Torstaina olin tänä kesänä ekaa kertaa Maijan jatkotreeneissä Pavilla. Ja oli aivan superia! Opettajana oli vieraileva tähti Ari Vaskelainen, joka opettaa mm. porilaisen Tanssitaivaan riveissä. Lajina jatkotason hidas valssi. Ja väkeä solkenaan. Useita hyviä harrastetanssijoita, jotka olivat ilmeisesti hakeutuneet paikalle juuri Arin takia. Ja lähes tasaparit, mikä nykyään Maijan torstaijatkoissa on ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Kolmen tunnin treeneissä Ari käytti yhden kokonaisen tunnin treenaten ja kerraten yksinomaa valssineliötä ja -salmiakkia. Vaikka olimme jatkotunnilla - tai ehkä juuri siksi - hän pani kaikki harjoittelemaan tunniksi tätä perusaskelta yksinään ilman parin tukea. Vartalon kannatusta, pyllyn alla pitämistä, tukijalalta ponnistamista - tasapainoa. Ja vartalon kiertoja. Yllättävästi minulla oli taas tasapainon kanssa ongelmia. Kummasti se vaihtelee - välillä helppoa ja välillä lähes mahdotonta.
Ari korosti hitaassa valssissa sitä, miten tärkeää molempien on huolehtia omasta kannatuksestaan ja tasapainostaan sekä pitää ylävartalo omalla puolellaan. Toinen Arin valssin avainasia oli viejän ”alle astuminen”, jota en ihan vielä täysin äkännyt. Pitänee tarkistaa joltain toiselta opelta...
Ari muistutti tanssin alun merkitystä yhteisen tanssin onnistumiselle. Asetutaan rauhallisesti tanssiasentoon ja etsitään hyvä vartalokontakti. Tätä ennen viejä voi halutessaan tarttua kevyesti vas kädellään seuraajan oik käteen. Mutta vas kätensä viejä asettaa seuraajan selkään vasta lopussa - hyvän vartalokontaktin löydyttyä.
Lyhyt, suht voimaton ykkösaskel. Kakkosaskel sen sijaan on pitkä ja voimakas, ja ponnistus lähtee tukijalalta, jolloin liikkeeseen tulee automaattisesti myös hitaan valssin sivukallistuksia. Hitaan valssin luonteelle on tärkeää, että kolmosaskeleelle rauhoitutaan selvästi ja kootaan askeleet yhteen, puristetaan pylly vartalon alle ja annetaan liike-energian tasoittua ennen uudelle ykkösaskeleelle lähtemistä. Kolmosaskeleella jalkapohjat ja kantapää tulee ehtiä painautua maahan. Ei haittaa, vaikka tuntuisi että ykkösaskeleelta hieman myöhästyy. Kolmosaskeleen selkeä painottaminen oli ehkä Akin vakssitreenin merkittävin oppi.
Kahden seuraavan tunnin aikana päästiin jo nauttimaan paritanssista. Ja kertaamaan joitakin yksinkertaisia, kivoja kuvioita. Ensin palautettiin mieleen stopparit, jotka nainen alkaa useimmiten astumalla vas jalalla oik takaviistoon polvesta koukistaen (yks), minkä jälkeen palaa takaisin oik jalalle (kaks) ja astuu vas jalalle (kol). Sama toistetaan aloittaen vasemmalle takaviistoon oik jalalla. Sama tehdään kahdesti molemmille puolille. Stopparit voi lopettaa esim yhteisellä pyörähdyksellä, jolloin viimeisen naisen vas takaviistoon tehdyn stop-askeleen (yks) jälkeen mies vetää naisen lähelleen, jolloin nainen palaa vas jalalleen (kaks) ja astuu oik jalallaan miehen jalkojen väliin (kol). Lopuksi pyöritään yhdessä ympäri kolme lyhyttä askelta (yks,kaks,kol). Ja uudestaan perusvalssiaskeleeseen nainen lähtee astuen oik jalalla taakse (yks) jne.
Ari kertasi myös ohittavan oik käännöksen. Oik käännöksen alun jälkeen viejä kääntää ylävartalonsa voimakkaasti siten että hänen oik (seuraajan vas) kylki osoittaa menosuuntaan, ja sekä viejä että seuraaja astuvat kolmosaskeleen ohiaskeleena - viejä suoraan taakse ja seuraaja ohittaen viejän tämän oik puolelta. Tämän jälkeen palataan perusasentoon, jolloin seuraajan selkä on menosuuntaan ja aloitetaan askellus alusta.
Lopuksi treenattiin vielä naisen käden alituksia ja miehen pyörähdystä oman kätensä ali. Oik käännöksen jälkeen mies pani naisen pyörähtämään kakkosaskeleella naisen käden ali (tällä kertaa) ulkokautta ympäri.
Ari oli opettaja, jonka opetustyyli, suhtautuminen opetettaviinsa ja huumori sopivat täydellisesti minun tapaani oppia ja olla opetettavana. Kiitos Maija kun hankit Arin meitä preppaamaan! Toivottavasti teet näin jatkossakin...
Ps. Ari on siis Ari eikä Aki, kuten alkuun kirjoitin. Korjattu :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti