Tangoni on huomattavasti edistynyt parin viime vuoden aikana. Se on aiempaa rennompaa, musikaalisempaa, nautittavampaa. Pystyn suhteellisen luontevasti seuraamaan sekä luovempaa että kuviouskollista viejää. Ja nauttimaan :):)
Kirjaan muistiin kolme erilaista, helppoa kuviota, joita parin viime kuukauden aikana olen oppinut ns. fuusiontangon tunneilla:
Tampereen Nääs-leiriltä omaksuin otson, jonka nainen tekee arkkutangon perusaskeleen (5-askeleen) loppuun tehtävän ristiaskeleen jälkeen. Ristiaskeleessa naisen vartalon paino on lukon etummaiseksi jäävän vas jalan päällä ja painoton oik jalka on (varpailla) vas jalan takana ristissä. Tästä asennosta mies kääntää naista vastapäivään, jolloin oik jalka ”vapautuu lukosta” ja pystyy astumaan miehen editse tämän oik puolelle, jossa nainen kääntyy oik jalansa päkiöillä ja vas jalka kääntyy otsoon.
Takaotso jäi parhaiten mieleen Joonas Kainulaisen treeneistä Käpylästä. Joonas neuvoi aloittamaan takaotson avauksesta, josta molemmat astuvat ulkojaloillaan (naisen oik jalka) ristiin taaksepäin siten, että ko jalat asettuvat lähelle toisiaan. Tästä mies ohjaa naisen takaotsoon kääntäen naista myötäpäivään, jolloin nainen käämtyy oik jalkansa päkiän päällä ja vas jalka kiertää takakautta takaotsoon.
Kimmo Lasasen tangotunnilta Espoosta muistan kuvion, jossa nainen parilla eteenpäin astumallaan askeleella ikäänkuin kiertää miestä. Kuvio lähtee suomitangon ohiaskeleesta, jossa nainen astuu oik jalalla taakse (H), vas jalalla taakse (H) ja kaksi nopeaa ohiaskelta ensin oik ja sitten vas jalalla (NN). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla suoraan oik sivulle, vas jalalla eteensä miestä kiertäen ja oik jalalla nainen kääntyy takaisin ympäri kääntyneen miehen eteen ja lopuksi vas jalka vedetään viereen.
Kun näitä yhdistää rytmirikkoiseen perustangoon ollaan jo pitkällä fuusiossa. Ja kun vielä otsojen rytmejä sopivasti vaihtelee tehden niitä väliin nopeasti ja väliin yltiöhitaasti. Se on Nauttimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti