tiistai 7. elokuuta 2018

Tasapaino-ongelmia

Olin odottanut Hanna Tuomisen ja Jyrki Keisalan Suljetun otteen salaisuudet -erityisiltaa Taitokolmion kesätreeneissä kodikkaalla Männistön lavalla Kellokoskella. Yllättäen jännitys ja tasapaino-ongelmat häiritsivät pahasti tanssiani ja pilasivat nautintoni. Odotetusta illasta jäi pettynyt ja osaamaton olo. Harmittaa...

Osallistuin tammikuussa Hannan ja Jyrkin vetämään vastaavaan treeniin Taitokolmion talvisalilla, ja koin selvinneeni ilman merkittäviä tasapaino-ongelmia, vaikka outoa tuntia etukäteen jännitinkin (täällä). Joten en ollut ollenkaan varautunut maanantaisiin ongelmiin.

Tiedän että keskivartalotukeni ei ikäni ja treenaamattomuuteni takia ole parhaasta päästä. Mutta tavallisesti alkukankeuden häivyttyä ja keskittyessäni vartalon kannatukseen kroppani relaa ja alun mahdolliset tasapaino-ongelmat katoavat. Maanantaina näin ei käynyt, vaan kamppailin koko kolmetuntisen tasapainoni kanssa. Turhauttavaa. Jännittyneisyyteni oli varmaan käsinkosketeltavaa, koska Hannakin tarttui tanssin lomassa yläselkääni ja neuvoi minua rentouttamaan ylävartaloani.

Ja kun koko kolmetuntisen juju oli tanssia omilla jaloillaan miehen ylävartalon viennissä jäntevästi, mutta rennosti. Tuntui, että olin raskas kuin kivireki enkä löytänyt luontevaa tapaa asettua viejän imuun. Tuntui, että jalkani olivat koko ajan miehen jalkojen tiellä vaikka koin nojaavani ylävartalolla mieheen jopa liikaa... Eli kaikki pielessä.

Saattaa olla, että osin ongelmiini vaikutti myös se, että myöhästyin illan alusta kymmenisen minuuttia. Keskittymiselleni on tärkeää, että olen treenipaikalla hyvissä ajoin ja pääsen heti ensi minuuteilla kiinni opetukseen ja kuulen opettajan pohjustuksen alkavalle tunnille. Joten jatkossa ajallaan...

Hanna kehotti etsimään keskivartalon kannatusta siten, että kuvittelee sisäänsä kumipallon hieman navan yläpuolelle. Ja liikkuessaan ajattelee liikuttavansa tätä sisäistä palloa eteen, taakse ja sivulle. Hän myös neuvoi seuraajia ojentamaan jalkansa taka-askeleeseen siten, että lattiaa koskettaa ensimmäisenä isovarvas ja päkiä, minkä jälkeen jalkapohja rullataan maahan. Taka-askeleeseen ei lähdetä varpaat suoraksi ojennettuna, kuten olen kuvitellut. Varpailta rullatessaan seuraaja voi helpommin säädellä askeleen nopeutta ja tarvittaessa jopa pysäyttää liikkeensä.

Jyrki paljasti, että hänen unelmaseuraajansa on kevyt liikkuja, mutta niin jäntevä että kun hän viejänä pysäyttää liikkeen, seuraaja on täysin hereillä ja seuraajan vartalo niin jäntevänä - ei jäykkänä, että seuraaja pystyy vaivatta pysäyttämään hetkessä myös oman etenemisensä. Tällöin viejä saa jännästi tukea seuraajan vartalosta toteuttaessaan parin yhteisiä liikkeitä ja pysäytyksiä.

Mukava ja opettava harjoitus oli sellainen, jossa asetuttiin parin kanssa vajaa metrin päähän toisista - ei vartalokontaktia - ja liikuttiin eteen, taakse ja sivulle viejän ylävartalon ohjauksessa. Hitaita ja nopeita sekaisin. Etenkin ohiaskelissa paljastui, kiertääkö viejä/seuraaja riittävästi ylävartaloaan.

Treeneissä oli kiva ja hyväksyvä tunnelma, ja opet olivat innostuneita ja innostavia sekä kannustavia ja entistä rennompia. Joten jännittyneisyyteni ei olisi pitänyt johtua opetustilanteesta, vaan ennemminkin pintaan pyrki omia sisäisiä mörköjäni.

Ehkä lähdin liian reteesti liikkeelle kuvitellen suureellisesti, että tämähän on minulle tuttua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti