Tangokävelyä, ilman kuvioita

Männistön treeneissä opettajamme Jyrki Keisala haastoi meidät tanssimaan tangoa ilman yhtäkään käännöstä tai kuviota eli vain askeltamaan tangoa, jota hän nimitti askeltangoksi. Jyrki halusi, että saamme konkreettisesti kokea, että tango voi olla vain (tai myös) läsnäolevaa kävelyä musiikin ohjaamana. Hyvä tango ei hänen mukaansa vaadi monimutkaisia kuvioita. Ja tähän opettajan näkemykseen yhtyivät ainakin lähes kaikki seuraajat :):)

Tunnin alkuun harjoitelimme tangokävelyä soolona. Askel lähtee tukijalalta, myös taaksepäin liikuttaessa eli seuraajalla. Jyrki kertoi, että askeleeseen saa enemmän tangon tuntua, kun ajattelee, että ponnistus lähtee tukijalan kantapäältä, ei päkiältä joka oikeasti eteenpäin astuttaessa irtoaa viimeisenä lattiasta. Tosiasiassahan tangoaskel ikäänkuin rullaantuu jalkapohjaa pitkin. 

Eteen- ja taaksepäin astuttavat askeleet astutaan määrätietoisesti ja suoraan eteen tai taakse, ei epämääräisesti harottaen. Jokaisen askeleen pitää olla myös niin vakaa, että sekä viejä että seuraaja pystyvät halutessaan - tasapainon kärsimättä - pysäyttämään oman liikkeensä jokaiselle askeleelle, myös nopeille. 

Sooloharjoittelun jälkeen asetuimme parin kanssa vakiotanssiasentoon ja viejä alkoi astella musiikkia kuunnellen hitaita ja väliin nopeita askelia eteen, taakse tai sivulle, mutta ei käännöksiä eikä kuvioita. Sen sijaan stop- ja täp-askeleet olivat sallittuja, rytmin muutokset ja painon vaihdot jalalta toiselle jopa toivottavia. Tarkoitus oli että pari löytää yhteisen, hyvältä tuntuvan tavan tanssia ja tulkita soitettavaa musiikkia. Ja yrittää saada jopa vastavuoroisuutta vientiin siten, että myös viejä kuuntelee seuraajaa herkällä korvalla ja aistii, koska tämä haluaa esim. hidastaa, nopeuttaa tai pysäyttää yhteistä tanssia. Jyrki vakuutti, että tämä on mahdollista, kunhan viejä ei nukuta seuraajaa pitäytymällä vain tutussa ja ennalta-arvattavassa HHNN-rytmissä ja kun sekä seuraaja että viejä ovat molemmat koko ajan hereillä ja vahvasti läsnä. 

Tuntui että me onnistuimme, sillä tangokappaleen loputtua Jyrki sanoi että läsnäolon tunne lavalla selvästi voimistui ja tunnelma sähköistyi kivasti. Askeltango tuntui hyvältä ja rauhoittavalta sekä nautittavalta ja läsnäolevalta, eikä yhtään pitkävetiseltä. Yksi kokenut seuraaja kertoi, että hän on tanssinut yhden parhaista tangoistaan astumatta askeltakaan. Tähän minun taitoni ei vielä riitä :):)

Pääasiassa koin seuraavani herkästi viejää, mutta en osannut vielä ottaa väliin viejän roolia enkä kokenut että viejäni olisi sitä ”pyytänyt”, kuten Jyrki toivoi. Ehkä senkin aika vielä koittaa...

Joonaksen ja Alinan hitaat

Keravan Taitokolmio oli saanut vieraakseen Joonas Kainulaisen ja Alina Mustamaan Turusta. Torstain jatkotreeneissä he opettivat hitaita. Valtavasti porukkaa ja lähes tasaparit. Innokasta ja tanssitaitoista väkeä, kuten yleensä aina Taitokolmion jatkotason treeneissä.

Kun tanssikurssin aiheena on ”Hitaat”, koskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Yleensä kuitenkin aina odotettavissa on jotain kivaa ja persoonallista, kuten torstaina Keravallakin.

Joonas aloitti keskivartalon kannatuksesta ja ylävartalon rentoudesta: napa sisään ja lapatuki käyttöön, alaselkä vahvana ja hartiat alhaalla. Hän muistutti naisia taka-askeleesta, jossa myös reisi ojennetaan selvästi taaksepäin menosuuntaan. Näin naisen polvi ei jää miehen askeleen tielle. Ja miehen etuaskeleessa ylävartalo siirtyy eteenpäin astuvan jalan mukana. Vartalon kierroissa Joonas kehotti viejiä maltillisuuteen. Mitä alempana (polvet koukussa) pari tanssii, sitä pitempiä askeleita astutaan. Suorilla polvilla tanssiessa askeleet lyhenevät. Avauksissa nainen voi valita minnepäin katsoo, kunhan muistaa avauksen jälkeen sulkea asennon selkeästi.

Koko kolmetuntisen Joonas ”vain” soitti ihania slovareita ja kehotti porukkaa askeltamaan hitaita ”eri nopeuksilla” musiikin ohjaamana. Joka väliin hän jakeli omia käyttökelpoisia pikkuvinkkejään sekä yleisesti että yksittäisille pareille.

Viejillä oli monenlaisia tyylejä. Alkuun minulla oli yllättäviä vaikeuksia löytää yhteistä tyyliä uuden viejän kanssa, mutta onneksi loppuiltaa kohti tilanne petraantui. Alkuun minulla oli myös oman tasapainoni kanssa ongelmia, mikä puolestaan horjutti molempia tanssijoita.

Joonas ja Alina opettivat pari kivaa kuviota, joista parhaiten mieleeni jäi seuraava otsomainen kiemura. Kuvio alkaa avauksesta, jolloin nainen astuu oik jalalla taakse ja sitten vas jalalla astuessaan kääntyy miehen oik kylkeen. Avauksesta nainen kiertyy kahdella askeleella miehen eteen: astuen ensin oik ja sitten vas jalalla. Ollessaan miehen edessä vas jalkansa päällä nainen kääntyy tämän jalan päällä myötäpäivään ”otson” ja astuu miehen editse oik jalalleen miehen toiselle sivulle. Ja lopuksi nainen astuu kaksi ohiaskelta taaksepäin aloittaen vas jalallaan. Tärkeää on, että nainen pitää etumuksensa koko ajan miestä kohti, vaikka lantio kääntyileekin voimakkaasti vuorossa olevan askeleen suuntaan.

Tykkäsin tosi paljon Joonaksen ja Alinan opetuksesta. He ovat viime syksynä avanneet oman Play-nimisen tanssikoulunsa Turussa, minkä lisäksi he kiertävät yhdessä opettamassa ympäri Etelä-Suomea. Tunnilla oman koulun perustaminen näkyi mm. siinä, että aiemmasta poiketen myös Alina otti selkeästi vastuuta opetuksesta esimerkiksi jakamalla käyttökelpoisia tanssivinkkejä etenkin seuraajille.

Kiva ilta, kiva porukka ja kiva tanssilaji. Eli kiva kohdallaan.

Hitaat on hitaita

Olin viikonlopun Tampereella toista kertaa järjestetyllä (perinteisellä) Nääs-tanssileirillä, joka järjestettiin tamperelaisen tanssiseura Hurmion saleilla Tesomassa. Opettajina olivat Sannu ja Matti Heikkilä, Mari ja Jarno Kivenvuori sekä Matleena Haapalainen ja Samuli Kalliala. Heistä vain Sannu ja Matti olivat minulle ennestään tuttuja.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksi 2,5 tunnin jaksoa opetusta - tasoina alkeisjatko ja jatko. Osallistuin neljään jatkotason treeniin: lauantaina hitaat ja hidas valssi sekä sunnuntaina rumbabolero ja fuusiotango. Kussakin treenisalissa oli yhtä aikaa kolme opettajaa, joista yhdellä oli vetovastuu, mutta kaksi muuta osallistuivat koko ajan aktiivisesti opettamiseen mm. lisäkommemteillaan ja vi-se-vinkeillään sekä antaen spontaanisti tai pyydettäessä myös henkilökohtaisia neuvoja tanssijoille ja tarvittaessa toimien ekstraviejinä.

Ensimmäisenä aamupäivänä osallistuin Marin, Jarnon ja Sannun vetämään Hitaat-treeniin. Lähes puolet 2,5 tuntia kestäneestä treenistä treenattiin tekniikkaa ilman paria eli hiottiin hidasta askelta ja treenattiin tasapainoa. Ehkä yksintreenausta oli niin paljon siitäkin syystä, että salissa oli yllättävän vähän paria vaihtavia viejiä verrattuna vaihtoseuraajiin.

Viejävajeesta huolimatta Hitaat-osiossa oppi paljon. Treenin päävastuussa oleva ope Mari Kivenvuori muistutti useaan otteeseen, että Hitaat ovat hitaita. Rauhallista, sitkeää ja luovaa tanssia, joka vaatii hyvää tasapainoa ja vartalon kannatusta ja johon koko vartalo osallistuu. Ja jonka elinehto on selkeä vienti ja keskittynyt seuraaminen.

Askel alkaa koukistamalla (ennen liikkeelle lähtöä) tukijalan polvea syvään ja rauhallisesti. Samalla ylävartalo ja lantio alkavat kiertyä voimakkaasti (vastakiertoon), jolloin astuvan jalan puoleinen lantio ja suoliluun harja kiertyvät taaksepäin. Jos pitää kämmeniään nivuksilla, kierto tulee tuntua kämmenissä. Samalla astuva (ylävartalon kiertoa vastakkainen) jalka ojentuu eteenpäin. Seuraavaksi ojennetun jalan jalkapohja astuu kantapään kautta maahan sille kohdalle jolle se ojennettuna yltää. Askelta ei tarvitse venyttää yhtään pidemmälle - toisin kuin tangossa usein tehdään. Lopuksi vartalon paino siirretään uuden tukijalan päälle ja vartalonkierto rentoutetaan.

Sannun mukaan Hitaissa vartalon paino on päkiöillä, mutta kumpikin tanssijoista seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä nojaa yhtään pariin. Kaikki opettajat korostivat sitä, että Hitaissa ei tarvitse olla koko ajan vartalokontaktissa, vaan etäisyyttä pariin vaihdellaan fiiliksen, liikkeen ja musiikin mukaan. Välimatkaa säätelee pääosin viejä.

Lopuksi opetettiin ihana, Hitaisiin sopiva ”lempeä” otso. Siinä viejä siirtää seuraajan määrätietoisesti astumaan yhdessä viejän oikealle: viejä astuu oik jalalla suoraan oik sivulleen ja seuraaja vas jalallaan vas sivulleen. Viejä ohjaa seuraajan astumaan pidemmän sivuaskeleen kuin viejä itse astu, jolloin seuraaja asemoituu hieman viejän oik puolelle. Askeleen aikana viejä höllää otettaan siten, että parin välille tulee tilaa. Tämän jälkeen nainen astuu oik jalallaan miehen oik puolelle (lähelle miehen oik reittä) ja kääntyy miehen vieressä rauhalliseen ja ”lempeään” otsoon ja palaa vas jalalla takaisin miehen eteen. Otson aikana mies astuu vas jalalla taakse ristiin omalle oikealleen. Otsoa tehdessään nainen voi hyvin irroittaa vas kätensä ja koristella sillä tanssiaan.

Herkullinen Hitaat-treeni, josta sain paljon käyttökelpoisia apukeinoja omaan tanssiini. Paljon teknisiä pikkuvinkkejä.

Paras viimeisenä

Osallistuin Joensuun viisipäiväiselle tanssiviikolle kolmena päivänä. Viimeisenä päivänä oli Arto Petjalan keskitason Hitaat-treeni, mikä osoittautui tanssiviikon antoisammaksi oppitunniksi.

Väkeä Arton treeneissä oli paljon ja kaikkien iloksi lähes tasaparit. Parinvaihto toimi hyvin ja tunnelma oli alusta lähtien hyvä ja rento. Ope keskittyi pääosin läsnäolon harjoitteluun ja kokemiseen. Arto soitti lähes koko treenin ajan yhtä ja samaa Kyösti Mäkimattilan kappaletta, joka sopi erittäin hyvin hitaiden tanssimiseen. Nimeä en muista, mutta siinä laulettiin ihmisen rikkinäisyydestä ja nähdyksi tulemisesta - ehkä naivia, mutta herkkää ja koskettavaa. (ks. PS)

Arto oli jäsentänyt oppitunnin hyvin ja veti sen läpi innostuneena. Hän tanssi ilman paria, mikä alkuun häiritsi minua kun en nähnyt seuraajan osuutta. Mutta loppujen lopuksi se oli hyvä ratkaisu. Näin ope ei konkreettisesti näyttänyt miten parina keskitytään läsnäoloon, vaan se jäi jokaisen parin omaan harkintaan ja valintaan.

Arto auttoi meitä pienin ”sanallisin” askelin lähestymään paritanssin ydintä. Olemaan lähellä ja päästämään lähelle. Hyväksymään itsemme ja toisemme sellaisina kuin siinä hetkessä olemme. Nauttimaan musiikista, liikkeestä ja yhdessäolosta - yhdessä kulloisenkin tanssiparin kanssa. Rauhoittumaan hetkeen, toisen ihmisen lähelläoloon.

Arton mukaan hitaissa vienti-seuraaminen paranee, kun ajattelee että viejän ja seuraajan selät - ei rintamukset - tanssivat vastakkain. Alkuun Arto pani meidät liikkumaan parimme kanssa oikeasti selkä selkää vasten. Musiikin soidessa meidän tuli liikuttaa toisiimme nojaavia selkiämme yhdessä musiikkia myötäillen, muuten paikallaan pysyen - hakien yhteistä liikettä ja tunnelmaa. Seuraavaksi siirryimme normaaliin tanssiasentoon, jossa tanssimme vain hitaita askelia - ajatellen edelleen että tanssimme toistemme selkiä vieden/seuraten. Pikkuhiljaa etenimme vapaaseen hitaaseen tanssiin - edelleen saman Kyöstin kappaleen soidessa.

Toinen Arton käytännön vinkki hitaiden tanssimiseen liittyi pään asentoon. Jos haluaa (ei Arton ensisijainen suositus) tanssia hitaita päät yhdessä, niin kumpikin pitää selkänsä ja ylävartalonsa suorina ja taivuttaa päätään paria kohti vasta niskasta lähtien. Eli etenkään viejän ylävartalo ei saa valua seuraajan tanssitilaan.

Hotelli Kimmelin tanssisali täyttyi läsnäolosta ja ihmisistä jotka nauttivat tanssimisesta - Joensuun tanssiviikon parasta antia. Kiitos Arto - onnistuit ja me onnistuimme. Nautimme - yhdessä.

Ps. Syyskuun alussa äkkäsin, ettei ko kappale ollutkaan Mäkimattilan, vaan Juha Tapion Kelpaat kelle vaan. Tunnistin Juha Tapion kappaleen kun se soi autoradiossa...

Kyöstin kujeet

Astikaisen Maijan kolmetuntisissa torstaitreeneissä oli livenä laulamassa Kyösti Mäkimattila Samuli Jokisen (haitari) ja Juha Maunun (piano) kanssa. Ja tanssijoita oli enemmän kuin koskaan, ja kuten Maijan erikoisilloissa on tapana Maija oli assistenteineen haalinut paikalle täysmitallisen viejämiehiä. Eli naisetkin saivat tanssia koko illan.

Laulamisen välissä puhelias Kyösti tarinoi, kertoi vitsejä ja lausui omia runojaan - vakaalla ja rauhallisella äänellään. Lähes kolmasosa illasta kuluikin Kyöstin jutusteluun. Mutta ehdittiin me tanssiakin. Sekä Maija että Kyösti kehoittivat meitä tanssiessa keskittymään myös laulujen sanoihin ja sanomaan. Minulle se on edelleen vaikeaa. Eli kun tanssin, niin tanssin, ja jos oikeasti haluaisin keskittyä esiintyjään ja laulun sanomaan, minun pitäisi melkein keskeyttää tanssiminen. Eli en selvästikään ole multitaskaaja, vaikka aikoinaan selvisin viiden lapsen ja mielenkiintoisen työn kanssa mielestäni aika hyvin...

Kyösti-illassa kuunneltiin Kyöstin juttuja ja tanssittiin foksia, fuskua, tangoa, rumbaa, hidasta valssia ja humppaa eli tanssipaikkojen perussettiä. Ilta keskittyi siis tanssiin, ei opetukseen. Tanssin lomassa Maijan assari Timo (joka viime viikonloppuna valittiin vuoden parhaaksi viejäksi) kertoi viejille joitakin tanssijippojaan.

Hitaisiin Timo neuvoi kolme perusjuttua, joilla viejä selviää pitkälle: Astu pitkiä askelia rauhallisesti ja tee vartalonkierrot vasta tukijalan päällä. Ja astu paljon ohiaskelia. Mukaan vielä sitko ja maltti, niin voiton puolella ollaan.

Erilainen treeni-ilta, jota moni oli juhlistanut hieman paremmalla pukeutumisella. Ja Maija oli illan kunniaksi itse leiponut lähes 200 laskiaispullaa. Sanoisinko että aika mimmi :):)

Sylitanssit

Maijan torstain teemana oli sylitanssit, joiksi hän kutsui hidasta valssia, foksia, bluesia ja ns. slovareita. Eli taas tanssittiin jo tuttuun tyyliin (täällä) ensin kaksi soittoa yhtä tanssia, seuraavat pari soittoa toista ja seuraavat kolmatta tanssia - toki vaihtaen tanssiparia soittokappaleiden aikana tavallisten tanssitreenien tapaan. Kurssilaisilta vaadittiin enemmän keskittymistä, kun hitaan tunnelmallisen slovarin jälkeen saatettiin hypätä esim sähäkkään nopeaan foksiin. Mutta useimmilta vaihto sujui ilman ongelmia.

Maijan apuna olivat taas taitavat Timo ja Petra. Tanssin tiimellyksessä paljastui, että treenaajien joukossa olivat myös Timon ja Petran vanhemmat. Oli ilo saada tanssia Petran isän pehmeässä ja osaavassa viennissä, vaikka alkuun askeleeni hänen kanssaan tyystin sekosivat kun sulattelin tätä yllättävää sukulaisuussuhdetta.

Hitaassa valssissa ei torstaina ollut uutta. Joskin itselleni selveni, että naisen kädenalitus lähtee parhaiten liikkeelle oikean käännöksen alun jälkeen, jolloin miehen selkä ja naisen rintamalinja ovat menosuuntaan. Nainen astuu ykkösaskeleen suoraan miestä kohti ja kakkoskolmosella pyörähtää miehen ohjaamana oman kätensä alitse joko myötä- tai vastapäivään. Lopussa naisella on selkä ja miehellä rintamalinja takaisin menosuuntaan. 

Maija kertasi lyhyesti amerikkalaisen valssin askelta. Mies aloittaa astuen oik jalallaan eteen ristiin. Nainen astuu vas jalallaan ristiin oik jalkansa taakse (yks), jatkaa oik jalalla oik sivulle (kaks) ja kääntyy astuen takaisin vas jalalleen (kol). Tärkeää on että kakkosaskeleen jälkeen taaksejäänyttä vas jalkaa ei vedetä oik jalan viereen, vaan jalat pysyvät auki ja kolmoselle astutaan lähes samalle paikalle kuin ykkösaskel astuttiin. Askelilla on tarkoitus edetä, joten naisen on pidettävä huolta, ettei hän jää tamppaamaan paikoilleen. 

Hitaasta ja nopeasta foksistakaan ei uutta. Blues-tanssista Maija muistutti, että blues kuuluu hitaisiin tansseihin ja perusaskellus on sivulle hidas-tap, takaisin hidas-tap ja neljä nopeaa menosuuntaan mieluiten ohiaskelina. 

Vaikeinta kaikille illan tansseista tuntui olevan slovareiden eli ”hitaiden” tanssiminen. Timo korosti yhteistä tunnetta ja hyvää tanssiraamia. Tunneyhteyttä edistää, jos/kun uskaltaa tai viitsii ennen tanssiin lähtöä rauhoittua ja katsoa pariaan silmiin, eikä tanssin tiimellyksessäkään silmiin katsominen - välillä - ole kiellettyä. 

Timo neuvoi viejiä ”hitaissa” tanssimaan ennemmin laulajan melodian ja sanojen aikaansaaman tunteen kuin musiikin rytmin mukaan. Timo kertoi itse aloittaneensa etsimään ”hitaiden” tanssien luonnetta astuen/tanssien pelkkiä hitaita askelia - maltilla ja tunteella - maadoittaen jokaisen askeleen. Hän suosittikin viejiä astumaan enemmän hitaita kuin nopeita askelia ja enemmän ohiaskelia kuin kohtiaskelia - vahvalla tukijalalla ja selkeällä painonsiirrolla. Ja muistamaan, että näennäisestä hitaudesta huolimatta vartalon liike ei ”hitaissa” koskaan pysähdy. Tätä edistää se, jos seuraaja täydentää ja jopa jatkaa viejän aloittamaa liikerataa omalla vartalollaan esim. kahdeksikkoa tehtäessä.

Innostunut ilmapiiri, sopivantasoista opetusta ja paljon tanssittajia. Niistä on hyvä tanssitreeni tehty...

Tasapaino-ongelmia

Olin odottanut Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan Suljetun otteen salaisuudet -erityisiltaa Taitokolmion kesätreeneissä kodikkaalla Männistön lavalla Kellokoskella. Yllättäen jännitys ja tasapaino-ongelmat häiritsivät pahasti tanssiani ja pilasivat nautintoni. Odotetusta illasta jäi pettynyt ja osaamaton olo. Harmittaa...

Osallistuin tammikuussa Hannan ja Jyrkin vetämään vastaavaan treeniin Taitokolmion talvisalilla, ja koin selvinneeni ilman merkittäviä tasapaino-ongelmia, vaikka outoa tuntia etukäteen jännitinkin (täällä). Joten en ollut ollenkaan varautunut maanantaisiin ongelmiin.

Tiedän että keskivartalotukeni ei ikäni ja treenaamattomuuteni takia ole parhaasta päästä. Mutta tavallisesti alkukankeuden häivyttyä ja keskittyessäni vartalon kannatukseen kroppani relaa ja alun mahdolliset tasapaino-ongelmat katoavat. Maanantaina näin ei käynyt, vaan kamppailin koko kolmetuntisen tasapainoni kanssa. Turhauttavaa. Jännittyneisyyteni oli varmaan käsinkosketeltavaa, koska Hannakin tarttui tanssin lomassa yläselkääni ja neuvoi minua rentouttamaan ylävartaloani.

Ja kun koko kolmetuntisen juju oli tanssia omilla jaloillaan miehen ylävartalon viennissä jäntevästi, mutta rennosti. Tuntui, että olin raskas kuin kivireki enkä löytänyt luontevaa tapaa asettua viejän imuun. Tuntui, että jalkani olivat koko ajan miehen jalkojen tiellä vaikka koin nojaavani ylävartalolla mieheen jopa liikaa... Eli kaikki pielessä.

Saattaa olla, että osin ongelmiini vaikutti myös se, että myöhästyin illan alusta kymmenisen minuuttia. Keskittymiselleni on tärkeää, että olen treenipaikalla hyvissä ajoin ja pääsen heti ensi minuuteilla kiinni opetukseen ja kuulen opettajan pohjustuksen alkavalle tunnille. Joten jatkossa ajallaan...

Hanna kehotti etsimään keskivartalon kannatusta siten, että kuvittelee sisäänsä kumipallon hieman navan yläpuolelle. Ja liikkuessaan ajattelee liikuttavansa tätä sisäistä palloa eteen, taakse ja sivulle. Hän myös neuvoi seuraajia ojentamaan jalkansa taka-askeleeseen siten, että lattiaa koskettaa ensimmäisenä isovarvas ja päkiä, minkä jälkeen jalkapohja rullataan maahan. Taka-askeleeseen ei lähdetä varpaat suoraksi ojennettuna, kuten olen kuvitellut. Varpailta rullatessaan seuraaja voi helpommin säädellä askeleen nopeutta ja tarvittaessa jopa pysäyttää liikkeensä.

Jyrki paljasti, että hänen unelmaseuraajansa on kevyt liikkuja, mutta niin jäntevä että kun hän viejänä pysäyttää liikkeen, seuraaja on täysin hereillä ja seuraajan vartalo niin jäntevänä - ei jäykkänä, että seuraaja pystyy vaivatta pysäyttämään hetkessä myös oman etenemisensä. Tällöin viejä saa jännästi tukea seuraajan vartalosta toteuttaessaan parin yhteisiä liikkeitä ja pysäytyksiä.

Mukava ja opettava harjoitus oli sellainen, jossa asetuttiin parin kanssa vajaa metrin päähän toisista - ei vartalokontaktia - ja liikuttiin eteen, taakse ja sivulle viejän ylävartalon ohjauksessa. Hitaita ja nopeita sekaisin. Etenkin ohiaskelissa paljastui, kiertääkö viejä/seuraaja riittävästi ylävartaloaan.

Treeneissä oli kiva ja hyväksyvä tunnelma, ja opet olivat innostuneita ja innostavia sekä kannustavia ja entistä rennompia. Joten jännittyneisyyteni ei olisi pitänyt johtua opetustilanteesta, vaan ennemminkin pintaan pyrki omia sisäisiä mörköjäni.

Ehkä lähdin liian reteesti liikkeelle kuvitellen suureellisesti, että tämähän on minulle tuttua...

Love-ilta

Torstaina Astikaisen Maija oli järjestänyt jatkotason tanssijoilleen iloisen yllätyksen. Pavin vakiotanssitreeneissä Maijan lisänä oli opettamassa Jari Aaltonen Oulusta ja musiikki ei tullut nauhalta, vaan Pavin lavalla oli soittamassa ihkaelävä viisihenkinen Helminauha. Illan Maija oli ohjelmaan nimennyt SuomiLove-illaksi.

Helminauhat soittivat vuorotellen tangoa, hidasta valssia ja ns. hitaita, jolloin tanssittiin hidasta lavafoksia, ”bluesia” tai ”Jarin hitaita”. Jos hitaat tuottavat ongelmia, Jari neuvoi lähtemään liikkeelle astumalla alkuun menosuuntaan kaksi hidasta ja neljä nopeaa askelta - tunteella ja keskittyen. Ja Maija komppasi, että jatsahtavia hitaita voi lähestyä astumalla (naisen askeleet) oik jalka oik sivulle ja vas jalka viereen tap-askeleella ja tämän jälkeen vas jalka takaisin vas sivulle ja oik jalka tämän viereen tap-askeleella. Tämän jälkeen astutaan menosuuntaan kaksi tai neljä nopeaa askelta. Eli blues-tanssia, jolla ei ole paljoa tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa.

Maija ilmoitti illan alussa, että tänään ei opeteta kuvioita, vaan keskitytään musiikin kuunteluun ja tulkintaan. Tango sujui minulta ihan ok, mutta tällä kertaa en löytänyt yhteistä säveltä yhdenkään tanssittajan kanssa, kun soittovuorossa oli hidas valssi. Outoa, sillä yleensä hidas valssi on ollut minulle a piece of cake... Ja hitaissakin oli välillä vaikeuksia, mutta kun suljin silmäni ja keskityin seuraamiseen onnistuin jotenkuten.

Jari muistutti, että vakioissa miehelle tärkeintä on viedä vartalolla ja keskittyä tukijalkaan. Eli ei ajattele että nyt astun vas jalalla eteenpäin, vaan että nyt ponnistan eteenpäin oik jalalla (tukijalka), jolloin eteen astuva vas jalka automaattisesti heilahtaa eteenpäin. Naiselle tärkeintä on pitää paino päkiöillä ja nojata kevyesti mieheen.

Oli kivaa, mutta ennenkaikkea oli hikistä. Oma tanssini ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan vain harvojen viejien kanssa.

Helminauha soitti ihanasti, vaikka en vielä keskittyessäni seuraamiseen pysty samalla kuuntelemaan laulun sanoja. Ehkä sen vielä opin, sillä uskon että sanojen kuunteleminen ja musiikin tarinan ymmärtäminen tuo tanssiin uutta syvyyttä. Sitä odotelessa...

Hitaasti ja sitkeästi

Littoisissa 60+ -treeniryhmässä harjoiteltiin Hitaita. Kun tanssitunnin ohjelmassa mainitaan Hitaat, ei välttämättä tiedä mitä odottaa. Alkuaikoina en edes käsittänyt, mitä Hitaat tarkoittaa (täällä). Nykyään olen jo viisaampi (?) ja Littoisissa Antti-Villen Hitaat olivat tällä kertaa lähinnä hidasta foksia.

Yllättävän paljon lähiseudun yli kuusikymppisiä oli löytänyt Littoisten lavalle, ja useat treenaajista osallistuvat ilmeisesti Sekahaun 60+ -harjoituksiin ympäri vuoden. Keskiviikkona meitä reippaita oli lähes tasaparit.

Antti-Ville opetti ”hitaansa” perusaskeleena miehiä astumaan oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka eteen (N) ja vas jalka eteen (H), oik jalka sivulle (N), vas jalka yhteen (N) eli eteen, nopea, nopea, eteen, sivulle, yhteen. Nainen aloittaa vas jalallaan taakse. Ensimmäiset kaksi nopeaa voi astua joko suoraan menosuuntaan tai ohiaskelina. Ohiaskelilla astuttuna askeleet ovat samat (?) kuin Aaltosen 8-count-tangossa Joensuussa (täällä), vaikka hitaana foksina tanssiessa askelissa ja vartalon liikkeessä on erilainen tanssikieli. Aaltosten muistisääntö askeliin oli ooovvv eli oikea, ohi, ohi, vasen, viistoon, viereen.

Useat hitaat tanssikappaleet koostuvat kahdeksan iskun jaksoista, joihin edellä mainittu hitaan askellus sopii hyvin: hidas (2 iskua), kaksi nopeaa (2 iskua), hidas (2 iskua) ja kaksi nopeaa (2 iskua) eli yhteensä kuusi askelta, mutta kahdeksan iskua.

Perusrytmin opittuaan hitaan tanssin rytmiä voi rikkoa mielinmäärin, esim. HNNHNN tai HHHNN tai HHNNNN jne. Ja tanssi muuttuu entistä mukavammaksi, kunhan viejä osaa viedä ja seuraaja seurata.

Eläkeläisryhmässä tanssi oli kivaa, mutta varovaista. Vartalokontaktia ei pahemmin suosittu, toisin kuin perusryhmissä joissa se on lähes rutiinia. Tekeehän kevyt vartalokontakti hitaista vasta Hitaita isolla hoolla. Hymyilytti, kun yksi viejistä kehoitti minua tiivistämään asentoa ja ymmärsin hänen tarkoittavan vartalokontaktia. Siirryin lähemmäksi, jolloin hän lähes hädissään työnsi minua kauemmaksi ja sanoi: ”Ei näin, vaan näin.” Ja siirsi minut tanssimaan melkein oikeassa kainalossaan, mutta irti hänestä. Jatkoin tanssia hänen toiveensa mukaisesti, vaikka minusta tanssiasento oli enemmän kuin kummallinen.

”Astukaa sitkeää askelta - hitaasti ja sitkeästi - ja säilyttäkää ryhti ja tasapaino, ja olette Hitaiden ytimessä”, muistutti Antti-Ville.

Tanssitunti joka jää mieleen

Viimeinen treeni, johon Joensuun tanssiviikolla osallistuin, oli Bettina Karppisen vetämä foksin perustason tunti. Sen nimeksi oli ohjelmaan merkitty ”Foksia eril. musiikkiin”. Perustasosta huolimatta osallistujia oli laidasta laitaan - niin kokemattomia aloittelijoita kuin osaavia tanssin taitureita ja monentasoista tanssijaa siltä väliltä.

Edes Bettina ei tuntunut tarkalleen tietävän, mitä järjestäjät tai osallistujat kyseiseltä tunnilta odottivat. Mutta se ei Bettinan eikä osallistujien menoa häirinnyt. Ennemminkin tietty epämääräisyys toi Foksia eril musiikkiin -treenituntiin juuri sen toivotun jujun. Spontaaniutta, arvaamattomuutta, hämmennystä ja hämminkiä. Ja sitähän lavatanssikin usein on.

Käytännössä Bettina soitti treeneissä kolmea erilaista foksimusiikkikappaletta ja komensi osallistujat tanssimaan musiikin mukana väliin yksin ja väliin parin kanssa - väliin silmät auki ja väliin silmät kiinni - väliin lähes liikkumatta tiukasti parissa kiinni ja väliin riehakkaasti kaukana parista. Ja vähitellen Bettina sai meidät viimeisetkin heinäseipäät rentoutumaan...

Minusta treeni muistutti enemmän improvisointi- tai pykodraamatuntia kuin tanssituntia. Mutta minun lisäkseni muutkin osallistujat tuntuivat nauttivan - ujosta, pidättyväisestä nuorukaisesta riehakkaaseen tanssitaitoiseen reissumieheen.

Mitään konkreettisia tanssiaskeleita tai -kuvioita tunnilla ei opetettu eikä opittu. Mutta ainakin minä opin muita tärkeitä paritanssiin liittyviä asioita, kuten rohkeutta kohdata omana itsenäni juuri se ihminen, jonka kanssa sillä hetkellä tanssin. Antautua vuorovaikutukseen toisen kanssa ennakkoluulottomasti, pelkäämättä ja häpeämättä. Tai siis tajusin lisää läsnäolon ja kohtaamisen merkityksestä - oppimista asiassa on vielä paljon.

Kiitos Bettina yhdestä tanssileirin vaikuttavimmasta treenitunnista!

Perusaskel hitaisiin

Torstaina Joensuussa jatkettiin Karin ja Merjan hitailla. Heidän hitaansa tarkoitti tanssia, jota lavoilla voi tanssia kun soitetaan hidasta musiikkia, johon ei luontevasti istu tangon eikä perusfoksin askeleet.

Merja aloitti pamauttamalla, että hitaissa ei ole selkeästi opetettavia tai ennalta sovittuja perusaskeleita. Periaatteessa kaikki sopii tai ainakin voi sopia. Eli ei helppoa etenkään minun kaltaisilleni ei-niin-luoville, opituista askelkuvioista tukea hakeville tanssijoille. Eikä ihan aloittelijan juttu, sillä vaatii hyvää vientiä ja osaavaa seuraamista.

Tärkeintä hitaita tanssittaessa on musiikin kuuntelu ja sen tulkinta. Ja tanssiparin huomiointi ja yhteisestä liikkeestä nauttiminen. Ja rentous ja rauhallisuus. Alkuun parin kannattaa vain rauhassa fiilistellä paikalla, saada hyvä yhteys toisiinsa ja aistia tanssikaverin liike ja valmius vartalokontaktin kautta. Pelko pois :):)

Lopulta Kari suostui hieman avittamaan aloittelevia viejiä (ja seuraajia). Hän paljasti, että useimpia hitaita kappaleita voi tanssia toistamalla askelrytmiä: kaksi hidasta ja neljä (rauhallista) nopeaa. Halutessaan näillä voi askeltaa vaikka koko kappaleen. Rauhaa ja tasapainoa tanssiin saa, kun muistaa joka askeleella - myös nopeilla - painaa kantapään maahan. Ja rauhallisuutta lisää, kun muistaa ja ymmärtää astua myös toisen hitaan askeleen korostetun hitaana ja levollisena, eikä pidä kiirettä hidasta seuraaviin nopeisiin askeliin. Etenkin aloittelijalla neljän peräkkäisen nopean askeleen jono altistaa herkästi kiiruhtamiseen sekä itse nopeilla että niitä edeltävällä hitaalla askeleella.

Kokeneemmat tanssijat käyttävät hitaita tanssiessaan paljon vartaloa ja monenlaisia hidastuksia ja näennäisiä pysähdyksiä. Tärkeää on, että vartalon liike ei kuitenkaan kokonaan pysähdy eikä vartalo kovasti heijaa hartioista ylös ja alas - vartalon voimakkaat kierrot sen sijaan ovat jopa toivottuja. Tärkeää on myös astua määrätietoisesti ja selkeästi aina uudelle tukijalalle, ja joka askeleelle kierrättää jalka tukijalan kautta. Eli tuttuja vakiotanssien perusjuttuja.

Lopuksi kokeiltiin HHNNNN-askelluksella vasenta käännöstä, jolloin ensimmäisen kääntyvän hitaan askeleen jälkeen lähdettiin pistoon HNN-askelluksella. Pyöriminen lopetettiin kahteen nopeaan ohiaskeleeseen, jotka nainen otti taaksepäin menosuuntaan.

Hitaissa pääsee pitkälle, kun muistaa maltin ja tunteen. Kyseessähän on tunteikas tanssi nimeltä Hitaat, jossa on tarkoitus nauttia ja fiilistellä tanssiparin kanssa.

Puotilan hitaat

Sunnuntaina Puotilan työväentalolla oli Helsingin Tanssikurssien keski/jatkotason kolmetuntinen otsikolla ”Mausteita hitaisiin”. Kun tanssikurssin ohjelmassa on ”hitaat”, ei koskaan tiedä mitä on odotettavissa. Alkuun en edes hahmottanut, mitä ”hitaat” tarkoittaa (täällä) - en tosin tiedä tiedänkö vieläkään.

Kimmo Luukkosen ”hitaat”-kolmetuntisen alkupuolella harjoiteltiin tanssimaan bluesia (?) ja loppupuolella keskityttiin isoloimaan (?). Molemmat käsitteet olivat minulle tanssin yhteydessä aiemmin tuntemattomia.

Kimmo selvensi, että bluesin tanssimiseen ei tarvita blues-musiikkia. Bluesia voi tanssia monenlaiseen hitaaseen musiikkiin, johon tavanomainen foksi tai tango ei tunnu sopivan - kuten hitaat-nimistä tanssia yleensäkin. Bluesia eikä ns. hitaita ole vakioitu tiettyihin askeliin eikä kuvioihin, joten tanssipari voi periaatteessa tanssia miten haluaa. Kuunnellen ja tanssien musiikkia, kokeillen muista tansseista opittuja kuvioita, käyttäen luovuutta ja pitäen hauskaa - yhdessä.

Blues-tanssi kuuluu siis hitaisiin tansseihin. Bluesille on tyypillistä, että hitaiden askelien väliin liitetään perinteisestä yhdysvaltalaisesta blues-tanssista omaksuttuja ”askel-tap, askel-tap” -askelpareja. Tällöin nainen astuu ensin oik jalallaan oikealle (askel) ja vetää vas jalan voimakkaasti oik jalan viereen täpäten vas jalan päkiällä maahan (tap). Ja sama toisetaan vasemmalle aloittaen vas jalalla. Mies tekee saman askelluksen naisen peilikuvana. Askel,tap-askelluksen ympärille sitten lisätään mitä mielikuvituksellisempia hitaita askelia ja kuvioita. Vahvalla vartalon sykkeellä.

Jos blues-tanssiin haluaa jonkin askelmallin, niin Kimmo opetti seuraavan: Alkuun yllä kuvattu askel-tap (nainen oikealle) ja askel-tap (naisen vasemmalle). Tämän jälkeen neljällä hitaalla astutaan joko eteen, taakse, pivotia, avauksia tai käden alituksia. Vahvalla vartalonkierrolla, joka lähtee lantiosta eikä vain hartioista. Seuraajia Kimmo muistutti pitämään kädenalituksissa kätensä mahdollisimman rentoina.

Viimeisen tunnin aikana Kimmo keskittyi opettamaan vartalon isolointia. Isolointi tarkoittaa itämaisista ja latinotansseista tuttua tapaa liikkua, jossa vartalon eri osia liikutellaan toisistaan irrallisina. Kimmo harjoitutti ylävartalon liikuttamista lantion ja alavartalon pysyessä paikallaan.

Ylävartalon liikuttelua voi itsekseen kokeilla siten, että seisoo hajareisin kädet sivulle ojennettuina ja siirtää ylävartaloaan vasemmalla pitäen vyötärön ja alavartalon paikoillaan. Alavartalon paikallaan pysymistä voi korostaa sillä, että pyrkii painamaan oikeaa jalkapohjaan maahan. Esimerkiksi linjoissa tai taivutuksissa nainen voi isoloiden jatkaa miehen liikettä ylävartalollaan. Kimmon tanssipari Ida kehoittikin seuraajia rohkeasti isoloimaan - jopa liikkeitä vahvasti suurennellen.

Jostain syystä Puotilan hitaat vetivät tällä kertaa vähän väkeä. Etenkin miehiä kaivattiin, mikä Helsingin tanssikursseille on poikkeuksellista - siellä on yleensä aina tasaparit.

Vartalovaste ja lattiatuki

Maanantaina Keravan Taitokolmiossa (täällä) etsittiin suljetun tanssiotteen salaisuuksia Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan opastuksella. Jyrkillä oli kurkunpääntulehdus, joten Hanna vastasi pääosin puhepuolesta. Vaan eipä Jyrki pitkään tuppisuuna malttanut...

Vähän erilainen kolmetuntinen aloitettiin ja lopetettiin pitkällä kokovartalohalauksella vuorossa olevan tanssiparin kanssa. Tunnelman löytymistä edesauttoi opettajien valitsema herkistelymusiikki. Vähitellen halauksesta lähdettiin hakemaan rentoa mutta ryhdikästä, pehmeää mutta tukevaa, omilla jaloilla seisovaa paritanssiasentoa. Tarkoitus oli löytää kummallekin mukava, rento ja luontainen asento. Hanna muistutti koko ajan ”hartiat rentoina”. Yllättävän nopeasti onnistuin rauhoittumaan ja laskeutumaan läsnäoloon ja nautittavaan tanssihetkeen useimpien viejien kanssa.

Viejä ohjaa seuraajaa vartalollaan. Liike lähtee ylävartalosta, jota viejän jalat seuravat. Seuraajan vastuulla on säilyttää imukuppimainen kosketus/vaste parin ylävartaloiden välillä nojaamalla kevyesti koko ajan viejään. Tämä edellyttää hallittua ja vakaata keskivartaloa - molemmilta. Hyvän vartalovasteen kautta niin viejä kuin seuraajakin tuntee parinsa painonvaihdot eli kummalla jalalla toinen kulloinkin seisoo. Vartalovasteen korostamiseksi lähes koko kolmetuntinen tanssittiin ilman solmukäsien otetta. Nainen piti oik kättään miehen lantiolla suoliluun kuopassa, ja mies etsi vas kädelleen sopivan paikan.

Opet kehoittivat viejiä astumaan paljon hitaita askeleita, ja muutenkin rauhoittamaan tanssia. Ja kuuntelemaan musiikkia. Kaikki ylimääräinen ”tahditus”liike käsillä tulee karsia. Halutessaan myös seuraaja voi rauhoittaa parin tanssia rauhoittaen omaa olemustaan, liikekieltään ja askeliaan. Muutenkin sekä Hanna että Jyrki kehoittivat seuraajia olemaan aktiivisia tanssijoita, eikä vain passiivisesti seuraamaan viejän liikkeitä. Hyvä seuraaja voi ylävartalonsa hitauden/seuraamisen muutoksilla viestittää viejälle, että esim tässä musiikin kohdassa voisimme hidastaa liikettä ja hetken nautiskella - ennenkuin taas jatketaan viejän ohjauksessa.

Jyrkin mukaan hyviin hitaisiin ei tarvita muuta kuin toimiva vartalokontakti ja molemmilla hyvä ja ”tukeva” yhteys lattiaan. Ja fiilistä. Eli näillä jatketaan torstain tangotreeneihin...

Hidas foksi

Vanhan juhlasalin eläkeläistansseissa (täällä) opetettiin maanantaina hidasta foksia. Sirpa Salonen opasti innokkaita eläkeläisiä askelten saloihin.

Sirpa ohjeisti naista astumaan oik jalalla taakse (hidas), vas jalalla taakse (hidas), oik jalalla taakse (nopea) ja vas jalalla taakse (nopea). Eli askeleet ovat samat kuin perusfoksissa, sillä erotuksella että toinen nopea astutaan oik jalan ohi eikä viereen. Ja lisänä vielä se, että joka toisella askelluksella nopeat astutaan ohiaskelina.

Sirpan hidas foksi, jota hän nimitti myös slovariksi, oli tänä syksynä jo neljäs hiukka erilainen tapa askeltaa ns. hidasta foksia. Aiemmin sekä Pirjo (täällä), Kimmo (täällä) että Heleniukset (täällä) ovat opettaneet ko. tanssia kukin omalla tavallaan. Minulle luontaisin ja mukavin tapa on toistaiseksi ollut Pirjon opettama (ehkä ”juntein”) askelkuvio rytmityksellä hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea, jota muuten Joonas Kainulainenkin taisi opettaa.

Riippumatta askelluksesta hidasta foksia tanssiessa naisella johtaa oikea ja miehellä vasen kylki, mikä korostuu ohittavissa askelissa. Viikonlopun treeneissä Ida kehotti minua nostamaan mol kädet pyöreänä eteeni ja kääntämään oikeaa kylkeä taakse. Jos kuvittelen miehen käsien sisään, saan mielikuvan parin oikeasta asennosta hitaassa foksissa.

Käsitys siitä, että tapoja tanssia hidasta foksia on yhtä monta kuin opettajia, sai taas vahvistusta. Kiva, letkeä ja liitävä tanssi, kun ei vedä helpoimman eikä vaikeimman kautta - vaan tukevasti keskitietä, jota minulle edustaa Pirjon selkeät hitaan foksin vinkit (täällä).