Valssi vei

Torstaina olin Pavilla Astikaisen Maijan hitaan valssin treeneissä. Verrattuna heinäkuun lopun väliin jopa ruuhkaisiin tanssitreeneihin paikalla oli yllättävän vähän väkeä. Mikä lie tanssijoita karkottanut: Kesän viimeiset hellepäivät, töihinpaluu, koronatartuntojen lisääntyminen vai parinvaihtoon siirtyminen? Tiedä häntä...

Minulle tilanne sopi enemmän kuin hyvin: Minulla oli tuttu vakipari ja nyt oli vielä tavallista runsaammin tilaa ja etäisyyttä tanssia - Pavin sivulasikko oli lähes yksin minun ja tanssiparini käytössä :) Mutta toki harmittaa työtään harjoittavien tanssiopettajien puolesta.

Hidasta valssia mentiin sekä hitaan että nopeamman valssimusiikin tahtiin. Molemmissa on omat haasteensa. Hidas hidas valssi on tosi hidasta ja vaatii pitkää askelta, selviä vartalon kiertoja, nousuja ja laskuja sekä hyvää - jopa erinomaista - tasapainoa. Nopeassa hitaassa valssissa tulee herkästi kiireen tuntu, vaikka rytmisesti tanssisi ihan oikein. Ratkaisu tähän saattaa olla se, että tyytyisi astumaan lyhyempiä askelia, mutta selvän kakkosaskeleen eli lyhyt ykkönen ja (puoli)pitkä kakkonen ja kolmas yhteen - unohtamatta (rauhallista) laskeutumista.Maija muistutti, että valssissa viejän tulee astua ykkösaskel määrätietoisesti, ponnekkaasti ja vauhdilla, mikä lennättää parin pitkälle kakkosaskeleelle. Perusvalssissa ykkösaskel on pidempi kuin kakkonen, kun hitaassa valssissa kakkosaskeleen tulisi olla ykköstä pidempi.

Illan aikana harjoiteltiin mm. naisen käden alituksia sekä myötä- että vastapäivään. Oik käännöksen alun jälkeen nainen astuu oik jalallaan suoraan kohti viejää (yks) jatkaen vas jalalla vielä eteenpäin menosuuntaan (kaks) ja vasta kolmosella viejä ohjaa naisen kääntymään vastapäivään naisen oik käden alitse ja seuraa perässä. Kääntymistä voi jatkaa toiseen suuntaan. Silloin viejä ohjaa (työntää) naisen astumaan vas jalalla suoraan taakse menosuuntaan (yks) ja kakkos-kolmosella kääntää naisen tämän oik käden alitse myötäpäivään. Käännösten välissä on tärkeää, että viejä laskee välissä ohjaavan kätensä alas. 

Kivasti ja hikisesti meni. Yllätyin, miten moni oli jo valmis vaihtamaan tanssiparia viiden minuutin välein kymmeniä kertoja illan aikana. Kateellisena katselin, mutta toistaiseksi itse tanssin paria vaihtamatta - koronan sanelemana...

Rumba jopa sujui :)

Maanantaina Malmilla oli kaksi tuntia Pirjon rumbaa. ”Taas”, sanoisi joku, mutta minä sanon ”Hyvä!”, sillä rumbabolero on nykyään tangon lisäksi suosikkitanssini. Suosikkini siitä huolimatta, että edellinen rumbakokemukseni oli fiasko (täällä). 

Pirjo Kärnän tanssitreeneissä vaihdetaan taas (koronan ”jälkeen”) tanssiparia - kuten monissa tanssikouluissa (vielä) tällä hetkellä. Mutta minä, kuten jokunen muukin, tanssii edelleen koko 2-3 tuntia kestävän treenin saman tutun parin kanssa. Koronan takia - sillä tykkään todella paljon parin vaihtosysteemistä ja tekisin niin nytkin - mieluusti. Mutta...

Malmille oli kertynyt tuvan täydeltä tanssi-intoisia ihmisiä - ehkä jopa liikaa Malmin ahtaaseen työväentaloon. Tasaparit, alkuun jopa ylimäärin miehiä - mikä on rumbatreeneissä harvinaista. Useita harvemmin Malmilla nähtyjä taitavia tanssijoita - ilmeisesti ”turvalliset” treeni- ja tanssimahdollisuudet ovat vielä vähissä. Väenpaljouden takia siirryin alusta alkaen parin kanssa tanssimaan viereiseen kahvioon, jossa paikallaan pysyvää rumbaa mahtui hyvin harjoittelemaan.

Ensimmäinen treenitunti oli samaa (vähän epätoivoista) yhteisen tanssin hakemista kuin edelliskerralla, mutta yllättäen toisella tunnilla löysimme parin kanssa yhteisen rumban, ja tanssi alkoi sujua ja jopa ajoittain tuntua nautittavalta. Eli kyllä se sieltä pikkuhiljaa löytyy, se yhteinen tanssinautinto rumbankin osalta. Pitää muistaa määrätietoinen ja riittävän hidas - pidätelty - ykkös-kakkosaskel (1,2) ja ns. nopeilla kolmos-nelosaskelilla siirtää myös ylävartalon paino käymään selkeästi (eteen/taakse) astuvan jalan päälle (kol) ja takaisin (nel). Ja laskea rumban rytmiä yks,kaks,kol,nel eikä hidas,nopea,nopea - Sannu Heikkilän ohjeen mukaan (täällä ja täällä)

Pirjo opetti ainakin kolme erilaista, pienessä tilassa tehtävää kivaa kuviota, jotka vaativat selkeää ja oikea-aikaista vienti. Viennin onnistuessa seuraaja pystyy astumaan omat askeleensa vientiin luottaen, kunhan hän pitää huolen että muistaa ja malttaa rauhoittua viennin kuunteluun.

Kivaa, iloista ja rentouttavaa. Odotetaan, mitä koronan mahdollinen toinen aalto tuo tullessaan. Teen omat päätökseni viikottain koronatilannetta ja päättäjiä seuraten...

Foksi - mainettaan parempi

Männistön maanantaissa ehdittiin tanssia tangon (täällä) jälkeen vielä vajaa tunti foksia Jyrki Keisalan ohjauksessa. Alkuun Jyrki sanoi, että hänen mielestään tanssikansa pitää turhaan foksia tylsänä tanssina. Jyrkistä rento, rytmirikkoinen ja ilakoiva foksi on mainettaan parempi, joskin aiemmin hänkin usein tölvi foksia. Minä olen aina ollut ehdottomasti samaa mieltä: Foksi on helppo ja hauska tanssi, jota voi veivata monella tavalla ja joka mahdollistaa ihanan hulluttelun.

Foksin juju on yksinkertaisessa baunssissa, joka tehdään askelten välissä. Mutta saman kappaleen aikana - eri musiikin kohdissa - voi baunssillisen perusfoksin lisäksi tanssia vaihtoehtoisesti myös pitkiä (hitaita) askelia ilman baunssia tai ekstralyhyitä askelia kaksoisbaunssilla, vähän kaksoisbaunssifuskun (täällä) tyyliin. Omassa foksissani (single)baunssi ja baunssiton askel ovat jo pitkään olleet arkipäivää, mutta kaksoisbaunssi oli uusi tuttavuus - ja vaikea.

Ja sitten vaan tanssittiin, eikä kukaan tainnut enää kiertää lavaa HHNN-rytmillä :):) Putte-possun sanoin: Ja kaikilla oli nii’in muu-kaa-vaa...

Tangokävelyä, ilman kuvioita

Männistön treeneissä opettajamme Jyrki Keisala haastoi meidät tanssimaan tangoa ilman yhtäkään käännöstä tai kuviota eli vain askeltamaan tangoa, jota hän nimitti askeltangoksi. Jyrki halusi, että saamme konkreettisesti kokea, että tango voi olla vain (tai myös) läsnäolevaa kävelyä musiikin ohjaamana. Hyvä tango ei hänen mukaansa vaadi monimutkaisia kuvioita. Ja tähän opettajan näkemykseen yhtyivät ainakin lähes kaikki seuraajat :):)

Tunnin alkuun harjoitelimme tangokävelyä soolona. Askel lähtee tukijalalta, myös taaksepäin liikuttaessa eli seuraajalla. Jyrki kertoi, että askeleeseen saa enemmän tangon tuntua, kun ajattelee, että ponnistus lähtee tukijalan kantapäältä, ei päkiältä joka oikeasti eteenpäin astuttaessa irtoaa viimeisenä lattiasta. Tosiasiassahan tangoaskel ikäänkuin rullaantuu jalkapohjaa pitkin. 

Eteen- ja taaksepäin astuttavat askeleet astutaan määrätietoisesti ja suoraan eteen tai taakse, ei epämääräisesti harottaen. Jokaisen askeleen pitää olla myös niin vakaa, että sekä viejä että seuraaja pystyvät halutessaan - tasapainon kärsimättä - pysäyttämään oman liikkeensä jokaiselle askeleelle, myös nopeille. 

Sooloharjoittelun jälkeen asetuimme parin kanssa vakiotanssiasentoon ja viejä alkoi astella musiikkia kuunnellen hitaita ja väliin nopeita askelia eteen, taakse tai sivulle, mutta ei käännöksiä eikä kuvioita. Sen sijaan stop- ja täp-askeleet olivat sallittuja, rytmin muutokset ja painon vaihdot jalalta toiselle jopa toivottavia. Tarkoitus oli että pari löytää yhteisen, hyvältä tuntuvan tavan tanssia ja tulkita soitettavaa musiikkia. Ja yrittää saada jopa vastavuoroisuutta vientiin siten, että myös viejä kuuntelee seuraajaa herkällä korvalla ja aistii, koska tämä haluaa esim. hidastaa, nopeuttaa tai pysäyttää yhteistä tanssia. Jyrki vakuutti, että tämä on mahdollista, kunhan viejä ei nukuta seuraajaa pitäytymällä vain tutussa ja ennalta-arvattavassa HHNN-rytmissä ja kun sekä seuraaja että viejä ovat molemmat koko ajan hereillä ja vahvasti läsnä. 

Tuntui että me onnistuimme, sillä tangokappaleen loputtua Jyrki sanoi että läsnäolon tunne lavalla selvästi voimistui ja tunnelma sähköistyi kivasti. Askeltango tuntui hyvältä ja rauhoittavalta sekä nautittavalta ja läsnäolevalta, eikä yhtään pitkävetiseltä. Yksi kokenut seuraaja kertoi, että hän on tanssinut yhden parhaista tangoistaan astumatta askeltakaan. Tähän minun taitoni ei vielä riitä :):)

Pääasiassa koin seuraavani herkästi viejää, mutta en osannut vielä ottaa väliin viejän roolia enkä kokenut että viejäni olisi sitä ”pyytänyt”, kuten Jyrki toivoi. Ehkä senkin aika vielä koittaa...

Parasta pitkään aikaan

Torstaina olin Männistön kesälavalla Kellokoskella keravalaisen Taitokolmion iltaharkoissa. Jyrki Keisala opetti kolme tuntia suljetun otteen tansseja keskittyen pääasiassa lavatangoon.

Täydet pisteet Taitokolmiolle siitä, miten he ovat huomioineet koronatilanteen tanssiharjoituksissa. Menin paikalle väkimäärää jännittäen, ja valmiina kääntymään takaisin kotiin, jos ruuhka (ja korona) alkaisi minua ahdistaa. Toisin kävi :):) 

”Pysyvät” tanssiparit (ei normaalia parinvaihtoa), kuten useimmilla heinäkuussa alkaneilla muillakin tanssikursseilla. Lavalla oli myös riittävästi tilaa tanssia. Vaikka tällä kertaa ei ollut ennakkoilmoitusta, sähköpostilla ja fb:ssa oli jaettu selkeää infoa, miten paikalla pitää toimia. Pareja oli sopivasti, ei liikaa, jolloin riittävien turvavälien säilyttäminen myös tanssiessa oli mahdollista. Tervehtiessä halattiin vain ”vakitanssiparia”. Käsidesiä oli useassa paikasda ja sen käytöstä muistutettiin. Tämän lisäksi kolmen treenitunnin aikana koko porukka komennettiin kahdesti vessaan käsien vesipesulle. Kiitos tästä etenkin seura-aktiiville Kirsille :):)

Illan kruunasi se, että Jyrki Keisala oli parhaimmillaan: innostunut ja innostava, läsnäoleva, selväsanainen ja positiivisen hauska. Opetettava joukkokin oli riittävän pieni, mikä edisti rakentavaa keskustelua opettajan ja oppilaiden välille. Myös se, että koko ilta tanssittiin saman parin kanssa, tuntui luovan tavallista selkeämmän kaaren illan sisältöön niin opettajalle kuin tanssijoille, mikä puolestaan rauhoitti kaikkia. Vaikka suosinkin (ja odotan innolla) parin vaihtoa, olin hurmaantunut Männistön tunnelmasta.

Alkuun haettiin keskivartalon hyvää kannatusta ja tangon määrätietoista askellusta, vartalovientiä ja herkkää seuraamista. Läsnäoloa ja toisen kuuntelua unohtamatta. Jyrki opettaa ns. foksitangoa, jossa kahden eteenpäin astutun hitaan (HH) jälkeen jälkeen viejä astuu nopeat askeleet aloittaen vas jalalla selkeästi vas etuviistoon, ja oik jalka yhteen (NN). Jyrki korosti, että myös NN-askeleet pitää olla selkeät, määrätietoiset ja sähäkät eli suht pitkä ja voimakas askel. 

Lavatangon käyttökelpoisin askelkuvio on Jyrkin mielestä oikea ohittava neljänneskäännös, joka useimmin astutaan HHNNNN-rytmillä. Käännöksen voi tehdä myös mm. HHHHHH ja HHHHNN. Haastavin näistä on kuuden hitaan askelsarja. Käännöksen tärkein ja nautittavin askel on 6. askel, jossa kummallakin on vahva ylävartalon kierto toisiaan kohti. Viejän (ja seuraajan) on tärkeä selvästi pysäyttää vartalon etenevä liike hetkeksi 6. askeleelle (vaikka kyseessä olisi ns. nopea askel), ennen kuin hän jatkaa vartalon rentouttamista ja seur askeleelle.

Jyrkin tango oli kokonaisuudessaan ehdottomasti paras tanssitreeni, jolle koronatauon jälkeen olen osallistunut. Ja päihittää monet muutkin oppitunnit, joilla olen yli viiden vuoden tanssi-innostukseni aikana vieraillut. 

Tangoa ja paritanssia lähestyttiin tanssikokemuksen ja tunnelman kautta, ei kuviokiemuroihin keskittyen, mutta silti ymmärrettävän arkipäiväisesti. Hyvä Jyrki!