Yks, kaks, chachachaa pelasti torstaipäiväni. Maija Astikaisen jatkoryhmä muutti vuoden alussa Käpylästä Vantaan Puistokulmaan, ja on löytänyt paikkansa sydämessäni. Mukavia ja osaavia viejiä, puheliaita ja innostuneita seuraajia, tanssittavia biisejä sekä sopivasti vanhoja ja uusia kuvioita. Ja kolmen perättäisen käyntikerran (valssi, tango ja chacha) jälkeen voin syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että lähes aina löytyy tasaparit. Mitä tanssiin hurahtanut mummi muuta voisi toivoa.
Torstain jatkoissa ei enää kerrata perusaskelta eikä muistuteta rytmistä eikä raamista, vaan keskitytään tanssimiseen. Välillä tosin kaipaisin lyhyttä muistutusta perusjutuista (täällä), mutta viime torstaina nautin älyttömästi kun sain vain sydämeni kyllyydestä tanssia - mitä nyt jokunen uusi kuvio lisättiin perussettiin.
Jatko-opetuksen kaikki kuviot pystyin omaksumaan lähes välittömästi (mikä tietenkin hyväilee itsetuntoani :):) sillä kaikki Maijan opettamat ”uudet” koukerot koostuivat minulle jo tutuista lyhyemmistä kuviopalasista. Maija muistutti, että vasteesta huolimatta naisen kädet elävät ja joustavat miehen rytmissä. Olkavarsia ei tule puristaa kylkiä vasten.
Pääosin tanssittiin pehmeää lavatanssichachata eikä opetuksessa tähdennetty latinotanssien sähäkkyyttä eikä aksentteja, joten ne on tältä mummolta vielä täysin oppimatta. Mutta kivaa oli ja chacha sujui kuin tanssi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti