Läsnä itselle ja parille

Paritanssi on tanssia parhaimmillaan, kun molemmat tanssijat - viejä ja seuraaja - haluavat ja osaavat - ja myös uskaltavat - nauttia yhdessä liikkumisesta ja yhteisestä tanssista. Tuntevat he toisensa tai eivät…

Nautittavassa paritanssissa ei ole kyse niinkään tanssitaidosta eikä kiemuraisten kuvioiden hallitsemisesta. Nämä taidot toki yleensä edesauttavat yhteisestä tanssihetkestä nauttimista. Taitoa ja kuvioita enemmän on kyse rohkeudesta ja uskalluksesta heittäytyä - antautua - musiikin, tanssin ja parin vietäväksi. Viejän vietäväksi - tietty - mutta myös viejän pitää tavallaan osata asettua seuraajan ”vietäväksi” eli tunnistaa, miten seuraaja liikkuu, tanssii, kuulee musiikin.

Kummankin tanssinautinto paranee, jos molemmat pystyvät tuntemaan, että myös toinen nauttii yhteisestä tanssista. Miten tämä välitetään tai välittyy toiselle? Jotenkin sen vain aistii tanssiparin viennistä ja seuraamisesta, olemuksesta, otteesta, liikkumisesta ja jostain mystisestä yhteydestä - fyysisestä ja henkisestä läsnäolosta yhteisessä hetkessä.

Läsnäolo tanssissa ei tarkoita lähentelyä tai lääppimistä, vaan on hetkeen rauhoittumista ja hengittämistä yhdessä. Ja toisen hyväksymistä. Läsnäolo tuntuu sekä mielessä että kropassa. Ja sen aistii ja tuntee usein myös lähellä oleva (tanssiva) toinen samalla tavoin läsnäoleva ihminen. 

Olennaista on, että kumpikin rauhoittuu tanssimaan juuri tämän ihmisen kanssa. Ei keskity miettimään, kenen kanssa Reiska tanssii, minkä kuviokiemuran keksin seuraavaksi tai onko huulipunaa sopivasti. Ja että molemmat malttavat kuunnella myös musiikkia sekä tunnustella tanssikaverin liikkumista ja valmiutta yhteiseen tanssiin.

Paritanssi syttyy ja elää musiikista ja läsnäolosta - sekä palautteesta, jonka kumpikin aistii toisen vartalosta ja liikkeestä. Kun nämä kolme asiaa osuvat nappiin, musiikki ikäänkuin kuullaan samoilla korvilla ja tanssitaan samoilla jaloilla ja yhteisen keskipisteen ympärillä. Ja hengitetään yhdessä. Rauhassa. 

Ollaan läsnä itselle ja toiselle lyhyen, maagisen tanssihetken ajan. Ja vain nautitaan.

Latoromantiikan kahleista

Lauantaina Suomen Tanssistudiot järjesti Vantaan Puistokulmassa viiden tunnin teemapäivän fuusiotangosta - opettamassa Jussi ja Maija Kuosmanen ja Sannu ja Matti Heikkilä. Jussin mukaan fuusiotango on sekoitus suomi-, arkku- ja vanhaatangoa, ja soppaan voi vielä lisätä vaikka rumbaa ja baccataa. Tanssistudioiden esitteen mukaan fuusiotangossa keho ja mieli pyritään vapauttamaan ”latoromantiikan kahleista”.

Paikalla oli liuta taitavia (kilpailevia) kuopiolaisia paritanssijoita, jotka lyhyen alkukierroksen jälkeen tanssivat (ymmärrettävästi) etupäässä oman parinsa kanssa. Täten osallistujista vain vajaa puolet lopulta vaihtoivat paria. Kun bussipysäkillä aina hetken ehti seurata muita tanssijoita, näki miten valtavasti kaksi tanssiryhmää erosivat toisistaan. Paria vaihtamattomat taiturit viilettivät tunteella ja taidolla pitkin rauhallisin askelin ympäri salia musiikista ja toisistaan (pääosin) nauttien ja tehden mm. tyylikkäitä otsoja ja näyttäviä linjoja - lähes täydellisiä fuusio-osaajia :):) Samaan aikaan me perustanssijat yritimme sinnikkäästi etsiä toimivaa vartalokontaktia ja yhteensopivia askelia tiheästi vaihtuvien, hyvinkin eritasoisten tanssahtelijoiden kanssa.

Opetus oli mielestäni jatkotasoa, ja vaati vähintään suomitangon hyvää osaamista ja etenkin vienti- ja seuraamistaidot olivat kultaakin arvokkaampia. Eikä pahitteeksi olisi ollut hyvät perustaidot arkku- ja/tai vanhastatangosta, mitkä minulta puuttuivat - ja se selvästi haittasi seuraamistani. Mielestäni netissä hieman virheellisesti viikonloppukurssia mainostettiin ”Sopii kaikille!”.

Jussi korosti että tärkeintä on tanssia tunteella parin kanssa yhdessä fiilistellen antaen musiikin viedä. Ja siinä se on - hyvä tango, fuusiolla tai ilman. Fiiliksen mukaan voi vaihdella niin etäisyyttä pariin, vartalokontaktin kohtaa kuin tanssin korkeutta. Sannun mukaan suomitangossa vartalokontakti on reiden puolivälistä tissien alapuolelle, mutta sekä arkku- että vanhatangossa kontakti on lyhyempi ja korkeammalta: kummankin ”oikeat vatsat” tanssivat keskenään. Ja suomitangoa tanssitaan mieluusti matalalla, mutta sekä arkku- että vanhaatangoa polvet lähes suorina.

Jussi myös muistutti viejiä pitämään oik kätensä naisen selässä höyhenen kevyenä. Ja solmukädetkin ovat vain koriste - ei puristusta, ei heijaamista eikä vientiliikkeitä. Minun murheenkryynini on etenkin jännitystilanteissa oik olkapääni ja oik käsivarteni, joka pyrkii jännittymään ja nousemaan. Tästä eräs hyvä viejä taas huomautti ystävällisesti.

Musiikin tulkinnasta Sannu muistutti, että tangomusiikki koostuu kahdeksan iskun jaksoista. Perus HHNN-askellus kestää kuusi iskua H(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku), joten 2 iskua jää ikäänkuin käyttämättä. Nämä 2 iskua täytetään tauolla!! Tanssissa muutenkin askelten nivelkohdat ja tauot ovat jopa tärkeimpiä kuin itse askeleet. Askeleethan ovat ”vain” kävelyä :):)

Suomitangossa ”täyteläinen” kahden iskun tauko pidetään neljän askeleen (HHNN) ja kuuden iskun lopussa. Tänä aikana voi esim koota viimeisen askeleen hitaasti tai hitaalla vartalon kierrolla valmistautua seuraavaan perus HHNN-askellukseen tai tehdä pienen linjan. Arkkutangossa tämän ”täyteläisen” kahden iskun tauon voi pitää ensimmäisen hitaan askeleen - nainen astuu vas jalalla vasemmalle - jälkeen eli H(2 iskua), tauko(2 iskua), H(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku) ja vanhatangossa kahden hitaan askeleen - nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H) ja vas jalalla vas sivulle (H) - jälkeen eli H(2 iskua), H(2 iskua), tauko(2 iskua), N(1 isku) ja N(1 isku).

”Elävistä” tauoista puhuessaan Sannu muistutti, että välillä on tarpeen tanssia perustangon askelia välittämättä musiikin kahdeksasta iskusta. Vaihtelu virkistää tässäkin. Usein käy puuduttavaksi tanssia koko kappale huomioiden liian tarkasti edellä mainittu musiikin 8-iskuisuus.

Jos/kun arkkutangossa nainen astuu nopeat askeleet ristiin, hän astuu ensin oik jalalla taakse jättäen painon päkiälle. Tämän jälkeen hän vetää vas jalan ristiin oik jalan eteen siten, että vartalon paino on vas jalalla. Tällöin takana olevasta oik jalasta vain päkiä, mutta edessä olevasta vas jalasta koko jalkapohja on maassa.

Tässä osa lauantaina annista. Sunnuntaina opet jatkavat täydentämällä fuusiotangoa vielä rumban ja baccatan kuvioilla, mutta tämän minä jätän suosiolla väliin.

Lissun foksit

Torstaina Maija Astikaisen foksin jatkotreeneissä oli vierailevana opena Liisa Kontturi-Paasikko - osaava konkariope tanssikoulu TanssinTahdista Sastamalasta. Liisa saa tanssin harrastajat liikkelle, sillä tupa oli ääriään myöten täynnä - ja lähes tasaparit! Ei mikään ihme, sillä Liisa oli looginen, määrätietoinen ja inhimillinen opettaja, joka opetuksessaan korosti musiikin kuuntelua ja tulkintaa, parin yhteentanssimista sekä yhdessä nauttimista.

Lastenlasten ja koirien hoitojärjestelyjen takia myöhästyin kolmetuntisen treenin alusta yli puoli tuntia. Yritin suhtautua omavalintaiseen myöhästymiseeni rennosti, mutta vaikeaa se oli. Minulle tanssifiiliksestä, opetettavasta tanssilajista sekä etenkin uuden opettajan opetustavasta kiinni saamiseen vaikuttaa merkittävästi se, että olen opetuspaikalla ensi minuuteista alkaen, mieluummin jopa 5-10 minuuttia ennen opetuksen alkua. Tällöin ehdin rauhassa relata, luoda henkinen kontakti paikallaolijoihin ja keskittyä omaan tanssiini.

Lissu sitoi tanssiopetuksen tiukasti kulloiseenkin musiikkiin. Hän kannusti meitä opettelemaan kuuntelemaan musiikkia, leikittelemään  ja rikkomaan ronskisti perusfoksin HHNN-rytmiä. Fläppitaulun avulla Lissu yritti auttaa meitä kuulemaan foksimusiikista kahdeksan tahdin pituisia fraaseja. Ei helppoa - ja viejille vielä haastavampaa.

Foksimusiikissa neljä iskua muodostaa tahdin ja kahdeksan tahtia fraasin. (Sama pätee varmaan tangomusiikkiin??) Hidas askel kestää kaksi iskua ja nopea yhden iskun, joten kahdeksan tahdin fraasiin mahtuu kuusi kokonaista HHNN-perusaskelta ja kaksi iskua jää ikäänkuin yli.

Tanssimusiikissa fraasia voi verrata kirjoitettuun lauseeseen eli jokainen fraasi muodostaa oman kokonaisuutensa. Kahden ylijäävän iskun aikana ei siis kannata aloittaa uutta HHNN-askelta, koska siitä ehtisi ottaa vain yhden hitaan askeleen (= kaksi iskua) ennen fraasin loppumista. Kahden ylijäävän iskun ajaksi (viejän) pitääkin keksiä jotain erilaista ja yllättävää - paikallaan heijausta, lyhyt linja, sivunopeita ym. - ja aloittaa seuraava HHNN-askel vasta uuden fraasin alkaessa.

Hitaissa foksikappaleissa fraasin voi täyttää astumalla hitaan foksin HNNHNN-askellusta, jolloin jokaiseen tahtiin mahtuu puolet HNNHNN-askelluksesta eli HNN (= neljä iskua), eikä fraasiin jää ns. ylimääräisiä iskuja.

Hidasta HNNHNN-foksiaskelta Lissu neuvoi astumaan tuttuun tapaan (miehen askelina) oik jalka eteen (H), vas jalka ohiaskeleena (N), oik jalka ohiaskeleena (N), vas jalka eteen (H), oik jalka eteen tai sivulle (N) ja vas jalka yhteen (N). Ja alusta.

Ope oli mukava ja ammattitaitoinen, mutta omaa keskittymistäni ja jopa nauttimistani häiritsi koko ajan se, että pahan myöhästymiseni takia minulle tärkeät ”alkurituaalini” jäivät toteuttamatta. Toivottavasti Lissu tulee Vantaalle uudelleen - ja pääsen paikalle ajoissa :):)

Avaudu tanssille ja toiselle

Helsingin työväenopiston ikäihmisten tanssityöpajassa harjoittelemme koreografi Hanna Brotheuksen ohjauksessa Oodi metsälle -nimistä lyhyttä tanssiesitystä Helsingin uuden keskuskirjasto Oodin avajaisiin (täällä). Viimeinen työntäyteinen viikko on juuri alkamassa.

Tämänpäiväisissä treeneissä Hanna toivoi, että yrittäisimme tuottaa liikkeen ja tanssin sisältämme - elämään ja tuntemaan kropassamme musiikin ja lyhyen tanssihetken. Hän väitti, että läsnäolomme omassa tanssissamme (tai sen puute) näkyy myös silmistämme aina katsojille asti - jopa mummin pienistä tihrusilmistä :):) Toinen tärkeä asia jota Hanna korosti, oli ryhmän yhteisen liikkeen aistiminen ja oman yksilöllisen tanssin synkronointi ryhmän liikkeeseen. Se on hänen mukaansa jollain yliluonnollisella tavalla mahdollista, vaikka muiden liikkumista ei omaan tanssiin keskittyessä selkeästi näkisikään. Uskon että näin on, mutta se vaatii vahvaa keskittymistä ja rehellistä läsnäoloa.

Jos me edes ajoittain pystymme liikkumaan henkilökohtaisten tunteidemme voimalla ja kukin omalla liikekielellämme, mutta yhtenäisenä ryhmänä - kuten Hanna toivoo - esityksestämme tulee upea. Onneksi onnistumistamme tukevat Johannes Brotheruksen lempeä ja hieno musiikki sekä puvustajien jännittävät valkoiset silkkipaperiluomukset.

Hannan ohjeet oman liikkeen ”tuntemisesta” ja ilmaisemisesta sekä toisen läsnäolon aistimisesta ja hänen liikekielensä huomioonottamisesta - yhteisen liikkeen tärkeydestä - pätee enemmän kuin hyvin myös paritanssiin. 

Fuskua swingillä

Lauantai-iltapäivällä Päiväkummun leirillä (täällä) treenattiin fuskua suloisen Rosa Mörtin ja hänen miehensä Hannun johdolla. He opettivat rauhallista kevyesti sykkivää swing-fuskua, joka Rosan mukaan on läheistä sukua kaksoisbaunssi-fuskulle (täällä). Swing-fuskussa ylösalainen liike pyritään pitämään mahdollisimman pienenä.

Rosa opetti meitä tanssimaan musiikkiin ja rikkomaan fuskun askellusta pysähdyksillä, kävelyillä ja hidastuksilla. Ja naisellisilla jammauksilla, joista Rosa opetti esimerkkinä seuraavan: Miehen ohjattua naisen paikanvaihtoon oik puoleltaan nainen voi astuttuaan oik jalallaan ensimmäisen hitaan askeleen miehen oik kyljelle pysähtyä sivuttain takamus miehen syliä kohti oma oik kylki liikesuuntaan. Tässä asennossa nainen voi jammata oik käsi ylhäällä miehen vas kädessä vuoroin vasemmalle, oikealle ja vasemmalle (H,H,H). Askelten sopivuuden takia jammauksia tulee tehdä pariton määrä.  Lopetettuaan nainen jatkaa paikanvaihtoa normaalisti kääntyen miehen käden ali ja astuen lopuksi tavanomaiset nopnopit. Nainen päättää, koska hän pysähtyy jammaukseen ja koska jammaus loppuu. Tästä on annettava selvä merkki miehelle.

Myös pysähdyksillä voi elävöittää omaa fuskuansa. Tällöin jäädään yllättäen ja selkeästi seisomaan hajareisin kummallekin jalalle polvia selvästi koukistaen. Myös seuraaja voi pysäyttää yhteisen liikkeen, jolloin merkin pitää olla tavallistakin selvempi jotta viejä äkkää yllättävän merkin. Vaikka pysähdys tehtäisiin seuraajan ehdotuksesta, niin viejä päättää koska yhteistä tanssia jatketaan.

Kolmas elävöittämistapa on hidastus, jolloin viejä hidastaa tanssia astuen pitkän askeleen jommalle kummalle sivulle vetäen toisen jalan hitaasta tämän viereen. Seuraaja pielaa liikkeen.

Rosa opetti avauksessa tehtävän charleston-tanssista kopioidun liikkeen. Siinä nainen astuu HNNHNN-rytmirikolla ensin oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka takaisin paikalleen (N) ja vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N), vas jalka takaisin paikalleen (N).

Lauantain täysin uusi oivallus oli, että fusku on jiven sukulaistanssi ja että jivea soitettaessa voi tanssia - ja usein tanssitaankin - nopeaa fuskua. Jive on englantia ja suomeksi se on fusku - fuskata eli jekuttaa. Aiemmin soittajien ilmoittaessa, että he soittavat seuraavaksi jiveä, olen aina vetäytynyt kauimpaiseen nurkkaan luullen, että en osaa tanssia jiveä :):)

Love-ilta

Torstaina Astikaisen Maija oli järjestänyt jatkotason tanssijoilleen iloisen yllätyksen. Pavin vakiotanssitreeneissä Maijan lisänä oli opettamassa Jari Aaltonen Oulusta ja musiikki ei tullut nauhalta, vaan Pavin lavalla oli soittamassa ihkaelävä viisihenkinen Helminauha. Illan Maija oli ohjelmaan nimennyt SuomiLove-illaksi.

Helminauhat soittivat vuorotellen tangoa, hidasta valssia ja ns. hitaita, jolloin tanssittiin hidasta lavafoksia, ”bluesia” tai ”Jarin hitaita”. Jos hitaat tuottavat ongelmia, Jari neuvoi lähtemään liikkeelle astumalla alkuun menosuuntaan kaksi hidasta ja neljä nopeaa askelta - tunteella ja keskittyen. Ja Maija komppasi, että jatsahtavia hitaita voi lähestyä astumalla (naisen askeleet) oik jalka oik sivulle ja vas jalka viereen tap-askeleella ja tämän jälkeen vas jalka takaisin vas sivulle ja oik jalka tämän viereen tap-askeleella. Tämän jälkeen astutaan menosuuntaan kaksi tai neljä nopeaa askelta. Eli blues-tanssia, jolla ei ole paljoa tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa.

Maija ilmoitti illan alussa, että tänään ei opeteta kuvioita, vaan keskitytään musiikin kuunteluun ja tulkintaan. Tango sujui minulta ihan ok, mutta tällä kertaa en löytänyt yhteistä säveltä yhdenkään tanssittajan kanssa, kun soittovuorossa oli hidas valssi. Outoa, sillä yleensä hidas valssi on ollut minulle a piece of cake... Ja hitaissakin oli välillä vaikeuksia, mutta kun suljin silmäni ja keskityin seuraamiseen onnistuin jotenkuten.

Jari muistutti, että vakioissa miehelle tärkeintä on viedä vartalolla ja keskittyä tukijalkaan. Eli ei ajattele että nyt astun vas jalalla eteenpäin, vaan että nyt ponnistan eteenpäin oik jalalla (tukijalka), jolloin eteen astuva vas jalka automaattisesti heilahtaa eteenpäin. Naiselle tärkeintä on pitää paino päkiöillä ja nojata kevyesti mieheen.

Oli kivaa, mutta ennenkaikkea oli hikistä. Oma tanssini ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan vain harvojen viejien kanssa.

Helminauha soitti ihanasti, vaikka en vielä keskittyessäni seuraamiseen pysty samalla kuuntelemaan laulun sanoja. Ehkä sen vielä opin, sillä uskon että sanojen kuunteleminen ja musiikin tarinan ymmärtäminen tuo tanssiin uutta syvyyttä. Sitä odotelessa...

Tanssitunti joka jää mieleen

Viimeinen treeni, johon Joensuun tanssiviikolla osallistuin, oli Bettina Karppisen vetämä foksin perustason tunti. Sen nimeksi oli ohjelmaan merkitty ”Foksia eril. musiikkiin”. Perustasosta huolimatta osallistujia oli laidasta laitaan - niin kokemattomia aloittelijoita kuin osaavia tanssin taitureita ja monentasoista tanssijaa siltä väliltä.

Edes Bettina ei tuntunut tarkalleen tietävän, mitä järjestäjät tai osallistujat kyseiseltä tunnilta odottivat. Mutta se ei Bettinan eikä osallistujien menoa häirinnyt. Ennemminkin tietty epämääräisyys toi Foksia eril musiikkiin -treenituntiin juuri sen toivotun jujun. Spontaaniutta, arvaamattomuutta, hämmennystä ja hämminkiä. Ja sitähän lavatanssikin usein on.

Käytännössä Bettina soitti treeneissä kolmea erilaista foksimusiikkikappaletta ja komensi osallistujat tanssimaan musiikin mukana väliin yksin ja väliin parin kanssa - väliin silmät auki ja väliin silmät kiinni - väliin lähes liikkumatta tiukasti parissa kiinni ja väliin riehakkaasti kaukana parista. Ja vähitellen Bettina sai meidät viimeisetkin heinäseipäät rentoutumaan...

Minusta treeni muistutti enemmän improvisointi- tai pykodraamatuntia kuin tanssituntia. Mutta minun lisäkseni muutkin osallistujat tuntuivat nauttivan - ujosta, pidättyväisestä nuorukaisesta riehakkaaseen tanssitaitoiseen reissumieheen.

Mitään konkreettisia tanssiaskeleita tai -kuvioita tunnilla ei opetettu eikä opittu. Mutta ainakin minä opin muita tärkeitä paritanssiin liittyviä asioita, kuten rohkeutta kohdata omana itsenäni juuri se ihminen, jonka kanssa sillä hetkellä tanssin. Antautua vuorovaikutukseen toisen kanssa ennakkoluulottomasti, pelkäämättä ja häpeämättä. Tai siis tajusin lisää läsnäolon ja kohtaamisen merkityksestä - oppimista asiassa on vielä paljon.

Kiitos Bettina yhdestä tanssileirin vaikuttavimmasta treenitunnista!

Fraasin lopetus

Taitokolmion maanantaitreenien alkupuoliskolla Kirsi Tarvainen opetti hidasta valssia keskittyen musiikin tulkintaan. Vasta tänä vuonna olen tanssitaipaleellani päässyt vaiheeseen, että pystyn tanssiessani askeliin keskittymisen lisäksi (useimmiten) kuuntelemaan myös musiikkia ja joskus jopa onnistunut ilmaisemaan tanssissani musiikkin tunnelmaa. Joten tykkäsin Kirsin tunnista, koska osasin treenatessani kokeilla Kirsin vinkkejä.

Paritanssissa viejä asettaa askelmerkit eli miten ja paljonko musiikkia yhdessä tanssiessa tulkitaan. Mutta myös seuraaja voi omalla rentoudellaan, aktiivisuudellaan ja luovuudellaan edistää ja antaa elekielellään vinkkejä parin yhteiseen tanssihetkeen.

Puolitoista tuntisen treenin aikana Kirsi opetti mm. joitakin tapoja, joilla yksinkertaiseenkin hitaaseen valssiin saa elävyyttä. Hän puhui iskuista, tahdeista ja fraaseista, joiden merkityksiä minun piti kotona tarkistaa netistä. Yksinkertaista vastausta oli yllättävän vaikea löytää. Iskun uskon ymmärtäväni ja musiikissa fraasilla tarkoitetaan sanapötköä/lausetta, jonka laulaja laulaa yhden uloshengityksen aikana ennenkuin pitää tauon hengittääkseen uudelleen sisään. Kirsin mukaan hitaassa valssissa tanssijan fraasi on yleensä kahdeksan iskua, jolloin fraasin lopetuskuvio tehdään seitsemännen ja kahdeksannen iskun aikana. Jos oikein ymmärsin...

Tanssijan kahdeksan iskun fraasiin mahtuu kaksi kolmen iskun valssiaskelta. Jäljelle jäävien kahden iskun aikana voi ottaa esim hitaan sivuaskeleen ja vetää toisen jalan painottomana astuvan jalan viereen, ja viejä jatkaa uuteen kahdeksan iskun fraasiin oik jalallaan. Fraasiin voi myös mahduttaa yhden kolmen iskun valssiaskeleen, kolme tavallista kävelyaskelta (kolme iskua) ja kahden iskun kestoisen pitkän sivuaskeleen.

Jotain tällaista - mutta vielä jäi paljon ymmärtämättä ja oppimatta.

Kesälavojen lumo

Kahden viikon flunssatauon jälkeen uskaltauduin viimein treeneihin - tällä kertaa Taitokolmion kesäohjelman pariin eli hurmaavalle Männistön lavalle Kellokoskelle. Vakuutuin - sadannen kerran - että minun iloni asuu työväentaloilla, jumppasaleissa ja kesälavoilla. Näissä vaatimattomissa ja koruttomissa paikoissa, joissa kymmenet tanssiseurat ja -koulut ympäri Suomea kurssittavat innokkaita tanssinharrastajia vuodesta toiseen.

Olin Männistön lavalla ensi kertaa. Perinteinen katettu kahdeksakulmainen puulava Keravanjoen rannalla. Kaunis ja kutsuva. Ja sopivan kokoinen - nelisenkymmentä tanssijaa mahtui kivasti harjoittelemaan Taitokolmion Kirsi Tarvaisen johdolla. Kolmituntisen treenin alkupuoli treenattiin hidasta valssia ja loppupuoli rumbaa.

Rumbassa Kirsi keskittyi musiikin kuunteluun ja tanssin dynamiikan vaihteluihin. Keskitason kurssi, jonka sisältö esitteestä luettuna kuulosti vaikealta. Kirsin opetuksessa ymmärrys lisääntyi ja vaikeus helpottui. Kirsi yksinkertaisti teemaa sopivasti ja pilkkoi opetettavan asian helppotajuiseen muotoon.

Kirsin mukaan kolme asiaa erottaa nautittavan rumban tasapaksusta ”kaurapuurorumbasta”. Tärkein juttu on keskittyä täysillä jokaikiseen askeleeseen. Elää jokaisen askeleen tahdissa - niin mielessä kuin kropassa. Antaa musiikin viedä mieli rumbamuudiin ja sallia kropan joka solun nauttia rumban sensuellista liikkeestä - myös silloin kun liike näennäisesti on hetken pysähdyksissä.

Toiseksi Kirsi painotti, että tanssin rumbamaisuus lisääntyy, kun muistaa korostaa liikkeen ja askelten nopeuden vaihteluita - hiiii - das, nopea, nopea. Hitaita venytetään viimeiseen asti ja nopeat astutaan kissamaisen sähäkästi. Ja kolmanneksi hän muistutti tanssipareja vaihtelemaan myös parin välistä etäisyyttä musiikin tunnelman mukaan. Musiikin herkissä kohdissa voi intiimisti olla aivan tanssiparissa kiinni ja rivakammissa osissa ottaa kuminauhamaista etäisyyttä pariin.

Nautittava treeni-ilta. Ilma oli kuin morsian ilta-auringon porottaessa kauniisti puulavan avonaisista ikkunaseinistä sisään, tunnelma lämmin ja kannustava ja viejiä enemmän kuin riittämiin. Kesälava ei tästä paremmaksi voisi muuttua, paitsi...

Tangoa talolla

Porilaisen HappyDancen (täällä) Joonas Kainulainen opettaa yhteistyössä tanssikoulu Antti Törmäsen (täällä) kanssa torstaisin Käpylän työväentalolla Helsingissä. Marraskuisena torstaina treenattiin tangoa kuudesta lähes kymmeneen eli viisi 45 minuutin settiä lähtien alkeista ja edeten rivakasti pistoihin, linjoihin ja taivutuksiin. Osa treenaajista oli koko ajan, mutta useimmat olivat joko kolme ensimmäistä tai kolme viimeistä settiä.

Joonaksen opissa olen ollut ennenkin - mukava, selkeä ja etenkin viejille hyviä vinkkejä antava opettaja. Sen sijaan Käpylän työväentalolla olin ekaa kertaa. Paikka huokuu vanhaa työväentalo-tunnelmaa ja on erittäin sopiva perinteisten lavatanssien harjoitteluun.

Mitä illasta jäi mieleen? Eteenpäin astuttaessa vartalo seuraa astuvan jalan päällä, taka-askeleeseen lähdetään astuva jalka edellä. Eteen kantapään kautta ja taakse päkiän kautta rullaten. Tangossa viejä astuu useimmin eteen ja seuraaja taakse, joten toimiva tango edellyttää mieheltä ponnekasta etu- ja naiselta venytettyä taka-askelta. Ja molemmilta rentoa ylävartalon kiertoa. Teoriassa hallussa, mutta...

Taivutuksissa ja linjoissa on tärkeää, että molemmat seisovat omilla jaloillaan ja molemmat siirtävät painonsa sivuun astuvan jalan päälle. Molemmat suoristavat vapaan jalkansa, jolloin nainen voi halutessaan koukistaa omaa jalkaansa miehen jalkaa pitkin - ei onnistu jos mies jättää jalkansa koukkuun. Naisen vapaa jalka koskettaa lattiaa vain päkiällä kääntyen osoittamaan sivulle - myös katse - ja miehellä lattiaa koskettaa vapaan jalan sisäreuna.

Taivutukset ovat näyttäviä ja vaativat tilaa ja aikaa, joten ne kannattaa säästää musiikin erikoiskohtiin. Linjan mahtuu tekemään pienemmässä tilassa ja nopeammin, joten peruslavoilla linjat ovat ehkä käyttökelposempia. Useaan musiikkiin sopii seuraava setti: kaksi perusaskelsarjaa (hidas,hidas,nopea,nopea), joka kattaa kolme + kolme eli yhteensä kuusi iskua ja sen jälkeen kahden iskun linja tai kaksi sivuaskelta, jolloin mies kääntää vas kylkensä menosuuntaan.

Tangoni paranee koko ajan, vaikka hitain askelin...

Samoilla askelilla

Pirjo Kärnän tanssitreeneissä harjoitellaan tänä syksynä samana iltana kahta toisilleen läheistä tanssia. Maanantaina olivat vuorossa 6-askel tango ja hidas lavafoksi, joita - yllätys, yllätys - tanssitaan samoilla askelilla.

Alkuun opeteltiin 6-askel tangoa, jolloin tanssissa on kaikki perustangon elementit asennosta ja sähäkkyydestä lähtien, mutta tavanomaisen hidas,hidas,nopea,nopea -rytmin sijaan askelletaan hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea -rytmissä. Ja ensimmäisen askeleen nainen astuu vas taakse, eikä oik taakse kuten perustangossa.

Lavoilla harvoin tanssitaan koko kappaletta 6-askel tangona, vaan viejä sekottaa 6-askel tangon askelia sopiviin kohtiin perustangon väliin. Kuten Kimmo viime viikolla opetti (täällä). Ehkä 6-askel tango sopii musiikin nopeisiin ja keveisiin osiin, sillä 6-askel tangoa tanssiessa tanssi tahtoi herkästi nopeutua tangoksi liikaakin, kun siinä astutaan paljon nopeita askelia. Minulla tuottikin välillä vaikeuksia säilyttää tanssin tangomaisuus.

Pirjon 6-askel tangon askeleet etenivät seuraavasti. Nainen astuu vas taakse ohiaskeleena (hidas) ja jatkaa ohiaskeleina kaksi nopeaa oik ja vas jalalla taakse, minkä jälkeen hän kääntyy miestä kohti vas kylki menosuuntaan astuen vartalo miestä kohti oik jalalla oik sivulle eli tulosuuntaan (hidas) jatkaen vas jalalla vasemmalle eli menosuuntaan (nopea) vetäen oik jalan tämän viereen (nopea). Ja alusta, jolloin mies lähtiessään kääntyy takaisin menosuuntaan.

Avauksessa nainen siirtyy heti ensimmäisellä hitaalla miehen oik kylkeen ja kaksi nopeaa astutaan yhdessä menosuuntaan - nainen oik ja vas jalalla, minkä jälkeen nainen kääntyy takaisin miehen eteen oik hitaalla ja kaksi nopeaa miehen edessä vasemmalle. Avauksen kautta lähdetään myös oik käännökseen.

Loppuilta harjoiteltiin hidasta lavafoksia ja soitettiin puhki tutut Kissanainen ja Sä kaunehin oot, jotka tahdittavat ihanasti kettumaisen sulokasta hidasta foksia. Pirjo muistutti, että hitaassa foksissa ei nousta varpaille, vaikka keinuvuutta onkin - nousut lähtevät vartalosta, kyljistä ja polvista.

Slowfox-kilpatanssista muovattua hidasta lavafoksia tanssiopettajat saattavat opettaa hieman eri tavoilla. Pirjo opetti askeltamaan hidasta foksia tismalleen samoilla askelilla kuin 6-askel tangoa, mutta foksin svingillä. Eli ekat hidas,nopea,nopea - kaikki ohiaskelilla, ja seuraavat hidas,nopea,nopea - kaikki vartalot vastakkain. Naisen aloittaessa vas jalalla taakse.

Pirjon treeneissä on yleensä vähemmän väkeä kuin Maija Astikaisen tunneilla, mutta tunnelma on aina hyväksyvän kodikas. Lähtiessä kuulin naisten kehuvan naulakoilla ”tänään oli monta hyvää miesviejää”. Eli porukka tuntui tyytyväiseltä...

Tangon perustaa

Päiväleirillä Karjalohjan Päiväkummussa (täällä) - tangoa kymmenestä kuuteen. Vientiä ja seuraamista, taivutuksia ja linjoja, musiikin kuuntelua ja tulkintaa. Opettamassa TanssiGurun Kimmo ja Marika Lasanen (täällä).

Tanssiasennossa parin oik rinnat painavat kevyesti toisiaan vasten siten, että kummankin asento ikäänkuin hieman avautuu vasemmalle - vain hieman, ja ehkä vain mielikuvissa. Tämä aikaansaa sen että oik rinnat/palleat nojaavat tiukasti toisiinsa. Muista säilyttää rako miehen oik ja naisen vas olkapään välillä. Kimmo sanoi laittavansa kalikan tanssiparini ja minun olkapäiden väliin, kun olkapäät toistuvasti luhistuivat toisiaan vasten.

Solmukäsien kyynervarret hieman latinalaistanssien asennossa. Varo ettei käsivarret painu liikaa naisen puolelle. Ylävartaloon lisää rentoutta.

Eteenpäin astutaan aina kantapää edellä - kevyesti - rullaten koko jalalle. Miehen pitkät askeleet eivät ole itsetarkoitus eli askelissaan viejän tulee huomioida tanssitila, ympäristö ja parin askelmitta. Taaksepäin astuttaessa nainen suoristaa askelta ottavan jalan jo heti liikkeelle lähtiessään eikä vasta varpaiden osuessa lattiaan. Reiden - eikä vain säären - suoristus taaksepäin antaa miehelle tunteen siitä, että hänellä on vapaasti tilaa astua oma askeleensa eteenpäin.

Kimmo opetti astumaan hitaiden jälkeiset nopeat askeleet suoraan menosuuntaan ”tanssi etenee vauhdikkaammin”, toisin kuin esimerkiksi Jyrki ja Antti-Ville, jotka molemmat suosittavat enemmin viisto- tai sivuaskelia. Maku- ja tyyliasioita - ilmeisesti...

Kimmo opasti kuuntelemaan musiikkia - vielä vaikeaa - ja askeltamaan musiikin mukaan vuoroin hitaita ja vuoroin nopeita. Moni muukin tanssiopettaja on sanonut, että oikeastaan tangomusiikkiin sopii huonosti hidas,hidas,nopea,nopea -perusaskellus. Moneen musiikkiin toimii paremmin esimerkiksi hidas,nopea,nopea,hidas,nopea,nopea, jota jotkut kutsuvat myös 6-askel tangoksi. Tai kolme hidasta ja kaksi nopeaa, josta kuulee puhuttavan myös 5-askel tangona (täällä), ja jonka rytmiä osa opeista laskee hidas,hidas,hidas,nopea,nopea ja osa hidas,hidas,nopea,nopea,hidas. Sekahaun Antti-Ville (täällä) mainitsi kerran, että tangossa astutaan musiikin mukaan vaihdellen 1-5 hidasta askelta ja 1-3 nopeaa askelparia.

Päiväkummussa oli iso liikuntasali, jonne suurempikin joukko tanssijoita mahtui hyvin ja sopuisasti treenaamaan. Tila mahdollisti parien keskittymisen oman tanssinsa petraamiseen. Tanssin lomassa Kimmo ja Marika antoivat pareille henkilökohtaisia ohjeita mm. tanssiasennon korjaamiseen.

Useimmat kurssilaisista yöpyivät Päiväkummussa ja jatkoivat tanssitreenejä sunnuntaina ns. hitaiden parissa. Päiväkävijäkin sai onneksi nauttia paikan buffetruokailuista ja uusituista sauna- ja suihkutiloista uima-altaineen.

Ja Kimmosta ja Marikasta tykkään edelleen. Heidän opetustapansa sopii minulle - rauhallisen kannustavaa, mutta kysyessä treenaaja saa rehellistä palautetta ja kaipaamaansa ohjausta.