perjantai 28. heinäkuuta 2017

Buggaa Pavilla

Keskiviikkona päätin bugg-kammostani (täällä) huolimatta - tai ehkä juuri siksi - mennä Maijan bugg-treeneihin Paville. Vähän väkeä ja naisvalta, joka tosin loppuillasta tasottui. Osaavimmat naiset taisivat karata Backaksen torstaitansseihin.

Pavin torstai on alkeisjatko/jatko-ilta, joissa pääsääntöisesti on ollut jatkotason oppilaita. Eilen oli toisin. Viejissä oli jopa ensikertalaisia, jotka alkajaisiksi pyysivät pariaan opettamaan buggin perusaskeleen. Ei siinä mitään, jos treeni olisi ollut alkeiskurssi, mutta kun oltiin jatkossa ja Maija yritti opettaa (hieman) vaativampia kiemuroita. Tosin Maija pian huomasi kurssilaisten taitotason ja fiksusti näytti muuttavan tuntisuunnitelmiaan.

Maija keskittyi opettamaan etenevää buggia. Tanssi etenee miehen ohjauksessa, mutta naisen tahtiin - miehen seuratessa perässä. Naisen tulee edetessään ottaa pitkiä askelia, jotta tanssi lähtee liikkumaan. Kun itsekin olen buggissa aika aloittelija, niin välillä ei parin kanssa päästy yhtään eteenpäin. Buggimme jauhoi vain paikallaan, ja kierroksen päässä odottavaan parinvaihtoon tuntui olevan ikuisuus - mikä taisi rassata moltempia. Onneksi paikalla oli myös joitakin buggin osaajia, ja sain hieman makua miten bugg voi parhaimmillaan kevyellä, maata hipovalla voimallaan vyöryä ympäri tanssilattiaa.

Naisen perusaskel on oik taakse (yksi), vasen paikalla (kaksi), oik eteen tai paikalla (kolme) ja vas paikalla (neljä). Bugg rullaa päkiältä kantapäälle nilkoista taipuen. Ykkönen on tärkein askel. Ja joka askel astutaan. Naisella pienet askeleet, paitsi paikanvaihdoissa ja eteenpäin mennessä. Kädet alhaalla, vyötärön alapuolella. Nainen pitää koko ajan käsiään tarjottimella. Käsissä kuminauhamainen vaste.

Miehen askeleessa minua on pitkään hämmentänyt, astuuko mies ykkösaskeleen eteensä eli naista kohti vai taaksepäin eli naisesta poispäin. Eilen Maija vihdoin selitti asian ymmärrettävästi. Aloittaessa mies astuu usein ykkösen kohti naista, mutta tämän jälkeen pääosin taaksepäin. Nainen ei vaihda askeleen suuntaa miehen mukaan, vaan tamppaa perusaskelta. (Tietyissä vastapäivään pyörivissä kuvioissa nainen astuu ykkösen etuviistoon miestä kiertäen.) Periaatteessa mies voi ottaa askeleet mihin suuntaan haluaa naisen jatkaessa perusaskellustaan, toki liikkuen miehen ohjauksessa ympäri, eteen jne.

Vaikka edelleen buggini karkaa helposti varvaskävelyksi, eilen tunsin välillä tanssivani buggin tapaista maadoittuvaa tanssia. Rentoa ruotsalaista rehvakkuutta?

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Buggia Mummin matkassa

Buggia pidetään helppona tanssina - tanssi ilman tarkkoja sääntöjä. Sitä se varmaan onkin. Minusta oikeanlaisen buggin astunnan löytyminen on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Rakastan helpoksi kokemaani fuskua, ja ehkä tämän takia buggin viennin seuraaminen ei minulle ole kynnyskysymys, mutta se matala ja jännästi niiaava askel...

Toisaalta eihän askel ole buggin ydin, vaan molemminpuolinen luova leikittely. Mutta jotenkin koen, että leikittelyfiilikseen pääsee tai uskaltautuu - etenkin vanhana naisena - harvoin tanssikursseilla. Onneksi välillä kohdalle osuu viejä, josta välittyy hyväksyntä mumminkin leikittelyyn. Korostan, että nämä ovat omia tuntemuksiani ja rajoitteitani, eivätkä välttämättä viejän todellisuutta.

Alla linkkejä Mummin matkassa -blogissa julkaisemiini bugg-postauksiini. Aika vähän, joten siitäkin näkee että bugg ei kuulu lemppareihini - vielä.

Buggia
Buggia ja rumbaa
Buggin askel
Buggi uudistuu
Bugg tökkii

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesällä 2015

Kaksi vuotta sitten olin heinäkuussa viikon Valasrannan tanssileirillä. Viimeistään siellä hurahdin tanssiin ja tajusin että on muitakin myöhäisheränneitä. Tykkäsin valtavasti, opin hurjasti ja nautin tajuttomasti. Vaikeuksia oli hillitä itseään kahmimasta liikaa tunteja ja rasittamasta kroppaansa uuvuksiin. Innokkaana oppijana olisin halunnut osallistua kaikkeen enkä tanssiessa huomannut etten oikeasti enää olisi jaksanut. Se kostautuikin sairastumisena leirin jälkeen.

Innokkaat tanssinharrastajat ovat parhaillaan Valasrannassa 14. kertaa järjestettävällä leirillä yli 30 opettajan tanssiopissa. Keväällä minäkin suunnittelin ja järjestelin osallistumista, mutta alkukesällä perheessä tapahtui yllättäviä käänteitä ja päätin lopulta jättää leirin väliin. Harmittaa, mutta näin tällä kertaa. Toivottavasti mummolla riittää energiaa osallistua ensi kesänä Valasrannan 15. leirille. Ja onhan niitä lyhyempiä leirejä ympäri Suomea ja ympäri vuotta (täällä).

Alla linkit Valasrannan leiripostauksiin, jotka kirjoitin kesällä 2015 Mummin matkassa -blogiini. Viikon aikana julkaisin vain neljä tanssikirjoitusta, mistä näkyy että tanssihulluuteni oli vasta alkamassa. Tai sitten olin niin kiireinen :):)

Valssia Valasrannassa
Muistijälkiä
Tanssiin hurahtaneet
Buggia ja rumbaa

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Rumbaa Malmilla

Malmin työväentalon maanantaitreeneissä naisia oli yli kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Tylsä alku! Ja varsinkin kun Pirjo pani miehet harjoittelemaan rumban perusaskelta kahden naisen kanssa yhtä aikaa - toinen nainen miehen oikeassa ja toinen vasemmassa kädessä. Menihän se, mutta tunnelma oli kaukana rumbasta. Onneksi Pirjo äkkäsi nopeasti luopua kolmen kimpasta. Tämän jälkeen naisten iltaan sisältyi paljon viejän odottelua, mutta sekin oli kivempaa kuin kolmiotanssi.

Pirjo ohjeisti meitä olemaan nostamatta jalkoja irti lattiasta ja kehotti astumaan askeleelle polvi edellä. Kylkiasennossa ilmaa parin väliin, ei kylkikyljessä. Naisen tehdessä peruskädenalituksen oik kätensä alitse paikallaan pysyvillä, mutta kääntyvillä nopea,nopea -askelilla, kyseessä ei ole spin-askel, vaan askeleet astutaan, vaikka kevyesti ja päkiät paikalla pysyen.

Yksi Pirjon opettamista liikkeistä lähtee ristiotteesta rinnakkain-asentoon, jossa miehen oik käsi jää naisen kaulalle. Sitten molemmat astuvat parin puoleisella (naisella vas) jalalla eteenpäin (hidas), minkä jälkeen kumpikin astuu eteenpäin (naisella oik) nopean ja samalla kääntyvät parin kautta ympäri astuen seur nopean takaisin tulosuuntaan. Samalla mies kierrättää toisen kätensä naisen kaulalle. Toistetaan toiseen suuntaan.

Assari Maikin kritiikki on aina tervetullutta - jopa toivottavaa, sillä sen tarkoitus on kouluttaa meistä parempia tanssijoita. Malmilla hän kehotti minua ottamaan hidas-askel vieläkin hitaampana.

Treenien aikana selvisi syy illan mieskatoon. Samaan aikaan oli Pavilla Kati ja Joonas Kainulaisen tangon jatkoharkat. Jostain syystä tangotunneilla on usein miehiä naisia enemmän, ja rumbassa taas päinvastoin. Liekö Pavilla ollut maanantaina naispula?

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tanssitaipaleeni - so far

Olen aina rakastanut tanssia. Rakastan - ainakin katsoa - lähes kaikkea tanssia.

Sulavaa balettia ja särmikästä modernia tanssia, joita kumpaakaan en ole itse kokeillut. Paitsi. Varhaisteininä kävin vuoden verran Äitimuorin kanssa modernin tanssin suomalaisgurun Riitta Vainion tunneilla Kulosaaren ruotsalaisella yhteiskoululla. Äitimuori oli Riitan opetuksesta innoissaan, minä lähinnä ihmeissäni, ja jopa peloissani. Nuoruuden kömpelyyteni ja epävarmuuteni korostui räväkän ja innokkaan Riitan ohjauksessa.

Tapasin Riitan uudelleen pari vuotta ennen hänen kuolemaansa (2015) Annika Sarvelan luovan tanssin ryhmässä, jossa vierailin pari kertaa Äitimuorin :):) kanssa. Nyt osamme olivat vaihtuneet - minä olin innoissani Annikan herkästä ja huomaavasta ohjauksesta ja yli 80-vuotias Äitimuori pääosin ihmeissään. Sattumalta Riitta oli myös oppilaana, ja tunnistimme toisemme. Tai Riitta muisti lähinnä Äitimuorin. Juttelimme pitkän tovin menneitä muistellen - eikä Riitta ollut yhtään pelottava, vaan lämmin ja säteilevä.

Argentiinalainen tango ja afrikkalaiset heimotanssit, jotka myös on jäänyt kokeilematta, mutta joita kumpaakin voisin katsoa tuntikausia. Molemmat vaativat ruumiin hallintaa ja teknistä taitoa, mutta ennen kaikkea luovuutta ja kokeilunhalua, joita säntillinen minäni säikkyy. Onneksi SänttiMinä on vanhetessa joutunut antamaan periksi innokkaan ja kokeilunhaluisen Minän puskiessa päälle. Mutta luovaMinä tekee vasta tuloaan. Sen huomasin viimeksi pari viikkoa sitten, kun opettaja rumban pienryhmässä kehotti meitä naisia rikkomaan rytmiä ja koristelemaan tanssia itse keksimillämme liikkeillä. Huh hellettä :):)

Kiinnostus pari- ja lavatansseihin on elämäni aikana aika ajoin nostanut päätään. Lukioikäisenä sain houkuteltua ystäväni Annelin Åke Blomqvistin tanssikurssille Hämikselle. Mistä lie kiinnostus syttyi. Vanhempani eivät tanssineet, eivätkä koulukaverini. Liekö silloiset lehtijutut Åken järjestämistä kadettien tanssikursseista innostanut 16-kesäistä kaupunkilaistyttöä? En oppinut tanssimaan, mutta muista jännityksen "kuka tulee parikseni" ja kursseilla usein soineen Tom Jonesin Delilahin. Jotain jäi kuitenkin itämään, sillä vieläkin foksi tuntuu sujuvan parhaiten, kun kajareista kajahtaa Why, why, why Delilah.

Opiskellessani 1970-luvulla Oulussa päätin parasystäväni Siiman kanssa järjestää kurssikavereilleni paritanssikurssin. Taaskaan en muista, mistä idea lähti. Sovin päivän tanssikurssista puhelimitse tanssikoulu Blomqvistin kanssa, mutta huonona markkinoijana jouduin perumaan kurssin viime tingassa vähäisen osallistujamäärän takia. Vieläkin hävettää...

Seuraava kosketukseni tanssiin olikin vasta vuosituhannen lopulla, jolloin "raahasin" kolme ystäväpariskuntaamme Vierumäelle paritanssin peruskurssille. Ikimuistoinen viikonloppu, jota tavatessamme edelleen muistelemme. Ihana ja kärsivällinen miesopettaja, jonka nimeä en harmikseni enää muista. Hän päätyi opettamaan pääosin foksin perusaskelta - vasen, oikee, sivulleyhteen - koska sekin tuntui tuottavan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia rakkaille miehillemme. Työelämässä oman alansa huippuihin kuuluvien herrojen oli lähes mahdoton tajuta, että on olemassa alue, jossa he ovat oppipoikia. Neljästä herrastamme vain Petriltä liike näytti löytyvän luonnostaan. Mutta kivaa oli kaikilla - loppujen lopuksi.

Mutta siihen se minunkin tanssiminen sillä erää tyssäsi. Mielenkiintoisen työn ja viiden lapsen kanssa ei tanssitreenit eikä lavatanssit käyneet mielessä.

Kunnes. Viitisen vuotta sitten elämä muuttui. Vähensin kerta heitolla töitäni, ja viidestä lapsesta kotona asui enää Juniori. Oli Aikaa. Vuoden kuluttua kotiimme muutti Muru - ihana kääpiösnauserin pentu. Mutta vieläkin oli Aikaa. Silloin kuulin sattumalta eräältä kuusikymppiseltä tutulta, että hän käy säännöllisesti tanssimassa ja aika ajoin myös tanssikursseilla. Ajatus jäi muhimaan, ja parin kuukauden päästä kysyin sähköpostitse, mitä tanssikoulua hän suosittelee vanhalle aloittelijalle. Vastaus tuli paluupostissa: "Pirjo Kärnä on hyvä."

Ja sillä tiellä ollaan...

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tangoa Mummin matkassa

Toisessa blogissani - Mummin matkassa (täällä) - ehdin kolmen vuoden (2014-17) kuluessa - ajalta ennen Mummin tanssitaival -blogia - kirjoittaa yli sata postausta tanssitaipaleestani, lähinnä yksityiskohtaisia kuvio-oppeja sekä kokemuksia ja ajatuksia eri opettajien tanssitunneilta. Ja usko tai älä, opeista huolimatta tulinen tango on vielä hakusessa! Mutta se tulisuus onkin kiinni muusta kuin opituista askelista... Mutta sitä kohti, vaikka kompuroiden.

Vanhat tanssipostaukset löytyvät edelleen Mummin matkassa -blogistani, mutta vähitellen siirrän niiden linkkejä myös Mummin tanssitaival -blogiin. Alla esimerkiksi aikajärjestyksessä (vanhimmasta uusimpaan) noin 30 vanhaa postausta tangotreeneistä, jotka löytyvät seuraavista linkeistä:


Wanha tango
Koskettava tango
Muistijälkiä
Tanssiin hurahtaneet
Lisää tangoa
Susan tango 1
Tahvanaisen tango
Hitaat - täh?
Samin tango 1
Tangoa tyylillä
Tango takkuaa
Tangon taikaa
Tangotips 1
Jarin tango
Tangotips 2
Tangotips 3
Tangokädet
Lisää tangoa
Samin tango 2
Tyhmä tango
Pirjon tango
Tanssia Turussa
Tango lyhyesti
Yllätys tanssissa
Tanssia tunteella
Tangosta toisaalla
Tangoa tungoksessa
Susan tango 2
Taas tangoa
Jyrkin tango
Yksäri
Ja edelleen tangoa
Tanssihame heilahtaa
Tangoa Pavilla