Vihreästä mustaan

Tanssinopettaja Jyrki Keisala hehkuttaa Paritanssipäiväkirja-blogissaan (täällä) Valasrannan tanssileiriä. Kehuu ja ylistää upeita opettajia, oppilaita ja järjestäjiä. Kaikki tuntuivat nauttineen leiristä huolimatta helteistä ja ampiaisista, kuten aina. 

Jyrki kirjoittaa myös minua mietityttäneestä asiasta eli koska tanssija voi osallistua tai on valmis osallistumaan punaisiin eli haastaviin treenitunteihin. Mustille eli vaativille tunneille Valasrannassa pääsee nykyään ainoastaan tasotsekin kautta, minkä uskon olevan tervetullut sekä oppilaille että opettajille. 

Blogitekstissään Jyrki kirjaa myös ajatuksia, joita tanssiopeille oli Valasrannassa herännyt heidän harmitellessaan punaisille tunneille osallistuvien oppilaiden kirjavaa tanssiosaamista ja -kokemusta. Lainaan alle Jyrkin tekstiä - hieman oikoen ja tiivistäen:

• Tanssijan omaa edistymistä tukee parhaiten se, että hän pääosin osallistuu oman tanssitasonsa mukaisiin tunteihin.  

• Tasoryhmät eivät ole ihmisarvon mittari.   

• Tanssija, joka menee hänelle ylivoimaisen haastavalle tunnille, pilaa mahdollisella kompuroinnillaan vaihtoringissä eteensä sattuvan tanssiparinsa mahdollisuuden päästä harjoittelemaan ko tunnin harjoitteita.   

• Tanssija on usein eri tansseissa eri tasolla.

• Myös edistyneen tanssijan kannattaa palata välillä alkeistunneille, koska kehollisen ymmärryksen lisäännyttyä niistä voi omaksua uudella tavalla tärkeitä perusasioita, jotka tuntuivat ”silloin vihreänä aikana” heprealta. 

Olen täysin samaa mieltä. Oppilaana tosin tiedän, että välillä on vaikeaa realistisesti ja rehellisesti arvioida omaa osaamistaan ja yrittää yksin päättää mille tasotunnille tänä vuonna kuuluisi. Varsinkin, kun tuntuu että eri tanssikouluissa ja -seuroissa tasoryhmät vaihtelevat suuresti. Uskon, että jos kysymys ”mille tasolle kuulun” vaivaa, kannattaa useimmiten osallistua kahdesta vaihtoehdosta alemmalle tasolle. Mutta joskus valitsen innoissani väärin, minkä usein huomaan heti treenitunnin alussa. Mutta päätös, että tunnin jättää kesken, on myös usein vaikea - varsinkin jos samanaikaisesti ei ole toista vaihtoehtoista tuntia valittavana. Olen kuitenkin joskus näin tehnyt, ja lähtenyt vain ulos itseäni ja toisia säästäen.

Uskon, että myös opettajaa harmittaa, jos hän huomaa että esim puolet hänen jatkotason kurssilaisistaan kuuluisi oikeasti alemmalle tasotunnille. Näissä tilanteissa ope joutuu yllättäen muuttamaan suunnittelemansa oppitunnin helpommaksi. Jos opettaja pystyisi ja osaisi mainita asiasta asianomaisille oppilaille, se olisi mielestäni hyväksi sekä kyseisille oppilaille itselleen että muille tanssijoille tasojen selkeytymisenä. Mutta tietäen miten vaikeaa on sekä antaa että vastaanottaa negatiivista palautetta - satakertaa hankalampaa kuin positiivista palautetta. Jokainen tykästyy opettajaan, joka kehuu minun osaamistani, mutta entäs kun opettaja yrittäisi kauniisti viitata että et ehkä taidoiltasi kuulu vielä tähän ryhmään...

Tanssikurssit.fi -sivustolta (täällä) löytyy hyvät ja monisanaiset kuvaukset siitä, mitä eri kurssitasoilla edellytetään. Tasoja on nykyään kahdeksan - vihreästä eli perusteista mustaan eli vaativaan. Kannattaa tutustua - auttaa varmaan muitakin, jotka pohtivat ”mille tasolle kuulun”. Ko. vaatimusten mukaan jo siniselle eli keskitasolle osallistuminen vaatii aikamoista tanssitaitoa: ”Kun vientisi/seuraamisesi on selkeää ja sujuvaa, ja hallitset peruskuviot varmasti, voit hakea siniseltä tunnilta lisää haasteita.”

Kaikki tämä huomioiden toivon, että tanssinopettajat ottavat käyttöönsä Jyrkin blogissaan esiin nostaman ehdotuksen. Jyrkin mukaan opettajat olivat pohtineet, että opet voisivat pientä maksua vastaan 10-15 minuutin tanssisessioissa auttaa oppilaita arvioimaan omaa tanssitasoaan.