perjantai 29. joulukuuta 2017

Kinkun sulattelua

Kärnän Pirjo järjesti perinteiset kinkunsulatustanssitreenit sekä keskiviikkona että torstaina Malmin työväentalolla. Tanssitauon jälkeen mieli teki tantsuumaan, joten tavallisista rutiineistani poiketen sulattelin kinkkua molempina iltoina.

Oli superkivaa - paljon väkeä, paljon tuttuja, paljon tanssia ja paljon riemua. Kaikki tuntui olevan poikkeuksellisen leikkisällä ja iloisella päällä. Minullekin yksi mummututuistani sanoi torstai-iltana, ettei voi nauramatta katsoa silmiäni. Minä tietenkin heti tokaisin, että ”kyllähän nämä pienet tihrusilmät ketä tahansa naurattavat”. Tähän hän vastasi naurua pyrskähdellen: ”Ei kun sun silmät on aina niin täynnä naurua.” Ja niin se vaan on. Jokaikinen kerta kun tanssin, unohdan maiset murheet ja koen herääväni eloon, kun saan ja useimmiten jo osaankin antautua musiikille ja liikkeelle. Ja heittäytyä leikitellyyn ja tunnelmointiin toisen ihmisen kanssa.

Kinkunsulattelussa jatkettiin samaan malliin kuin pikkujouluissa eli illan aikana treenattiin kolmea eri tanssia, tunti kutakin. Keskiviikkona oli chacha, rumba ja fusku ja torstaina bugg, tango ja fusku. Kädenalitansseissa ja jopa latinalaistansseissa tunnin vaihdot osapuilleen sujuvat. Mutta tanssia tunti tangoa siten että viejät vaihtavat paria joka kierroksella, ei sovi minulle. Ei sitten mitenkään. Jotta tangoon uskaltaa heittäytyä, tanssijoille pitää antaa aikaa rauhoittua ja ’tutustua’ toisiinsa. Ja jotta tangosta mitään oppii, se vaatii valtavaa keskittymistä - sekä askeltekniikkaan että vienti-seuraamiseen. Ja siihen ei tunti riitä...

Seuraavat tanssitreenit ovat vasta ensi vuonna, mutta onneksi vuosi 2018 alkaa jo maanantaina. Eihän vanha siinä ajassa ehdi edes silmää räpäyttää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti