Olin viikonlopun Tampereella toista kertaa järjestetyllä (perinteisellä) Nääs-tanssileirillä, joka järjestettiin tamperelaisen tanssiseura Hurmion saleilla Tesomassa. Opettajina olivat Sannu ja Matti Heikkilä, Mari ja Jarno Kivenvuori sekä Matleena Haapalainen ja Samuli Kalliala. Heistä vain Sannu ja Matti olivat minulle ennestään tuttuja.
Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksi 2,5 tunnin jaksoa opetusta - tasoina alkeisjatko ja jatko. Osallistuin neljään jatkotason treeniin: lauantaina hitaat ja hidas valssi sekä sunnuntaina rumbabolero ja fuusiotango. Kussakin treenisalissa oli yhtä aikaa kolme opettajaa, joista yhdellä oli vetovastuu, mutta kaksi muuta osallistuivat koko ajan aktiivisesti opettamiseen mm. lisäkommemteillaan ja vi-se-vinkeillään sekä antaen spontaanisti tai pyydettäessä myös henkilökohtaisia neuvoja tanssijoille ja tarvittaessa toimien ekstraviejinä.
Ensimmäisenä aamupäivänä osallistuin Marin, Jarnon ja Sannun vetämään Hitaat-treeniin. Lähes puolet 2,5 tuntia kestäneestä treenistä treenattiin tekniikkaa ilman paria eli hiottiin hidasta askelta ja treenattiin tasapainoa. Ehkä yksintreenausta oli niin paljon siitäkin syystä, että salissa oli yllättävän vähän paria vaihtavia viejiä verrattuna vaihtoseuraajiin.
Viejävajeesta huolimatta Hitaat-osiossa oppi paljon. Treenin päävastuussa oleva ope Mari Kivenvuori muistutti useaan otteeseen, että Hitaat ovat hitaita. Rauhallista, sitkeää ja luovaa tanssia, joka vaatii hyvää tasapainoa ja vartalon kannatusta ja johon koko vartalo osallistuu. Ja jonka elinehto on selkeä vienti ja keskittynyt seuraaminen.
Askel alkaa koukistamalla (ennen liikkeelle lähtöä) tukijalan polvea syvään ja rauhallisesti. Samalla ylävartalo ja lantio alkavat kiertyä voimakkaasti (vastakiertoon), jolloin astuvan jalan puoleinen lantio ja suoliluun harja kiertyvät taaksepäin. Jos pitää kämmeniään nivuksilla, kierto tulee tuntua kämmenissä. Samalla astuva (ylävartalon kiertoa vastakkainen) jalka ojentuu eteenpäin. Seuraavaksi ojennetun jalan jalkapohja astuu kantapään kautta maahan sille kohdalle jolle se ojennettuna yltää. Askelta ei tarvitse venyttää yhtään pidemmälle - toisin kuin tangossa usein tehdään. Lopuksi vartalon paino siirretään uuden tukijalan päälle ja vartalonkierto rentoutetaan.
Sannun mukaan Hitaissa vartalon paino on päkiöillä, mutta kumpikin tanssijoista seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä nojaa yhtään pariin. Kaikki opettajat korostivat sitä, että Hitaissa ei tarvitse olla koko ajan vartalokontaktissa, vaan etäisyyttä pariin vaihdellaan fiiliksen, liikkeen ja musiikin mukaan. Välimatkaa säätelee pääosin viejä.
Lopuksi opetettiin ihana, Hitaisiin sopiva ”lempeä” otso. Siinä viejä siirtää seuraajan määrätietoisesti astumaan yhdessä viejän oikealle: viejä astuu oik jalalla suoraan oik sivulleen ja seuraaja vas jalallaan vas sivulleen. Viejä ohjaa seuraajan astumaan pidemmän sivuaskeleen kuin viejä itse astu, jolloin seuraaja asemoituu hieman viejän oik puolelle. Askeleen aikana viejä höllää otettaan siten, että parin välille tulee tilaa. Tämän jälkeen nainen astuu oik jalallaan miehen oik puolelle (lähelle miehen oik reittä) ja kääntyy miehen vieressä rauhalliseen ja ”lempeään” otsoon ja palaa vas jalalla takaisin miehen eteen. Otson aikana mies astuu vas jalalla taakse ristiin omalle oikealleen. Otsoa tehdessään nainen voi hyvin irroittaa vas kätensä ja koristella sillä tanssiaan.
Herkullinen Hitaat-treeni, josta sain paljon käyttökelpoisia apukeinoja omaan tanssiini. Paljon teknisiä pikkuvinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti