keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Väärässä ryhmässä

Eilen tulin palautettua taas maan pinnalle! Tälläkin kurssikokemuksella ja näillä tanssikilometreillä voi vielä eksyä väärään treeniryhmään.

Tiistaina joensuulainen Juhani Tahvanainen opetti vanhaa tangoa Hyvinkään Hymyhuulissa (täällä). Kun Etelä-Suomessa tarjoutui mahdollisuus treenata tanssia itse herra Wanhatangon opissa, päätin lähteä baanalle pitkästä ajomatkasta ja lumipyrystä huolimatta.

Olen pari kertaa ollut vanhan tangon alkeissa (täällä) ja kerran jopa Tahvanaisenkin tunnilla, joten uskoin pärjääväni hyvinkääläisten alkeisjatkoryhmäläisten kanssa. Ja etenkin kun vanhan tangon opetus oli kolmen opetuskerran putki, jossa ohjelman mukaan alkeisjatkoryhmästä huolimatta lähdettiin perusteista. Tosin viime viikkoinen eka kerta jäi minulta väliin. Ja ehkä se kostautui...

Muistissa oli vanhan tangon askeleet ja tanssiasento (täällä). Hidas, nopea, nopea, hidas. Vahva etunoja, raami kevyesti avattu, naisen katse parin väliin, lantio irti parista, polvet suorina. Koska paino on selvästi päkiöillä, nainen askeltaa (tai ainakin näyttää askeltavan) päkiöillä. Pehmeä liikekieli.

Aiemmista treeneistä muistan, miten vaikeaa minun on ollut asettua riittävään etunojaan ja luottaa parin tukeen. Ja jättää alakroppien väliin riittävästi työskentelytilaa jaloille. Heti päivän toinen viejä sanoi minulle vaivautuneena: ”Älä painaudu niin lähelle, en pysty liikkumaan.” Osin tästä hämmentyneenä yritin koko tanssikierroksen ajan etsiä oikeaa asentoa tiheästi vaihtuvien parien kanssa - saaden onnistumisen tunteen vain pari kertaa. Tuntui että osa viejistä ei edes halunnut vartalokontaktia ja osa ei itse nojannut tarpeeksi eteenpäin. Vanhan tangon onnistunut vartalonoja vaatii myös viejältä reipasta etunojaa, ja mielestäni tähän taipui vain jokunen joukkoon eksynyt edistynyt viejä. Mutta myönnän virheeni - vanhan tangon vaatima vanha A-asento on vielä täysin hakusessa.

Tahvanainen eteni nopeasti, ja puolessa välissä putosin lähes täysin kärryiltä. Tätä edesauttoi se, että ryhmässä oli 3-4 viejää, jotka eivät mielestäni edes yrittäneet tanssia vanhaa tangoa tai opetettavia kuvioita, vaan kiersivät lattiaa lyhyillä tangofoksin askelilla. Ja kolmetuntisen loppupuolella useampi nainen joutui seisomaan salin reunalla parinkin tanssirundin ajan. Olisin halunnut enemmän mahdollisuuksia treenata tunnin oppeja.

Juhanin opetus eteni minulle liian nopeasti - ilmeisesti olin eksynyt liian vaativaan ryhmään. Vaikka katsoessani sivusta muiden menoa, oli vaikea uskoa että taso oli liian vaativa. Mutta ehkä tosiasiat on kohdattava rehellisesti :):) ja ensi kerralla menen suosiolla vanhan tangon tunnille, jossa koko ajan opetetaan vain alkeita. Joita tosin tullessani luulin tälläkin tunnilla opetettavan. Enää en tiedä mitä opetettiin - niin pihalle menin kolmetuntisen aikana. Hymyhuulissa minun hymyhuuleni katosivat...

Onneksi hakoteille meneminen on eläkeikäiselle jo tuttua, ja tietää että hakoteiltäkin löytää takaisin turvalliseen kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti