Tangolle tauon jälkeen

Lauantaina olin toista kertaa tanssitreeneissä sitten kesäkuun. Kolmen kuukauden tauko pitkittyneen lonkkakivun takia (täällä). Nyt paremman puolella - kiitos kannustavan fyssarin ja sopivan, mutta riittävän kevyen päivittäisen lihastreenin. Eka lyhyt treenikerta oli runsas viikko sitten Törmäsen tangossa Käpylässä (täällä). 

Lauantaina olin tutun parin kanssa Merjan ja Karin eli Filpusten jo perinteeksi muodostuneissa lauantaitreeneissä Helsingin Käpylässä. Kerran kuussa toteutetut treenit koostuvat kolmesta 90 minuutin setistä, joista minä osallistuin vain viimeiseen. Terve ja tanssi-intoinen tanssiparini sen sijaan nautti opetuksesta koko rahan edestä ja treenasi kaksi ekaa osiota eli kolme tuntia toisen parin kanssa. Filpuksen treeneissähän ei vielä koronan takia ole palattu tavanomaiseen parinvaihtoon. 

Viimeinen puolitoista tuntia harjoiteltiin pääosin linjoja ja taivutuksia. Lyhyesti ja yksinkertaistettuna ne eroavat toisistaan siinä, että linjat ovat maltillisempia, usein nopeampia eikä niissä tehdä näyttäviä taivutuksia. 

Tärkeää on, että niin linjoissa kuin taivutuksissa kumpikin tanssija pysyy omassa tanssitilassaan ja seisoo vankasti omilla jaloillaan. Etenkin seuraajan on ymmärrettävä, että hän ei liikaa nojaa viejään, vaan pysyy pystyssä, vaikka viejä karkaisi omille asioilleen :) 

Toinen tärkeä asia on, että viejä lähtee sekä linjaan että taivutukseen selvästi selkä edellä ja seuraaja seuraa pienellä viiveellä viejän vartalon liikettä. Selkä edellä molempiin suuntiin - ensin selkä edellä linjaan ja sitten selkä edellä takaisin. Viejä alkaa kiertää ylävartaloaan, kun hänen painonsa on vielä tukijalan päällä. Ja vartalonkierrolla tarkoitetaan sekä ylävartalon että lantion kiertämistä. Osaava viejä muistaa yleensä kiertää ylävartalonsa (eli ei tee aloittelijan virhettä ja yritä kiertää seuraajaa vain käsivarsillaan), mutta usein hän unohtaa että myös lantio kiertyy. Eli ”koko paketin” pitää kiertyä. Ja samoin tietenkin myös seuraajalla.

Jos viejä kiertää vain ylävartalon ja jättää lantion paikoilleen ja seuraaja yrittää kiertää sekä ylävartalon että lantion, tanssiasennosta tulee ahdas kun naisen kiertyvä lantio törmää miehen paikalleen jääneeseen lantion. Näin meille kävi jonkun kerran, ennen kuin Merjan avustuksella äkkäsimme mistä kenkä puristi.

Linjoissa ja taivutuksissa nainen voi valita, mihin suuntaa hän kulloinkin haluaa kääntää päätään. Niska jatkaa selän linjaa mahdollisimman pitkänä ja uljaana. Viejä tukee seuraaja tämän selästä ja antaa tarvittaessa seuraajalle tilaa tehdä haluamansa syvyinen taivutuksen. Eli seuraaja päättää. 

Onneksi saimme myös jonkun verran tanssia perustangoa, sillä kun toistaa linjoja ja taivutuksia toisensa perään, alkaa sekä keskittymiskyky että tasapaino pettää. Varsinkin kun suurin osa tanssijoista oli harjoitellut jo yli kolme tuntia. Paitsi minä, joka säästelen lonkkani. Ja lonkka kesti ja ennemmin tykkäsi kuin otti itseensä :):) 

Alakaaren kautta

Viime viikkoisen Lissu Konturi-Paasikon tangotreenin (täällä) jälkeen oli vuorossa Liisun valssitreeni - kaksi tuntua keskitason hidasta valssia. Sama porukka ja samat kaksi ruuhkaista pikkuvessaa :)

Taas lähdettiin liikkeelle askeleesta ja musiikin iskuista. Lissu korosti ns. alakaaren tärkeyttä eli valssin tutun yks,kaks,kol -askelsarjan aikana vartalo tekee pehmeän alakaaren eli laskeutuu ykkösellä alas ja kakkos-kolmosen aikana nousee ylös. Tarkoitus on että ylösnousu tapahtuu pääosin vartalosta ja polvista, ei ensisijaisesti varpaille nousua. Valssin nousut voi siis hyvin tehdä kokonaan ilman varpaillenousua, mutta sekin on sallittua, kunhan muistaa nousta myös vartalosta ja kyljistä.

Lissun mukaan hidasta valssia voi tanssia pitkillä tai lyhyillä askelilla, mutta tärkeää on että kakkosaskel ei jää ykkösaskelta lyhyemmäksi. Tässä ehkä valssitreenin tärkeimmät, vaikka paljon muutakin asiaa tuli...

Tukijalka käyttöön

Taitokolmion sunnuntaisessa spesiaalipäivässä vieraili Liisa Konturi-Paasikko, joka tunnetaan paremmin Lissuna - pitkänlinjan tanssinopettajana ja tanssikoulu TanssinTahti johtajaopena Sastamalasta. Neljä tuntia treenattiin tangoa ja hidasta valssia ja koronan takia koko päivän ”oman” parin kanssa ilman tavanomaista parinvaihtoa. Tämä sopi hyvin Lissulle, sillä hän kertoi opettavansa jopa mieluummin ”pysyville” pareille. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen tanssipari saa rauhassa keskittyä omaan paridynamiikkaanasa ja vienti/seuraamisen opetteluun ja toistensa ”kestämiseen”. 

Tärkein viesti, jonka minä omaksuin Lissun parituntisesta tangon ”perusopetuksesta”, oli tukijalan käyttö. Toki tämä painottuu jokaisen tanssiopettajan opetuksessa ja toki asia on minulle jo aiemmin tuttu. Mutta Lissun koristaessa useaan otteeseen tukijalan tärkeyttä asian merkitys (etenkin) tangossa palautui vahvasti mieleeni. Asia ikäänkuin nousi taas tangotajuntani keskiöön.

Lissun sunnuntaisessa opetuksessa tuttu hokema ”askel lähtee tukijalalta” tuntui konkretisoituvan uudesta näkökulmasta. Hän neuvoi mm. ajattelemaan, että aina liikkeelle lähtiessä - riippumatta astuuko eteen, taakse, sivulle, ristiin tai paikalla - tanssija ikäänkuin työntää tukijalkaa kohti lattiaa/lattian läpi, ja voima astuttavaan askeleeseen lähtee tästä voimasta. Toinen tärkeä askeleeseen liittyvä asia on Lissun mukaan valmistautuminen. Pari sekuntia ennen liikkeelle lähtöä viejän mielessä on ajatus liikkeestä, mikä aikaansaa muutoksen viejän vartalon liike-energiassa/jännitteessä, mikä taas ilmenee ylävartalon kiertona - siis ennen kuin viejä edes aloittaa askeltaan. 

Ohje on tarkoitettu sekä viejille että seuraajille, mutta asia korostuu viejän askelluksessa. Hyvä seuraaja aistii ilmassa olevan ajatuksen ja tuntee omassa vartalossaan viejän vartalossa tapahtuvan energiamuutoksen eli liikkeeseen valmistumisen sekä viejän vartalonkierron - ja seuraa perässä omalla valmistautumisellaan. 

Tangon vartalonkierroista Lissu muistutti, että treeneissä kiertoja korostetaan, mutta lavalla vartalonkierrot ovat vähäisempiä. Hyvällä tanssijalla voi riittää jopa pelkkä ajatus, joka jo välittyy hänen vartalonsa kautta seuraajalle :) Tämä vaatii jo erittäin taitavaa viejää ja seuraajaa :):)

Askeltamisen ja vartalonkiertojen lisäksi Lissu kertasi ohiaskelten ja avausten tekniikkaa. Näissä viejän vartalo kiertyy osapuilleen samanverran. Ero on ehkä vain kiertoa seuraavassa askeleessa, jonka avauksessa viejä astuu ulkojalallaan hieman menosuuntaan nähden vasemmalle, kun ohiaskelissa viejä astuu seur askeleen suoraan menosuuntaan ns. samalle lankulle. Avauksessa seuraajan lantio avautuu/kääntyy viejän lantion taakse ja molemmat astuvat seur askeleen omalle ”kulkulankulleen”. Avausasennossa seuraajan alavatsan keskikohta nojaa viejän oik lantioon. Promenaadiaskelissa sekä viejän että seuraajan jalkaterät osoittavat viistosti toisiaan kohti, ja seuraajan parin puoleinen jalka on koko ajan viejän jalan takana.

Harjoitteluani hieman häiritsi, että Järvenpään Cava-tanssiliikuntakeskuksessa oli mielestäni koroilanteeseen nähden liikaa väkeä, käsienpesu oli mahdollista ainostaan vessoissa, joita isolle porukalle oli vain kaksi - toinen naisille ja toinen miehille, ja monet salissa olleista käsidesiä annostelevista pumppupulloista eivät toimineet. Aiemmin olen kehunut Taitokolmion ”koronajärjestelyitä” (täällä), mutta tällä kertaa tautiriskiin suhtauduttiin mielestäni liian välinpitämättömästi. Huomioni herätti, että oppilaana oleva Taitokolmion vakiopettaja Tiina Ranta ja hänen tanssiparinsa käyttivät koko treenipäivän kirurgista ”hengittävää” kasvomaskia. Tulipa mieleeni, josko minäkin?

Miten sattuikin, että tätä kirjoittaessani Taitokolmion sivuilta osui silmiini tutun tanssinohjaajan Kirsi Tarvaisen lausahdus, miten jokaisen on ”tärkeää opetella tanssimaan niin, että myös parilla on hyvä olla yhteisen tanssin aikana”? Tämä oleellinen paritanssin totuus minulta taisi kiihkeän opettelun sumentamana sunnuntaina ajoittain unohtua... Kiitos Kirsi, että muistutit :):)

Ruokatauon jälkeen jatkettiin toisella vakiotanssilla - hitaalla valssilla. Ja siitä lähipäivinä...

Käpylän lauantai

Taas lauantai-iltapäivä Käpylässä Helsingin tanssikurssien Filpus-treeneissä - vajaa viisi tuntia suomitangoa. Normaalista poiketen tällä kertaa Markku ei ollut onnistunut järjestämään tasapareja, vaan kolme ”ylimääräistä” seuraajaa joutui vuorollaan odottamaan tanssiin pääsyä bussipysäkillä.

Yllättävän monet asiat alkavat tangossa olla jo tuttuja. Kunhan kaiken oppimansa muistaisi ja kunhan treenaisi tarpeeksi, niin aikamoinen osaaja sitä jo voisi olla. Mutta keskikastissa tässä mennään. Intoa ei mummolta puutu, ja tunnetta ja heittäytymistäkin olen tangooni saanut verrattuna alkuaikojen kankikaikkos-tanssiini.

Mitä lauantaista jäi mieleen? Kevyt vartalokontakti. Vartalovienti. Aktiivinen seuraaja, joka on aina himpun jäljessä. Lavoista pyöreä, ei tikkusuora selkä. Askel rullaa jalkapohjille ja pois. Jalat kootaan joka askeleelle. Viejä, suosi taukoja - joissa liike ei kuitenkaan pysähdy :):)

”Uutta” asiaa eli asiaa jonka olen aiemmin kuullut, mutta en ehkä sisäistänyt, oli mm. se, että vanha tukijalka kootaan tosi nopeasti uuden tukijalan viereen. Jos seuraaja kokoaa jalkansa verkkaisesti, jalka jää herkästi viejän etenemisen tielle. ”Uutta” oli  myös se, miten paljon Kari korosti jalkapohjan rullaamisen tärkeyttä tanssin tangomaisuudelle. Ja uutta äkkäys siitä, että ohittavassa vas HNNHNN-käännöksessä naisen täytyy selvästi koota jalat yhteen toisen hitaan askeleen jälkeen ja astua sitä seuraaville ohittaville nopeille askelille vasta miehen viennistä. Tärkeää on myös, että pari hakee yhteisen tanssikorkeuden (polvia koukistamalla) vasta ollessaan vartalokontaktissa ja lähtee liikkeelle vasta kun molemmat ovat valmiina.

Viejä lähtee linjaan hieman selkä edellä ja tangon linjoissa olkapäät pysyvät molemmilla samassa tasossa - toinen kylki/olka ei nouse ylös, kuten hitaissa saatetaan tehdä. Seuraaja liikkuu myös  linjoissa miehen ohjauksessa, mutta hitusen jäljessä. Käännöskohdissa seuraaja voi halutessaan venyttää liikettään hieman ”yli”.

Opin ja nautin. Taas. Ja sain tanssia...

”Alkuperäinen” fuusiotango

Viimeisenä Tampereen Nääs-lavatanssitapahtumassa oli fuusiotangoa - opettajina kaksi taitavaa tanssiparia Sannu ja Masa Heikkilä ja Mari ja Jarno Kivenranta. Pääosin opettajista äänessä olivat naiset eli Sannu ja Mari, kun miehet eli Masa ja Jarno hääräsivät sitäkin ahkerammin tanssijoiden keskuudessa korjaten asentoja ja opastaen kuvioihin.

Sannu kertoi, että fuusiotangon juuret ovat kuopiolaisten tanssikonkarien Juhani ja Maija Kuosmasen olohuoneessa. Viitisen vuotta sitten pariskunta alkoi haaveilla suomitangon päivittämistä ja paremmin myös uuteen tangomusiikkiin sopivaksi. He kaipasivat tangoa, jota vielä perussuomitangoa paremmin voi tanssia ”musiikki edellä”. He kokeilivat - suomitangoa tanssiessaan - sopivissa musiikin kohdissa tanssia ennakkoluulottomasti helppoja kuvioita joko argentiinalaisesta eli arkkutangosta, Tahvanaisen Juhanin vanhasta tangosta tai Kuosmasten hyvin tuntemasta kilpatangosta. Näin he tulivat kehittäneeksi yhdistelmätangon, jonka he alkoivat nimittää fuusiotangoksi.

Tampereella Heikkilän ja Kivenrannan pariskuntien opettamaan fuusiotangoon sekoitettiin lähinnä suomitangon, arkkutangon ja vanhantangon perusaskeleita. Tosin arkku- ja vanhantangon perusaskelta pitää hieman muuttaa, jotta askeleen aloittava jalka sopii paremmin suomitangon askeleiden sekaan. Ja kaikkien kolmen tangon perusaskeleen aloittavaksi jalaksi saadaan miehellä vas ja naisella oik jalka. Alkuun opettajat neuvoivat meitä askeltamaan vuorotellen kunkin kolmen tangon perusaskelta tutulla HHNN-rytmillä.

Suomitangossahan nainen aloittaa oikealla ja astuu oik jalalla taakse (H), vas jalalla taakse (H), oik jalka taakse hieman oikealle (N) ja vas jalka yhteen (N). Fuusiotangon arkkutango-osion nainen aloittaa astumalla oik jalalla oik sivulle (H), vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N) ja vas jalka oik jalan eteen ristiin (N) - ns. ristiaskel. Vartalon paino jää edessä olevalle vas jalalle ja takana ristissä oleva oik jalka on painoton.

Vanhan tangon perusaskel sopeutetaan fuusiotangoon siten, että nainen aloittaa astumalla oik jalalla taakse (H) ja vas jalka vas sivulle (H), minkä jälkeen hän jatkaa oik jalka taakse ohiaskeleena (N) ja vas jalka taakse ohiaskeleena (N).

Halutessaan fuusiotangoon saa lisää rytmiä, tyyliä ja tunnetta lisäämällä siihen taukoja. Kun kuhunkin suomi-, arkku- ja vanhatangon perusaskeleeseen (kuusi iskua) lisätään kahden iskun eli yhden hitaan askeleen mittainen tauko, niin kukin askelrimpsu saadaan sopivasti kahdeksan iskun eli musiikin yhden fraasin mittaiseksi.

Suomitangoon kahden iskun eli yhden hitaan askeleen pituinen tauko sopii askelrimpsun loppuun eli HHNN(tauko). Arkkutangossa ko. tauon voi pitää ensimmäisen hitaan - H(tauko)HNN - ja vanhassa tangossa toisen hitaan askeleen jälkeen - HH(tauko)NN.

Tangon suhteen olen kaikkiruokainen - minulle käy tango sekä fuusiolla että ilman.

Kahden kannan kautta

Nääs-leirin sunnuntai alkoi Sannun ja Matin sekä Matleena Haapalaisen rumbabolerolla. Ja upeasti alkoikin - ja haastavasti. Sannun johdolla treenattiin toista tuntia pelkkää rumban perusaskelta. Koskaan en ole saanut näin perusteellista - ja silti ymmärrettävää - rumban askelopetusta. Lyhyesti sanottuna - erinomaista.

Sannu tähdensi, että rumban yks, kaks, kol, nel -perusaskel pitää koko ajan astua siten, että ykkös- ja kakkostahdin välissä molemmat jalkapohjat ovat hetken yhtä aikaa kokonaan maassa. Sannun sanoin ”rumban askel kulkee kahden kannan kautta”.

Lavatanssijalle tämä helpottuu, kun laskee ”yks ja kaks ja kol ja nel”. Askeleen alussa paino on oik jalalla. Oik lonkan kiertyessä oikealle vas kylki lähtee venymään vasemmalle (yy..). Samalla vas jalka siirretään nilkka suorassa - varpaat lattiaa kohti - vasemmalle (...ks), sitten vas jalan jalkapohja painetaan maahan oik jalan jalkapohjan pysyessä edelleen maassa ja paino siirtyy jalkojen keskelle (ja), oik jalkapohja työnnetään/rullataan oik päkiällä irti maasta kantapää edellä siten, että varpaat jäävät kiinni lattiaan (kaks) ja vartalon paino siirtyy vas jalan päälle ja vas lantio kiertyy vasemmalle (ja). Vasta kolmostahdin alussa oik jalkaterä vedetään ja kierretään uuden eli vas tukijalan kautta taka-askeleeseen (kol), painon siirto (ja) ja astutaan takaisin edessä olevan vas jalan päälle (nel).

Tätä treenattiin ”sata tuntia”. Eikä se sittenkään osunut aina kohdalleen, vaan herkästi tapahtui niin että askel ei suostunut laahaamaan/hidastumaan riittävästi kakkosen ja kolmosen välissä tai oik jalan jalkapohja irtosi liian nopeasti maasta.

Rumbassa suorat jalat tarkoittavat piikkisuoria, jopa yliojennettuja polvia. Vartalon paino viedään taka(kolmos)askeleelle, mutta kun astutaan etu(kolmos)askeleelle paino jätetään jalkojen väliin. Tällöin kumpikin tanssija pystyy antamaan sopivan vetovasteen taka-askeleelle astuvalle parilleen.

Tosi hyvää rumbaboleron askeleen perustekniikkaa. Yksin tätä varten kannatti tulla Tampereelle :):)

Nääs-valssia

Lauantai-iltapäivänä Tampereen Nääs-leirillä (täällä) harjoiteltiin hidasta valssi Sannu ja Matti Heikkilän ja Jarno Kivenvuoren opissa. Kuten aamupäivän Hitaista, niin valssitreeneistäkin puuttui vaihtoviejiä - paria vaihtavia viejiä oli vain kourallinen. Onneksi sekä Matti että Jarno ryhtyivät toimiin ja tanssittivat vapaita leidejä useammankin perusviejän edestä.

Lounaspöydässä kuulin, että Tampereen seudulla on tapana, että vakiparit tanssivat myös treeneissä vain keskenään paria vaihtamatta. Näin tekivät lähes 2/3 osaa kurssilaisista kaikilla neljällä jatko-tason kurssilla, joihin osallistuin Nääs-tanssitapahtumassa. Pääsääntönä tuntui olevan se, että paria vaihtavat vain ”alkeisjatko-tason” viejät. Pääkaupunkiseudun tanssikouluissa kannustetaan kaikkia pareja yhteisharjoituksissa osallistumaan parinvaihtoon ja vain poikkeustapauksissa tanssimaan koko treenirupeaman oman kumppaninsa kanssa.

Iltapäivän alkuun treenattiin hitaanvalssin neliötä yksinään - hartaasti ja pitkään. Minulla oli tällä kertaa tanssiaskeleen kanssa paljon tasapaino-ongelmia. Millään en tahtonut pysyä horjumatta. Harmitti, kun näytti että lähes kaikille muille valssin nousut ja laskut olivat vakaata peruskauraa.

Pikkuhiljaa hidas valssini lähti jotenkin liikenteeseen, mutta tanssinautinto jäi 2,5 treenitunnin aikana saavuttamatta. Yleensä pääsen hitaan valssin imuun nopeasti, ja pystyn nauttimaan siitä myös harjoituksissa. Mutta näin tällä kertaa...

Hitaat on hitaita

Olin viikonlopun Tampereella toista kertaa järjestetyllä (perinteisellä) Nääs-tanssileirillä, joka järjestettiin tamperelaisen tanssiseura Hurmion saleilla Tesomassa. Opettajina olivat Sannu ja Matti Heikkilä, Mari ja Jarno Kivenvuori sekä Matleena Haapalainen ja Samuli Kalliala. Heistä vain Sannu ja Matti olivat minulle ennestään tuttuja.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksi 2,5 tunnin jaksoa opetusta - tasoina alkeisjatko ja jatko. Osallistuin neljään jatkotason treeniin: lauantaina hitaat ja hidas valssi sekä sunnuntaina rumbabolero ja fuusiotango. Kussakin treenisalissa oli yhtä aikaa kolme opettajaa, joista yhdellä oli vetovastuu, mutta kaksi muuta osallistuivat koko ajan aktiivisesti opettamiseen mm. lisäkommemteillaan ja vi-se-vinkeillään sekä antaen spontaanisti tai pyydettäessä myös henkilökohtaisia neuvoja tanssijoille ja tarvittaessa toimien ekstraviejinä.

Ensimmäisenä aamupäivänä osallistuin Marin, Jarnon ja Sannun vetämään Hitaat-treeniin. Lähes puolet 2,5 tuntia kestäneestä treenistä treenattiin tekniikkaa ilman paria eli hiottiin hidasta askelta ja treenattiin tasapainoa. Ehkä yksintreenausta oli niin paljon siitäkin syystä, että salissa oli yllättävän vähän paria vaihtavia viejiä verrattuna vaihtoseuraajiin.

Viejävajeesta huolimatta Hitaat-osiossa oppi paljon. Treenin päävastuussa oleva ope Mari Kivenvuori muistutti useaan otteeseen, että Hitaat ovat hitaita. Rauhallista, sitkeää ja luovaa tanssia, joka vaatii hyvää tasapainoa ja vartalon kannatusta ja johon koko vartalo osallistuu. Ja jonka elinehto on selkeä vienti ja keskittynyt seuraaminen.

Askel alkaa koukistamalla (ennen liikkeelle lähtöä) tukijalan polvea syvään ja rauhallisesti. Samalla ylävartalo ja lantio alkavat kiertyä voimakkaasti (vastakiertoon), jolloin astuvan jalan puoleinen lantio ja suoliluun harja kiertyvät taaksepäin. Jos pitää kämmeniään nivuksilla, kierto tulee tuntua kämmenissä. Samalla astuva (ylävartalon kiertoa vastakkainen) jalka ojentuu eteenpäin. Seuraavaksi ojennetun jalan jalkapohja astuu kantapään kautta maahan sille kohdalle jolle se ojennettuna yltää. Askelta ei tarvitse venyttää yhtään pidemmälle - toisin kuin tangossa usein tehdään. Lopuksi vartalon paino siirretään uuden tukijalan päälle ja vartalonkierto rentoutetaan.

Sannun mukaan Hitaissa vartalon paino on päkiöillä, mutta kumpikin tanssijoista seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä nojaa yhtään pariin. Kaikki opettajat korostivat sitä, että Hitaissa ei tarvitse olla koko ajan vartalokontaktissa, vaan etäisyyttä pariin vaihdellaan fiiliksen, liikkeen ja musiikin mukaan. Välimatkaa säätelee pääosin viejä.

Lopuksi opetettiin ihana, Hitaisiin sopiva ”lempeä” otso. Siinä viejä siirtää seuraajan määrätietoisesti astumaan yhdessä viejän oikealle: viejä astuu oik jalalla suoraan oik sivulleen ja seuraaja vas jalallaan vas sivulleen. Viejä ohjaa seuraajan astumaan pidemmän sivuaskeleen kuin viejä itse astu, jolloin seuraaja asemoituu hieman viejän oik puolelle. Askeleen aikana viejä höllää otettaan siten, että parin välille tulee tilaa. Tämän jälkeen nainen astuu oik jalallaan miehen oik puolelle (lähelle miehen oik reittä) ja kääntyy miehen vieressä rauhalliseen ja ”lempeään” otsoon ja palaa vas jalalla takaisin miehen eteen. Otson aikana mies astuu vas jalalla taakse ristiin omalle oikealleen. Otsoa tehdessään nainen voi hyvin irroittaa vas kätensä ja koristella sillä tanssiaan.

Herkullinen Hitaat-treeni, josta sain paljon käyttökelpoisia apukeinoja omaan tanssiini. Paljon teknisiä pikkuvinkkejä.

Rumbaa ja valssia

Kasnäsin tanssileiri (täällä) jatkui sunnuntaina rumballa ja hitaalla valssilla.  Lopuksi olisi ollut vielä 1,5 tuntia fuskua, mutta päätin jättää sen väliin ja lähteä ajamaan kohti Helsinkiä ehtiäkseni kotiin ennen täyspimeää.

Rumbassa Kimmo kehotti minua tanssimaan kauempana tanssiparista, jotta molemmilla on parempi tila tehdä omia liikkeitään. Kimmo opetti pari uutta kuviosarjaa, joista käyttökelpoisin minusta oli seuraava lyhyt juttu: Naisen kädenalituksen jälkeen molemmat astuvat avaukseen, jolloin naisen vas jalka on edessä ja oik jalka takana (nopea). Tästä nainen astuu takaisin vas jalkansa päälle (nop-) ja samalla kääntyy vas jalan päkiän päällä myötäpäivään miehen kautta ympäri vetäen oik jalan kyytiin (-pea). Tämän jälkeen nainen on miestä kohti - samoin mies naista kohti - ja astuu oik jalalla oikealle (hidas) ja lopuksi nopnopit kääntyen sivulle.

Edellä kuvatun kuvion aikana mies tekee normaalin avauksen (NN), palaa vas jalan hitaalla naista kohti ja lopuksi tekee naisen kanssa nopnopit kääntyen sivulle.

Hitaassa valssissa Kimmo muistutti, että ykkösaskel astutaan suoraan menosuuntaan - vartalo suorassa, ei mitään sivutaivutuksia eikä -venytyksiä - vain tutut vartalon myötäkierrot. Vasta kakkosaskeleen aikana toista kylkeä venytetään ”valssimaisesti”.

Aurinkoisessa ja lumettomassa Kasnäsissa ei uskonut että eletään keskitalvea. Ilman allakkaa olisi kuvitellut tanssivansa huhtikuun tai lokakuun puolivälissä. Kaunista ja lämmintä :)

Kuvioita Kasnäsissa

Lauantai ja sunnuntai kuluvat Kasnäsissa TanssiGurun eli Kimmo ja Marika Lasasen tanssileirillä. Treeniä yhteensä yhdeksän tuntia: salsaa, tangoa, buggia, rumbaa, hidasta valssia ja fuskua.

Salsa on edelleen vaikeaa. Kimmo korosti, että salsassa ei ole fuskun tai buggin käsivasteita, vaan kumpikin pitää käsivarret koko ajan rentoina. Nainen seuraa miehen vartaloa.

Lounaan jälkeen jatkettiin tangolla, jossa opeteltiin pari uutta kuviota. Kimmo muistutti, että tangossa ei tarvitse ehtiä joka tahdille - ajoittainen jälkitahti lisää tanssin tangomaisuutta. Kapeat avaukset, joissa Marika entisenä kilpatanssijana kääntää päänsä aina kohti menosuuntaa. HHNN-rytmisen avauksen voi sulkea esim pyörähdyksellä (HH tai NN), josta jatketaan suoraan toiseen avaukseen (NN tai HH). Vastapäivään pyörivässä pyörähdyksessä naisen on tärkeä astua oik jalallaan vahvasti miestä kohti tämän jalkojen väliin.

Lisäksi Kimmo opetti kivan ja pehmeän miehen oikealle (naisen vasemmalle) tehtävän linjan. Tutumpi linja tehdään miehestä katsoen vas puolelle siten, että miehen selkä johtaa. Kimmon opettamassa linjassa alkuun tehdään perusaskel (HHNN), minkä jälkeen mies astuu vas jalallaan ensimmäisen hitaan eteenpäin myötäkierrossa (normaalistihan ykköselle lähdetään vastakierrossa) eli miehen vas kylki ja naisen oik kylki ovat kiertyneenä menosuuntaan. Tämän jälkeen mies astuu oik jalallaan linjan oikealle siten, että nainen astuu vas jalalla vas sivulleen selkä edellä. Molemmat kokoavat jalan linjaan astuneen jalan viereen, minkä jälkeen mies kääntää naisen selän siten, että kun mies astuu vas jalalla takaisin vasemmalle naisen selkä johtaa liikettä. Lopuksi mies jatkaa vas käännökseen. Kiva liike, jossa vahvat kierrot, mutta ei yhtään ylävartalon taivutusta.

Buggi oli yhtä jähmeää kuin aiemminkin. Kimmo muistutti rennoista käsistä, joissa jännitystä vain vastekohdissa. Mies vie vartalollaan, ei käsillä, mutta pysäyttää ja kääntää naisen liikettä tarvittaessa myös käsillään. Nainen jatkaa matkaansa suoraan miehen ohjaamaan suuntaan, kunnes mies pysäyttää hänet.

Kasnäsiin kestää Helsingistä ajaa kolme tuntia, ja myöhästyin rutkasti ensimmäiseltä salsatunnilta. Ehkä tämäkin vaikutti siihen, etten saanut otetta salsasta. Muutenkaan treenipäivästä ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin yleensä. Myöhästymiseni lisäksi tähän vaikutti varmaan se, että päivän kolmesta tanssista vain yksi eli tango kuului suosikkeihini.

Onneksi huomisaamu alkaa rumballa - toisella lempparillani. Sitä odotellessa.

Pikkujoulutangot

Marraskuun viimeisenä lauantaina eli ”virallisena” pikkujoulujuhlapäivänä oli Filpusten tämän vuoden viimeiset tangotreenit Käpylässä. Paljon porukkaa, joista puolet paria vaihtamattomia ”tehotreenaajia”. ”Vapaat” viejätkin olivat yllättävän osaavia - ainakin pääosin.

Merja ja Kari tulivat paikalle hieman myöhässä suoraan lentokentältä. Liekö tämä vaikuttanut vai mikä, mutta tämän kertainen viiden tunnin tehopäivä ei aivan täyttänyt odotuksiani, jotka Filpusten oppiin mennessä ovat aina korkealla.

Päivän teema oli musiikin tulkinta. Hieman hämmennyin, kun Merja lähestyi tangomusiikkia aika eri tavoin ja jotenkin suurpiirteisemmin kuin esim. Lasasen Kimmo, joka usein perustreenien lopussa esittää hetken näkemyksiään siitä miten musiikin erilaiset kohdat kutsuvat liikkumaan/tanssimaan. Ainoa mitä minulle lauantaisista Musiikin tulkinta -vinkeistä jäi mieleen, oli se että tiettyihin tangokappaleisiin ei sovi tangon perusaskel, ja silloin on keksittävä jotain muuta ja unohdettava tangon HHNN-perusaskel. Eli rikkoa perusrytmiä ja/tai tanssia esim. pelkillä hitailla askelilla. Lisäksi Merja suositti täyttämään fraaseja lyhyillä linjoilla ja painon siirroilla.

Musiikin tulkinta -teeman lisäksi Kari muistutti, että suomalainen lavatango on ns. vahvaa tangoa. Selvimmin tämä ilmenee siinä, että joka askeleelle vauhti ja voima lähtee tukijalalta ja siinä, että kun vartalon paino on siirretty uudelle tukijalalla, vanha tukijalka kootaan nopeasti uuden viereen - ilman että vartalon liike kuitenkaan pysähtyy.

Etenevissä pistoissa pari pyörii ikäänkuin välissään olevan putken ympäri ”toisiaan kohti”. Sisäringissä olevan on astuttava aina lyhyt askel, jotta ulkorinkiläinen pysyy perässä. Vauhti askeleeseen otetaan vuoron perään, myös seuraaja. Pyörivää askelta seuraavan askeleen annetaan vain ”tipahtaa” maahan, eikä yritetä astua pitkää askelta.

Pikkupettymyksestä huolimatta odotan innolla Filpusten ensi kevään tangokurssien sarjaa, jolle olen jo ilmoittautunut. Tuntuu, ettei mikään estä minua kulkemasta tangotreenistä ja -tanssista toiseen.

Tangobolero

Kaksipäiväisen tangoleirin helmi oli piilotettu viimeiseksi - Juhani Tahvanaisen ja Tytti Ariman tangobolero. Tangobolero on (rumba)bolero-musiikkiin tanssittavaa fuusiotanssia, jossa tanssitaan pääosin letkeitä rumbakuvioita yhdistellen niihin rohkeasti arkkutangon ja vanhan tangon kuvioita, kuten otsoja, boleoita ja salmiakkeja.

Juhani aloitti rumbaboleron tanssimisen seuraavasti: Nainen astuu avo-otteessa rumban hii-das, nopea,nopea -askeleen vas sivulle painottaen hii-das -askelta tavallista pontevammin. Tämän jälkeen naisen oik jalan hii-das -askeleella mies vetää naisen vartalo-otteeseen ja heijaa naista ensin oikealle (N) ja sitten vasemmalle (N).

Seuraavaksi nainen astuu vartalo-otteessa uudestaan hii-das,nopea,nopea -askeleen vasemmalle, minkä jälkeen aloitetaan salmiakki-kuvio, jonka nainen aloittaa astumalla oik jalalla ristiin eteen (H) jatkaen vas jalalla eteen (N), oik jalalla oik sivulle (N) ja vas jalalla ristiin taakse (H), oik jalalla taakse (N) ja vas jalalla vas sivulle (N).

Tämän jälkeen nainen joko aloittaa saman salmiakki-kuvion uudelleen astumalla oik jalalla eteen ristiin (H) jne tai kääntää eteen astutun oik jalan ristiaskeleen hitaaksi ja ”lempeäksi” otsoaskeleeksi (H) ja astuu vas jalalla takaisin miehen eteen (H) ja vetää oik jalan vas jalan viereen. Ja lopuksi nainen astuu oik jalalla nopnopit taakse (NN).

Puolentoista tunnin aikana Juhani ehti opettaa useamman muunkin mukavan kuvion, joissa sekoitettiin rumbaa ja arkkutangoa. Mutta mukavinta oli se, että sain monta kertaa tanssia Tytin osaavassa ja nautittavassa viennissä. Opin ja nautin!!

Tangobolero puri kerrasta. Rakastan rumbaboleroa, joten enhän voi kuin rakastaa tangoboleroakin :):)

Wanhaa tangoa

Sunnuntaina Kievarissa jatkettiin vanhalla tangolla Juhani Tahvanaisen ja Tytti Ariman kanssa. Osaavimmat parit eivät osallistuneet parinvaihtoon, joten vaihtoringissä oli pääosin tanssijoita joiden vanhatango oli alkeis- ja alkeisjatkotasoa, lukuunottamatta yhtä osaavaa naisviejää. Tämä sopi hyvin minulle, sillä minun vanhan tangon taitoni ovat vasta heräilemässä.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut pari kertaa vanhan tangon opissa sekä Tahvanaisella että Kärnän Pirjon ja Astikaisen Maijan tunneilla. Näillä kerroilla en ihastunut ko tanssiin, enkä sen jujua oikein äkännyt. Tämän takia osallistuin Tahvanaisen sunnuntaiseen tangopäivään epäluuloisena ja innottomana. Yllätyinkin suuresti kun tunsin saavani kiinni vanhan tangon juonesta, ja aloin jopa ihastua siihen :):)

En tiedä mitä Juhani oli etukäteen suunnitellut, mutta seurattuaan hetken meitä oppilaita hän - minun onnekseni - aloitti vanhan tangon opetuksensa alkeista - ja pysyi koko kolmetuntisen kurssin ajan aika perusasioissa. Ehkä tämä oli yksi tekijä, joka tällä kertaa helpotti minua pääsemään kiinni vanhan tanssin jujusta. Toinen tekijä lienee se, että olen tangotaipaleellani pidemmällä kuin aiemmille vanhan tangon kursseille osallistuessani - ja kykyni omaksua tangoa kuin tangoa on parantunut. Ja ehkä myös Tytin aktiivinen osallistuminen opetukseen niin viejänä kuin ”apuopettajana” helpotti uuden tanssin omaksumista.

Moni kurssilainen sai Tytiltä tanssin lomassa henkilökohtaisia korjausehdotuksia omaan tanssiinsa. Kiitos niistä. Kerran tanssirinki meinasi jopa pysähtyä, kun useampi seuraaja kerääntyi Tytin ympärille kuuntelemaan hänen vinkkejään seuraajan tanssiasennosta.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorina. Mies seisoo suorassa ja nainen seisoo hänen edessään siten, että parin jalkaterien väliin jää noin 10 senttiä. Nainen nojaa peppu tiukkana kevyesti miehen rintaan. Mies asettaa oik kätensä kyynerpäästä taivutettuna kyynervarsi hieman alaviistoon lähes suoraan eteensä - kainalossa vain pieni (5 cm) hajurako - siten, että miehen kyynervarsi koskettaa tukevasti naisen vas kylkeä. Miehen oik käsivarren merkittävä tehtävä on tukea naista siten, ettei tämä etenkään haastavissa käännöksissä ajaudu miehen kainaloon. Miehen oik käden sormet ovat rentoina - jopa velttoina - eivätkä välttämättä edes kosketa naisen selkää.

Nainen nostaa vas kätensä miehen oikean käsivarren yli siten, että naisen olkavarsi nojaa miehen oik olkavarteen ja naisen käsivarsi on rentona miehen keski/yläselässä (tai vaihtoehtoisesti kaulalle kiertyneenä). Miehen vas käsi ja naisen oik käsi ovat kiinni toisissaan ilmavan kevyesti joko naisen olkapään tasolla tai alhaalla lanteiden korkeudella. Miehen käsivarsi hieman pidemmällä naisen puolella kuin perustangossa, mutta mies ei kuitenkaan paina naisen käsivartta tämän olkapään taakse.

Vanhassa tangossa naisen ja miehen olkapäät ovat periaatteessa vastakkain, mutta naisen vas olkapää ja miehen oik olkapää ovat lähempänä toisiaan kuin vastakkainen puoli eli naisen oik ja miehen vas olkapää. Tästä tulee vaikutelma, että naisen ylävartalo olisi hieman ”auki”, vaikka näin ei olekaan. Nainen katsoo samaan suuntaan kuin mies eli omalle oikealleen tai miehen vas olkapään yli - mitä Tytti itse suosii - mutta ei vasemmalle kuten perustangossa.

Helpoimmillaan vanha tango kulkee HNNH-rytmillä. Juhani suositti perusaskeleeksi seuraavaa: Nainen astuu vas jalalla isosti vasemmalle (H), oik jalalla lyhyesti takaisin oikealle (N), vas jalalla lyhyesti vasemmalle (N) - NN-askeleet voi tehdä lähes paikallaan - ja lopuksi oik jalalla pitkälle taakse (H). Minkä jälkeen uudelleen alusta, jolloin vasemmalle astuva vas jalka (H) kiertää oik tukijalan kautta. Periaatteessa lähes jokaisen askeleen voi  astua joko sivulle, taakse tai eteen. Etenkin naisen on tärkeä astua hitaat ja etenevät nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä ja käännöksissä tiukkoina ristiaskelina.

Kuvioissa Juhani kävi läpi mm. mustalaiskäännöstä, jossa mies saattaa viedä naisen joko omalle oikealle tai vasemmalle puolelleen taikka keskelle suoraan itseään kohti. Tällöin nainen jatkaa käännöstä ohittaen miehen itsestään katsoen joko vasemman tai oikean kautta taikka astuu askeleet suoraan miestä kohti.

Vanhaa tangoa tanssitaan mahdollisimman rennosti. Kevyesti svengaten ja rauhallisesti nauttien.

Kievarin tango

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä Äänekosken Kartanon Kievarissa saarijärveläisen Tanssin taikaa -tanssikoulun tangokurssilla. Lauantaina opettamassa oli tanssikoulun omat opet - Riitta ja Lare Pitkänen ja sunnuntaina vanhan tangon old man Juhani Tahvanainen Joensuusta.

Ekana päivänä saatiin tuhti ja mukava annos keskisuomalaista lavatangoa. Ensin puolitoista tuntia vienti-seuraamista, toinen puolitoistatuntinen tekniikkaa ja viimeinen jakso keskittyi kuvioihin. Paikalle oli räntäsateesta ja isänpäiväviikonlopusta huolimatta saapunut runsaat 40 keskitason tanssijaa. Pääosin lähitienoilta - Jyväskylän ympäristöstä, mutta jo lyhyt jutustelu paljasti että minun lisäkseni paikalla oli muitakin pitkämatkalaisia mm. Hesasta, Tampereelta ja Mikkelistä.

Vienti-seuraamisessa Lare korosti määrätietoista vartalovientiä (”munaa”). Ylävartalon kierto lähtee lantioista - ei mitään hartialinjan väkinäistä kiertämistä, ja käsivarret liikkuvat vain ylävartalon liikkeen seurauksena. Naisen vas kyynervarsi lepää miehen olkavarren päällä siten, että kyynerpää asettuu miehen oik kyynerpään ”päällä olevaan kuoppaan” - oma tulkintani Riitan käden asennosta. Molempien molemmat kyynerpäät pidetään koko ajan oman ylävartalon etupuolella ”kuin halaisi isoa kumipalloa”.

Laren tango astuu kolme yhtä pitkää askelta eteenpäin, minkä jälkeen neljäs askel vedetään viereen. Periaatteessa voisi jopa HHNN:n sijaan laskea eteen, eteen, eteen, viereen, jossa kolme eteen-askelta ovat ”hitaita” ja vasta viereen-askel ”lasketaan” nopeana. Tämä saattaa auttaa tangoa karkaamasta nopeilla askelilla epätangomaiseen etutahtiin.

Laren hidas tangoaskel ei pysähdy kun jalka ohittaa uuden tukijalan, vaan uuden tukijalan viereen vedettävä jalka vain hidastaa vauhtiaan tämän kohdalla ja jatkaa matkaansa uutta tukijalkaa hipoen tämän ohi valmistautuen uuteen vauhtiin, joka saadaan uuden tukijalan ponnistuksesta. Taaksepäin astuttaessa Lare neuvoi naisia kääntämään taakse ojennettua jalkaa lonkasta aukikiertoon siten, että vain isovarvas koskettaa maata ennen kuin jalkapohja rullataan maahan.

Kuvio-osuudessa Lare kävi läpi lavalla käyttökelpoisen pitkän vasemman käännöksen ensin HHNNHNNH-rytmillä ja sen jälkeen useilla eri rytmimuunnoksilla. Ja päivän päätteeksi vielä pari muuta pidempää ja mutkikkaampaa kuviosarjaa.

Kuvio-opetuksessa Lare kannusti viejiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa luopumaan opetettujen kuviosarjojen orjallisesta nuodattamisesta ja tanssimaan omaa tanssiaan - musiikkia ja tunnelmaa kuunnellen ja yrittäen ilmentää näitä liikkeissään. Tietty tämä vaatii jo aika taitavaa vientiä, jotta seuraajalla on edes mahdollista yrittää pysyä tällaisen luovan viejän matkassa. Ja myös seuraajalta kykyä antautua musiikin tunnelmaan. Ja tietty hyvää seuraamista :):)

Tällöin parhaimmillaan tangossa yhdistyy musiikki, liikunta ja luovuus sekä ilo, hauskuus ja läheisyys ihanaksi soljuvaksi sopaksi. Ja jokainen soppa on erilainen, mutta ainutlaatuinen elämys. Älä pelkää itseäsi, äläkä toista - äläkä vaadi liikaa itseltäsi tai pariltasi :):)

Yks et kaks kol

Viikonloppuna olin espoolaisen TanssiGurun järjestämällä viikonloppuleirillä hotelli Nuuksiossa Siikajärven rannalla. Salillinen tuttua porukkaa ja mukavat opettajat Marika ja Kimmo Lasanen.

Lauantaina treenattiin mm. hidasta valssia ja rumbaa. Valssissa keskityttiin pääosin parin haastavan kuvion opettelemiseen. Mukavin kuvio oli sarja, joka sisälsi kaksi neliaskelista kohtaa: yks et kaks kol, joista ”yks et” yhdessä vastaa tavallisen yks,kaks,kol-rytmin ykköstä.

Nainen aloittaa ko kuviosarjan oik käännöksellä astuen vas jalalla taakse vas sivulle (yks) ja jatkaa oik jalalla eteen miestä kohti (et). Sitten nainen astuu vas jalalla kapeaan avaukseen miehen vas rinnalle (kaks) ja lopuksi oik jalalla taakse (kol). Sekä yks- että et-askel pysytään matalalla ja päkiälle noustaan vasta kaks-askeleella laskeutuen kol-askeleelle takaisin alas. Tämän jälkeen nainen astuu miehen etupuolella keinuaskeleen: vas jalka eteen (yks), oik jalka eteen ja samalla käännytään päkiän päällä miehen kautta ympäri 360 astetta (kaks) ja lopuksi astutaan takaisin vas jalan päälle (kol). Tämän jälkeen mies kääntää naisen naisen tämän käden alta myötäpäivään ympäri kahdella askeleella (yks,et) ja kaks-askeleen nainen astuu sivulle vetäen toisen jalan viereen (kol) ja päätyen perusasentoon paikallaan kääntyneen miehen eteen.

Rumbassakin opimme kivan ja käyttökelpoisen uuden kuvion, jonka saimme onneksi videolle. Sen lisäksi treenasimme veto-työntövasteita, mikä oli yllättävänkin vaikeaa. Käsivasteen takia Kimmo suosittaa pitämään solmukäsiä siten, että naisen kämmen on miehen kämmenessä ja sormet mukavasti miehen peukalon ja muiden sormien välissä.

Treenien välissä pääsimme hotelli Nuuksion ravintolaan - puoleltapäivin lounaspöydän ääreen ja iltapäivällä pullakahveille. Kiva päivä kivassa joukossa.

Argentiinan mausteita

Pirjo Kärnän tanssikoulu järjestää kymmenen kerran tangokurssin, jossa tangoa laajennetaan fuusiotangon suuntaan lisäämällä siihen vaikutteita argentiinalaisesta tangosta. Opettamassa on Pirjon tunneilta tuttu energinen Susa Matson. Kurssi alkoi tällä viikolla ja se järjestetään keskiviikkoiltaisin Vantaan Puistokulmassa.

Ensimmäisenä keskiviikkona paikalla oli runsaasti innostunutta väkeä ja vaihtorinkiin saatiiin lähes tasaparit. Alkuun treenattiin hetki tangon perusaskelta, mutta nopeasti siirryttiin argentiinalaisen eli arkkutangon perusteiden harjoitteluun.

Tanssiasennosta ei vielä puhuttu, ja Susa toivoi meidän alkuun harjoittelevan tanssimalla parin kanssa hajuraolla. Illan aikana asennosta paljastui kuitenkin jotakin. Tanssitaan tissit koko ajan paria kohti ja mahdollinen vartalokontakti on rintalastan alaosassa. Otsat yhdessä, ja naisen pää voi olla joko naisen vasemmalle tai oikealle. Asento on perustangoa kapeampi - mies pitää olkavartensa huomattavan lähellä kylkiään. Naisen vas käsi voi olla ylhäällä perustangon tapaan tai roikkua alempana, jolloin nainen puristaa kevyesti kämmenellään miehen oik olkavarren keskiosasta ikäänkuin takakautta ja kyynärpää roikkuu miehen kyynärpään ulkopuolella.

Susa opetti arkkutangon perusaskeleen seuraavasti. Nainen astuu vas jalalla eteenpäin (H), oik jalalla oik sivulle ja vetää vas jalan painottomana oik jalan viereen (H). Seuraavaksi ensin vas jalalla ja sitten oik jalalla ohiaskel taaksepäin menosuuntaan (NN). Tämän jälkeen nainen vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen laskien vas jalan jalkapohjan hitaasti maahan ja siirtää vartalon painon eteen ristiin tulleen vas jalan päälle (H). Seuraavaksi nainen astuu oik jalalla taakse (H) ja vas jalalla vas sivulle (N), vetää oik jalan vas jalan viereen (N) ja siirtää vartalon painon oik jalalle.

Jos arkun perusaskeleen liittää perustangoon ns. fuusiotangossa, niin silloin perusaskel kannattaa aloittaa toisesta hitaasta eli askeleesta, jonka nainen astuu oik jalalla oikealle sivulle. Tämä siksi, että naisen aloittava jalka perustangossa on oik jalka, mutta arkkutangossa vas jalka ja vasta kakkosaskel astutaan vas jalalla. Jatkossa pitää vielä varmistaa, tehdäänkö liitos näin ??

Ekalla kerralla tehtiin myös neliöaskelta, missä on elinehto että kumpikin pystyy vartalollaan viestittämään parilleen, kumman jalan päällä hänen vartalonsa paino on. Tärkeä on tajuta, että vartalon paino on aina selkeästi jommalla kummalla jalalla, ei molemmilla. Neliön kulmissa liikettä jatkava jalka voi joko vaihtua tai sama jalka voi jatkaa käytyään vain painottomana tukijalan vieressä. Painon siirto ja jalan vaihto tulee tapahtua selkeästi koko vartalon pituudelta eli myös pää liikkuu vartalon jatkeena. ”Vinkkejä” voi aistia mm. siitä, että jos vartalon paino ei vaihdu jalalta toiselle, viejä pysyy yleensä ylhäällä kylki venytettynä. Jos paino siirretään toiselle jalalle, viejä usein hieman niiaa polvista ja heijaa vartalonsa toiseen suuntaan. Eli arkkutango vaatii todella rauhallista ja selkeää painon siirtoa ja vartalovientiä sekä keskittynyttä ja tarkkaa seuraamista.

Tosi kiva ja selkeä tunti. Ekaa kertaa sain hieman kiinni siitä, miten arkun perusaskel periaatteessa pitäisi tehdä. Toki tajuan, että nautittava arkkutango on luovaa ja täynnä tunnetta, eikä silloin ajatella perusaskelta. Minun tapani oppia lähtee kuitenkin perusaskeleen kautta ja vasta sen opittuani pystyn relaamaan ja keskittymään perusaskeleen ”unohtamiseen”.

Kiitos Susa ja Pirjo - varmasti tavataan seuraavien tangoiltojen merkeissä.

Tangojalka rullataan

Aurinkoinen syyskuun lauantai kului sisätiloissa, mutta yhtään ei harmittanut. Sain olla lempitanssini - tangon - parissa ja treenata mukavien ja osaavien opettajien - Merja ja Kari Filpuksen - ohjauksessa yli viisi tuntia. Käpylässä oli Helsingin tanssikurssien jo perinteeksi muodostuneiden filpustreenien tämän syksyn kolmas päivä.

Yli puolet paikalla olleista harjoitteli vakiparinsa kanssa vaihtamatta paria. Vaihtoringissä oli kymmenkunta viejää ja 10+3 seuraajaa eli kolme ”ylimääräistä” naista johtuen viime hetkien peruutuksista. Yleensä Helsingin tanssikursseilla on tasaparit, koska monista muista kursseista poiketen niille pitää ilmoittautua etukäteen ja kursseille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä saman verran seuraajia ja viejiä. Kymmenestä vaihtoviejästä vain kolme oli mielestäni jatkotasoa, muut enemmän tai vähemmät alkeisjatkolaisia. Alkuun tämä harmitti minua kovastikin. Vähitellen joukosta kuitenkin löytyi ne viejät, joiden kanssa oli mukava tanssia - puolin ja toisin - ja heitä odotellessa selvisin huumorilla myös muiden viejien kanssa :):)

Tykkään siitä, että kurssitasosta riippumatta Merja ja Kari kertaavat aina alkuun tangon perusjuttuja. Taas askellettiin pitkä tovi pelkkiä hitaita perusaskeleita ympäri salia. Tukijalalta ponnistaen ja vastakierrolla, joka kiertyy suoliluiden ja tissien välistä hartioiden kiertyessä vain mukana. Hartiat, kädet ja rintojen yläpuoli tietoisen rentoina. Kari painotti, että ei kannata astua pitkiä, äärimmilleen venytettyjä askeleita - ennemmin pysytellä luonnollisissa ja rennoissa askelissa.

Vakioissa vartalon painopiste pidetään alhaalla ”tanssitaan maata kohden”, mikä välillä tai usein on yllättävän vaikeaa. Hitaille askelille viejän tulee aina valmistautua: aloittaa mm. vartalon vastakierto tukijalan päällä ennen askeleen ottamista, ja vasta sen jälkeen astua eteenpäin. Eli valmista ja liiku, valmista ja liiku. Tämä on myös seuraajalle tärkeä merkki viejän aikeista eli edellytys toimivalle vienti-seuraamiselle.

Merjan ja Karin tangossa korostuu sähäkkyyden muutokset - hitaat astutaan hitaina ja nopeat nopeina. Tärkeää on kuitenkin tajuta ja sisäistää kropassaan se, että myös nopeat askeleet astutaan ajatuksella ja maaduttaen selkeästi jokaikinen nopeakin askel. Myös nopeissa askelissa pitää joka askeleella ehtiä painaa koko jalkapohja maahan. Nopeita askelia ”rauhoittaa” myös se, että seuraaja ei karkaa viennistä, vaan odottaa viejän merkkiä liikkua. Nopeissa askelissa ei nopeudesta huolimatta saa tulla kiireen tunnetta. Eikä näkyä kiirehtimistä.

Sähäkkyyden muutoksia ja tanssin tangomaisuutta voi korostaa mm. sillä, että pidentää/pidättää toista hidasta askelta, joka astutaan ennen nopeita askelia. Joissakin teksteissä tämä on ilmaistu seuraavasti: Hidas, hidas+, nopea, nopea.

Askeltamisen ohella opittiin myös useampi kiva kuvio. Ehkä kivoin oli kuvio, joka alkoi avauksella (HH) ja kahdella nopealla eteenpäin (NN). Tämän jälkeen kuvio jatkui neljällä hitaalla askeleella siten, että mies kääntyy naisen eteen tämän vas kyljen kautta selkä menosuuntaan ja nainen jatkaa oik jalalla eteenpäin menosuuntaan miestä kohti (H) - miehen peruuttaessa. Tämän jälkeen vas jalalla edelleen menosuuntaan mutta kohti miehen vas kylkeä (H), vielä oik jalan päälle otsokäännökseen (H) ja paluu takaisin miehen eteen vas jalalla (H). Sitten stop-askel naisen aloittaessa oik jalalla taakse (N) ja palatessa kääntyen vas jalan päälle (N) ja loppuun kaksi ohiaskelta naisella selkä menosuuntaan (NN). Lopuksi nainen astui oik jalalla oikealle (H) ja teki sitten lyhyen linjan vas jalalla vasemmalle (H).

Kun Kari ohjasi seuraajan vain yhteen otsokäännökseen, hän veti naisen otson aikana oman jalkansa yhteen eikä jättänyt haara-asentoon, kuten moni opettaja neuvoo. Taas muistutus siitä, miten monin tavoin tangoa voi tanssia ja opettaa.

Treenien aikana Kari muistutti toistamiseen siitä, että tangossa on tärkeää että jokainen askel - niin eteen- kuin taaksepäin - rullataan tasaisesti jalkapohjaa pitkin siten että lopussa jalkapohja on kokonaan maassa. Näin tehdään jokaisella askeleella! Eteenpäin astuttaessa kantapäältä päkiälle ja taaksepäin liikuttaessa päkiältä kantapäälle. Ja samoin tehdään, kun astutaan pois jalan päältä. Tämä korostuu etenkin naisten taka-askeleessa, jolloin vanha tukijalka irtoaa lattiasta päkiäjohtoisesti kantapää viimeisenä.

Iltapäivän aikana Kari tanssitti kaikkia vaihtonaisia ja antoi kullekin henkilökohtaista palautetta. Minä leijuin pilvissä, kun Kari kiitti kevyttä tanssiasentoani ja aktiivista seuraamistani ja sanoi että kanssani on hyvä tanssia. Oikeaa kättä hän kehotti keventämään ja rentouttamaan entisestään. Tosin jo hetken päästä hän sanoi, että kehujen jälkeen tanssini jännittyi ja vartaloni painopiste karkasi liian korkealle. Että se siitä. Mutta oikealla tiellä ollaan.

Itse huomasin, että kun treenaan tiettyä pitkää kuviota, tahdon herkemmin karata viennistä kun ”tiedän” mitä on tulossa. Sen sijaan kun vapaassa tanssissa en tiedä mitä on tulossa, keskityn enemmän viejän liikkeiden seuraamiseen, ja silloin pystyn paremmin rauhoittumaan siihen että liikun vain viejän ohjauksessa, enkä ennakoi.

Taas tuhti treenipaketti tangoa :):) Eikä kyllästymistä edelleenkään näköpiirissä...

Seuraaja - Odota ja liiku

Lauantaina alkoi jälleen Helsingin tanssikurssien järjestämät Filpusten tangotreenit Käpylässä - kerran kuussa viisi tuntia tangoa. Tai tänä syksynä poikkeuksellisesti kolmena lauantaina treenataan tangoa ja kahtena rumba boleroa ja chachata.

Tällä kertaa paikalta puuttuivat taitavimmat, ”kilpatanssitasoiset” paria vaihtamattomat parit. Liekö samanaikaisia muita kursseja tai kilpailuja? Vai ovatko he ammentaneet loppuun Merjan ja Karin perustanssiopit? Opettajathan joutuvat huomioimaan myös meidät tavalliset lavatanssijat, joten opetusta ei voi säätää kilpailevien parien vaatimusten mukaan.

Alkuun Merja ja Kari kertasivat taas tangon perusjuttuja. Kaikki tanssi ja etenkin tango lähtee tukijalalta - tätä ei voi koskaan riittävästi korostaa. Ja tangon ohiaskelissa jalka kuljetetaan aina tukijalan kautta.

Lisäksi Merja korosti seuraajan tehtäviä. Tärkeintä on odottaa viejän merkkiä ja sen jälkeen liikkua itse aktiivisesti ilman että viejän tarvitsee työntää. Eli: Odota ja liiku! Kari komppasi, että tämä on paitsi tärkeää, myös vaikeaa. Naisen täytyy hahmottaa se hiuksenhieno ero: liikkua aktiivisesti, mutta ei liian aikaisin :):) Koin tämän konkreettisesti, kun Merjan viennissä hän kehotti minua välillä odottamaan ja välillä taas liikkumaan aktiivisemmin. Jos tässä on sanat seuraajille, niin vuosi sitten Kati Koivisto antoi sanat viejille: liikuta itseäsi, älä seuraajaa (täällä). 

Tanssin lomassa Merja kävi muistuttamassa minua siitä, että kiinnittäisin huomiota etenkin nopeissa askelissa hartioiden rentouteen. Hän myös kehotti minua koukistamaan enemmän polvia. Hakiessamme tämän jälkeen parin kanssa yhteistä tanssiasentoa, huomasin että parini on asettunut tanssiasentoon polvet yleensä jo valmiiksi koukussa. Kun korjasimme tilannetta siten, että laskeuduimme yhdessä polvista hieman alas vasta sen jälkeen, kun olimme ensin asettuneet vartalokontaktiin, asettaneet kädet oikeille paikoille ja tarkastaneet tanssiraamin, minunkin tuli koukistuttua enemmän polvista - yhdessä.

Sekä viejän että seuraajan tulee muistaa pitää molemmat kyynerpäänsä vartalon edessä. Etenkin ohiaskelissa ja avauksissa viejän oik kyynerpää karkaa herkästi selän taakse. Myös naisen tulee kiinnittää erityishuomio oik kyynerpäähänsä. Se saattaa antaa herkästi periksi ja karata selän taakse joko siksi että mies työntää sitä liikaa vas kädellään tai nainen ei anna oik kädellään riittävää vastetta miehen vas käteen.

Filpukset opettivat miehen vasemmalle tehtävän linjan. Heidän peruslinjansa tehdään aina joko suoraan sivulle tai miehestä katsoen hieman etuviistoon, ei koskaan taakse tai takaviistoon. Mies lähtee linjaan selkä edellä ja siirrettyään vartalonsa painon linjaan astuneen jalan päälle mies oikaisee kierron, mutta ei kierrä ylävartaloaan yhtään ”yli”. Nainen seuraa miestä ja astuu oik jalallaan oikealle siirtäen vartalonsa painon jalan päälle. Naisen ei tarvitse astua yhtä pitkälle kuin mies, vaan hän voi astua vain esim 2/3 miehen linjasta. Moni muu opettaja on opastanut naista astumaan siten että jalka osuu miehen jalan sisäpuolelle. Eli taas tuli huomattua, että ei ole yhtä oikeaa tapaa...

Mukava ja opettavainen päivä - taas. Useita ohikiitäviä hyviä tanssihetkiä ja onnistumisen tunteita. Ja kiva kun sai Merjalta ja Karilta sekä korjaavaa että kiittävää henkilökohtaista palautetta.

Otsoja ja linjoja

Fuusiotangon teemapäivänä (täällä) Jussi ja Maija Kuosmanen ja Sannu ja Matti Heikkilä kertasivat myös otsojen ja linjojen tekniikkaa. Ja kivasti ja ymmärrettävästi sen tekivätkin.

Yleensä seuraaja tekee otsot - viejän ohjauksesta - joten Sannu seuraajana selosti naisille otson jujuja ja Jussi antoi miehille vientivinkkejä. ”Laiskimmillaan” mies voi ohjata naista otsoihin jopa paikallaan seisten, ainoastaan ylävartalollaan ohjaten, mikä toki vaatii taidokasta vartalovientiä.

Otsossa on tärkeä, että nainen vie vartalon painon kokonaan astuvan jalan päälle ennen kuin hän lähtee kääntymään otsoon ja että hän astuu seur askeleen vasta kun otso on valmis eli kokonaan kiertynyt. Tangossa etuotsoon astutaan kanta-askeleella, mutta matalalla sellaisella eli varpaita ei nosteta voimalla ylöspäin. (Rumban otsoissa käytetään usein päkiöitä.) Naisen katse ja ylävartalo voivat olla koko ajan miestä kohti, jolloin vain lantio ja jalat kiertyvät. Tai nainen voi kääntää ylävartaloaan ja päätään liikkeen suuntaan, jolloin otso on näyttävämpi ja yleensä myös hitaampi. Otsoja voi tehdä siis hitaasti nautiskellen (HH) tai nopean sähäkästi (NN).

Opettajat opettivat tällä kertaa kolme erilaista linjaa. Ensimmäinen oli ns. habanera, jolla Jussi tykkää aloittaa tangonsa naista tunnustellen. Habanerassa mies astuu vas jalalla taakse naisen seuratessa oik jalallaan. Astuvan jalan polvi koukistetaan ja toisen jalan polvi lähes suoristetaan. Nainen venyttää oik kylkeään kaartuen hieman vasemmalle. Samalla nainen katsoo vas jalkaansa ja taittaa ylävartaloa hieman taaksepäin miehen taittuessa hieman eteenpäin.

Lopuksi opetettiin miehen vasemmalle ja oikealle tehtävät linjat, joita on kerrattu monen muunkin opettajan tunneilla. Linjoissa miehen oik ja naisen vas lantio/kylki eivät saa irrota toisistaan.

Kuosmasten ja Heikkilöiden teemapäivänä opin lisää tangoa -taas. Valtavaan tanssipalapeliin löytyy jokaisella tunnilla ainakin yksi uusi palanen, jolloin kokonaiskuva paranee ja selkiytyy. Aina jaksan kuitenkin ihmetellä sitä, miten uuden äkkääminen on jatkuvasti mahdollista - olenhan kuunnellut ja treenannut lähes samoja asioita kymmeniä kertoja eri opettajien tunneilla.

Tango tulee yhä rakkaammaksi...

Latoromantiikan kahleista

Lauantaina Suomen Tanssistudiot järjesti Vantaan Puistokulmassa viiden tunnin teemapäivän fuusiotangosta - opettamassa Jussi ja Maija Kuosmanen ja Sannu ja Matti Heikkilä. Jussin mukaan fuusiotango on sekoitus suomi-, arkku- ja vanhaatangoa, ja soppaan voi vielä lisätä vaikka rumbaa ja baccataa. Tanssistudioiden esitteen mukaan fuusiotangossa keho ja mieli pyritään vapauttamaan ”latoromantiikan kahleista”.

Paikalla oli liuta taitavia (kilpailevia) kuopiolaisia paritanssijoita, jotka lyhyen alkukierroksen jälkeen tanssivat (ymmärrettävästi) etupäässä oman parinsa kanssa. Täten osallistujista vain vajaa puolet lopulta vaihtoivat paria. Kun bussipysäkillä aina hetken ehti seurata muita tanssijoita, näki miten valtavasti kaksi tanssiryhmää erosivat toisistaan. Paria vaihtamattomat taiturit viilettivät tunteella ja taidolla pitkin rauhallisin askelin ympäri salia musiikista ja toisistaan (pääosin) nauttien ja tehden mm. tyylikkäitä otsoja ja näyttäviä linjoja - lähes täydellisiä fuusio-osaajia :):) Samaan aikaan me perustanssijat yritimme sinnikkäästi etsiä toimivaa vartalokontaktia ja yhteensopivia askelia tiheästi vaihtuvien, hyvinkin eritasoisten tanssahtelijoiden kanssa.

Opetus oli mielestäni jatkotasoa, ja vaati vähintään suomitangon hyvää osaamista ja etenkin vienti- ja seuraamistaidot olivat kultaakin arvokkaampia. Eikä pahitteeksi olisi ollut hyvät perustaidot arkku- ja/tai vanhastatangosta, mitkä minulta puuttuivat - ja se selvästi haittasi seuraamistani. Mielestäni netissä hieman virheellisesti viikonloppukurssia mainostettiin ”Sopii kaikille!”.

Jussi korosti että tärkeintä on tanssia tunteella parin kanssa yhdessä fiilistellen antaen musiikin viedä. Ja siinä se on - hyvä tango, fuusiolla tai ilman. Fiiliksen mukaan voi vaihdella niin etäisyyttä pariin, vartalokontaktin kohtaa kuin tanssin korkeutta. Sannun mukaan suomitangossa vartalokontakti on reiden puolivälistä tissien alapuolelle, mutta sekä arkku- että vanhatangossa kontakti on lyhyempi ja korkeammalta: kummankin ”oikeat vatsat” tanssivat keskenään. Ja suomitangoa tanssitaan mieluusti matalalla, mutta sekä arkku- että vanhaatangoa polvet lähes suorina.

Jussi myös muistutti viejiä pitämään oik kätensä naisen selässä höyhenen kevyenä. Ja solmukädetkin ovat vain koriste - ei puristusta, ei heijaamista eikä vientiliikkeitä. Minun murheenkryynini on etenkin jännitystilanteissa oik olkapääni ja oik käsivarteni, joka pyrkii jännittymään ja nousemaan. Tästä eräs hyvä viejä taas huomautti ystävällisesti.

Musiikin tulkinnasta Sannu muistutti, että tangomusiikki koostuu kahdeksan iskun jaksoista. Perus HHNN-askellus kestää kuusi iskua H(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku), joten 2 iskua jää ikäänkuin käyttämättä. Nämä 2 iskua täytetään tauolla!! Tanssissa muutenkin askelten nivelkohdat ja tauot ovat jopa tärkeimpiä kuin itse askeleet. Askeleethan ovat ”vain” kävelyä :):)

Suomitangossa ”täyteläinen” kahden iskun tauko pidetään neljän askeleen (HHNN) ja kuuden iskun lopussa. Tänä aikana voi esim koota viimeisen askeleen hitaasti tai hitaalla vartalon kierrolla valmistautua seuraavaan perus HHNN-askellukseen tai tehdä pienen linjan. Arkkutangossa tämän ”täyteläisen” kahden iskun tauon voi pitää ensimmäisen hitaan askeleen - nainen astuu vas jalalla vasemmalle - jälkeen eli H(2 iskua), tauko(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku) ja vanhatangossa kahden hitaan askeleen - nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H) ja vas jalalla vas sivulle (H) - jälkeen eli H(2 iskua), H(2 iskua), tauko(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku).

”Elävistä” tauoista puhuessaan Sannu muistutti, että välillä on tarpeen tanssia perustangon askelia välittämättä musiikin kahdeksasta iskusta. Vaihtelu virkistää tässäkin. Usein käy puuduttavaksi tanssia koko kappale huomioiden liian tarkasti edellä mainittu musiikin 8-iskuisuus.

Jos/kun arkkutangossa nainen astuu nopeat askeleet ristiin, hän astuu ensin oik jalalla taakse jättäen painon päkiälle. Tämän jälkeen hän vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen siten, että vartalon paino on vas jalalla. Tällöin takana olevasta oik jalasta vain päkiä, mutta edessä olevasta vas jalasta koko jalkapohja on maassa.

Tässä osa lauantaina annista. Sunnuntaina opet jatkavat täydentämällä fuusiotangoa vielä rumban ja baccatan kuvioilla, mutta tämän minä jätän suosiolla väliin.