Tangolle tauon jälkeen

Lauantaina olin toista kertaa tanssitreeneissä sitten kesäkuun. Kolmen kuukauden tauko pitkittyneen lonkkakivun takia (täällä). Nyt paremman puolella - kiitos kannustavan fyssarin ja sopivan, mutta riittävän kevyen päivittäisen lihastreenin. Eka lyhyt treenikerta oli runsas viikko sitten Törmäsen tangossa Käpylässä (täällä). 

Lauantaina olin tutun parin kanssa Merjan ja Karin eli Filpusten jo perinteeksi muodostuneissa lauantaitreeneissä Helsingin Käpylässä. Kerran kuussa toteutetut treenit koostuvat kolmesta 90 minuutin setistä, joista minä osallistuin vain viimeiseen. Terve ja tanssi-intoinen tanssiparini sen sijaan nautti opetuksesta koko rahan edestä ja treenasi kaksi ekaa osiota eli kolme tuntia toisen parin kanssa. Filpuksen treeneissähän ei vielä koronan takia ole palattu tavanomaiseen parinvaihtoon. 

Viimeinen puolitoista tuntia harjoiteltiin pääosin linjoja ja taivutuksia. Lyhyesti ja yksinkertaistettuna ne eroavat toisistaan siinä, että linjat ovat maltillisempia, usein nopeampia eikä niissä tehdä näyttäviä taivutuksia. 

Tärkeää on, että niin linjoissa kuin taivutuksissa kumpikin tanssija pysyy omassa tanssitilassaan ja seisoo vankasti omilla jaloillaan. Etenkin seuraajan on ymmärrettävä, että hän ei liikaa nojaa viejään, vaan pysyy pystyssä, vaikka viejä karkaisi omille asioilleen :) 

Toinen tärkeä asia on, että viejä lähtee sekä linjaan että taivutukseen selvästi selkä edellä ja seuraaja seuraa pienellä viiveellä viejän vartalon liikettä. Selkä edellä molempiin suuntiin - ensin selkä edellä linjaan ja sitten selkä edellä takaisin. Viejä alkaa kiertää ylävartaloaan, kun hänen painonsa on vielä tukijalan päällä. Ja vartalonkierrolla tarkoitetaan sekä ylävartalon että lantion kiertämistä. Osaava viejä muistaa yleensä kiertää ylävartalonsa (eli ei tee aloittelijan virhettä ja yritä kiertää seuraajaa vain käsivarsillaan), mutta usein hän unohtaa että myös lantio kiertyy. Eli ”koko paketin” pitää kiertyä. Ja samoin tietenkin myös seuraajalla.

Jos viejä kiertää vain ylävartalon ja jättää lantion paikoilleen ja seuraaja yrittää kiertää sekä ylävartalon että lantion, tanssiasennosta tulee ahdas kun naisen kiertyvä lantio törmää miehen paikalleen jääneeseen lantion. Näin meille kävi jonkun kerran, ennen kuin Merjan avustuksella äkkäsimme mistä kenkä puristi.

Linjoissa ja taivutuksissa nainen voi valita, mihin suuntaa hän kulloinkin haluaa kääntää päätään. Niska jatkaa selän linjaa mahdollisimman pitkänä ja uljaana. Viejä tukee seuraaja tämän selästä ja antaa tarvittaessa seuraajalle tilaa tehdä haluamansa syvyinen taivutuksen. Eli seuraaja päättää. 

Onneksi saimme myös jonkun verran tanssia perustangoa, sillä kun toistaa linjoja ja taivutuksia toisensa perään, alkaa sekä keskittymiskyky että tasapaino pettää. Varsinkin kun suurin osa tanssijoista oli harjoitellut jo yli kolme tuntia. Paitsi minä, joka säästelen lonkkani. Ja lonkka kesti ja ennemmin tykkäsi kuin otti itseensä :):) 

Stoppari Littoisissa

Turkulainen tanssiseura Sekahaku järjestää tanssikursseja Turun seudulla ja kesäisin mm. Littoisten lavalla Kaarinassa. Onneksi korona on viimein (väliin) rauhoittunut sen verran, että voidaan taas tanssia ja treenata. Sekahaun kursseilla tanssitaan kesäkuun loppuun asti vielä etukäteen sovitun parin kanssa ilman parinvaihtoa, mutta heinäkuun alusta pystytään palaamaan tuttuun ja toivottuun kiertävään parinvaihtoon :) :)

Sunnuntaina pääsin tutun tanssiparin kanssa Sekahaun kursseille Littoisiin - tunnin ajomatka päässä mökiltä. Ensin 1,5 tuntia 60+ -ryhmässä perusteet/keskitason rumbaa ja tämän jälkeen toiset 1,5 tuntia perusryhmän kanssa keski/jatkotason hidasta valssia. Opettajana tuttu ja käytännönläheinen Antti-Ville Heikkilä.

Kummassakin ryhmässä oli runsaat kymmenen paria. Ulkolavalla oli kivasti tilaa, mutta juhannuksen helle koetteli. Onneksi varjossa oli ”vain” 23-24 astetta, mutta lähes tuuleton sää ja reipas liikunta lisäsivät kuumuuden tunnetta. Runsailla tauoilla ja nesteytyksellä selvisin ihmeen hyvin, vaikka korona oli aiheuttanut pitkän tauon aiemmin ahkeraan liikuntaani.

Sekahaussa on vuosia ollut oma treeniryhmä yli 60-vuotiaille tanssijoille - ryhmä, josta olen postannut jo vuonna 2017 (täällä). Edelleen ryhmässä riittää innokkaita treenaajia - useimmat, kuten minäkin, vuosia tanssia harrastaneita, mutta uudet aloittelijat mahtuvat myös mukaan porukkaan. Minäkin vierailen ryhmässä vain jonkun kerran kesässä, ja aina on tervetullut olo. 

Kuuskymppisten rumbassa pääosin nautin tanssista. Tahti oli mukavan rauhallinen ja uutta tuli (odotetusti) vähän. Keski/jatkotason hitaassa valssissa palautettiin mieleen pari käyttökelpoista kuviokiemuraa. Kuten kivalta tuntuva stoppari. Alkuun tehdään vas käännöksen alku, jossa nainen astuu oik jalalla taakse kääntyen oikealle (yks), vas jalka sivulle (kaks) ja oik jalka viereen (kol). Lopussa naisen katse on menosuuntaan. Sitten vas jalka eteen miestä kohti (yks), oik jalka oik sivulle (kaks) ja vas jalka oik jalan taakse ristiin takaviistoon oikealle (kol). Viejä pysäyttää liikkeen tälle ristiaskeleelle ja nainen palaa miehen eteen niin, että seuraavaksi nainen astuu oik jalalla takaisin kääntyen (yks) ja lopuksi vas ja oik jalan askeleet astutaan miehen ohjauksessa (kaks, kol). 

Littoisilla oli kivaa, mutta hikistä. Suunnitelmissani on palata Littoisten lavalle viimeistään heinäkuun puolivälissä, jolloin kahtena peräkkäisenä sunnuntaina treenataan taas rumbaboleroa ja hidasta valssia…

Läsnä itselle ja parille

Paritanssi on tanssia parhaimmillaan, kun molemmat tanssijat - viejä ja seuraaja - haluavat ja osaavat - ja myös uskaltavat - nauttia yhdessä liikkumisesta ja yhteisestä tanssista. Tuntevat he toisensa tai eivät…

Nautittavassa paritanssissa ei ole kyse niinkään tanssitaidosta eikä kiemuraisten kuvioiden hallitsemisesta. Nämä taidot toki yleensä edesauttavat yhteisestä tanssihetkestä nauttimista. Taitoa ja kuvioita enemmän on kyse rohkeudesta ja uskalluksesta heittäytyä - antautua - musiikin, tanssin ja parin vietäväksi. Viejän vietäväksi - tietty - mutta myös viejän pitää tavallaan osata asettua seuraajan ”vietäväksi” eli tunnistaa, miten seuraaja liikkuu, tanssii, kuulee musiikin.

Kummankin tanssinautinto paranee, jos molemmat pystyvät tuntemaan, että myös toinen nauttii yhteisestä tanssista. Miten tämä välitetään tai välittyy toiselle? Jotenkin sen vain aistii tanssiparin viennistä ja seuraamisesta, olemuksesta, otteesta, liikkumisesta ja jostain mystisestä yhteydestä - fyysisestä ja henkisestä läsnäolosta yhteisessä hetkessä.

Läsnäolo tanssissa ei tarkoita lähentelyä tai lääppimistä, vaan on hetkeen rauhoittumista ja hengittämistä yhdessä. Ja toisen hyväksymistä. Läsnäolo tuntuu sekä mielessä että kropassa. Ja sen aistii ja tuntee usein myös lähellä oleva (tanssiva) toinen samalla tavoin läsnäoleva ihminen. 

Olennaista on, että kumpikin rauhoittuu tanssimaan juuri tämän ihmisen kanssa. Ei keskity miettimään, kenen kanssa Reiska tanssii, minkä kuviokiemuran keksin seuraavaksi tai onko huulipunaa sopivasti. Ja että molemmat malttavat kuunnella myös musiikkia sekä tunnustella tanssikaverin liikkumista ja valmiutta yhteiseen tanssiin.

Paritanssi syttyy ja elää musiikista ja läsnäolosta - sekä palautteesta, jonka kumpikin aistii toisen vartalosta ja liikkeestä. Kun nämä kolme asiaa osuvat nappiin, musiikki ikäänkuin kuullaan samoilla korvilla ja tanssitaan samoilla jaloilla ja yhteisen keskipisteen ympärillä. Ja hengitetään yhdessä. Rauhassa. 

Ollaan läsnä itselle ja toiselle lyhyen, maagisen tanssihetken ajan. Ja vain nautitaan.

Rumban askel ja ohituskäännös

Viime viikolla olin Saara Tuikkalan rumbatunnilla Taitokolmion treeneissä Männistön lavalla (täällä). Saatiin tanssia paljon perusrumbaa - kivaa. Tanssimisen välissä Saara kertasi rumban askeltekniikkaa ja palautti mieleen muutaman mukavan kieputuskuvion.

Rumban askelta Saara lähestyi minulle uudesta näkökulmasta. Tai muistaakseni Lasasen Kimmo TanssiGurusta on opettanut samalla tavalla, mutta silloin hänen selityksiään vartalon isoloiduista kierroista en vielä pystynyt vastaanottamaan. Tällä kertaan olin valmiimpi omaksumaan ainakin osan Saaran opettamasta tekniikasta. Tuntui, että sain omaan rumbaani lisää selkeyttä, mutta myös lisää haastetta - vartalon kiertoja joka suuntaan :)

Naisen eka sivuaskel vasemmalle lähtee naisen oik tukijalalta siten, että ensin nainen alkaa venyttää vas kylkeään voimakkaasti ylöspäin, mikä ”johtaa” siihen että hän astuu vas jalalla vasemmalle (1, kun laskee rumbaa 1,2,3,4). Tämän jälkeen nainen antaa venytetyn vas kyljen, vas jalan/jalkapohjan ja vas lonkan laskeutua maata kohti (2), jolloin vas lonka kääntyy samalla ulospäin vasemmalle - rintakehän pysyessä suoraan paria kohti (edelleen 2). Vasta tämän seurauksena oik (ex-tuki)jalka ikäänkuin automaattisesti liikkuu uuden, vas tukijalan viereen (edelleen 2). Seuraavaksi oik jalka (ja lonkka) astuu taaksepäin (3) ja lopuksi paino palaa takaisin (uudelle) vas tukijalalle (4). Ja alusta toiseen suuntaan, jolloin rytmin kakkosella (2) oik jalan/jalkapohjan ja oik lonkan laskeutuessa maata kohti oik lonkka kääntyy auki ulospäin oikealle.

Ekaa kertaa taisin edes jotenkin tajuta, miten lonkkia käännetään auki ulospäin. Kumpikin ikäänkuin kääntää lonkkaansa parista poispäin - toisin kuin vakiotansseissa, joissa vartalon kierrot ”seuraavat” tanssiparin kiertoja.

Lopuksi Saara opetti vielä mm. kivan ja omaan tanssiini sopivan ohituskuvion. Perusaskeleen puolikkaan jälkeen nainen ohittaa miehen tämän oikealta - hidastaen ja pidätellen ennen (nopeita) 3,4-askelia. Seuraava 1,2 (hii-das) -askeleen nainen astuu vas taakseen ja 3,4 (nopeat) paikallaan taakse astuneen vas jalan vieressä - ensin oik ja sitten vas. Seuraavan 1,2-askeleen nainen astuu oik jalka eteen ja lopuksi vas ja oik jalalla kääntyen miehen edessä käden ali myötäpäivään. Ja lopuksi nainen astuu miehen edessä ollen tätä kohti 1,2 (hii-das) vas jalalla vasemmalle eli aloittaa normaalin perusaskeleen.

Upea lämmin kesäkuun ilta ja ilmava ulkolava joen rannalla. Kiva, oman tasoinen treeni. Ja tanssina ihana rumba - yksi lempparini.

Takaisin tanssiin - armollisesti

Viimein, vajaa kaksi viikkoa sitten toukokuun viimeisenä päivänä olin ensi kertaa tanssitreeneissä sitten viime vuoden syyskuun. Koronan takia, tietty. 

Sähköpostiin tuli viesti, että toukokuun lopussa Keravan Tanssinharrastajat Taitokolmio järjestää ensimmäiset, koronan jälkeiset harjoitukset Tervakosken Männistön ulkolavalla, joten eikun ilmoittautumaan mukaan :) Korona-aika huomioidaan treeneissä siten, että ainakin vielä kesäkuussa ennakkoilmoittautuminen on pakollista, osallistujamäärä on rajattu ja koko ilta tanssitaan saman parin kanssa.

Ensimmäisenä treenipäivänä lajina oli kevyt foksi mukavan Kirsi Tarvaisen johdolla. Seuraavat treenit olivat heti seuraavalla viikolla samassa paikassa: Maanantaina tangoa ja hitaita Jyrki Keisalan opetuksessa ja torstaina rumbaa ja hidasta valssia Saara Tuikkalan komennossa. 

Foksi oli kivaa, mutta ei tuntunut vielä yhtään luontevalta. Seuraavan maanantain tango ja hitaat menivät osaltani ihan penkin alle huolimatta viejän kärsivällisyydestä ja Jyrkin selkeästä ohjauksesta. Tangoni tuntui jäykältä ja epärytmiseltä - suoraan sanoen kauhealta. Tanssin täytyi olla kidutusta myös parilleni, vaikka hän ei sitä kohteliaana viejänä suoraan sanonutkaan. 

Kahden ensimmäisen koronan jälkeisen tanssitreenin jälkeen aloin jo ajatella, että tanssit saattavat kohdaltani olla jo ohi. Korona on pakottanut mummin liian pitkään taukoon. Vanha kroppa ei enää sopeudu pitkän tauon jälkeiseen uuteen alkuun. Kroppa on jäykistynyt ja tasapaino heikentynyt ja keskittymiskyky kadonnut…

Kolmannella treenikerralla - saman tanssiparin kanssa - tanssi alkoi yllättäen tuntua (lähes) yhtä kivalta kuin ennen koronaa. Monet rumban ja hitaan valssin kiemurat sujuivat ilman kummempaa miettimistä - tulivat kuin selkärangasta viennin ohjaamina. Pystyin seuraamaan osaavaa viejää helposti, väliin jopa itseni kevyeksi tuntien. Tanssiminen alkoi tuntua jo ihka oikealta paritanssilta eli (lähes) taivaalliselta. Ilokseni luottamus omaan osaamiseeni alkoi hiljakseen palautua. Jee :)

Ehkä sittenkin pystyn vielä lähes 70-vuotiaana uuteen alkuun. Nauttimaan ja oppimaan. Ja kokemaan taas tanssin iloa. Kunhan maltan. Ja kunhan ymmärrän ja osaan olla armollinen itselleni ja myös samanikäiselle parilleni :)

Taas tanssitaan :)

HS 12.6.2021