Tiistaina tangoa vaihteeksi TanssiGurussa Espoossa. Marika ja Kimmo Lasanen kertasivat suomalaisen lavatangon perusjuttuja: HHNN-askelia, ohiaskelia, avauksia, helppoja linjoja sekä oikeaa ja vasenta käännöstä.
Paljosta treenaamisesta huolimatta tangoni on edelleen vaiheessa. Suomen yllätyksellisen jääkiekon MM-mestaruuden innoittamana päätin tanssiparin kanssa treenatessa yrittää noudattaa tuoreiden mestareiden ohjetta. Samaa ohjetta jonka Hanna Brotherus - harjoitellessamme eläkeläisporukan tanssiesitystä Oodin avajaisiin (täällä) - sanoitti seuraavasti: Minä tuen sinua ja sinä tuet minua - yhdessä me onnistumme. Ja se tuntui jopa toimivan. Onnistuin jättämään liiallisen parin virheiden kommentoinnin väliin, ja - ainakin yritin - keskittyä viejän ohjaamaan yhteiseen tangoon. Jäi tunne, että jopa onnistuin - ainakin paritanssi tuntui tiistaina enemmän parin tanssilta.
Mitä tutuista tangon perusjutuista jäi mieleen? Ainakin se, että Kimmo astuu molemmat hitaat askeleet (HH) vartalon vastakierrolla ja lopun nopeissa askelissa (NN) vartalo jää viimeisen hitaan askeleen kierron suuntaan. Hitaiden askeleiden välissä ja kahden nopean lopussa on tärkeää, että vartalonkierto puretaan ja vartalo rentoutuu. Etenevissä askelissa vartalosta kiertyy vain ylävartalo, mutta jalat ja jalkaterät osoittavat menosuuntaan (vartalon isolointia). Mutta tärkeää on että ei kierrä vain hartioita tai ylävartalon yläosaa, vaan koko ylävartalo kiertyy lantion yläpuolelta lähtien. Sen sijaan ohiaskelissa kiertyy koko vartalo sivusuuntaan, myös lantio, reidet ja jalkaterät, jotka osoittavat vinottain paria kohti.
Kun palaan avauksesta takaisin parin eteen selkä menosuuntaan, on tärkeää, että muistan astua oik jalalla ensimmäisen hitaan askeleen riittävän pitkänä taakse menosuuntaan. Astun tämän askeleen herkästi vain paluuaskeleena miehen eteen eli vain sivulle oikealle, enkä oikealle, mutta selvästi myös taakse. Tämän unohtuessa mies tulee herkästi jaloilleni...
Tässä ehkä mukavan treeni-illan tärkeimmät oppini. Ja tärkeää oli, että sain tanssia kolme tuntia peräjälkeen vain tangoa. Ehkä osasin soveltaa myös käytäntöön jotain siitä, että pari- tai ryhmäliikunnassa ei riitä vain yksisilmäinen yksilötreeni, vaan onnistuakseen tarvitsee sisäistää edes hitunen ajatusta, että minä en pärjää, eikä minun tarvitse pärjätä yksin. Eikä pärjää toinenkaan...
Vaikka paritanssi ei kohdallani olekaan kilpatanssia, niin se on kuitenkin yhteistä tekemistä yhteiseksi iloksi ja nautinnoksi. Joten siihen voi mielestäni soveltaa joitakin ryhmäliikunnan onnistumisjuttuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti