Minulle rento, luova ja spontaani tanssiminen ei ole aina helppoa. Etenkin tanssitaipaleeni alussa mieleeni nousi herkästi turhia ja epäoleellisia ajatuksia: ”Osaanko? Kelpaanko? Miltä näytän? Mitä muut ajattelevat?” Ei aina eikä koko ajan, mutta jos tällaisia ajatuksia edes hetkeksi nousee pintaan, niin tanssista katoaa helposti luovuus ja rentous - tanssin iloa, leikkisyyttä ja nautittavuutta lisäävät asiat. Onneksi olen pikkuhiljaa pystynyt päästämään irti näistä tanssin riemua tuhoavista ajatuksista. En täysin, mutta pitkälti...
Kun tanssitaitoni ja rentouteni ovat lisääntyneet, olen pystynyt tietoisesti opettelemaan mm. ylävartalon ja käsivarsien rentoutta. Mutta yllättävän vaikeaa se on.
Viime viikolla Kimmo Lasasen treeneissä uskon ymmärtäneeni jotain syitä tähän vaikeuteen. Kimmo palautti mieleemme, että alkeistunneilla suljetun otteen tansseja harjoitellaan yleensä hajuraolla eli parin kanssa ei olla vartalokontaktissa. Alkeissa kuitenkin korostetaan tanssiraamin tärkeyttä, ja tanssittaessa ei-vartalokontaktissa käsivarret muodostavat tärkeän osan raamia. Kun keskitasolla edetään tanssimaan vartalokontaktissa, raamin ylläpito siirtyy käsivarsista pääosin kummankin tanssijan vartaloon: keskivartalon kannatukseen ja vartaloiden väliseen herkkään ja toimivaan kontaktiin. Tästä taas seuraa se, että vartalokontaktissa kummankin tanssijan käsivarsia voi ja tulee rentouttaa merkittävästi enemmän kuin jos tanssitaan etäällä parista.
Kun vakiotansseissa hajuraosta siirrytään vartalokontaktiin, moni opettaja saattaa unohtaa korostaa sitä, että olkapäitä ja käsivarsia pitää entisestään rentouttaa, niitä ei tarvitse pitää yhtä jäykkinä kuin ehkä hajuraossa on oppinut. Minä ainakin olen vasta viime aikoina tajunnut, miten tärkeää on rentouttaa käsivartensa.
Edelleen minun pitää kiinnittää erityishuomiota ylävartalon rentouteen ja käsivarsien pehmeään elastisuuteen. Opin tiellä ollaan :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti