keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Reteesti rumbaa

Pitkästä aikaa olin eilen Astikaisen Maijan alkeet/alkeisjatko-tason treeneissä Käpylän Karjalatalolla. Kyseessä oli rumba-boleron alkeet, ja ajattelin että rumban perustekniikan kertaus ei olisi pahitteeksi. Olin unohtanut, että latinotanssien alkeistreeneissä Maija opettaa pääosin tanssin askelia ja aika vähän tekniikkaa. Toisin kuin esimerkiksi Jyrki Keisala ja Kimmo Lasanen, jotka molemmat painottavat kunkin tanssin tekniikkaa jo alkeisopetuksessa. Joten rumbani ei tiistaina paljon petraantunut, mutta sainpahan tanssia.

Alkeisryhmästä huolimatta vähintään 3/4 osaa treeniporukasta oli kaikkea muuta kuin aloittelijoita - paikalla ei tainnut ollut yhtään ensikertalaista. Maijan kolmetuntinen opetusrupeama olikin pääosin alkeisjatko-tasoa - avauksia, huiskuja, käden alituksia ja ohituksia. Ei siis mitään uutta, mutta hyvää kertausta. Äkkäsin yhden ”uuden” asian, jota en aiemmin ole selvästi rekisteröinyt: Käden alituksissa nainen kääntyy vasta toisella nopealla askeleella.

Maanantain läsnäolo-treenit (täällä) tuntuivat vaikuttavan vielä tiistaina. Osasin entistä paremmin kohdata jokaisen tanssiparini ja rauhoittua tanssimaan juuri hänen kanssaan. Eipä menneet Jyrkin ja Hannan opit harakoille...

tiistai 30. tammikuuta 2018

Vartalovaste ja lattiatuki

Maanantaina Keravan Taitokolmiossa (täällä) etsittiin suljetun tanssiotteen salaisuuksia Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan opastuksella. Jyrkillä oli kurkunpääntulehdus, joten Hanna vastasi pääosin puhepuolesta. Vaan eipä Jyrki pitkään tuppisuuna malttanut...

Vähän erilainen kolmetuntinen aloitettiin ja lopetettiin pitkällä kokovartalohalauksella vuorossa olevan tanssiparin kanssa. Tunnelman löytymistä edesauttoi opettajien valitsema herkistelymusiikki. Vähitellen halauksesta lähdettiin hakemaan rentoa mutta ryhdikästä, pehmeää mutta tukevaa, omilla jaloilla seisovaa paritanssiasentoa. Tarkoitus oli löytää kummallekin mukava, rento ja luontainen asento. Hanna muistutti koko ajan ”hartiat rentoina”. Yllättävän nopeasti onnistuin rauhoittumaan ja laskeutumaan läsnäoloon ja nautittavaan tanssihetkeen useimpien viejien kanssa.

Viejä ohjaa seuraajaa vartalollaan. Liike lähtee ylävartalosta, jota viejän jalat seuravat. Seuraajan vastuulla on säilyttää imukuppimainen kosketus/vaste parin ylävartaloiden välillä nojaamalla kevyesti koko ajan viejään. Tämä edellyttää hallittua ja vakaata keskivartaloa - molemmilta. Hyvän vartalovasteen kautta niin viejä kuin seuraajakin tuntee parinsa painonvaihdot eli kummalla jalalla toinen kulloinkin seisoo. Vartalovasteen korostamiseksi lähes koko kolmetuntinen tanssittiin ilman solmukäsien otetta. Nainen piti oik kättään miehen lantiolla suoliluun kuopassa, ja mies etsi vas kädelleen sopivan paikan.

Opet kehoittivat viejiä astumaan paljon hitaita askeleita, ja muutenkin rauhoittamaan tanssia. Ja kuuntelemaan musiikkia. Kaikki ylimääräinen ”tahditus”liike käsillä tulee karsia. Halutessaan myös seuraaja voi rauhoittaa parin tanssia rauhoittaen omaa olemustaan, liikekieltään ja askeliaan. Muutenkin sekä Hanna että Jyrki kehoittivat seuraajia olemaan aktiivisia tanssijoita, eikä vain passiivisesti seuraamaan viejän liikkeitä. Hyvä seuraaja voi ylävartalonsa hitauden/seuraamisen muutoksilla viestittää viejälle, että esim tässä musiikin kohdassa voisimme hidastaa liikettä ja hetken nautiskella - ennenkuin taas jatketaan viejän ohjauksessa.

Jyrkin mukaan hyviin hitaisiin ei tarvita muuta kuin toimiva vartalokontakti ja molemmilla hyvä ja ”tukeva” yhteys lattiaan. Ja fiilistä. Eli näillä jatketaan torstain tangotreeneihin...

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Iloa chachasta

Yks, kaks, chachachaa pelasti torstaipäiväni. Maija Astikaisen jatkoryhmä muutti vuoden alussa Käpylästä Vantaan Puistokulmaan, ja on löytänyt paikkansa sydämessäni. Mukavia ja osaavia viejiä, puheliaita ja innostuneita seuraajia, tanssittavia biisejä sekä sopivasti vanhoja ja uusia kuvioita. Ja kolmen perättäisen käyntikerran (valssi, tango ja chacha) jälkeen voin syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että lähes aina löytyy tasaparit. Mitä tanssiin hurahtanut mummi muuta voisi toivoa.

Torstain jatkoissa ei enää kerrata perusaskelta eikä muistuteta rytmistä eikä raamista, vaan keskitytään tanssimiseen. Välillä tosin kaipaisin lyhyttä muistutusta perusjutuista (täällä), mutta viime torstaina nautin älyttömästi kun sain vain sydämeni kyllyydestä tanssia - mitä nyt jokunen uusi kuvio lisättiin perussettiin.

Jatko-opetuksen kaikki kuviot pystyin omaksumaan lähes välittömästi (mikä tietenkin hyväilee itsetuntoani :):) sillä kaikki Maijan opettamat ”uudet” koukerot koostuivat minulle jo tutuista lyhyemmistä kuviopalasista. Maija muistutti, että vasteesta huolimatta naisen kädet elävät ja joustavat miehen rytmissä. Olkavarsia ei tule puristaa kylkiä vasten.

Pääosin tanssittiin pehmeää lavatanssichachata eikä opetuksessa tähdennetty latinotanssien sähäkkyyttä eikä aksentteja, joten ne on tältä mummolta vielä täysin oppimatta. Mutta kivaa oli ja chacha sujui kuin tanssi...

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Väärässä ryhmässä

Eilen tulin palautettua taas maan pinnalle! Tälläkin kurssikokemuksella ja näillä tanssikilometreillä voi vielä eksyä väärään treeniryhmään.

Tiistaina joensuulainen Juhani Tahvanainen opetti vanhaa tangoa Hyvinkään Hymyhuulissa (täällä). Kun Etelä-Suomessa tarjoutui mahdollisuus treenata tanssia itse herra Wanhatangon opissa, päätin lähteä baanalle pitkästä ajomatkasta ja lumipyrystä huolimatta.

Olen pari kertaa ollut vanhan tangon alkeissa (täällä) ja kerran jopa Tahvanaisenkin tunnilla, joten uskoin pärjääväni hyvinkääläisten alkeisjatkoryhmäläisten kanssa. Ja etenkin kun vanhan tangon opetus oli kolmen opetuskerran putki, jossa ohjelman mukaan alkeisjatkoryhmästä huolimatta lähdettiin perusteista. Tosin viime viikkoinen eka kerta jäi minulta väliin. Ja ehkä se kostautui...

Muistissa oli vanhan tangon askeleet ja tanssiasento (täällä). Hidas, nopea, nopea, hidas. Vahva etunoja, raami kevyesti avattu, naisen katse parin väliin, lantio irti parista, polvet suorina. Koska paino on selvästi päkiöillä, nainen askeltaa (tai ainakin näyttää askeltavan) päkiöillä. Pehmeä liikekieli.

Aiemmista treeneistä muistan, miten vaikeaa minun on ollut asettua riittävään etunojaan ja luottaa parin tukeen. Ja jättää alakroppien väliin riittävästi työskentelytilaa jaloille. Heti päivän toinen viejä sanoi minulle vaivautuneena: ”Älä painaudu niin lähelle, en pysty liikkumaan.” Osin tästä hämmentyneenä yritin koko tanssikierroksen ajan etsiä oikeaa asentoa tiheästi vaihtuvien parien kanssa - saaden onnistumisen tunteen vain pari kertaa. Tuntui että osa viejistä ei edes halunnut vartalokontaktia ja osa ei itse nojannut tarpeeksi eteenpäin. Vanhan tangon onnistunut vartalonoja vaatii myös viejältä reipasta etunojaa, ja mielestäni tähän taipui vain jokunen joukkoon eksynyt edistynyt viejä. Mutta myönnän virheeni - vanhan tangon vaatima vanha A-asento on vielä täysin hakusessa.

Tahvanainen eteni nopeasti, ja puolessa välissä putosin lähes täysin kärryiltä. Tätä edesauttoi se, että ryhmässä oli 3-4 viejää, jotka eivät mielestäni edes yrittäneet tanssia vanhaa tangoa tai opetettavia kuvioita, vaan kiersivät lattiaa lyhyillä tangofoksin askelilla. Ja kolmetuntisen loppupuolella useampi nainen joutui seisomaan salin reunalla parinkin tanssirundin ajan. Olisin halunnut enemmän mahdollisuuksia treenata tunnin oppeja.

Juhanin opetus eteni minulle liian nopeasti - ilmeisesti olin eksynyt liian vaativaan ryhmään. Vaikka katsoessani sivusta muiden menoa, oli vaikea uskoa että taso oli liian vaativa. Mutta ehkä tosiasiat on kohdattava rehellisesti :):) ja ensi kerralla menen suosiolla vanhan tangon tunnille, jossa koko ajan opetetaan vain alkeita. Joita tosin tullessani luulin tälläkin tunnilla opetettavan. Enää en tiedä mitä opetettiin - niin pihalle menin kolmetuntisen aikana. Hymyhuulissa minun hymyhuuleni katosivat...

Onneksi hakoteille meneminen on eläkeikäiselle jo tuttua, ja tietää että hakoteiltäkin löytää takaisin turvalliseen kotiin.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tangotie - Filpusvägen

Raisiolaiset Merja ja Kari Filpus vetävät ennen kesää neljä tangon tehopäivää Stadin ammattiopiston urheilusalissa Malmilla - järjestäjänä Helsingin tanssikurssit. Stadin ammattiopisto on muuten ”Filpusten tiellä” eli Vilppulantiellä, joka ruotsiksi on Filpusvägen :):)

Kerran kuussa järjestettävät viiden tunnin treenit on tarkoitettu jatkotason tanssijoille. Eka kerta oli eilen ja jännitin, pärjäänkö taitoineni taitureiden taivutuksissa. Viimeksi kokeilin Filpusten tehotangoa lokakuussa 2016, ja silloin en jatkolaisten joukossa pärjännyt (täällä). Nyt lähes 1,5 vuotta myöhemmin ja alun jännityksen lauettua pysyin suht hyvin joukon mukana. Tosin koko iltapäivän sain olla tosi tikkana - heti kun keskittymiseni herpaantui, niin lipsuja tuli.

Merja ja Kari ovat tanssinopettajia ja monikertaisia lavatanssin Suomen mestareita. Opetuksessaan he keskittyvät paljon tekniikkaan ja parityöskentelyyn. Ekana lauantaina petrattiin raamia, vartalojohtamista ja parin välistä vastetta. Merja muistutti, että hyvää tanssiraamia edistää kun muistaa pitää molemmat hartiat tiukasti kiinni vartalossa. Karin mukaan vakiotansseissa tärkeintä on keskivartalon kannatus ja tukijalan työskentely - kun nämä kaksi asiaa saa tanssissa kohdalleen, niin loppu sujuukin kuulemma kuin tanssi.

Lapatukea etsittiin siten, että molemmat kädet nostettiin suorana sivuille hartioiden tasolle kämmenet alaspäin. Hartiat alhaalla. Tämän jälkeen kämmenet käännettiin ylöspäin ja kyynerpäitä hieman koukistettiin. Ja se on siinä.

Solmukäsien otetta etsittiin siten, että nainen seisoi miehen vas puolella ja tarttui oikella kädellään miehen vas käteen siten että naisen kämmen oli miehen kämmenen sisäpuolella ja naisen peukalo miehen peukalon päällä. Tämän jälkeen mies kiepautti naisen oman kätensä ali eteensä. Kyynerpäät rennosti alhaalla, ei leveänä ulospäin kuten valssissa. Ja se on siinä.

Pitkä taka-askel - astuttaessa myös reisi ojentuu. Minun ongelmani on edelleen se, että lasken taakse astuvan jalan varpaat maahan ennen kuin viejä on astunut loppuun oman etuaskeleensa. Tällöin viejä astuu herkästi varpailleni, ja syy on yksin minun. Merjan ratkaisu tähän on, että seuraaja pysyy mahdollisimman pitkään tukijalan päällä vaikka venyttääkin astuvaa jalkaa pitkälle taakseen.

Eteenpäin astutaan kantapään kautta. Varpaiden ei tarvitse sojottaa ylöspäin suorassa kulmassa, vaan jo parikymmentä astetta riittää. Jalkaa kuljetetaan etuaskeleeseen siten, että jalkapohja pipoo lattiaa, ei raahata eikä nosteta korkealle ilmaan.

Vasen käännös ohiaskelilla ja rytmirikolla: Nainen astuu oik taakse kääntyen ja kääntäen samalla oik jalan päkiöillä rintamalinjansa menosuuntaan - vartalokierrosta johtuen se on oikeastaan vas kylki joka johtaa (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta eteenpäin (vas, oik). Seuraavaksi vas jalka eteen kääntyen päkiöillä siten että selkä palautuu menosuuntaan (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta - oik kylki johtaen - taaksepäin menosuuntaan (oik, vas). Päkiöillä käännyttäessä toinen jalka vedetään kiinni kääntyvään jalkaan.

Lopuksi tehtiin linjoja. Nainen seuraa vartalollaan miehen vartalon liikkeitä koko ajan vähän jälkijunassa. Linjoissa vartaloa ei taivuteta sivusuuntaan, vaan kiero tulee vartalosta ja liike lähtee nilkoista ja polvista. Mies lähtee linjaan hieman selkä edellä, mikä johtuu alkuasennon vastakierrosta.

Kummasti tähän kului koko iltapäivä - ja kivasti kuluikin. Ja Filpusvägenillä opit jatkuvat kuukauden päästä.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Takkutangoa

Torstaina taas Vantaan Puistokulmassa - tällä kertaa Astikaisen Maijan jatkotason tangoa. Ja taas ylimäärin miehiä, kuten myös viikko sitten  (täällä). Tällä kertaa tangoni takkusi pahan kerran. En pystynyt rauhottumaan lähes kenenkään viejän kanssa - en hyvän enkä huonon, en tutun enkä vieraan - ja treeni-illasta jäi huono ja pettynyt fiilis.

Miksi? Siitä jotain ajatuksia ja tuntemuksia. Ensiksi elämässäni on tällä hetkellä monen moista pyöritystä, joten ei ole ihme jos tanssihetkeen rauhoittuminen tuotaa välillä vaikeuksia. Toiseksi, tanssitaidon ja hyvän seuraamisen oppiminen etenee kuten muukin oppiminen. Välillä etenemisen huomaa selvästi, välillä tulee tasanteita tai seinä vastassa -tilanteita ja välillä tuntuu että ottaa jopa pari askelta takapakkia. Kolmanneksi, toiveeni että osaisin tosi hyvin tanssia ja kaipuuni että saisin kokea tanssiessa huippufiiliksiä, saattaa lamaannuttaa tanssini ajoittain täysin.

Kahden ensimmäisen tuntemuksen kanssa olen jo aika sujut - molemmat nojaavat enempi järkeen kuin tunteeseen. Viimeinen pointti ratsastaa muulla kuin järkiajattelulla - tuntemuksilla, joihin liittyy mm. täydellisyyden tavoittelua, yritystä hallita tanssiparia ja -tilannetta, toivetta että saisin ihailevia katseita :):) Eli sekalaisia asioita ja tunteita, jotka karkoittavat läsnäolon ja ilon tanssistani.

Lisäksi sopivaan treenifiilikseen pääsemistä häiritsi torstaina se, että kolmetuntisen treenin alussa Maija ei auttanut treenajia ”laskeutumaan” tanssitilanteeseen kertaamalla (tosi) lyhyesti opetettavan tanssin perusjuttuja. Minulle tämä on usein tärkeää ja ikäänkuin asettaa kaikki treenaajat samaan moodiin helpottaen yhteisen tanssiraamin ja -rytmin löytymistä. Koko torstaisen treenin pääpaino oli epämääräisessä fiilistelyssä, jonka jokainen viejä tuntui mieltävän eritavoin. Ehkä ope yritti jäljitellä aitoa lavatunnelmaa...

Ensi kerralla toivon taas osaavani rauhassa nauttia tanssin huumasta yhdessä tanssikaverin kanssa.

torstai 18. tammikuuta 2018

Kehräkäännös

Susa Matsonin hidasta valssia Vantaan Puistokulmassa. Alussa vähän väkeä ja viejävaje. Onneksi ensimmäisen vartin aikana paikalle kiirehti useampi mattimyöhänen, ja naisvalta alkoi hellittää. Susa on mukava ope, jolta on helppo kysyä ja joka mielellään nappaa tanssiin niin miehen kuin naisen korjaten hellävaroen oppilaan virheliikkeitä ja -asentoja.

Alkuun Susa veti pari askeltreeniä ja vartalonkiertojuttua. Hän lähestyi hidasta valssia uudesta näkökulmasta, ja hetken tuttutanssi tuntui ventovieraalta. Susa korosti joustoja ja kiertoja, ei niinkään askelten pituutta. Mutta kun vaihtorinki pääsi vautiin, niin mummiltakin alkoi tuttu valssi luistaa.

Susan opetuksessa selvisi kehräkäännoksen (spinkäännös) viimeiset mutkat. Käännöksen alkuunhan tehdään oik käännöksen alkuosa (yks, kaks, kol). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla miehen jalkojen väliin (yks), jatkaa liikettä astuen vas jalalla miehen oik sivulle, kääntyen vas jalan päkiöillä ja saksaten oik jalallaan (kaks) ja lopuksi astuen oik jalalla takaisin tulosuuntaan (kol).

Lopetusaskelluksen nainen aloittaa astuen vas jalan eteenpäin eteensä kääntyneen miehen oik puolelle (yks). Hämäännykseni on johtunut siitä, että en ole tajunnut että loppuosan ensimmäisen askeleen jälkeen kehräkäännöksen voi lopettaa joko ohiaskeleeseen - oik jalka taakse menosuuntaan (kaks) ja vas jalka samoin taakse menosuuntaan (kol) - tai sivuaskeleeseen - oik jalka sivulle miehen eteen (kaks) ja vas jalka vedetään oik jalan viereen (kol).

Lisäksi Susa opetti lyhyen kuvion, jossa oik käännöksen alun jälkeen nainen astuu oik jalalla miestä kohti (yks), kääntyy vas jalalla avaukseen (kaks) ja oik jalan saksauksen kautta astuu oik jalalla eteenpäin miehen rinnalla (kol). Tästä on helppo lähteä kieputuksiin eli nainen astuu miehen puoleisella vas jalallaan miehen edessä eteen (yks) ja kääntyy päkiöillä (kaks,kol) ja palaa takaisin astuen ensin miehenpuoleisella oik jalallaan. Rintamalinjat vastakkain, mutta varpaat liikkeen suuntaan. Susan mukaan myös naisen katse kääntyy aina astuvan jalan suuntaan.

Mieli virkistyi, vaikka keskiviikkotreenit loppuvat harmikseni nykyään jo puoli yhdeksän - eli puoli tuntia aiempaa aikaisemmin. Liian aikaisin.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Juttua ylirasituksesta

Parivuotta sitten sairastin pari pahaa keuhkokuumetta, joiden takia jätin rakkaan tanssiharrastukseni neljäksi kuukaudeksi. Keväällä 2016 aloin pikkuhiljaa palata tanssin pariin - onneksi. Keuhkokuumeita parannellessa mietin, olinko innokkaalla treenaamisella ajanut itseni ylirasitustilaan, joka altisti kroppaani infektioille.

Kirjoitin silloisia mietteitäni Mummin matkassa -blogiin (täällä). Julkaisen postauksen uudelleen Mummin tanssitaival -blogissa, jotta muistaisin tänäkin talvena pitää huolta jaksamisestani:

Olen viimeisen parin vuoden aikana sairastunut aiempaa useammin ja tavallista herkemmin hankaliin ja vakaviin hengitystieinfektioihin. Olen miettinyt, löytyisikö elämästäni asioita, jotka herkistävät minua sairastumiselle, ja joita muuttamalla voisin vähentää infektioalttiuttani. Lääkärissäkin olen käynyt asiaa ihmettelemässä, ja keuhkokuume- ja influenssarokotukset on otettu.

Elämääni on viime vuosina ulkoisesti mullistaneet eläkkeellejäänti, lastenlasten syntyminen, koiran hankinta ja kiihkeä tanssiharrastus. Periaatteessa lapsenlapset tuovat mukanaan räkätauteja ja koira voi allergisoida, muttamutta... Tiedetään, että kohtuullinen liikunta suojaa virussairauksilta, mutta liian raskas liikunta lisää niitä selvästi. Kehon ylirasittumisesta mm. professori Jussi Huttusen kolumnissa (täällä) sanotaan, että ylirasitustila heikentää vastustuskykyä, minkä seurauksena flunssat ja muut hengitystieinfektiot yleistyvät. Bingo!

Parin viime vuoden aikana tanssitreeneistä on tullut minulle intohimo, ja usein lepopäivät ovat unohtuneet innostuksen puskiessa päälle. Treeneissä hiki on virrannut ja välillä henkeenkin on ottanut, mutta täysillä olen puskenut, koska rakastan tanssia ja kuvioiden harjoittelua. Ilmeisesti en ole huomannut kehoni rasittumista ja väsymistä. Eikä ylirasitus ole juolahtanut mieleenikään, koska vähänhän minä olen treenannut nuorempiin tai ammattilaisiin verrattuna. Ruokapuoleenkaan en ole kiinnittänyt mitään huomiota, enemminkin vähän pantannut.

Nyt olen aloittamassa tanssitreenejä pikkuhiljaa uudelleen parin kuukauden sairastelun ja lähes neljän kuukauden tauon jälkeen. Olen etsinyt tietoa ylirasituksesta ja sen ehkäisystä, jotta osaisin jatkaa järkevästi tanssin harjoittelua ja voisin palata rakkaan harrastukseni pariin. Kirjaan löytämiäni ohjeita itselleni ja muille mummoille muistutukseksi.

Kehon ylirasitustilasta puhutaan myös ylikuntona, joka on harhaanjohtava termi. Tila ei suinkaan tarkoita huippuhyvää kuntoa, vaan kehon ylirasitustilaa. Sen oireet voivat olla moninaisia (täällä), mutta usein - kuten minulla - esiintyy leposykkeen nousua, väsymystä, uniongelmia, lihaskipuja ja nuhamaista oloa eli nenä vuotaa, kurkku kipuilee (ärtyneet limakalvot) ja/tai kuumetta pukkaa. Minä olen kovien treeniviikkojeni (esim. tanssileirit) jälkeen sairastunut kahdesti jopa keuhkokuumeeseen. Liittyykö ylirasitukseen, jää epäselväksi.

Huippu-urheilijoille ja heidän valmentajilleen ylikunto/ylirasitus ja sen oireet ovat tuttuja. Aktiiviset kuntourheilijatkin ovat siitä nykyään tietoisia, mutta ikäihmisen alkaessa kohottaa kuntoaan ylikunnon mahdollisuus tulee harvoin mieleen. Kuitenkin tiedetään, että mitä iäkkäämpi ihminen ja mitä huonompi peruskunto sitä pienempi rasitus laukaisee ylirasitustilan.

Jos treenaa liian usein tai liian kovaa, keho saattaa ylirasittua ja mennä ylikuntoon. Levon laiminlyönti ja huono ravitsemus lisäävät merkittävästi ylikunnon riskiä, koska rasituksesta palautuminen on huonontunut. Eläkeikäisellä jo yksi poikkeuksellisen rankka liikuntasuoritus tai useina päivinä toistuva rasitus ilman taukopäiviä voi aiheuttaa ylirasitustilan.

Aloittavalle kuntoilijalle riittää yleensä kaksi treenikertaa viikossa. Parin kuukauden kuluttua suorituskertoja voi vähän lisätä, mutta 3-4 alle tunnin mittaista napakkaa treenikertaa viikossa yleensä riittää, jotta keho ehtii välissä kunnolla palautua rasituksesta. Kun huomioi oman kehon tuntemukset ja antaa riittävästi aikaa palautumiselle, ylirasittuminen kuntourheilussa on epätodennäköistä.

Ravinnoksi kuntoilijoille suositetaan terveellistä, monipuolista ja riittävää arkisyömistä. Liikkumaan ei kannata lähteä täydellä vatsalla, mutta ei nälkäisenäkään. Joka aterialla pitäisi syödä hyvänlaatuista proteiinia (kala, kana, punainen liha, kananmunat, raejuusto, maitorahka) sekä kasviksia tai marjoja. Hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja (kaurapuuro, täysjyväriisi) voisi syödä 1-3 kertaa päivässä. Tärkeää olisi, että söisi pieniä täysipainoisia aterioita 2-4 tunnin välein läpi päivän. Proteiineissa sopiva annoskoko on oman kämmenen kokoinen ja paksuinen, puurossa ja riisissä oman nyrkin verran valmista ruokaa ja kasviksia niin paljon kuin jaksaa. Monet neuvovat syömään harkiten leipää, hedelmiä ja maitotuotteita sekä välttämään makeisia, alkoholia, virvoitusjuomia ja valkoisia hiilihydraatteja (sokeria, vehnäjauhoja). Ravintolisistä suositetaan ottamaan yksi monivitamiinipilleri, yksi kalaöljykapseli ja riittävästi D-vitamiinia (50-100 mikrog/vrk).

Ylikuntoa/ylirasitusta hoidetaan parhaiten ehkäisemällä se etukäteen: Kun lisäät liikuntaa, lisää myös syömistä. Jos aloitat liikunnan nollasta, lisää harjoittelua pikkuhiljaa. Jos elät stressaavaa vaihetta, ota lenkillä rennommin. Kuuntele kroppaasi, ja kunnioita kipua ja väsymystä.
  • Sopeuta liikkuminen ja treenaus omaan nykyiseen kuntoosi. Liiku monipuolisesti.
  • Pidä riittävästi lepopäiviä. Pitkän tauon jälkeen lisää rasitusta asteittain ja varovasti. Jos tunnet itsesi sairaaksi, jätä treeni väliin.
  • Syö ja juo riittävästi, monipuolisesti ja terveellisesti.

Jo kehittyneen ylikunnon ainoa tehokas hoito on lepo. Pidä (2-6 päivän) 1-2 viikon lepo treeneistä, mutta liiku kevyesti - esimerkiksi kävele rauhallisesti, ei hihat heiluen. Venyttele lihaksia, käy ehkä (urheilu)hierojalla ja syö hyvin.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Miesten pysäkki

Astikaisen Maijan (täällä) torstain jatkotreenit siirtyivät vuoden alusta Käpylästä Vantaan Puistokulmaan. Eka kerta Puistokulmassa veti tuvan tupaten täyteen innostuneita tanssijoita - lajina hidas valssi. Ja ylläriylläri: miehiä oli koko illan enemmän kuin naisia. Ovensuuhun perustettiinkin miesten bussipysäkki, jossa naiset vaihtoivat paria lennosta. Kerrankin näin päin!

Viejän vaihto toimi naisilta pääosin moitteettomasti. Itse sähläilin vaihtotouhuissa, kun unohdin että kierroksen jälkeen minun rooliini olisi kuulunut kiittää kauniisti ja vaihtaa viejää. Monta kertaa jatkoin ponnekkaasti uudelle (ja useammallekin) tanssikierrokselle, kun odotin viejän aloitetta parin vaihtoon, kuten yleensä. En vieläkään tiedä miten muut naiset toimivat eli ehdottaako mies vai nainen parinvaihtoa, kun nainen hakee. Vaan sujuipahan tanssi ja parinvaihto riittävän hyvin minunkin sekulilla tavallani. Ja kivaa oli!

Viime viikonloppuna opin tanssimaan hidasta valssia vartalokontaktissa - ja ihastuin (täällä). Puistokulmassa yritin asettua vartalokontaktiin useammankin viejän kanssa, mutta eihän se onnistunut. Maijan valssitreeneissä on tanssittu ja tanssitaan valssia hajuraolla, vain jokunen harva vakipari liikkuu kiinni toisissaan. Eli näin täällä Etelä-Suomessa...

Opinko uutta? En uutta, mutta tervetullutta kertausta. Valssin keinuaskeleessa vain käväistään takajalalla, ei taivutusta/niiausta polvista. Ja amerikkalaisen valssin etenevässä siksak-askeleessa takimmaista jalkaa ei käännettäessä vedetä yhteen, vaan jalat laskeutuvat maahan kevyesti ”saksiasennossa”.

Käden ali -pyörähdyksiin nainen lähtee oikean käännöksen alun (yks,kaks,kol) jälkeen ja astuu ykkösen suoraan menosuuntaan ja kääntyy vasta kaks-kolmosella joko myötä- tai vastapäivään oik kätensä alitse. Varsinkin naisen kääntyessä vastapäivään (inside turn) kokematon viejä tuntuu herkästi lähettävän naisen kääntymään jo ykkösellä. Nainen tekee käännökset kevyesti askeltaen eikä spin-käännöksinä.

Lopuksi treenattiin kehräkäännöstä, joka yksin harjoitellessa tuntuu minusta lähes hebrealta, mutta viennissä se on mielestäni sujunut ja sujuu minulta moitteettomasti. Pitää vielä tarkistaa omien askelteni tarkka suunta, ettei joku askel lähde liikaa harottamaan vaikeuttaen miehen vientiä.

Kolme tuntia tanssia tauotta - kivempaa kuntoliikuntaa saa hakea.

torstai 11. tammikuuta 2018

Laren hidas valssi

Sunnuntai treenattiin hidasta valssia Lare ja Riitta Pitkäsen ohjauksessa Äänekoskella. Mukava päivä, kuten aiemmin kirjoitin (täällä).

Ensimmäistä kertaa tanssin hidasta valssia vartalokontaktissa. Laren tunnilla se oli must, eikä muunlainen tanssitapa Pitkäsen opetuksessa tullut kuuloonkaan. Alkuun jännitin, että mitenköhän tuo sujuu. Olen nimittäin kerran aiemmin opettajan kehoituksesta yrittänyt vartalokontaktia ja silloin luovutin, koska se tuntui liian vaikealta hitaan valssin pitkien askelien kanssa. Nyt vartalokontakti tuntui kuitenkin luonnolliselta lähes ensi yrittämältä. Outoa. Liekö osasyynsä siinä, että koko edellinen päivä oli samojen ihmisten kanssa tanssittu tangoa tiukassa lähiotteessa. Ja ehkä sillä, että kurssilaisten tanssisyli oli jo tuttu edellispäivän hikisten tanssiharkkojen jälkeen. Tiedä häntä, mutta enää en valssia muulla tavoin tanssisikaan!

Laren valssi etenee lähes suoraa linjaa menosuuntaan niin ykkös- kuin kakkosaskeleellakin. Vauhti lähtee tukijalalta ja vartalon voimakkaasta kierrosta. Lare painotti jatkuvasti lyhyttä ykkösaskelta, jotta valssin vauhti säilyy tärkeälle ja pitkälle kakkosaskeleelle. Kolmosen aikana jalka vedetään hitaasti varpaat lattiaa pitkin edellä astuneen kakkosjalan viereen ja paino vaihtuu heti tälle uudelle tukijalalle, jolloin uusi ykkönen pääsee lähtemään vastakkaisella jalalla kuin edellinen ykkösaskel.

Ykkönen astutaan matalalla ja varpaille noustaan vasta kakkosella - kolmoselle astuttaessa nousu palautuu kevyesti päkiöiltä rullaten. Kaikki kolme tahtia kestävät yhtä pitkään - harvoin kolmostahtia pystyy hidastamaan liikaa.

Valssiin lähdetään aina habanerasta, jolloin mies astuu vas jalallaan takaviistoon kevyesti naista kääntäen naisen seuratessa. Ykkösaskeleen nainen astuu vasemmalla jalalla taakse vähän kääntyen ja pitkän kakkosen nainen astuu tanssisuuntaan oik kylki johtaen ja lopuksi vas jalka viereen.

Oikeassa käännöksessä molemmat astuvat vuorollaan ykkösaskeleen toistensa jalkojen väliin. Käännöksen kääntymisen kannalta on tärkeää, että nainenkin astuu ykkösen vuorollaan voimallisesti suoraan miestä kohti tämän jalkojen väliin. Kääntymisvauhti on ikäänkuin molempien vastuulla.

Mies voi oikean käännöksen alun (yks,kaks,kol) jälkeen ohjata naisen pyörähtämään naisen oik käden ali joko sisäkautta (inside turn) tai ulkokautta (outside turn) - jälkimmäinen on yleisempi. Pyörähdysten aikana molempien liike etenee tanssisuuntaan. Kun nainen pyörähtää oik kätensä ali, hän astuu ensin oik jalalla suoraan tanssisuuntaan miehen antaessa hänelle tilaa. Pyörähdys tehdään päkiöillä (?) joko ykkösen lopussa tai kokonaan kakkosella (tämä jäi minulle vielä hämäräksi). Treeneissä käännökset tuntuivat viennissä menevän hyvin ja jouhevasti ja oikein, mutta enää en saa hahmotettua, teinkö ne loppujen lopuksi oikein vai väärin. Pitää kysyä seuraavissa hitaan valssin treeneissä.

Pyörähdykset voi tehdä myös peräkkäin ilman välissä tehtävää oikean käännöksen alkua. Tällöin pyörähdettyään ensin sisäkautta ympäri nainen astuu vas jalalla hitaan taakse ja - miehen oik käden läpsystä - jatkaa suoraan pyörähtäen nyt oik kätensä ali ulkokautta.

Avauksiin nainen ikäänkuin liuttaa oman lantionsa miehen lantiota pitkin ja päätyy miehen oik kyljelle asentoon, jossa lantiot ovat toisissaan kiinni, mutta naisen lantio on hieman miehen lantion takana (samoin tangossa).

Täysin uusi kuvio minulle oli sellainen, jossa avauksen (ja miehen rinnalla astutun oik jalan askeleen) jälkeen nainen kiertää miestä astuen valssin tahtiin ja valssin nousuilla kolme etenevää askelta kiertäen miestä vastapäivään aloittaen vas eli miehen puoleisella jalalla. Kolme askelta astuttuaan nainen jää asentoon, jossa vas jalka on edessä ja oik jalka takana miehen vas sivulla. Tämän jälkeen nainen palaa keinuaskeleella takanaan olevalle oik jalalle ja kääntää itsensä miestä kohti (kaks, kol).

Eli tällaisia yksityiskohtia jäi sunnuntain valssiopeista mieleen. Loppu on videolla, jota jatkossa tutkitaan tarkasti :):)

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Laren tangosta

Loppiaisena olin Lare ja Riitta Pitkäsen tango-opissa Äänekoskella. Opin paljon ja tykkäsin kovasti, kuten aiemmin kirjoitin (täällä). Mitä muistan, vai painuiko opit vain lihasmuistiin?

Kolme yhtä pitkää askelta ja neljäs viereen - teoriassa perusaskellus on hidas, hidas, nopea, nopea. Usein askelluksen tangomaisuus löytyy kuitenkin paremmin, jos ajattelee askellusta hidas, hidas, hidas, nopea -rytmisenä, tai kuten joku on ilmaissut hidas, hidas, nopea+, nopea. (Tämä pitää vielä tarkistaa, sillä Keisala kirjoittaa Paritanssipäiväkirja-blogissaan (täällä): SSQQ-rytmissä ensimmäinen Q voi olla hieman lyhyempi, jotta sillä pääsee ponnistamaan toiselle Q:lle kunnolla, eikä vartalon paino jää taakse.)

Ponnistus ykköselle lähtee aina tukijalalta - polven suoristamisena. Eteenpäin astuttaessa miehen ylävartalo ”is the leading king”, ja jalat seuraavat vartalon perässä. Menosuuntaan astuva jalka rullataan maahan kantapää edellä kun astutaan eteenpäin ja päkiä edellä taaksepäin astuttaessa. Naisen astuessa taaksepäin hän voi avata/kääntää astuvan jalan puoleista lantiota ulospäin, jolloin jalkaterä saattaa rullata maahan hieman jalkaterän sisäreunan kautta.

Kaikki kolme askelta astutaan menosuuntaan ja ikäänkuin samalle viivalle (ja neljäs tiukasti kolmannen viereen). Lare oli tässä ehdoton, vaikka osa ohjaajista opettaa astumaan kolmannen etuviistoon tai jopa sivulle. Astuva jalka liikkuu koko ajan menosuuntaan eikä pysähdy ohittessaan tukijalkaa vaikka tätä hipookin. Ja tärkein kaikista: Jalat eivät saa harottaa, vaan sisäreisiä puristetaan koko ajan toisiaan vasten. Eikä takapuoli saa törröttää - pakaroita nipistetään yhteen ja ikäänkuin kiinni alavatsaan.

Hitaat askeleet astutaan vastakierrossa, ja kierto lähtee vartalosta. Kierto ei siis tarkoita käsivarsien kiertämistä, vaan käsivarret kiertyvät vartalon kiertämisen seurauksena ja pysyvät samassa linjassa vartalon kanssa. Miehen tulee ohjata/viedä naista - Laren sanoin - Mersukuskin mahtavuudella, eikä ujostellen ja arastellen Ladalla ajaen. Mutta poiketen autolla ajamisesta tanssiessaan mies ohjaa/vie naista vartalollaan eikä käsivarsilla käännellen, kuten rakasta autoaan.

Kaiken tämän perustan päälle loppiaisena kerrattiin ja harjoiteltiin monenlaisia rytmirikkoja ja peruskuvioita - käännöksiä ohiaskelin ja ilman, avauksia ja siksakkeja. Jatkotasolla niiden kuvaaminen kirjoittamalla ei enää onnistu, mutta onneksi Laren ja Riitan taitavat pyörähdykset saa videoida.

Tangotreenit jatkuvat taas ensi lauantaina Puistokulmassa.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Viikonloppu tanssia

Olin lauantain ja sunnuntain Äänekoskella Jyväskylän takana Kartanon Kievarissa (täällä) Laren ja Riitan tanssiopissa. Lare ja Riitta Pitkänen ovat Tanssin taikaa -tanssiseuran (täällä) kokeneita opettajia (ja perustajia?).

Lauantaipäivä treenattiin tangoa ja sunnuntai hidasta valssia - keski- ja jatkotasolla. Ja kyllä oli kivaa. Ehkä paras kurssi ikinä. Kaikki tuntui kohdallani menevän nappiin. Tapaani oppia sopii se että yhtä lajia harjoitellaan koko päivä. Ja tykkäsin Laren ja Riitan rennosta ja huumorilla maustetusta opetustyylistä. Ja kun opettajilla on hiukka ikää ja elämänkokemusta eläkeikäinenkin sopii paremmin joukkoon. Lisäksi molemmat päivät aloitettiin kertaamalla tangon ja valssin askelluksen perustaa korostaen jo alussa kummankin tanssin kokonaisvaltaista liikettä joustoineen, ponnistuksineen ja valtalon kiertoineen - mannaa minulle. Ja kun opetuksen vihreänä lankana oli vielä tavoite ”tanssia yksillä aivoilla” eli vienti/seuraaminen oli kokoajan keskiössä - niin A vot!

Hyvää tanssi- ja treenimieltä edesauttoivat lähes tasaparit ja sopivan väljä tanssisali - joskin tanssilattian kovuus tuntui päivän tanssimisen jälkeen jalkapohjissa. Ja toimiva kierto, jossa jokaisen parin kanssa oli kuitenkin riittävän pitkä tanssirupeama, jolloin niin viejä kuin seuraajakin ehti rauhoittua tanssimaan ennestään vieraan ihmisen kanssa. Lisäksi kaikki kurssilaiset olivat osapuilleen - muttei onneksi jetsulleen - samalla tanssitasolla. (Poikkeuksena tietenkin seurakonkarit, jotka osaavat aina tanssittajina huomioida seuraajan tason ja osaamisen.) Lähes kaikkien viejien kanssa pystyin samalla sekä nauttimaan tanssimisesta että haastamaan itseäni tanssimaan paremmin ja paremmin ”juuri tämän osaavan viejän kanssa”. Eikä häpeän tai harmin tunne omasta osaamattomuudestani nostanut kertaakaan päätään. Eli pystyin tanssimaan tässä hetkessä - tavoitteena yhteinen paritanssi vuorossa olevan viejän kanssa. Ja tuntui että viejät pyrkivät samaan.

Ehkä ekaa kertaa treenihistoriani aikana koin, että tanssin lähes koko kahden päivän ajan myös ylävartalo rentona - liikkuen ja kiertyen miehen vientiä seuraten (ajoittain onnistui jopa lantion kierto ylävartalon mukana). Parhaimmalta ikinä tuntui, kun pari viejää kehui että olen ”kevyt vietävä”. Siihenhän olen aina pyrkinyt...

Lare korosti joka välissä vartalovientiä. Se edellyttää hyvää palleakontaktia parin kanssa ja sitä että kumpikin nojaa sopivasti toisiaan kohti - seisten kuitenkin omilla jaloillaan. Ja raamia, joka lähtee kummankin hyvästä lapatuesta ja joka ei retkahda tanssin edetessä eikä käännöksissä väänny kummankaan selän tai olkapäiden taakse. Osaava viejä muistutti minua taas siitä, että naisen vas kyynärvarren tulee levätä imukuppimaisesti liimautuneena miehen oik olkavarteen kyynerpäät tasoissa.

Laren sanoin viejä soittaa musiikia ja seuraaja on hänen instrumenttinsa, viulunsa. Jotta musiikki kuulostaa kauniilta, täytyy sekä soittajan osata soittaa että viulun olla vireessä. Ja vielä - vaikka osaavalle viulistille antaisi stradivariuksen, musiikki ei kuulosta miltään ellei viulisti rakasta musiikkia ja viuluaan. Eli tunnetta lyhyeenkin tanssihetkeen.

Lopuksi lyhyt Lare-vitsi: Parketilla mies totesi tyytyväisenä tanssipartnerilleen: ”Minulla on rytmi veressä.” Jolloin nainen totesi: ”Harmi että jaloissasi on niin huono verenkierto.”

tiistai 2. tammikuuta 2018

Miten valitsen tanssitunnin?

Olen käynyt perinteisten lavatanssien oppitunneilla pääkaupunkiseudulla vajaat viisi vuotta. Aloitin tanssiharrastukseni lähes nollasta vasta 60-vuotiaana. Keväällä 2013 uskaltauduin jännityksestä täristen menemään yksin Malmin työväentalolle Pirjo Kärnän alkeistunnille. Rohkeutta olin kerännyt kysymällä ikäiseltäni tanssia vuosia harrastaneelta puolitutulta mieheltä, mitä tanssikoulua hän vanhalle aloittelijalle suosittelee.

Pari ensimmäistä vuotta kävin vuoronperään Pirjon ja Astikaisen Maijan alkeis/alkeisjatko-tunneilla. Ja tykkäsin molemmista - hiukka erihenkisiä, mutta osaavia ja kannustavia opettajia molemmat. Molempien treeneissä käy paljon myös miehiä, ja parinvaihto toimii joustavasti. Sekä Pirjon että Maijan treenit ovat yleensä kolme tuntia 2-3 iltana viikossa Malmilla, Käpylässä tai Vantaan Puistokulmassa. Kesäisin Pirjo opettaa myös Merimelojien majalla ja Maija Pavilla.

Salon mökillä ollessani kävin ja käyn edelleen turkulaisen Sekahaun treeneissä pääosin Littoisten lavalla, ja joskus Turussa Pyrkivän urheilutalolla. Viihdyn ja opin myös Sekahaun kursseilla, joilla toimii sama systeemi kuin Helsingissä: Kursseille voi mennä koska haluaa yhdeksi, kahdeksi tai kolmeksi tunniksi kerrallaan ja maksaa sisään mennessä. Ei tarvitse olla seuran jäsen, eikä sitoutua treeneihin koko lukukaudeksi.

Vähitellen aloin kaivata vaihtelua ja ryhdyin etsimään netistä muita treenimahdollisuuksia. Ja sieltähän löytyi monenlaista kurssia ja seuraa. Mm. tanssipalvelimen tanssikalenterissa (täällä) on tanssipaikkojen lisäksi mainittu tietoa kunakin päivänä järjestettävistä tanssikursseista ympäri maata.

Ensimmäisinä vuosina kävin viikkokurssien lisäksi parilla pidemmällä leirillä Joensuussa ja Valasrannassa ja eri opettajien vetämillä parin päivän kursseilla lähinnä Etelä-Suomessa. Ja hurahdin yhä syvemmälle tanssiin.

Pari vuotta sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa yksin tai naisporukassa tanssilavoille. Ensimmäiset kerrat olivat piinaavia - pelkäsin ja paheksuin itseäni ja systeemiä ”seistä nyt vanha nainen tyrkyllä miestä odottamassa”. Jonkun ajan päästä uskaltauduin ja rohkenin yrittämään uudelleen, ja vähitellen löysin pääkaupunkiseudulta useita eläkeläisten tansseja. Mukavaa ja innostunutta porukkaa, ja monessa paikassa toimii sekahaku.

Nykyään käyn 2-3 kertaa viikossa kolmetuntisissa alkeisjatko/jatko-tason treeneissä ja pari kertaa kuussa tanssimassa useimmiten tutussa porukassa. Ja 3-4 kertaa vuodessa viikonloppuleirillä.

Viikkotreeneissä käyn useissa paikoissa/seuroissa ympäri pääkaupunkiseutua. Tämä siksakkaaminen vaatii omaa autoa, sillä sukkuloin Helsingin lisäksi Vantaan, Espoon, Keravan ja Lohjan seuduilla. Valitsen treenin opetettavan tanssilajin (tällä hetkellä juoksen tangon perässä), opettajan (nykyään tykkään kokeilla eri opettajia) ja/tai treenipaikan (esim. kesäaikaan treenit tanssilavalla on jees) mukaan. Ja joskus treenijärjestelyjen perusteella, kuten Helsingin Tanssikurssien harjoitukset, joissa ennakkoilmoittautuminen takaa tasaparit.

Tanssi hurmaa edelleen ja tuo iloa ja sykettä eläkeläisen elämään!