Kahdet valssit

Joensuun tanssileirillä Susa Matsonilla oli yksi keski- ja yksi jatkotason hitaan valssin tunti, joihin kumpaankin osallistuin. Ensimmäinen pidettiin tukalan ahtaassa Joensuu-salissa ja toinen liikuntakeskus Fittarin ilmastoidussa treenitilassa. Keskitason tanssijoilla parinvaihto toimi hyvin, mutta jatkotasolla yli puolet tanssijoista pitäytyivät tanssimaan vain oman parinsa kanssa. Liekö tämä tavallista muissakin jatkotason treeneissä? Tiedä häntä, koska minulla ei ole paljon kokemusta jatkotasosta.

Susan valssissa ykkös- ja kakkosaskel astutaan yhtä pitkinä. Hän myös muistutti, että valssille tyypillinen vartalon sivusuuntainen aaltoliike syntyy luonnostaan, kun tukijalalta ponnistaa kakkosaskeleelle. Sitä ei tarvitse tehdä keinotekoisesti. Valssissa kumpikin tanssija pitää päänsä selkeästi omalla puolellaan, katse poispäin parista. Ja pää suorassa selkärankaan nähden - rangan jatkeena.

Jatkotreeneissä harjoiteltiin pivot-käännöstä. Siinä astutaan parin jalkojen väliin reisi reittä vasten ”sukkahousut suhisten” eli jalat tiukassa saksiasennossa niin viejällä kuin seuraajallakin. Tehdäänkö pivotissa vartalonousuja - se jäi minulle vielä epäselväksi?

Parin vaihtajana sain kivasti tanssia keskitason tunnilla ja pääosin taitavassa viennissä. Jatkotunnilla tanssimiseni jäi vähäiseksi, koska paria vaihtavia viejiä oli vähän ja vaihtoviejät olivat (yllättäen) ennemminkin keski- kuin jatkotasoa. Joensuun valssianti jäikin vähäiseksi, toisin kuin esim. rumban, tangon ja hitaiden kohdalla.

Fuskun pyörähdyksiä

Puotilan sunnuntai jatkui pistotreenien (täällä) jälkeen fuskun pyörityksillä - edelleen Kimmon ja Idan ohjauksessa. Kimmon mukaan fuskussa pyörii nykyään pääosin seuraaja, kun aiempina vuosina myös viejät tekivät paljon pyöriviä kuvioita.

Fuskun yleisin pyörähdys on tuttu kuvio, jossa nainen pyörähtää myötäpäivään oman oik kätensä ali kerran (HHNN) ja palaa pyörähtäen takaisin miehen eteen (HHNN). Jos mies antaa voimakkaamman vauhdin ja vastakierron eikä laske vas kättään alas, se on viesti maiselle että hänen tulee pyöriä kaksi kierrosta oman oik kätensä ali rytmirikolla (HNNH), josta liike jatkuu nopnop-taka-askeleeella.

Mies voi fuskussa lähettää naisen myös pisto- eli spinpyörähdykseen - spin tehdään miehen edessä, ei sivulla kuten edellä kuvattu peruskädenalituksessa. Tällöin mies antaa vauhtia naisen oik käteen joko omalla vas kädellään tai omalla oik kädellään (ns. hyvää päivää -ote). Kummassakin tapauksessa nainen ottaa vauhtia omalla oik kämmenellään miehen pystysuorasta ja tukevasta vas tai oik kämmenestä sekä alun voimakkaasta vastakierrosta. Mies ei työnnä naista, vaan nainen ponnistaa itse vauhtia miehen paikallaan pysyvästä kämmenestä. Nainen pyörähtää myötäpäivään (lähes) täyden ympyrän oik jalkansa päkiän päällä (H), minkä jälkeen hän kääntyy lopun ympyrästä astuen vas jalalla hitaan miehen edessä (H) ja nopnopit taakse (NN). Kimmon mukaan pisto-ympyrä jätetään hieman vajaaksi, jotta naisen vartalon liike voi jatkua vielä toisen hitaan askeleen aikana.

Lopuksi Kimmo opetti vaihtoehtoisia kuvioita, joita nainen voi tehdä miehen oikean kautta tapahtuvan tavanomaisen paikanvaihdon sijaan. Yleisin näistä on kuvio, jossa nainen astuu miehen oik kyljen ohi kääntyen miehen takana (kääntyvää) miestä kohti rytmirikolla (HNNH) ja nopeilla askelilla joko myötä- tai vastapäivään ympäri ja astuu viimeisen hitaan vas sivulleen ollen taas miestä kohti. Ja lopuksi nopnopit taakse.

Vaihtoehtoisesti nainen voi kääntyä miehen oik kyljen kautta tämän ohi neljällä hitaalla ja astua lopuksi - ollen jo kääntynyttä miestä kohden - nopnopit taakse, kuten edellisessä paikanvaihtokuviossa. Molemmissa kuvioissa viejän on tärkeä odottaa ja tehdä omat loppu-nopnopit taakse vasta kun nainen tekee omia nopnopejaan, jottei mies kiiruhda vahingossa naisen edelle.

Kolmas vaihtoehto naiselle on jäädä paikoilleen (ja yllättää mies) ja tehdä miehen edessä - hieman  tämän oik puolella - pistopyörähdys, eikä siis lähteä ollenkaan paikanvaihtokuvioon. Eli nainen voi samasta miehen viennistä itse valita, tekeekö hän HNNH-paikanvaihdon, HHHH-paikanvaihdon vai paikallaan pysyvän pistopyörähdyksen.

Aktiivinen seuraaja voi mm. näin hämmentää yhteistä tanssia ja pitää viejää hereillä ja valppaana. Lopputuloksena yhteisestä fuskusta tulee yhä kivempaa ja leikkisämpää...

Tekniikkaa pistoihin

Sunnuntaina Puotilan työväentalolla treenattiin kahden ja puolen tunnin teemaillassa tangon pistoja ja fuskun pyörimisiä. Opena oli aina-mukava ja helposti lähestyttävä Kimmo Luukkonen Ida-apurinsa kanssa.

Hyvä keskivartalokannatus, katse kiinnitettynä etäpisteeseen silmien tasolla - ei alaspäin - ja reidet tiukasti toisiaan vasten. On tärkeää, että niin viejä kuin seuraajakin seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja pysyy koko ajan selvästi omassa tanssitilassaan. Tangon pistoihin valmistautuessa pari tiivistää lantiokontaktiaan eli yhteys haetaan alhaalta, ja vauhti vartalon kierrosta.

Myötäpäivään pyörivässä tango-pistossa nainen astuu oik jalalla voimakkaasti eteenpäin miehen jalkojen väliin - reisi/polvikontakti miehen jalkaan. Kanta-askel, mutta pyöritään päkiän päällä - kantapää kevyesti maassa. Taaksepäin nainen astuu vas jalalla lyhyemmän ja voimattomamman askeleen: Pakiältä kannalle, mutta liike pyörii taas päkiän päällä, joskin aivan lopussa painopiste on hetken enemmän kantapäällä - koko jalkapohja kuitenkin maassa ja painopiste aina eteenpäin. Taaksepäin astuttaessa pyörimisliike helpottuu, kun astuu taakse vas jalkaterä hieman sisäänpäin käännettynä. Molemmilla eteenpäin astuva askel on voimakas ja pyörimistä edistävä. Pyörimisen on tarkoitus olla ilmavaa ja kevyen näköistä.

Pisto voi pyöriä myös vastapäivään, mutta näin se on vaativampi ja harvinaisempi. Tällöin eteenpäin astutaan vas jalalla tanssiparin oik jalan ulkopuolelle. Muuten samat juonet kuin mp-pistossa.

Tangon etenevässä pistossa liike kulkee eteenpäin sekä viejän että seuraajan eteenpäin astuvalla askeleella ja pyörimisliike syntyy kummankin taaksepäin astuvalla askeleella.

Paljon on pistotekniikassa vielä opittavaa. Hyvä ja vakaa - horjumaton - tasapaino on yksi onnistuneen piston avainasioista. Ja se vaaditaan molemmilta...

Joonaksen tango

Torstaina olin turkulaisen Joonas Kainulaisen tango-opissa Käpylän työväentalolla Helsingissä (täällä). Kolme tuntia alkeisjatkoa ja jatkoa. Paljon porukkaa ja yllättäen lähes tasapareilla - jee.

Joonas mahdutti kolmeen tuntiin paljon asiaa - lähtien askeleen ”pidättämisestä” sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa ja päätyen linjoihin ja taivutuksiin. Vaikka asiaa oli paljon, Joonaksen opetuksessa se ei tuntunut liialliselta. Hän hahmotti, mitä ryhmä pystyi omaksumaan eikä opettanut liian ”pikkutarkkoja” kilpatanssiniksejä, vaan keskittyi suomalaisen lavatangon tarpeisiin.

Joonas suosi vartalotuen hakemista keskivartalosta navan kohdalta ja korosti suoraa raamia, jonka pari löytää seuraavasti. Molemmat nostavat käsivartensa suorana sivulle olkapäiden tasolle siten, että koko matkalta molemmat käsivarret ovat yhtä pitkän matkan päässä parin käsivarsista. Pitkä, ryhdikäs selkä ja keskivartalon vahva tukeminen ovat tärkeitä, samoin hyvä pään kannatus - niska venytetään mahdollisimman suoraksi selän jatkeeksi, jolloin leuka painuu hivenen kohti rintaa.

Joonas puhui pari sanaa myös tangon vartalovasteesta. Hyvä vaste onnistuu vain kun molemmat nojaavat sopivasti toisiinsa. Ajoittain joku tangoviejä on toivonut, että nojaisin häneen enemmän. Tämän takia päätin kysyä Joonakselta, nojaanko vartalollani riittävästi viejään. Hetken tanssimisen jälkeen hän kehotti minua nojaamaan hiukka enemmän häneen ja kiinnittämään huomiota siihen, että viivytän taka-askeliani riittävästi eli ”pidättämään etenemistä”, jolloin noja viejään pysyy paremmin myös tanssin liikkuessa. Näin tehdessäni tunsin selvemmin Joonaksen vastanojan - se tuntui ennemminkin ikäänkuin vartalon imuna, ei liiallisena paineena. Asennossani/nojassani on siis parantamista.

Pisto- eli pivotkäännöksessä jalat pidetään saksiasennossa ja reidet puristetaan tiukasti yhteen. Sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa käännytään päkiän päällä, ei kantapäällä. Saksiasennossa olevia jalkoja ei kääntymisen välissä koota yhteen. Liikkuva pistokäännös etenee eteenpäin astutuilla askeleilla, kun niin viejä kuin seuraajakin vuorotellen astuvat menosuuntaan. Tämän pistoaskeleen kumpikin astuu reippaasti ja voimakkaasti ”tanssia vieden”. Taaksepäin kumpikin astuu lyhyemmän ja voimattomamman askeleen.

Joonas vinkkasi, että linja on kätevin tehdä miehen oikealle (naisen vasemmalle) ja isompi taivutus miehen vasemmalle (naisen oikealle) - ???? tai toisinpäin ???? Hän myös neuvoi viejillä tangokuvioiden kohtia, joista linjoihin ja taivutuksiin on vaivattomin lähteä ja miten niistä poistutaan. Monelle varmaan tervetulleita vinkkejä.

Linjoissa ja taivutuksissa kumpikin seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Tärkeä on siirtää vartalon paino linjaan/taivutukseen astuvan jalan päälle (enemmän päkiälle), jotta pystyy vartalon kiertyessä kiertämään myös jalkaterää kierron mukana. Painottoman jalan isovarpaan reuna koskettaa kevyesti maata. Joonas neuvoi naisia katsomaan linjassa miehen olkapäällä olevan (naisen) käden eli linjan suuntaan ja taivutuksessa vastakkaiseen eli (naisen) suoraksi jäävän jalan suuntaan.

Superkiva tunti. Selkeä, perusasioihin keskittyvä ope ja rento, tanssiin innostava tunnelma. Kiitos!

Tahkottiin tangoa

Viikonloppu vieri taas tanssin merkeissä. Perjantai-iltana kolme tuntia Hämeenlinnassa Hanna Tuomisen ja Antti Törmäsen opissa ja lauantaina viiisi tuntia Aaltosten tahdissa Someron Esakalliolla. Ja tangoa tahkottiin molemmissa.

Sari ja Jarin perinteiset Satumaiset Tangot -viikonloppu oli kerännyt Esakalliolle viitisenkymmentä innokasta tangoilijaa. Osallistujat vaikuttivat pääosin jatkotason osaajilta, vaikka ohjelman mukaan kurssi oli tarkoitettu myös meille keskitason tanssijoille. Mutta hyvin mahduin joukkoon, vaikka tangoni ei vielä jatkotasolle ylläkään. Parhaimmat parit tanssivat keskenään, ja kaikki parinvaihtoon osallistuvat osaajat olivat mukavia herrasmiestanssittajia. Joten mummikin sai levollisesti nauttia taitavasta viennistä.

Alkuun Sari kertasi pitkään ja hartaasti vakiotanssiasentoa ja lapatukea. Ennenkuin pari asettuu tanssiasentoon keskenään on tärkeää, että kumpikin tanssija hakee ja tunnistaa oman keskivartalotukensa (peppu sisään ja napa rankaan) ja lapatukensa. Kun tässä onnistuu, niin niska, olkapäät ja käsivarret rentoutuu ja vienti ja seuraaminen keventyy.

Lapatukea voi hakea mm. siten, että nostaa molemmat käsivarret sivulle etuviistoon - kyynerpäät vartalon etupuolella ja olkavarret hieman olkapään alapuolella, kämmenet kevyesti nyrkissä ja peukalot alaspäin. Tämän jälkeen peukalot käännetään ensin kohti paria ja lopuksi yläkautta osoittamaan taaksepäin. Tällöin lapaluiden tulisi asettua ”takataskuun”. Yläselässä tulee olla pieni pyöristyvä tunne - ikäänkuin halaisi pariaan. Lopuksi tunnistetaan lapaluiden alapuolelta pitkät selkälihakset, jotka ottavat lopullisen vastuun rangan kannattamisesta. And that’s it.

Vasta tämän jälkeen tanssipari hakeutuu tukevaan, mutta kevyeen - hieman etunojalliseen - vartalokontaktiin toistensa kanssa. Seuraavaksi mies asettaa oik kätensä kevyesti (!)  naisen selkään ”kuin ruusua pitelisi” ja nainen vas kätensä miehen oik käden päälle - edelleen kevyesti. Lopuksi nainen kohottaa oik kätensä miehen kohotettuun vas käteen. Olkavarret irti vartalosta ”kainalot saa hengittää”. Mies pitää molemmat kyynerpäänsä samalla tasolla, eli huolehtii siitä ettei hän nosta vas kättään liian korkealle. Ja kummankin olkapäät säilyvät alhaalla, ja oikea ja vasen olkapää samalla tasolla. Asennon löydyttyä mies tunnustelee, millä jalalla naisen vartalon paino on, siirtäen omaa painoaan rauhallisesti yläkautta puolelta toiselle - ilman selkeää sivulle astumista. Vartalokontakti, rentous ja ”keveys” ovat tangoasennon avainsanoja.

Sari jaksoi korostaa sitä, että askel lähtee tukijalan ponnisuksesta, eikä astuvan jalan liikkeestä - myös taaksepäin. Ja nainen säilyttää ylävartalossa selkeän etunojan taakse liikkuessaan. Jari kertoi, että nykyään hän ei enää suosi vahvoja vartalon vastakiertoja, kun hän astuu usean hitaan askeleen peräkanaa. Kierrot kuulemma tekevät tanssista helposti levotonta vääntelyä - Jarin tangossa vartalo pysyy kylkiasennossa. Vartalovienti, rauhallisuus ja määrätietoisuus ovat tangoaskelluksen avainsanoja.

Pyysin Saria tarkistamaan vartalovasteeni. Tanssitettuaan minua hetken Sari sanoi, että vartalonojani on riittävä, sopivan kevyt ja pysyy myös ohiaskelissa.

Aaltoset opettivat tanssilattialle sopivan, helpon ja kivan tangokuvion. Ensin yksi hidas, hidas, eteen, yhteen -askellus, sitten kaksi HHNN-askellusta ohiaskelilla, seuraavaksi hidas, hidas, eteen, yhteen -askellus, jossa eteen/yhteen kääntyy siten että miehen kylki johtaa. Loppuun pyörivä pivot-askel, josta mies poistuu astuen taakseen hidas, hidas, sivulle, yhteen.

Pivot- eli pistoaskeleessa sisäreidet pidetään tiukasti yhdessä, ja pyörivässä pivotissa myös nainen ottaa eteen astuessaan selkeästi vauhtia. Nainen pysyy pivotissa vahvasti omalla vasemmallaan. Pivot helpottuu ja vakautuu, kun koukistaa selvästi polvia.

Iltapäivän päätteeksi Aaltoset opettivat vielä ns. Tango americanoa, jonka sanoivat oppineensa Tahvanaisen Jussilta. Alkuun he käskivät unohtaa kaiken aiemmin tangossa opetetun. Tässä tangossa ei mm. tehdä vartalon vastakiertoja. Vartalo, katse ja jalkaterät ovat koko ajan käännettynä noin 45 astetta omalle vasemmalle. Askeleita ei astuta kantapää tai päkiä edellä, vaan joko jalkaterän sisä- tai ulkosyrjällä. Perusaskelluksessa nainen astuu oik jalka taakse (H), vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N), vas jalka sivulle (N) ja oik jalka vedetään painottomana vas jalan viereen (H). Tämän jälkeen aloitetaan uudelleen oik jalalla taakse. Tango Americanon askelilla voi tehdä myös ohiaskelia (kahdella ekalla hitaalla) ja avauksia (viimeisen hitaan lopussa).

Tätä ”amerikkalaista tangoa” voi hyvin yhdistää suomalaiseen perustangoon. Se sopii etenkin musiikin vahvoihin kohtiin, jossa askeleet otetaan painokkaasti. Mutta muista muuttaa myös vartalon liikekieli - ei vartalonkiertoja! Eli päädytään suosiotaan nostavaan ns. fuusiotangoon :):)

Ihana iltapäivä, jonka aikana sai rutkasti hyviä vinkkejä ja paljon mukavaa ja tarpeellista treenausta.

Puotilan pyörähdyksiä

Pitkästä aikaa aikatauluni osuivat niin, että pääsin Puotilaan Helsingin tanssikurssien (täällä) sunnuntaitunneille, joita vetää Kimmo Luukkonen - puhelias ja oppilaansa huomioiva huumorimies. Edelleen ope josta tykkään.

Kimmo keskittyi pyörimisen tekniikkaan, lähinnä hitaan foksin pistoihin, fuskun spineihin ja baccatan pyörityksiin. Pyöriessä ääresttärkeää on keskivartalon hallinta - paino tukevasti omilla jaloilla painottuen päkiöille ja hyvä lapatuki, napa sisään ja peppu piukkana, hartiat rennosti auki ja alhaalla, pää vartalon jatkeena. Katse ylhäällä kiinnitettynä johonkin kaukopisteeseen, josta se irtoaa mahdollisimman myöhään ja johon se palaa takaisin mahdollisimman pian pään pyörähdettyä ympäri.

Pistoissa (pivot) jalat ovat saksiasennossa eli reidet tiukasti yhdessä. Polvet suht suorina, naisen reiden sisäpinta miehen reiden sisäpintaa vasten. Etuaskeleelle astutaan kantapään kautta, mutta pisto kääntyy päkiän päällä. Taka-askeleeseen astutaan päkiän kautta, ja kääntyminen alkaa päkiällä mutta painon siirtymisen takia loppuu koko jalkapohjalle/kantapäälle. Etuaskel astutaan voimalla ja taka-askel lyhyempänä ja rennommin. Vauhti saadaan vartalon vastakierrosta.

Fuskussa nainen tekee spinipyörähdyksen useimmiten oikealle. Alkuun tavallinen hidas,hidas,nopnop -askel, minkä jälkeen nainen astuu oik jalalla miestä kohti (hi-), ottaa miehen kädestä vasteen oik käteensä ja pyörähtää päkiällä myötäpäivään ympäri (-das). Palattuaan perusasentoon nainen astuu vas jalalla paikalla (hidas) ja lopuksi nopnop taakse. Mies ei työnnä naiselle vauhtia, vaan pitää vain vas vastekätensä tukevasti paikoillaan, jolloin nainen ottaa itse miehen kädestä vauhtia. Jos mies antaa työntämällä naiselle vauhtia, hän samalla usein horjuttaa naisen tasapainoa. Naisen tasapainoa edesauttaa myös, jos mies ohjaa naisen spiniin alhaalta eli mies pitää vas vastekättään vyötärön tai lantion tasolla.

Fuskun kaksoispyörähdys, jonka nainen tekee oik kätensä ali, tehdään naisen miestä kohti ottaman, oik jalalla astutun askeleen (hidas) jälkeen nop,nop,hidas -rytmillä, minkä jälkeen normaali nopnop taakse. Kaksoiskäännöksen rytmi voi olla myös hidas,nop,nop, mutta minä tykkään ensimmäisestä rytmistä. Lopun perusnopnopien sijaan voi pitää myös tauon, jonka aikana nainen (ja mies) voi tehdä hauskaa liikehdintää. Tämän jälkeen fusku jatkuu tavallisesti oik jalalla sivulle tai miestä kohti.

Fuskun pyörähdyksissä Kimmo kehoitti minua kiinnittämään huomiota pään asentoon. Pääni on kuulemma herkästi vinossa, kun sen pitäisi olla lattiaan nähden suorassa. Yksinkertaisessa kädenalipyörähdyksessä hän kehoitti toisella hitaalla pyörähtämään vain 2/3 kierrosta, jolloin taka-askeleelle jää vielä kiertymistä. Tällöin fuskun liike jatkuu ilman turhia pysähdyksiä. Kimmo myös muistutti rentouttamaan käsivarret pyörähdyksissä. Vaste toki otetaan tukevalla kädellä, mutta sen jälkeen rennoksi.

Kolmetuntinen oli todellinen Spesu bulle, kuten Helsingin tanssikurssien ahkeraMarkku sähköpostitiedotteessaan mainitsi.