Stoppari Littoisissa

Turkulainen tanssiseura Sekahaku järjestää tanssikursseja Turun seudulla ja kesäisin mm. Littoisten lavalla Kaarinassa. Onneksi korona on viimein (väliin) rauhoittunut sen verran, että voidaan taas tanssia ja treenata. Sekahaun kursseilla tanssitaan kesäkuun loppuun asti vielä etukäteen sovitun parin kanssa ilman parinvaihtoa, mutta heinäkuun alusta pystytään palaamaan tuttuun ja toivottuun kiertävään parinvaihtoon :) :)

Sunnuntaina pääsin tutun tanssiparin kanssa Sekahaun kursseille Littoisiin - tunnin ajomatka päässä mökiltä. Ensin 1,5 tuntia 60+ -ryhmässä perusteet/keskitason rumbaa ja tämän jälkeen toiset 1,5 tuntia perusryhmän kanssa keski/jatkotason hidasta valssia. Opettajana tuttu ja käytännönläheinen Antti-Ville Heikkilä.

Kummassakin ryhmässä oli runsaat kymmenen paria. Ulkolavalla oli kivasti tilaa, mutta juhannuksen helle koetteli. Onneksi varjossa oli ”vain” 23-24 astetta, mutta lähes tuuleton sää ja reipas liikunta lisäsivät kuumuuden tunnetta. Runsailla tauoilla ja nesteytyksellä selvisin ihmeen hyvin, vaikka korona oli aiheuttanut pitkän tauon aiemmin ahkeraan liikuntaani.

Sekahaussa on vuosia ollut oma treeniryhmä yli 60-vuotiaille tanssijoille - ryhmä, josta olen postannut jo vuonna 2017 (täällä). Edelleen ryhmässä riittää innokkaita treenaajia - useimmat, kuten minäkin, vuosia tanssia harrastaneita, mutta uudet aloittelijat mahtuvat myös mukaan porukkaan. Minäkin vierailen ryhmässä vain jonkun kerran kesässä, ja aina on tervetullut olo. 

Kuuskymppisten rumbassa pääosin nautin tanssista. Tahti oli mukavan rauhallinen ja uutta tuli (odotetusti) vähän. Keski/jatkotason hitaassa valssissa palautettiin mieleen pari käyttökelpoista kuviokiemuraa. Kuten kivalta tuntuva stoppari. Alkuun tehdään vas käännöksen alku, jossa nainen astuu oik jalalla taakse kääntyen oikealle (yks), vas jalka sivulle (kaks) ja oik jalka viereen (kol). Lopussa naisen katse on menosuuntaan. Sitten vas jalka eteen miestä kohti (yks), oik jalka oik sivulle (kaks) ja vas jalka oik jalan taakse ristiin takaviistoon oikealle (kol). Viejä pysäyttää liikkeen tälle ristiaskeleelle ja nainen palaa miehen eteen niin, että seuraavaksi nainen astuu oik jalalla takaisin kääntyen (yks) ja lopuksi vas ja oik jalan askeleet astutaan miehen ohjauksessa (kaks, kol). 

Littoisilla oli kivaa, mutta hikistä. Suunnitelmissani on palata Littoisten lavalle viimeistään heinäkuun puolivälissä, jolloin kahtena peräkkäisenä sunnuntaina treenataan taas rumbaboleroa ja hidasta valssia…

Kinkunsulatusta

Viimeinkin!! Edellisestä tanssitreenistä (täällä) on kokonainen kuukausi - liian pitkään, joten jo oli aikakin Mummin päästä treenaamaan. Onneksi treenien esteenä ei ole ollut sairautta, ainoastaan matkoja, perhejuttuja ja vähän saamattomuuttakin.

Treenitauon aikana olen käynyt jonkun kerran tansseissa, mm. Malmin työväentalon torstaitansseissa ja Puistokulman sunnuntaikarkeloissa. Molemmissa on joulukuussa ollut paljon porukkaa, pääosin tietty eläkeläisiä - hyväkuntoisia ja tanssihaluisia - ja tanssitaitoisia.

Viime viikolla löysin ensi kertaa mm. Puistokulman kellaritilan, joka on varsinaisen tanssisalin alapuolella ja jossa oli hyvää tilaa tanssia, toisin kuin usein ruuhkaisessa pääsalissa. Tosin kellarisalissa ei näe eikä aisti esiintyjiä, sillä kellarissa musiikki tulee kovaäänisistä.

Maanantaina sain viimein lähdettyä Pirjo Kärnän tanssikoulun järjestämiin kinkunsulatustansseihin Malmille. Onneksi lähdin. Oli nimittäin tosi kivaa: iloinen ja mukaansatempaava tunnelma, kivoja keskitasoisia tanssittajia ja puikoissa aina yhtä sydämellinen ja lämmin Pirjo.

Viihdyin loistavasti ja tanssin koko kolmetuntisen treeniajan sananmukaisesti hiki puserossa. Sillä tanssilajeina oli kinkkinen buggi, ärsyttävä chacha ja hikinen fusku. Mennessä luulin, että tulossa on vakiotanssi-ilta. Onneksi luulin, sillä jos olisin tiennyt että koko ilta ”riehutaan”, olisin saattanut jättää ko treenit väliin. Nykyään hakeudun enemmin tango/lavafoksi/hidasvalssi/rumba -treeneihin kuin riehakkaisiin kädenalitansseihin. Mutta tulipahan vahingossa kerrattua välttelemääni buggia ja chachaata. Ja huomasin, että aiemmin tykkäämäni ja hallitsemani fuskukin on harjoituksen puutteesta päässyt vähän rapistumaan, joten senkin treenaaminen oli tervetullutta.

Kinkunsulatusillassa tanssittiin tutulla parinvaihto-periaatteella tunti kutakin kolmea tanssia. Jokaisen tunnin alussa Pirjo opetti pari uutta kuviota ko tanssista. Kuviota minun on nykyään helppo omaksua, mutta oli hyvä että Pirjo alkuun muistutti buggin perusjutuista: askel rullataan päkiän kautta koko jalkapohjalle, välissä polvi suoraksi (ei lukkoon) ja lyhyt taka-askel.

Talven/kevättalven suunnitelmissa on loppiaisena mennä Kasnäsiin Kimmo ja Marika Lasasen viikonloppuleirille, helmikuussa Hurmion Nääs-leirille Tampereelle, maaliskuun alussa Aaltosten Sarin ja Jarin oppiin Vammalan Ellivuoreen ja maalis-huhtikuun vaihteessa toistamiseen Aaltosten viikonloppukurssille, tällä kertaa Kartanon Kievariin Äänekoskelle. Nämä siis alustavia suunnitelmia, katsotaan mikä toteutuu...

Mummin tanssijalka se vain vipattaa ja vipattaa. Kunnes päässäkin alkaa vipattaa :):)

Karjalatalo kutsui

Keski-Helsingin Eläkeläisten järjestämät päivätanssit alkoivat kesätauon jälkeen maanantaina Karjalatalossa Käpylässä. Leppoisaa tanssia lähes joka maanantai yhdestä neljään taas toukokuuhun asti. Kivasti porukkaa - paikalla kuitenkin aika paljon keskenään tanssivia pariskuntia. Onneksi koko iltapäivän oli sekahaku, joten ainakin vikkelimmät, ilman paria tulleet seuraajat saivat halutessaan tanssia.

Jussi Roponen veljineen soitti ja lauloi paljon tangoa, valssia, hidasta valssia ja hidasta lavafoksia eli kivaa tanssimusiikkia. Tangossa sain onnistuneesti treenattua Törmäsen Antin viime torstaina opettamaa kivaa takaotsokuviota (täällä). Sen sijaan hitaassa valssissa - joka kuuluu suosikkitansseihini - en tällä kertaa löytänyt yhteistä säveltä tutun viejän kanssa. Yritimme useaan otteeseen, mutta vaikka kumpikin hallitsee hitaan valssin perusjutut, ymmärryksemme hitaan valssin hitaudesta ja rauhallisuudesta ei kohdannut. Olisin kaivannut enemmän levollisuutta ja rauhaa - musiikin tunnelmissa viivähtämistä - pysähtymistä ja asettumista kolmannelle hitaalle askeleelle ennenkuin lähdetään uuteen yks,kaks,kol- keinuntaan.

Toisin kuin hidas valssi tavallinen valssi ei kuulu lempitansseihini, ja sitä soitettiin iltapäivän aikana monta kappaletta. Kysyin pariltani, haluaisiko hän kokeilla valssiin tanssittavaa tangoa eli tangovalssia (täällä). Hän halusi ja yllätti minut positiivisesti löytäessään nopeasti valssimusiikin rytmiin sopivan HNNH-askelluksen. Tanssiasennoksi valitsimme vanhantagon vahvanojaisen A-asennon. Minun pääni löysi sopivan paikan siten, että käänsin päätä oikealle ja nojasin otsan vas puolen viejän oik leukaan. Keinuvaa tangoa valssin säestyksellä - kivaa.

Maanantaipäiväni taitavat jatkossa täyttyä tanssista...

Rumbaa Pavilla

En ole aktiivinen Pavin kävijä. Aiempina kesinä olen käynyt Pavin tansseissa pari kertaa kesässä, mutta tänä kesänä tansseissa en kertaakaan (vielä). Jonkun kerran olen käynyt Maija Astikaisen torstaitreeneissä, mutta niissäkin aiempaa harvemmin.

Tanssitaipaleeni alussa minulla oli jokunen tylsä kokemus Pavilta (täällä ja täällä). Untuvikkona pelästyin aggressiivista naisten riviä ja tanssitilaa ottavia taitavia tanssijoita. En muutenkaan ole suurten lavojen ystävä. Pienet ”perähikiäpaikat” ovat enemmän makuuni. Täytyy myöntää, että tähän vaikuttanee sopivissa tilanteissa pintaan pyrkivä esilläolon tarpeeni: Pienellä lavalla en parini kanssa häviä massaan, enkä jää taitavien tanssiparien jalkoihin. Saan olla enemmän esillä :):) Tänä kesänä olen myös uskaltautunut rohkeammin kokeilemaan eläkeikäisten suosimia pieniä lavoja, kuten Merimelojien majaa (täällä) ja Männistön lavaa (täällä).

Pavin treenikäynnitkin ovat vähentyneet lähinnä siksi, että nykyään käyn useampien opettajien treeneissä ympäri Etelä-Suomea. Alkuvuosina pitäydyin tiukasti vain Pirjo Kärnän ja Maija Astikaisen tunneissa. Ja nykyään käyn paljon viikonloppuleireillä sekä pääkaupunkiseudulla että mm. Joensuussa, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Kasnäsissa.

Mutta tämän viikon maanantaina olin Pavilla, jossa oli HappyDancen Kati Koiviston nelituntiset iltatreenit. Kaksi tuntia rumbaa ja kaksi hidasta lavafoksia - kumpikin lemppareitani. Paljon väkeä. Alkuun näytti että miehiä uupuisi rutkasti, mutta kuten tyypillistä pikkuhiljaa tilanne parani ja loppuillasta ylimääräisille miehille piti jopa perustaa taksipysäkki. Katin mukaan naiset vaihdetaan bussipysäkillä, mutta miehet taksipysäkillä :):)

Rumbassa Kati korosti lyhyitä, vartalon alla pysyviä askelia. Ja sitä, että kumpikin astuu eteen astuvansa, nopean 3-askeleen lähes kiinni parin tukijalan jalkaterään - parin astuessa toisella jalallaan 3-taka-askeleen. Tällöin rumba pysyy paremmin kasassa. Lisäksi Kati muistutti käsien rentoudesta. Olkapää, hauis ja sormet - kaikki pidetään rentoina. Peukalot vapaina, ei puristavia otteita. Rumbassa nainen pyörähtää kätensä ali miehen etuviistossa, ei täysin sivulla.

Kati opetti pari käyttökelpoista uutta kuviota. Mm. sensuellin ”tukka hyvin” -käsiliikkeen. Se lähtee käsien ristiotteesta - oikeat kädet päällä. Miehen astuessa perusaskeleen toisessa osassa oik jalallaan nopean taakse (3) - naisen seuratessa vas jalallaan eteen - mies nostaa oman oik ja naisen oik käden oman niskansa taakse, jossa irroittaa otteen, jolloin nainen miestä sivellen siirtää kätensä ja jää odottamaan käsien perusotetta. Tämän jälkeen mies astuu toisen perusaskeleen alkuosassa vas jalallaan nopean askeleen eteen (3) - naisen seuratessa oik jalallaan taakse. Tänä aikana mies nostaa vas kädellään naisen vas käden oman niskansa (tai naisen niskan) taakse ja irroittaa otteen. Nainen siirtää vas kätensä perusotteeseen miehen oik olkavarrelle.

Kiva treeni-ilta, joka illan jo hämärtyessä jatkui aina niiiin ihanalla hitaalla lavafoksilla.

Viihdyin Männistöllä

Voiko suomalaisempaa olla? Pyöreä, maalattu puulava kauniin vesistön äärellä. Naiset lavan oikealla ja miehet vasemmalla reunalla odottamassa musiikin ensitahteja ja tanssihaun alkamista. Unelmavävyt soittamassa humppaa, foksia ja tangoa. Tunti miesten hakua, tunti naisten hakua ja tunti sekahakua. Eli kaikki saavat tanssia - ja kaikki tanssivat. 

Punattuja huulia, hikisiä paitoja ja tuoreita lohileipiä. Torstai-iltapäivä Männistön lavalla Tervakoskella eläkeläisten päivätansseissa. Eläkeiästä huolimatta jalka nousee ja ilo raikaa - useimmilla paremmin kuin monella nelikymppisellä.

Onneksi monta kesätorstaita on vielä edessä ennen pimeää talvea.

Rumbaa meren äärellä

Helsingin Kansantanssin Ystävät (täällä) ovat vuosia järjestäneet lavatansseja Merimelojien majalla Meilahdessa. Merellisissä maisemissa tanssitaan keskiviikkoiltaisin - seitsemästä kymmeneen - elävän orkesterin säestyksellä kesä- ja elokuussa. Ennen varsinaisia tansseja tanssinopettaja Pirjo Kärnä kertaa lyhyesti lavatanssien alkeita. Tällä viikolla kertausvuorossa oli aina yhtä ihana rumba-bolero.

Pirjo muistuttu rumban perusjutuista: paino päkiöillä, jalkaterät hieman auki, kapea tanssiraami ja solmukäden kevyt ote. Oikea-aikainen lantion liike ja toimiva työntö-vetovaste. Ja tietenkin roppakaupalla tunnetta sensuellin liikkeen lisäksi.

Merimelojilla on aina kivaa. Alkuilta on ruuhkainen, mutta viimeisen puolen tunnin aikana tanssitilaa on yleensä ruhtinaallisesti. Tanssiporukka on pääosin eläkeläisiä sekä entisiä tai nykyisiä kansantanssijoita. Alussa suositaan miesten hakua, mutta kahdeksan jälkeen jatketaan ensin naisten haulla ja sitten sekahaulla, joten kaikki halukkaat pääsevät tanssimaan.

Nykyään jo kymmeneltä loppuvien tanssien jälkeen voi halutessaan jäädä jatkamaan juttua vieressä olevaan persoonalliseen kahvila Regattaan (täällä), joka sateettomina kesäiltoina on auki yhteentoista asti.

Meritanssit

Viime viikolla piipahdin päiväseltään Tallinnassa (täällä). Keskiviikkona VikingLinen VikingXprs-laivan ravintolasalissa oli sekä mennessä että tullessa parituntiset päivätanssit, joita vauhditti Eija Kantola Omega-orkestereineen. Mukava yllätys.

Ravintolabaari oli lähes täynnä, kuten koko laivakin. Pääosin eläkeläisiä - joukossa joitakin lapsiperheitä ja lomailijoita. Tanssijoita riitti kourallinen - useimmat pariskuntia, joskin jokunen aktiivinen tanssiinhakijakin salista löytyi. Useimmat paikalla olijat istuskelivat omissa pöydissään seurustellen, juoden olutta ja katsellen pariakymmentä tanssiparia.

Eijan ja Omegan musiikki kutsui tanssiin: paljon fokseja ja joitakin tangoja, humppaa ja valssia - joskin vain pari latinotanssia eikä yhtään rumbaa. Laivan tanssilattia oli pieni, mutta riittävä vähäisille tanssijoille. Ilma oli tyyni eikä laiva keinunut. Eikä tanssilattialla juoksennellut yhtään lasta, kuten usein Siljan perhelähdöillä.

VikingLinen keskiviikon ja torstain ”tanssiristeilyjä” voi suositella tanssiville pariskunnille, mutta ilman paria matkustavalle ainakin kesäkuun alussa tanssiminen jäi haaveeksi.

Mukavaa Männistöllä

Torstaina olin ensimmäistä kertaa Männistön iltapäivätansseissa. Kauniilla paikalla Tuusulassa Kellokosken ruukin vieressä oleva Männistön lava on sinänsä tuttu, sillä Keravan Taitokolmion kesätreenit on pidetty ja pidetään Männistöllä, ja niihin olen aiempina vuosina osallistunut joitakin kertoja.

Mutta torstain kolmetuntiset iltapäivätanssit olivat uusi tuttavuus - ja osoittautui kaikinpuolin mukavaksi sellaiseksi. Ensinnäkin lavalla oli mukavasti väkeä - ei liikaa eikä liian vähän - pääosin eläkeikäisiä ja lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia. Toiseksi lavalla sai mukavasti tanssia, sillä pareja vaihdettiin ahkerasti. Kolmanneksi lavalla oli mukavasti tanssittavaa musiikkia, josta vastasi mukava nuori mies - Jarno Itkonen. Ja ulkobuffetissa oli mukavaa tarjottavaa - herkkuhiiren huomio kiinnittyi etenkin hyvännäköiseen banaanikakkuun, mikä tällä kertaa jäi vielä maistamatta. Ja vessat olivat siistit, eikä jonoja.

Ja sääkin oli mukava, vaikka Hesasta lähtiessä ajattelin että viime päivien helteistä viilennyt toukokuinen perussää saattaa olla liian kylmä lavatansseille. Palelevaisena varasin päälle poikkeuksellisesti kollarin, joten hikihän minulla virtasi kaiken aikaa. Olin unohtanut, että useimmat puiset avolavat ovat lasitettuja, eikä kylmä eikä tuuli pääse viilentämään sisätilaa, vaan pienen lavan ongelma on enemminkin tanssiväen aiheuttama kuumuus. Mutta en antanut kuumuuden enkä hien haitata menoa.

Torstai Männistöllä oli siis kokonaisuudessaan tosi mukava tanssikokemus. Eli sinne palaan mieluusti uudelleen ja toivottavasti useammankin kerran ennen syksyä...

Vanhalta Karjalatalolle

Keski-Helsingin Seniorit on pitkään järjestänyt päivätansseja Vanhalla Ylioppilastalolla keskellä Helsinkiä (täällä). Vuodenvaihteessa Seniorit oli pakotettuja vaihtamaan tanssipaikkaa, ja päivätansseja päätettiin jatkaa Käpylän Karjalatalolla (täällä).

Viime maanantaina olin mukana ensimmäistä kertaa. Karjalatalo on minulle tuttu paikka Astikaisen Maijan tanssitreeneistä. Edelleen Maija opettaa tiistai-iltaisin paritanssin alkeita ja alkeisjatkoa Karjalatalon juhlasalissa, vaikka jatkotason torstaitreenit ovatkin siirtyneet Puistokulmaan Vantaalle (täällä).

Karjakatalo sopii hyvin eläkeläistansseihin - sopivasti lavaa soittajille ja parkettia tanssijoille. Joskaan mikään ei vedä vertoja Vanhan Ylioppilastalon historialliselle ja upealle juhlasalille. Harmi kun siitä jouduttiin luopumaan. Karjalatalon etuja on päivisin auki oleva Karelia-kahvila, jossa lounasaikaan (klo 11-14.30) on kymmenen euron buffetpöytä, josta saa keiton, salaatin, leivän ja kahvin lisäksi maistella kolmea lämmintä ruokaa. Ja näyttihän joku tanssija juhlistavan tanssipäiväänsä kahvilan valkoviinilläkin.

Väkeä viime maanantaina oli mukavasti, joskin ehkä pakkaspäivän takia vähemmän kuin edellisellä viikolla. Sekahaku takaa, että jokainen halukas saa tanssia. Minäkin tanssin lähes jokaisen valssin, tangon ja foksin. Humpan, jenkan, masurkan ja samban jätin toistaiseksi väliin.

Senioreiden tansseissa väki usein vähenee viimeisen tunnin aikana, ja tanssilattialla on yleensä silloin runsaasti tilaa liidellä ja/tai kokeilla uusia askelkuvioita. Maanantaina tanssinkin viimeisen vartin aikana yhden elämäni keveimmistä ja ihanimmista hitaista valsseista. Nautin silmät kiinni - kiitos siitä!

Valssia Vanhalla

Keski-Helsingin eläkeläiset järjestävät maanantaisin päivätanssit Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa (täällä). Usein ennen tansseja on tunti paritanssin opetusta - tällä viikolla vuorossa oli hidas valssi ja opettamassa Harriet Kukkola.

Puolen päivän aikaan paikalla oli parikymmentä innokasta eläkeläistä, jotka oikeasti halusivat oppia tanssimaan valssia. Opettaja ei tuntunut olevan ihan juonessa mukana, sillä hän alkoi 45 minuutin opetushetkessä lähes aloittelijoille opettaa hitaan valssin erikoiskäännöksiä. Eikä hän pystynyt muuttamaan suunnitelmiaan, vaikka useimmat pyysivät häntä pysymään vain perusaskelissa.

Harriet opetti kivan valssikuvion, jota en aiemmin osannut. Mutta tuntui, että moni tanssijoista ei pystynyt sitä näin lyhyessä ajassa omaksumaan. Kuvio meni seuraavasti - naisen askelilla:

Ensin valssin perusaskeleen alku alkaen vas jalalla taakse menosuuntaan (yks,kaks,kol) ja sitten oik jalalla taakse (yks), vas jalalla käännytään miehen oik puolelle naisen vas kylki miehen oik kyljessä (kaks) ja astutaan yhdessä miehen kanssa avauksessa oik ulkojalalla taakse (kol). Sitten vas jalalla astutaan takaisin miestä kohti (yks) ja liikutaan yhdessä kylkiasennossa menosuuntaan astuen chasee-askel - varpaille nousten - ensin oik jalalla (kak-) ja sitten vas jalka viereen (-si) ja lopuksi oik jalalla askel sivulle (kol). Ja ihkalopuksi nainen astuu vas jalalla takaristiaskeleen ja mies oik jalalla eturistiaskeleen (yks), ja oik jalalla sivulle (kaks) ja vas jalka yhteen (kol).

Lopuksi tanssittiin sekahaku-periaatteella kolme tuntia hyvä-äänisen Anu Kerosen ja Saturnus-herrojen tahdittamana. Kivaa ja hikistä.

Mieli männistöllä

Maanantaina oli keravalaisen Taitokolmion kesäkauden päätöstanssit Männistön lavalla Kellokoskella. Kesä- ja elokuun seuran tanssitreenit ovat olleet tällä kauniilla ja kivalla puulavalla. Päätöstanssit vetivät runsaasti taitavaa porukkaa, jota tanssittamassa oli eläväinen ja rento viisihenkinen orkesteri Reeta ja Lumo.

Viime viikko vieri osin alakuloisissa tunnelmissa ja täysin ilman tanssia. Vielä maanantai-iltapäivänä puntaroin lähtemistä, mutta lopulta päädyin lähtemään toivoen parasta ja uskoen tanssin lumovoimaan. Tanssihan on aina onnistunut kaivamaan sisälläni asuvan ilon ja hyvän olon pintaan. Mutta harmikseni jouduin toteamaan, että maanantaina tanssi ei tehonnut. Olin pettynyt, ja illan edetessä harmitukseni vain lisääntyi.

Miksi näin kävi? Suurin syy olin minä itse. Panin puskurit kiinni enkä antanut tanssille edes mahdollisuutta. Jättäydyin murkkuikäiseksi änkyräksi. En pystynyt murtautumaan oman alakuloni läpi ja lähestymään muita. En tarkoita että pitäisi olla tekopirteä, mutta kun jättäytyy tanssilavan reunaan synkkänä istumaan, ei tanssilattialle ole asiaa miesten eikä naisten haulla.

Isot tanssilavat ovat pelottavia riippumatta omasta mielialasta, mutta Männistön lava on pieni ja kodikas - eli ei pelottava. Ja useimmat tanssijat olivat kasvotuttuja seuralaisia - eli ei pelottavia. Viejiä oli yllin kyllin ja he vaihtoivat ahkerasti tanssitettavia. Joten kaikki pääsivät kyllä tanssimaan - paitsi murkkuikäiset änkyrät :):)

Illan alussa Bettina Karppinen opetti pari kivaa kuviota fuskuun, mm. seuraavan: Mies ohjaa naisen oik kainaloonsa, minkä jälkeen mies astuu naisen eteen rintamalinja tätä kohti ja nainen astuu ykköshitaan oik jalalla miestä kohti jatkaen miehen ohi tämän oik puolelta kääntyen rytmirikolla oman oikean kautta ympäri kolmella hitaalla askeleella, ja lopuksi nopnopit taakse aloittaen oik jalalla. Tämän jälkeen mies vetää naisen käsikynkkään siten että oik kyynervarret ovat kynkässä ja vientikosketus on kyynervarresta. Kynkässä pyöritään 4-8 hidasta, minkä jälkeen mies ohjaa näisen ensin taka-askeleeseen ja sitten pyörähtämään kahdella hitaalla vapaasti ympäri eteenpäin, jolloin nainen päätyy nopnopeille miehen eteen.

Bettina opetti myös fuskun pysäytysaskeleen. Perusaskeleen kolmannelle (ensimmäiselle nop-askeleelle) mies kääntää naisen oik olkapään ja kyljen voimakkaasti taakse kääntäen oman vas kylkensä eteen. Tämän jälkeen mies astuu oik jalallaan ristiin ja pysäyttää liikkeen kyyristyen polvistaan. Tällöin nainen ohjautuu astumaan vas jalalla hitaan oikealle etuviistoon ristiin oik jalan edestä. Pysähdyksissä ollaan niin kauan, kunnes mies jatkaa liikettä, jolloin nainen yleensä käännetään tämän oik käden alitse miehen eteen.

Tulihan todettua, ettei tanssikaan kaikkeen pysty, jos itse ei yhtään yritä vaan heittäytyy uhriksi. Onneksi sain läpikäytyä illan nostattamat tunteet ja ajatukset, ja olen valmis uuteen yritykseen... Mutta tunnin fuskutreeneistä nautin, kiitos Bettinan ja kivojen viejien :):)

Tanhuhovissa

Lauantai-iltana suuntasin ensimmäistä kertaa Lohjan Tanhuhoville, jota mm. Kasnäsin leiriläiset (täällä) kesällä kehuivat. Latomainen rakennus, jossa iso ja hyväluistoinen tanssilattia esiintymislavoineen, pienempi karaokesali ja iso kuppila. Ja siistit, tilavat vessat.

Elokuisena lauantaina väkeä oli vähän, joten tanssitilaa oli ruhtinaallisesti. Himotanssijat ilmeisesti viihtyvät vielä kesälavoilla. Paljon pariskuntia, mutta onneksi jokunen tuttu tanssittajakin salista löytyi - lähes kaikki yli viisikymppisiä. Musiikista vastasi harmaatukkainen ”pitkänlinjan viihdyttäjä” Jussi Roponen, joka vuorovetona veljensä Eskon kanssa jaksoi laulaa tauotta koko illan - etupäässä valssia, tangoa, foksia ja muita hitaita. Kymmeneen mennessä ei soitettu yhtään salsaa eikä rumbaa.

Alkuun tunti miestenhakua, sitten tunti naistenhakua ja loppuilta sekahakua. Kaikenkaikkiaan kiva ilta - voisin mennä toistekin...

Sanoitta paras

Vietän heinäkuista viikkoa mökillä Salossa. Jo parina kesänä tapanani on mökkiviikkojen aikana pistäytyä turkulaisen Sekahaun kesätreeneissä Littoisten lavalla Kaarinassa. Maanantai-iltana Littoisissa oli kaksi tuntia tangoa, jota treenaamaan ajoin autolla tunnin suuntaansa. Treenit loppuivat vartin yli kymmenen, joten takaisin mökillä olin vasta puoli kahdentoista aikaan. Mitä ei mummi tekisi intohimonsa eteen :):)

Littoisilla odotti yllätys. Sekahaun vakiope Antti-Ville ei ollut paikalla, vaan hänen sijaisenaan oli seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Mustajoki. Ja sujui se kaksituntinen hänenkin johdollaan. Kyseessä oli keskitason tunti, mutta osallistujat olivat mielestäni lähinnä alkeis- tai alkeisjatko-tason tanssijoita. Poikkeuksena paikalla olleet seura-aktiivit, joiden viennissä sai harjoitella vaativampia kuvioita.

Vieraan seuran treeneissä vieraillessaan ei välttämättä tiedä, miten ko seurassa tasoluokkia tulkitaan. Sekahaun harjoituksissa hieman yllätyin osallistujien vientitaidoista. Odotin keskitason tunnilla osaavampia viejiä. Mutta toisaalta on kiva kokea osaavansa kaiken, mihin viejä ohjaa. Ja omat seuraamistaidot joutuvat kivasti koetukselle ja kehitykselle epävarman ja haparoivan viejän kanssa. Ja hyvää haastetta tasavertaiselle ja ennakkoluulottomalle kohtaamiselle, josta Bettina Joensuussa puhui (täällä).

Matti ei varsinaisesti opettanut mitään. Hän antoi treenaajien tanssia ja parinvaihtojen välissä muistutti ja täsmensi tangon perusjuttuja. Ranka suorana, ponnistus tukijalalta, jalka kiertää tukijalan kautta, painon siirto astuvalle jalalle, ohiaskelissa vartalon kierto. Ja usutti viejiä rytmirikkoihin: 1-5 hidasta ja 2-6 nopeaa askelta.

Pitkästä aikaa eräs viejä esitteli itsensä parinvaihtoringissä: ”Hei, olen Jarmo.” Ihan se tuntui luontevalta, mutta huomaan että itse en kaipaa treeneissä mitään esittelyjä. Tykkään vain sanoitta harjoitella askelia ja kuvioita, keskittyä seuraamiseen ja nauttia tanssista kulloisenkin parin kanssa. Minulle riittää ystävällisesti lausutut Terve ja Kiitos. Tanssitauot ovat asia erikseen.

Mukavat treenit kaikesta huolimatta.

Kolmilammen vinkkejä

Helteinen sunnuntai-iltapäivä kului kivasti Riihimäen kupeessa Kolmilammen lavalla, jossa Antti Törmäsen tanssikoulu järjesti kevätkauden päättäjäiset. Väkeä oli paljon - pääosin tanssikoulun päätreenipaikkojen eli Hämeenlinnan ja Forssan ympäristöstä. Enemmistö porukasta oli alle kolme/nelikymppisiä (naisia). Toisin kuin useimmissa helsinkiläisissä tanssikouluissa, joissa puolet treenaajista on yli viisikymppisiä. Uskon, että koulun innokkaat ja innostavat rennot miesopettajat Antti ja Joonas (ihanaa Hannaa unohtamatta) saavat nuorempaa tanssiporukkaa liikkeelle. Plussat tästä. Nuorista huolimatta eläkeläinenkään ei kokenut itseään iloisessa joukossa syrjityksi :):)

Iltapäivän aikana kerrattiin kolmea lempitanssiani eli fuskua, tangoa ja rumbaa. Joukossa oli monentasoista tanssijaa, joten aika perusteissa pysyttiin. Tangossa perusjuttuja: viedään vartalolla ja edetään tukijalan ponnistuksella. Hanna kehoitti astumaan äkäisesti, jolloin liikkeeseen saa tangon vaatimaa sisäistä voimaa.

Rumbaa treenatessa Hanna muistutti lyhyistä askelista ja kehoitti naisia leikittelemään vapaalla kädellään. Pitkään käsillä koristelu tuntui minusta keinotekoiselta ja siksi epämiellyttävältä, mutta nykyään alan jopa tykätä siitä. Liekö merkki tanssini rentoutumisesta? Hannan mukaan koristelu lisää tanssin elävyyttä ja edistää koko kehon kaunista liikkuvuutta, minkä olen itsekin huomannut. Hanna neuvoi pitämään vapaata kättä sivulla siten että peukalo on ylöspäin. Jos kättä pitää kämmen alaspäin, ranne tuppaa herkästi antamaan periksi ja käsi saattaa rumasti lerputtaa. Kädenalituksissa nainen voi vapaalla kädellään esim ”kammata” tukkaansa tai siirrellä oletettua leveää hamettaan. Antin vinkki parin koholla olevien solmukäsien asentoon oli, että nainen puristaa kevyesti miehen peukaloa. Ja kyynerpäät kapeasti koholla.

Rumba oli taas ihanaa - ihastun siihen päivä päivältä enemmän. Ehdottomasti yksi lempitanssini. Ja Kolmilammen lava oli taivaallisen kauniilla paikalla nimensä mukaisesti kolmen lammen välissä.

Kesälavojen lumo

Kahden viikon flunssatauon jälkeen uskaltauduin viimein treeneihin - tällä kertaa Taitokolmion kesäohjelman pariin eli hurmaavalle Männistön lavalle Kellokoskelle. Vakuutuin - sadannen kerran - että minun iloni asuu työväentaloilla, jumppasaleissa ja kesälavoilla. Näissä vaatimattomissa ja koruttomissa paikoissa, joissa kymmenet tanssiseurat ja -koulut ympäri Suomea kurssittavat innokkaita tanssinharrastajia vuodesta toiseen.

Olin Männistön lavalla ensi kertaa. Perinteinen katettu kahdeksakulmainen puulava Keravanjoen rannalla. Kaunis ja kutsuva. Ja sopivan kokoinen - nelisenkymmentä tanssijaa mahtui kivasti harjoittelemaan Taitokolmion Kirsi Tarvaisen johdolla. Kolmituntisen treenin alkupuoli treenattiin hidasta valssia ja loppupuoli rumbaa.

Rumbassa Kirsi keskittyi musiikin kuunteluun ja tanssin dynamiikan vaihteluihin. Keskitason kurssi, jonka sisältö esitteestä luettuna kuulosti vaikealta. Kirsin opetuksessa ymmärrys lisääntyi ja vaikeus helpottui. Kirsi yksinkertaisti teemaa sopivasti ja pilkkoi opetettavan asian helppotajuiseen muotoon.

Kirsin mukaan kolme asiaa erottaa nautittavan rumban tasapaksusta ”kaurapuurorumbasta”. Tärkein juttu on keskittyä täysillä jokaikiseen askeleeseen. Elää jokaisen askeleen tahdissa - niin mielessä kuin kropassa. Antaa musiikin viedä mieli rumbamuudiin ja sallia kropan joka solun nauttia rumban sensuellista liikkeestä - myös silloin kun liike näennäisesti on hetken pysähdyksissä.

Toiseksi Kirsi painotti, että tanssin rumbamaisuus lisääntyy, kun muistaa korostaa liikkeen ja askelten nopeuden vaihteluita - hiiii - das, nopea, nopea. Hitaita venytetään viimeiseen asti ja nopeat astutaan kissamaisen sähäkästi. Ja kolmanneksi hän muistutti tanssipareja vaihtelemaan myös parin välistä etäisyyttä musiikin tunnelman mukaan. Musiikin herkissä kohdissa voi intiimisti olla aivan tanssiparissa kiinni ja rivakammissa osissa ottaa kuminauhamaista etäisyyttä pariin.

Nautittava treeni-ilta. Ilma oli kuin morsian ilta-auringon porottaessa kauniisti puulavan avonaisista ikkunaseinistä sisään, tunnelma lämmin ja kannustava ja viejiä enemmän kuin riittämiin. Kesälava ei tästä paremmaksi voisi muuttua, paitsi...

Eka Pavi-treeni

Torstaisin ei mikään tunnu pitävän minua poissa Maijan jatkotreeneistä. Eilen minun ei ollut alkuunkaan tarkoitus mennä tanssiharkkoihin, mutta toisin kävi. Kellon lähetessä kuutta oli pakko vilkaista, mitä jatkoissa tällä kertaa olisi tarjolla. Ja kun antaa pikkusormen, niin se vie koko käden...

Alta aikayksikön olin vaihtanut tanssivermeet päälle ja istuin autossa kohti Pavia, jonne Maijan tiistai- ja torstaitreenit ovat taas siirtyneet kesän (?) ajaksi. Vetoinen ja kylmä lava oli puhaltimilla saatu lämmitettyä, ja riehakkaan fuskun alkaessa tanssijat tuottivat sen verran lämpöä että puhaltimet voitiin sammuttaa.

Kylmä kevättorstai oli kerännyt paikalle runsaasti taitavia tanssijoita. Ehdin kolmen tunnin aikana kiertää vaihtoringin kolme kertaa eli kaikki viejät tuli testattua useamman kerran. Ja olipahan osaavia miehiä. Ringissä taisi olla vain kaksi alkeisjatkolaista, kaikki muut olivat jatkotason konkareita. Ja persoonallisia konkareita, jotka eivät vieneet vain sääntömääräisiä tanssituntikuvioita, vaan kieputtivat seuraajaa luovasti ja taitavasti. Ja ne pari alkeisjatkolaistakin olivat huumorintajuisia herroja, joiden viennissä oli mukava välillä hengähtää.

Maija opetti pari selkeää vientiä vaativaa, rauhallista kuviota, jotka niin viejät kuin seuraajatkin oppivat helposti ja nopeasti. Eka kerta kun mm. yhdistin hitaita otsoja rokkaavaan fuskuun. Tällöin mies astuu vas jalalla naista kohti (H), oik jalalla taakse (H) ja vas jalalla taakse (H). Tämän jälkeen hän tukee naista otsoissa siirtäen painoaan otsojen tahtiin eteen oik jalan päälle ja taakse vas jalan päälle. Nainen astuu oik jalan taakse (H), vas jalan miehen oik sivulle (H) ja vielä oik jalan sivulle (H) kääntyen tämän päällä ensimmäiseen otsoon. Maija kehoitti tekemään otsot rauhallisen hitaasti. Liike lopetetaan perusaskeleeseen.

Otsot edellyttävät hyvää keskivartalon hallintaa kummaltakin, joten niiden yhdistäminen letkeään fuskuun vaatii keskittymistä ja rauhoittumista. Ei vaativuudessaan ehkä ollut ihan mieleeni.

Maija piti vaihtovälit tavallista pidempinä, jolloin saman miehen vientiin ehti paremmin tottua ja pystyi nauttimaan yhteisestä tanssista. Vähän kuin olisi oikeissa tansseissa - paitsi että sai tanssia koko illan. Olipa ihanat tanssit :):)

Maunulatalolla

Olin sunnuntaina ensimmäistä kertaa Maunulatalon ilmaisissa tansseissa. Ahdas ja kuuma tila, jossa yllättävän paljon (naisvoittoista) väkeä - paikalla useampikin tanssituttu Pirjon ja Maijan treeneistä. Alkuun tanssiopettajiksi opiskelijat opettivat opetusnäytteenään 2 x 45 minuuttia valitsemansa lavatanssin alkeita. Ensimmäinen tuleva tanssiope oli valinnut paljon tanssitun fuskun ja toinen vähemmän tutun masurkan. Treenaajia oli laidasta laitaan - todellisia ensikertalaisia, joille jopa fuskun perusaskel tuotti ylivoimaisia vaikeuksia ja tanssiopeopiskelijoita, jotka taisivat molemmat tanssit lähes täydellisesti.

Minulle masurkka oli uusi tuttavuus. Herttainen naisope sai kuin saikin koko treeniporukan hyppelemään innoissaan masurkan peruskuviota: kolmesti askel, askel, hyppy - ja tämän jälkeen kolme kävelyaskelta. Aloitettaessa nainen seisoo miehen oikealla puolella. Molemmat aloittavat ulkojalalla eli nainen alkaa oik jalallaan (askel), jatkaa vasemmalla (askel) ja lopuksi astuu oik jalalla eteenpäin nostaen vas jalkansa eteen koukkuun. Kolmen askel,askel,hypyn jälkeen mies ohjaa naisen kolmella kävelyaskeleella vas puolelleen. Tämän aikana mies astuu kolme kävelyaskelta taakse, sivulle ja eteen ristiin. Ja uudelleen alusta. Tämä on kuulemma masurkan A-osa. B-osaa emme ehtineet opetella, vaan se jää seuraavaan kertaan :)

Olipahan hikistä touhua. Onneksi lopulta tajusin, että kolme kävelyaskelta on todella selkeää kävelyä eikä niitä tarvitse hyppiä, ja silloin jaksoin paljon paremmin.

Treenien jälkeen ilta jatkui levytansseilla, joihin tuli yllättävän paljon nuoria osaavia tanssipareja - pääosa ilmeisesti osakuntien tanssikerhoista. Heidän taitavaa menoaan etenkin latinomusiikin soidessa oli mukava katsoa.

Kävelyhumppaa

Viime kesänä keksin pääkaupunkiseudun eläkeläistanssit, joissa hyväkuntoiset 60-80 -vuotiaat viettävät iloisia iltapäiviä musiikista, tanssista ja toisistaan nauttien. Tanssilattiat täyttyvät naurusta ja hulluttelusta, ja välillä meno muistuttaa päiväkotien iltapäiväryhmiä :):) Mutta kivaa on ja tärkeintä on että saa tanssia - ja jos tanssikurssituttuja sattuu paikalle, niin sydämensä kyllyydestä.

Eläkeläisten tansseissa soitetaan yleensä ainakin kahdesti kahden humpan setti. Toistaseksi olen joko jäänyt suosiolla sivuun tai yrittänyt naureskellen harppoa viejän perässä. Humppa on minulta jäänyt nuoruudessa oppimatta, ja tanssikursseillakin olen toistaiseksi keskittynyt muihin tanssilajeihin. Jos humppahaussa on osunut osaava viejä, olen kutakuinkin pysynyt perässä, mutta jos humppa on viejälle yhtä outo kuin minulle, niin tanssiessa on enemmän naurettu ja hulluteltu kuin humpattu. Astikaisen Maijan kävelyhumpan alkeet Käpylässä tulivat siis enemmän kuin tarpeeseen.

Kävelyhumppa aloitetaan yleensä niin, että molemmien rintamalinja on menosuuntaan eli niin viejä kuin seuraajakin on noin 45 asteen avauksessa. Naisen vas käsi lepää kevyesti miehen oik olkapäällä ja miehen oik käsi naisen vas kyljessä, ei selässä. Solmukädet ovat ilmavasti edessä vähintään vyötärön korkeudella. Aloitusaskeleet otetaan eteenpäin ja astutaan kokoajan tasatahtiin, yleensä neljään laskien. Nainen aloittaa oikealla ja mies vasemmalla jalalla eli molemmat ”ulkojaloilla”. Eteenpäin kanta-askelin ja taaksepäin päkiä edellä painopiste päkiöillä, kuten perusvakioissa. Askeessa on selkeä (humpahtava) baunssi - joka toisella syvempi - ja pieni kiertoliike ulospäin.

Illan aikana Maija opetti mm. käden alituksia, rusetteja, mannekäännöksiä, kainalon vaihtoa ja miehen kiertoa. Kainalosta toiseen siirtymiseen menee yleensä neljä humppa-askelta. Asettuessaan miehen kainaloon naisen lantio jää miehen lantion eteen. Mies myös kierretään useimmiten neljällä askeleella. Mikäli kiertämisen jälkeen mies pyöräyttää naisen tämän käden ali, nainen astuu ensin miehen edessä kaksi askelta ja pöyräytetään vasta kolmosella ja nelosella.

Humppa ON kivaa!! Eikä hirmu vaikeaa. Seuraavissa eläkeläistansseissa humppa ei tältä mummolta jää enää väliin...

Viikonloppu tanssia

Olin lauantain ja sunnuntain Äänekoskella Jyväskylän takana Kartanon Kievarissa (täällä) Laren ja Riitan tanssiopissa. Lare ja Riitta Pitkänen ovat Tanssin taikaa -tanssiseuran (täällä) kokeneita opettajia (ja perustajia?).

Lauantaipäivä treenattiin tangoa ja sunnuntai hidasta valssia - keski- ja jatkotasolla. Ja kyllä oli kivaa. Ehkä paras kurssi ikinä. Kaikki tuntui kohdallani menevän nappiin. Tapaani oppia sopii se että yhtä lajia harjoitellaan koko päivä. Ja tykkäsin Laren ja Riitan rennosta ja huumorilla maustetusta opetustyylistä. Ja kun opettajilla on hiukka ikää ja elämänkokemusta eläkeikäinenkin sopii paremmin joukkoon. Lisäksi molemmat päivät aloitettiin kertaamalla tangon ja valssin askelluksen perustaa korostaen jo alussa kummankin tanssin kokonaisvaltaista liikettä joustoineen, ponnistuksineen ja valtalon kiertoineen - mannaa minulle. Ja kun opetuksen vihreänä lankana oli vielä tavoite ”tanssia yksillä aivoilla” eli vienti/seuraaminen oli kokoajan keskiössä - niin A vot!

Hyvää tanssi- ja treenimieltä edesauttoivat lähes tasaparit ja sopivan väljä tanssisali - joskin tanssilattian kovuus tuntui päivän tanssimisen jälkeen jalkapohjissa. Ja toimiva kierto, jossa jokaisen parin kanssa oli kuitenkin riittävän pitkä tanssirupeama, jolloin niin viejä kuin seuraajakin ehti rauhoittua tanssimaan ennestään vieraan ihmisen kanssa. Lisäksi kaikki kurssilaiset olivat osapuilleen - muttei onneksi jetsulleen - samalla tanssitasolla. (Poikkeuksena tietenkin seurakonkarit, jotka osaavat aina tanssittajina huomioida seuraajan tason ja osaamisen.) Lähes kaikkien viejien kanssa pystyin samalla sekä nauttimaan tanssimisesta että haastamaan itseäni tanssimaan paremmin ja paremmin ”juuri tämän osaavan viejän kanssa”. Eikä häpeän tai harmin tunne omasta osaamattomuudestani nostanut kertaakaan päätään. Eli pystyin tanssimaan tässä hetkessä - tavoitteena yhteinen paritanssi vuorossa olevan viejän kanssa. Ja tuntui että viejät pyrkivät samaan.

Ehkä ekaa kertaa treenihistoriani aikana koin, että tanssin lähes koko kahden päivän ajan myös ylävartalo rentona - liikkuen ja kiertyen miehen vientiä seuraten (ajoittain onnistui jopa lantion kierto ylävartalon mukana). Parhaimmalta ikinä tuntui, kun pari viejää kehui että olen ”kevyt vietävä”. Siihenhän olen aina pyrkinyt...

Lare korosti joka välissä vartalovientiä. Se edellyttää hyvää palleakontaktia parin kanssa ja sitä että kumpikin nojaa sopivasti toisiaan kohti - seisten kuitenkin omilla jaloillaan. Ja raamia, joka lähtee kummankin hyvästä lapatuesta ja joka ei retkahda tanssin edetessä eikä käännöksissä väänny kummankaan selän tai olkapäiden taakse. Osaava viejä muistutti minua taas siitä, että naisen vas kyynärvarren tulee levätä imukuppimaisesti liimautuneena miehen oik olkavarteen kyynerpäät tasoissa.

Laren sanoin viejä soittaa musiikia ja seuraaja on hänen instrumenttinsa, viulunsa. Jotta musiikki kuulostaa kauniilta, täytyy sekä soittajan osata soittaa että viulun olla vireessä. Ja vielä - vaikka osaavalle viulistille antaisi stradivariuksen, musiikki ei kuulosta miltään ellei viulisti rakasta musiikkia ja viuluaan. Eli tunnetta lyhyeenkin tanssihetkeen.

Lopuksi lyhyt Lare-vitsi: Parketilla mies totesi tyytyväisenä tanssipartnerilleen: ”Minulla on rytmi veressä.” Jolloin nainen totesi: ”Harmi että jaloissasi on niin huono verenkierto.”

Vanha vallattu

Maanantaisin Keski-Helsingin Seniorit (täällä) järjestävät iltapäivätanssit Vanhan Ylioppilastalon juhlasalissa. Eilen piipahdin siellä toista kertaa. Alkuun on tunti tanssin opetusta, minkä jälkeen pari tuntia tanssia orkesterin säestyksellä. Väkeä ja taitavia tanssijoita riittää - niin miehiä kuin naisiakin. Ja näyttää siltä, että paikka vetää eläkeikäisiä myös Keski-Helsingin ulkopuolelta.

Tällä viikolla oli vuorossa rumba-boleron alkeet, jota opettivat Sirpa Salonen ja Reijo Rajala. Opetus eteni sellaisella vauhdilla, etteivät oikeat aloittelijat voineet millään pysyä perässä. Avausten ja kädenalitusten lisäksi opetettiin kiva paikalla pyörivä kuvio: Tavallinen aloitus eli nainen vas jalalla vasemmalle (hi-das), oik jalalla taakse (nopea) ja vas jalalla takaisin (nopea). Tämän jälkeen oik jalalla eteen miehen oik kainaloa kohti kääntyen miehen viereen (hii-das), vas jalka taakse (nopea) ja oik jalka taakse (nopea). Nainen jatkaa vielä pyörimistä miehen rinnalla taaksepäin - mies vastaavilla askelilla eteenpäin - vas jalka taakse (hidas), oik jalka taakse (nopea) ja vas jalka takaisin eteen (nopea). Ja lopuksi oik jalka eteen (hidas), minkä jälkeen nainen kahdella nopealla pyörähtää oik kätensä alitse myötäpäivään takaisin lähtöasentoon.

Rumban, valssin ja tangon lisäksi sain iltapäivän aikana kokeilla hidasta lavafoksia, joka tällä kerralla tuntui sujuvan Pirjon opettamilla askelilla (täällä) ihan ok. Vanhan juhlasali on korkeine kattoineen juhlava tanssitila. Osa tanssijoistakin oli upeasti laittautuneita korkokenkineen ja pitsipuseroineen, mikä sopi enemmän kuin hyvin perinteiseen akateemiseen juhlasaliin.

Vanhalla on sekahaku, joten parittomatkin tanssinharrastajat pääsevät ahkerasti lattialle. Pikkuhiljaa pääkaupunkiseudun tanssisalit tulevat tutuiksi...