Meritanssit

Viime viikolla piipahdin päiväseltään Tallinnassa (täällä). Keskiviikkona VikingLinen VikingXprs-laivan ravintolasalissa oli sekä mennessä että tullessa parituntiset päivätanssit, joita vauhditti Eija Kantola Omega-orkestereineen. Mukava yllätys.

Ravintolabaari oli lähes täynnä, kuten koko laivakin. Pääosin eläkeläisiä - joukossa joitakin lapsiperheitä ja lomailijoita. Tanssijoita riitti kourallinen - useimmat pariskuntia, joskin jokunen aktiivinen tanssiinhakijakin salista löytyi. Useimmat paikalla olijat istuskelivat omissa pöydissään seurustellen, juoden olutta ja katsellen pariakymmentä tanssiparia.

Eijan ja Omegan musiikki kutsui tanssiin: paljon fokseja ja joitakin tangoja, humppaa ja valssia - joskin vain pari latinotanssia eikä yhtään rumbaa. Laivan tanssilattia oli pieni, mutta riittävä vähäisille tanssijoille. Ilma oli tyyni eikä laiva keinunut. Eikä tanssilattialla juoksennellut yhtään lasta, kuten usein Siljan perhelähdöillä.

VikingLinen keskiviikon ja torstain ”tanssiristeilyjä” voi suositella tanssiville pariskunnille, mutta ilman paria matkustavalle ainakin kesäkuun alussa tanssiminen jäi haaveeksi.

Mukavaa Männistöllä

Torstaina olin ensimmäistä kertaa Männistön iltapäivätansseissa. Kauniilla paikalla Tuusulassa Kellokosken ruukin vieressä oleva Männistön lava on sinänsä tuttu, sillä Keravan Taitokolmion kesätreenit on pidetty ja pidetään Männistöllä, ja niihin olen aiempina vuosina osallistunut joitakin kertoja.

Mutta torstain kolmetuntiset iltapäivätanssit olivat uusi tuttavuus - ja osoittautui kaikinpuolin mukavaksi sellaiseksi. Ensinnäkin lavalla oli mukavasti väkeä - ei liikaa eikä liian vähän - pääosin eläkeikäisiä ja lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia. Toiseksi lavalla sai mukavasti tanssia, sillä pareja vaihdettiin ahkerasti. Kolmanneksi lavalla oli mukavasti tanssittavaa musiikkia, josta vastasi mukava nuori mies - Jarno Itkonen. Ja ulkobuffetissa oli mukavaa tarjottavaa - herkkuhiiren huomio kiinnittyi etenkin hyvännäköiseen banaanikakkuun, mikä tällä kertaa jäi vielä maistamatta. Ja vessat olivat siistit, eikä jonoja.

Ja sääkin oli mukava, vaikka Hesasta lähtiessä ajattelin että viime päivien helteistä viilennyt toukokuinen perussää saattaa olla liian kylmä lavatansseille. Palelevaisena varasin päälle poikkeuksellisesti kollarin, joten hikihän minulla virtasi kaiken aikaa. Olin unohtanut, että useimmat puiset avolavat ovat lasitettuja, eikä kylmä eikä tuuli pääse viilentämään sisätilaa, vaan pienen lavan ongelma on enemminkin tanssiväen aiheuttama kuumuus. Mutta en antanut kuumuuden enkä hien haitata menoa.

Torstai Männistöllä oli siis kokonaisuudessaan tosi mukava tanssikokemus. Eli sinne palaan mieluusti uudelleen ja toivottavasti useammankin kerran ennen syksyä...

Treenit livemusalla

Keskiviikkona Pirjo Kärnä ilahdutti tanssiharrastajia Unelmavävyillä - tai oikeastaan kahdella Unelmavävyjen vävyllä. Miehet soittivat kolme kertaa 45 minuutin setin, joiden tahdissa treenaaminen sujui kuin tanssi. Unelmavävyt oli houkuttanut runsaasti porukkaa ja kun vielä oli tasaparit, niin mikä oli treenatessa ensin hidasta valssia, sitten tangoa ja lopuksi hikistä fuskua.

Parinvaihto toimi hyvin. Vaihtoväli oli pääosin yhden kappaleen pituinen. Tykkäsin, sillä hitaamassa vaihtovauhdissa ehti ukavasti rauhoittua vuorossa olevan viejän tyyliin ja ”tanssisyliin”. Se oli tarpeen, sillä joukossa oli viejiä laidasta laitaan - joku tanssi tangoa omintakeisilla hidas, nopea, hidas, nopea -askelilla ja joku taas kieputti taitavasti niin ochot kuin girot.

Pääosa kolmetuntisesta illasta käytettiin tanssiin - välissä vain lyhyitä tietoiskumaisia muistutuksia ko tanssin perusjutuista. Hyödyllisintä minulle oli hitaan valssin naisen kädenalitusten kertaus. Kädenalitus lähtee yleensä oik käännöksen alun (H,H,H) jälkeen, jolloin miehen selkä ja naisen vartalolinja ovat menosuuntaan. Nainen astuu ensin oik jalalla menosuuntaan suoraan miestä kohti (H), minkä jälkeen hän astuu vas jalan menosuuntaan kääntyen vas jalan päkiöillä myötäpäivään oik kätensä ali (H) ja lopuksi astuu oik jalalla sivulle selän ollessa takaisin menosuuntaan ja vartalolinja miestä kohti (H).

Käden alitus voi lähteä myös promenaadista. Tällöin nainen astuu normaalisti selkä menosuuntaan perusaskeleen puolikkaan aloittaen vas jalalla taakse (H,H,H). Tämän jälkeen nainen astuu oik jalalla taakseen menosuuntaan (H), seuraavaksi vas jalalla takaisin tulosuuntaan kääntyen vas päkiöillä miehen oik kainaloon (H) ja miehen vieressä kasvot menosuuntaan vielä oik jalalla askel taakse (H). Seuraavaksi nainen astuu (miehen oik puolella) vas jalalla menosuuntaan (H), oik jalalla menosuuntaan kääntyen päkiöillä myötäpäivään (H) ja lopuksi vas jalalla sivulle päätyen seisomaan rintamalinja miestä kohti (H).

Yleisimmin kädenalipyörähdyksissä käännytään myötäpäivään, mutta pyörähtäminen myös vastapäivään on mahdollista. Seuraja kääntyy viejän ohjaamaan suuntaan.

Kiva ilta, vaikka tangossa ja fuskussa eteen ei tullutkaan mitään uutta tai tähdellistä. Unelmavävyjen tahdissa sain nauttia myös parin taiturimaisen viejän viennistä. Kumpikin ohjasi seuraajaa rennosti, hellästi ja määrätietoisesti, mutta kunkin seuraajan taitotason huomioiden - ja tunteella.

Kyöstin kujeet

Astikaisen Maijan kolmetuntisissa torstaitreeneissä oli livenä laulamassa Kyösti Mäkimattila Samuli Jokisen (haitari) ja Juha Maunun (piano) kanssa. Ja tanssijoita oli enemmän kuin koskaan, ja kuten Maijan erikoisilloissa on tapana Maija oli assistenteineen haalinut paikalle täysmitallisen viejämiehiä. Eli naisetkin saivat tanssia koko illan.

Laulamisen välissä puhelias Kyösti tarinoi, kertoi vitsejä ja lausui omia runojaan - vakaalla ja rauhallisella äänellään. Lähes kolmasosa illasta kuluikin Kyöstin jutusteluun. Mutta ehdittiin me tanssiakin. Sekä Maija että Kyösti kehoittivat meitä tanssiessa keskittymään myös laulujen sanoihin ja sanomaan. Minulle se on edelleen vaikeaa. Eli kun tanssin, niin tanssin, ja jos oikeasti haluaisin keskittyä esiintyjään ja laulun sanomaan, minun pitäisi melkein keskeyttää tanssiminen. Eli en selvästikään ole multitaskaaja, vaikka aikoinaan selvisin viiden lapsen ja mielenkiintoisen työn kanssa mielestäni aika hyvin...

Kyösti-illassa kuunneltiin Kyöstin juttuja ja tanssittiin foksia, fuskua, tangoa, rumbaa, hidasta valssia ja humppaa eli tanssipaikkojen perussettiä. Ilta keskittyi siis tanssiin, ei opetukseen. Tanssin lomassa Maijan assari Timo (joka viime viikonloppuna valittiin vuoden parhaaksi viejäksi) kertoi viejille joitakin tanssijippojaan.

Hitaisiin Timo neuvoi kolme perusjuttua, joilla viejä selviää pitkälle: Astu pitkiä askelia rauhallisesti ja tee vartalonkierrot vasta tukijalan päällä. Ja astu paljon ohiaskelia. Mukaan vielä sitko ja maltti, niin voiton puolella ollaan.

Erilainen treeni-ilta, jota moni oli juhlistanut hieman paremmalla pukeutumisella. Ja Maija oli illan kunniaksi itse leiponut lähes 200 laskiaispullaa. Sanoisinko että aika mimmi :):)

Love-ilta

Torstaina Astikaisen Maija oli järjestänyt jatkotason tanssijoilleen iloisen yllätyksen. Pavin vakiotanssitreeneissä Maijan lisänä oli opettamassa Jari Aaltonen Oulusta ja musiikki ei tullut nauhalta, vaan Pavin lavalla oli soittamassa ihkaelävä viisihenkinen Helminauha. Illan Maija oli ohjelmaan nimennyt SuomiLove-illaksi.

Helminauhat soittivat vuorotellen tangoa, hidasta valssia ja ns. hitaita, jolloin tanssittiin hidasta lavafoksia, ”bluesia” tai ”Jarin hitaita”. Jos hitaat tuottavat ongelmia, Jari neuvoi lähtemään liikkeelle astumalla alkuun menosuuntaan kaksi hidasta ja neljä nopeaa askelta - tunteella ja keskittyen. Ja Maija komppasi, että jatsahtavia hitaita voi lähestyä astumalla (naisen askeleet) oik jalka oik sivulle ja vas jalka viereen tap-askeleella ja tämän jälkeen vas jalka takaisin vas sivulle ja oik jalka tämän viereen tap-askeleella. Tämän jälkeen astutaan menosuuntaan kaksi tai neljä nopeaa askelta. Eli blues-tanssia, jolla ei ole paljoa tekemistä blues-nimisen musiikin kanssa.

Maija ilmoitti illan alussa, että tänään ei opeteta kuvioita, vaan keskitytään musiikin kuunteluun ja tulkintaan. Tango sujui minulta ihan ok, mutta tällä kertaa en löytänyt yhteistä säveltä yhdenkään tanssittajan kanssa, kun soittovuorossa oli hidas valssi. Outoa, sillä yleensä hidas valssi on ollut minulle a piece of cake... Ja hitaissakin oli välillä vaikeuksia, mutta kun suljin silmäni ja keskityin seuraamiseen onnistuin jotenkuten.

Jari muistutti, että vakioissa miehelle tärkeintä on viedä vartalolla ja keskittyä tukijalkaan. Eli ei ajattele että nyt astun vas jalalla eteenpäin, vaan että nyt ponnistan eteenpäin oik jalalla (tukijalka), jolloin eteen astuva vas jalka automaattisesti heilahtaa eteenpäin. Naiselle tärkeintä on pitää paino päkiöillä ja nojata kevyesti mieheen.

Oli kivaa, mutta ennenkaikkea oli hikistä. Oma tanssini ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan vain harvojen viejien kanssa.

Helminauha soitti ihanasti, vaikka en vielä keskittyessäni seuraamiseen pysty samalla kuuntelemaan laulun sanoja. Ehkä sen vielä opin, sillä uskon että sanojen kuunteleminen ja musiikin tarinan ymmärtäminen tuo tanssiin uutta syvyyttä. Sitä odotelessa...

Rumbaa nauttien

Astikaisen Maijan torstaijatkoissa Puistokulma täyttyi innostuneista rumbaajista. Väenpaljous ja osaavat viejät ovat normi jo aiemmilta torstai-illoilta (täällä), mutta se että treeneissä sai tanssia oikean tanssibändin säestyksellä, toi harjoitteluun rutkasti lisäpuhtia ja -iloa.

Maija oli kutsunut paikalle Teemu Harjukarin kumppaneineen, ja osasipa porukka kivasti kappaleesta kuin kappaleesta vääntää rumbaversion. Pisteenä iin päällä paikalla oli myös taitava seuratanssipari Timo Klemola ja Petra Helminen, jotka esimerkillään opastivat tanssijoita rumban saloihin. Timo osasi pilkkoa vaikeatkin kuviot sopiviin osiin, jotta myös ei-niin-harjaantuneet viejät pystyivät ohjaamaan seuraajansa jatkotason kiemuroihin. Ja kaikki nauttivat.

Rumbassa askeleet astutaan muiden latinotanssien tapaan päkiä edellä. Tämä taisi olla ainoa pieni tekniikkajuttu, joka treeneissä mainittiin. Pääosin opittiin kivoja, helposti perusrumbaan lisättäviä kuvioita ja nautittiin rumban sensuellista keinunnasta.

Kaksi uutta pikkukuviota, joista eka: Normaali aloitus nainen vas jalalla vasemmalle (H) ja oik jalalla taakse (N) ja takaisin (N), minkä jälkeen oik jalalla normaalisti oikealle (H), vas jalalla (ristiin) taakse (N) ja oik jalalla lyhyt eteen kääntyen 180 astetta myötäpäivään päkiän päällä (N) vartalolinjat vastakkain - miehenkin kääntyessä. Ja toka: Normaali aloitus nainen vas jalalla vasemmalle (H) ja oik jalalla taakse (N) ja takaisin (N), minkä jälkeen nainen astuu oik jalalla miehen editse oikealle selkä miehen etumusta kohden jättäen vas jalkansa suoraksi vasemmalle (H) - miehen kurkottaessa vastakkaiseen suuntaan. Tästä mies vetää naisen tämän oik kädestä kääntymään vastapäivään ja astumaan takaisin vas jalalleen naisen tulosuuntaan (N) ja taakseen oik jalalla (N).

Kivaa ja ruuhkaista - eli nautittava kolmetuntinen. Edelleen Puistokulman torstaitreenit ovat ykköspaikalla sydämessäni :):)

Hannan alkeet

Viikonloppuna Karjalohjan Päiväkummussa (täällä) järjestetään Tanssin hurmaa -tanssileiri. Karjalohjalle on mökiltä vain parinkymmenen minuutin ajomatka, joten päätin käydä paikalla perjantaina. Viime vuonna olin koko viikonlopun, ja tykkäsin ja opin.

Perjantai-iltana oli vain kaksi kurssivaihtoehtoa: joko hitaan valssin perusteet tai fuskun keskitaso. Päätin osallistua Hanna Tuomisen (täällä) hitaaseen valssiin. Paikalla oli noin 15 ihmistä, joista enemmistö naisia. Ja yllätys, yllätys: yli puolet olivat ihka ekaa kertaa tanssikursseilla. Kiva kun tanssin pariin tulee uusia innokkaita ja jopa pari nuorta, tuskin parikymppistä paria. Mutta tämä ymmärrettävästi sävytti koko puolitoista tuntista eli perusteet olivat todella valssin perusteita. Ekaa kertaa olin todella tunnilla, jossa lähdettiin nollasta. Helsingissä niin Pirjon kuin Maijan alkeistunneilla on yleensä useita vuosia tanssineita konkareita - aloittelijoiden lisäksi.

Olen aina tykännyt kerrata perusteita, ja edelleen käyn usein eri lajien alkeistunneilla. Ja aina olen oppinut ja äkännyt asioita, joihin en kokemattomampana ole osannut kiinnittää huomiota. Mutta eilen meinasin ekaa kertaa kyllästyä. Se ei johtunut Hannan opetuksesta - hänellä on innostava ja kannustava ote hommaan, ja sydän paikallaan. Mutta, mutta - puolitoista tuntia valssin yks,kaks,kol,yks,kaks,kol -perusaskelta neliössä ja eteenpäin.

Oma vika, ehkä olisi pitänyt valita fuskun keskitaso. Aiemmin olen varonut, etten vahingossa mene tanssitasooni nähden liian vaativaan ryhmään - ehkä nyt pitää alkaa myös huomioida, etten mene liian helppoon ryhmään :):)

Perjantai-illan kruunasi ihkaelävä Arja Koriseva! Arja esiintyi orkesterinsa kanssa Päiväkummun täpötäydessä ravintolassa. Ensi kertaa näin ja kuulin Arjaa livenä. Arjan laulut ovat tuttuja - ja niistä tykkään, mutta en niin kiinnitä huomiota tuleeko laulu nauhalta vai livenä. Mutta se karisma! Se hurmasi. Päiväkummun ravintolan tanssisali on pieni ja aivan laulajan edessä. Tuntui kuin Arja olisi laulanut tanssijoiden keskellä ja tanssijat liikkuneet Arjan kämmenellä. Kontakti Arjan ja yleisön välillä toimi ja näytti tuovan iloa niin laulajalle itselleen kuin tanssijoille.

Arjan tahdissa oli kiva tanssia. Lattialla oli sopivasti tilaa, kun useimmat kuuntelijat nauttivat esityksestä pöydän ääressä istuen, ja lattialla oli pääosin tanssikurssilaisia ja -opeja. Jos tilaisuus tulee, yritän päästä toistekin tanssimaan Arjan tahdissa.

Sunnuntaina Pavilla

Tanssitaipaleeseeni mahtuu kolme oikeaa tanssikertaa Pavilla - hyvin ja huonoin jälkimauin (täällä, täällä ja täällä), ja Maijan torstaisia kesätreenejä sitäkin useampi.

Tanssitutuilta olen ymmärtänyt, että Pavin illat erottuvat selkeästi toisistaan: keskiviikot on varattu "nuorille" - lainausmerkeissä koska tanssipiireissä nuori tarkoittaa alle 50 vee, perjantait menojaloille ja sunnuntait eläkeläisille. Aiemmat pavikokemukseni ovat olleet keskiviikkoisista "nuortenilloista", joten eilen päätin kokeilla eläkeläisten sunnuntaita, jonka alkamisaikakin on vanhuksille justeerattu. Tosin ainakin aikansa puolesta viideltä alkavat ja kymmeneen mennessä loppuvat tanssit sopivat hyvin myös maanantaina töihin meneville.

Olin Pavin portilla heti viideltä, ja täyttä jo oli. Väkeä tippui lisää seitsemään asti ja ensimmäiset alkoivat lähteä heti kahdeksan jälkeen. Tanssilattialla mahtui mukavasti tanssimaan ja etenkin kasin jälkeen tilaa olisi ollut vaativimmillekin pyörähdyksille. Illan staran Anita Hirvosen ääni kesti ihmeen hyvin kaksi perättäistä settiä ja lopun aikaa lavabändi Strada soitti mukavasti tanssittavaa musiikkia.

Neljännellä pavireissullani osasin jo ottaa vähän rennommin. Paikkahan oli tanssitreeneistä tuttu, ja uskalsin luotaa siihen että ainakin pari tanssia pääsen illan aikana pyörähtämään. Ja tulihan sitä tanssittua ihan sopivasti. Miehet tanssittivat ja vaihtoivat naisia kiitettävästi, mutta naistenhaulla vasta sutina kävi ja lähes kaikki miehet haettiin parketille.

Lauantaisen ukkosmyrskyn jälkeen sunnuntai-ilta oli sopivan viileä tanssimiseen. Ja iltaunisen iloksi kotiin ehti heti iltauutisten jälkeen.