sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tangoa - edelleen

Kari ja Merja Filpus viettivät taas lauantai-iltapäivän Käpylässä opettamassa Helsingin Tanssikurssien tangohifistelijöitä. Kari korosti, että he opettavat suomalaista lavatangoa, eivät mitään fuusiotangoa. He eivät sekoita tangoonsa kilpatangoa, vanhaa tangoa eikä arkkutangoa. Filpusten tangossa viejä ja seuraaja eivät nojaa toisiinsa, vaan ylläpitävät ainoastaan kevyttä vartalokontaktia - palleasta lantioon. Ja perusaskeleessa vartaloa kierretään vain vähän - lähinnä mielikuvissa, mutta ohiaskelissa, avauksissa ja käännöksissä kierto korostuu.

Lauantain viisi tuntisen aikana Kari ja Merja toivoivat tanssijoiden kiinnittävän huomiota etenkin kahteen asiaan. Ensinnä siihen, että tanssija rentouttaa vartalonsa ja lantionsa jokaisella askeleella ennen uudelle askeleelle astumista. Yllättävän vaikeaa!! Mutta ne kerrat kun siinä onnistuin, tuntuivat hyviltä ja selvästi maaduttivat ja rauhoittivat koko tanssia. Ja toiseksi he muistuttivat sekä viejiä että seuraajia siitä, että he pitävät koko tanssin ajan molemmat kyynerpäänsä oman vartalonsa etupuolella. Etenkin viejiltä tämä vaatii tarkkuutta, sillä kyynärvarsien lipsuessa mm. avauksissa seuraaja ajautuu epämiellyttävästi miehen taakse. Joissakin seuroissa asentoa harjoitellaan siten, että viejän niskaan paidan alle laitetaan harjanvartta muistuttava keppi.

Lisäksi Kari muistutti, että mies pitää parin yhteistä solmukättä naisen korvan korkeudella ja molemmat kyynerpäänsä samalla tasolla - ja vatkaamatta. Lauantaina eräs viejä toivoi lisää vastetta oik käteeni - ja juuri alkuviikosta viikosta toinen viejä oli toivonut minun antavan oik käteni levätä rennommin hänen kädellään. Käsivarsien vaste on ilmeisesti hyvin parikohtainen juttu :):)

Merja kehoitti viejiä - läpi tanssin - pidentämään toista hidasta askelta (kakkoshidasta), mikä lisää tanssin tangomaisuutta. Aika varastetaan ensimmäiseltä nopealta askeleelta, jota ei kuitenkaan saa juosta läpi. Jos viejä ”kieputtaa” naista edestakaisin promenaadiaskelista ohiaskeliin, nainen ei saa hypähdellä humpan tapaa (johon minä alussa sorruin), vaan nainen kääntyy lähinnä nilkoista ja lanteista - pitäen ylävartalon ja pään tangomaisen vakaana. Koskee tietty myös viejiä.

Lopussa treenattiin vielä vasenta käännöstä ohiaskelilla ja HNNHNN-rytmirikolla. Viejän on tärkeä pitää koko käännöksen ajan selkeä vartalonkierto. Nopeiden väliset hitaat on tärkeä astua selkeästi maaduttaen, muuten käännös mene herkästi juoksuksi.

Nautin ja opin - edelleen. Oiva tapa viettää lauantaita, kuten yksi tanssikavereista ruokatauolla totesi.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Savolaiskäännös

Tiistaina vaihteeksi hidasta valssia Suomen Tanssistudioiden treenikämpällä Myyrmäessä Jyrki Keisalan johdolla. Viimeksi Myyrmäessä oli toivoton viejävaje (täällä), mutta onneksi tällä kertaa myös viejät olivat löytäneet paikalle.

Viimeisen parin vuoden aikana olen harvakseltaan käynyt treenaamassa Myyrmäen studioilla. Tänä aikana Jyrkin opetustyyli on selkeytynyt. Hän pitää tuntinsa sopivan tasoisina ja miellyttävinä kokonaisuuksina, jotka pystyy hyvin omaksumaan kolmen treenitunnin aikana. Opetus on loogista ja keskittyy tasapuolisesti tekniikkaan, käytännön nikseihin ja tanssinautintoon.

Tiistaina Jyrki opetti lyhyitä kuvioyhdistelmiä, joilla me tavalliset tallaajat voimme saada elävyyttä ja vaihtelua perusvalssiin. Kuvioyhdistelmiä, joita kilpatanssipuolella opetetaan pienille F-ryhmän aloitteleville nassikoille :):)

Kiva ja helppo käännöskuvio, jonka Jyrki oli nimennyt ”savolaiskäännökseksi”. Kuvion alkuun tanssitaan oik käännöksen alku, minkä jälkeen mies on selkä menosuuntaan ja hän astuu yhden perusaskeleen taaksepäin menosuuntaan aloittaen vas jalalla. Loppuun tanssitaan vas käännöksen loppu, jonka mies aloittaa oik jalalla kääntäen itsensä takaisin lähtöasentoon, ja astuu vielä yhden perusaskeleen eteenpäin menosuuntaan.

Lisäksi kerrattiin yksityiskohtaisesti kehräkäännöksen tekniikkaa ja palautettiin mieleen stopparit. Kehräkäännös alkaa oik käännöksen alulla, minkä jälkeen mies tekee kaksi peräkkäistä spin-käännöstä ensin oik jalallaan myötäpäivään ja perään vas jalalla. Spin-käännöksissä miehen vapaa jalka voi ottaa kevyesti tukea lattiasta - ekassa spinissä varpailla ja tokassa kantapäillä. Naisen vartalolinja on kehräkäännöksessä koko ajan miestä kohti, toisin kuin olen luullut (laskeutuessani spiniltä olen ennen hieman avannut vartaloani, mikä on ilmeisesti väärin).

Eikä sitten muuta tarvitakaan. Kun yhdistelee rauhallisesti ja luovasti oikeaa ja vasenta käännöstä, ”savolaiskäännöstä” sekä kehräkäännöstä vuoroin perusaskeliin ja vuoroin stoppareihin, niin koossa on mukavan tuntuinen ja kivan näköinen hidas valssi.

Tulee hahmottaa, että kuvioyhdistemät vaativat tilaa. Jyrki muistuttikin viejiä tanssilattian ykkössäännöstä: Huomio muut tanssijat. Ja huomioivista viejistä tykkäävät myös seuraajat :):)

maanantai 24. syyskuuta 2018

Tangoa Puotilassa

Kimmo Luukkosen kolmetuntiset jatkotangot Puotilan työväentalolla. Kun sunnuntaina ulkona paistaa valloittava syysaurinko, niin iltapäivä ei ole paras hetki treenaukseen. Paikalla olikin vain jokunen treenaaja - kolmen kiinteän parin sekä open ja minun lisäksi kaksi viejää ja kaksi seuraajaa. Mutta olipa tilaa harjoitella ja tasaparit! Ja kaiken kukkuraksi saimme lähes henkilökohtaista opetusta.

Pääsin pitkäksi toviksi Kimmon vientiin. Kysyessäni hän vastasi minun seuraavan jo hyvin enkä kuulemma kiirehdi viejän edelle. Kimmon mukaan sovin hyvin hänenlaisensa vahvan viejän seuraajaksi - mitä se sitten tarkoittaakin...

Iltapäivän aikana sain pari hyödyllistä vakiovinkkiä: Oik käteni ei purista, mutta tuppaa nousemaan ylöspäin. Eli rennompi käsivarsi, ja käden paino saa levätä viejän kämmenellä. Niin viejillä kuin seuraajilla vauhti tuppaa nopeutumaan liikaa, kun tanssitaan useampi nopea askel peräkanaa. Menoa saa hidastettua, kun nopeiden alkaessa madaltaa askeliaan eli koukistaa lisää polvia.

Kimmo opasti, että ohiaskeleet sopivat yleensä pehmeämpään tangomusiikkiin ja kohtiaskeleet rytmikkäämpään musiikkiin. Promenadeissa miehen lantio/kylki ikäänkuin nojaa naisen suoliluun harjan edessä. Vartalokontaktia ei irroiteta. Kimmo suositti, että avauksissa liikuttaessa seuraajakin katsoo menosuuntaan.

Koko kolmetuntisen yritin pitää keskivartalon tiukkana ja estää pyllyä törröttämästä. Uskon, että onnistuin aika hyvin. Koin myös että ainakin ajoittain osasin rentouttaa ylävartaloa ja kiertyä herkästi viejän vartalonkiertojen mukana. Näin siis tunsin. Miltä tanssini ulkoakatsoen näytti tai viejästä tuntui, sitä en tiedä. Mutta ainakin pääosan aikaa minusta tuntui hyvältä ja läsnäolevalta tanssia kahden vaihtorinkiviejän kanssa, joten ehkä onnistuin.

Helsingin Tanssikurssien tangotreenit jatkuvat taas ensi lauantaina Filpusten fiilingeillä.

torstai 20. syyskuuta 2018

Fuskua swingillä

Lauantai-iltapäivällä Päiväkummun leirillä (täällä) treenattiin fuskua suloisen Rosa Mörtin ja hänen miehensä Hannun johdolla. He opettivat rauhallista kevyesti sykkivää swing-fuskua, joka Rosan mukaan on läheistä sukua kaksoisbaunssi-fuskulle (täällä). Swing-fuskussa ylösalainen liike pyritään pitämään mahdollisimman pienenä.

Rosa opetti meitä tanssimaan musiikkiin ja rikkomaan fuskun askellusta pysähdyksillä, kävelyillä ja hidastuksilla. Ja naisellisilla jammauksilla, joista Rosa opetti esimerkkinä seuraavan: Miehen ohjattua naisen paikanvaihtoon oik puoleltaan nainen voi astuttuaan oik jalallaan ensimmäisen hitaan askeleen miehen oik kyljelle pysähtyä sivuttain takamus miehen syliä kohti oma oik kylki liikesuuntaan. Tässä asennossa nainen voi jammata oik käsi ylhäällä miehen vas kädessä vuoroin vasemmalle, oikealle ja vasemmalle (H,H,H). Askelten sopivuuden takia jammauksia tulee tehdä pariton määrä.  Lopetettuaan nainen jatkaa paikanvaihtoa normaalisti kääntyen miehen käden ali ja astuen lopuksi tavanomaiset nopnopit. Nainen päättää, koska hän pysähtyy jammaukseen ja koska jammaus loppuu. Tästä on annettava selvä merkki miehelle.

Myös pysähdyksillä voi elävöittää omaa fuskuansa. Tällöin jäädään yllättäen ja selkeästi seisomaan hajareisin kummallekin jalalle polvia selvästi koukistaen. Myös seuraaja voi pysäyttää yhteisen liikkeen, jolloin merkin pitää olla tavallistakin selvempi jotta viejä äkkää yllättävän merkin. Vaikka pysähdys tehtäisiin seuraajan ehdotuksesta, niin viejä päättää koska yhteistä tanssia jatketaan.

Kolmas elävöittämistapa on hidastus, jolloin viejä hidastaa tanssia astuen pitkän askeleen jommalle kummalle sivulle vetäen toisen jalan hitaasta tämän viereen. Seuraaja pielaa liikkeen.

Rosa opetti avauksessa tehtävän charleston-tanssista kopioidun liikkeen. Siinä nainen astuu HNNHNN-rytmirikolla ensin oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka takaisin paikalleen (N) ja vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N), vas jalka takaisin paikalleen (N).

Lauantain täysin uusi oivallus oli, että fusku on jiven sukulaistanssi ja että jivea soitettaessa voi tanssia - ja usein tanssitaankin - nopeaa fuskua. Jive on englantia ja suomeksi se on fusku - fuskata eli jekuttaa. Aiemmin soittajien ilmoittaessa, että he soittavat seuraavaksi jiveä, olen aina vetäytynyt kauimpaiseen nurkkaan luullen, että en osaa tanssia jiveä :):)

tiistai 18. syyskuuta 2018

Viejä - liikuta itseäsi, älä seuraajaa

Turkulainen Tanssikurssit.fi, jonka nimi on nykyään Suomen Tanssipuoti Oy (täällä), järjesti Karjalohjan Päiväkummussa perinteisen Tanssin hurmaa -viikonloppuleiri. Osallistuin opetukseen lauantaina, jolloin tarjolla oli viisi keskitason sinistä treenituntia, joista puolet oli tangoa ja puolet fuskua.

Tangoa opettivat Kati Koivisto ja kilpatanssitaustainen Jussi Kaksonen. Oliko uutta? Ei oikeastaan - lähinnä suomalaisen tangon perusjuttuja, mutta hyvin jäsenneltynä ja sopivasti pilkottuna. Naisia oli jokunen enemmän kuin viejiä, mutta se ei haitannut koska vaihto pelasti hyvin ja ripeästi. Ainoa mikä hiukan harmitti oli se, että treenitilana toiminut Päiväkummun ruokasalin puolikas oli vähän liian ahdas noin 40 tanssijalle.

Kati opasti viejiä ajattelemaan, että he keskittyvät liikuttamaan itseään, ei pariaan. Tämä mielikuva edistää miehen vahvaa vartalojohteista vientiä. Viejän liikkeen seurauksena pari eli seuraaja liikuttaa itseään. Lisäksi Kati neuvoi viejiä asettamaan oik kämmenensä tukevasti - ei puristavasti - naisen yläselän vas reunaan niin, että ranne on kylkikaaren kohdalla.

Naisia Kati muistutti kahdesta jutusta: Ojenna taaksepäin liikkuva jalka vyötäröstä lähtien niin, että jalkapohja osoittaa astuessaan menosuuntaan. Ja seuraa viejää aina nanosekunnin viiveellä.

Tangomusiikki koostuu usein kahdeksan iskun pätkistä, jolloin musiikkiin sopii hyvin mm. seuraava kuviopätkä (viejän silmin): Vas jalka eteen (H), oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka viereen (N), vas jalka eteen (H), oik jalka eteen (H), vas jalka ohi (N), oik jalka ohi (N), vas jalka vas sivulle (H) ja oik jalka vedetään painottomana viereen (H). Tämän jälkeen viejä voi esim. jatkaa oik jalalla eteen HHNN-askelluksella. Kyseinen kuviopätkä sopii myös hyvin oik käännökseen.

Lisäksi harjoiteltiin rytmirikkoista avausta, jossa astutaan rinnakkain kaksi askelta menosuuntaan (H,H) ja eteneminen lopetetaan keinukäännökseen (H,H), jota kutsutaan myös paikallaan pysyväksi pistokäännökseksi. Jussi muistuttu, että tangossa jalkoja ei ojenneta koskaan tikkusuoriksi. Ja Katin mukaan hitaiden ja nopeiden askelten tulee selvästi erota toisistaan.

Tällaisia pikkujuttuja Päiväkummussa, jossa nautimme mukavasta, yhteiseen treenaamiseen kannustavasta ilmapiiristä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tangonivel

Maijan torstaijatkoissa opin, että lavatanssijoilla on tangonivel :):) Se löytyy vyötäröltä ja on ainoa ylävartalon ”nivel”, jota tangossa liikkutetaan tai tarkemmin kierretään - ja voimalla.

Maijalla oli taas apuna tanssitaituri Timo Klemola parinsa Petra Helmisen kanssa. Selkeäsanainen ja olennaiseen keskittyvä Timo on aarre viemistä treenaaville miehille - ja Maijalle :):) Ja kun viejät oppivat, niin siitä hyötyvät valtavasti myös seuraajat. Juuri Timo kehoitti viejiä käyttämään aktiivisesti omaa tangoniveltään ja rauhoittamaan sekä olka- että kyynernivelet - ei mitään ylimääräistä heijaamista eikä vääntöä. Hitailla askelilla vain voimakas vastakierto tangonivelessä.

Timo tanssii matalaa tangoa eli polvet koukussa. Polvien koukistus johtaa tukijalan ponnistusvoiman lisäännyttyä pitkiin askeliin. Tangoa voi Timon mukaan tanssia myös suoremmin polvin, jolloin askeleet automaattisesti lyhenevät - eikä sekään ole väärin. Lavatangossa on monia tanssitapoja. Tärkeintä on säilyttää valittu tanssikorkeus. Jos lähtee liikkeelle matalasta asennosta, se säilytetään koko tanssin ajan. Jos tanssii polvet suoremmassa, niitä on hyvä tasapainon takia kuitenkin koukistaa mm. pistopyörinnässä.

Lisäksi Timo muistutti viejiä pitämään jalkaterät suoraan menosuuntaan eteenpäin astuessaan. Ja astuamaan rohkeasti ja varmasti naista kohti. Se on myös seuraajalle selkeä merkki, että tässä tullaan eikä vain meinata.

Pistossa kumpikin puristaa reisiään yhteen ja astuu vuorotellen reippaasti tanssiparin jalkojen väliin painaen omaa sisäreittään parin sisäreittä vasten. Kumpikin keskittyy säilyttämään oman tasapainonsa, jolloin käännös pysyy ”kasassa”. Pistokäännöksiin on hyvä lähteä esim. oikean käännöksen alun jälkeen.

Timo muistutti myös, että avauksessa parin välinen kulma säilyy yllättävän pienenä. Pääosin kulma aiheutuu viejän ylävartalon kääntymisestä/kierrosta ja siitä, että viejä nostaa vas kyynervarren vaakatasoon - nostamatta kätensä korkeutta - seuraajan peilatessa liikettä omalla kyynervarrellaan. Seuraaja voi joko kääntää päänsä menosuuntaan (kilpatanssitapa) tai jättää päänsä perusasentoon (Timon ja Petran tapa).

Maija korosti taas, että hitaus on suomalaisen lavatangon ytimessä. Seuraajan on tärkeä liikkua hitusen viejän jäljessä. Hyvän seuraajan kolme tärkeintä ohjetta onkin: odota, odotta ja odota :):)

Vartalokontaktista Timo tuumasi lyhyesti: ”Mitä pidempi, sitä parempi.” Tangoa voi hänen mukaansa tanssia myös ilman vartalokontaktia, jos tiivis kontakti tuntuu epämieluiselta. Tähän sivussa seisova Maija puuttui välittömästi ja sanoi topakasti: ”Tango vaatii vartalokontaktin - piste.”

Jälleen herkkuilta, jonka aikana yritin keskittyä rentouttamaan ylävartaloani ja seuraamaan viejää jälkijättöisesti - välillä onnistuin paremmin ja välillä heikommin.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Jyrkin tango 2

Tango on tanssi, jota ei oikeastaan opita tanssitunneilla. Tunneilla voi oppia askeleita ja kuviota, mutta nautittava tango syntyy tanssihetkestä kulloisenkin tanssikaverin kanssa. Tunteesta ja liikkeestä, jonka musiikki tanssijoissa herättää sekä väreilystä, jonka yhdessä kuultu musiikki ja yhteinen liike aikaansaa. Tango kutsuu heittäytymään läsnäoloon ja musiikin ja toisen kuunteluun sekä tuntosarvet omaavaan vientiin ja herkkään seuraamiseen. Kaikki tämä vaatii uskallusta, kaavamaisesta tanssista irtipäästämistä ja tajuamista ettei tanssi yksin.

Tätä kaikkea ymmärsin Jyrki Keisalan tarkoittavan, kun hän Suomen Tanssistudioiden tiistaisella tangotunnilla Myyrmäessä kehoitti viejiä mahdollisimman nopeasti perusaskeleen oppimisen jälkeen päästämään irti tavanomaisesta hidas,hidas,nopea,nopea -askelluksesta ja ottamaan askelia musiikin ja mielen ohjaamana. Ja seuraajia Jyrki kehoitti sananmukaisesti heittäytymään viejän liikkeen seuraamiseen.

Pikkuvinkkejä Jyrki kuitenkin suostui viejille antamaan: Astu pääosin hitaita askelia eteen- ja taaksepäin. Ja lisää tanssiin musiikkiin sopivin epäsäännöllisin välein yksi tai useampi nopea,nopea-askelpari joko etenevinä ohiaskeleina tai jommalle kummalle sivulle astuttuna eli viejästä katsoen myös pimentoon jäävälle sivulle eli oikealle.

Olen tanssitaipaleeni aikana huomannut, että minä tarvitsen tuekseni (ehkä enemmän kuin joku toinen) selkeitä askeleita ja kuvioita, minkä jälkeen voin yrittää heittäytymistä musiikin ja viejän vietäväksi. Kun olen tanssitaipaleellani pikkuhiljaa oppinut tarkkoja askelkuvioita, rohkeuteni heittäytyä tangon vietäväksi on myös selvästi lisääntynyt. Ehkä tanssillinen itsetuntoni on parantunut, ja uskallan altistaa itseni epävarmoihin tanssitilanteisiin ja vain odottaa ja katsoa mihinköhän tämäkin liike tai askel tanssiparini ja minut kuljettaa. Näinhän se on muussakin elämässä ja oppimisessa yleensä - kaaoksen kestämistä :):)

Oikeastaan Jyrki keskittyi yllä sepustamaani asiaan vain muutaman lauseen ajan, mutta minulle ne muutamat lauseet olivat merkittäviä. Ne saivat ajatukseni juoksemaan ja tukivat sitä, mitä itsekin tällä hetkellä omassa tanssissani harjoittelen - heittäytymistä, kuten vuodatuksestani huomaa.

Tangoasennossa Jyrki neuvoi pitämään ”polvet rentoina”, ja periaatteessa polvi suoristetaan (ei lukkoon) askeleelle astuttaessa. Kiinnitin huomiota, että Jyrki ei sanonut ”polvet koukussa”, koska itse tangoa tanssiessani usein aprikoin, että paljonko koukkua polvissa oikein pitäisi olla. Jyrki puhui myös ”kissamaisesti” etenevästä, mutta voimakkaasti astutusta tangosta.

Jyrki muistutti, että tangon nopeita askeleita ei ole tarkoitus juosta läpi. Vauhti nopeissa askelissa kiihtyy herkästi, etenkin jos astuu useamman nopean askeleen putkeen. Vauhdin säilyttämistä maltillisena edistää, kun ajattelee astuvansa ennemminkin hitaita askelia (ja välttää hokemasta mielessään ”nopea,nopea”) ja maaduttaa kantapäälle astuen jokaisen nopeankin askeleen.

Jyrki näyttää suosivan alkeistangoa opettaessa askeltamaan niin ns. foksitangoa eli astumaan hitaiden jälkeiset nopeat askeleet sivulle (N) ja viereen (N). Toisin kuin esim. Filpuksen pariskunta (täällä), joka korosti etenevää tangoa jossa hitaiden jälkeiset nopeat askeleet astutaan pääosin menosuuntaan (N) ja viereen (N).

Jyrkin opetustapa on selkeä ja hän kiinnittää huomiota asioihin, jotka myös minulle on tanssissa tärkeitä. Jyrki huomioi tunnin edetessä oppilaiden omaksumiskyvyn ja oppimishalun, jolloin opetus pysyy oppilaiden ”tasolla”. Olen käynyt Jyrkin tunneilla silloin tällöin huhtikuusta 2017 lähtien (täällä), ja pääosin tykännyt hänen selkeästä opetustyylistään.

Perusasioihin keskittyvä treeni, jota ei yllättäen sekään pystynyt pilaamaan, että kymmentä naista tanssitti vain kaksi vapaata viejää plus Jyrki. Harmi puuttuville viejille, sillä he missasivat monta Jyrkin hyödyllistä vientivinkkiä.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Tangoa ja psykkaa

Edelleen ja varmaankin koko tanssitaipaleeni harjoittelen tangoa. Sanan mukaisesti harjoittelen. Koko ajan ja joka opettajalta opin uutta, mutta harjoittelija tulen aina olemaan. Vanha totuushan on, että mitä enemmän tietää/osaa, sitä enemmän ymmärtää miten vähän tietää/osaa.

Uusilla kursseilla, uusien opettajien tunneilla ja jopa uusien viejien kanssa putoan usein alkuun ikäänkuin pohjalle, jolloin tuntuu että en osaa mitään. Kun/jos säilytän rauhallisuuteni ja uskoni itseeni enkä anna häpeän vallata mieltäni, niin pikkuhiljaa pinnistän takaisin omalle taitotasolleni, ja huomaan että tangoni on välillä ihan tangoa :):)

Kari ja Merja Filpuksen syksyn ensimmäisessä tehopäivässä taitotasoni palautui onnettoman alun jälkeen kiitettävän pian. Sain omasta tangostani nopeasti kiinni ja pystyin keskittymään uuden oppimiseen ja hyvien viejien seuraamiseen. Helsingin Tanssikurssit järjestää taas neljänä syyslauantaina lavatangon viiden tunnin jatkokurssit, kuten viime keväänäkin (täällä) - tällä kertaa Käpylässä.

Kari ja Merja painottavat, että he opettavat tangoa jossa tanssitaan korostetusti omassa tilassa ja selkeästi omien jalkojen päällä, eikä voimakkaasti nojata tanssipariin. Selkeä vartalokontakti kuitenkin säilytetään koko tanssin ajan. Vartalot ovat kontaktissa keskivartalon ja pallean kohdalta, jalkaterät selvästi lomittain. Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että osa opettajista painottaa tangossa voimakasta etunojaa ja osa, kuten Kari ja Merja, kehottavat välttämään toisiinsa nojaamista. Kaikki kuitenkin korostavat vartalokontaktia ja vartalovientiä.

Karin ja Merjan tangossa ollaan matalalla (polvet koukussa) ja edetään pitkin askelin. Joskin askeleen pituus ei Karin mukaan ole itseisarvo, vaan askeleen pituus määräytyy luonnostaan tukijalan ponnistusvauhdista, eikä askelta venytetä keinotekoisesti. Uudelle tukijalalle astuttua ponnistanut jalka vedetä uuden tukijalan viereen - ei maata viistäen, vaan pari senttiä maasta irti ja jalkapohja maata kohti, ei varpaat.

Kuten vartalotuen suhteen, niin nopeiden askeleiden suunnankin suhteen tuntuu olevan eri koulukuntia. Osa opettaa, että nopeat astutaan sivulle tai etuviistoon foksin tapaan, ja osa, kuten Filpukset, liputtavat etenevän tangon puolesta. Tällöin myös ensimmäinen nopea askel astutaan eteenpäin menosuuntaan eli eteen (H), eteen (H), eteen (N) ja viereen (N).

Keskivartalon hyvä tuki on äärettömän tärkeä sekä tasapainon että ylävartalon rentouden takia. Tangossa ylävartalo ei heijaa puolelta toiselle eikä ylös alas, ainoa sallittu ja toivottu liike on selkeä vartalonkierto - tarvittaessa. Olkapäitä ei jännitetä taakse, vaan ne asettuvat rennosti hieman pyöreästi paria kohti, kuin halatessa. Tärkeää on, ettei seuraajakaan ohiaskelissa päästä oik olkapäätään muljahtamaan hartialinjansa taakse.

Perustekniikan lisäksi ehdittiin oppia pari kivaa ja helppoa, mutta perustangoa mukavasti rikkovaa kuviota. Esim. HHNNNN-rytmirikkoinen kuvio, jonka nainen alkaa oik jalka taakse (H), vas jalka kääntäen vasemmalle (H) ja sitten saksiaskel oik jalalla taakse (N) ja takaisin vas jalan päälle (N) ja jatketaan ohiaskelilla taaksepäin menosuuntaan (N,N). Saksiaskelien (jotka voi myös astua hitaina) aikana mies voi kääntää päkiöillä liikkeen suuntaa enemmän tai vähemmän naisen seuratessa.

Tangossa jokainen askel kiertää tukijalan kautta! Tämä unohtuu herkästi tanssin tiimellyksessä. Saksiaskelissa jalat eivät saa harottaa, vaan reidet puristetaan toisiaan vasten.

Nautin joka hetkestä. Jopa niistäkin hetkistä, jolloin tangoni ei luistanut ja itsetuntoni ja tanssitaitoni pyrki laskemaan. Tällöin saatoin harjoitella sitä, että säilytän rauhallisuuden myös tilanteissa joissa koen etten osaa mitään ja että en siitä huolimatta anna häpeän voittaa.

Tanssitilanteet on minulle usein myös psykologisia harjoitteita :):)

perjantai 7. syyskuuta 2018

Etenevä rumba

Torstai on toivoa täynnä! Tämän viikon torstaina toiveet toteutuivat Maijan rumban jatkotreeneissä Puistokulmassa. Tavallista vähemmän väkeä - enempi toki toiveissa - mutta hyviä ja mukavia viejiä riitti lähes kaikille tanssihaluiselle naiselle.

Paljon tanssia ja kivoja lisäkuvioita. Uutta minulle oli etenevä rumba, jota Maija suositti kokeilemaan. Eteneminen toteutetaan kainalokävelytyksillä ja naisen heittopyörähdyksillä. Ja perusaskel otetaan pääosin astumalla ykkösaskel vuorotellen eteen- tai taaksepäin, eikä suoraan sivulle kuten tavallisessa rumbabolerossa. Vaikka rumbassakin voi olla rytmirikkoja, niin etenevässä rumbassa Maija kehoitti säilyttämään pääosin hii-das, nopea, nopea -rytmin.

Rumbabolerossa rytmiä voi laskea joko Maijan tapaan hii-das, nopea, nopea tai - kuten mm. Sannu Heikkilä suositti keväällä (täällä) - yks, kaks, kol, nel. Minä suosin Sannun laskutapaa, koska se auttaa minua siinä, että en ota rumban kolmos- ja nelosaskeleita liian nopeasti. Jos hoen mielessäni ”nopea, nopea” askellukseni herkästi nopeutuu liikaa. Lisää rumban vaatimaa rauhaa saan tanssiini siitä, kun muistan Taitokolmion Kirsi Tarvaisen kehotuksen keskittyä kunnolla jokaikiseen askeleeseen, niin ns. hitaisiin kuin nopeisiinkin (täällä). Ja kun vielä yritän muistella Jyrki Keisalan selkeitä oppeja rumban vartalon liikkeistä ja lantion kierteistä (täällä), olen rumbani kanssa jo aika pitkällä. Tiedän, että myös ylävartalo pitäisi saada ns. isoloituun liikkeeseen - mutta tämä vaihe on rumbassani vielä hakusessa.

Etenevässä rumbassa mies voi esim. kääntää naisen omaan oik kainaloonsa naisen astuessa ykkösaskeleen oik jalallaan. Tämän jälkeen lähdetään yhdessä etenemään rumbakävelyä rinnakkain. Ns. banaani-kuvioon lähdetään oik käsien ristiotteesta: ensin nainen astuu oik jalallaan miestä kohti (yks) ja jatkaa suoraan tulosuuntaan kääntyen nelosaskeleella miestä kohti. Samalla mies alittaa oman oik kätensä kääntyen myötäpäivään naista kohti jääden selkä menosuuntaan.

Maijan treeneissä rohkenin yhä enemmän tanssia rumbaa omalla tavallani nauttien tanssista, tanssiparista, musiikista ja liikkeestä. Opin illan aikana myös paljon seuraamista ja parina tanssimista. Toisten viejien kanssa onnistuin paremmin kuin toisten... Muistin myös keskittyä keskivartalon kannatukseen (täällä). Ja kaiken kukkuraksi useiden viejien kanssa pystyin jopa rentoutumaan.

Hyvässä opissa ja iloisessa seurassa Mummikin edistyy...

torstai 6. syyskuuta 2018

Sepon seurassa

Osallistuin pitkästä aikaa Suomen Tanssistudioiden treeneihin Myyrmäessä. Vuorossa oli kolmetuntinen tangon alkeisjatko. Opena piti olla tuttu Jyrki Keisala, joka oli kuitenkin sairastunut ja apuun oli tullut Seppo Suomalainen. Seppo on aiemminkin tuurannut Jyrkiä, joten tutuissa käsissä oltiin.

Väkeä oli vähän - pääosin tuttuja - ja miehiä tuplasti enemmän kuin naisia. Seppo tanssitutti porukkaa kerraten välissä rennolla otteella tangon perusteita. 

Seppo muistutti, että tango lähtee keskivartalon kannatuksesta. Tämän perusta on siinä, että häntäluu vedetään sisään ja napa ”ylöspäin”. Paino asetetaan päkiöille ja polvia koukistetaan eteenpäin, ei alaspäin. Kun vartalon kannatus lähtee keskivartalosta, yläkroppa asettuu automaattisesti ryhdikkääksi, mutta rennoksi. Kannatus ei siis tarkoita sitä, että ylävartalo jännitetään ”sotilaallisen” ryhdikkääksi. Hartiat pidetään alhaalla, eikä niitä tanssiessa heijata sivusuunnassa.

Vartalokontakti on noin vyötärön ja rintojen välissä. Askeleet astutaan suoraan eteenpäin, myös jalkaterät suoraan menosuuntaan. Naisen otettava pitkiä taka-askelia, jotta mies ei tule ”kynsille”. Seppo sanoi kannattavansa kapeaa tanssiasentoa, jolloin välttää törmäilyä lavoilla. 

Koska väkeä oli vähän, kapeassa treenisalissakin pystyi hyvin harjoittelemaan vauhdikkaasti etenevää tangoa. Tosin miehet joutuivat vähälukuisuutensa takia naisia kovemmalle, mutta saivathan he tehokasta tangotreeniä :):)

tiistai 4. syyskuuta 2018

Mieli turvassa

Viime viikon torstaina palasin tuttuun ja turvalliseen tanssiympäristöön eli Maijan jatkotreeneihin Paville. Ja löysin taas tanssin ilon Männistön murskatunteiden (täällä) jälkeen. Tanssitreenit olivat viimeistä kertaa Pavin tanssilavalla, sillä syyskuun alusta Maijan opetus siirtyy ”sisätiloihin” eli tiistaitunnit Käpylään ja torstaitunnit Vantaan Puistokulmaan.

Vuorossa oli fuskua ja meno oli sen mukaista: riehakasta, hikistä ja ennen kaikkea hauskaa. Uskoni tanssitaitooni palasi, ja pystyin ja osasin taas nauttia ja iloita tanssimisesta. Kyllä teki hyvää :):) Ja kun viejiäkin oli koko kolmetuntisen ylimäärin, niin meillä seuraajilla ei ollut senkään suhteen valittamista.

Harjoiteltiin mm. kuviota, jonka alussa mies vetää oik kädellään (naisen vas käsi) naisen kahdella hitaalla oik kylkensä ohi taakseen, jossa nainen astuu nopnopit taakseen. Tämän jälkeen mies kieräyttää naisen oik kainaloonsa, jonka aikana nainen astuu ja kääntyy oik jalallaan (H) jatkaen vas jalallaan miehen editse  (H) ja jatkaa kääntyen myötäpäivään oik kätensä alitse miehen eteen kahdella  hitaalla (rytmirikko) ja lopuksi astuu nopnopit taakseen.

Olin tanssihaluinen ja aktiivinen - toisin kuin edellisviikolla Männistöllä - ja sain tanssia hyvässä viennissä myös väliajalla. Jeepä jee...