Kevyesti nojaten

Astikaisen torstaissa oli vuorossa vanha tango, jota opettamassa oli vanhan tangon spessupari Tomi Tuomi ja Mervi Evelä. Valtavasti innokkaita treenaajia - Puistokulman viileä juhlasalikin lämpeni nopeasti - joskin viejiä uupui.

Sitten viime näkemän (täällä) Tomi ja Mervi olivat mielestäni saaneet lisää kokemusta ja valmiutta opettamiseen, vaikka asiansahan eli vanhan tangon he ovat aina osanneet. Ja aina he ovat olleet sanavalmiita, innostuneita ja mukavia.

Tomi muistutti, että tangon askel starttaa musiikin iskusta eli iskulla tukijalka vasta alkaa ponnistaa. Iskulla viejä ei ole vielä astunut uuden tukijalan päälle. Tangon on jopa parempi liikkua hieman musiikin jäljessä kuin musiikin edellä - jos pitää valita. Ja seuraaja liikkuu hiuskarvan verran vielä viejänkin perässä :):)

Katseltuaan hetken porukan tanssia Tomi kehotti kaikkia rauhoittumaan ja rauhoittamaan tanssiaan. Rauha on vanhan tangon avainjuttuja. Ja unohtamaan foksista tutun baunssin. Ja olemaan nostelematta jalkoja irti maasta eli koko ajan vähintään jalkaterän kärki hipoo maata.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorassa - ei lukossa - A-asennossa, jossa miehen A-sakara on loivempi kuin naisen puoleinen A-sakara. Nainen tanssii vahvasti päkiöillään ja etunojassa. Tätä voi helpottaa käyttämällä korkokenkiä. Mervi kertoi itse tanssivansa suomitangoa tossuilla, mutta vanhaa tangoa mieluummin korkokengillä. Pitääpä kokeilla! Etunojasta huolimatta nainen ei nojaa vahvasti mieheen, vaan vartalokontakti pidetään mahdollisimman kevyenä. Tämä vaatii etenkin naiselta perustangoa vahvempaa oman vartalon kannatusta ja hallintaa: Pylly ei saa törröttää ja taaksepäin astutaan pitkin askelin suorilla jaloilla - myös reisi ojentuu taka-askeleeseen.

Treenin ahaa-elämys oli ”kevyt vartalokontakti”. Aiemmin olen etsinyt nojaavaa A-asentoa siten, että olen yrittänyt sananmukaisesti nojata vahvasti mieheen, mikä harvoin on onnistunut. Nyt äkkäsin, että naisen tulee etunoja-asennossakin seistä kokonaan omilla jaloillaan :):) Tämä helpotti oikean vanhan tangon asennon löytymistä.

Merviltä sain vielä henkilökohtaista ohjausta tanssiasentooni. Korjattuani asentoa hänen neuvojensa mukaiseksi, sain häneltä jopa kehuja hyvästä nojastani ja askeltamisestani :):) Mervi lohdutti, että oikean asennon ylläpitäminen on seuraajalle vaikeaa ja yllättävän rankkaa.

Tomi ja Mervi eivät tanssi aivan vastakkain, vaan Tomin vas jalkaterä osoittaa Mervin jalkojen väliin (lähes perustangon asemointi). Ylävartaloissa ei avausta. Tanssiasento on kapea. Miehen oik olkavarsi on melkein kiinni kyljessä, oik kyynerpää roikkuu suoraan alaspäin ja  kyynervarsi on suorassa kulmassa suoraan eteenpäin - ja siinä se pidetään tiukasti koko tanssin ajan. Mies tukee (raamittaa) naista oik kyynervartensa alaosalla naisen vas kyljestä. Mies ei koske kämmenellään naisen selkään, vaan kämmen roikkuu rentona alaspäin. Solmukädet voivat olla ylhäällä tai alhaalla, mutta kapeana. Vanhassa tangossa kumpikin katsoo samaan suuntaan - miehen vasemmalle ja naisen oikealle. Päät voivat olla yhdessä tai sitten ei.

Kiva ilta :):) Opin paljon ja sain treenattua oppimaani, vaikka turhautumisilta illan aikana en välttynytkään...

Joonaksen ja Alinan hitaat

Keravan Taitokolmio oli saanut vieraakseen Joonas Kainulaisen ja Alina Mustamaan Turusta. Torstain jatkotreeneissä he opettivat hitaita. Valtavasti porukkaa ja lähes tasaparit. Innokasta ja tanssitaitoista väkeä, kuten yleensä aina Taitokolmion jatkotason treeneissä.

Kun tanssikurssin aiheena on ”Hitaat”, koskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Yleensä kuitenkin aina odotettavissa on jotain kivaa ja persoonallista, kuten torstaina Keravallakin.

Joonas aloitti keskivartalon kannatuksesta ja ylävartalon rentoudesta: napa sisään ja lapatuki käyttöön, alaselkä vahvana ja hartiat alhaalla. Hän muistutti naisia taka-askeleesta, jossa myös reisi ojennetaan selvästi taaksepäin menosuuntaan. Näin naisen polvi ei jää miehen askeleen tielle. Ja miehen etuaskeleessa ylävartalo siirtyy eteenpäin astuvan jalan mukana. Vartalon kierroissa Joonas kehotti viejiä maltillisuuteen. Mitä alempana (polvet koukussa) pari tanssii, sitä pitempiä askeleita astutaan. Suorilla polvilla tanssiessa askeleet lyhenevät. Avauksissa nainen voi valita minnepäin katsoo, kunhan muistaa avauksen jälkeen sulkea asennon selkeästi.

Koko kolmetuntisen Joonas ”vain” soitti ihania slovareita ja kehotti porukkaa askeltamaan hitaita ”eri nopeuksilla” musiikin ohjaamana. Joka väliin hän jakeli omia käyttökelpoisia pikkuvinkkejään sekä yleisesti että yksittäisille pareille.

Viejillä oli monenlaisia tyylejä. Alkuun minulla oli yllättäviä vaikeuksia löytää yhteistä tyyliä uuden viejän kanssa, mutta onneksi loppuiltaa kohti tilanne petraantui. Alkuun minulla oli myös oman tasapainoni kanssa ongelmia, mikä puolestaan horjutti molempia tanssijoita.

Joonas ja Alina opettivat pari kivaa kuviota, joista parhaiten mieleeni jäi seuraava otsomainen kiemura. Kuvio alkaa avauksesta, jolloin nainen astuu oik jalalla taakse ja sitten vas jalalla astuessaan kääntyy miehen oik kylkeen. Avauksesta nainen kiertyy kahdella askeleella miehen eteen: astuen ensin oik ja sitten vas jalalla. Ollessaan miehen edessä vas jalkansa päällä nainen kääntyy tämän jalan päällä myötäpäivään ”otson” ja astuu miehen editse oik jalalleen miehen toiselle sivulle. Ja lopuksi nainen astuu kaksi ohiaskelta taaksepäin aloittaen vas jalallaan. Tärkeää on, että nainen pitää etumuksensa koko ajan miestä kohti, vaikka lantio kääntyileekin voimakkaasti vuorossa olevan askeleen suuntaan.

Tykkäsin tosi paljon Joonaksen ja Alinan opetuksesta. He ovat viime syksynä avanneet oman Play-nimisen tanssikoulunsa Turussa, minkä lisäksi he kiertävät yhdessä opettamassa ympäri Etelä-Suomea. Tunnilla oman koulun perustaminen näkyi mm. siinä, että aiemmasta poiketen myös Alina otti selkeästi vastuuta opetuksesta esimerkiksi jakamalla käyttökelpoisia tanssivinkkejä etenkin seuraajille.

Kiva ilta, kiva porukka ja kiva tanssilaji. Eli kiva kohdallaan.

Lumoava lavafoksi

Kuten tekstejäni lukeneet tietävät rakastan tangoa. Mutta hurmaannun myös hitaasta lavafoksista, jota maanantaina sain treenata Malmin työväentalolla Pirjo Kärnän tanssitunnilla. Kivasti porukkaa, joskin naisylivoima.

Kolmetuntisen treeni-illan alkuosa opeteltiin kuusaskeltangoa, jota tanssitaan samalla HNNHNN-askelrytmillä kuin hidasta lavafoksia (täällä). Hitaassa lavafoksissa mies aloittaa oik jalalla oik sivulleen ja nainen vas jalalla vas sivulleen (H). Tästä molemmat jatkavat menosuuntaan kahdella ohiaskeleella (NN) ja voimakkaalla vartalonkierrolla, joka oikenee seur hitaan askeleen aikana. Seur hitaan nainen astuu oik jalalla miehen eteen (H) ja astuu kaksi nopeaa vas ja oik jalalla (NN) lähes paikallaan.

Hidasta lavafoksia olen saanut Pirjon lisäksi harjoitella mm. Kati Koiviston (täällä), Kimmo Lasasen (täällä), Jyrki Keisalan (täällä) ja Sami ja Jutta Heleniuksen (täällä) opissa. Jokaiselta olen napannut hyviä vinkkejä omaan leppoisan ja liitelevään lavafoksiini ja lumoutunut tanssista kerta kerralta enemmän ja enemmän.

Maanantaina Pirjo opetti lavafoksiin sopivan kivan ja helpon otsokuvion. Perusaskeleen alkuosan (hidas askel vas jalalla vas sivulle ja kaksi nopeaa ohiaskelta menosuuntaan) lopussa mies pysäyttää naisen liikkeen toisen nopean askeleen puoliväliin, jolloin naisen jalat jäävät pistoasentoon siten, että oik jalka on edessä ja vas jalka takana ja vartalon paino askelten välissä. Tästä mies kääntää naisen oik jalan päällä kääntyvään pistoon (H),naisen vas jalka kiertää takaisin miehen eteen (H) ja kääntyminen saatetaan loppuun sillä, että nainen astuu oik jalalla miehen edessä oikealle (H). Samanaikaisesti myös mies astuu kolme hidasta askelta, joiden lopussa hänen painonsa jää vas jalan päälle. Kuvio lopetetaan siten, että kumpikin astuu kaksi hidasta askelta naisen vas sivulle.

Pirjo opetti myös kuvion, jossa nainen kiertää neljällä nopealla askeleella miehen tämän toiselle puolelle. Tämäkin alkaa perusaskeleen alkuosalla eli nainen astuu hitaan askeleen vas sivulle ja kaksi nopeaa ohiaskelta. Tämän jälkeen mies ohjaa naisen astumaan oik jalalla suoraan oik sivulle astumalla itse vas jalalla vas sivulleen (H). Sitten nainen astuu vas jalalla taakse (N) miehen astuessa oik jalallaan eteensä naisen oik sivulle. Sitten nainen lähtee kiertämään miestä astuen ensin oik jalalla oik sivulle jatkaen kolme nopeaa askelta vas, oik ja vas jaloilla (NNN). Samanaikaisesti mies kääntää paikallaan selkänsä menosuuntaan.

Ihana tanssi, josta myös treeneissä onnistuin parin viejän kanssa nauttimaan. Nyt vain Kissanaista ja Kuolleita lehtiä kuuntelemaan ja tanssimaan. Ja nauttimaan.

Tangoa toisin

Maanantaina Pirjo Kärnä opetti porukalle 6-askel-tangoa. Sitä voi tanssia tavalliseen tangomusiikkiin halutessaan koko kappaleen ajan, mutta mieluiten kuuden askelkuvion pätkiä ripotellaan perus-lavatangon askelien sekaan, jolloin kuusaskelikko rikkoo kivasti suomitangon ajoin puuduttavaa HHNN-rytmiä.

Peruslavatangosta poiketen kuusaskeltangossa mies aloittaa oikealla ja nainen vasemmalla jalalla. Pirjo opetti HNNHNN-askelluksen seuraavasti: Mies astuu oik jalalla eteen (H), vas jalka ohiaskeena eteen (N) ja vas jalka ohiaskeleena eteen (N). Tämän jälkeen mies astuu vas jalalla vas etuviistoon kääntyen samalla siten, että hänen oik kylki tulee lähes menosuuntaan (H), oik jalalla kylkiasennossa eteenpäin (N), vas jalka viereen (N) ja vartalonkääntö menosuuntaan, jotta mies pääsee aloittamaan alusta oik jalallaan eteenpäin (H). Ensimmäisen hitaan askeleen aikana käännytään voimakkaaseen vastakiertoon (vas kylki johtaa), mikä oikenee toisen hitaan askeleen aikana.

Tällä HNNHNN-askelluksella opeteltiin mm. avauksia ja pistoja. Edellinen postaukseni kuusaskeltangosta on myös Pirjon tunnilta marraskuulta 2017 (täällä).

Loppuilta treenattiin hidasta lavafoksia. Sitä tanssitaan samoilla HNNHNN-askelilla, mutta eri tempolla ja fiiliksellä jolloin tuntuma on kuin liikkuisi eri askelilla. Mutta siitä lisää toiste...

Rumbaruedaa

Lasasen Kimmon jatkorumbassa kerrattiin perusaskelta Kimmon ”askel, lantio” -hokeman tahtiin, kuten usein aikaisemminkin (täällä). Eli hitaassa sivuaskeleessa kylki ja askel lähtee liikkeeseen ennen lantiota.

Kimmo muistutti myös kauniisti liikkuvista käsistä. Sivulle astuttaessa samanpuoleinen käsivarsi venyy kyynervarren johtaessa askeleen suuntaan. Lopussa myös kyynäsvarsi ojennetaan siten, että kämmen on alaspäin. Vasta kun koko käsivarsi on ojennettu käsivarsi käännetään siten, että kämmen osoittaa ylöspäin.

Lopuksi tanssittiin yhteisessä piirissä, jossa Kimmon huudosta naiset tanssivat seuraavalle viejälle - ilman että musiikkia tai liikettä pysäytettiin. Alkuun kaikki toistivat kolmea samaa kuviota ja paria vaihdettiin kunkin kuvion lopussa. Jonkinlaista ”rumbaruedaa”. Ja kivaa oli :):)

Norsuilua

Pitkästä aikaa oma tanssini tuntui koko treeni-illan kömpelön norsun liikehdinnältä. Olin Vantaan Puistokulmassa Susa Matsonin keskiviikkotunneilla harjoittelemassa arkkutangon alkeita, joissa vielä viikko aikaisemmin olin nauttinut (täällä).

Niin se tanssitaito ja -nautinto vaihtelee - välillä luistaa ja välillä takkuaa rajusti. Helppo sanoa/kirjoittaa, mutta kun takkuaa, niin se harmittaa ja latistaa pirusti, kun tietää että yhtä hyvin voisi luistaa. Ja kun ei oikein ymmärrä, miksi ei luista. Toki vähän aavistaa - mieli ehkä maassa, takana huonosti nukuttu yö, omaa tasoonsa nähden liian vaativassa treenissä, päivässä ollut liikaa tylsiä tapahtumia ym ym

Tanssini tuntui lähinnä norsun tallustelulta. Tangon perusaskel sekä eteen- että taaksepäin tuntui kyllä sujuvan tasapainoisesti kun sitä treenattiin yksin. Mutta kun parin kanssa askelsin, tuntui etten saanut edes sitä sovitettua mukavasti viejän askellukseen. Outoa ja harmittavaa. Lisäksi tasapaino horjui ja keskivartalotuki lössähti vähän väliä. Toistuvasti karkasin viennistä kiiruhtamalla viejän edelle, käännyin väärään suuntaan, jäin viejän askeleen alle tai muuten vaan kompuroin - muun muassa. Kömpelöä, kömpelöä ja kömpelöä.

Pari Susan opettamaa uutta kuviota jäi kuitenkin mieleen, vaikka kroppa ei niitä täysin omaksunutkaan. Yksi kuvio, jota Susa kutsui (ehkä) ruotsalaiseksi käännökseksi: Nainen aloittaa astumalla oik jalalla oik sivulle ja vas jalka taakse ohiaskeleena, minkä jälkeen hän ojentaa oik jalan taakse valmistautuen astumaan sillä taakse, mutta pitää vielä painopisteensä tiukasti etummaisen vas jalan päällä. Tällöin mies kääntää naisen itsensä kautta, naisen vastapäivään ympäri siten että naisen kasvot tulevat menosuuntaan. Tällöin takana ollut oik jalka heilahtaa boleon vas tukijalan viereen, josta nainen jatkaa edelleen menosuuntaan astuen oik jalalla eteensä, vas jalka eteen ja oik yhteen.

Toinen minulle uusi kuvio oli ns. katkaistu otso, joka alkaa keinuaskeleella siten, että nainen astuu oik jalalla taakse (N), palaa vas tukijalan päälle (N) ja astuu oik jalalla lyhyen askeleen miestä kohti, hieman miehen oik sivulle (H). Nainen jatkaa ikäänkuin miestä kiertäen ja astuu vas jalalla miehen oik sivulle (N) vieden vas jalalle myös painopisteensä, mutta oik jalan päkiä ei irtoa maasta. Tässä kohtaa mies laittaa jalkateränsä hetkeksi naisen oik jalan sisäpuolelle, jolloin naisen liike pysähtyy ja nainen vetää vas jalan takaisin oik jalkansa viereen ristiaskeleeseen (N). Naisen rintakehä on koko ajan miestä kohti, ja miehen naista kohti.

Kivoja kuvioita, mutta norsuiksi ilta meni... Ehkä ensi keskiviikkona tango tuntuu paremmalta. Ehkä?

Lisää Susaa

Viime viikon keskiviikkona pääsin taas Malmin työväentalolle Susa Matsonin alkeisarkkuun. Sopivasti väkeä ja - kuten aiempinakin keskiviikkoina - lähes tasaparit.

Susan alkeisarkku eli argentiinalaisen tangon alkeistunnit alkoivat Malmilla jo viime vuonna (täällä). Susa etenee tositosi hitaasti. Se sopii tälle ryhmälle (minä mukaan lukien), sillä porukka on lavojen perustanssijoita jotka eivät ole paikalla säännöllisesti, vaan poissaoloja tulee osalle vähempi ja osalle enempi. Ja kun edetään hitaasti, niin hitaamminkin oppiva ja/tai usein poissaoleva pysyy opetuksen juonessa mukana. Eli Susa kertaa, kertaa ja kertaa. Ja jaksaa yllättävän innokkaasti opettaa meitä ”tahmatassuja”. Ihailtavaa ja kunnioitettavaa. Joku toinen ope ei tähän pystyisi. Osa opeista rakastaa vain nopeita oppijoita ja jo valmiiksi taitavia tanssijoita. Susalle Suuri Kiitos ja Pusu :):)

Joka treenin alkuun muistutetaan ja kerrataan joku pikkujuttu arkun perusaskeleesta - ja/tai tanssiasennosta. Tällä kertaa petrattiin taka-askelta kiertäen salia ilman paria peppu edellä. Susa muistutti, että taakse astuvan jalan ojennus lähtee kainaloista ja taka-askel vastaanotetaan tikkusuorille varpaille - mieluusti isovarpaan puolelle, ei päkiöille. Eli taka-askeleelle rullataan varpaiden kärjen kautta. Ylävartalo vastakierrossa ja astuvan jalan puoleinen lantio kiertyy taakse eli askeleen suuntaan.

Sisäreidet tiukasti yhdessä, peppu tiukkana ja selkä suorassa. Tissit eteen- ja ylöspäin - ylväänä, vaan ei ylpeänä. Käsivarret kapealla.

Opeteltiin mm. takaotsoa, joka aloitettiin 3-askeleen (täällä) jälkeen. Eli naisen astuttua oik jalalla taakse, vas jalalla vas sivulle ja koottuaan jalat (3-step) mies kääntää naista myötäpäivään, jolloin naisen asento on seuraava: Ylävartalo on edelleen miestä kohti, mutta lantio ja jalat ovat kääntyneet voimakkaaseen myötäkiertoon siten, että lantio on lähes suorassa kulmassa miestä kohden. Tässä asennossa nainen astuu oik jalallaan takaotson, kääntyy uudelleen oik jalan päällä ja tekee uuden takaotson vastakkaiseen suuntaan miehen edessä. Koko ajan naisen molempien ylävartalot ovat tiukasti toisiaan kohden.

Taas oli kivaa ja leppoisaa! Ja tänään treeni jatkuu...

Omaa fuusiotangoa

Tangoni on huomattavasti edistynyt parin viime vuoden aikana. Se on aiempaa rennompaa, musikaalisempaa, nautittavampaa. Pystyn suhteellisen luontevasti seuraamaan sekä luovempaa että kuviouskollista viejää. Ja nauttimaan :):)

Kirjaan muistiin kolme erilaista, helppoa kuviota, joita parin viime kuukauden aikana olen oppinut ns. fuusiontangon tunneilla:

Tampereen Nääs-leiriltä omaksuin otson, jonka nainen tekee arkkutangon perusaskeleen (5-askeleen) loppuun tehtävän ristiaskeleen jälkeen. Ristiaskeleessa naisen vartalon paino on lukon etummaiseksi jäävän vas jalan päällä ja painoton oik jalka on (varpailla) vas jalan takana ristissä. Tästä asennosta mies kääntää naista vastapäivään, jolloin oik jalka ”vapautuu lukosta” ja pystyy astumaan miehen editse tämän oik puolelle, jossa nainen kääntyy oik jalansa päkiöillä ja vas jalka kääntyy otsoon.

Takaotso jäi parhaiten mieleen Joonas Kainulaisen treeneistä Käpylästä. Joonas neuvoi aloittamaan takaotson avauksesta, josta molemmat astuvat ulkojaloillaan (naisen oik jalka) ristiin taaksepäin siten, että ko jalat asettuvat lähelle toisiaan. Tästä mies ohjaa naisen takaotsoon kääntäen naista myötäpäivään, jolloin nainen käämtyy oik jalkansa päkiän päällä ja vas jalka kiertää takakautta takaotsoon.

Kimmo Lasasen tangotunnilta Espoosta muistan kuvion, jossa nainen parilla eteenpäin astumallaan askeleella ikäänkuin kiertää miestä. Kuvio lähtee suomitangon ohiaskeleesta, jossa nainen astuu oik jalalla taakse (H), vas jalalla taakse (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta ensin oik ja sitten vas jalalla (NN). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla suoraan oik sivulle, vas jalalla eteensä miestä kiertäen ja oik jalalla nainen kääntyy takaisin ympäri kääntyneen miehen eteen ja lopuksi vas jalka vedetään viereen.

Kun näitä yhdistää rytmirikkoiseen perustangoon ollaan jo pitkällä fuusiossa. Ja kun vielä otsojen rytmejä sopivasti vaihtelee tehden niitä väliin nopeasti ja väliin yltiöhitaasti. Se on Nauttimista.

”Alkuperäinen” fuusiotango

Viimeisenä Tampereen Nääs-lavatanssitapahtumassa oli fuusiotangoa - opettajina kaksi taitavaa tanssiparia Sannu ja Masa Heikkilä ja Mari ja Jarno Kivenranta. Pääosin opettajista äänessä olivat naiset eli Sannu ja Mari, kun miehet eli Masa ja Jarno hääräsivät sitäkin ahkerammin tanssijoiden keskuudessa korjaten asentoja ja opastaen kuvioihin.

Sannu kertoi, että fuusiotangon juuret ovat kuopiolaisten tanssikonkarien Juhani ja Maija Kuosmasen olohuoneessa. Viitisen vuotta sitten pariskunta alkoi haaveilla suomitangon päivittämistä ja paremmin myös uuteen tangomusiikkiin sopivaksi. He kaipasivat tangoa, jota vielä perussuomitangoa paremmin voi tanssia ”musiikki edellä”. He kokeilivat - suomitangoa tanssiessaan - sopivissa musiikin kohdissa tanssia ennakkoluulottomasti helppoja kuvioita joko argentiinalaisesta eli arkkutangosta, Tahvanaisen Juhanin vanhasta tangosta tai Kuosmasten hyvin tuntemasta kilpatangosta. Näin he tulivat kehittäneeksi yhdistelmätangon, jonka he alkoivat nimittää fuusiotangoksi.

Tampereella Heikkilän ja Kivenrannan pariskuntien opettamaan fuusiotangoon sekoitettiin lähinnä suomitangon, arkkutangon ja vanhantangon perusaskeleita. Tosin arkku- ja vanhantangon perusaskelta pitää hieman muuttaa, jotta askeleen aloittava jalka sopii paremmin suomitangon askeleiden sekaan. Ja kaikkien kolmen tangon perusaskeleen aloittavaksi jalaksi saadaan miehellä vas ja naisella oik jalka. Alkuun opettajat neuvoivat meitä askeltamaan vuorotellen kunkin kolmen tangon perusaskelta tutulla HHNN-rytmillä.

Suomitangossahan nainen aloittaa oikealla ja astuu oik jalalla taakse (H), vas jalalla taakse (H), oik jalka taakse hieman oikealle (N) ja vas jalka yhteen (N). Fuusiotangon arkkutango-osion nainen aloittaa astumalla oik jalalla oik sivulle (H), vas jalka taakse (H), oik jalka taakse (N) ja vas jalka oik jalan eteen ristiin (N) - ns. ristiaskel. Vartalon paino jää edessä olevalle vas jalalle ja takana ristissä oleva oik jalka on painoton.

Vanhan tangon perusaskel sopeutetaan fuusiotangoon siten, että nainen aloittaa astumalla oik jalalla taakse (H) ja vas jalka vas sivulle (H), minkä jälkeen hän jatkaa oik jalka taakse ohiaskeleena (N) ja vas jalka taakse ohiaskeleena (N).

Halutessaan fuusiotangoon saa lisää rytmiä, tyyliä ja tunnetta lisäämällä siihen taukoja. Kun kuhunkin suomi-, arkku- ja vanhatangon perusaskeleeseen (kuusi iskua) lisätään kahden iskun eli yhden hitaan askeleen mittainen tauko, niin kukin askelrimpsu saadaan sopivasti kahdeksan iskun eli musiikin yhden fraasin mittaiseksi.

Suomitangoon kahden iskun eli yhden hitaan askeleen pituinen tauko sopii askelrimpsun loppuun eli HHNN(tauko). Arkkutangossa ko. tauon voi pitää ensimmäisen hitaan - H(tauko)HNN - ja vanhassa tangossa toisen hitaan askeleen jälkeen - HH(tauko)NN.

Tangon suhteen olen kaikkiruokainen - minulle käy tango sekä fuusiolla että ilman.

Kahden kannan kautta

Nääs-leirin sunnuntai alkoi Sannun ja Matin sekä Matleena Haapalaisen rumbabolerolla. Ja upeasti alkoikin - ja haastavasti. Sannun johdolla treenattiin toista tuntia pelkkää rumban perusaskelta. Koskaan en ole saanut näin perusteellista - ja silti ymmärrettävää - rumban askelopetusta. Lyhyesti sanottuna - erinomaista.

Sannu tähdensi, että rumban yks, kaks, kol, nel -perusaskel pitää koko ajan astua siten, että ykkös- ja kakkostahdin välissä molemmat jalkapohjat ovat hetken yhtä aikaa kokonaan maassa. Sannun sanoin ”rumban askel kulkee kahden kannan kautta”.

Lavatanssijalle tämä helpottuu, kun laskee ”yks ja kaks ja kol ja nel”. Askeleen alussa paino on oik jalalla. Oik lonkan kiertyessä oikealle vas kylki lähtee venymään vasemmalle (yy..). Samalla vas jalka siirretään nilkka suorassa - varpaat lattiaa kohti - vasemmalle (...ks), sitten vas jalan jalkapohja painetaan maahan oik jalan jalkapohjan pysyessä edelleen maassa ja paino siirtyy jalkojen keskelle (ja), oik jalkapohja työnnetään/rullataan oik päkiällä irti maasta kantapää edellä siten, että varpaat jäävät kiinni lattiaan (kaks) ja vartalon paino siirtyy vas jalan päälle ja vas lantio kiertyy vasemmalle (ja). Vasta kolmostahdin alussa oik jalkaterä vedetään ja kierretään uuden eli vas tukijalan kautta taka-askeleeseen (kol), painon siirto (ja) ja astutaan takaisin edessä olevan vas jalan päälle (nel).

Tätä treenattiin ”sata tuntia”. Eikä se sittenkään osunut aina kohdalleen, vaan herkästi tapahtui niin että askel ei suostunut laahaamaan/hidastumaan riittävästi kakkosen ja kolmosen välissä tai oik jalan jalkapohja irtosi liian nopeasti maasta.

Rumbassa suorat jalat tarkoittavat piikkisuoria, jopa yliojennettuja polvia. Vartalon paino viedään taka(kolmos)askeleelle, mutta kun astutaan etu(kolmos)askeleelle paino jätetään jalkojen väliin. Tällöin kumpikin tanssija pystyy antamaan sopivan vetovasteen taka-askeleelle astuvalle parilleen.

Tosi hyvää rumbaboleron askeleen perustekniikkaa. Yksin tätä varten kannatti tulla Tampereelle :):)

Nääs-valssia

Lauantai-iltapäivänä Tampereen Nääs-leirillä (täällä) harjoiteltiin hidasta valssi Sannu ja Matti Heikkilän ja Jarno Kivenvuoren opissa. Kuten aamupäivän Hitaista, niin valssitreeneistäkin puuttui vaihtoviejiä - paria vaihtavia viejiä oli vain kourallinen. Onneksi sekä Matti että Jarno ryhtyivät toimiin ja tanssittivat vapaita leidejä useammankin perusviejän edestä.

Lounaspöydässä kuulin, että Tampereen seudulla on tapana, että vakiparit tanssivat myös treeneissä vain keskenään paria vaihtamatta. Näin tekivät lähes 2/3 osaa kurssilaisista kaikilla neljällä jatko-tason kurssilla, joihin osallistuin Nääs-tanssitapahtumassa. Pääsääntönä tuntui olevan se, että paria vaihtavat vain ”alkeisjatko-tason” viejät. Pääkaupunkiseudun tanssikouluissa kannustetaan kaikkia pareja yhteisharjoituksissa osallistumaan parinvaihtoon ja vain poikkeustapauksissa tanssimaan koko treenirupeaman oman kumppaninsa kanssa.

Iltapäivän alkuun treenattiin hitaanvalssin neliötä yksinään - hartaasti ja pitkään. Minulla oli tällä kertaa tanssiaskeleen kanssa paljon tasapaino-ongelmia. Millään en tahtonut pysyä horjumatta. Harmitti, kun näytti että lähes kaikille muille valssin nousut ja laskut olivat vakaata peruskauraa.

Pikkuhiljaa hidas valssini lähti jotenkin liikenteeseen, mutta tanssinautinto jäi 2,5 treenitunnin aikana saavuttamatta. Yleensä pääsen hitaan valssin imuun nopeasti, ja pystyn nauttimaan siitä myös harjoituksissa. Mutta näin tällä kertaa...

Hitaat on hitaita

Olin viikonlopun Tampereella toista kertaa järjestetyllä (perinteisellä) Nääs-tanssileirillä, joka järjestettiin tamperelaisen tanssiseura Hurmion saleilla Tesomassa. Opettajina olivat Sannu ja Matti Heikkilä, Mari ja Jarno Kivenvuori sekä Matleena Haapalainen ja Samuli Kalliala. Heistä vain Sannu ja Matti olivat minulle ennestään tuttuja.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksi 2,5 tunnin jaksoa opetusta - tasoina alkeisjatko ja jatko. Osallistuin neljään jatkotason treeniin: lauantaina hitaat ja hidas valssi sekä sunnuntaina rumbabolero ja fuusiotango. Kussakin treenisalissa oli yhtä aikaa kolme opettajaa, joista yhdellä oli vetovastuu, mutta kaksi muuta osallistuivat koko ajan aktiivisesti opettamiseen mm. lisäkommemteillaan ja vi-se-vinkeillään sekä antaen spontaanisti tai pyydettäessä myös henkilökohtaisia neuvoja tanssijoille ja tarvittaessa toimien ekstraviejinä.

Ensimmäisenä aamupäivänä osallistuin Marin, Jarnon ja Sannun vetämään Hitaat-treeniin. Lähes puolet 2,5 tuntia kestäneestä treenistä treenattiin tekniikkaa ilman paria eli hiottiin hidasta askelta ja treenattiin tasapainoa. Ehkä yksintreenausta oli niin paljon siitäkin syystä, että salissa oli yllättävän vähän paria vaihtavia viejiä verrattuna vaihtoseuraajiin.

Viejävajeesta huolimatta Hitaat-osiossa oppi paljon. Treenin päävastuussa oleva ope Mari Kivenvuori muistutti useaan otteeseen, että Hitaat ovat hitaita. Rauhallista, sitkeää ja luovaa tanssia, joka vaatii hyvää tasapainoa ja vartalon kannatusta ja johon koko vartalo osallistuu. Ja jonka elinehto on selkeä vienti ja keskittynyt seuraaminen.

Askel alkaa koukistamalla (ennen liikkeelle lähtöä) tukijalan polvea syvään ja rauhallisesti. Samalla ylävartalo ja lantio alkavat kiertyä voimakkaasti (vastakiertoon), jolloin astuvan jalan puoleinen lantio ja suoliluun harja kiertyvät taaksepäin. Jos pitää kämmeniään nivuksilla, kierto tulee tuntua kämmenissä. Samalla astuva (ylävartalon kiertoa vastakkainen) jalka ojentuu eteenpäin. Seuraavaksi ojennetun jalan jalkapohja astuu kantapään kautta maahan sille kohdalle jolle se ojennettuna yltää. Askelta ei tarvitse venyttää yhtään pidemmälle - toisin kuin tangossa usein tehdään. Lopuksi vartalon paino siirretään uuden tukijalan päälle ja vartalonkierto rentoutetaan.

Sannun mukaan Hitaissa vartalon paino on päkiöillä, mutta kumpikin tanssijoista seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä nojaa yhtään pariin. Kaikki opettajat korostivat sitä, että Hitaissa ei tarvitse olla koko ajan vartalokontaktissa, vaan etäisyyttä pariin vaihdellaan fiiliksen, liikkeen ja musiikin mukaan. Välimatkaa säätelee pääosin viejä.

Lopuksi opetettiin ihana, Hitaisiin sopiva ”lempeä” otso. Siinä viejä siirtää seuraajan määrätietoisesti astumaan yhdessä viejän oikealle: viejä astuu oik jalalla suoraan oik sivulleen ja seuraaja vas jalallaan vas sivulleen. Viejä ohjaa seuraajan astumaan pidemmän sivuaskeleen kuin viejä itse astu, jolloin seuraaja asemoituu hieman viejän oik puolelle. Askeleen aikana viejä höllää otettaan siten, että parin välille tulee tilaa. Tämän jälkeen nainen astuu oik jalallaan miehen oik puolelle (lähelle miehen oik reittä) ja kääntyy miehen vieressä rauhalliseen ja ”lempeään” otsoon ja palaa vas jalalla takaisin miehen eteen. Otson aikana mies astuu vas jalalla taakse ristiin omalle oikealleen. Otsoa tehdessään nainen voi hyvin irroittaa vas kätensä ja koristella sillä tanssiaan.

Herkullinen Hitaat-treeni, josta sain paljon käyttökelpoisia apukeinoja omaan tanssiini. Paljon teknisiä pikkuvinkkejä.