Tanssia koronan jälkeen

Lokakuun tangolauantain (täällä) jälkeen koronatilanne paheni - jälleen kerran. Tangot ja muut loppuivat - ilo katosi elämästämme - jälleen kerran. Käperryimme päiviksi etätöihin oman tietsikan ääreen ja illoiksi sohvalle oman telkun ääreen - jälleen kerran.

Yli kaksi vuotta tanssitaukoa - paria lyhyttä väliviikkoa lukuunottamatta - on lähes seitsenkymppisen mummon elämässä aika paljon - ehkä jopa liian paljon. Kroppa rapistuu ja paikat jäykistyvät. Mieleen ehtii hiipiä ajatus koko tanssihomman lopettamisesta. Ajattelee vakavissani, että tanssini tässä elämässä oli tässä.

Koronan rauhoituttua - jälleen kerran - aloin kuitenkin vaivihkaa selailla eri tanssikoulujen ja -seurojen kurssitarjontaa. ”Kunhan vaan kattelen.” Halu parketille oli kova ja kaipuu musiikin vietäväksi yltyi yltymistään. 

Pienin ja varovaisin askelin uskaltauduin uudelleen tanssikurssille. Jännitti yllättävän paljon, jopa pelotti. Eniten minua huolestutti tasapainon huonontuminen ja se että tanssistani olisi kadonnut minulle tärkeä keveys ja ”helppous”. Ja mahdollisen koronatartunnan takia jännitin myös tanssitreenien vaihtorinkiä.  

Halu ja kaipuu tanssin pariin kasvoi kuitenkin vastustamattomaksi. Päätin, että aloitan paluun (lähes) alkeista ja ”turvallisen” tuntuisesti oman ikäisessä, ”hyväksyvässä” seurassa. 

Pitkän koronatauon jälkeen kokeilin tanssia ensimmäistä kertaa tämän vuoden maaliskuussa Sekahaun 60+ -ryhmässä Tapanilassa. Sekahaku on turkulainen tanssiseura, joka on pari vuotta järjestänyt tanssikursseja myös Helsingissä. Keskiviikkoisin Auvo Viita-Aho opettaa Tapanilan työväentalolla ensin pari tuntia ”eläkeläisryhmää” ja tämän jälkeen ”tavallista” alkeis/keskitaso-ryhmää. 

Astuin arastellen ja jännittyneenä työväentalon ovesta sisään. Tunsin pian olevani oikeassa paikassa. Opettajan lisäksi juhlasalissa oli runsaat 20 tanssista innostunutta eläkeikäistä - suurin osa oli naisia. Äkkäsin heti hymyilevän Pirkon, joka on tuttu vakitanssija Pirjo Kärnän treeneistä Malmilta. Istuin hänen viereensä ja innostuneena vaihdoimme kuulumisia ja tuntemuksia koronatauon ajalta. Tunsin tulleeni ”kotiin”. Rauhotuin ja rentouduin.

Alkoi Auvon fusku. Vaihtoringissä oli kymmenkunta naista ja vain kaksi miestä. Mutta fuskua voi harjoitella hyvin myös yksin. Ja niin teinkin. Aloin nauttia musiikista ja liikkeestä sekä tanssifiiliksestä, joka voimistui sisälläni. Tanssin ja tutun lavamusiikin aikaansaama mielihyvä alkoi levitä kehooni.

Parasta koko kurssilla oli se, että opettaja Auvo oli mukana vaihtoringissä - kolmantena miesviejänä. Ja kun porukkaa ei ollut kauheasti, niin oma vuoro tanssia osaavan viejän eli opettajan kanssa tuli useita kertoja tunnin aikana. Auvo keskittyi tanssimaan jokaisen kohdalleen tulleen seuraajan kanssa huomioiden ihanasti juuri tämän seuraajan tanssitaidon ja -kokemuksen. Asia, johon kiinnitin erityistä huomiota, sillä tätä ei jokainen miesopettaja viitsi eikä vaivaidu tekemään. Uskon, että opettajan asenne tuntui mukavalta jokaisesta kurssilla olleesta naisesta. Minä nautin monta kertaa hyvästä viennistä ja mukavasta tanssihetkestö, kun osaava viejä tanssi hetken juuri minun kanssani sovittaen tanssimme minun osaamistasolle.

Innostukseni tanssiin palasi eläkeläistanssijoiden hyväksyvässä ilmapiirissä. Ja Auvon huomioivassa, läsnäolevassa ja osaavassa opetuksessa. Tunne siitä, että tanssi on - kaikesta empimisestä huolimatta - minun juttuni ja minun mielihyväni lähde, voimistui. Kiitos Auvo :)

Läsnä itselle ja parille

Paritanssi on tanssia parhaimmillaan, kun molemmat tanssijat - viejä ja seuraaja - haluavat ja osaavat - ja myös uskaltavat - nauttia yhdessä liikkumisesta ja yhteisestä tanssista. Tuntevat he toisensa tai eivät…

Nautittavassa paritanssissa ei ole kyse niinkään tanssitaidosta eikä kiemuraisten kuvioiden hallitsemisesta. Nämä taidot toki yleensä edesauttavat yhteisestä tanssihetkestä nauttimista. Taitoa ja kuvioita enemmän on kyse rohkeudesta ja uskalluksesta heittäytyä - antautua - musiikin, tanssin ja parin vietäväksi. Viejän vietäväksi - tietty - mutta myös viejän pitää tavallaan osata asettua seuraajan ”vietäväksi” eli tunnistaa, miten seuraaja liikkuu, tanssii, kuulee musiikin.

Kummankin tanssinautinto paranee, jos molemmat pystyvät tuntemaan, että myös toinen nauttii yhteisestä tanssista. Miten tämä välitetään tai välittyy toiselle? Jotenkin sen vain aistii tanssiparin viennistä ja seuraamisesta, olemuksesta, otteesta, liikkumisesta ja jostain mystisestä yhteydestä - fyysisestä ja henkisestä läsnäolosta yhteisessä hetkessä.

Läsnäolo tanssissa ei tarkoita lähentelyä tai lääppimistä, vaan on hetkeen rauhoittumista ja hengittämistä yhdessä. Ja toisen hyväksymistä. Läsnäolo tuntuu sekä mielessä että kropassa. Ja sen aistii ja tuntee usein myös lähellä oleva (tanssiva) toinen samalla tavoin läsnäoleva ihminen. 

Olennaista on, että kumpikin rauhoittuu tanssimaan juuri tämän ihmisen kanssa. Ei keskity miettimään, kenen kanssa Reiska tanssii, minkä kuviokiemuran keksin seuraavaksi tai onko huulipunaa sopivasti. Ja että molemmat malttavat kuunnella myös musiikkia sekä tunnustella tanssikaverin liikkumista ja valmiutta yhteiseen tanssiin.

Paritanssi syttyy ja elää musiikista ja läsnäolosta - sekä palautteesta, jonka kumpikin aistii toisen vartalosta ja liikkeestä. Kun nämä kolme asiaa osuvat nappiin, musiikki ikäänkuin kuullaan samoilla korvilla ja tanssitaan samoilla jaloilla ja yhteisen keskipisteen ympärillä. Ja hengitetään yhdessä. Rauhassa. 

Ollaan läsnä itselle ja toiselle lyhyen, maagisen tanssihetken ajan. Ja vain nautitaan.

Takaisin tanssiin - armollisesti

Viimein, vajaa kaksi viikkoa sitten toukokuun viimeisenä päivänä olin ensi kertaa tanssitreeneissä sitten viime vuoden syyskuun. Koronan takia, tietty. 

Sähköpostiin tuli viesti, että toukokuun lopussa Keravan Tanssinharrastajat Taitokolmio järjestää ensimmäiset, koronan jälkeiset harjoitukset Tervakosken Männistön ulkolavalla, joten eikun ilmoittautumaan mukaan :) Korona-aika huomioidaan treeneissä siten, että ainakin vielä kesäkuussa ennakkoilmoittautuminen on pakollista, osallistujamäärä on rajattu ja koko ilta tanssitaan saman parin kanssa.

Ensimmäisenä treenipäivänä lajina oli kevyt foksi mukavan Kirsi Tarvaisen johdolla. Seuraavat treenit olivat heti seuraavalla viikolla samassa paikassa: Maanantaina tangoa ja hitaita Jyrki Keisalan opetuksessa ja torstaina rumbaa ja hidasta valssia Saara Tuikkalan komennossa. 

Foksi oli kivaa, mutta ei tuntunut vielä yhtään luontevalta. Seuraavan maanantain tango ja hitaat menivät osaltani ihan penkin alle huolimatta viejän kärsivällisyydestä ja Jyrkin selkeästä ohjauksesta. Tangoni tuntui jäykältä ja epärytmiseltä - suoraan sanoen kauhealta. Tanssin täytyi olla kidutusta myös parilleni, vaikka hän ei sitä kohteliaana viejänä suoraan sanonutkaan. 

Kahden ensimmäisen koronan jälkeisen tanssitreenin jälkeen aloin jo ajatella, että tanssit saattavat kohdaltani olla jo ohi. Korona on pakottanut mummin liian pitkään taukoon. Vanha kroppa ei enää sopeudu pitkän tauon jälkeiseen uuteen alkuun. Kroppa on jäykistynyt ja tasapaino heikentynyt ja keskittymiskyky kadonnut…

Kolmannella treenikerralla - saman tanssiparin kanssa - tanssi alkoi yllättäen tuntua (lähes) yhtä kivalta kuin ennen koronaa. Monet rumban ja hitaan valssin kiemurat sujuivat ilman kummempaa miettimistä - tulivat kuin selkärangasta viennin ohjaamina. Pystyin seuraamaan osaavaa viejää helposti, väliin jopa itseni kevyeksi tuntien. Tanssiminen alkoi tuntua jo ihka oikealta paritanssilta eli (lähes) taivaalliselta. Ilokseni luottamus omaan osaamiseeni alkoi hiljakseen palautua. Jee :)

Ehkä sittenkin pystyn vielä lähes 70-vuotiaana uuteen alkuun. Nauttimaan ja oppimaan. Ja kokemaan taas tanssin iloa. Kunhan maltan. Ja kunhan ymmärrän ja osaan olla armollinen itselleni ja myös samanikäiselle parilleni :)

Taas tanssitaan :)

HS 12.6.2021

Nappitreenit Käpylässä

Harvoin tanssitreeneistä jää tunne, että kaikki treeneissä tuntuu menevän ns. putkeen. Näin minulle kävi viime torstaina Antti Törmäsen tangon keskitaso/jatko-treeneissä Käpylän työväentalolla. 

Rakastan tangoa, ja osin tämän intohimoisen suhtautumiseni takia tangotreenit saattavat viedä minut joko tanssihelvettiin tai -taivaaseen. Viime kuukausina olen vieraillut molemmissa :) Toki useimmiten tangotunteeni pysyvät aisoissa, ja osaan suhtautua treeneihin ja tanssimiseen tyynen rauhallisesti :)

En itsekään hahmota, mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen josko mieleni portit avautuvat helvettiin tai taivaaseen. Torstainen treenikokemus oli vaan taivaallisen ihana. Koronasta johtuen treenasin koko kolmetuntisen - kuten jo pari kuukautta - tanssiparia vaihtamatta, mikä sinällään on minulle usein haaste. Jos toisen tapa/halu oppia ja keskittyä poikkeaa paljon omasta tavastani (mikä auttamatta tapahtuu usein), saattaa pinnani kiristyä, jos en pidä varaani. Tämä taas on täysin turhaan, sillä yleensä kaikki tiet vievät roomaan - kunhan kumpikin säilyttää kärsivällisyytensä ja suvaitsevaisuutensa, ja keskittyy omaan osuuteensa yhteisessä tanssissa.

Mutta jos väärä vaihde lähtee päälle, minun on välillä vaikea sitä pysäyttää. Varsinkin kun en vaihda tanssiparia, mikä ärtymistilanteessa toisi kummallekin osapuolelle hetken hengähdystauon, minkä aikana usein onnistun puhumaan itselleni järkeä ja rauhoittumaan. Ja tämän jälkeen yhteistanssin harjoitteleminen ”vanhan” treeniparin kanssa sujuisi taas paljon paremmin - lähes kuin tanssi :):)

Tanssitaivaaseen pääsyä treenitilanteessa edistää mm. sopivan tasoinen ja -kokoinen ryhmä, sopivan tasoinen (haastava, mutta ei liikaa) ja innostava opetus sekä läsnäoleva opettaja joka jaksaa ja viitsii antaa oppilaille myös henkilökohtaista palautetta. Puhumattakaan omasta mielentilasta treeneihin mennessä ja niiden aikana. Ja asiaa edistää myös tanssiyhteyden löytyminen oman parin kanssa. Ja positiivinen ja hyväksyvä suhtautuminen omiin ja parin tekemiin kömmähdyksiin. Ja vartalon rentous, sekä heittäytyminen musiikin ja viennin vietäväksi.

Vaikka tanssiessa, kuten muissakin ihmissuhteissa, voin vaikuttaa vain omaan suhtautumiseeni ja tapaani olla ja tanssia, niin uskaltaudun esittämään pari asiaa, joita toivoisin tanssipariltani. Toivoisin häneltä hyväksyvää suhtautumista sekä omaan että minun ja yhteiseen tanssiimme. Ja rauhallista, jäntevää, mutta rentoa vartalon kannatusta ja selkeää vartalovientiä sekä läsnäoloa yhteisessä tanssihetkessämme. Ja huumoria - kuten minultakin.

Torstaina Antin tangotreeneissä kaikki toiveeni itseni, tanssiparini ja opettajan suhteen osuivat nappiin. Ja sain nauttia hetken tanssitaivaasta :):)

Parasta pitkään aikaan

Torstaina olin Männistön kesälavalla Kellokoskella keravalaisen Taitokolmion iltaharkoissa. Jyrki Keisala opetti kolme tuntia suljetun otteen tansseja keskittyen pääasiassa lavatangoon.

Täydet pisteet Taitokolmiolle siitä, miten he ovat huomioineet koronatilanteen tanssiharjoituksissa. Menin paikalle väkimäärää jännittäen, ja valmiina kääntymään takaisin kotiin, jos ruuhka (ja korona) alkaisi minua ahdistaa. Toisin kävi :):) 

”Pysyvät” tanssiparit (ei normaalia parinvaihtoa), kuten useimmilla heinäkuussa alkaneilla muillakin tanssikursseilla. Lavalla oli myös riittävästi tilaa tanssia. Vaikka tällä kertaa ei ollut ennakkoilmoitusta, sähköpostilla ja fb:ssa oli jaettu selkeää infoa, miten paikalla pitää toimia. Pareja oli sopivasti, ei liikaa, jolloin riittävien turvavälien säilyttäminen myös tanssiessa oli mahdollista. Tervehtiessä halattiin vain ”vakitanssiparia”. Käsidesiä oli useassa paikasda ja sen käytöstä muistutettiin. Tämän lisäksi kolmen treenitunnin aikana koko porukka komennettiin kahdesti vessaan käsien vesipesulle. Kiitos tästä etenkin seura-aktiiville Kirsille :):)

Illan kruunasi se, että Jyrki Keisala oli parhaimmillaan: innostunut ja innostava, läsnäoleva, selväsanainen ja positiivisen hauska. Opetettava joukkokin oli riittävän pieni, mikä edisti rakentavaa keskustelua opettajan ja oppilaiden välille. Myös se, että koko ilta tanssittiin saman parin kanssa, tuntui luovan tavallista selkeämmän kaaren illan sisältöön niin opettajalle kuin tanssijoille, mikä puolestaan rauhoitti kaikkia. Vaikka suosinkin (ja odotan innolla) parin vaihtoa, olin hurmaantunut Männistön tunnelmasta.

Alkuun haettiin keskivartalon hyvää kannatusta ja tangon määrätietoista askellusta, vartalovientiä ja herkkää seuraamista. Läsnäoloa ja toisen kuuntelua unohtamatta. Jyrki opettaa ns. foksitangoa, jossa kahden eteenpäin astutun hitaan (HH) jälkeen jälkeen viejä astuu nopeat askeleet aloittaen vas jalalla selkeästi vas etuviistoon, ja oik jalka yhteen (NN). Jyrki korosti, että myös NN-askeleet pitää olla selkeät, määrätietoiset ja sähäkät eli suht pitkä ja voimakas askel. 

Lavatangon käyttökelpoisin askelkuvio on Jyrkin mielestä oikea ohittava neljänneskäännös, joka useimmin astutaan HHNNNN-rytmillä. Käännöksen voi tehdä myös mm. HHHHHH ja HHHHNN. Haastavin näistä on kuuden hitaan askelsarja. Käännöksen tärkein ja nautittavin askel on 6. askel, jossa kummallakin on vahva ylävartalon kierto toisiaan kohti. Viejän (ja seuraajan) on tärkeä selvästi pysäyttää vartalon etenevä liike hetkeksi 6. askeleelle (vaikka kyseessä olisi ns. nopea askel), ennen kuin hän jatkaa vartalon rentouttamista ja seur askeleelle.

Jyrkin tango oli kokonaisuudessaan ehdottomasti paras tanssitreeni, jolle koronatauon jälkeen olen osallistunut. Ja päihittää monet muutkin oppitunnit, joilla olen yli viiden vuoden tanssi-innostukseni aikana vieraillut. 

Tangoa ja paritanssia lähestyttiin tanssikokemuksen ja tunnelman kautta, ei kuviokiemuroihin keskittyen, mutta silti ymmärrettävän arkipäiväisesti. Hyvä Jyrki!

Pieleen menneet treenit

Alkuun tanssi lähti etenemään mukavasti. Huolimatta siitä, että ehdin Paville Maijan jatkotason harkkoihin vasta samalla kellonlyömällä kun ensimmäinen bolerokappale lähti soimaan. (Minähän pyrin aina saapumaan paikalle hyvissä ajoin, jotta saan rauhassa keskittyä alkaviin harjoituksiin ja mieleni nollaamiseen.)

Mutta jo toisen kappaleen aikana alkoi tuntua, että tanssin treeniparini kanssa eri kappaletta ja eri tunnelmaa, vaikka samoilla askelilla menimmekin. Eli kumpikin tanssi ikäänkuin yksin, ilman tunnetta yhteisestä tanssista. Koronatilanteesta johtuen useissa treeneissä tanssitaan koko harjoitusaika saman viejän/seuraajan kanssa, joten kumpikaan ei päässyt pakenemaan epämieluisaksi kokemaansa tilannetta.

Kyseinen viejä oli minulle erittäin tuttu - tanssikaveri, jonka kanssa olen tanssinut kymmenissä treeneissä lähes kaikkia eri lavatanssilajeja, ja rumbaboleroakin monta kertaa. Hänen kanssaan minulla on sekä hyviä että vähemmän hyviä yhteisiä rumbakokemuksia.

Missä siis vika? Vastaus on yksinkertainen - pääosin minussa. Tiesin, että treeniparini tykkää tanssia rumbaa, mutta on tanssinut pari vuotta vähemmän kuin minä ja on innostuksestaan huolimatta rumbassa vasta ”keskitasoa”. Iltaa jälkeen päin miettiessäni tajusin, että näistä tiedoista huolimatta tanssia aloittaessamme mielessäni oli ollut toive tai oikeammin vaatimus, että hän veisi minua kuin parkettien partaveitsi, jotta minä saisin vain nauttia seuraamisesta ja jopa briljeerata kuvitelluilla ”taidoillani”. Sillä hetkellä en ensinkään ajatellut, miten minä voisin edesauttaa meidän yhteistä tanssikokemustamme ja -nautintoamme. Eli lähdin lattialle täysin itsekkäissä mietteissä ja vaateissa.

Mutta mönkäänhän paritanssi tällaisella asenteella menee. Ja täysin riippumatta siitä, miten paljon tai vähän tanssijat osaavat tai yrittävät. Paritanssi on kahden tanssijan yhteinen juttu. Ja se kuuluisa tanssitaivas löytyy vain kummankin nöyrällä asenteella - tanssiparia kunnioittaen, häntä herkästi kuunnellen ja hänen liikkeisiinsä vastaten.

Tanssin jälkeen viejä ihmetteli tanssiani ja purki minulle (ystävällisesti) omaa tanssikokemustaan kysymällä, josko odotin tanssivani jonkun oman viejähaaveeni kanssa, enkä hänen - elävän, tuntevan ja epätäydellisen ihmisen - kanssa. Nolotti, mutta hän taisi osua naulan kantaan.

Toivottavasti tämä taas kerran palautti minut paritanssin ytimeen: Kaksi erilaista ihmistä kohtaa toisensa omista senhetkisistä lähtökohdistaan ollen hetken läsnä toisilleen - nauttien yhdessä tanssimisesta.

Hitaasti haltuun

Kaksituntinen hidasta valssia Pavilla. Vaikea uskoa, että ennen viime tiistaita (täällä) en ollut tanssinut lähes neljään kuukauteen askeltakaan, ja siitä huolimatta solahdin yllättävän luontevasti musiikin ja tanssin vietäväksi - nauttimaan tanssimusiikista, liikkeestä ja yhdessä tekemisestä.

Maijan treeneissä jatketaan heinäkuun loppuun asti ns. paripakolla eli treenejä ennen sovitut tanssiparit tanssivat koko rupeaman vain keskenään - tanssiparia vaihtamatta. Elokuun alusta on tarkoitus palata tuttuun parinvaihto-systeemiin, ja silloin paikalle voi entiseen tapaan tulla ilman ennalta sovittua paria. Toki edelleen halutessaan saa tanssia koko illan myös paria vaihtamatta.

Torstain jatkoissa vuorossa oli hidas valssi. Väkeä oli paikalla enemmän kuin tiistaina tangon alkeissa (täällä), mutta hyvin mahduttiin. Tanssin pääosin ns. Pavin lasikossa, koska siellä pystyi paremmin säilyttämään kokonaetäisyyden. Etäisyys onnistui toki myös pääsalissa, mutta vaati viejältä jatkuvaa tarkkuutta, mikä harjoiteltaviin kuvioihin keskittyessä saattoi itse kultakin herkästi unohtua. Heinäkuun helteet olivat torstai-iltana palaamassa, ja lasikko oli yllättävän kuuma ilmanvaihdosta huolimatta. Hiki tuli, mutta nautinto oli tapissaan.

Väliin löysimme parini kanssa hitaan valssin ihanan viivyttelevän, mutta samanaikaisesti vauhdilla etenevän hitauden, ja niinä hetkinä tanssi tuntui ihanalta koko kropassa - kevyeltä ja tasapainoiselta yhteiseltä tanssilta. Välillä yhteistä hitautta ei löytynyt, ja silloin toisen mielestä jäimme rytmistä, ja toisesta liike oli liian hätäistä. Tämä korostui kappaleissa, joissa laulaja tuntui laulavan viivyttelevän tunteikkaasti ja hitaasti. Viejä kuunteli ja tanssi (ehkä) instrumenttimusiikin mukaan ja minä taas aistin koko kropallani pääosin laulajan ja sanojen tunnelmaa, jolloin jäin ehkä jälkeen. Ehkä.

Kaikki tanssiparit tuntuivat tanssivan sydämensä kyllyydestä ja nauttivan koronatauon jälkeisen paritanssin tuomasta ilosta. Ja varastoivan tanssikokemuksia koronan mahdollisen toisen aallon varalle...

Taas tanssitaan

Ekat tanssitreenit lähes neljään kuukauteen - vau :):) Tiistaina osallistuin Astikaisen Maijan kaksituntisiin tangon alkeisiin (sic) Pavilla. Edellisen kerran olin treenaamassa maanantaina maaliskuun 9. päivänä. Silloin olin koronan takia jo sopinut tanssiparini kanssa, että me tanssimme vain keskenämme, emmekä tavanomaiseen tapaan enää vaihtaneet pareja, vaikka muut treenaajat vielä vaihtoivatkin. Tuolloin tanssimme myös tangoa - Pirjo Kärnän opissa Malmin työväentalolla.

Tanssi pitkän tauon jälkeen tuntui aaah niiin ihanalta. Alkuun kankealta ja vähän vieraaltakin, mutta treenin loppua kohti yhä luontevammalta ja tutummalta. Tangon askeleet, käännökset, otsot ja linjat onnistuivat pääosin lihasmuistista, mutta tanssin rentous ja hyvä läheisyys olivat vielä hakusessa. Tanssin edetessä huomasin, että yhä enemmän pidin silmiäni kiinni ja heittäydyin musiikin ja liikkeen vietäväksi - mutta vain hetkellisesti. Silti pääosin nautin, ja koko treenin ajan kuplin iloa :):)

Pavin treeneissä korona oli huomioitu kiitettävästi: Harjoituksiin sai osallistua vain ennalta sovitun parin kanssa eikä tanssipareja vaihdettu treenin aikana, kuten tavallisesti. Pavin molemmat tanssisalit olivat tanssijoiden käytettävissä, joten etäisyydet toisiin tanssijoihin oli helppo säilyttää. Käsidesiä oli saatavilla useammassa paikassa. Osallistujien nimet ja yhteystiedot kirjattiin ylös, jotta tarvittaessa kaikkiin saataisiin myöhemmin yhteyttä. Halitervehdyksiä ja kättelyitä suositeltiin välttämään.

Tangon alkeissa näkyi aloittelijoiden lisäksi minun lisäkseni muitakin pidempään tanssineita, jotka epätavallisen pitkän tanssitauon jälkeen halusivat lempeästi laskeutua tanssin pariin. Huomasin että ainakin omalla kohdallani se oli hyvä ratkaisu. Alkeet auttoivat alkuun ja kaivoivat nopeasti esille aiemmin opittuja taitoja, joita oman parin kanssa saattoi musiikin lomassa kokeilla ja palautella mieliin.

Koittihan se tanssin ja nautinnon hetki koronan jälkeen (tai virusaaltojen välissä), vaikka sitä oli vielä huhtikuussa vaikea kuvitella ja uskoa...

Tanssia näkyvissä - jee

Koronatartunnat ovat Suomessa pysyneet minimissä - huolimatta lähiopetukseen siirltymisestä, urheilutreenien varovaisesta aloittamisesta sekä museoiden, elokuvateattereiden ja ravintoloiden avaamisesta. Vähitellen sähköpostiin on alkanut tippua viestejä myös tanssikouluilta ja -järjestäjiltä tanssitreenien ja -tapahtumien varovaisesta aloittamisesta. Voi että tuntuu hyvälle, vaikka en ole varma, miten ja mihin juttuihin itse pystyn tai uskallan vielä osallistua.

Keravan Taitokolmio aloittaa viikkotreeninsä elokuun ensimmäisenä maanantaina Männistön tanssilavalla Kellokoskella (yksi lempipaikoistani) ja Lasasten TanssiGuru (yksi lempikouluistani) ilmoitti palaavansa tanssin pariin Kasnäsin perinteisellä tanssileirillä 1.-2.8. - tosin koronan takia erikoisjärjestelyin. Astikaisen Maija on jo kesäkuun alussa aloittanut kaksituntiset iltatreenit Pavilla ilman parinvaihtoa ja koronan vaatimat etäisyys- ja hygieniajutut huomioiden. Samoin Pirjo Kärnän tanssiharjoitukset ovat käynnistyneet Vantaan Puistokulmassa. Tästä se alkaa - paluu paritanssin ja ilon pariin :):)

Katsotaan koska saan kirjoittaa ensimmäisen koronan jälkeisen (?) tanssipostaukseni...

Koronatauko

Tanssiessa ollaan lähekkäin, parhaimmillaan pitkiä aikoja vartalot yhdessä kasvot lähes kiinni toisissaan. Yleensä useita tunteja putkeen tanssiparia tiheästi vaihtaen - kymmenien tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa treenin tai tanssi-illan aikana.

Tämän hetken tiedon mukaan maailmalla leviävä korona-virus covid-19 tarttuu pisara- ja kosketustartuntana eli esim pärskiessä ja käsien kautta. Virus aiheuttaa alle 60-vuotiailla yleensä lieväoireisen hengitystie-infektion, mutta vanhemmilla eli 70-90-vuotiailla tauti voi olla vakava.

Tätä miettiessäni olen päätynyt siihen, että koska olen jo 67-vuotias ja minulla on keuhkokuumeita lähihistoriassa, jätän treenit ja tanssit toistaiseksi väliin. Ehkä 3-4 viikoksi, ehkä pidempään - kunnes koronatilanne Suomessa vakiintuu.

Harmien harmi. Post-korona-aikaa odotellessa...

PS. Kaksi vuorokautta tämän oman tanssitaukopäätöksäni jälkeen monet tanssikurssien järjestäjät ovat lähettäneet sähköpostia, että heidän viikottaiset tanssitreenit ja tanssit ovat koronaepidemian takia peruutettu joko toistaiseksi tai toukokuun loppuun asti. Minulle on tullut viestejä ainakin Keravan Taitokolmiolta, Turun Sekahaulta, Helsingin tanssikursseilta, Kirkkonummen Tanssin Ilolta ja Suomen Tanssostudioilta.

Kaipaan jo nyt treenaamista ja tanssi-ystäviäni.

Tangon sydän

Tango perustuu hiljaisuuteen

joka on askelten välissä.

Näin tai ainakin jotain tämän tapaista sanoi tanssiguru Jukka Haapalainen joskus jossain.

Norsuilua

Pitkästä aikaa oma tanssini tuntui koko treeni-illan kömpelön norsun liikehdinnältä. Olin Vantaan Puistokulmassa Susa Matsonin keskiviikkotunneilla harjoittelemassa arkkutangon alkeita, joissa vielä viikko aikaisemmin olin nauttinut (täällä).

Niin se tanssitaito ja -nautinto vaihtelee - välillä luistaa ja välillä takkuaa rajusti. Helppo sanoa/kirjoittaa, mutta kun takkuaa, niin se harmittaa ja latistaa pirusti, kun tietää että yhtä hyvin voisi luistaa. Ja kun ei oikein ymmärrä, miksi ei luista. Toki vähän aavistaa - mieli ehkä maassa, takana huonosti nukuttu yö, omaa tasoonsa nähden liian vaativassa treenissä, päivässä ollut liikaa tylsiä tapahtumia ym ym

Tanssini tuntui lähinnä norsun tallustelulta. Tangon perusaskel sekä eteen- että taaksepäin tuntui kyllä sujuvan tasapainoisesti kun sitä treenattiin yksin. Mutta kun parin kanssa askelsin, tuntui etten saanut edes sitä sovitettua mukavasti viejän askellukseen. Outoa ja harmittavaa. Lisäksi tasapaino horjui ja keskivartalotuki lössähti vähän väliä. Toistuvasti karkasin viennistä kiiruhtamalla viejän edelle, käännyin väärään suuntaan, jäin viejän askeleen alle tai muuten vaan kompuroin - muun muassa. Kömpelöä, kömpelöä ja kömpelöä.

Pari Susan opettamaa uutta kuviota jäi kuitenkin mieleen, vaikka kroppa ei niitä täysin omaksunutkaan. Yksi kuvio, jota Susa kutsui (ehkä) ruotsalaiseksi käännökseksi: Nainen aloittaa astumalla oik jalalla oik sivulle ja vas jalka taakse ohiaskeleena, minkä jälkeen hän ojentaa oik jalan taakse valmistautuen astumaan sillä taakse, mutta pitää vielä painopisteensä tiukasti etummaisen vas jalan päällä. Tällöin mies kääntää naisen itsensä kautta, naisen vastapäivään ympäri siten että naisen kasvot tulevat menosuuntaan. Tällöin takana ollut oik jalka heilahtaa boleon vas tukijalan viereen, josta nainen jatkaa edelleen menosuuntaan astuen oik jalalla eteensä, vas jalka eteen ja oik yhteen.

Toinen minulle uusi kuvio oli ns. katkaistu otso, joka alkaa keinuaskeleella siten, että nainen astuu oik jalalla taakse (N), palaa vas tukijalan päälle (N) ja astuu oik jalalla lyhyen askeleen miestä kohti, hieman miehen oik sivulle (H). Nainen jatkaa ikäänkuin miestä kiertäen ja astuu vas jalalla miehen oik sivulle (N) vieden vas jalalle myös painopisteensä, mutta oik jalan päkiä ei irtoa maasta. Tässä kohtaa mies laittaa jalkateränsä hetkeksi naisen oik jalan sisäpuolelle, jolloin naisen liike pysähtyy ja nainen vetää vas jalan takaisin oik jalkansa viereen ristiaskeleeseen (N). Naisen rintakehä on koko ajan miestä kohti, ja miehen naista kohti.

Kivoja kuvioita, mutta norsuiksi ilta meni... Ehkä ensi keskiviikkona tango tuntuu paremmalta. Ehkä?

Kievarin tango

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä Äänekosken Kartanon Kievarissa saarijärveläisen Tanssin taikaa -tanssikoulun tangokurssilla. Lauantaina opettamassa oli tanssikoulun omat opet - Riitta ja Lare Pitkänen ja sunnuntaina vanhan tangon old man Juhani Tahvanainen Joensuusta.

Ekana päivänä saatiin tuhti ja mukava annos keskisuomalaista lavatangoa. Ensin puolitoista tuntia vienti-seuraamista, toinen puolitoistatuntinen tekniikkaa ja viimeinen jakso keskittyi kuvioihin. Paikalle oli räntäsateesta ja isänpäiväviikonlopusta huolimatta saapunut runsaat 40 keskitason tanssijaa. Pääosin lähitienoilta - Jyväskylän ympäristöstä, mutta jo lyhyt jutustelu paljasti että minun lisäkseni paikalla oli muitakin pitkämatkalaisia mm. Hesasta, Tampereelta ja Mikkelistä.

Vienti-seuraamisessa Lare korosti määrätietoista vartalovientiä (”munaa”). Ylävartalon kierto lähtee lantioista - ei mitään hartialinjan väkinäistä kiertämistä, ja käsivarret liikkuvat vain ylävartalon liikkeen seurauksena. Naisen vas kyynervarsi lepää miehen olkavarren päällä siten, että kyynerpää asettuu miehen oik kyynerpään ”päällä olevaan kuoppaan” - oma tulkintani Riitan käden asennosta. Molempien molemmat kyynerpäät pidetään koko ajan oman ylävartalon etupuolella ”kuin halaisi isoa kumipalloa”.

Laren tango astuu kolme yhtä pitkää askelta eteenpäin, minkä jälkeen neljäs askel vedetään viereen. Periaatteessa voisi jopa HHNN:n sijaan laskea eteen, eteen, eteen, viereen, jossa kolme eteen-askelta ovat ”hitaita” ja vasta viereen-askel ”lasketaan” nopeana. Tämä saattaa auttaa tangoa karkaamasta nopeilla askelilla epätangomaiseen etutahtiin.

Laren hidas tangoaskel ei pysähdy kun jalka ohittaa uuden tukijalan, vaan uuden tukijalan viereen vedettävä jalka vain hidastaa vauhtiaan tämän kohdalla ja jatkaa matkaansa uutta tukijalkaa hipoen tämän ohi valmistautuen uuteen vauhtiin, joka saadaan uuden tukijalan ponnistuksesta. Taaksepäin astuttaessa Lare neuvoi naisia kääntämään taakse ojennettua jalkaa lonkasta aukikiertoon siten, että vain isovarvas koskettaa maata ennen kuin jalkapohja rullataan maahan.

Kuvio-osuudessa Lare kävi läpi lavalla käyttökelpoisen pitkän vasemman käännöksen ensin HHNNHNNH-rytmillä ja sen jälkeen useilla eri rytmimuunnoksilla. Ja päivän päätteeksi vielä pari muuta pidempää ja mutkikkaampaa kuviosarjaa.

Kuvio-opetuksessa Lare kannusti viejiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa luopumaan opetettujen kuviosarjojen orjallisesta nuodattamisesta ja tanssimaan omaa tanssiaan - musiikkia ja tunnelmaa kuunnellen ja yrittäen ilmentää näitä liikkeissään. Tietty tämä vaatii jo aika taitavaa vientiä, jotta seuraajalla on edes mahdollista yrittää pysyä tällaisen luovan viejän matkassa. Ja myös seuraajalta kykyä antautua musiikin tunnelmaan. Ja tietty hyvää seuraamista :):)

Tällöin parhaimmillaan tangossa yhdistyy musiikki, liikunta ja luovuus sekä ilo, hauskuus ja läheisyys ihanaksi soljuvaksi sopaksi. Ja jokainen soppa on erilainen, mutta ainutlaatuinen elämys. Älä pelkää itseäsi, äläkä toista - äläkä vaadi liikaa itseltäsi tai pariltasi :):)

Rumbaa Pavilla

En ole aktiivinen Pavin kävijä. Aiempina kesinä olen käynyt Pavin tansseissa pari kertaa kesässä, mutta tänä kesänä tansseissa en kertaakaan (vielä). Jonkun kerran olen käynyt Maija Astikaisen torstaitreeneissä, mutta niissäkin aiempaa harvemmin.

Tanssitaipaleeni alussa minulla oli jokunen tylsä kokemus Pavilta (täällä ja täällä). Untuvikkona pelästyin aggressiivista naisten riviä ja tanssitilaa ottavia taitavia tanssijoita. En muutenkaan ole suurten lavojen ystävä. Pienet ”perähikiäpaikat” ovat enemmän makuuni. Täytyy myöntää, että tähän vaikuttanee sopivissa tilanteissa pintaan pyrkivä esilläolon tarpeeni: Pienellä lavalla en parini kanssa häviä massaan, enkä jää taitavien tanssiparien jalkoihin. Saan olla enemmän esillä :):) Tänä kesänä olen myös uskaltautunut rohkeammin kokeilemaan eläkeikäisten suosimia pieniä lavoja, kuten Merimelojien majaa (täällä) ja Männistön lavaa (täällä).

Pavin treenikäynnitkin ovat vähentyneet lähinnä siksi, että nykyään käyn useampien opettajien treeneissä ympäri Etelä-Suomea. Alkuvuosina pitäydyin tiukasti vain Pirjo Kärnän ja Maija Astikaisen tunneissa. Ja nykyään käyn paljon viikonloppuleireillä sekä pääkaupunkiseudulla että mm. Joensuussa, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Kasnäsissa.

Mutta tämän viikon maanantaina olin Pavilla, jossa oli HappyDancen Kati Koiviston nelituntiset iltatreenit. Kaksi tuntia rumbaa ja kaksi hidasta lavafoksia - kumpikin lemppareitani. Paljon väkeä. Alkuun näytti että miehiä uupuisi rutkasti, mutta kuten tyypillistä pikkuhiljaa tilanne parani ja loppuillasta ylimääräisille miehille piti jopa perustaa taksipysäkki. Katin mukaan naiset vaihdetaan bussipysäkillä, mutta miehet taksipysäkillä :):)

Rumbassa Kati korosti lyhyitä, vartalon alla pysyviä askelia. Ja sitä, että kumpikin astuu eteen astuvansa, nopean 3-askeleen lähes kiinni parin tukijalan jalkaterään - parin astuessa toisella jalallaan 3-taka-askeleen. Tällöin rumba pysyy paremmin kasassa. Lisäksi Kati muistutti käsien rentoudesta. Olkapää, hauis ja sormet - kaikki pidetään rentoina. Peukalot vapaina, ei puristavia otteita. Rumbassa nainen pyörähtää kätensä ali miehen etuviistossa, ei täysin sivulla.

Kati opetti pari käyttökelpoista uutta kuviota. Mm. sensuellin ”tukka hyvin” -käsiliikkeen. Se lähtee käsien ristiotteesta - oikeat kädet päällä. Miehen astuessa perusaskeleen toisessa osassa oik jalallaan nopean taakse (3) - naisen seuratessa vas jalallaan eteen - mies nostaa oman oik ja naisen oik käden oman niskansa taakse, jossa irroittaa otteen, jolloin nainen miestä sivellen siirtää kätensä ja jää odottamaan käsien perusotetta. Tämän jälkeen mies astuu toisen perusaskeleen alkuosassa vas jalallaan nopean askeleen eteen (3) - naisen seuratessa oik jalallaan taakse. Tänä aikana mies nostaa vas kädellään naisen vas käden oman niskansa (tai naisen niskan) taakse ja irroittaa otteen. Nainen siirtää vas kätensä perusotteeseen miehen oik olkavarrelle.

Kiva treeni-ilta, joka illan jo hämärtyessä jatkui aina niiiin ihanalla hitaalla lavafoksilla.

Paras viimeisenä

Osallistuin Joensuun viisipäiväiselle tanssiviikolle kolmena päivänä. Viimeisenä päivänä oli Arto Petjalan keskitason Hitaat-treeni, mikä osoittautui tanssiviikon antoisammaksi oppitunniksi.

Väkeä Arton treeneissä oli paljon ja kaikkien iloksi lähes tasaparit. Parinvaihto toimi hyvin ja tunnelma oli alusta lähtien hyvä ja rento. Ope keskittyi pääosin läsnäolon harjoitteluun ja kokemiseen. Arto soitti lähes koko treenin ajan yhtä ja samaa Kyösti Mäkimattilan kappaletta, joka sopi erittäin hyvin hitaiden tanssimiseen. Nimeä en muista, mutta siinä laulettiin ihmisen rikkinäisyydestä ja nähdyksi tulemisesta - ehkä naivia, mutta herkkää ja koskettavaa. (ks. PS)

Arto oli jäsentänyt oppitunnin hyvin ja veti sen läpi innostuneena. Hän tanssi ilman paria, mikä alkuun häiritsi minua kun en nähnyt seuraajan osuutta. Mutta loppujen lopuksi se oli hyvä ratkaisu. Näin ope ei konkreettisesti näyttänyt miten parina keskitytään läsnäoloon, vaan se jäi jokaisen parin omaan harkintaan ja valintaan.

Arto auttoi meitä pienin ”sanallisin” askelin lähestymään paritanssin ydintä. Olemaan lähellä ja päästämään lähelle. Hyväksymään itsemme ja toisemme sellaisina kuin siinä hetkessä olemme. Nauttimaan musiikista, liikkeestä ja yhdessäolosta - yhdessä kulloisenkin tanssiparin kanssa. Rauhoittumaan hetkeen, toisen ihmisen lähelläoloon.

Arton mukaan hitaissa vienti-seuraaminen paranee, kun ajattelee että viejän ja seuraajan selät - ei rintamukset - tanssivat vastakkain. Alkuun Arto pani meidät liikkumaan parimme kanssa oikeasti selkä selkää vasten. Musiikin soidessa meidän tuli liikuttaa toisiimme nojaavia selkiämme yhdessä musiikkia myötäillen, muuten paikallaan pysyen - hakien yhteistä liikettä ja tunnelmaa. Seuraavaksi siirryimme normaaliin tanssiasentoon, jossa tanssimme vain hitaita askelia - ajatellen edelleen että tanssimme toistemme selkiä vieden/seuraten. Pikkuhiljaa etenimme vapaaseen hitaaseen tanssiin - edelleen saman Kyöstin kappaleen soidessa.

Toinen Arton käytännön vinkki hitaiden tanssimiseen liittyi pään asentoon. Jos haluaa (ei Arton ensisijainen suositus) tanssia hitaita päät yhdessä, niin kumpikin pitää selkänsä ja ylävartalonsa suorina ja taivuttaa päätään paria kohti vasta niskasta lähtien. Eli etenkään viejän ylävartalo ei saa valua seuraajan tanssitilaan.

Hotelli Kimmelin tanssisali täyttyi läsnäolosta ja ihmisistä jotka nauttivat tanssimisesta - Joensuun tanssiviikon parasta antia. Kiitos Arto - onnistuit ja me onnistuimme. Nautimme - yhdessä.

Ps. Syyskuun alussa äkkäsin, ettei ko kappale ollutkaan Mäkimattilan, vaan Juha Tapion Kelpaat kelle vaan. Tunnistin Juha Tapion kappaleen kun se soi autoradiossa...

Tango tutummaksi

Tiistaina tangoa vaihteeksi TanssiGurussa Espoossa. Marika ja Kimmo Lasanen kertasivat suomalaisen lavatangon perusjuttuja: HHNN-askelia, ohiaskelia, avauksia, helppoja linjoja sekä oikeaa ja vasenta käännöstä.

Paljosta treenaamisesta huolimatta tangoni on edelleen vaiheessa. Suomen yllätyksellisen jääkiekon MM-mestaruuden innoittamana päätin tanssiparin kanssa treenatessa yrittää noudattaa tuoreiden mestareiden ohjetta. Samaa ohjetta jonka Hanna Brotherus - harjoitellessamme eläkeläisporukan tanssiesitystä Oodin avajaisiin (täällä) - sanoitti seuraavasti: Minä tuen sinua ja sinä tuet minua - yhdessä me onnistumme. Ja se tuntui jopa toimivan. Onnistuin jättämään liiallisen parin virheiden kommentoinnin väliin, ja - ainakin yritin - keskittyä viejän ohjaamaan yhteiseen tangoon. Jäi tunne, että jopa onnistuin - ainakin paritanssi tuntui tiistaina enemmän parin tanssilta.

Mitä tutuista tangon perusjutuista jäi mieleen? Ainakin se, että Kimmo astuu molemmat hitaat askeleet (HH) vartalon vastakierrolla ja lopun nopeissa askelissa (NN) vartalo jää viimeisen hitaan askeleen kierron suuntaan. Hitaiden askeleiden välissä ja kahden nopean lopussa on tärkeää, että vartalonkierto puretaan ja vartalo rentoutuu. Etenevissä askelissa vartalosta kiertyy vain ylävartalo, mutta jalat ja jalkaterät osoittavat menosuuntaan (vartalon isolointia). Mutta tärkeää on että ei kierrä vain hartioita tai ylävartalon yläosaa, vaan koko ylävartalo kiertyy lantion yläpuolelta lähtien. Sen sijaan ohiaskelissa kiertyy koko vartalo sivusuuntaan, myös lantio, reidet ja jalkaterät, jotka osoittavat vinottain paria kohti.

Kun palaan avauksesta takaisin parin eteen selkä menosuuntaan, on tärkeää, että muistan astua oik jalalla ensimmäisen hitaan askeleen riittävän pitkänä taakse menosuuntaan. Astun tämän askeleen herkästi vain paluuaskeleena miehen eteen eli vain sivulle oikealle, enkä oikealle, mutta selvästi myös taakse. Tämän unohtuessa mies tulee herkästi jaloilleni...

Tässä ehkä mukavan treeni-illan tärkeimmät oppini. Ja tärkeää oli, että sain tanssia kolme tuntia peräjälkeen vain tangoa. Ehkä osasin soveltaa myös käytäntöön jotain siitä, että pari- tai ryhmäliikunnassa ei riitä vain yksisilmäinen yksilötreeni, vaan onnistuakseen tarvitsee sisäistää edes hitunen ajatusta, että minä en pärjää, eikä minun tarvitse pärjätä yksin. Eikä pärjää toinenkaan...

Vaikka paritanssi ei kohdallani olekaan kilpatanssia, niin se on kuitenkin yhteistä tekemistä yhteiseksi iloksi ja nautinnoksi. Joten siihen voi mielestäni soveltaa joitakin ryhmäliikunnan onnistumisjuttuja...

Takaisin tanssiin

Lähes parikuisen tanssitauon jälkeen pääsin tänään viimein treenaamaan. Tauko johtui osin terveyteen ja osin ajankäyttöön liittyvistä jutuista. Tauon jälkeen oli yllättävän iso askel palata treenisaleille. Jahkasin ja jahkasin. Kävi jopa mielessä, josko lopettaisin koko tanssin, ja etenkin treenaamisen. Vielä aamulla funtsailin, että jos en sittenkään lähde. ”Pärjäänkö?” ”Muistanko vielä mitään?” ”Jos en enää nautikaan tanssimisesta?”

Onneksi onnistuin lähes pakottamaan itseni lähtemään. Ja aika vastentahtoisesti lähdin vielä ensimmäisiin tanssitahteihinkin - mikä on minulle tosi poikkeuksellista. Sopeutumistani takaisin (?) treenikuvioihin helpotti tuttu nainen, jolla myös oli ollut pidempi tauko ja joka myös jännitti pärjäämistään kyseisessä jatkorytmässä. Ennen treeniä tsemppasimme toisiamme - vertaistukea :)

Tauon jälkeinen treenini oli Merja ja Kari Filpuksen neljän tunnin tangorupeama Käpylässä Helsingin tanssikurssien järjestämänä. Aika pian huomasin selviäväni useimpien viejien matkassa ja monen kanssa jopa osasin nauttia. Ilo ja hyvä olo alkoivat hiljakseen kuplia sisälläni ja luottamus siihen että pärjään, vahvistui.

Suuri huoleni oli ollut myös se, että jos en enää osaisikaan nauttia tanssimisesta. Mutta helpotuksekseni pelko oli ollut turhaa. Treenin jälkeen sekä kroppaan että mieleen jäi hyvä fiilis, vaikka pidemmän treenitauon takia päätin varmuuden vuoksi lähteä kotiin jo kolmen tanssitunnin jälkeen.

Jatketaan maanantaina :):)

Mummotkin tanssivat

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää 

ja joistakin mummoista tulee puita 

ja he humisevat lastenlastensa yllä, 

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta 

ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen. 

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi (1987)

Viimein lavalla

Parikuukautisen aherruksen jälkeen taistelin jännityksen ja innostuksen ristitulessa, kun yli 30 muun eläkeikäisen kanssa sain olla osallisena Hanna Brotheruksen tanssiteoksessa Oodi metsälle, joka esitettiin Keskuskirjasto Oodin avajaisissa itsenäisyyspäivän aattona (täällä).

Taidan olla hurahtanut nykytanssiin... Samalla lailla kuin hurahdin viitisen vuotta sitten paritanssiin - ilman mitään ennakkokokemusta tai aiempaa osaamista. Paritanssia en jätä koskaan, mutta luulen, että alan sen rinnalla kokeilla nykytanssia ja ehkä jotain muitakin tanssilajeja. Sain Hannan tanssipajaan osallistuneilta ikätovereiltani jo pari vihjettä erilaisista senioreille tarkoitetuista tai heihin vähintään positiivisesti suhtautuvista treenipaikoista ja harjoitustunneista. Intoa on enemmän kuin yli kuusikymppisen fysiikka kestää. Joten varovasti, varovasti mummoseni - krooppaa ja jaksamista kuunnellen.

Viimeistään Hannan ikäihmisten tanssipajassa tajusin, mihin innostus voi myös mummoja ja pappoja kantaa ja kuljettaa, kun uskaltaa heittäytyä innostuksen ja intohimon vietäväksi iästä riippumatta. Jos vain terveys sallii ja rohkeus riittää... Ja monenlaisten sairausjuttujenkin kanssa pystyy tekemään monenlaista, vaikka se vaatii enemmän eri asioiden huomioimista.

Tanssi kaikissa muodoissaan tuo valtavasti iloa, lisää itsetuntemusta sekä auttaa keskittymään tähän hetkeen ja kuuntelemaan vierellä pyörivää kanssatanssijaa. Elämää parhaimmillaan...