torstai 26. lokakuuta 2017

Kimmon koulussa

Tällä viikolla olin ekaa kertaa Kimmo ja Marika Lasasen luotsaamassa TanssiGuru-tanssikoulussa Espoossa (täällä). Koulu keskittyy aina yhden viikon yhteen tanssiin: tiistaina aloitetaan alkeista ja torstaina jatketaan jatkoilla. Vierailupäivänäni vuorossa oli chachan alkeet/alkeisjatko.

Kimmo ja Marika ovat hurmaavia, jokaisen oppilaan huomioivia opettajia. Opetuksesta vastaa pääasiassa Kimmo, joka vetää tunteja rauhallisesti - jopa ujosti, mutta oppilaita kuunnellen. Tiistaina paikalla oli noin 30 treenaajaa, eikä pieneen saliin olisi paljoa enempää mahtunutkaan. Alkeissa oli pääosin keski-ikäisiä ja taso oli sekalainen - ensikertalaisista keskitason tallaajiin.

Illan aikana opeteltiin mm. eteen- ja taaksepäin astuttavaa lukkoaskelta chachacha-rytmikohtaan. Chachassa astutaan aina päkiä edellä, minkä jälkeen kantapää rullataan maahan joka askeleella. Varpaat ulospäin, myös avauksissa. Avauksissa selkä käännetään selkeästi paria kohti. Kimmo opasti minua pitämään avauksissa kämmentä kevyesti miehen kämmenen päällä, eikä terävästi vinossa kuten Pirjolta olen ymmärtänyt. Kysyessäni Kimmolta, josko kiirehdin viejän edelle, kuten Keravan herra edellisissä rumbatreeneissä huomautti (täällä), Kimmo vastasi ettei minua viedessään sellaista havainnut.

Espoossa tuntui olevan paljon vakikävijöitä, mutta vierailija otettiin hyvin vastaan. Kodikas ja lämmin tunnelma, jota lisäsi tanssisalin reunoja taapertava tomera yksivuotias - Lasasten suloinen esikoinen. Ennen kokematonta oli Kimmon ja Marikan henkilökohtaiset halit treenien päätteeksi. Opettajat halasivat jokaisen oppilaan tanssisalin ovella - päiväkodin tapaan :):) vaihtaen useimman kanssa pari ystävällistä ja rohkaisevaa sanaa. Tuli tunne, että juuri minä olen tervetullut uudelleen ja ”haluamme tartuttaa sinuun tanssin taikaa”. Ei kuitenkaan mitään amerikkalaista imelyyttä, vaan suoraa suomalaista sydämellisyyttä.

TanssiGuru taitaa nousta yhdeksi vakituiseksi treenipaikakseni, kun lisäplussana törmäsin siellä yhteen vuoden takaiseen Valasranta-tuttuuni.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Lapaluut takataskuun

Maanantain treenimahdollisuudet olivat vähissä. Malmin jive ei kutsunut, joten päätin kokeilla Taitokolmion rumban ja valssin yhdistelmää Keravalla (täällä). Olen viime syksynä piipahtanut Keravalla kerran, silloin valssin ja tangon alkeissa (täällä).

Tanssihalut olivat mökkiviikonlopun jälkeen niin kovat, että jäätyvistä teistä huolimatta päätin lähteä. Iltayöksi oli Keravalle luvattu pientä pakkasta eikä autossani ole vielä nastarenkaita, joten päätin lähteä julkisilla. Hämmästyksekseni metro/sähköjuna-yhteys toimi moitteettomasti. HSL:n seutulippu 3 yltää Keravalle asti, joten ei kun menoksi - Keravan asemalta treenipaikalle oli alle 5 minuutin kävelymatka. Matka sujui melkeinpä mukavammin ja joutuisammin kuin viime syksyinen seikkailuni tietöiden ja googlemapsin sekavassa viidakossa (täällä). Ja kun vielä satuin pääsemään tutun tanssikaveri kyydissä takaisin Helsinkiin :):)

Keravan lukion ruokasalissa oli sopivasti tilaa noin 30 treenaajalle. Taitokolmion harjoituksissa opettajat vaihtuvat, ja maanantaina oli puikoissa Tiina Ranta. Mukava ja sulavaliikkeinen nuori nainen, joka alkeisjatkossa harjoitutti paljon perustekniikkaa ja vartalon hallintaa.

Rumbassa Tiina korosti ylävartalon hyvää kannatusta ja askelissa kylkien voimakasta kohotusta - hartiat alhaalla. Astuttaessa hitaaseen sivuaskeleeseen ylävartalo johtaa ja liikkeen puoleinen kylki venyy, jolloin lantion liikkeet tulevat kuin itsestään - eikä tarvita kömpelöä lantioiden muljauttelua puolelta toiselle. Tiina kehotti etenkin naisia kantamaan yläkroppaansa ylväänä ja ylpeänä ”I am the beauty”. Sormet ei saa harottaa ja katse ylhäällä, usein miehen silmissä.

Rumbassa taisin taas kiirehtiä, sillä yksi salin kolmesta hyvästä viejästä huomautti asiasta ystävällisesti ja rakentavasti. Olen pyrkinyt rauhoittamaan kakkosaskeltani, mutta ilmeisesti myös rumban hidasta ykköstä pitäisi ’myöhentää’, sillä eteenpäin astuessani - miehen peruuttaessa - astuin pari kertaa miehen varpaille.

Hidasta valssia Tiina kehotti tanssimaan vartalokontaktissa. Tämä on minulle vielä outoa ja vaikeaa - ei läheisyyden takia, vaan koska pitkien valssiaskelten astuminen kiinni viejässä tuntuu vaikealta. Ilmeisesti lähellätanssia pitää kuitenkin opetella, sillä kaikki kolme hyvää viejää tuntuivat tanssivan hidasta valssia mieluummin vartalokontaktissa. Tähän kehoitti myös kokenut naisviejä.

Samainen naisviejä antoi hitaan valssin asentoon hyvän muistivinkin: Lapaluut takataskuun. Parantaa tanssiasentoa kummasti, ja toimii varmaan muissakin vakiotansseissa. Mukava ilta ja kivaa porukkaa, vaikka vielä pitäydyinkin pääosin omissa oloissa.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Rumba luontuu

Eilen olin Käpylässä Maijan rumban jatkotreeneissä. Pääosin tuttuja osaavia tanssijoita ja ylimäärin miesviejiä. Jee! Mukava ilta - paljon tanssia, kivoja kohtaamisia ja onnistumisen iloa.

Maijan jatkotunnit ovat toisten tanssikoulujen/seurojen jatkotunteihin verrattuna mielestäni ennemminkin keskitaso plus -tunteja. Tanssijat ovat pääosin sinisen keskitason osaajia - kuten minäkin - eivätkä jatkotason taitureita, joihin joissakin toisissa jatkotreeneissä olen törmännyt. Eli koulusta/seurasta riippuen jatkotasolla voi törmätä sekä keskitason tanssijoihin että edistyneet-luokan mustiin panttereihin. Eli varovasti tunnustellen menen aina uuden tuntemattoman koulun/seuran tunneille. Yleensä aloitan aina keskitasolta, mutta joskus viikonloppukursseilla se ei vaan ole mahdollista.

Eilen huomasin ilokseni, että vihdoin rumba on alkanut tuntua luontevalta ja omalta. Edelleen jos ja kun jään makustelemaan rumba-askeleen tekniikkaa (täällä), tulee vaikeuksia ja huomaan monet puutteeni, mutta tavallisessa lavatilanteessa koen osaavani ja nautin tanssini sujuvuudesta ja pehmeydestä. Rumbaoppia olen hakenut mm. Myyrmäestä Jyrki Keisalan tekniikkapainotteisilta alkeistunneilta (täällä).

Perusrumbassa tulee enää harvoin tilanteita, joissa jäisin ymmyrkäisenä ihmettelemään että mitähän tuo viejä oikein tahtoo. Äkkään usein hienovaraisestakin viennistä, mitä ja miten toinen toivoo minun liikkuvan, ja jos en äkkää, niin pystyn kehittelemään omiani. Ja uskallan ja osaan rauhoittua hitaaseen ja viipyilevään rytmiin - siitä nauttien.

Aiemmasta treenirutiinista poiketen Maija ei tunnin alussa kerrannut rumban perusteita eikä koko aikana kertaakaan muistuttanut oppilaita rumban askelista eikä asennosta. Ehkä hän äkkäsi että ensikertalaisia ei eilen ollut paikalla. Koko kolmetuntinen tanssittiin ja opeteltiin uusia tanssilattialla käyttökelpoisia kuvioita, jotka useimmat viejät omaksuivat yllättävän nopeasti.

Illan mittaan tajusin, miten paljon olen viimeisen vuoden aikana oppinut. Rumbakuvioiden lisäksi olen oppinut mm. häpeämättä nauttimaan rumban sensuellista liikkeestä. Hyvä minä...

torstai 19. lokakuuta 2017

Raami ja rentous

Vakiotansseissa parin tukeva ja ryhdikäs raami on must. Toisaalta tärkeää on myös vartalon rentous, liikkuvuus ja aistillisuus. Minulla on yleensä hyvä raami ja ylävartalon kannatus, mutta rentous on vielä hakusessa. Jo ajatus siitä, että samanaikaisesti ylläpitää selkeää raamia ja rentouttaa ylävartalon, tuntuu supervaikealta.

Viikonlopun tangokurssilla Sari Aaltonen antoi tilanteeseen pari vinkkiä. Ensin kannattaa hakea ylävartalon hyvä lapatuki pitkien selkälihasten avulla ja rentouttaa olkapäät. Tämän jälkeen voi alkaa kuvittella, että rentouttaa ylävartalon sisäosan ja että ylävartalon ryhdikkyyttä ylläpitää ainoastaan ylävartaloa ympäröivä kuviteltu panssari. Eli ylävartalon tulee olla ’sisältä’ rento.

Joonas Kainulainen kuvaili samaa asiaa kehottamalla tanssijoita ajattelemaan, että ylävartalo on kuin ilmapallo - selkeä rajainen ja raamikas, mutta sisältä ilmava ja kevyt. Jyrki Keisala taas kehotti oppilaita leikkimään mielikuvalla, että parin selät tanssivat toistensa kanssa vaikka ollaankin rinta/palleakontaktissa.

Nähtäväksi jää, pääsenkö näillä mielikuvilla maaliin...

tiistai 17. lokakuuta 2017

Tangon vartalokontaktista

Eri tanssiopettajat ohjeistavat tanssimaan tavallista lavatangoakin hieman erilaisissa asennoissa. Välillä olen ollut aika ulalla, miten sitä perustangoa nyt sitten oikein pitäisi tanssia.

Kainulaisen Katin mukaan alkeisryhmässä tangoa opetetaan tanssimaan hajuraon kanssa, mutta jo sinisellä keskitasolla parin tulisi tanssia selvässä vartalokontaktissa. Tästä kaikki opettajat ovat ymmärtääkseni samaa mieltä. Mutta tämän jälkeen ohjeissa on eroavaisuuksia.

Oululaiset Sari ja Jari Aaltonen esittävät, että lavatangossa vartalokontaktin tulisi olla pääasiassa parin pallealihasten välillä - ala- ja ylävartalot irti toisistaan. Samaa sanoo Jyrki Keisala Paritanssipäiväkirja-blogissaan. Vaasalaiset tangotaiturit Sannu ja Matti Heikkilä korostivat syyskuisissa treeneissään, että suomalaisessa tangossa vartalokontakti ulottuu reiden yläosasta palleaan. Joskin myöhemmin jäin miettimään, että reisikontaktiin pyritään ilmeisesti vain askeltaessa, ei välttämättä perusasennossa.

Eräät opettajat sen sijaan korostavat, että lavatangoakin tulisi tanssia ns. A-asennossa eli ylävartalot koskettavat ja nojaavat voimakaasti toisiinsa. Ota nyt tästä sitten selvää...

Viikonloppuna Aaltosten tangokurssilla sain tähän ongelmaan tyydyttävän vastauksen. Sari otti puheeksi, että tanssiopettajat opettavat monenlaisia lavatangon tanssiasentoja. Hänen mukaansa opet opettavat usein sellaisen tangoasennon, millaisessa itse tykkäävät tanssia. Bingo.

Sarin mukaan tärkeintä lavatangon asennossa kuitenkin on se, että pari löytää itselleen luontevimman ja mukavimman tavan tanssia yhdessä vartalokontaktissa. Se on ’oikea’ asento.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Someron sanomaa

Lauantaina olin 3+3 tuntia Sari ja Jari Aaltosen (täällä) tango-opissa Someron Esakalliolla (täällä). Olin ekaa kertaa Esakallion lavalla, jossa edellisenä iltana oli järjestetty tämän kesän viimeiset tanssit. Kallion päällä oleva kiva ja tilava lava. Lokakuussa oli tosin jo koleaa, mutta hyvin tarkeni kun verkkareiden alla oli pitkät villakalsarit ja villapuseron päällä toppaliivi, ja tietenkin kaulahuivi. Joskin joku pärjäsi teepaidallakin - hui. Myssyä ja käsineitä ei minäkään kuitenkaan tarvinnut, kuten kuulemma jokunen vuosi sitten.

Osallistujissa oli useita pariskuntia ja muutenkin lähes tasaparit. Joukossa oli paljon todellisia taitureita, mutta onneksi paikalla oli lisäkseni jokunen muukin keskitason tanssija. Koko päivän minulle tyypillinen pelko tanssitaitoni riittämättömyydestä yritti kuitenkin nostaa päätään - ajoittaen onnistuen.

Onneksi kurssilla oli pari Hesan harkoista tuttua viejää, joiden kanssa tanssi oli ja on mukavaa, rentoa ja rauhallista - nautittavaa. Aina heidän kanssa tanssiessani sain riittämättömyyden tunteen ahdettua mieleni taaimpaan sopukkaan.

Useamman kerran jouduin tanssimaan - varmaan miehenkin harmiksi - sellaisen osaavan, mutta koppavan viejän kanssa, joka jokaisella lyhyellä tanssipyörähdyksellä pysäytti tanssini useaan kertaan keskelle lattiaa läksyttääkseen minua tylysti: ”Älä vie, minä vien!” ”Tiedätkö kenen syy se on jos mies astuu naisen varpaille?” Ja tykitysten välissä toistuvasti huokaili turhautuneesti ja kyllästyneesti. Olin jo ajatellut että jos vielä osumme bussipysäkillä vastakkain, kehoitan häntä kohteliaasti ottamaan seuraavan vietävän. Molempien onneksi tiemme eivät enää kohdanneet. Miehen kommentit toki pitävät paikkansa - ikuisuusongelmiani, mutta kaikista asioista voi huomauttaa ystävällisesti ja rakentavasti, eikä toista vähätellen. Ja joskus hänkin on ehkä opetellut tanssimaan - tai ehkä joidenkin ei ole tarvinnut harjoitella.

Onneksi joukkoon mahtui myös sellainen osaava taituri - ystävällisen näköinen, lyhyehkö ikämies (siis ikäiseni:):), jonka viennissä oli erityisen hyvä pyörähdellä. En vienyt enkä jäänyt jalkoihin, vaan tunsin liitäväni hänen ohjauksessaan taidokkaasti ympäri tanssilattiaa. Niin me olemme erilaisia, niin taiturit kuin noviisitkin - ja yhden kanssa tanssikemia pelaa ja toisen kanssa ei.

Tykkään Sarin ja Jarin iloa ja tunnetta huokuvasta rempseästä tavasta opettaa. Lauantaina heillä oli apunaan nuori Satu Ruohomäki, joka rohkeasti ja aktiivisesti osallistui opetukseen. Sarin pedagogista taitoa osoittaa se, että poimiessaan treenaajien joukosta hyviä esimerkkejä, hän ei suinkaan pyytänyt esille osaavimpia pareja, vaan rentoja nautiskelijoita tai tunteella tanssivia keskivertomenijöitä.

Ensimmäinen kolmetuntinen harjoiteltiin pääosin tangoaskellusta. Etuaskeleessa vauhti lähtee tukijalan koukistuksesta ja miehen liike etenee vartalo johtaen. Uudelle tukijalalle on tärkeä astua kantapää edellä ja painaa keinuen koko jalkapohja maahan. Idea olisi, että ykkösen alkaessa aletaan ottaa vauhtia askeleeseen, jolloin uusi tukijalka asettuu maahan ikäänkuin rytmistä myöhästyen. Tämä tukee tangoon kuuluvaa hitautta. Naisen astuessa taaksepäin hän kurottaa varpaitaan ja painaa ne keinuen maahan vasta kun mies on astunut etuaskeleensa. Tangoaskeleen hitautta edesauttaa myös se että molemmat tietoisesti painavat jokaisella askeleella koko jalkapohjan maahan - paino aina vain jommalla kummalla jalalla.

Sari harjoitutti meillä myös ohiaskeltangon varatalonkiertoa. Ohiaskelissa molempien vartalon tulee kiertyä lantiosta lähtien eikä vain ylävartalosta. Jalat ovat linjassa menosuuntaan ja katse varpaiden, ei vartalon suuntaisesti.

Toinen kolmetuntinen treenattiin viemistä ja seuraamista, jossa minulla on vielä paljon petraamista. Mutta imin paljon vinkkejä, joita en kuitenkaan osaa oikein yksilöidä. Opittiin myös musiikin kuuntelua ja tulkintaa, jossa myös olen noviisi.

Hieno päivä koleudesta ja jatkuvasta sateesta huolimatta. Sain paljon vinkkejä tangonautintoon. Alan pikkuhiljaa hahmottaa miten upeasta ja monimuotoisesta tanssista on kyse.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Slowfox ala Jutta ja Sami

Viikonloppu päättyi ihanasti: kolme tuntia hitaan foksin alkeita Jutta ja Sami Heleniuksen hellässä hoivassa Puotilan työväentalolla. Järjestäjä eli Helsingin tanssikurssit (täällä) oli huolehtinut tasapareista, joten naisetkin pääsivät ahkerasti harjoittelemaan.

Olen ollut sekä Jutan että Samin tunneilla erikseen - ja tykännyt - mutta eilen olin ensi kertaa heidän yhdessä vetämällään tunnilla. Mukavaa oli - osaavia, iloisia ja läsnäolevia opettajia. Antavat mukavasti vetovuoroa toisilleen, joskin Jutta nopeana ja pikkutarkkana ’täydentää’ herkästi Samin sanomisia. Mutta kun kontakti ja huumori parin välillä pelaa, ’täydennykset’ ikäänkuin kuuluuvat asiaan.

Kilpatanssijoina Jutta ja Sami korostavat ja harjotuttavat tunneillaan vielä seuratanssiopettajia enemmän vartalon hallintaa ja tanssiasentoa. Ensimmäinen tunti keskityttiin pääosin ryhtiin ja vartalon painopisteeseen. Apuna he käyttivät ’haukkahyppyä’ eli jaloilla ponnistetaan ja hypätään ilmaan ja kohotetaan kädet sivukautta ylös etuviistoon ja palataan maahan päkiöille. Oikea ryhti ja etunoja löytyy, kun kantapäät ja kädet lasketaan alas pikkuhiljaa. Lisäksi kuvitellaan lanka, joka venyy jalkaholvista keskelle päälakea. Katse hieman horisontin yläpuolelle. Ja se on siinä - vatsa ja pylly tiukkana.

Hitaassa foksissa on viipyvä kuminauhamainen pitkä askel ja ylväs vartalon liike - ja keveys. Jalkoja siirretään lattiaa pitkin. Vartalon venytys tai baunssi lähtee ylävartalosta, polvista ja päkiöistä. Nainen ei taaksepäin astuessaan kuitenkaan nouse päkiöille, vaikka nopeissa askelissa tähän olisi kova kiusaus, koska mies nousee - hänhän astuu eteenpäin. Taaksepäin astuttaessa vartalon venytys/kohotus syntyy vain ylävartalon ja polvien ojennuksesta. Nopeissa ohiaskelissa taaksepäin jalka vedetään uuden tukijalan viereen siten, että kantapää raahaa lattiaa pitkin.

Jutta ja Sami opettivat slowfoxin muunnosta, joka on huomattavasti helpotettu versio slow foxtrot -nimisestä kilpatanssista. Ensin opittiin sulka-askel, jossa nainen astuu vas jalalla hidas taakse ja kaksi (oik ja vas jalka) nopeaa - ei nopnop - ohiaskelta oik kylki johtaen - vartalon kierto reisistä lähtien, myös niska kiertyy, mutta ei pää. Ja sitten kolmio-askel, jossa nainen astuu oik jalalla hidas taakse ja kaksi nopeaa vas takaviistoon (ensin vas jalka ja sitten oik jalka tämän viereen). Nopeilla askelilla vartalonnousu, mutta taaksepäin astuttaessa ei päkiänousuja.

Vas käännöksen alkuun tehdään sulka-askel. Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla taakse kiertäen (H) ja kaksi nopeaa, joista ensimmäinen astutaan vas jalalla tosi lyhyenä oik jalan viereen (N) ja seuraava oik jalalla eteenpäin viejän jalkojen väliin (N) - tai joskus ohiaskeleena jos viejä haluaa. Sitten vas jalalla taakse kiertäen (H) ja kaksi ohiaskelta taaksepäin (N).

Alkuun vaikeaa, mutta hieman helpottui kun uskalsin antautua vientiin ja aistia musiikkia miehen vartalon etenevässä ja baunssahtavassa liikkeessä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tango takkuaa - taas

Tänään oli viimeviikkoisen tangokurssin (täällä) ensimmäinen jatkopäivä - kaksi vielä jäljellä. Tällä kertaa opettamassa olivat Seppo Suomalainen ja Minna Ylikoski.

Ja taas - tai edelleen - tangoni takkusi. Miksi joku tanssi välillä tuntuu sujuvan ja välillä taas ei? Viime lauantaina tangoni tuntui sujuvan (täällä) ja viime sunnuntaina (täällä) ja tänä sunnuntaina kaikki tanssissani tuntui olevan pielessä. Mutta niinhän se oppimisprosessi yleensä etenee, mutta silti tuskaannun. Juuri silloin kun tuntee ja luulee että ’nythän tämä sujuu’, kaikki alkaakin takuta.

Onko se joku nöyryyden palautus? Todennäköisemmin, sillä nöyryys palauttaa maan pinnalle ja pakottaa seuraavalla tanssikerralla keskittymään paremmin hetkeen ja pariin. Nöyryys lisää myös herkkyyttä kohdata uusi tanssipari ja kuunnella juuri tämän henkilön vientiä.

Olen myös huomannut, että jos tunnin alussa jokainen pannaan hetkeksi yksikseen kertaamaan kyseisen tanssin askelia, minun on usein helpompi lähteä tanssimaan myös parin kanssa. Ja myös mielikuvaharjoittelu tukee tanssini sujuvuutta eli jos ennen treenejä hetken viitsin mietiä harjoiteltavan tanssin luonnetta, asentoa ja askelia. Ja tietenkin se, jos viejän kanssa rauhassa asetumme yhteiseen tanssiasentoon eli kumpikin malttaa hetken odottaa ja etsiä yhteistä säveltä.

Pääosin Seppo ja Minna kertasivat viime viikonvaihteen oppeja ja kannustivat sekoittamaan suomitangon joukkoon niin arkku- kuin vanhaatangoa. He muistuttivat jälleen suomitangon matalasta ja pitkästä askeleesta. Sannu korosti viime kerralla reisien yläosien kontaktia tangon vartalokontaktissa, mutta Seppo selvensi että se tulee esille lähinnä askeltaessa eikä sitä pidä pakotetusti hakea alkuasennossa seistessä. Helpotti.

Lopussa Seppo opetti vähän arkkutangoa. Nainen astuu ensin oik jalalla oikealle (H), vas jalalla taake sivuaskeleena (H), oik jalalla miehen edessä oik sivulle (H) ja vas jalalla vielä miehen edessä oik sivulle (H) jatkaen sitten oik jalalla lyhyeen otso-käännökseen (H), minkä jälkeen nainen jatkaa oik jalalla taakse (H). Arkkutangossa otso tehdään miehen edessä, ei sivussa.

Onnekseni, ilokseni ja kauhukseni - tangotreenit jatkuvat tässä kuussa mm. Susan erikoistreeneillä ja Someron tangoekstralla.