Tango must go on! Torstaina oli vuorossa Kimmo Lasasen jatkotangot TanssiGurun (täällä) tiloissa Espoon VPK:n salissa. Kolmas kerta TanssiGurussa ja eka kerta jatkotunneilla. Lähes tasaparit, joten naisetkin saivat treenata koko ajan. Viejistä noin puolet tuntui jatkotason taitajilta, ja loput positiivisesti innokkailta opettelijoilta. Kimmo oli mukana vaihtoringissä, joten joka kierroksella seuraajat saivat vuorollaan käsityksen, miltä harjoiteltu tanssikuvio parhaimmillaan voisi tuntua.
Jatkotunneillakin Kimmo kertaa ahkerasti kunkin tanssin perustekniikkaa, mistä pidän. Ensimmäinen puolituntinen harjoiteltiinkin tangokävelyä eteen- ja taaksepäin ilman paria. Vastakierron tulisi olla luonnollista ja suht mietoa, eikä väkinäistä hartioiden kääntelyä. Marika kehotti meitä kuvittelemaan, että kierto kumpuaa ylävartalon sisältä - vastapuoleisen askeleen siivittämänä, ikäänkuin kokonaisvaltaisesti. Tämä mielikuva helpotti liikkeen löytymistä. Kimmo muistutti, että vastakierto palautuu perusasentoon samalla kun uusi tukijalka asettuu paikoilleen.
Loppuajan Kimmo opetti aika nopeatahtisesti erilaisia käännöksiä ja kieputuksia, jotka kokeneemmat tanssijat omaksuivat nopeasti, mutta vähemmän treenanneilla oli kova työ pysyä perässä. Onneksi tunnilla oli helppo kysyä ja pyytää apua uuden kuvion kiemuroissa - niin Kimmo kuin hänen osaava vaimonsa Marika auttoivat enemmän kuin mielellään.
Hyvä lapatuki kannattaa rennosti käsivarsia. Avauksessa oik ja vas olkapää ovat samassa linjassa ja oik ja vas kyynerpää samalla korkeudella keskenään.
Kimmo kehotti minua ja muita seuraajia nojaamaan ylävartalollaan selkeästi viejään. Minulle hän huomautti myös useamman kerran oikean solmukäteni jännittyneisyydestä: ”Rentouta, rentouta oikeaa kättäsi, miehen on mukavampi ja helpompi viedä sinua.”
Neljän tanssivuoteni aikana olen treeneissä vain kerran (täällä) törmännyt ns. vanhaan tuttuun ”aktiivivuosiltani”, jolla tarkoitan vuosikymmeniä, jolloin oli työelämässä ja sosiaalinen elämänikin oli nykyistä aktiivisempaa. TanssiGurussa olen kolmen käyntikertani aikana törmännyt jo kolmeen, aikoinaan eri yhteyksistä tuntemaani vanhaan tuttuuni, joiden kaikkien kanssa olin vuosia sitten paljonkin tekemisissä. Yksi istui treeneissä sattumalta viereeni, ja vasta hetken kuluttua kumpikin äkkäsimme kenen vieressä oikein istuimme. Toisen tunnistin vasta, kun hän osui vaihtoringissä yllättäen parikseni. Outoa, yllättävää ja kivaa!
Yksi lisäsyy TanssiGurussa käymiseen - koskaan ei voi tietää keneen ex-tuttuun törmää:):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti