tiistai 28. elokuuta 2018

Mieli männistöllä

Maanantaina oli keravalaisen Taitokolmion kesäkauden päätöstanssit Männistön lavalla Kellokoskella. Kesä- ja elokuun seuran tanssitreenit ovat olleet tällä kauniilla ja kivalla puulavalla. Päätöstanssit vetivät runsaasti taitavaa porukkaa, jota tanssittamassa oli eläväinen ja rento viisihenkinen orkesteri Reeta ja Lumo.

Viime viikko vieri osin alakuloisissa tunnelmissa ja täysin ilman tanssia. Vielä maanantai-iltapäivänä puntaroin lähtemistä, mutta lopulta päädyin lähtemään toivoen parasta ja uskoen tanssin lumovoimaan. Tanssihan on aina onnistunut kaivamaan sisälläni asuvan ilon ja hyvän olon pintaan. Mutta harmikseni jouduin toteamaan, että maanantaina tanssi ei tehonnut. Olin pettynyt, ja illan edetessä harmitukseni vain lisääntyi.

Miksi näin kävi? Suurin syy olin minä itse. Panin puskurit kiinni enkä antanut tanssille edes mahdollisuutta. Jättäydyin murkkuikäiseksi änkyräksi. En pystynyt murtautumaan oman alakuloni läpi ja lähestymään muita. En tarkoita että pitäisi olla tekopirteä, mutta kun jättäytyy tanssilavan reunaan synkkänä istumaan, ei tanssilattialle ole asiaa miesten eikä naisten haulla.

Isot tanssilavat ovat pelottavia riippumatta omasta mielialasta, mutta Männistön lava on pieni ja kodikas - eli ei pelottava. Ja useimmat tanssijat olivat kasvotuttuja seuralaisia - eli ei pelottavia. Viejiä oli yllin kyllin ja he vaihtoivat ahkerasti tanssitettavia. Joten kaikki pääsivät kyllä tanssimaan - paitsi murkkuikäiset änkyrät :):)

Illan alussa Bettina Karppinen opetti pari kivaa kuviota fuskuun, mm. seuraavan: Mies ohjaa naisen oik kainaloonsa, minkä jälkeen mies astuu naisen eteen rintamalinja tätä kohti ja nainen astuu ykköshitaan oik jalalla miestä kohti jatkaen miehen ohi tämän oik puolelta kääntyen rytmirikolla oman oikean kautta ympäri kolmella hitaalla askeleella, ja lopuksi nopnopit taakse aloittaen oik jalalla. Tämän jälkeen mies vetää naisen käsikynkkään siten että oik kyynervarret ovat kynkässä ja vientikosketus on kyynervarresta. Kynkässä pyöritään 4-8 hidasta, minkä jälkeen mies ohjaa näisen ensin taka-askeleeseen ja sitten pyörähtämään kahdella hitaalla vapaasti ympäri eteenpäin, jolloin nainen päätyy nopnopeille miehen eteen.

Bettina opetti myös fuskun pysäytysaskeleen. Perusaskeleen kolmannelle (ensimmäiselle nop-askeleelle) mies kääntää naisen oik olkapään ja kyljen voimakkaasti taakse kääntäen oman vas kylkensä eteen. Tämän jälkeen mies astuu oik jalallaan ristiin ja pysäyttää liikkeen kyyristyen polvistaan. Tällöin nainen ohjautuu astumaan vas jalalla hitaan oikealle etuviistoon ristiin oik jalan edestä. Pysähdyksissä ollaan niin kauan, kunnes mies jatkaa liikettä, jolloin nainen yleensä käännetään tämän oik käden alitse miehen eteen.

Tulihan todettua, ettei tanssikaan kaikkeen pysty, jos itse ei yhtään yritä vaan heittäytyy uhriksi. Onneksi sain läpikäytyä illan nostattamat tunteet ja ajatukset, ja olen valmis uuteen yritykseen... Mutta tunnin fuskutreeneistä nautin, kiitos Bettinan ja kivojen viejien :):)

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Sinipunainen tanssija

Tanssikurssit.fi -sivuston tanssikurssien tasoluokituksessa (täällä) on kahdeksan tasoa. Viidentenä tasona mainitaan sinipunainen taso, jota välillä nimitetään myös keskitaso++ tai keskitaso/haastava -tasoksi. Kun luen ko tason vaatimuksia, huomaan miten osaavia tanssijoita jo keskitaso++ -kursseilla on tai ainakin pitäisi olla. Sivustolla vaatimukset kuvataan lyhyesti seuraavalla lauseella: ”Tanssilliset valmiutesi ovat hyvällä tasolla ja tanssit nauttien, sujuvasti ja leikitellen tanssiparisi taitotason huomioiden.”

Tuossa tasokuvauksessahan on lähes kaikki mitä unelmatanssijalta voi toivoa: Osaa ja haluaa nauttia tanssimisesta itsensä ja parinsa kanssa. Tanssii sujuvasti eli vie tai seuraa hyvin. Ja pisteenä iin päälle osaa ja haluaa leikitellä tanssiessaan. Ja vielä tajuaa ja haluaa huomioida tanssiparinsa taitotason sekä viejänä että seuraajana. Eli kohtalainen taito, riittävä halu ja sammumaton kyky nauttia hetkestä. Ja kun tähän vielä lisätään kiinnostus oppia uutta, sillä sitähän viestii se että osallistuu kursseille.

Vaude - haluan olla sinipunainen tanssija! Ja unelmoin sinipunaisista viejistä :):) Eli voin olla ylpeä, jos/kun osallistun sinipunaisille kursseille eikä minun ole syytä kadehtia punaisia tai mustia kurssilaisia.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Tanhuhovissa

Lauantai-iltana suuntasin ensimmäistä kertaa Lohjan Tanhuhoville, jota mm. Kasnäsin leiriläiset (täällä) kesällä kehuivat. Latomainen rakennus, jossa iso ja hyväluistoinen tanssilattia esiintymislavoineen, pienempi karaokesali ja iso kuppila. Ja siistit, tilavat vessat.

Elokuisena lauantaina väkeä oli vähän, joten tanssitilaa oli ruhtinaallisesti. Himotanssijat ilmeisesti viihtyvät vielä kesälavoilla. Paljon pariskuntia, mutta onneksi jokunen tuttu tanssittajakin salista löytyi - lähes kaikki yli viisikymppisiä. Musiikista vastasi harmaatukkainen ”pitkänlinjan viihdyttäjä” Jussi Roponen, joka vuorovetona veljensä Eskon kanssa jaksoi laulaa tauotta koko illan - etupäässä valssia, tangoa, foksia ja muita hitaita. Kymmeneen mennessä ei soitettu yhtään salsaa eikä rumbaa.

Alkuun tunti miestenhakua, sitten tunti naistenhakua ja loppuilta sekahakua. Kaikenkaikkiaan kiva ilta - voisin mennä toistekin...

tiistai 7. elokuuta 2018

Tasapaino-ongelmia

Olin odottanut Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan Suljetun otteen salaisuudet -erityisiltaa Taitokolmion kesätreeneissä kodikkaalla Männistön lavalla Kellokoskella. Yllättäen jännitys ja tasapaino-ongelmat häiritsivät pahasti tanssiani ja pilasivat nautintoni. Odotetusta illasta jäi pettynyt ja osaamaton olo. Harmittaa...

Osallistuin tammikuussa Hannan ja Jyrkin vetämään vastaavaan treeniin Taitokolmion talvisalilla, ja koin selvinneeni ilman merkittäviä tasapaino-ongelmia, vaikka outoa tuntia etukäteen jännitinkin (täällä). Joten en ollut ollenkaan varautunut maanantaisiin ongelmiin.

Tiedän että keskivartalotukeni ei ikäni ja treenaamattomuuteni takia ole parhaasta päästä. Mutta tavallisesti alkukankeuden häivyttyä ja keskittyessäni vartalon kannatukseen kroppani relaa ja alun mahdolliset tasapaino-ongelmat katoavat. Maanantaina näin ei käynyt, vaan kamppailin koko kolmetuntisen tasapainoni kanssa. Turhauttavaa. Jännittyneisyyteni oli varmaan käsinkosketeltavaa, koska Hannakin tarttui tanssin lomassa yläselkääni ja neuvoi minua rentouttamaan ylävartaloani.

Ja kun koko kolmetuntisen juju oli tanssia omilla jaloillaan miehen ylävartalon viennissä jäntevästi, mutta rennosti. Tuntui, että olin raskas kuin kivireki enkä löytänyt luontevaa tapaa asettua viejän imuun. Tuntui, että jalkani olivat koko ajan miehen jalkojen tiellä vaikka koin nojaavani ylävartalolla mieheen jopa liikaa... Eli kaikki pielessä.

Saattaa olla, että osin ongelmiini vaikutti myös se, että myöhästyin illan alusta kymmenisen minuuttia. Keskittymiselleni on tärkeää, että olen treenipaikalla hyvissä ajoin ja pääsen heti ensi minuuteilla kiinni opetukseen ja kuulen opettajan pohjustuksen alkavalle tunnille. Joten jatkossa ajallaan...

Hanna kehotti etsimään keskivartalon kannatusta siten, että kuvittelee sisäänsä kumipallon hieman navan yläpuolelle. Ja liikkuessaan ajattelee liikuttavansa tätä sisäistä palloa eteen, taakse ja sivulle. Hän myös neuvoi seuraajia ojentamaan jalkansa taka-askeleeseen siten, että lattiaa koskettaa ensimmäisenä isovarvas ja päkiä, minkä jälkeen jalkapohja rullataan maahan. Taka-askeleeseen ei lähdetä varpaat suoraksi ojennettuna, kuten olen kuvitellut. Varpailta rullatessaan seuraaja voi helpommin säädellä askeleen nopeutta ja tarvittaessa jopa pysäyttää liikkeensä.

Jyrki paljasti, että hänen unelmaseuraajansa on kevyt liikkuja, mutta niin jäntevä että kun hän viejänä pysäyttää liikkeen, seuraaja on täysin hereillä ja seuraajan vartalo niin jäntevänä - ei jäykkänä, että seuraaja pystyy vaivatta pysäyttämään hetkessä myös oman etenemisensä. Tällöin viejä saa jännästi tukea seuraajan vartalosta toteuttaessaan parin yhteisiä liikkeitä ja pysäytyksiä.

Mukava ja opettava harjoitus oli sellainen, jossa asetuttiin parin kanssa vajaa metrin päähän toisista - ei vartalokontaktia - ja liikuttiin eteen, taakse ja sivulle viejän ylävartalon ohjauksessa. Hitaita ja nopeita sekaisin. Etenkin ohiaskelissa paljastui, kiertääkö viejä/seuraaja riittävästi ylävartaloaan.

Treeneissä oli kiva ja hyväksyvä tunnelma, ja opet olivat innostuneita ja innostavia sekä kannustavia ja entistä rennompia. Joten jännittyneisyyteni ei olisi pitänyt johtua opetustilanteesta, vaan ennemminkin pintaan pyrki omia sisäisiä mörköjäni.

Ehkä lähdin liian reteesti liikkeelle kuvitellen suureellisesti, että tämähän on minulle tuttua...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Vihreästä mustaan

Tanssinopettaja Jyrki Keisala hehkuttaa Paritanssipäiväkirja-blogissaan (täällä) Valasrannan tanssileiriä. Kehuu ja ylistää upeita opettajia, oppilaita ja järjestäjiä. Kaikki tuntuivat nauttineen leiristä huolimatta helteistä ja ampiaisista, kuten aina. 

Jyrki kirjoittaa myös minua mietityttäneestä asiasta eli koska tanssija voi osallistua tai on valmis osallistumaan punaisiin eli haastaviin treenitunteihin. Mustille eli vaativille tunneille Valasrannassa pääsee nykyään ainoastaan tasotsekin kautta, minkä uskon olevan tervetullut sekä oppilaille että opettajille. 

Blogitekstissään Jyrki kirjaa myös ajatuksia, joita tanssiopeille oli Valasrannassa herännyt heidän harmitellessaan punaisille tunneille osallistuvien oppilaiden kirjavaa tanssiosaamista ja -kokemusta. Lainaan alle Jyrkin tekstiä - hieman oikoen ja tiivistäen:
  • Tanssijan omaa edistymistä tukee parhaiten se, että hän pääosin osallistuu oman tanssitasonsa mukaisiin tunteihin.  
  • Tasoryhmät eivät ole ihmisarvon mittari.   
  • Tanssija, joka menee hänelle ylivoimaisen haastavalle tunnille, pilaa mahdollisella kompuroinnillaan vaihtoringissä eteensä sattuvan tanssiparinsa mahdollisuuden päästä harjoittelemaan ko tunnin harjoitteita.   
  • Tanssija on usein eri tansseissa eri tasolla.
  • Myös edistyneen tanssijan kannattaa palata välillä alkeistunneille, koska kehollisen ymmärryksen lisäännyttyä niistä voi omaksua uudella tavalla tärkeitä perusasioita, jotka tuntuivat ”silloin vihreänä aikana” heprealta. 
Olen täysin samaa mieltä. Oppilaana tosin tiedän, että välillä on vaikeaa realistisesti ja rehellisesti arvioida omaa osaamistaan ja yrittää yksin päättää mille tasotunnille tänä vuonna kuuluisi. Varsinkin, kun tuntuu että eri tanssikouluissa ja -seuroissa tasoryhmät vaihtelevat suuresti. Uskon, että jos kysymys ”mille tasolle kuulun” vaivaa, kannattaa useimmiten osallistua kahdesta vaihtoehdosta alemmalle tasolle. Mutta joskus valitsen innoissani väärin, minkä usein huomaan heti treenitunnin alussa. Mutta päätös, että tunnin jättää kesken, on myös usein vaikea - varsinkin jos samanaikaisesti ei ole toista vaihtoehtoista tuntia valittavana. Olen kuitenkin joskus näin tehnyt, ja lähtenyt vain ulos itseäni ja toisia säästäen.

Uskon, että myös opettajaa harmittaa, jos hän huomaa että esim puolet hänen jatkotason kurssilaisistaan kuuluisi oikeasti alemmalle tasotunnille. Näissä tilanteissa ope joutuu yllättäen muuttamaan suunnittelemansa oppitunnin helpommaksi. Jos opettaja pystyisi ja osaisi mainita asiasta asianomaisille oppilaille, se olisi mielestäni hyväksi sekä kyseisille oppilaille itselleen että muille tanssijoille tasojen selkeytymisenä. Mutta tietäen miten vaikeaa on sekä antaa että vastaanottaa negatiivista palautetta - satakertaa hankalampaa kuin positiivista palautetta. Jokainen tykästyy opettajaan, joka kehuu minun osaamistani, mutta entäs kun opettaja yrittäisi kauniisti viitata että et ehkä taidoiltasi kuulu vielä tähän ryhmään...

Tanssikurssit.fi -sivustolta (täällä) löytyy hyvät ja monisanaiset kuvaukset siitä, mitä eri kurssitasoilla edellytetään. Tasoja on nykyään kahdeksan - vihreästä eli perusteista mustaan eli vaativaan. Kannattaa tutustua - auttaa varmaan muitakin, jotka pohtivat ”mille tasolle kuulun”. Ko. vaatimusten mukaan jo siniselle eli keskitasolle osallistuminen vaatii aikamoista tanssitaitoa: ”Kun vientisi/seuraamisesi on selkeää ja sujuvaa, ja hallitset peruskuviot varmasti, voit hakea siniseltä tunnilta lisää haasteita.”

Kaikki tämä huomioiden toivon, että tanssinopettajat ottavat käyttöönsä Jyrkin blogissaan esiin nostaman ehdotuksen. Jyrkin mukaan opettajat olivat pohtineet, että opet voisivat pientä maksua vastaan 10-15 minuutin tanssisessioissa auttaa oppilaita arvioimaan omaa tanssitasoaan.

perjantai 3. elokuuta 2018

Love-ilta

Torstaina Astikaisen Maija oli järjestänyt jatkotason tanssijoilleen iloisen yllätyksen. Pavin vakiotanssitreeneissä Maijan lisänä oli opettamassa Jari Aaltonen Oulusta ja musiikki ei tullut nauhalta, vaan Pavin lavalla oli soittamassa ihkaelävä viisihenkinen Helminauha. Illan Maija oli ohjelmaan nimennyt SuomiLove-illaksi.

Helminauhat soittivat vuorotellen tangoa, hidasta valssia ja ns. hitaita, jolloin tanssittiin hidasta lavafoksia, ”bluesia” tai ”Jarin hitaita”. Jos hitaat tuottavat ongelmia, Jari neuvoi lähtemään liikkeelle astumalla alkuun menosuuntaan kaksi hidasta ja neljä nopeaa askelta - tunteella ja keskittyen. Ja Maija komppasi, että jatsahtavia hitaita voi lähestyä astumalla (naisen askeleet) oik jalka oik sivulle ja vas jalka viereen tap-askeleella ja tämän jälkeen vas jalka takaisin vas sivulle ja oik jalka tämän viereen tap-askeleella. Tämän jälkeen astutaan menosuuntaan kaksi tai neljä nopeaa askelta. Eli blues-tanssia, jolla ei ole paljoa tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa.

Maija ilmoitti illan alussa, että tänään ei opeteta kuvioita, vaan keskitytään musiikin kuunteluun ja tulkintaan. Tango sujui minulta ihan ok, mutta tällä kertaa en löytänyt yhteistä säveltä yhdenkään tanssittajan kanssa, kun soittovuorossa oli hidas valssi. Outoa, sillä yleensä hidas valssi on ollut minulle a piece of cake... Ja hitaissakin oli välillä vaikeuksia, mutta kun suljin silmäni ja keskityin seuraamiseen onnistuin jotenkuten.

Jari muistutti, että vakioissa miehelle tärkeintä on viedä vartalolla ja keskittyä tukijalkaan. Eli ei ajattele että nyt astun vas jalalla eteenpäin, vaan että nyt ponnistan eteenpäin oik jalalla (tukijalka), jolloin eteen astuva vas jalka automaattisesti heilahtaa eteenpäin. Naiselle tärkeintä on pitää paino päkiöillä ja nojata kevyesti mieheen.

Oli kivaa, mutta ennenkaikkea oli hikistä. Oma tanssini ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan vain harvojen viejien kanssa.

Helminauha soitti ihanasti, vaikka en vielä keskittyessäni seuraamiseen pysty samalla kuuntelemaan laulun sanoja. Ehkä sen vielä opin, sillä uskon että sanojen kuunteleminen ja musiikin tarinan ymmärtäminen tuo tanssiin uutta syvyyttä. Sitä odotelessa...