Hanna Tuominen käytti tanssitreeneissä pitkän tovin selostaessaan, miten jalkapohja tulee rullata lattiaan. Tuntuu ehkä turhanpäiväiseltä hienosäädöltä, mutta kun kokeilin Hanna ohjeita, niin tuntui että askel rullaantui maahan saumattomammin ja maadottui tukevammin kuin aiemmin.
Seistessä vartalon paino on päkiöillä, ja mieluummin hieman isovarpaan ja kakkosvarpaan puolella, ei pikkuvarpaalla. Kävellessä astutaan enemmän jalkapohjan sisä- kuin ulkosyrjällä - ainakin mielikuvissa. Vakioissa eteenpäin astutaan kantapään kautta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tömäyttää maahan kantapään reunaa, vaan lattian kohtaa ensimmäisenä kantapään keski- tai etuosa, ei siis kantapään terävä ulkoreuna. Kun astutaan taaksepäin, ensimmäisenä lattiaan rullataan taas päkiä, ei varpaiden ojennettuja kärkiä.
Tanssissa kaikki lähtee jäntevästä keskivartalon tuesta. Vähintään yhtä tärkeää on hartia-alueen ja käsivarsien rentous. Rintojen yläpuolella ylläpidetään hyvää ryhtiä, mutta rentoutta, rentoutta ja rentoutta. Vartalon kierrot lähtevät ylävartalon alaosasta - suoliluun harjojen ja kylkiluiden alaosan muodostamasta neliöstä - ei hartiaosasta.
Tämä on tosi tärkeää. Alkeistunneilla painotetaan jatkuvasti hyvän tanssiraamin tärkeyttä. Herkästi saattaa jäädä käsitys - kuten mm. minulle - että hyvä raami vaatii lähes kivikovan ylävartalon, johon myös käsivarret osallistuvat. Ekaa kertaa kuusivuotisen tanssiurani aikana satuin tunnille, jossa opettaja selitti selkeästi ja siten että minäkin äkkäsin, että hyvä raami ylläpidetään pääosin keskivartalon alaosasta ja tissien yläpuolisen ylävartalon ja käsivarsien lihasjännitys rentoutetaan, vaikka hyvä ryhti ja käsivarsien hyvä kannatus säilyy. Kiitos Hanna!
Kun pyörähdän käteni ali, kohotetun käden puoleinen hartiani pyrkii nousemaan. Vaikka käsivarsi nousee rennosti ylös (kyynerpää ei ylitä olkapäätä) - viejän ohjaamana - olkapää pidetään alhaalla.
Hannan tunnilta sain monia tervetulleita vinkkejä parempaan tanssivartaloon. Eikun lavoille treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti