Viimein, vajaa kaksi viikkoa sitten toukokuun viimeisenä päivänä olin ensi kertaa tanssitreeneissä sitten viime vuoden syyskuun. Koronan takia, tietty.
Sähköpostiin tuli viesti, että toukokuun lopussa Keravan Tanssinharrastajat Taitokolmio järjestää ensimmäiset, koronan jälkeiset harjoitukset Tervakosken Männistön ulkolavalla, joten eikun ilmoittautumaan mukaan :) Korona-aika huomioidaan treeneissä siten, että ainakin vielä kesäkuussa ennakkoilmoittautuminen on pakollista, osallistujamäärä on rajattu ja koko ilta tanssitaan saman parin kanssa.
Ensimmäisenä treenipäivänä lajina oli kevyt foksi mukavan Kirsi Tarvaisen johdolla. Seuraavat treenit olivat heti seuraavalla viikolla samassa paikassa: Maanantaina tangoa ja hitaita Jyrki Keisalan opetuksessa ja torstaina rumbaa ja hidasta valssia Saara Tuikkalan komennossa.
Foksi oli kivaa, mutta ei tuntunut vielä yhtään luontevalta. Seuraavan maanantain tango ja hitaat menivät osaltani ihan penkin alle huolimatta viejän kärsivällisyydestä ja Jyrkin selkeästä ohjauksesta. Tangoni tuntui jäykältä ja epärytmiseltä - suoraan sanoen kauhealta. Tanssin täytyi olla kidutusta myös parilleni, vaikka hän ei sitä kohteliaana viejänä suoraan sanonutkaan.
Kahden ensimmäisen koronan jälkeisen tanssitreenin jälkeen aloin jo ajatella, että tanssit saattavat kohdaltani olla jo ohi. Korona on pakottanut mummin liian pitkään taukoon. Vanha kroppa ei enää sopeudu pitkän tauon jälkeiseen uuteen alkuun. Kroppa on jäykistynyt ja tasapaino heikentynyt ja keskittymiskyky kadonnut…
Kolmannella treenikerralla - saman tanssiparin kanssa - tanssi alkoi yllättäen tuntua (lähes) yhtä kivalta kuin ennen koronaa. Monet rumban ja hitaan valssin kiemurat sujuivat ilman kummempaa miettimistä - tulivat kuin selkärangasta viennin ohjaamina. Pystyin seuraamaan osaavaa viejää helposti, väliin jopa itseni kevyeksi tuntien. Tanssiminen alkoi tuntua jo ihka oikealta paritanssilta eli (lähes) taivaalliselta. Ilokseni luottamus omaan osaamiseeni alkoi hiljakseen palautua. Jee :)
Ehkä sittenkin pystyn vielä lähes 70-vuotiaana uuteen alkuun. Nauttimaan ja oppimaan. Ja kokemaan taas tanssin iloa. Kunhan maltan. Ja kunhan ymmärrän ja osaan olla armollinen itselleni ja myös samanikäiselle parilleni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti