Edelleen ja varmaankin koko tanssitaipaleeni harjoittelen tangoa. Sanan mukaisesti harjoittelen. Koko ajan ja joka opettajalta opin uutta, mutta harjoittelija tulen aina olemaan. Vanha totuushan on, että mitä enemmän tietää/osaa, sitä enemmän ymmärtää miten vähän tietää/osaa.
Uusilla kursseilla, uusien opettajien tunneilla ja jopa uusien viejien kanssa putoan usein alkuun ikäänkuin pohjalle, jolloin tuntuu että en osaa mitään. Kun/jos säilytän rauhallisuuteni ja uskoni itseeni enkä anna häpeän vallata mieltäni, niin pikkuhiljaa pinnistän takaisin omalle taitotasolleni, ja huomaan että tangoni on välillä ihan tangoa :):)
Kari ja Merja Filpuksen syksyn ensimmäisessä tehopäivässä taitotasoni palautui onnettoman alun jälkeen kiitettävän pian. Sain omasta tangostani nopeasti kiinni ja pystyin keskittymään uuden oppimiseen ja hyvien viejien seuraamiseen. Helsingin Tanssikurssit järjestää taas neljänä syyslauantaina lavatangon viiden tunnin jatkokurssit, kuten viime keväänäkin (täällä) - tällä kertaa Käpylässä.
Kari ja Merja painottavat, että he opettavat tangoa jossa tanssitaan korostetusti omassa tilassa ja selkeästi omien jalkojen päällä, eikä voimakkaasti nojata tanssipariin. Selkeä vartalokontakti kuitenkin säilytetään koko tanssin ajan. Vartalot ovat kontaktissa keskivartalon ja pallean kohdalta, jalkaterät selvästi lomittain. Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että osa opettajista painottaa tangossa voimakasta etunojaa ja osa, kuten Kari ja Merja, kehottavat välttämään toisiinsa nojaamista. Kaikki kuitenkin korostavat vartalokontaktia ja vartalovientiä.
Karin ja Merjan tangossa ollaan matalalla (polvet koukussa) ja edetään pitkin askelin. Joskin askeleen pituus ei Karin mukaan ole itseisarvo, vaan askeleen pituus määräytyy luonnostaan tukijalan ponnistusvauhdista, eikä askelta venytetä keinotekoisesti. Uudelle tukijalalle astuttua ponnistanut jalka vedetä uuden tukijalan viereen - ei maata viistäen, vaan pari senttiä maasta irti ja jalkapohja maata kohti, ei varpaat.
Kuten vartalotuen suhteen, niin nopeiden askeleiden suunnankin suhteen tuntuu olevan eri koulukuntia. Osa opettaa, että nopeat astutaan sivulle tai etuviistoon foksin tapaan, ja osa, kuten Filpukset, liputtavat etenevän tangon puolesta. Tällöin myös ensimmäinen nopea askel astutaan eteenpäin menosuuntaan eli eteen (H), eteen (H), eteen (N) ja viereen (N).
Keskivartalon hyvä tuki on äärettömän tärkeä sekä tasapainon että ylävartalon rentouden takia. Tangossa ylävartalo ei heijaa puolelta toiselle eikä ylös alas, ainoa sallittu ja toivottu liike on selkeä vartalonkierto - tarvittaessa. Olkapäitä ei jännitetä taakse, vaan ne asettuvat rennosti hieman pyöreästi paria kohti, kuin halatessa. Tärkeää on, ettei seuraajakaan ohiaskelissa päästä oik olkapäätään muljahtamaan hartialinjansa taakse.
Perustekniikan lisäksi ehdittiin oppia pari kivaa ja helppoa, mutta perustangoa mukavasti rikkovaa kuviota. Esim. HHNNNN-rytmirikkoinen kuvio, jonka nainen alkaa oik jalka taakse (H), vas jalka kääntäen vasemmalle (H) ja sitten saksiaskel oik jalalla taakse (N) ja takaisin vas jalan päälle (N) ja jatketaan ohiaskelilla taaksepäin menosuuntaan (N,N). Saksiaskelien (jotka voi myös astua hitaina) aikana mies voi kääntää päkiöillä liikkeen suuntaa enemmän tai vähemmän naisen seuratessa.
Tangossa jokainen askel kiertää tukijalan kautta! Tämä unohtuu herkästi tanssin tiimellyksessä. Saksiaskelissa jalat eivät saa harottaa, vaan reidet puristetaan toisiaan vasten.
Nautin joka hetkestä. Jopa niistäkin hetkistä, jolloin tangoni ei luistanut ja itsetuntoni ja tanssitaitoni pyrki laskemaan. Tällöin saatoin harjoitella sitä, että säilytän rauhallisuuden myös tilanteissa joissa koen etten osaa mitään ja että en siitä huolimatta anna häpeän voittaa.
Tanssitilanteet on minulle usein myös psykologisia harjoitteita :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti