tiistai 31. heinäkuuta 2018

Martti Malmilla

Maanantaina pistäydyin maaseudulta kaupungin helteeseen. Lähes kahden viikon tanssitauon jälkeen veri veti treeneihin - helteestä huolimatta. Maanantain vaihtoehdot olivat vähissä, ja päätin mennä Pirjon alkeisjatko/jatkoon Malmille.

Pirjo on loppukeväästä muuttanut osan treeneistä siten, että yhden tanssin sijasta samana iltana treenataan 2-3 eri tanssia - tunti kutakin. Ja samalla hän on lyhentänyt joitakin treenikertoja kolmesta tunnista kahteen tuntiin. Ei hyvä. Minulle kahden tunnin tanssirupeama on ehdottomasti liian lyhyt. Ja tykkään, kun yhtä ja samaa tanssia saa treenata ja tanssia kolme tuntia putkeen, eli 2-3 eri tanssia illan aikana ei ole minun juttuni. Sopii lavoille, mutta ei treenisaleille. Mutta makuja on monia, kuten on treenaajiakin. Ilmeisesti muutokset on tehty asiakkaiden eli tanssijoiden toiveesta. Minä toivon, etteivät muut tanssiopettajat seuraa Pirjon esimerkkiä...

Tällä kertaa Malmin kolmetuntisessa treenattiin chachata, rumbaa ja fuskua. Kaikki treenaajat selvisivät illasta hengissä :):) vaikka ulkona oli lähes kolmessakymmentä astetta. Pirjolla oli käsi paketissa, joten hänen sijaansa opettamassa oli Martti. Martti osaa tanssia, mutta opettaminen ei ole hänen juttunsa. Chachan, rumban ja fuskun kuvioita käytiin läpi sekavasti ja suurpiirteisesti - jäin kaipaamaan Pirjon selkeää ja yksityiskohtaista opetustyyliä.

Mukavinta ja opettavinta illan aikana oli tanssia Maikku-assarin kanssa - kivaa ja selkeää vientiä. Rumbassa hän muistutti minua astumaan joka askeleen vahvasti maahan ja viipymään selkeästi myös nopealla kolmosaskeleella. Samaa tähdensi Kimmo omalla rumbatunnillaan sanoen, että seuraaja palaa taka-askeleelta vasta viejän vetovasteesta. Fuskussa Maikku neuvoi minua askeltamaan kevyesti pomppien kuin kumipallo - liekö mummista on kumipalloksi...

Maanantainen treeni-ilta ei yltänyt lähellekään treeni-iltojeni top-kymppiä. Jotkut tanssiopettajat vaan sattuvat opettamaan juuri niitä asioita, joita omassa kehitysvaiheessani juuri kaipaan ja joita pystyn omaksumaan. Ja juuri sellaisella tavalla tai metodilla, joka tavoittaa minut ja johon kroppani ja mieleni on sekä kykenevä että valmis.

Tähän Malmin Martti ei pystynyt. Toki olen kriittisyyteni ja ikäni puolesta vaativa opetettava...

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Yksivuotias Blogi

Aloitin kirjoittaa tätä tanssiblogia vuosi sitten 21.7.2017 (täällä). Aikaisemmin olin kirjoitellut tanssiharrastuksestani ja -kokemuksistani muiden juttujen lomaan Mummin matkassa -blogiini, jota edelleen jatkan kirjoittaen mm. matkoista ja mökkeilystä.

Viime vuoden heinäkuussa (täällä) eräs Mummin matkassa -blogin lukija kommentoi, että blogi alkoi hänen harmikseen täyttyä pikkutarkoista tanssipostauksista. Olin tätä itsekin jo miettinyt ja pohtinut erillistä tanssiblogia, mutta todennut idean blogista, jossa kirjoittaisin vain treenikokemuksistani, tuhoontuomituksi. Eihän minulla riittäisi edes juttua...

Lukijakommentin sysäämänä päätin kuitenkin yrittää. Ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Rakastan omaa tanssiblogiani :):) Ja juttua tanssitreeneistä ja oppimistani askelista, kuvioista ja muusta riittää enemmän kuin yhden blogin tarpeeseen. Kirjoitan omaksi ilokseni ja ikäänkuin tekisin muistiinpanoja. Minulle askelkuvioista kirjoittaminen toimii eräänlaisena mielikuvaharjoituksena ja edistää askelten mieleenpainumista.

Kirjoittaessani yksityiskohtaisesti opetetuista tanssiaskelista ym. kirjoitan miten olen askeleet itse ymmärtänyt ja/tai miten ne muistan kirjoitushetkellä. En takaa, että olen ymmärtänyt tai muistanut ne oikein. Vanhoja postauksiani lukiessa olen itsekin huomannut, että olen ajoittain ymmärtänyt jonkin askelkuvion väärin tai olen esim sekoittanut kirjoittaessani oikean ja vasemman jalan. Eli postaukseni eivät ole tarkoitettu tanssiaskelten tai -kuvioiden opetteluun :):)

Askelten ja kuvioiden lisäksi kirjoitan omista fiiliksistäni ja ajatuksistani tanssiin ja treeneihin liittyen, ja välillä siitä mitä tunteita joku opetustilanne, muut tanssijat tai opettaja minussa herättää. Joskus kirjoitan myös kokemuksistani Etelä-Suomen tanssipaikoilta, mutta vähemmän. Olen ilahtunut, jos joku lukee tanssijuttujani, vaikka lukijoiden kerääminen ei ole päätavoitteeni.

Nimeni ja sähköpostiosoitteeni löytyy Mummin matkassa -blogin oikeasta sivupalkista. Moikataan kun tavataan :):)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Hitaasti helteessä

Helteisenä viikonloppuna Kasnäsissa (täällä) tanssittiin Kimmon ohjauksessa myös hidasta valssia - yhtä lempparitanssiani. Parhaimmillaan ylevää, rauhallista ja tunteikasta.

Sain tanssia useammankin kierroksen Kimmon kanssa, ja hetkittäin tunsin oloni lähes kuningattareksi. Itse koin, että pystyin aika hyvin seuraamaan Kimmon selkeää vientiä, mutta Kimmo taisi olla hieman eri mieltä - kehuja ei pahemmin herunut. Sen sijaan Kimmo neuvoi minua rauhoittamaan ylävartaloani, ja kiertämään ylävartaloani ainoastaan miehen vartalon tahdissa. Tästä on aiemmin joku muukin viejä minulle ystävällisesti huomauttanut. Pakkaan kuulemma liian aktiivisesti ja ”omatoimisesti” kääntämään/kiertämään ylävartaloani. Itse jäin miettimään, että tähän saattaa osin vaikuttaa myös se, että minulla on vähän kokemusta taitavista, ylävartaloaan selkeästi ja rauhallisesti kiertävistä vakiotanssiviejistä. Mutta tiedä häntä...

Opimme myös uusia kiemuroita hitaaseen valssiin. Yksi jo Laren Äänekoskella opettama valssikuvio (täällä) palautui mieleen ja selkeytyi Kimmon sunnuntain opetuksessa. (Ero Laren ja Kimmon opettamassa miehenkiertokuviossa on se, että Laren kuvioon lähdetään avauksesta ja Kimmon kuvioon keinuaskeleesta.) Nainen astuu ensin perusaskeleen alun alkaen vas jalallaan (yks,kaks,kol). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalallaan miehen oik puolelle kääntyen miehen oik kylkeen (yks) ja jatkaa astuen miehen rinnalla vas jalalla taakse (kaks) ja oik jalalla takaisin (kol) - keinuaskeleena. Sitten nainen lähtee kolmella askeleella kiertämään miestä vastapäivään tämän editse aloittaen miehen puoleisella vas jalalla (yks), jatkaen ensin oik (kaks) ja sitten vas jalalla (kol). Lopussa naisen oik jalka jää ristiin vas jalan taakse, ja nainen astuu seur askeleen palaten takaisin oik jalalle kääntyen taas miestä kohti (yks) ja astuen vas jalalla vas sivulle (kaks) ja vetäen oik jalan tämän viereen (kol).

Saimme kivan lähes paikallaan pyörivän ja tyylikkään lisäkuvion valssiimme. Kiitos Kimmo ja Marika lämminhenkisestä tanssiviikonlopusta.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kasnäs kutsui

Kimmo ja Marika Lasasen tanssikoulu TanssiGuru järjesti pienimuotoisen tanssileiri meren rannalla hotelli Kasnäsissa Kemiönsaaren kärjessä. Paikalla oli kolmisenkymmentä innokasta tanssijaa ja tasaparit. Useimmat majoittuivat hotellissa, jonka liikuntasalissa treenit pidettiin. Onneksi saimme olla ilmastoiduissa sisätiloissa, sillä ulkona oli lähes 30 astetta. Osa treeneistä oli alkuun tarkoitus pitää pihan ulkolavalla, mutta pistävän helteen takia houkuttelevasta suunnitelmasta luovuttiin.

Viikonlopun pituisella leirillä opetettiin tangoa, fuskua, rumbaa, hidasta valssia ja buggia - yhteensä 7,5 tuntua tanssia. Näistä kaikki buggia lukuunottamatta ovat lempitanssejani. Ja yllättäen buggikin luontui suht sutjakasti.

Tavoistaan poiketen Kimmo jätti tekniikan minimiin, ja keskittyi kunkin tanssin kohdalla uusiin kuvioihin ja tanssinautintoon. Tangossa Kimmo kehoitti minua (taas) pehmentämään vas käteni otetta miehen olkapään takana ja pysymään koko ajan miehen vartalon ohjattavana. Eikä ennakoimaan, jota edelleen tuppaan tekemään.

Rumbassa Kimmo muistutti minua astumaan hitaan ykkösaskeleen suoraan sivulle, eikä etu- tai takaviistoon. Puolentoista tunnin aikana opimme mm. pienen, mutta kivan kuvion, jossa vasemmalle astutun perusaskeleen puolikkaan (yks,kaks,kol,nel) jälkeen nainen astuu oik jalalla oikealle (yks,kaks), minkä jälkeen vas jalalla oikealle ristiin takaviistoon oik jalan taakse (kol) ja lopuksi paino takaisin oik jalan päälle (nel).

Kasnäsissä oli kuumaa ja kivaa. Iltatanssit ulkolavalla jäivät osaltani lyhyiksi. Kroppa kaipasi lepoa, vaikka mieli olisi halannut lisää ja lisää tanssia. Uni oli kuitenkin tarpeen, jotta jaksoin toisen hikisen treenipäivän.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Hitaasti ja sitkeästi

Littoisissa 60+ -treeniryhmässä harjoiteltiin Hitaita. Kun tanssitunnin ohjelmassa mainitaan Hitaat, ei välttämättä tiedä mitä odottaa. Alkuaikoina en edes käsittänyt, mitä Hitaat tarkoittaa (täällä). Nykyään olen jo viisaampi (?) ja Littoisissa Antti-Villen Hitaat olivat tällä kertaa lähinnä hidasta foksia.

Yllättävän paljon lähiseudun yli kuusikymppisiä oli löytänyt Littoisten lavalle, ja useat treenaajista osallistuvat ilmeisesti Sekahaun 60+ -harjoituksiin ympäri vuoden. Keskiviikkona meitä reippaita oli lähes tasaparit.

Antti-Ville opetti ”hitaansa” perusaskeleena miehiä astumaan oik jalka eteen (H), vas jalka eteen (N), oik jalka eteen (N) ja vas jalka eteen (H), oik jalka sivulle (N), vas jalka yhteen (N) eli eteen, nopea, nopea, eteen, sivulle, yhteen. Nainen aloittaa vas jalallaan taakse. Ensimmäiset kaksi nopeaa voi astua joko suoraan menosuuntaan tai ohiaskelina. Ohiaskelilla astuttuna askeleet ovat samat (?) kuin Aaltosen 8-count-tangossa Joensuussa (täällä), vaikka hitaana foksina tanssiessa askelissa ja vartalon liikkeessä on erilainen tanssikieli. Aaltosten muistisääntö askeliin oli ooovvv eli oikea, ohi, ohi, vasen, viistoon, viereen.

Useat hitaat tanssikappaleet koostuvat kahdeksan iskun jaksoista, joihin edellä mainittu hitaan askellus sopii hyvin: hidas (2 iskua), kaksi nopeaa (2 iskua), hidas (2 iskua) ja kaksi nopeaa (2 iskua) eli yhteensä kuusi askelta, mutta kahdeksan iskua.

Perusrytmin opittuaan hitaan tanssin rytmiä voi rikkoa mielinmäärin, esim. HNNHNN tai HHHNN tai HHNNNN jne. Ja tanssi muuttuu entistä mukavammaksi, kunhan viejä osaa viedä ja seuraaja seurata.

Eläkeläisryhmässä tanssi oli kivaa, mutta varovaista. Vartalokontaktia ei pahemmin suosittu, toisin kuin perusryhmissä joissa se on lähes rutiinia. Tekeehän kevyt vartalokontakti hitaista vasta Hitaita isolla hoolla. Hymyilytti, kun yksi viejistä kehoitti minua tiivistämään asentoa ja ymmärsin hänen tarkoittavan vartalokontaktia. Siirryin lähemmäksi, jolloin hän lähes hädissään työnsi minua kauemmaksi ja sanoi: ”Ei näin, vaan näin.” Ja siirsi minut tanssimaan melkein oikeassa kainalossaan, mutta irti hänestä. Jatkoin tanssia hänen toiveensa mukaisesti, vaikka minusta tanssiasento oli enemmän kuin kummallinen.

”Astukaa sitkeää askelta - hitaasti ja sitkeästi - ja säilyttäkää ryhti ja tasapaino, ja olette Hitaiden ytimessä”, muistutti Antti-Ville.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Nainen polvelle

Keskiviikkona nautin taas hikisistä hetkistä Littoisten lavalla. Vuorossa oli fusku ja opettamassa tuttu Sekahaun Antti-Ville. Paljon väkeä, mutta naisia kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Liekö mieskatoon vaikuttanut illan MM-jalkapallon semifinaalimatsi Englanti - Kroatia, joka tosin alkoi vasta fuskutunnin jälkeen...

Fusku on minulle jo tuikituttua, mutta silti jonkun viejän kanssa oma tanssi tuntuu raskaammalta ja kömpelömmältä kuin jonkun toisen. Se lienee sitä kuuluisaa tanssikemiaa...

Opin että avo-otteessa naisen käsi on on miehen kämmenessä taittuneena rystysistä eikä vain sorminivelistä asti. Nostettaessa käsiä esim kädenalituksissa nainen tukee miehen sormiin kevyesti koukistaen sormenpäitään, jolloin mies saa halutessaan selkeämmän veto-otteen - eikä pitäen sormiaan suorassa latinotanssien tapaan, kuten olen luullut.

Antti-Ville kertasi mm. kuvion, jossa nainen istuu miehen polvelle kolmen hitaan rytmirikolla. Miehellä pitää olla tukeva kyykkyasento, johon hän lähtee jalat leveästi harallaan kyykistyen polvista selkä suorana. Miehen vartalon paino on hieman enemmän oik jalalla, sillä nainen istuu yleensä miehen oik polvelle. Perusaskeleen jälkeen mies kääntää naisen oik sivulleen (yks), ohjaa naista alaspäin istumaan polvelleen pitäen kättään ”tiukasti” tämän vyötäröllä/lanteilla (kaks) ja lopuksi ohjaa naisen kädellään tämän vyötäröstä nousemaan takaisin eteensä (kol), minkä jälkeen molemmat astuvat nopnop-askeleet taakseen.

Nainen istuu miehen polvelle kevyesti lähinnä vas kankullaan paino omilla jaloillaan. Ja vasta silloin kun hän tuntee miehen viennin vyötäröllään/lanteillaan. Nainen astuu oik jalalla miehen oik kylkeä kohti ja kääntyy miehen kainaloon (yks), istuu alas miehen polvelle paino edelleen oik jalalla (kaks) ja nousee kääntyen takaisin miehen eteen vas jalalleen (kol). Alkuun laskin rytmirikon hiljaa mielessäni yks, kaks, kol ja nopnop, jotta en olisi turhaan kiirehtinyt. Ja onnistuin hyvin.

Ehdin hyvin ajaa takaisin mökille ja vielä saunalle suihkuun myöhästyen Englanti - Kroatia -matsin alusta vain parikymmentä minuuttia. Kroatia voitti ja pelaa sunnuntain MM-finaalissa!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Sanoitta paras

Vietän heinäkuista viikkoa mökillä Salossa. Jo parina kesänä tapanani on mökkiviikkojen aikana pistäytyä turkulaisen Sekahaun kesätreeneissä Littoisten lavalla Kaarinassa. Maanantai-iltana Littoisissa oli kaksi tuntia tangoa, jota treenaamaan ajoin autolla tunnin suuntaansa. Treenit loppuivat vartin yli kymmenen, joten takaisin mökillä olin vasta puoli kahdentoista aikaan. Mitä ei mummi tekisi intohimonsa eteen :):)

Littoisilla odotti yllätys. Sekahaun vakiope Antti-Ville ei ollut paikalla, vaan hänen sijaisenaan oli seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Mustajoki. Ja sujui se kaksituntinen hänenkin johdollaan. Kyseessä oli keskitason tunti, mutta osallistujat olivat mielestäni lähinnä alkeis- tai alkeisjatko-tason tanssijoita. Poikkeuksena paikalla olleet seura-aktiivit, joiden viennissä sai harjoitella vaativampia kuvioita.

Vieraan seuran treeneissä vieraillessaan ei välttämättä tiedä, miten ko seurassa tasoluokkia tulkitaan. Sekahaun harjoituksissa hieman yllätyin osallistujien vientitaidoista. Odotin keskitason tunnilla osaavampia viejiä. Mutta toisaalta on kiva kokea osaavansa kaiken, mihin viejä ohjaa. Ja omat seuraamistaidot joutuvat kivasti koetukselle ja kehitykselle epävarman ja haparoivan viejän kanssa. Ja hyvää haastetta tasavertaiselle ja ennakkoluulottomalle kohtaamiselle, josta Bettina Joensuussa puhui (täällä).

Matti ei varsinaisesti opettanut mitään. Hän antoi treenaajien tanssia ja parinvaihtojen välissä muistutti ja täsmensi tangon perusjuttuja. Ranka suorana, ponnistus tukijalalta, jalka kiertää tukijalan kautta, painon siirto astuvalle jalalle, ohiaskelissa vartalon kierto. Ja usutti viejiä rytmirikkoihin: 1-5 hidasta ja 2-6 nopeaa askelta.

Pitkästä aikaa eräs viejä esitteli itsensä parinvaihtoringissä: ”Hei, olen Jarmo.” Ihan se tuntui luontevalta, mutta huomaan että itse en kaipaa treeneissä mitään esittelyjä. Tykkään vain sanoitta harjoitella askelia ja kuvioita, keskittyä seuraamiseen ja nauttia tanssista kulloisenkin parin kanssa. Minulle riittää ystävällisesti lausutut Terve ja Kiitos. Tanssitauot ovat asia erikseen.

Mukavat treenit kaikesta huolimatta.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Tanssitunti joka jää mieleen

Viimeinen treeni, johon Joensuun tanssiviikolla osallistuin, oli Bettina Karppisen vetämä foksin perustason tunti. Sen nimeksi oli ohjelmaan merkitty ”Foksia eril. musiikkiin”. Perustasosta huolimatta osallistujia oli laidasta laitaan - niin kokemattomia aloittelijoita kuin osaavia tanssin taitureita ja monentasoista tanssijaa siltä väliltä.

Edes Bettina ei tuntunut tarkalleen tietävän, mitä järjestäjät tai osallistujat kyseiseltä tunnilta odottivat. Mutta se ei Bettinan eikä osallistujien menoa häirinnyt. Ennemminkin tietty epämääräisyys toi Foksia eril musiikkiin -treenituntiin juuri sen toivotun jujun. Spontaaniutta, arvaamattomuutta, hämmennystä ja hämminkiä. Ja sitähän lavatanssikin usein on.

Käytännössä Bettina soitti treeneissä kolmea erilaista foksimusiikkikappaletta ja komensi osallistujat tanssimaan musiikin mukana väliin yksin ja väliin parin kanssa - väliin silmät auki ja väliin silmät kiinni - väliin lähes liikkumatta tiukasti parissa kiinni ja väliin riehakkaasti kaukana parista. Ja vähitellen Bettina sai meidät viimeisetkin heinäseipäät rentoutumaan...

Minusta treeni muistutti enemmän improvisointi- tai pykodraamatuntia kuin tanssituntia. Mutta minun lisäkseni muutkin osallistujat tuntuivat nauttivan - ujosta, pidättyväisestä nuorukaisesta riehakkaaseen tanssitaitoiseen reissumieheen.

Mitään konkreettisia tanssiaskeleita tai -kuvioita tunnilla ei opetettu eikä opittu. Mutta ainakin minä opin muita tärkeitä paritanssiin liittyviä asioita, kuten rohkeutta kohdata omana itsenäni juuri se ihminen, jonka kanssa sillä hetkellä tanssin. Antautua vuorovaikutukseen toisen kanssa ennakkoluulottomasti, pelkäämättä ja häpeämättä. Tai siis tajusin lisää läsnäolon ja kohtaamisen merkityksestä - oppimista asiassa on vielä paljon.

Kiitos Bettina yhdestä tanssileirin vaikuttavimmasta treenitunnista!

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Perusaskel hitaisiin

Torstaina Joensuussa jatkettiin Karin ja Merjan hitailla. Heidän hitaansa tarkoitti tanssia, jota lavoilla voi tanssia kun soitetaan hidasta musiikkia, johon ei luontevasti istu tangon eikä perusfoksin askeleet.

Merja aloitti pamauttamalla, että hitaissa ei ole selkeästi opetettavia tai ennalta sovittuja perusaskeleita. Periaatteessa kaikki sopii tai ainakin voi sopia. Eli ei helppoa etenkään minun kaltaisilleni ei-niin-luoville, opituista askelkuvioista tukea hakeville tanssijoille. Eikä ihan aloittelijan juttu, sillä vaatii hyvää vientiä ja osaavaa seuraamista.

Tärkeintä hitaita tanssittaessa on musiikin kuuntelu ja sen tulkinta. Ja tanssiparin huomiointi ja yhteisestä liikkeestä nauttiminen. Ja rentous ja rauhallisuus. Alkuun parin kannattaa vain rauhassa fiilistellä paikalla, saada hyvä yhteys toisiinsa ja aistia tanssikaverin liike ja valmius vartalokontaktin kautta. Pelko pois :):)

Lopulta Kari suostui hieman avittamaan aloittelevia viejiä (ja seuraajia). Hän paljasti, että useimpia hitaita kappaleita voi tanssia toistamalla askelrytmiä: kaksi hidasta ja neljä (rauhallista) nopeaa. Halutessaan näillä voi askeltaa vaikka koko kappaleen. Rauhaa ja tasapainoa tanssiin saa, kun muistaa joka askeleella - myös nopeilla - painaa kantapään maahan. Ja rauhallisuutta lisää, kun muistaa ja ymmärtää astua myös toisen hitaan askeleen korostetun hitaana ja levollisena, eikä pidä kiirettä hidasta seuraaviin nopeisiin askeliin. Etenkin aloittelijalla neljän peräkkäisen nopean askeleen jono altistaa herkästi kiiruhtamiseen sekä itse nopeilla että niitä edeltävällä hitaalla askeleella.

Kokeneemmat tanssijat käyttävät hitaita tanssiessaan paljon vartaloa ja monenlaisia hidastuksia ja näennäisiä pysähdyksiä. Tärkeää on, että vartalon liike ei kuitenkaan kokonaan pysähdy eikä vartalo kovasti heijaa hartioista ylös ja alas - vartalon voimakkaat kierrot sen sijaan ovat jopa toivottuja. Tärkeää on myös astua määrätietoisesti ja selkeästi aina uudelle tukijalalle, ja joka askeleelle kierrättää jalka tukijalan kautta. Eli tuttuja vakiotanssien perusjuttuja.

Lopuksi kokeiltiin HHNNNN-askelluksella vasenta käännöstä, jolloin ensimmäisen kääntyvän hitaan askeleen jälkeen lähdettiin pistoon HNN-askelluksella. Pyöriminen lopetettiin kahteen nopeaan ohiaskeleeseen, jotka nainen otti taaksepäin menosuuntaan.

Hitaissa pääsee pitkälle, kun muistaa maltin ja tunteen. Kyseessähän on tunteikas tanssi nimeltä Hitaat, jossa on tarkoitus nauttia ja fiilistellä tanssiparin kanssa.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Pari chacha-vinkkiä

Kari ja Merja jatkoivat rumban jälkeen chachalla, johon sopivat useimmat heidän rumbatunnilla opettamista latinotanssien perusjutuista (täällä). Chachan askelluksessa on tärkeää, että jalkoja liikutetaan polvi edellä eli polvia nostaen, vaikka varpaat pysyvätkin kevyesti maassa.

Yks,kaks,kol,chacha,yks,kaks,kol,chacha, joista ykkösaskel sivulle on painollinen. Ja chacha-askel on lyhyt ja sen välissä jalat/kantapäät vedetään selvästi yhteen. Chachan jälkeinen ykkösaskel on usein selkeästi pidempi.

Vasen käännöksen eli paikanvaihdon miehen vas puolelta voi tehdä myös kahdella käden alituksella. Tällöin nainen astuu avo-otteesta ykkösen hitaana miestä kohti tämän oik puolelle, minkä jälkeen nainen pyörähtää oman oik kautta ympäri kätensä ali ensin kakkosella ja sitten kolmosella. Liike loppuu chachalla taaksepäin ja vielä ykkösen hidas askelkin otetaan taakse. Nainen kääntyy päkiöiden päällä, mutta ei nouse päkiöille, ainoastaan hieman irroittaa kantapäitään maasta - tällöin tasapaino säilyy paremmin.

Eikä tunnissa paljon muuta ehdittykään. On se vaan niin tyylikästä se Merjan chachakin...

Lattariaamupäivä

Keskiviikkoaamuna me leiriläiset saimme nauttia Merja ja Kari Filpuksen rumbaboleron perustason ja chachan keskitason kursseista. Paino päkiöillä ja jalkaterät auki - jälkimmäinen helpottaa tasapainoa. Ja vartaloon eloa!

Toisin kuin vakiotansseissa lattareissa astutaan aina päkiän kautta - myös eteenpäin. Rumbassa ja chachassa jalkateriä/varpaita ei nosteta irti lattiasta, vaan niitä siirretään/vedetään kevyesti pitkin lattian pintaa. Ja askeleelle astutaan polvi suorassa.

Perusaskeleessa lantio pyörii, mutta hartialinja säilyy paria kohti. Rumban askeleeseen lähdetään kylki edellä tukijalan päkiällä työntäen. Kun tanssitaan vastakkain, samanpuoleiset kyljet liikkuvat toisiaan kohti - eli lattareissa ei tedä vakiosta tuttua myötäliikettä.

Kun rumban rytmi lasketaan yks,kaks,kol,nel -iskuina, kakkosiskulla liikkuu ainoastaan lantio ja vartalo - sen sijaan molemmat jalat pysyvät paikallaan. Vasta kolmosiskun alussa vanha tukijalka vedetään uuden tukijalan viereen, mistä se kolmosiskun edetessä jatkaa taka/etuaskeleeseen. Uusi ja tärkeä juttu minulle oli, että lantiota ei sivuaskelissa pyöritetä niin pitkälle, että se ylittäisi tukijalan nilkan.

Avauksissa lantio avataan suoraan sivulle, mutta lonkat ovat tasassa eli kumpikaan lonkka ei muljahda toisen ohi. Avauksissa nainen ei vie vartalon painoa kokonaan etummaiselle jalalle, jotta hän on valmis jatkamaan liikettä minne tahansa.

Pyöriessään kätensä ali nainen pitää käsivarttaan ylhäällä sivuviistossa ja kämmen korkeintaan oman päälakensa korkeudella. Mies huolehtii siitä että hän kaartaa oman käsivartensa pehmeästi naisen pään yli, jotta käsivarsien yhteispituus riittää pyörähdykseen. Nainen astuu ensin selvästi jalan päälle ja vasta sitten pyörähtää päkiän päällä. Pyörähdyksessä tasapaino säilyy paremmin, kun ei nosta kantapäätä ylös, ainoastaan keventää kantapään lattiakosketusta.

Paikanvaihdossa, jossa nainen ohittaa miehen tämän vas puolelta, nainen astuu ykkösaskeleen suoraan miestä kohti - vartalolinja omaan kulkusuuntaan - jatkaen vielä kolmosaskeleen samaan suuntaa. Vasta nelosaskeleella nainen kääntyy ympäri miestä kohti miehen vetäessä kevyesti naisen oik kädestä. Kävelyn ajan nainen pitää oik kättään vyötärönsä edessä kiinni vartalossa siten että sormet ovat vas kyljellä.

Rumbassa harjoiteltiin helppoa kuviota, jossa mies menee oman kätensä ali. Tällöin nainen (tehtyään oikean puoleisen kädenalityksen) astuu ensin hitaan askeleen omalle vasemmalleen ja sitten kiertää kahdella nopealla askeleella miehen tämän oikean kautta päätyen hitaaseen askeleeseen takaisin miehen eteen. Samalla mies askeltaa oman kätensä ali.

Selkeää perusrumban opetusta, jossa olisi toivonut olevan enemmän miehiä. Naiset rakastavat hyviä, pehmeästi vieviä rumban osaajia.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Filpusten päivä

Keskiviikkona Joensuun tanssiviikko jatkui Filpusten fiilingeillä - aamupäivä rumbaboleron ja chachan merkeissä ja iltapäivä tangon tahdissa. Merja ja Kari ovat ihania ja taitavia opettajia. He olivat ensimmäistä kertaa Joensuussa ja toivottavasti tulevat jatkossakin. Heidän mukanaolonsa opettajakaartissa sai minut lopullisesti lähtemään Joensuuhun.

Ja tango senkun jatkuu :):) Karin mukaan hän ja Merja opettavat vahvaa ja tasaista tangoa. Pysytään matalalla, viedään selkeästi vartalolla ja edetään pitkillä askelilla. Merja korosti, että tangossa pari ei nojaa toisiinsa, vaikka kummallakin vartalon paino suunnataan paria kohti. Tässä on Merjan mukaan näkemyseroja, ja osa opettajista suosii tangoa jossa parin ylävartalot nojaavat voimakkaasti toisiinsa.

Jalkaterät ovat lomittain, jotta mies saa tilaa astua kunnolla eteenpäin. Vartalon painopiste pidetään alhaalla, ylävartalo rentona ja hyvässä kannatuksessa. Merjan sanoin ”olkapäissä ei ole saranoita” eli olkapäät eivät heilu eivätkä käänny. Viejän tulee muistaa tämä etenkin avauksissa ja ohiaskelissa - jos viejä vääntää olkavarttaan olkapäänsä taakse, seuraaja ajautuu liikaa kainaloon.

Käsiotteet ovat kevyet, ei puristusta. Mies ei saa puristaa naista tämän selkäpuolelta - naiselle pitää jäättää oma tila liikkua kunnolla omilla jaloillaan ja liikuttaa vapaasti myös ylävartaloaan. Ja hengittää! Naisen oik käden ranne on suorana. Naisen vas kyynervarsi on kevyesti liimautuneena miehen olkavarren päälle muodostaen yhteisen raamin kolmannen tukipisteen. Naisen kyynerpää ei saa törröttää miehen kyynerpään ulkopuolella.

Merja muistutti, että kantapää tulee joka askeleella painaa maahan. Hän kehotti myös pitämään ”romppeet jalkojen päällä”, tarkoittaen että vartalo ja etenkin pylly pidetään suorassa linjassa jalkoihin nähden. Aloittelijalla pylly karkaa herkästi törröttämään jalkojen ja selän linjasta, etenkin ohiaskelissa.

Ohiaskelissa on voimakas vartalon kierto ja jalkaterät paria kohti. Vasen käännös ohiaskelilla tehdään rytmirikolla (HNNHNNHH): Vasemmalle kääntyvän hitaan askeleen jälkeen nainen ohi ohiaskelilla (NN) ja toisen kääntyvän hitaan askeleen (naisella lyhyt) jälkeen mies ohi ohiaskelilla (NN). Kuvion voi lopettaa esim yhteen hitaaseen askeleeseen (H) ja lyhyeen miehen oikealle astuttuun linjaan (H). Tällöin naisen vas jalka asettuu automaattisesti miehen oik jalan ulkopuolelle. (Kun miehen vasemmalle tehtävässä linjassa naisen oik jalka jää miehen vas jalan sisäpuolelle.) Kun linjan jälkeen lähdetään uudelleen etenemään, jalat tulee ennen seur askelta kerätä yhteen.

Toisen intenssiivisen treenipäivän jälkeen kroppa alkaa olla jo hellänä. Onneksi palautumiseni tanssituntien rasituksesta tuntuu petraantuneen, vaikka nukkuminen vieraassa paikassa ei ole vahvin lajini.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Aaltosten päivä

Joensuun tiistai täyttyi Aaltosista ja sylitansseista. Alkuun foksia, sitten pitkä pätkä tangoa ja lopuksi lyhyesti hitaita, jotka tällä kertaa tarkoittivat hidasta foksia. Aaltosista pääopena tuntui toimivan puuhakas Sari - Jarin panosta unohtamatta. Yhteinen huumori pelasi - ja parvaljakkoa oli ilo kuunnella. Nautin päivästä, sillä kerta kerralta saan enemmän irti Aaltosten opetuksesta. He opettavat maanläheisesti ilman turhia kiemuroita ja keskittyvät kunkin tanssin olennaisiin piirteisiin. Esimerkiksi foksissa he tiistaina painottivat rytmillä leikittelyjä, tangossa musiikkiin tanssimista ja hitaassa foksissa vartalon rentoutta.

Tangossa ei ole tavoitteena, että astuttava askel painetaan maahan sekunnilleen musiikin iskukohdassa, vaan ennemminkin iskun on tarkoitus osua yksiin tukijalan ponnistuksen kanssa. Eli tavallaan kantapää osuu lattiaan hieman jäljessä musiikin iskusta. Sari kuvailikin asiaa sanomalla, että rytmi on tukijalalla.

Sari muistutti, että tangossa polvet eivät ole koko ajan koukussa. Askeleelle astuttaessa astuvan jalan polvi suoristuu - myös nopeilla askeleilla.

Jos astuu eteen (H), eteen (H), eteen (N), yhteen (N), neljäs askel tulee todella astua kolmannen askeleen viereen ja tähän kiinni. Minulla tahtoo herkästi jäädä toinen jalka hieman toisesta jälkeen. Ohiaskeltangossa kaikki askeleet ovat yhtä pitkiä ja reisien sisäpintojen tulisi puristua toisiinsa. Sari suositti, että tangon hengähdystauko osutetaan kahden hitaan väliin, jolloin HHNNHHNN-perusrytmi rytmittyy H HNNH HNNH - vähän vanhan tangon tavoin.

Sari kehotti rikkomaan uutterasti tangon HHNN-perusrytmiä askeltamalla esim. niin sanottua 8 count -tangoa. Aaltosten muistisääntönä toimii lyhenne ooovvv, mikä tarkoittaa että oik jalka eteen (H eli 2 iskua), seur jalka ohi (N eli 1 isku), seur jalka ohi (N eli 1 isku), vas jalka eteen kääntäen 90 astetta eli edetään kylkiasennossa (H eli 2 iskua), seur jalka viistoon (N eli 1 isku), seur jalka viereen (N eli 1 isku). Siis ooovvv, jossa on yhteensä 8 iskua (8 count). Oik jalka vedetään vas jalalla astuttavan kääntyvän neljännen (hitaan) askeleen viereen ennenkuin oik jalalla jatketaan viistoon menosuuntaan.

Taas vakuutuin siitä, että jokaiselta opettajalta saa jotakin lisäoppia omaan tanssiinsa. Ja Aaltosilta ehkä enemmän kuin joltain muilta.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Joensuu alkoi humpalla

Viikko vierii Joensuun tanssileirillä, jossa viimeksi olin tanssitaipaleeni alkumetreillä neljä vuotta sitten (täällä). Silloin tulin paikalle arastellen ja epävarmana pärjäämisestäni, nyt tunnen tasoni - tiedän osapuilleen mitä osaan ja missä on petraamisen varaa. Silloin en tuntenut etukäteen yhtään tanssijaa, nyt leiriläisten joukossa on useampi puolituttu tanssija. Silloin viihdyin ja opin, ja nyt ensimmäisen treenitunnin ja lyhyiden iltatanssien jälkeen uskon taas viihtyväni ja oppivani.

Maanantaina ehdin iltapäivällä Sari ja Jari Aaltosen Humpan variaatiot -nimiselle perustason tunnille. Humppamusiikki kutsuu parketille, mutta toistaiseksi olen ollut epävarma ”oikeiden” askelten kanssa. SariJarin tunnilla tajusin, ettei humpassa ole oikeaa tai väärää, kunhan pari löytää yhteisen lönkyttelyrytmin. Sari kertoi ihmettelevänsä, kun netissä humppaan hurahtaneet tosissaan väittelevät, kummalla jalalla humppa ”pitää” aloittaa. Sarista kumpikin jalka sopii aloitusjalaksi. Mutta Sari tykkää opettaa siten, että mies aloittaa vas jalalla eteenpäin - kanta-askelilla! Jari kuvasi askelta banaaniaskeleeksi - jalkapohja rullataan lattiaan kannan kautta.

Humpassa oleellista on jousto. Perushumpassa uudella tukijalalla tehkään aina kaksi nopeahkoa joustoa (niiausta) ja kävelyhumpassa yksi hitaampi jousto (niiaus).

Nainen aloittaa astumalla oik taakse, vetää vas jalan oik jalan viereen ja joustaa samanaikaisesti oik (tuki)jalalla kevyesti kaksi kertaa. Seur askel lähtee vas jalalla taakse, oik jalka viereen ja joustetaan kahdesti vas (tuki)jalalla.

Aaltoset opettivat meitä aloittelijoita askeltamaan seuraavasti. Ensin pyöritään paikalla ympäri kuudella perushumpan askeleella, minkä jälkeen astutaan menosuuntaan neljä kävelyhumpan askelta joko suljetussa otteessa (nainen peruuttaa) tai avauksessa. Ja jatketaan toistaen kuusi perushumppa-askelta ja neljä kävelyhumppa-askelta.

Neljä kävelyhumpan askelta voi askeltaa myös perushumpalla, mutta Sari on opettaessaan huomannut että viejille on usein alussa vaikea oppia etenevää perushumpan niiausaskelta. Neljän perushumpan askeleen sijaan viejä voi vaihteluksi keksiä lähes mitä vaan :):) Esimerkkinä Jari näytti edestakaisin keinuvan, paikallaan pysyvän pistoaskeleen ja naisen ei-etenevän käden ali pyörähdyksen.

Ja lisäksi roppa kaupalla leikkisyyttä, huumoria ja rentoutta, niin hyvää ja hauskaa syntyy.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Rakkaus hottiin

Syötiin Äitimuorin kanssa mökillä kesäkeittoa. Juttelin tanssiharrastuksestani. Muorikin on aina rakastanut tanssimista ja oppinut jo kotonaan Töölössä perustanssit tanssitaitoiselta upseeri-isältään. Rupatellessamme palasimme hänen nuoruuteensa 1940-luvulle ja Äitimuori muisteli paria hyvää tanssittajaansa.

”Mitä silloin tanssittiin?” kysyin muistoistaan innostuneelta äidiltäni. ”No, valssia tietenkin ja hottia!” hän vastasi yhä enemmän innostuen. Äitimuorin nuoruuden tanssikokemukset rajoittuivat 1940-luvun kotihippoihin, helsinkiläisten oppikoulujen konventteihin ja kristillisten opiskelijoiden tapaamisiin. Vuosina 1942-44 Suomessa oli voimassa tanssikielto, jolloin julkisissa tiloissa, kuten kouluissa, ei saanut tanssia, joten kotihipat olivat suosittuja. Kiellon kumouduttua konventtitanssiaisia kuulemma järjestettiin sitäkin innokkaammin. Yleensä joka viikonloppu tanssittiin jossakin Helsingin oppikoulussa. Helsingin lisäksi Äitimuori sai tanssikokemusta Lapualta, jossa hän vietti kesälomia isänsä sukulaisten hoivissa.
Lainaus Norssin Konventin sääntökokoelmasta :):) ”Konventin tarkoitus on yhdistää opiston kolmen ylimmän luokan oppilaat jaloon ja hupaisaan kumppanuuteen, kehittää jäseniensä luontaisia lahjoja ja taipumuksia itsenäiseen työskentelyyn eri aloilla, kohottaa heidän siveyskäsitettään ja oikeudentuntoaan, sekä voimiensa mukaan edistää isänmaallisia harrastuksia, mikäli ne Konventin piiriin ulottuvat.”
Äitini - kristillinen 1940-luvun koulutyttö - rakasti hottia niin, että vieläkin sitä muistellessa silmiin syttyy vastustamaton pilke. Enkä minä ole koskaan kuullutkaan hotista. Eli googlettamaan. Löydän, että Suomessa varhaisen jazzin ja foxtrotin yhdistelmää kutsuttiin 1930- ja 1940-luvuilla hotiksi. Ja lisää netistä löytämiäni hotin selityksiä: ”swing eli hotti” ja ”humppafoksi eli hotti”.

Äitimuori siis rakasti 1940-luvulla tanssia nopeaa, svengaavaa foksia, jota silloin kutsuttiin hotiksi. Foksirakkauteni onkin veren perintöä...