tiistai 27. helmikuuta 2018

Rumbassa elää selkä

Keravan Taitokolmion treeniohjelmassa oli keskitason kurssilaisille tarkoitettu lattaritekniikka, jota opetti suloinen ja ”irtonainen” Tiina Ranta. Osin treeni tuntui karkaavan jatko-opetuksen puolelle, mutta jäipähän opit itämään ja ehkä jopa elämään vartalossani - vaikka vaikeaa oli...

Yksin sen hahmottaminen, miten ja mistä kohdasta kehon olisi pitänyt liikkua, tuntui välillä ylivoimaiselta. Puhumattakaan liikkeen toteuttamisesta omassa kehossaan. Tiina taisi opettaa juuri kehon isolointia - termi, jonka kuulin ensi kertaa vasta pari viikkoa sitten Kimmon ja Idan tunnilla Puotilassa (täällä). Isoloida eli liikuttaa vartalon eri osia toisistaan irrallisina. Ja samalla tanssia rentoa ja pehmeää rumbaa - kolme tuntia! Aika paljon vaadittu 60 ja plus mummilta.

Tiinan eduksi sanottakoon, että hän oli meille kurssilaisille tosi armollinen. Hän korosti koko ajan, että tarkoitus ei ole - eikä se ole edes mahdollista - oppia latinotanssien liiketekniikkaa yhdellä, kahdella eikä edes kymmenellä tunnilla: ”Antakaa itsellenne aikaa.” Rumbassa tärkeää on lantion pyörivä liike, mutta edistyneen rumbaajan tunnusmerkki on irtonaisen selän kuminauhamainen liike, joka välittyy vahvana seuraajan ja viejän välillä. Rumba rakastaa eloisaa selkää.

Rumban hitaaseen sivuaskeleeseen liike lähtee liikkeen puoleisen kyljen venytyksestä askeleen suuntaan ja vastakkaisen kyljen ”vatsamakkaroiden kokoamisesta”. Kaikki askeleet astutaan voimalla ja maaduttaen, vaikka etenkin nainen pyrkii myös ojentamaan varpaitaan. Ja Susan sanoin tissit tarjottimella. Pyöriessä katse mahdollisimman pitkään lähtöpisteessä (parin silmissä), johon se myös pyörähdyksen jälkeen mahdollisimman nopeasti palautetaan. Lisäksi Tiina muistutti perusasiasta: Käden ali pyöriessä naisen tulee nähdä aina oma ylhäällä oleva kätensä.

Tiina opetti mm. Maijan opettaman (täällä) heinä-nimisen liikkeen, jossa nainen ekalla hitaalla ohjataan miehen oik puolelle takamus miestä kohden. Tiina korosti naisen asentoa, jossa naisen selkä ei suinkaan veny miehestä poispäin, vaan nainen taipuu vyötäröstä ”kuin heinä tuulessa”. Jalat ja lantio venyvät liikkeen suuntaan, mutta ylävartalo vyötärostä ylöspäin ojentuu hieman liikettä vastaan.

Rumbakävelyssä astuvan jalan lantio edessä ja vartalo hieman auki takana olevan jalan suuntaan - taas tissit johtaa. Vaikeaa, vaikeaa. Miehen kädet liikkuvat kuin peitset - kämmenet suorina ja sormet yhdessä. Naisen kädet liikkuvat voimakkaasti, mutta pehmeästi - flirttaillen.

Mikä on rumban tärkein askel? Tiinan sanoin rumban tärkein askel on se askel, jonka juuri astun - joten astun sen tietoisesti ja tunteella. Rumba on läsnäolon tanssi.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tango taipuu - vähän

Lauantai-iltapäivä treenattiin tangoa Merja ja Kari Filpuksen johdolla - toinen Helsingin tanssikurssien järjestämä tangon tehopäivä neljän osion sarjasta. Ensimmäinen osio tammikuussa meni jännittäessä (täällä), mutta eilen tuntui että pärjäsin jo hyvin mukana. Osa syy oli varmaan se, että edistyneimmät taiturit tanssivat ainoastaan oman parinsa kanssa eivätkä osallistuneet vaihtorinkiin, kuten tekivät kuukausi sitten. Tämän takia kukaan viejistä ei tuntunut liian taitavalta/pelottavalta, vaan sopivat justiinsa minun tanssitaitoihini - viejiä, joiden kanssa sain välillä relata ja välillä haastaa osaamistani.

Viisi tanssituntia kului siivillä ja tasaparein. Merja muistutti taas, että eteenpäin astuttaessa sekä viejä että seuraaja etenevät aina kanta-askelin. Taaksepäin astutaan päkiöiden kautta, mutta tällöinkin tangon luonteelle on tärkeää että päkiöiden jälkeen koko jalkapohja - myös kantapää - vieritetään maahan joka askeleella. Ei siis ”tyttömäisiä” varvasaskelia. Vauhti askeleeseen lähtee tukijalalta, eikä vartalon liike pysähdy uuden tukijalan kohdalle, vaikka hidastuukin. Tärkeää on myös, että uudelle tukijalalle astuttuaan tanssija ikäänkuin relaa ja rentouttaa kroppansa (liikkeen etenemisestä huolimatta) - lukuunottamatta keskivartalon jänteyttä, joka on tanssijan tukipilari. Ikäänkuin maadoittaa kroppansa.

Perusaskelissa vartalonkierrot ovat pieniä - joskus jopa vain mielikuvia vartalon kiertämisestä, mutta kierrot korostuvat käännöksissä ja ohiaskelissa. Ohiaskelissa jalkaterät eivät osoita suoraan meno- tai tulosuuntaan, vaan vinosti pariin päin - ja askeltaessa taas koko jalkapohja maahan, sisäreidet toisiaan hipoen. Avauksessa säilyy raami ja vartalokontakti - ja vartaloita avataan vain vähän: naisen oik eli johtava kylki osoittaa kohti menosuuntaa ja mies paremminkin kääntyy naista kohden.

Mielikuvissa tajuan hyvin, mitä tarkoittaa askeleen (ja liikkeen) maadoittaminen uudelle tukijalalle, mutta sen toteuttaminen miehen viennissä on vielä hakusessa. Kun harjoittelen tangoaskelia yksin, pystyn useimmiten löytämään askeleeseen ja liikkeeseen samanaikaisesti sekä sähäkkyyden että rentouden - ja tunnen miten askel muuttuu nautittavammaksi.

Ylävartalon luontevissa kierroissa ja askelluksen tangomaisuudessa on vielä hakemista. Siitä huolimatta tangoni tuntui eilen rennommalta kuin aikoihin. Jeepä jee...

perjantai 23. helmikuuta 2018

Rumbaa nauttien

Astikaisen Maijan torstaijatkoissa Puistokulma täyttyi innostuneista rumbaajista. Väenpaljous ja osaavat viejät ovat normi jo aiemmilta torstai-illoilta (täällä), mutta se että treeneissä sai tanssia oikean tanssibändin säestyksellä, toi harjoitteluun rutkasti lisäpuhtia ja -iloa.

Maija oli kutsunut paikalle Teemu Harjukarin kumppaneineen, ja osasipa porukka kivasti kappaleesta kuin kappaleesta vääntää rumbaversion. Pisteenä iin päällä paikalla oli myös taitava seuratanssipari Timo Klemola ja Petra Helminen, jotka esimerkillään opastivat tanssijoita rumban saloihin. Timo osasi pilkkoa vaikeatkin kuviot sopiviin osiin, jotta myös ei-niin-harjaantuneet viejät pystyivät ohjaamaan seuraajansa jatkotason kiemuroihin. Ja kaikki nauttivat.

Rumbassa askeleet astutaan muiden latinotanssien tapaan päkiä edellä. Tämä taisi olla ainoa pieni tekniikkajuttu, joka treeneissä mainittiin. Pääosin opittiin kivoja, helposti perusrumbaan lisättäviä kuvioita ja nautittiin rumban sensuellista keinunnasta.

Kaksi uutta pikkukuviota, joista eka: Normaali aloitus nainen vas jalalla vasemmalle (H) ja oik jalalla taakse (N) ja takaisin (N), minkä jälkeen oik jalalla normaalisti oikealle (H), vas jalalla (ristiin) taakse (N) ja oik jalalla lyhyt eteen kääntyen 180 astetta myötäpäivään päkiän päällä (N) vartalolinjat vastakkain - miehenkin kääntyessä. Ja toka: Normaali aloitus nainen vas jalalla vasemmalle (H) ja oik jalalla taakse (N) ja takaisin (N), minkä jälkeen nainen astuu oik jalalla miehen editse oikealle selkä miehen etumusta kohden jättäen vas jalkansa suoraksi vasemmalle (H) - miehen kurkottaessa vastakkaiseen suuntaan. Tästä mies vetää naisen tämän oik kädestä kääntymään vastapäivään ja astumaan takaisin vas jalalleen naisen tulosuuntaan (N) ja taakseen oik jalalla (N).

Kivaa ja ruuhkaista - eli nautittava kolmetuntinen. Edelleen Puistokulman torstaitreenit ovat ykköspaikalla sydämessäni :):)

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kävelyhumppaa

Viime kesänä keksin pääkaupunkiseudun eläkeläistanssit, joissa hyväkuntoiset 60-80 -vuotiaat viettävät iloisia iltapäiviä musiikista, tanssista ja toisistaan nauttien. Tanssilattiat täyttyvät naurusta ja hulluttelusta, ja välillä meno muistuttaa päiväkotien iltapäiväryhmiä :):) Mutta kivaa on ja tärkeintä on että saa tanssia - ja jos tanssikurssituttuja sattuu paikalle, niin sydämensä kyllyydestä.

Eläkeläisten tansseissa soitetaan yleensä ainakin kahdesti kahden humpan setti. Toistaseksi olen joko jäänyt suosiolla sivuun tai yrittänyt naureskellen harppoa viejän perässä. Humppa on minulta jäänyt nuoruudessa oppimatta, ja tanssikursseillakin olen toistaiseksi keskittynyt muihin tanssilajeihin. Jos humppahaussa on osunut osaava viejä, olen kutakuinkin pysynyt perässä, mutta jos humppa on viejälle yhtä outo kuin minulle, niin tanssiessa on enemmän naurettu ja hulluteltu kuin humpattu. Astikaisen Maijan kävelyhumpan alkeet Käpylässä tulivat siis enemmän kuin tarpeeseen.

Kävelyhumppa aloitetaan yleensä niin, että molemmien rintamalinja on menosuuntaan eli niin viejä kuin seuraajakin on noin 45 asteen avauksessa. Naisen vas käsi lepää kevyesti miehen oik olkapäällä ja miehen oik käsi naisen vas kyljessä, ei selässä. Solmukädet ovat ilmavasti edessä vähintään vyötärön korkeudella. Aloitusaskeleet otetaan eteenpäin ja astutaan kokoajan tasatahtiin, yleensä neljään laskien. Nainen aloittaa oikealla ja mies vasemmalla jalalla eli molemmat ”ulkojaloilla”. Eteenpäin kanta-askelin ja taaksepäin päkiä edellä painopiste päkiöillä, kuten perusvakioissa. Askeessa on selkeä (humpahtava) baunssi - joka toisella syvempi - ja pieni kiertoliike ulospäin.

Illan aikana Maija opetti mm. käden alituksia, rusetteja, mannekäännöksiä, kainalon vaihtoa ja miehen kiertoa. Kainalosta toiseen siirtymiseen menee yleensä neljä humppa-askelta. Asettuessaan miehen kainaloon naisen lantio jää miehen lantion eteen. Mies myös kierretään useimmiten neljällä askeleella. Mikäli kiertämisen jälkeen mies pyöräyttää naisen tämän käden ali, nainen astuu ensin miehen edessä kaksi askelta ja pöyräytetään vasta kolmosella ja nelosella.

Humppa ON kivaa!! Eikä hirmu vaikeaa. Seuraavissa eläkeläistansseissa humppa ei tältä mummolta jää enää väliin...

torstai 15. helmikuuta 2018

Aika rumba

Maanantaisin Malmin työväentalolla opettava Pirjo Kärnä oli lomalla pari viikkoa, minkä ajan hänen tilallaan opetti Martti Lång. Tiistaina oli vuorossa rumba.

Ja olihan menoa - jos jonkinlaisia kädenpyörityksiä ja -alituksia. Kieputuksia ei saanut videoida, joten vain vähän jäi mieleen. Martti on osaava tanssija, mutta opetusmetodeissa on parantamisen varaa. Usein hän yrittää opettaa  pitkänkin sarjan siten, että tanssii sen itse läpi nopeasti ja huolimattomasti, panee musiikin soimaan ja käskee viejien seurata perässä. Seuraajien askeleita hän ei opettanut ollenkaan, joten seuraajat olivat pääosin viejien armoilla.

Miehistä vain jokunen pystyi omaksumaan kaikki opetetut kieputukset, useimmat oppivat jonkun heilautuksen ja osa tippui vauhdista heti kättelyssä. Mielestäni käsiliikkeet olivat liian pitkiä ja monimutkaisia - ja kokonaisuudet sekavia. Pilkottuna ja lyhyempinä liikkeet olisivat olleet helpompi omaksua ja liittää kunkin tanssijan omaan kuviovalikoimaan. Koristeeksihan ne on mielestäni tarkoitettukin.

Aikamoinen rumbahan illasta tuli. Tuli ikävä Pirjoa ja hänen rauhallista ja selkeää opetustapaansa.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Puotilan hitaat

Sunnuntaina Puotilan työväentalolla oli Helsingin Tanssikurssien keski/jatkotason kolmetuntinen otsikolla ”Mausteita hitaisiin”. Kun tanssikurssin ohjelmassa on ”hitaat”, ei koskaan tiedä mitä on odotettavissa. Alkuun en edes hahmottanut, mitä ”hitaat” tarkoittaa (täällä) - en tosin tiedä tiedänkö vieläkään.

Kimmo Luukkosen ”hitaat”-kolmetuntisen alkupuolella harjoiteltiin tanssimaan bluesia (?) ja loppupuolella keskityttiin isoloimaan (?). Molemmat käsitteet olivat minulle tanssin yhteydessä aiemmin tuntemattomia.

Kimmo selvensi, että bluesin tanssimiseen ei tarvita blues-musiikkia. Bluesia voi tanssia monenlaiseen hitaaseen musiikkiin, johon tavanomainen foksi tai tango ei tunnu sopivan - kuten hitaat-nimistä tanssia yleensäkin. Bluesia eikä ns. hitaita ole vakioitu tiettyihin askeliin eikä kuvioihin, joten tanssipari voi periaatteessa tanssia miten haluaa. Kuunnellen ja tanssien musiikkia, kokeillen muista tansseista opittuja kuvioita, käyttäen luovuutta ja pitäen hauskaa - yhdessä.

Blues-tanssi kuuluu siis hitaisiin tansseihin. Bluesille on tyypillistä, että hitaiden askelien väliin liitetään perinteisestä yhdysvaltalaisesta blues-tanssista omaksuttuja ”askel-tap, askel-tap” -askelpareja. Tällöin nainen astuu ensin oik jalallaan oikealle (askel) ja vetää vas jalan voimakkaasti oik jalan viereen täpäten vas jalan päkiällä maahan (tap). Ja sama toisetaan vasemmalle aloittaen vas jalalla. Mies tekee saman askelluksen naisen peilikuvana. Askel,tap-askelluksen ympärille sitten lisätään mitä mielikuvituksellisempia hitaita askelia ja kuvioita. Vahvalla vartalon sykkeellä.

Jos blues-tanssiin haluaa jonkin askelmallin, niin Kimmo opetti seuraavan: Alkuun yllä kuvattu askel-tap (nainen oikealle) ja askel-tap (naisen vasemmalle). Tämän jälkeen neljällä hitaalla astutaan joko eteen, taakse, pivotia, avauksia tai käden alituksia. Vahvalla vartalonkierrolla, joka lähtee lantiosta eikä vain hartioista. Seuraajia Kimmo muistutti pitämään kädenalituksissa kätensä mahdollisimman rentoina.

Viimeisen tunnin aikana Kimmo keskittyi opettamaan vartalon isolointia. Isolointi tarkoittaa itämaisista ja latinotansseista tuttua tapaa liikkua, jossa vartalon eri osia liikutellaan toisistaan irrallisina. Kimmo harjoitutti ylävartalon liikuttamista lantion ja alavartalon pysyessä paikallaan.

Ylävartalon liikuttelua voi itsekseen kokeilla siten, että seisoo hajareisin kädet sivulle ojennettuina ja siirtää ylävartaloaan vasemmalla pitäen vyötärön ja alavartalon paikoillaan. Alavartalon paikallaan pysymistä voi korostaa sillä, että pyrkii painamaan oikeaa jalkapohjaan maahan. Esimerkiksi linjoissa tai taivutuksissa nainen voi isoloiden jatkaa miehen liikettä ylävartalollaan. Kimmon tanssipari Ida kehoittikin seuraajia rohkeasti isoloimaan - jopa liikkeitä vahvasti suurennellen.

Jostain syystä Puotilan hitaat vetivät tällä kertaa vähän väkeä. Etenkin miehiä kaivattiin, mikä Helsingin tanssikursseille on poikkeuksellista - siellä on yleensä aina tasaparit.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Foksi villitsee

Foksi on iisiä ja kivaa kujeilua - tanssia parhaimmillaan. Tuttuja askelia ja helppoja kuvioita kevyessä vartalokontaktissa letkeällä baunssilla. Torstaina tätä hauskaa saatiin kolme tuntia TanssiGurun Kimmon ja Marikan ohjauksessa.

Parhaimmillaan foksi on tanssijansa näköinen, persoonallinen tanssi, jossa näkyy palasia niin tangosta, valssista kuin fuskusta. Tärkeää foksin iloiselle keveydelle on suljettu mutta hengittävä tanssiote, kuten Suomen Tanssistudioitten lajiesittelyssä sanotaan - vartalokontakti on kiva, vaan ei välttämätön (täällä).

Kimmon johdolla harjoittelimme mm. foksikävelyä ja rytmirikkoja. Puolet viejistä omaksuivat uudet kuviot lähes välittömästi, puolet hieman kangerrellen, mutta useimpien kanssa oli mukava tanssia. Oppi seuraamaan monenlaista viejää - ja se tekee seuraajalle aina hyvää. Huomasin että aloittelevan viejän kanssa oli helpompi löytää yhteinen rytmi ja askel, kun ei hakeutunut vartalokontaktiin, vaan jätti suosiolla ylävartaloiden väliin pienen hajuraon.

Perussettiin lisättiin hitaasta valssista tuttuja, oikean käännöksen alun jälkeen (myötä- ja vastapäivään) tehtäviä käden alituksia. Kun mies naisen kääntyessä pitää oikean kätensä ilmavasti naisen uumalla, nainen ei pääse karkaamaan liian kauas viejästä. Ja ainakin minusta miehen ohjaava ote tuntui mukavalta ja korosti yhteistä liikettä. Käden alituksissa nainen astuu neljä hidasta menosuuntaan kääntyen ja lopussa kääntyy kahdella nopealla miehen eteen. Avauksissa nainen säilyttää vartalokontaktin mieheen, kuten muissakin vakiotansseissa.

Kimmo huomasi, että perusasennossa ylävartaloni on herkästi vinossa. Oikea kylki/olkapää pyrkii nousemaan ja vasen laskemaan. Ja välillä myös ajaudun pariini nähden liikaa omalle vasemmalle. Näissä pitää jatkossa tsempata.

Tykkään TanssiGurun tunneista: Selkeät ja kannustavat opettajat sekä helposti lähestyttävä ja vieraammankin vastaanottava tanssiporukka. Ja suloinen puolitoistavuotias Jasmus valkoisissa farkuissaan!

perjantai 2. helmikuuta 2018

Törmäsen tunnilla

Torstaina lumipyry sekoitti Etelä-Suomen. Uskaltauduin kuitenkin yrittämään Antti Törmäsen tangotunnille Käpylän työväentalolle. Sankka lumisade, teille kasaantunut lumi ja yllättävä liukkaus hidasti matkaa ja myöhästyin treeneistä yli puoli tuntia. Mutta pääsin perille ja löysin jopa autolle parkkipaikan lumikinosten välistä.

Paikalla oli sopivasti väkeä, mutta naisia selvästi miehiä enemmän. Miespulaa pahensi se, että neljä-viisi viejää eivät osallistuneet parinvaihtoon, vaan tanssivat vain oman parinsa kanssa. (Tämä tosin on täysin sallittua.) Viimeiselle tunnille kymmentä naista jäi tanssittamaan vain kolme miestä. Mutta sujuihan se tangon harjoittelu niinkin.

Antti on selkeä ja hyväntuulinen opettaja. Opettaa vahvasti viejiä, unohtamatta kuitenkaan seuraajia. Pitkin iltaa hän tiputtelee pieniä tekniikkavinkkejä. Korvat, olkapäät, lanteet ja nilkat samassa linjassa. Nainen voi nostaa solmukätensä kyynerpäätä hieman ylös/ulospäin, jotta mies ei pääse työntämään naisen kättä naisen olkapään taakse. Purista reisiä yhteen ja muista keskivartalo. Vartalon kiertyessä myös lantio kiertyy samaan suuntaan. Naisen taka-askeleessa astuva jalka voi olla pienessä aukikierrossa lonkasta lähtien. Antti neuvoi etsimään vartalokontaktin yllättävän keskeltä: sekä viejillä että seuraajilla rintalastan keskiosasta, ehkä hippusen oikealle.

Antin mukaan tangon nopeat (tai hitaat) sivuaskeleet sopivat rauhallisesti lipuviin musiikin kohtiin ja nopeat (tai hitaat) menosuuntaan-yhteen askeleet paremmin nopeisiin staccatokohtiin. Hän korosti myös askelten rauhoittamista ja maadottamista.

Yksinkertainen ja kiva otsokuvio (H,H,H,H,N,N): Nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H), vas jalalla eteen tulosuuntaan (H) ja aloittaa otson astumalla oik jalalla miehen oik sivulle vinosti tulosuuntaan tehden otson kääntyen oik jalan päkiöillä (H). Lopuksi nainen astuu miehen editse vas jalalla menosuuntaan (H) ja liike päättyy naisen kääntäessä kahdella nopealla askeleella rintamalinjansa takaisin miestä kohden selkä menosuuntaan (N,N). Otsoissa lyhyitä askelia, jalkoja siirrettäessä isovarvas viistää maata. Käännös päkiöillä vasta kun toinen jalka nojaa kääntyvän tukijalan nilkkaan.

Yhdeksältä lumimyräkkä oli rauhoittunut, ja väsyneet tanssijat saivat autonsa liikkeelle kinosten alta.