Aurinkoinen syyskuun lauantai kului sisätiloissa, mutta yhtään ei harmittanut. Sain olla lempitanssini - tangon - parissa ja treenata mukavien ja osaavien opettajien - Merja ja Kari Filpuksen - ohjauksessa yli viisi tuntia. Käpylässä oli Helsingin tanssikurssien jo perinteeksi muodostuneiden filpustreenien tämän syksyn kolmas päivä.
Yli puolet paikalla olleista harjoitteli vakiparinsa kanssa vaihtamatta paria. Vaihtoringissä oli kymmenkunta viejää ja 10+3 seuraajaa eli kolme ”ylimääräistä” naista johtuen viime hetkien peruutuksista. Yleensä Helsingin tanssikursseilla on tasaparit, koska monista muista kursseista poiketen niille pitää ilmoittautua etukäteen ja kursseille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä saman verran seuraajia ja viejiä. Kymmenestä vaihtoviejästä vain kolme oli mielestäni jatkotasoa, muut enemmän tai vähemmät alkeisjatkolaisia. Alkuun tämä harmitti minua kovastikin. Vähitellen joukosta kuitenkin löytyi ne viejät, joiden kanssa oli mukava tanssia - puolin ja toisin - ja heitä odotellessa selvisin huumorilla myös muiden viejien kanssa :):)
Tykkään siitä, että kurssitasosta riippumatta Merja ja Kari kertaavat aina alkuun tangon perusjuttuja. Taas askellettiin pitkä tovi pelkkiä hitaita perusaskeleita ympäri salia. Tukijalalta ponnistaen ja vastakierrolla, joka kiertyy suoliluiden ja tissien välistä hartioiden kiertyessä vain mukana. Hartiat, kädet ja rintojen yläpuoli tietoisen rentoina. Kari painotti, että ei kannata astua pitkiä, äärimmilleen venytettyjä askeleita - ennemmin pysytellä luonnollisissa ja rennoissa askelissa.
Vakioissa vartalon painopiste pidetään alhaalla ”tanssitaan maata kohden”, mikä välillä tai usein on yllättävän vaikeaa. Hitaille askelille viejän tulee aina valmistautua: aloittaa mm. vartalon vastakierto tukijalan päällä ennen askeleen ottamista, ja vasta sen jälkeen astua eteenpäin. Eli valmista ja liiku, valmista ja liiku. Tämä on myös seuraajalle tärkeä merkki viejän aikeista eli edellytys toimivalle vienti-seuraamiselle.
Merjan ja Karin tangossa korostuu sähäkkyyden muutokset - hitaat astutaan hitaina ja nopeat nopeina. Tärkeää on kuitenkin tajuta ja sisäistää kropassaan se, että myös nopeat askeleet astutaan ajatuksella ja maaduttaen selkeästi jokaikinen nopeakin askel. Myös nopeissa askelissa pitää joka askeleella ehtiä painaa koko jalkapohja maahan. Nopeita askelia ”rauhoittaa” myös se, että seuraaja ei karkaa viennistä, vaan odottaa viejän merkkiä liikkua. Nopeissa askelissa ei nopeudesta huolimatta saa tulla kiireen tunnetta. Eikä näkyä kiirehtimistä.
Sähäkkyyden muutoksia ja tanssin tangomaisuutta voi korostaa mm. sillä, että pidentää/pidättää toista hidasta askelta, joka astutaan ennen nopeita askelia. Joissakin teksteissä tämä on ilmaistu seuraavasti: Hidas, hidas+, nopea, nopea.
Askeltamisen ohella opittiin myös useampi kiva kuvio. Ehkä kivoin oli kuvio, joka alkoi avauksella (HH) ja kahdella nopealla eteenpäin (NN). Tämän jälkeen kuvio jatkui neljällä hitaalla askeleella siten, että mies kääntyy naisen eteen tämän vas kyljen kautta selkä menosuuntaan ja nainen jatkaa oik jalalla eteenpäin menosuuntaan miestä kohti (H) - miehen peruuttaessa. Tämän jälkeen vas jalalla edelleen menosuuntaan mutta kohti miehen vas kylkeä (H), vielä oik jalan päälle otsokäännökseen (H) ja paluu takaisin miehen eteen vas jalalla (H). Sitten stop-askel naisen aloittaessa oik jalalla taakse (N) ja palatessa kääntyen vas jalan päälle (N) ja loppuun kaksi ohiaskelta naisella selkä menosuuntaan (NN). Lopuksi nainen astui oik jalalla oikealle (H) ja teki sitten lyhyen linjan vas jalalla vasemmalle (H).
Kun Kari ohjasi seuraajan vain yhteen otsokäännökseen, hän veti naisen otson aikana oman jalkansa yhteen eikä jättänyt haara-asentoon, kuten moni opettaja neuvoo. Taas muistutus siitä, miten monin tavoin tangoa voi tanssia ja opettaa.
Treenien aikana Kari muistutti toistamiseen siitä, että tangossa on tärkeää että jokainen askel - niin eteen- kuin taaksepäin - rullataan tasaisesti jalkapohjaa pitkin siten että lopussa jalkapohja on kokonaan maassa. Näin tehdään jokaisella askeleella! Eteenpäin astuttaessa kantapäältä päkiälle ja taaksepäin liikuttaessa päkiältä kantapäälle. Ja samoin tehdään, kun astutaan pois jalan päältä. Tämä korostuu etenkin naisten taka-askeleessa, jolloin vanha tukijalka irtoaa lattiasta päkiäjohtoisesti kantapää viimeisenä.
Iltapäivän aikana Kari tanssitti kaikkia vaihtonaisia ja antoi kullekin henkilökohtaista palautetta. Minä leijuin pilvissä, kun Kari kiitti kevyttä tanssiasentoani ja aktiivista seuraamistani ja sanoi että kanssani on hyvä tanssia. Oikeaa kättä hän kehotti keventämään ja rentouttamaan entisestään. Tosin jo hetken päästä hän sanoi, että kehujen jälkeen tanssini jännittyi ja vartaloni painopiste karkasi liian korkealle. Että se siitä. Mutta oikealla tiellä ollaan.
Itse huomasin, että kun treenaan tiettyä pitkää kuviota, tahdon herkemmin karata viennistä kun ”tiedän” mitä on tulossa. Sen sijaan kun vapaassa tanssissa en tiedä mitä on tulossa, keskityn enemmän viejän liikkeiden seuraamiseen, ja silloin pystyn paremmin rauhoittumaan siihen että liikun vain viejän ohjauksessa, enkä ennakoi.
Taas tuhti treenipaketti tangoa :):) Eikä kyllästymistä edelleenkään näköpiirissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti