Taas lauantai-iltapäivä Käpylässä Helsingin tanssikurssien Filpus-treeneissä - vajaa viisi tuntia suomitangoa. Normaalista poiketen tällä kertaa Markku ei ollut onnistunut järjestämään tasapareja, vaan kolme ”ylimääräistä” seuraajaa joutui vuorollaan odottamaan tanssiin pääsyä bussipysäkillä.
Yllättävän monet asiat alkavat tangossa olla jo tuttuja. Kunhan kaiken oppimansa muistaisi ja kunhan treenaisi tarpeeksi, niin aikamoinen osaaja sitä jo voisi olla. Mutta keskikastissa tässä mennään. Intoa ei mummolta puutu, ja tunnetta ja heittäytymistäkin olen tangooni saanut verrattuna alkuaikojen kankikaikkos-tanssiini.
Mitä lauantaista jäi mieleen? Kevyt vartalokontakti. Vartalovienti. Aktiivinen seuraaja, joka on aina himpun jäljessä. Lavoista pyöreä, ei tikkusuora selkä. Askel rullaa jalkapohjille ja pois. Jalat kootaan joka askeleelle. Viejä, suosi taukoja - joissa liike ei kuitenkaan pysähdy :):)
”Uutta” asiaa eli asiaa jonka olen aiemmin kuullut, mutta en ehkä sisäistänyt, oli mm. se, että vanha tukijalka kootaan tosi nopeasti uuden tukijalan viereen. Jos seuraaja kokoaa jalkansa verkkaisesti, jalka jää herkästi viejän etenemisen tielle. ”Uutta” oli myös se, miten paljon Kari korosti jalkapohjan rullaamisen tärkeyttä tanssin tangomaisuudelle. Ja uutta äkkäys siitä, että ohittavassa vas HNNHNN-käännöksessä naisen täytyy selvästi koota jalat yhteen toisen hitaan askeleen jälkeen ja astua sitä seuraaville ohittaville nopeille askelille vasta miehen viennistä. Tärkeää on myös, että pari hakee yhteisen tanssikorkeuden (polvia koukistamalla) vasta ollessaan vartalokontaktissa ja lähtee liikkeelle vasta kun molemmat ovat valmiina.
Viejä lähtee linjaan hieman selkä edellä ja tangon linjoissa olkapäät pysyvät molemmilla samassa tasossa - toinen kylki/olka ei nouse ylös, kuten hitaissa saatetaan tehdä. Seuraaja liikkuu myös linjoissa miehen ohjauksessa, mutta hitusen jäljessä. Käännöskohdissa seuraaja voi halutessaan venyttää liikettään hieman ”yli”.
Opin ja nautin. Taas. Ja sain tanssia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti