sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Someron sanomaa

Lauantaina olin 3+3 tuntia Sari ja Jari Aaltosen (täällä) tango-opissa Someron Esakalliolla (täällä). Olin ekaa kertaa Esakallion lavalla, jossa edellisenä iltana oli järjestetty tämän kesän viimeiset tanssit. Kallion päällä oleva kiva ja tilava lava. Lokakuussa oli tosin jo koleaa, mutta hyvin tarkeni kun verkkareiden alla oli pitkät villakalsarit ja villapuseron päällä toppaliivi, ja tietenkin kaulahuivi. Joskin joku pärjäsi teepaidallakin - hui. Myssyä ja käsineitä ei minäkään kuitenkaan tarvinnut, kuten kuulemma jokunen vuosi sitten.

Osallistujissa oli useita pariskuntia ja muutenkin lähes tasaparit. Joukossa oli paljon todellisia taitureita, mutta onneksi paikalla oli lisäkseni jokunen muukin keskitason tanssija. Koko päivän minulle tyypillinen pelko tanssitaitoni riittämättömyydestä yritti kuitenkin nostaa päätään - ajoittaen onnistuen.

Onneksi kurssilla oli pari Hesan harkoista tuttua viejää, joiden kanssa tanssi oli ja on mukavaa, rentoa ja rauhallista - nautittavaa. Aina heidän kanssa tanssiessani sain riittämättömyyden tunteen ahdettua mieleni taaimpaan sopukkaan.

Useamman kerran jouduin tanssimaan - varmaan miehenkin harmiksi - sellaisen osaavan, mutta koppavan viejän kanssa, joka jokaisella lyhyellä tanssipyörähdyksellä pysäytti tanssini useaan kertaan keskelle lattiaa läksyttääkseen minua tylysti: ”Älä vie, minä vien!” ”Tiedätkö kenen syy se on jos mies astuu naisen varpaille?” Ja tykitysten välissä toistuvasti huokaili turhautuneesti ja kyllästyneesti. Olin jo ajatellut että jos vielä osumme bussipysäkillä vastakkain, kehoitan häntä kohteliaasti ottamaan seuraavan vietävän. Molempien onneksi tiemme eivät enää kohdanneet. Miehen kommentit toki pitävät paikkansa - ikuisuusongelmiani, mutta kaikista asioista voi huomauttaa ystävällisesti ja rakentavasti, eikä toista vähätellen. Ja joskus hänkin on ehkä opetellut tanssimaan - tai ehkä joidenkin ei ole tarvinnut harjoitella.

Onneksi joukkoon mahtui myös sellainen osaava taituri - ystävällisen näköinen, lyhyehkö ikämies (siis ikäiseni:):), jonka viennissä oli erityisen hyvä pyörähdellä. En vienyt enkä jäänyt jalkoihin, vaan tunsin liitäväni hänen ohjauksessaan taidokkaasti ympäri tanssilattiaa. Niin me olemme erilaisia, niin taiturit kuin noviisitkin - ja yhden kanssa tanssikemia pelaa ja toisen kanssa ei.

Tykkään Sarin ja Jarin iloa ja tunnetta huokuvasta rempseästä tavasta opettaa. Lauantaina heillä oli apunaan nuori Satu Ruohomäki, joka rohkeasti ja aktiivisesti osallistui opetukseen. Sarin pedagogista taitoa osoittaa se, että poimiessaan treenaajien joukosta hyviä esimerkkejä, hän ei suinkaan pyytänyt esille osaavimpia pareja, vaan rentoja nautiskelijoita tai tunteella tanssivia keskivertomenijöitä.

Ensimmäinen kolmetuntinen harjoiteltiin pääosin tangoaskellusta. Etuaskeleessa vauhti lähtee tukijalan koukistuksesta ja miehen liike etenee vartalo johtaen. Uudelle tukijalalle on tärkeä astua kantapää edellä ja painaa keinuen koko jalkapohja maahan. Idea olisi, että ykkösen alkaessa aletaan ottaa vauhtia askeleeseen, jolloin uusi tukijalka asettuu maahan ikäänkuin rytmistä myöhästyen. Tämä tukee tangoon kuuluvaa hitautta. Naisen astuessa taaksepäin hän kurottaa varpaitaan ja painaa ne keinuen maahan vasta kun mies on astunut etuaskeleensa. Tangoaskeleen hitautta edesauttaa myös se että molemmat tietoisesti painavat jokaisella askeleella koko jalkapohjan maahan - paino aina vain jommalla kummalla jalalla.

Sari harjoitutti meillä myös ohiaskeltangon varatalonkiertoa. Ohiaskelissa molempien vartalon tulee kiertyä lantiosta lähtien eikä vain ylävartalosta. Jalat ovat linjassa menosuuntaan ja katse varpaiden, ei vartalon suuntaisesti.

Toinen kolmetuntinen treenattiin viemistä ja seuraamista, jossa minulla on vielä paljon petraamista. Mutta imin paljon vinkkejä, joita en kuitenkaan osaa oikein yksilöidä. Opittiin myös musiikin kuuntelua ja tulkintaa, jossa myös olen noviisi.

Hieno päivä koleudesta ja jatkuvasta sateesta huolimatta. Sain paljon vinkkejä tangonautintoon. Alan pikkuhiljaa hahmottaa miten upeasta ja monimuotoisesta tanssista on kyse.

2 kommenttia:

  1. Olen jo pidempään lukenut tanssijuttujasi mielenkiinnolla, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida mitään. Muista, että oikeasti osaava tanssija ei ikinä nolaa tarkoituksella pariaan, usein nuo tylyttäjät eivät vain itse osaa tanssia ja kääntävät syyn parin niskoille. Pidä pää pystyssä - kuten kirjoitit, jokainen on joskus ollut aloittelija. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit. Minäkin seuraan sinun kilpatanssijauran alkumetrejä Soratien laitaa -blogistasi, kuten varmaan olet huomannut.
      Jos olisin osannut aloittaa tanssiharrastuksen nuorempana, kuten sinä, olisin itsekin varmaan ajautunut kilpatanssin pariin. Niin innoissani olen paritanssin koukeroiden oppimisesta. Mutta tässä iässä olen kiitollinen, kun pystyn oppimaan ja omaksumaan lavatanssin saloja. Siinäkin on minulle haastetta loppuelämäkseni, niin taito- kuin tunnepuolessa.
      Mukavaa ja ahkeraa syksyä sinne Itä-Suomeen!

      Poista