeleet etenivät seuraavasti: vas jalka taakse (hidas), kaksi ohiaskelta taakse oikealla ja vasemmalla (nopea ja nopea), paluumiehen eteen ja oik jalka taakse (hidas), vas jalka taakse (nopea) ja oik jalka taakse (nopea). Eteenpäin mennessä hidas astutaan kanta-askeleena polvea koukistaen, ensimmäinen nopea päkiöille nousten ja toinen nopea laskeutuu koko jalalle päkiöiden kautta. Nopeissa askelissa sen jalan puoleinen kylki johtaa, jolla astutaan ens nopea askel.

Avauksen Kimmo opetti siten, että nainen astuu vas hitaalla miehen oik kyljen viereen, ens nopealla oik taakse tulosuuntaan ja toisella nopealla takaisin vas jalalle (keinuaskel) ja jatketaan oik hitaalla kääntyen takaisin miehen eteen ja kaksi ohiaskelta taakse menosuuntaan.

Hahmotan, miten hitaan foksin askelten ja liikkeen tulisi edetä, mutta... Tiistaina tanssini tökki pahan kerran. Kertaakaan en saavuttanut hitaan foksin lennokkuutta tai sulokkuutta, eikä kömpelyydestäni johtuen varmaan viejänikään.

Joskus näin, toisella kerralla toivottavasti toisin...

tiistai 7. marraskuuta 2017

Samoilla askelilla

Pirjo Kärnän tanssitreeneissä harjoitellaan tänä syksynä samana iltana kahta toisilleen läheistä tanssia. Maanantaina olivat vuorossa 6-askel tango ja hidas lavafoksi, joita - yllätys, yllätys - tanssitaan samoilla askelilla.

Alkuun opeteltiin 6-askel tangoa, jolloin tanssissa on kaikki perustangon elementit asennosta ja sähäkkyydestä lähtien, mutta tavanomaisen hidas,hidas,nopea,nopea -rytmin sijaan askelletaan hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea -rytmissä. Ja ensimmäisen askeleen nainen astuu vas taakse, eikä oik taakse kuten perustangossa.

Lavoilla harvoin tanssitaan koko kappaletta 6-askel tangona, vaan viejä sekottaa 6-askel tangon askelia sopiviin kohtiin perustangon väliin. Kuten Kimmo viime viikolla opetti (täällä). Ehkä 6-askel tango sopii musiikin nopeisiin ja keveisiin osiin, sillä 6-askel tangoa tanssiessa tanssi tahtoi herkästi nopeutua tangoksi liikaakin, kun siinä astutaan paljon nopeita askelia. Minulla tuottikin välillä vaikeuksia säilyttää tanssin tangomaisuus.

Pirjon 6-askel tangon askeleet etenivät seuraavasti. Nainen astuu vas taakse ohiaskeleena (hidas) ja jatkaa ohiaskeleina kaksi nopeaa oik ja vas jalalla taakse, minkä jälkeen hän kääntyy miestä kohti vas kylki menosuuntaan astuen vartalo miestä kohti oik jalalla oik sivulle eli tulosuuntaan (hidas) jatkaen vas jalalla vasemmalle eli menosuuntaan (nopea) vetäen oik jalan tämän viereen (nopea). Ja alusta, jolloin mies lähtiessään kääntyy takaisin menosuuntaan.

Avauksessa nainen siirtyy heti ensimmäisellä hitaalla miehen oik kylkeen ja kaksi nopeaa astutaan yhdessä menosuuntaan - nainen oik ja vas jalalla, minkä jälkeen nainen kääntyy takaisin miehen eteen oik hitaalla ja kaksi nopeaa miehen edessä vasemmalle. Avauksen kautta lähdetään myös oik käännökseen.

Loppuilta harjoiteltiin hidasta lavafoksia ja soitettiin puhki tutut Kissanainen ja Sä kaunehin oot, jotka tahdittavat ihanasti kettumaisen sulokasta hidasta foksia. Pirjo muistutti, että hitaassa foksissa ei nousta varpaille, vaikka keinuvuutta onkin - nousut lähtevät vartalosta, kyljistä ja polvista.

Slowfox-kilpatanssista muovattua hidasta lavafoksia tanssiopettajat saattavat opettaa hieman eri tavoilla. Pirjo opetti askeltamaan hidasta foksia tismalleen samoilla askelilla kuin 6-askel tangoa, mutta foksin svingillä. Eli ekat hidas,nopea,nopea - kaikki ohiaskelilla, ja seuraavat hidas,nopea,nopea - kaikki vartalot vastakkain. Naisen aloittaessa vas jalalla taakse.

Pirjon treeneissä on yleensä vähemmän väkeä kuin Maija Astikaisen tunneilla, mutta tunnelma on aina hyväksyvän kodikas. Lähtiessä kuulin naisten kehuvan naulakoilla ”tänään oli monta hyvää miesviejää”. Eli porukka tuntui tyytyväiseltä...

maanantai 6. marraskuuta 2017

Hidasta foksia Mummin matkassa

Hidas foksi on minulle toistaiseksi aika hebreaa, sillä se tuntuu eroavan lähes täysin perinteisestä hidas,hidas,nopea,nopea -askelisesta perusfoksista. Onneksi lokakuussa Jutan ja Samin opissa sain siitä pikkuisen otetta (täällä). Mummin matkassa -blogissa on kolme postausta, joissa olen pähkäillyt hitaan foksin mysteeriä:

Hidasta foksia (täälläj
Kettutanssi (täällä)
Hitaampaa foksia (täällä)

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Tangon perustaa

Päiväleirillä Karjalohjan Päiväkummussa (täällä) - tangoa kymmenestä kuuteen. Vientiä ja seuraamista, taivutuksia ja linjoja, musiikin kuuntelua ja tulkintaa. Opettamassa TanssiGurun Kimmo ja Marika Lasanen (täällä).

Tanssiasennossa parin oik rinnat painavat kevyesti toisiaan vasten siten, että kummankin asento ikäänkuin hieman avautuu vasemmalle - vain hieman, ja ehkä vain mielikuvissa. Tämä aikaansaa sen että oik rinnat/palleat nojaavat tiukasti toisiinsa. Muista säilyttää rako miehen oik ja naisen vas olkapään välillä. Kimmo sanoi laittavansa kalikan tanssiparini ja minun olkapäiden väliin, kun olkapäät toistuvasti luhistuivat toisiaan vasten.

Solmukäsien kyynervarret hieman latinalaistanssien asennossa. Varo ettei käsivarret painu liikaa naisen puolelle. Ylävartaloon lisää rentoutta.

Eteenpäin astutaan aina kantapää edellä - kevyesti - rullaten koko jalalle. Miehen pitkät askeleet eivät ole itsetarkoitus eli askelissaan viejän tulee huomioida tanssitila, ympäristö ja parin askelmitta. Taaksepäin astuttaessa nainen suoristaa askelta ottavan jalan jo heti liikkeelle lähtiessään eikä vasta varpaiden osuessa lattiaan. Reiden - eikä vain säären - suoristus taaksepäin antaa miehelle tunteen siitä, että hänellä on vapaasti tilaa astua oma askeleensa eteenpäin.

Kimmo opetti astumaan hitaiden jälkeiset nopeat askeleet suoraan menosuuntaan ”tanssi etenee vauhdikkaammin”, toisin kuin esimerkiksi Jyrki ja Antti-Ville, jotka molemmat suosittavat enemmin viisto- tai sivuaskelia. Maku- ja tyyliasioita - ilmeisesti...

Kimmo opasti kuuntelemaan musiikkia - vielä vaikeaa - ja askeltamaan musiikin mukaan vuoroin hitaita ja vuoroin nopeita. Moni muukin tanssiopettaja on sanonut, että oikeastaan tangomusiikkiin sopii huonosti hidas,hidas,nopea,nopea -perusaskellus. Moneen musiikkiin toimii paremmin esimerkiksi hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea, jota jotkut kutsuvat myös 6-askel tangoksi. Tai kolme hidasta ja kaksi nopeaa, josta kuulee puhuttavan myös 5-askel tangona (täällä), ja jonka rytmiä osa opeista laskee hidas,hidas,hidas,nopea,nopea ja osa hidas,hidas,nopea,nopea,hidas. Sekahaun Antti-Ville (täällä) mainitsi kerran, että tangossa astutaan musiikin mukaan vaihdellen 1-5 hidasta askelta ja 1-3 nopeaa askelparia.

Päiväkummussa oli iso liikuntasali, jonne suurempikin joukko tanssijoita mahtui hyvin ja sopuisasti treenaamaan. Tila mahdollisti parien keskittymisen oman tanssinsa petraamiseen. Tanssin lomassa Kimmo ja Marika antoivat pareille henkilökohtaisia ohjeita mm. tanssiasennon korjaamiseen.

Useimmat kurssilaisista yöpyivät Päiväkummussa ja jatkoivat tanssitreenejä sunnuntaina ns. hitaiden parissa. Päiväkävijäkin sai onneksi nauttia paikan buffetruokailuista ja uusituista sauna- ja suihkutiloista uima-altaineen.

Ja Kimmosta ja Marikasta tykkään edelleen. Heidän opetustapansa sopii minulle - rauhallisen kannustavaa, mutta kysyessä treenaaja saa rehellistä palautetta ja kaipaamaansa ohjausta.

torstai 26. lokakuuta 2017

Kimmon koulussa

Tällä viikolla olin ekaa kertaa Kimmo ja Marika Lasasen luotsaamassa TanssiGuru-tanssikoulussa Espoossa (täällä). Koulu keskittyy aina yhden viikon yhteen tanssiin: tiistaina aloitetaan alkeista ja torstaina jatketaan jatkoilla. Vierailupäivänäni vuorossa oli chachan alkeet/alkeisjatko.

Kimmo ja Marika ovat hurmaavia, jokaisen oppilaan huomioivia opettajia. Opetuksesta vastaa pääasiassa Kimmo, joka vetää tunteja rauhallisesti - jopa ujosti, mutta oppilaita kuunnellen. Tiistaina paikalla oli noin 30 treenaajaa, eikä pieneen saliin olisi paljoa enempää mahtunutkaan. Alkeissa oli pääosin keski-ikäisiä ja taso oli sekalainen - ensikertalaisista keskitason tallaajiin.

Illan aikana opeteltiin mm. eteen- ja taaksepäin astuttavaa lukkoaskelta chachacha-rytmikohtaan. Chachassa astutaan aina päkiä edellä, minkä jälkeen kantapää rullataan maahan joka askeleella. Varpaat ulospäin, myös avauksissa. Avauksissa selkä käännetään selkeästi paria kohti. Kimmo opasti minua pitämään avauksissa kämmentä kevyesti miehen kämmenen päällä, eikä terävästi vinossa kuten Pirjolta olen ymmärtänyt. Kysyessäni Kimmolta, josko kiirehdin viejän edelle, kuten Keravan herra edellisissä rumbatreeneissä huomautti (täällä), Kimmo vastasi ettei minua viedessään sellaista havainnut.

Espoossa tuntui olevan paljon vakikävijöitä, mutta vierailija otettiin hyvin vastaan. Kodikas ja lämmin tunnelma, jota lisäsi tanssisalin reunoja taapertava tomera yksivuotias - Lasasten suloinen esikoinen. Ennen kokematonta oli Kimmon ja Marikan henkilökohtaiset halit treenien päätteeksi. Opettajat halasivat jokaisen oppilaan tanssisalin ovella - päiväkodin tapaan :):) vaihtaen useimman kanssa pari ystävällistä ja rohkaisevaa sanaa. Tuli tunne, että juuri minä olen tervetullut uudelleen ja ”haluamme tartuttaa sinuun tanssin taikaa”. Ei kuitenkaan mitään amerikkalaista imelyyttä, vaan suoraa suomalaista sydämellisyyttä.

TanssiGuru taitaa nousta yhdeksi vakituiseksi treenipaikakseni, kun lisäplussana törmäsin siellä yhteen vuoden takaiseen Valasranta-tuttuuni.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Lapaluut takataskuun

Maanantain treenimahdollisuudet olivat vähissä. Malmin jive ei kutsunut, joten päätin kokeilla Taitokolmion rumban ja valssin yhdistelmää Keravalla (täällä). Olen viime syksynä piipahtanut Keravalla kerran, silloin valssin ja tangon alkeissa (täällä).

Tanssihalut olivat mökkiviikonlopun jälkeen niin kovat, että jäätyvistä teistä huolimatta päätin lähteä. Iltayöksi oli Keravalle luvattu pientä pakkasta eikä autossani ole vielä nastarenkaita, joten päätin lähteä julkisilla. Hämmästyksekseni metro/sähköjuna-yhteys toimi moitteettomasti. HSL:n seutulippu 3 yltää Keravalle asti, joten ei kun menoksi - Keravan asemalta treenipaikalle oli alle 5 minuutin kävelymatka. Matka sujui melkeinpä mukavammin ja joutuisammin kuin viime syksyinen seikkailuni tietöiden ja googlemapsin sekavassa viidakossa (täällä). Ja kun vielä satuin pääsemään tutun tanssikaveri kyydissä takaisin Helsinkiin :):)

Keravan lukion ruokasalissa oli sopivasti tilaa noin 30 treenaajalle. Taitokolmion harjoituksissa opettajat vaihtuvat, ja maanantaina oli puikoissa Tiina Ranta. Mukava ja sulavaliikkeinen nuori nainen, joka alkeisjatkossa harjoitutti paljon perustekniikkaa ja vartalon hallintaa.

Rumbassa Tiina korosti ylävartalon hyvää kannatusta ja askelissa kylkien voimakasta kohotusta - hartiat alhaalla. Astuttaessa hitaaseen sivuaskeleeseen ylävartalo johtaa ja liikkeen puoleinen kylki venyy, jolloin lantion liikkeet tulevat kuin itsestään - eikä tarvita kömpelöä lantioiden muljauttelua puolelta toiselle. Tiina kehotti etenkin naisia kantamaan yläkroppaansa ylväänä ja ylpeänä ”I am the beauty”. Sormet ei saa harottaa ja katse ylhäällä, usein miehen silmissä.

Rumbassa taisin taas kiirehtiä, sillä yksi salin kolmesta hyvästä viejästä huomautti asiasta ystävällisesti ja rakentavasti. Olen pyrkinyt rauhoittamaan kakkosaskeltani, mutta ilmeisesti myös rumban hidasta ykköstä pitäisi ’myöhentää’, sillä eteenpäin astuessani - miehen peruuttaessa - astuin pari kertaa miehen varpaille.

Hidasta valssia Tiina kehotti tanssimaan vartalokontaktissa. Tämä on minulle vielä outoa ja vaikeaa - ei läheisyyden takia, vaan koska pitkien valssiaskelten astuminen kiinni viejässä tuntuu vaikealta. Ilmeisesti lähellätanssia pitää kuitenkin opetella, sillä kaikki kolme hyvää viejää tuntuivat tanssivan hidasta valssia mieluummin vartalokontaktissa. Tähän kehoitti myös kokenut naisviejä.

Samainen naisviejä antoi hitaan valssin asentoon hyvän muistivinkin: Lapaluut takataskuun. Parantaa tanssiasentoa kummasti, ja toimii varmaan muissakin vakiotansseissa. Mukava ilta ja kivaa porukkaa, vaikka vielä pitäydyinkin pääosin omissa oloissa.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Rumba luontuu

Eilen olin Käpylässä Maijan rumban jatkotreeneissä. Pääosin tuttuja osaavia tanssijoita ja ylimäärin miesviejiä. Jee! Mukava ilta - paljon tanssia, kivoja kohtaamisia ja onnistumisen iloa.

Maijan jatkotunnit ovat toisten tanssikoulujen/seurojen jatkotunteihin verrattuna mielestäni ennemminkin keskitaso plus -tunteja. Tanssijat ovat pääosin sinisen keskitason osaajia - kuten minäkin - eivätkä jatkotason taitureita, joihin joissakin toisissa jatkotreeneissä olen törmännyt. Eli koulusta/seurasta riippuen jatkotasolla voi törmätä sekä keskitason tanssijoihin että edistyneet-luokan mustiin panttereihin. Eli varovasti tunnustellen menen aina uuden tuntemattoman koulun/seuran tunneille. Yleensä aloitan aina keskitasolta, mutta joskus viikonloppukursseilla se ei vaan ole mahdollista.

Eilen huomasin ilokseni, että vihdoin rumba on alkanut tuntua luontevalta ja omalta. Edelleen jos ja kun jään makustelemaan rumba-askeleen tekniikkaa (täällä), tulee vaikeuksia ja huomaan monet puutteeni, mutta tavallisessa lavatilanteessa koen osaavani ja nautin tanssini sujuvuudesta ja pehmeydestä. Rumbaoppia olen hakenut mm. Myyrmäestä Jyrki Keisalan tekniikkapainotteisilta alkeistunneilta (täällä).

Perusrumbassa tulee enää harvoin tilanteita, joissa jäisin ymmyrkäisenä ihmettelemään että mitähän tuo viejä oikein tahtoo. Äkkään usein hienovaraisestakin viennistä, mitä ja miten toinen toivoo minun liikkuvan, ja jos en äkkää, niin pystyn kehittelemään omiani. Ja uskallan ja osaan rauhoittua hitaaseen ja viipyilevään rytmiin - siitä nauttien.

Aiemmasta treenirutiinista poiketen Maija ei tunnin alussa kerrannut rumban perusteita eikä koko aikana kertaakaan muistuttanut oppilaita rumban askelista eikä asennosta. Ehkä hän äkkäsi että ensikertalaisia ei eilen ollut paikalla. Koko kolmetuntinen tanssittiin ja opeteltiin uusia tanssilattialla käyttökelpoisia kuvioita, jotka useimmat viejät omaksuivat yllättävän nopeasti.

Illan mittaan tajusin, miten paljon olen viimeisen vuoden aikana oppinut. Rumbakuvioiden lisäksi olen oppinut mm. häpeämättä nauttimaan rumban sensuellista liikkeestä. Hyvä minä...

torstai 19. lokakuuta 2017

Raami ja rentous

Vakiotansseissa parin tukeva ja ryhdikäs raami on must. Toisaalta tärkeää on myös vartalon rentous, liikkuvuus ja aistillisuus. Minulla on yleensä hyvä raami ja ylävartalon kannatus, mutta rentous on vielä hakusessa. Jo ajatus siitä, että samanaikaisesti ylläpitää selkeää raamia ja rentouttaa ylävartalon, tuntuu supervaikealta.

Viikonlopun tangokurssilla Sari Aaltonen antoi tilanteeseen pari vinkkiä. Ensin kannattaa hakea ylävartalon hyvä lapatuki pitkien selkälihasten avulla ja rentouttaa olkapäät. Tämän jälkeen voi alkaa kuvittella, että rentouttaa ylävartalon sisäosan ja että ylävartalon ryhdikkyyttä ylläpitää ainoastaan ylävartaloa ympäröivä kuviteltu panssari. Eli ylävartalon tulee olla ’sisältä’ rento.

Joonas Kainulainen kuvaili samaa asiaa kehottamalla tanssijoita ajattelemaan, että ylävartalo on kuin ilmapallo - selkeä rajainen ja raamikas, mutta sisältä ilmava ja kevyt. Jyrki Keisala taas kehotti oppilaita leikkimään mielikuvalla, että parin selät tanssivat toistensa kanssa vaikka ollaankin rinta/palleakontaktissa.

Nähtäväksi jää, pääsenkö näillä mielikuvilla maaliin...

tiistai 17. lokakuuta 2017

Tangon vartalokontaktista

Eri tanssiopettajat ohjeistavat tanssimaan tavallista lavatangoakin hieman erilaisissa asennoissa. Välillä olen ollut aika ulalla, miten sitä perustangoa nyt sitten oikein pitäisi tanssia.

Kainulaisen Katin mukaan alkeisryhmässä tangoa opetetaan tanssimaan hajuraon kanssa, mutta jo sinisellä keskitasolla parin tulisi tanssia selvässä vartalokontaktissa. Tästä kaikki opettajat ovat ymmärtääkseni samaa mieltä. Mutta tämän jälkeen ohjeissa on eroavaisuuksia.

Oululaiset Sari ja Jari Aaltonen esittävät, että lavatangossa vartalokontaktin tulisi olla pääasiassa parin pallealihasten välillä - ala- ja ylävartalot irti toisistaan. Samaa sanoo Jyrki Keisala Paritanssipäiväkirja-blogissaan. Vaasalaiset tangotaiturit Sannu ja Matti Heikkilä korostivat syyskuisissa treeneissään, että suomalaisessa tangossa vartalokontakti ulottuu reiden yläosasta palleaan. Joskin myöhemmin jäin miettimään, että reisikontaktiin pyritään ilmeisesti vain askeltaessa, ei välttämättä perusasennossa.

Eräät opettajat sen sijaan korostavat, että lavatangoakin tulisi tanssia ns. A-asennossa eli ylävartalot koskettavat ja nojaavat voimakaasti toisiinsa. Ota nyt tästä sitten selvää...

Viikonloppuna Aaltosten tangokurssilla sain tähän ongelmaan tyydyttävän vastauksen. Sari otti puheeksi, että tanssiopettajat opettavat monenlaisia lavatangon tanssiasentoja. Hänen mukaansa opet opettavat usein sellaisen tangoasennon, millaisessa itse tykkäävät tanssia. Bingo.

Sarin mukaan tärkeintä lavatangon asennossa kuitenkin on se, että pari löytää itselleen luontevimman ja mukavimman tavan tanssia yhdessä vartalokontaktissa. Se on ’oikea’ asento.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Someron sanomaa

Lauantaina olin 3+3 tuntia Sari ja Jari Aaltosen (täällä) tango-opissa Someron Esakalliolla (täällä). Olin ekaa kertaa Esakallion lavalla, jossa edellisenä iltana oli järjestetty tämän kesän viimeiset tanssit. Kallion päällä oleva kiva ja tilava lava. Lokakuussa oli tosin jo koleaa, mutta hyvin tarkeni kun verkkareiden alla oli pitkät villakalsarit ja villapuseron päällä toppaliivi, ja tietenkin kaulahuivi. Joskin joku pärjäsi teepaidallakin - hui. Myssyä ja käsineitä ei minäkään kuitenkaan tarvinnut, kuten kuulemma jokunen vuosi sitten.

Osallistujissa oli useita pariskuntia ja muutenkin lähes tasaparit. Joukossa oli paljon todellisia taitureita, mutta onneksi paikalla oli lisäkseni jokunen muukin keskitason tanssija. Koko päivän minulle tyypillinen pelko tanssitaitoni riittämättömyydestä yritti kuitenkin nostaa päätään - ajoittaen onnistuen.

Onneksi kurssilla oli pari Hesan harkoista tuttua viejää, joiden kanssa tanssi oli ja on mukavaa, rentoa ja rauhallista - nautittavaa. Aina heidän kanssa tanssiessani sain riittämättömyyden tunteen ahdettua mieleni taaimpaan sopukkaan.

Useamman kerran jouduin tanssimaan - varmaan miehenkin harmiksi - sellaisen osaavan, mutta koppavan viejän kanssa, joka jokaisella lyhyellä tanssipyörähdyksellä pysäytti tanssini useaan kertaan keskelle lattiaa läksyttääkseen minua tylysti: ”Älä vie, minä vien!” ”Tiedätkö kenen syy se on jos mies astuu naisen varpaille?” Ja tykitysten välissä toistuvasti huokaili turhautuneesti ja kyllästyneesti. Olin jo ajatellut että jos vielä osumme bussipysäkillä vastakkain, kehoitan häntä kohteliaasti ottamaan seuraavan vietävän. Molempien onneksi tiemme eivät enää kohdanneet. Miehen kommentit toki pitävät paikkansa - ikuisuusongelmiani, mutta kaikista asioista voi huomauttaa ystävällisesti ja rakentavasti, eikä toista vähätellen. Ja joskus hänkin on ehkä opetellut tanssimaan - tai ehkä joidenkin ei ole tarvinnut harjoitella.

Onneksi joukkoon mahtui myös sellainen osaava taituri - ystävällisen näköinen, lyhyehkö ikämies (siis ikäiseni:):), jonka viennissä oli erityisen hyvä pyörähdellä. En vienyt enkä jäänyt jalkoihin, vaan tunsin liitäväni hänen ohjauksessaan taidokkaasti ympäri tanssilattiaa. Niin me olemme erilaisia, niin taiturit kuin noviisitkin - ja yhden kanssa tanssikemia pelaa ja toisen kanssa ei.

Tykkään Sarin ja Jarin iloa ja tunnetta huokuvasta rempseästä tavasta opettaa. Lauantaina heillä oli apunaan nuori Satu Ruohomäki, joka rohkeasti ja aktiivisesti osallistui opetukseen. Sarin pedagogista taitoa osoittaa se, että poimiessaan treenaajien joukosta hyviä esimerkkejä, hän ei suinkaan pyytänyt esille osaavimpia pareja, vaan rentoja nautiskelijoita tai tunteella tanssivia keskivertomenijöitä.

Ensimmäinen kolmetuntinen harjoiteltiin pääosin tangoaskellusta. Etuaskeleessa vauhti lähtee tukijalan koukistuksesta ja miehen liike etenee vartalo johtaen. Uudelle tukijalalle on tärkeä astua kantapää edellä ja painaa keinuen koko jalkapohja maahan. Idea olisi, että ykkösen alkaessa aletaan ottaa vauhtia askeleeseen, jolloin uusi tukijalka asettuu maahan ikäänkuin rytmistä myöhästyen. Tämä tukee tangoon kuuluvaa hitautta. Naisen astuessa taaksepäin hän kurottaa varpaitaan ja painaa ne keinuen maahan vasta kun mies on astunut etuaskeleensa. Tangoaskeleen hitautta edesauttaa myös se että molemmat tietoisesti painavat jokaisella askeleella koko jalkapohjan maahan - paino aina vain jommalla kummalla jalalla.

Sari harjoitutti meillä myös ohiaskeltangon varatalonkiertoa. Ohiaskelissa molempien vartalon tulee kiertyä lantiosta lähtien eikä vain ylävartalosta. Jalat ovat linjassa menosuuntaan ja katse varpaiden, ei vartalon suuntaisesti.

Toinen kolmetuntinen treenattiin viemistä ja seuraamista, jossa minulla on vielä paljon petraamista. Mutta imin paljon vinkkejä, joita en kuitenkaan osaa oikein yksilöidä. Opittiin myös musiikin kuuntelua ja tulkintaa, jossa myös olen noviisi.

Hieno päivä koleudesta ja jatkuvasta sateesta huolimatta. Sain paljon vinkkejä tangonautintoon. Alan pikkuhiljaa hahmottaa miten upeasta ja monimuotoisesta tanssista on kyse.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Slowfox ala Jutta ja Sami

Viikonloppu päättyi ihanasti: kolme tuntia hitaan foksin alkeita Jutta ja Sami Heleniuksen hellässä hoivassa Puotilan työväentalolla. Järjestäjä eli Helsingin tanssikurssit (täällä) oli huolehtinut tasapareista, joten naisetkin pääsivät ahkerasti harjoittelemaan.

Olen ollut sekä Jutan että Samin tunneilla erikseen - ja tykännyt - mutta eilen olin ensi kertaa heidän yhdessä vetämällään tunnilla. Mukavaa oli - osaavia, iloisia ja läsnäolevia opettajia. Antavat mukavasti vetovuoroa toisilleen, joskin Jutta nopeana ja pikkutarkkana ’täydentää’ herkästi Samin sanomisia. Mutta kun kontakti ja huumori parin välillä pelaa, ’täydennykset’ ikäänkuin kuuluuvat asiaan.

Kilpatanssijoina Jutta ja Sami korostavat ja harjotuttavat tunneillaan vielä seuratanssiopettajia enemmän vartalon hallintaa ja tanssiasentoa. Ensimmäinen tunti keskityttiin pääosin ryhtiin ja vartalon painopisteeseen. Apuna he käyttivät ’haukkahyppyä’ eli jaloilla ponnistetaan ja hypätään ilmaan ja kohotetaan kädet sivukautta ylös etuviistoon ja palataan maahan päkiöille. Oikea ryhti ja etunoja löytyy, kun kantapäät ja kädet lasketaan alas pikkuhiljaa. Lisäksi kuvitellaan lanka, joka venyy jalkaholvista keskelle päälakea. Katse hieman horisontin yläpuolelle. Ja se on siinä - vatsa ja pylly tiukkana.

Hitaassa foksissa on viipyvä kuminauhamainen pitkä askel ja ylväs vartalon liike - ja keveys. Jalkoja siirretään lattiaa pitkin. Vartalon venytys tai baunssi lähtee ylävartalosta, polvista ja päkiöistä. Nainen ei taaksepäin astuessaan kuitenkaan nouse päkiöille, vaikka nopeissa askelissa tähän olisi kova kiusaus, koska mies nousee - hänhän astuu eteenpäin. Taaksepäin astuttaessa vartalon venytys/kohotus syntyy vain ylävartalon ja polvien ojennuksesta. Nopeissa ohiaskelissa taaksepäin jalka vedetään uuden tukijalan viereen siten, että kantapää raahaa lattiaa pitkin.

Jutta ja Sami opettivat slowfoxin muunnosta, joka on huomattavasti helpotettu versio slow foxtrot -nimisestä kilpatanssista. Ensin opittiin sulka-askel, jossa nainen astuu vas jalalla hidas taakse ja kaksi (oik ja vas jalka) nopeaa - ei nopnop - ohiaskelta oik kylki johtaen - vartalon kierto reisistä lähtien, myös niska kiertyy, mutta ei pää. Ja sitten kolmio-askel, jossa nainen astuu oik jalalla hidas taakse ja kaksi nopeaa vas takaviistoon (ensin vas jalka ja sitten oik jalka tämän viereen). Nopeilla askelilla vartalonnousu, mutta taaksepäin astuttaessa ei päkiänousuja.

Vas käännöksen alkuun tehdään sulka-askel. Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla taakse kiertäen (H) ja kaksi nopeaa, joista ensimmäinen astutaan vas jalalla tosi lyhyenä oik jalan viereen (N) ja seuraava oik jalalla eteenpäin viejän jalkojen väliin (N) - tai joskus ohiaskeleena jos viejä haluaa. Sitten vas jalalla taakse kiertäen (H) ja kaksi ohiaskelta taaksepäin (N).

Alkuun vaikeaa, mutta hieman helpottui kun uskalsin antautua vientiin ja aistia musiikkia miehen vartalon etenevässä ja baunssahtavassa liikkeessä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tango takkuaa - taas

Tänään oli viimeviikkoisen tangokurssin (täällä) ensimmäinen jatkopäivä - kaksi vielä jäljellä. Tällä kertaa opettamassa olivat Seppo Suomalainen ja Minna Ylikoski.

Ja taas - tai edelleen - tangoni takkusi. Miksi joku tanssi välillä tuntuu sujuvan ja välillä taas ei? Viime lauantaina tangoni tuntui sujuvan (täällä) ja viime sunnuntaina (täällä) ja tänä sunnuntaina kaikki tanssissani tuntui olevan pielessä. Mutta niinhän se oppimisprosessi yleensä etenee, mutta silti tuskaannun. Juuri silloin kun tuntee ja luulee että ’nythän tämä sujuu’, kaikki alkaakin takuta.

Onko se joku nöyryyden palautus? Todennäköisemmin, sillä nöyryys palauttaa maan pinnalle ja pakottaa seuraavalla tanssikerralla keskittymään paremmin hetkeen ja pariin. Nöyryys lisää myös herkkyyttä kohdata uusi tanssipari ja kuunnella juuri tämän henkilön vientiä.

Olen myös huomannut, että jos tunnin alussa jokainen pannaan hetkeksi yksikseen kertaamaan kyseisen tanssin askelia, minun on usein helpompi lähteä tanssimaan myös parin kanssa. Ja myös mielikuvaharjoittelu tukee tanssini sujuvuutta eli jos ennen treenejä hetken viitsin mietiä harjoiteltavan tanssin luonnetta, asentoa ja askelia. Ja tietenkin se, jos viejän kanssa rauhassa asetumme yhteiseen tanssiasentoon eli kumpikin malttaa hetken odottaa ja etsiä yhteistä säveltä.

Pääosin Seppo ja Minna kertasivat viime viikonvaihteen oppeja ja kannustivat sekoittamaan suomitangon joukkoon niin arkku- kuin vanhaatangoa. He muistuttivat jälleen suomitangon matalasta ja pitkästä askeleesta. Sannu korosti viime kerralla reisien yläosien kontaktia tangon vartalokontaktissa, mutta Seppo selvensi että se tulee esille lähinnä askeltaessa eikä sitä pidä pakotetusti hakea alkuasennossa seistessä. Helpotti.

Lopussa Seppo opetti vähän arkkutangoa. Nainen astuu ensin oik jalalla oikealle (H), vas jalalla taake sivuaskeleena (H), oik jalalla miehen edessä oik sivulle (H) ja vas jalalla vielä miehen edessä oik sivulle (H) jatkaen sitten oik jalalla lyhyeen otso-käännökseen (H), minkä jälkeen nainen jatkaa oik jalalla taakse (H). Arkkutangossa otso tehdään miehen edessä, ei sivussa.

Onnekseni, ilokseni ja kauhukseni - tangotreenit jatkuvat tässä kuussa mm. Susan erikoistreeneillä ja Someron tangoekstralla.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Alkeissa ei uutta

Olen aika paljon jauhanut hitaan valssin alkeita, koska tykkään hitaasta valssista ja tykkään petrata perustaa - ja tykkään jatkossakin. Mutta tiistaina se, minkä kuukausi sitten aloin jo aavistaa (täällä), sai lisävahvistusta Jyrki Keisalan treeneissä Myyrmäessä (täällä): hallitsen aika hyvin hitaan valssin perusjutut. Olenhan minä valssin neliötä ja etenevää askelta sekä oikeaa ja vasenta käännöstä viimeisen neljän vuoden aikana usein ja säännöllisesti treenannutkin osallistuen eri opettajien alkeis- ja alkeisjatkotunneille.

Nyt taidan viimein olla pisteessä, että en enää hirveästi saa irti hitaanvalssin alkeistunneista. Vielä talvella oli kiva käydä eri opettajien vetämissä alkeissa - oppia ja nauttia siitä että kukin opettaja painottaa eri juttuja.

Tällä hetkellä sininen keskitaso vastaa ehkä parhaiten tanssitasoani, ja eräissä tanssilajeissa saatan pärjätä hyvin myös jatkotasolla. Maijan ja Pirjon valssin, foksin ja fuskun jatkoissa selviän nykyään loistavasti, ja joka kerta oppimisen lisäksi pystyn nauttimaan tanssista ja kokemaan tanssin riemua. Mutta Kari ja Merja Filpuksen tangon jatkossa jäin keväällä täysin osaavampien jalkoihin (täällä). Eli tangossa tarvitsen edelleen alkeis/alkeisjatko-tason opetusta, ja sama pätee latinalaistansseihin eli rumbaan ja chachaahan.

Vuosien ahkera uurastus on tuottanut tulosta. Vanhakin oppii - hitaammin kuin nuorempi, mutta oppii kuitenkin. Ja nauttii niin oppimisesta kuin osaamisesta, ja tanssin riemusta.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Norsun tango

Sunnuntaina jatkettiin viikonlopun tangoleiriä Puistokulmassa. Lauantaina leijuin pilvissä. Tuntui että opin paljon ja välillä jopa koin tanssivani tanssia nimeltä tango (täällä). Vaan sunnuntaina en enää osannut mitään. Tai siltä ainakin tuntui.

Sunnuntaina meitä opettivat Jussi ja Maija Kuosmanen - konkarit Kuopiosta. Jussia oli ilo kuunnella ja katsoa. Kannusti kun huomasi, miten sulavasti ja kauniisti eläkeikäinen tanssija voi liikkua - tosin hänellä on lähes 50 vuoden kokemus tanssitreeneistä. Mutta silti...

Kahden tunnin treeneissä Jussi lähinnä tanssitti porukkaa ja antoi välillä yksityiskohtaisia ohjeita - pääosin viejille - liikkeen suunnista, vartalon linjoista ja askelten rytmistä. Eli aika jatko-kamaa, joten ei ihme että meikäläisestä tuntui välillä vaikealta ja oma meno kankealta.

Tosin oli lyhyitä hetkiä, jolloin hyvän (ja kärsivällisen) viejän kanssa onnistuin saavuttamaan tunteen tanssista, jossa liikuimme kevyesti yhdessä ja minä jotenkin taianomaisesti (ilman yrittämistä tai jännittämistä) vain seurasin viejää. Nämä hetket olivat harmikseni vain lyhyitä pilkahduksia. Mutta niitä kuitenkin oli - ja jo se tuntui ihmeeltä ja antoi toivon kipinän.

Jussin mukaan lavalla miehen yleisin tangokuvio on neljänneskäännöksen loppu. Naisen askeleet neljänneskäännöksen alkuosassahan ovat: oik taakse (H), vas taakse (H), oik oikealle (N) lantio miestä kohti ja vas viereen tai ohiaskeleeseen etuviistoon (N). Ja loppuosassa: oik eteen (H), vas eteen (H), oik oikealle (N) lantio miestä kohti ja vas viereen tai ohiaskeleeseen takaviistoon (N). Joskin mies voi muutella HHNN-rytmiä mielensä mukaan: HHHH tai NNNN tai NNHH. Loppuosa siksi, että miehen on kuulemma helpompi astua pitkähidas askel kaartaen taaksepäin kuin eteenpäin. Jussi kehotti miehiä jopa aloittamaan tangonsa lyhyen fiilistelyn ja mahdollisen habanera-linjan jälkeen tällä neljänneskäännöksen lopulla.

Neljänneskäännöksestä on myös versio, jossa on HHNNNN. Tällöin nainen astuu ensin oik taakse (H), vas taakse (H) ja neljä nopeaa eli oik eteen viistoon (N), vas eteen viistoon (N), oik taakse viistoon (N) ja vas taakse viistoon (N).

Jussi kertasi myös käyttökelpoisen keinu-käännöksen, jota myös Joonas viime viikolla harjoitutti (täällä). Siinä nainen astuu ensin taakse oikealla jalalla (H), palaa takaisin vas jalalleen eteenpäin (H) ja lopuksi oik jalka oik sivulle (N) ja vas jalka takaviistoon ohiaskeleeseen (N). Taas HHNN-rytmiä voi vaihdella: HHHH tai NNNN tai NNHH, joista Joonas sanoi suosikkirytmikseen NNHH.

Ilmeisesti (toivottavasti) opin tanssimista, vaikka pääosin tunsin olevani norsu lasikaupassa.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ihana kurssi

Suomen tanssistudiot (täällä) järjesti alkeisjatko/jatko-tason viikonloppukurssin Vantaan Puistokulmassa. Ohjelmassa oli suomalainen tango ja fusku. Kurssi jatkuu samoilla tansseilla kolmena seuraavana sunnuntaina.

Lauantaina opettamassa olivat Sannu ja Matti Heikkilä Vaasasta (täällä). Ihania opettajia - osaavia, miellyttäviä ja huumorintajuisia. Puhepuolen hoiti pääasiassa puhelias Sannu, mutta Matti komppasi sopivasti tarvittaessa. Vaikka kurssilla oli eri tasoisia tanssijoita, opettajat pystyivät luomaan rauhallisen, hyväksyvän ja kannustavan ilmapiirin.

Kurssin kokonaisuudesta vastaavat Jussi ja Maija Kuosmanen (täällä), jotka ovat pitkän linjan kilpatanssijoita ja kilpa- ja seuratanssiopettajia Kuopiosta. He osallistuivat koko lauantain muiden kurssilaisten kanssa Sannun ja Matin opetukseen ja parinvaihtorinkiin. Hatunnosto siitä!

Jussi ja Maija olivat tuoneet mukanaan Vantaalle ryhmän aktiivisia oppilaitaan - kaikki taitavia tanssijoita - lähinnä tanssittamaan ja treenaamaan meitä muita kurssilaisia. Upea lisäbonus, josta hyötyivät niin vientiä kuin seuraamista harjoittelevat kurssilaiset. Iso kiitos tästä poikkeuksellisesta järjestelystä!

Sannu ja Matti kertasivat ja harjoituttivat tangon perusteita. Ensimmäinen tunti askellettiin lähes yksinomaa perusaskelta eteen ja taakse sekä yksin että parin kanssa. Etsittiin oikeaa painopistettä ja hyvää raamia. Opettajien mukaan suomalaisessa tangossa koukistetaan selvästi polvista - polvet varpaita kohti. Varpaat suoraan paria kohti. Samoin he korostivat, että suomalaisessa tangossa vartalokontakti ulottuu reiden yläosasta palleaan, joskin joissakin kuvioissa, kuten otsossa, reisikontakti irroitetaan. Kun mies tai nainen astuu oik jalallaan eteenpäin parinsa jalkojen väliin, oik jalan sisäreisi koskettaa parin oik jalan sisäreittä - muutenkin kuin vain pistossa.

Jos nainen haluaa, hän voi koskettaa otsallaan miehen päätä, jolloin hän ikäänkuin kohottaa yläkroppaansa ja pyöristää yläselkää päätään taivuttaen. Mutta otsakontakti on enempi arkku- ja vanhatangokamaa. Myös tangon voimakas A-asento eli reidet ja lantio irti on Sannun mukaan tyypillisempi argentiinalaiselle ja vanhalle tangolle kuin suomitangolle.

Ohiaskeleen kierron muistisääntö naiselle: lähtiessään kahteen nopeaan sivuaskeleeseen oik jalallaan oik kylki johtaa - lantio miestä kohti.

Myös fuskussa opettajat kertasivat askelluksen tekniikkaa, joka minulla tuntuu perusaskeleessa olevan aika ok. Sannu kehotti käyttämään askelluksessa enemmän lanteita. Oikealle astuttaessa vas lantio jää hetkeksi vas jalan päälle ja päinvastoin, ja taka-askeleessa oik lantio etenkin naisella heilahtaa taka-askeleella oik jalan päälle.

Sannu sanoi, että fuskussa miehet eivät oikeastaan konkreettisesti vie naista, vaan ennemminkin mies pyrkii viemään itseään, jolloin nainen itse aktiivisesti seuraa miehen liikkeitä. Ainoa selkeä vientiliike on miehen käden nosto.

Opet opettivat myös fuskun kaksoisbaunssin, jossa kroppa heijaa mol hitaiden askelten päällä kaksi kertaa nopeasti, ja nopeat astutaan tavallisesti yhdellä baunssilla. Sopii etenkin nopeaan rytmiin, jolloin baunssin amplitudi jää pieneksi ja liike sykkii kropassa.

Upeat opettajat, taitavia vaan ei-nirppanokkaisia viejiä ja taitoihini nähden sopiva taso. Fantastinen iltapäivä!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Torstaitangot

Maijan tangojatkot Karjalatalolla Käpylässä. Paljon porukkaa, ja naisia ylenmäärin. Ei montakaan tangotaituria. Mutta kiva ilta - mukavia viejiä ja sopivasti treeniä.

Maijan apurina usein toimiva Timo Klemola kertasi jälleen tangon asentoa ja korosti vartalo-ohjausta. Jos tangoa tanssii lyhyillä askelilla, polvet voi pitää suorempina. Jos pari taas uneksii pitkistä askelista, molempien tulee koukistaa polvia askeleen venyttämiseksi. Timo muistutti miehiä, että tehdessään vas käännöstä ohiaskelilla heidän tulee ohiaskelissa kiertää ylävartaloaan riittävästi naista kohti, muuten nainen jää ikävästi miehen kainaloon.

Keskimmäisellä tunnilla Maijan vieraaksi tuli tangotaituri Kai Lehmus, joka opetti yhden tunnin argentiinalaisen tangon alkeita. Yhdessä tunnissa ei paljoa ehdi. Tärkeää, että paino on aina selkeästi jommalla kummalla jalalla. Vienti tapahtuu viejän yläkropalla - ei käsillä. Mies siis ohjaa naistaan ylävartalolla, jolloin liike välittyy "sydämestä sydämeen". Nainen siirtää painoaan jalalta toiselle vain viejän ohjauksesta. Kummankin kädet hyvin kannatettuna, mutta äärest kevyinä ja rentoina. Kain mukaan miehen vas käden oikea asento löytyy, kun "näyttää habaa naapurille" - mutta rennosti!

Kai puhui tanssista kuin rakkaastaan - kauniisti, hellästi ja kunnioittavasti. Puhe innosti kuulijoita ilmavaan ja tunnelmalliseen tanssiin. Kain oma liikekieli oli yhtäaikaa maskuliinista ja herkkää, ja hän opasti tanssimaan musiikkia kuunnellen ja sitä liikkeellä ilmentäen.

Kain opetustapa eroaa tapaamieni lavatanssiopettajien metodeista. Useimmat perusopet alkavat opetuksen korostamalla tiettyyn kuvioon tähtäävää askellusta. (Tämä on varmaan paras tapa, kun lähdetään nollasta - ainakin minun kohdallani.)

Kai sen sijaan pani argentiinalaisen musiikin soimaan ja kehotti pareja tanssimaan musiikkia fiilistellen vaikka silmät kiinni. Toki kyseessä oli alkeisjatko/jatko -taso, joten Kai oletti että perustango on kaikille tuttu. Mutta silti, opetus tuntui lähtevän enemmän siitä, että paritanssi ilmaisee musiikkia kuin että pari tanssii ennalta opetettuja/määrättyjä askeleita. Aika vaikeaa ja pelottavaa, mutta tykkäsin.

Tohinan tuiskeessa Kai opetti askelkuvion, jolla pääsee alkuun argentinalaisessa tangossa. Nainen astuu ensin pitkän askeleen oik jalalla oikealle - hitaat sivuaskeleet lähtevät alhaalta ja liike nousee astuvalle jalalle päästessään. Sitten ohittavat sivuaskeleet: nainen ensin vas taakse, sitten oik taakse. Seuraavaksi nainen astuu vas jalallaan hitaan vasemmalle ja oik jalalla takaisin hitaan oikealle. Tämän jälkeen mies kääntää naisen joko pieneen avaukseen ja astutaan yhdessä eteenpäin tai ohjaa naisen etuotsoihin. Etuotsojen jälkeen mies voi kääntää naisen uudelleen 180 astetta ja ohjata naisen takaotsoihin. Onneksi olin harjoitellut otsoja eli kahdeksikkoja juuri lauantaina Joonaksen ohjauksessa, muuten olisin ollut aivan ulalla (täällä).

Olen pikkuhiljaa rakastumassa tangoon - sen tunteikkuuteen ja haasteellisuutteen.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Muistiinpanoja tangosta

Keräsin otteita tangoteksteistä, joita olen kirjoittanut Mummin matkassa -blogiini (täällä). Sekalainen seurakunta muistiinpanoja tangon alkeista lähtien nollasta. Korostan, että olen kirjoittanut omia käsityksiäni opettajien ohjeista, joten tekseissä voi olla virheitä, väärinymmärryksiä ja ristiriitaisuuksia - kaikkia en ole edes pyrkinyt korjaamaan ymmärrykseni lisääntyessä. Ja paljon paljon toistoa. Ja sekalaisella fontilla - sorry!

Pläjäys on koottu lähinnä itselleni muistin virkistykseksi ja muistutukseksi siitä, mihin juttuihin minun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ennen kuin syöksyn vaativimpiin tangojuttuihin - vai jääneekö haaveeksi...

Asennosta

Raami tärkeä. Kädet leveällä, kyynerpäät ulospäin. Jalkaterät suoraan paria kohti ja kropan oikeat puolet vastakkain. 

Tangon tanssiote on intiimi, vaikka oikeaoppisessa vartalokontaktissa pitäisi ymmärtääkseni vain parin palleat olla kosketuksissa ja ylä- ja alavartalot irti (?). Polvet koukussa - ojentuen askeleelle siirryttäessä. Selkä suorana eli pylly ei törröllä. Hitaissa askelissa miehen ylävartalo on vastakierrossa eli miehen astuessa vasemmalla eteen miehen oik ylävartalo kiertyy vasemmalle - naisen myötäillessä miehen kiertoa.

Katin mukaan alkeisryhmässä tangoa opetetaan tanssimaan hajuraon kanssa, mutta sinisellä keskitasolla parin tulisi jo tanssia tukevassa vartalokontaktissa. Paino pidetään päkiöillä ja pari nojaa A-asennossa toisiaan vasten oikeat rinnat vastakkain (palleakontakti) - pää suorana selkärangan jatkona. Nainen pysyy koko ajan miehen oik puolella, vielä selvemmin kuin valssissa. Etukeno alkaa jo jaloista, eikä vasta vyötäröstä. Parin lantiot ja hartian seutu pidetään irti toisistaan, ja jaloille jätetään selkeä liikkumatila. Tangossa paino siirretään aina selvästi jommalle kummalle jalalle. On tärkeää, että myös mies tuntee kummalla jalalla naisen paino on.

Antti-Ville korosti ryhdikästä tangoasentoa, jossa kummankin tanssijan painopiste on päkiöiden puolella aiheuttaen piehehkön etunojan. Hän painotti kuitenkin erikseen, että nainen ei nojaa yhtään mieheen. Miehen poistuessa tanssiraamista, nainen jää seisomaan tanssiasentoonsa eikä kaadu mihinkään. Antti-Ville mainitsi, että joidenkin opettajien mielestä nainen nojaa tangossa selvästi mieheen, mutta tästä on erilaisia näkemyksiä.

Tangossa on tärkeää, että molemmat pitävät painopisteen tukevasti omalla puolellaan ja siirtävät painonsa aina selvästi jommalle kummalle jalalle. Ei-tukijalka lepää tukijalan vieressä lähes irti lattiasta ja polvi on hieman ylempänä kuin tukijalan polvi. Naisella oik jalka on puoli jalanmittaa vasemman ohi jalkapöydän kohdalla.

Hartiat rentoina ja alhaalla - tiukka jänteys ja kannatus lantiossa ja jaloissa. Kumpikin seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja pysyy omalla puolellaan. Kyynärpäät kropan etupuolella. Naisen vas käden kyynärpää ei saa törröttää miehen kyynärpään ulkopuolella. Naisen kädet kevyinä ja rentoina. Naisen selkä on ikäänkuin lievästi kaarella - kuin halaisi paria - jolloin selkä painaa miehen oikeaa kättä, mikä on miehen viennin kannalta oleellista.

Tangossa pää pidetään paikoillaan. Antti-Ville opastaa kuvittelemaan, että pään päälle on kiinnitetty kisko, jonka alla pää etenee suoraan ja tasaisena. 

Nainen liikkuu viejän työnnöstä liikettä kevyesti vastustaen ja antaa selkeän vasteen selällään miehen oikeaan käteen. Polvissa koukkua ja paino vaihtuvalla tukijalalla.

Tanssiasennossa nainen antaa kunnon vasteen miehen oikeaan tukikäteen, mutta silti nainen ei seiso takakenossa, vaan hippusen etunojassa.

Merja korosti naisen aktiivista ja jäntevää roolia seuraajana. Naisen tehtävä on odottaa vientiä ja viennin kimmoittamana liikkua energisesti ja määrätietoisesti. Mieheen ei saa tukeutua eikä hänessä roikkua.

Paritanssipäiväkirja-blogissa löytyy hyviä ja yksityiskohtaisia ohjeita hyvästä tangoasennosta, mm. että miehellä on peruskävelyssä koko ajan lievä vastakierto vastapäivään. Ja tangossa vartalo on kuin juna, joka vain hiljentää asemien kohdalla (askeleen päällä) mutta ei milloinkaan kokonaan pysähdy.

Polvien koukistus onkin monimutkaisempi kuin olen kuvitellut: selkä eli hartia-pakaralinja suorassa (tuttua), mutta kroppa ikäänkuin pienessä takanojassa (uutta ja vaikea hahmottaa), mutta jalkaterässä paino kuitenkin varpaiden puolella. Oikeassa asennossa liike tuntuu takareisissä eikä etureisissä.


Askeleista

Sami korosti, että tangossa astutaan kolme yhtä pitkää askelta ja neljäs viereen. Eli hänen mukaansa tango on sähäkkää kävelyä, jossa jalkaa nostetaan hieman irti maasta. Reidet toisiaan hipoen. Minkä Sami ilmaisi siten, että nainen astuu ensimmäisen taka-askeleen "kiinni" eli samaan linjaan tukijalan kanssa ja toisen taka-askeleen "auki".

Tangossa kolme ensimmäistä askelta ovat yhtä pitkiä ja neljäs viereen. Jalkoja ei raahata lattiaa pitkin, vaan nostetaan kevyesti, sähäkän jäntevästi ja ääneti. Tanssiparin jalat etenevät ikäänkuin kolmea rataa pitkin: miehestä katsoen vasemmalla radalla etenee miehen vas jalka, oikealla radalla naisen vas jalka (taaksepäin) ja keskiradalla peräkanaa miehen vasen ja naisen oikea jalka.

Askeleet astutaan matalina, mutta ei maata viistäen. Ohjauskosketus tulee miehen oik rinnasta, johon nainen nojaa oik rinnallaan. Vaikka naisen jalka ojentuukin askeleeseen, niin naisen kroppa lähtee liikkeeseen vasta miehen kropan työnnöstä.

Kimmo korosti määrätietoista vientiä ja seuraamista. Astuessaan eteenpäin mies "jyrää", ja miehen astuessa taaksepäin nainen puolestaan astuu kanta-askelilla tomerasti suoraan eteenpäin väistämättä miestä, ja kuten Ida kuvasi "painaa miehen läpi".

Naisen taka-askeleet lähtevät siten, että jalka ojentuu ensin taakse ja kroppa siirtyy vasta jälkijunassa.

Jyrki korosti useaan otteeseen naisen pitkää taka-askelta. Nainen venyttää jalkaansa ja astuu jalan maahan vasta miehen askeleen jälkeen, jolloin mies pystyy astumaan haluamansa pituisen askeleen tallomatta naisen varpaita.

Myös Kimmo muistutti naisen pitkien taka-askelien tärkeydestä. Lyhyillä askelillaan nainen pakottaa herkästi miehenkin sipsuttelevaan askeltamiseen. Pidentäessään askeliaan nainen voi halutessaan jopa houkutella miestä rohkeampaan askeltamiseen. Ida huomautti, että useilla naisilla taaksepäin astuttaessa ensimmäinen askel suuntautuu vielä oikeaoppisesti suoraan menosuuntaan, mutta toinen askel alkaa jo harittaa sivusuuntaan. Astuessaan toisenkin taka-askeleen suoraan nainen antaa tilaa miehelle, jotta tämä pystyy astumaan oman askeleensa pitkänä ja suoraan eteenpäin.

Antti-Ville muistutti, että askeleet ponnistetaan tukijalan pohkeella. Naisen astuessa taaksepäin hän rullaa tukijalan päkiältä kantapäälle, jolloin viimeinen vauhti työnnetään kantapäällä. Nainen venyttää astuvaa takajalkaa mahdollisimman kauas, ojentaen jopa nilkkansa jolloin hän siirtyy astuvalle jalalle varpaiden kautta rullaten. Jalat kootaan sähäkästi yhteen joka askeleen välissä - tärkeää tangon luonteelle.

Naisen astuessa taaksepäin jalkaa kurkotetaan lonkasta lähtien, ja uudelle tukijalalle astutaan varpaiden kautta pyörittäen. Vasta lopuksi vartalo siirretään astuvan jalan päälle ja vanha tukijalka imaistaan uuden viereen. Eteenpäin astutaan kantapään kautta ja paino siityy heti askeleen mukana. Taaksepäin astuessaan nainen astuu suoraan taakse reidet toisiaan hipoen, mutta jalkaterää - ei jalkaa - voi pitää hieman auki ulospäin, jolloin tuntuma lattiaan on vakaampi ja sivuaskelten astuminen helpottuu.

Susa korosti, että tangon askel ikäänkuin keinuu (vaikka maata mataen) kantapään tai päkiän kautta koko jalalle. Taaksepäin astuttaessa etummaisen jalan irrotessa maasta varpaat keinuvat ensin ylös ja kantapää irtoaa viimeisenä. Kun nainen astuu oikealla taakse ja oik jalan varpaat koskettavat lattiaa, vas jalan varpaat alkavat samanaikaisesti rullata irti lattiasta.

Kävele ja viivytä. Hiiii-das, hiiii-das, nopea, nopea. Hiin aikana jalka venyy pitkään askeleeseen - eteen, taakse tai sivulle - ja vasta dasin aikana etenee myös vartalo, jalkaterä painuu kokonaan maahan ja paino siirtyy uudelle tukijalalle. Nopea ei ole nop-askel, vaan viivytetty/hidastettu nopea. Eteenpäin kantapään kautta ja taakse päkiän kautta. Taakse jalka venytetään ensin lonkasta lähtien, sitten vedetään toinen jalka nopeasti viereen ja kootaan kroppa jalkojen päälle. Tahdin lopussa ei-tukijalan päkiä on tukijalan holvikaaren kohdalla.

Askelluksen nopnop-askeleen Antti-Ville tykkää astua hieman etuviistoon vasemmalle, jolloin nainen astuu takaviistoon oikealle. Sivuaskelissa liikutaan tasajalalla eikä varpailla.

Maija opetti astumaan nopeat askeleet ajoittain ohiaskelilla, jolloin parin on tärkeä ylläpitää raami ja huolehtia että nainen ei jää jälkeen miehen kainaloon. Myös käännökset voi askeltaa ohiaskelilla.

Susa ohjeisti miehiä hitaissa askelissa kiertämään yläkroppaa selvään vastakiertoon, ja starttaamaan nopeille askelille jännittyneeltä tukijalalta niiauksen kautta pitäen ylävartalon edellisen hitaan askeleen kierron suunnassa. Naisia Susa opasti hitaissa taka-askelissa vetämään ponnistavan tukijalan uuden tukijalan viereen siten, että kantapää liutetaan kevyesti lattiaa pitkin. Tämä helpottaa sitä, että tukijalan painopiste on viimeisenä jalan kantapäällä eikä päkiällä. Sekä miehiä että naisia Susa muistutti kerimään jalat yhteen jokaisen hitaan askeleen jälkeen. Tämä on must tangossa.

Joonaksen mukaan mies askeltaa milloin hitaita ja milloin nopeita omaan rytmiinsä. Joonas ei korostanut vartalonkiertoa hitaissa askelissa, enemminkin hän esitti että mies astuu nopeat askeleet hieman vartaloaan kohottaen - ikäänkuin vauhtia ottaen - ja kiertäen vartaloaan siten, että toinen kylki johtaa askellusta, ja nainen seuraa liikettä omalla vartalollaan.

Mies voi rikkoa tangon perusaskellusta hidas-hidas-nop-nop mielensä mukaan. Seuraaminen helpottuu, kun nainen lähtökohtaisesti olettaa, että askel on hidas - tarvittaessa nopeaan ehtii kyllä mukaan.

Jyrkin mukaan harva mies tanssii enää tangoa astumalla kolmos-nelosaskeleen (nopea,nopea) suoraan menosuuntaan, vaan useimmiten se astutaan - miehestä katsoen - vas sivulle tai vas etuviistoon, mutta yhtä pitkänä kuin ykkös- ja kakkosaskeleet. Puhutaan foksitangosta. Tai vaihtoehtoisesti tanssitaan ns. ohiaskeltangoa, jossa nainen astuu nopeat askeleet miehen oik puolella. Ohiaskeltangossa on tärkeää, että nainen astuu (myös) nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä, jotta tanssiraami säilyy eikä nainen ajaudu miehen kainaloon. Saman kappaleen aikana voi tanssia sekä foksitangoa että ohiaskeltangoa musiikkiin soveltaen.

Antti-Ville opetti, että nopnop-askeleet otetaan mieluiten sivulle (tai viistoon menosuuntaan), eikä suoraan menosuuntaan kuten minä olen aikoinaan oppinut. Naisen tulee kannattaa omat kätensä, ja laskea ne "höyhenenkevyesti" miehen valmiiseen tanssiraamiin. Osaavat viejät rikkovat tangon tuttua hidas, hidas, nopnop -tanssirytmiä ahkerasti, ja naisen tehtävä on seurata herkällä korvalla ja pienellä viiveellä. Antti-Ville kehoitti miehiä ottamaan 1-5 hidasta askelta ja väliin 1-3 nopeaa askelta tutun vasemman lisäksi myös oikealle (miehestä katsoen).

Ohiaskeltangossa mies astuu ensimmäisen hitaan askeleen vas jalalla eteenpäin ilman vartalon kiertoa, toisella hitaalla hän alkaa kääntää vartaloaan vastaliikkeeseen (left shoulder leading) ja pysyy tässä asennossa myös nopeissa (ja pitkissä) ohiaskeleissa, minkä jälkeen kierto oikaistaan. Nainen tietenkin seuraa vartalollaan miehen kiertoa.

Jokaisella askeleella - myös ohitus- ja sivuaskeleilla - on tärkeä painaa kantapää lopuksi maahan ja siirtää paino kokonaan uudelle tukijalalle. Minä pakkaan herkästi astumaan varsinkin nopeat askeleet vain päkiöillä, joten vaatii erityishuomiota. Helpottuu, kun muistaa Katin vinkin ja askeltaa etenkin taka- ja sivuaskeleet jalkaterä hiukan ulospäin. Pitkät askeleet. Polvet selvästi koukussa - korostuu pyörähdyksissä.

Eila ohjeistaa perusaskeleessa sekä miestä että naista pitämään jalkaterät hieman omalle vasemmalle - askeleet otetaan kuitenkin suoraan menosuuntaan. Jalat eivät saa olla harallaan, vaan (omat) reidet ja polvet hipovat liikkuessaan toisiaan. Miehen vienti helpottuu, kun nainen yrittää liikkua suoraan taaksepäin.

Susa painotti, että askeltaessa reidet ja polvet puristuvat lähes kiinni - imeytyvät vastajalkaan - ja askel kiertää aina tukijalan kautta.


Käsistä

Useimpien opettajien mukaan - ymmärtääkseni - naisen oikea ja miehen vasen käsi ovat parin keskellä - kyynerpäät vartaloiden etupuolella - kämmenet vastakkain ja sormet kevyesti koukussa toistensa ympärillä naisen leuan korkeudella.

Miehen vas käsi on parin keskellä kevyessä kämmenotteessa (kämmen kevyesti suljettuna naisen kämmenen ympärillä), kämmentensolmu naisen leuan korkeudella ja kyynerpäät ulospäin. 

Miehen oikea käsi on tukevasti naisen selässä - käsivarsi alaviistoon eli käsi on alempana kuin kyynerpää - ja hieman alempana ja keskemmällä kuin muissa vakiotansseissa, ei kuitenkaan selkärangan toisella puolella. Sormet yhdessä ja suorassa.

Naisen vasemman käden paikka on minulle ongelmallisin. Tuntuu, että jokaisella opettajalla on erilaisia ohjeita käden "oikeasta" paikasta. Eilen Käpylän tangotreeneissä Maija näytti minulle henkilökohtaisesti naisen vasen käden paikan. Maijan mielestä paras tanssituntuma saadaan, jos naisen vasen käsi lepää kevyesti miehen oikean olkapään päällä eikä takana.

Kati tuli tangoa tanssiessani korjaamaan vasempaa kättäni ja asetti sen miehen olkapään yläosan taakse.

Naisen vas kämmen on miehen olkapään takana olka- ja hauislihaksen yhtymäkohdassa sormet yhdessä. Käsivarsi lepää kevyesti liimattuna miehen oik olkavarren päällä. Näin nainen tunnistaa miehen ohjaavan liikkeen myös käsivarren kautta.

Eila suosittaa naista pitämään vas kättään siten, että käsivarren sisäsyrjä nojaa miehen olkavarren yläosaan ja kämmenen sisäreuna tukee miehen olkapään taakse, peukalo alaspäin ja irti kämmenestä. Filpuksen Merjan mukaan tämä ote kuuluu kilpatanssiin, ei tanssilavoille. Merjan mielestä paras käden asento löytyy, kun naisen käsivarsi myötäilee kevyesti miehen olkavartta ja kämmen asettuu siihen kohtaan mikä on luontevaa parin kokoeron, läheisyyden ym. kannalta.

Tangossa käsien asento on hieman kapeampi kuin muissa vakiotansseissa. Naisen oikean käden asento muistuttaa latinalaistanssien asentoa eli kyynerpäästä huikan enemmän koukussa kuin valssissa. Naisen vasen käsi lepää miehen oikean lapaluun (tai Pirjon mukaan peräti kainalokuopan) päällä tai vinosti siten että kämmenen etusormen puoleinen reuna nojaa miehen lapaluuhun ja peukalo osoittaa alaspäin.

Naisen vasemman käden asennosta Paritanssipäiväkirjassa todetaan, että kaikissa vakiotansseissa, myös tangossa, naisen tulisi lukita vasen kätensä miehen hauis- ja olkalihaksen yhtymäkohtaan. Anonyymi kommentoi ko. postausta seuraavasti: Kirjavan tanssielämäni aikana mulle on opetettu naisen vasemman käden ainakin kolme tyyliä ja tapaa.


Käännöksistä

Oikean käännöksen alussa nainen astuu ensin oik jalalla taakse (hidas), sitten kääntää vas jalalla ympäri astuen vas sivulle takaviistoon (hidas) ja lopuksi astuu oik jalalla eteenpäin (nopea) ja vas jalka tämän viereen (nopea). Käännöksen loppuosassa nainen astuu oik jalalla oik etuviistoon - viejän jalkojen väliin - kääntäen oikean kautta ympäri (hidas), sitten astuu vas jalalla taakse (hidas) ja lopuksi oik jalka taakse (nopea) ja vas jalka viereen (nopea).

Vasemman käännöksen alussa nainen kääntää heti oik jalalla ympäri astuen oikealle takaviistoon (hidas), sitten astuu vas jalalla suoraan eteenpäin (hidas) ja lopuksi astuu oik jalalla eteen (nopea) ja vas jalka tämän viereen (nopea). Käännöksen loppuosassa nainen astuu oik jalalla eteen (hidas), sitten kääntää vas jalalla ympäri astuen vas etuviistoon - viejän jalkojen ulkopuolelle (hidas) ja lopuksi oik jalka taakse (nopea) ja vas jalka viereen (nopea).

Vas käännös ohiaskeleilla: Nainen oik jalka taakse kääntäen 90 astetta (hidas), vas jalka kääntyen menosuuntaan ohiaskeleena (hidas), oik ja vas jalka edelleen ohiaskeleina (nopea, nopea), oik jalka samoin suoraan menosuuntaan ohiaskeleena (hidas), vas jalka kääntäen 90 astetta naisen vasemmalle (hidas) ja lopuksi naisen kääntyy takaisin selkä menosuuntaan miehen eteen/sivulle astuen kaksi nopeaa ohiaskelta taaksepäin (nopea, nopea).

Eilan mukaan tangon liikkuessa eteenpäin käännytään yleensä (miehen) vasen käännös, ja sitä ennen voidaan ottaa kaksi nopeaa rock-askelta paikalla edestakas hytkyen eli nainen oik taakse, vas eteen ja oik taakse (1. rock-askel), minkä jälkeen nainen astuu vas taakse, oik eteen ja vas taakse (2. rock-askel). Tämän jälkeen nainen alkaa ko käännöksen astuen oik taakse (hidas) ja kääntyen päkiällä oikean kautta ja astuen kasvot menosuuntaan ohiaskelilla vas ja oik (nop,nop) ja sitten oik eteen (hidas) kääntyen päkiällä oman vas kautta takaisin selkä menosuuntaan ja astuen ohiaskelilla oik ja vas (nop,nop).


Yksinkertaisia kuvioita

Ruuhka-askeleessa mies voi ohjata naisen oik jalan ensin taakse, minkä jälkeen nainen palaa takaisin vasemman päälle (keinuaskel), ja sitten oik jalka sivulle ja vasen tämän viereen.

Joonas taas opetti: nainen oik jalka taakse ja vas eteen (keinuaskel), minkä jälkeen oik jalka oikealle miehen eteen ja vas jalka ristiin oik jalan taakse selvänä askeleena. Tästä nainen voi jatkaa esim otso-käännökseen suoraan oikealla jalalla.

Otso-käännöksessä polvet pidetään suorina ja astuvan jalan jalkaterä ulospäin auki eli akuankkana. Itse käännös tehdään astuvan jalan päkiällä toisen jalan levätessä tämän kyljessä. Käännytään aina astuvan jalan suuntaan eli oik jalalla astuessa käännytään oikealle ja vasemmalla vasemmalle.

Alkeisjatkossa harjoiteltiin avausta, jolloin nainen astuu normaalisti oik jalalla taakse (hidas), 
minkä jälkeen vas jalka eteen miehen oik sivulle kääntyen askeleen lopussa terävästi miehen rinnalle rintamalinja menosuuntaan (hidas) ja kaksi nopeaa askelta eteenpäin miehen rinnalla (nopea,nopea). Tämän jälkeen mies kääntää naisen sähäkästi takaisin eteensä (hidas, hidas) ja nainen astuu nopeat normaalisti taaksepäin menosuuntaan.

Avauksissa nainen avaa itseään tosi vähän - kääntää ikäänkuin vain lanteitaan auki - säilyttäen vartalokontaktin yläkropassa. Karin ja Merjan mukaan naisen pää ei käänny menosuuntaan, vaikka sekin olisi mahdollista. Kun päätä ei käännä, vartalokontakti on helpompi säilyttää ja avaus pysyy riittävän kapeana.

Jyrki muistutti avauksen pienestä kulmasta ja siitä, että avauksessa naisen lantio on hieman miehen lantion takana.

Käännyttäessä bromenade-askeliin avataan vain 45 astetta, jolloin pari on toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Naisen lonkka miehen lonkassa, hieman taaempana. Naisella jalkaterät osoittavat lievästi vasemmalle ja askelletaan jalkaterän reunan kautta reidet supussa katse menosuuntaan.

Maija opetti helpon askelkuvion, jossa ohiaskelilla otetun perusaskeleen jälkeen astutaan vas käännös ohiaskelilla. Kun astuu pitkin etenevin askelin, kuvio näyttää tyylikkäältä - ja vaikeammalta kuin onkaan.

Kiva uusi kuvio: Nainen oik taakse (hidas), vas taakse (hidas), oik taakse (nop) - eli perusaskelta tähän asti - minkä jälkeen vasen jalka eteen (nop) eli syntyy keinuaskel. Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla miehen oik sivulle (hidas) ja kääntyy miehen sivulla astuen vas jalalla miehen editse (hidas) palaten rintama-asentoon miehen eteen (nop,nop).

Maija opetti kivan kieputusaskelluksen, joka lähtee naisen astuessa oik jalalla ensimmäisen hitaan takaviistoon vasemmalle (!), jatkaa kääntyen miehen oik rinnalle ja astuen toisen hitaan taaksepäin vas jalalla mutta tulosuuntaan (mies astuu samoin takaisin tulosuuntaan). Molemmat jatkavat rintarinnan kaksi nopeaa edelleen taaksepäin tulosuuntaan, nainen astuu vielä yhden hitaan oik jalallaan samaan suuntaan. Seuraavalla hitaalla mies pyöräyttää naisen editseen toiselle puolelleen (ja kääntyy itse takaisin menosuuntaan), jolloin nainen palaa vas jalan päälle ja pyörähtää vas päkiän päällä, jolloin hänellä on selkä taas menosuuntaan, mutta miehen toisella puolella, ja astuu kaksi nopeaa taaksepäin ja palaa lopuksi miehen eteen.

Martin spesiaali tuntuu olevan hidas,hidas,nop,nop,nop,nop-rytminen askelkuvio, jossa nainen astuu ensin vas jalalla normaalisti taakse (hidas), sitten oik jalalla miehen oik kainaloon kääntäen selkänsä tulosuuntaan (hidas), sitten nopea vas askel taakse tulosuuntaan miehen kanssa (nop) - eli kaksi askelta (hidas ja nop) astutaan yhdessä taaksepäin selät tulosuuntaan. Tämän jälkeen nainen astuu vas jalalla eteen kiepahtaen ympäri miehen sivulla (nop) astuen lopuksi normaalisti selkä menosuuntaan kaksi ohitusaskelta (nop,nop).